Ikäihmisten palvelut eivät saa olla lompakon paksuudesta kiinni

”Tiedän kyllä, miten tärkeää on säilyttää positiivinen asenne elämään, mutta kyllä se on ajoittain vaikeaa. Kun aamulla avaat lehden tai radion ja illalla katsot televisiota, niin joka paikassa puhutaan, miten kalliiksi ikäihmiset Suomelle tulevat. Säilytä siinä sitten iloinen elämänasenne, kun joka puolelta syyllistetään.” Näin kuvasi 85-vuotias rouva elämäänsä.

Arvokas vanhuus ei ole vain kotihoidon tai terveyspalveluiden asia. Se pitää olla koko yhteiskuntapolitiikan tavoite. 

Jokainen meistä vanhenee ja suuri osa kavahtaa ajatusta huonosta, turvattomasta ja yksinäisestä vanhuudesta. 

Arvokkuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Itse ajattelen, että kyse on jokaisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Arvokkaassa vanhenemisesa on kyse Elämästä, jossa voimme kokea arvostusta ihmisenä ja varmuutta avun ja tarpeen mukiasn hoivan saamisesta. Ihmismäisestä kohtelusta.

Suomen kieleen on tullut uusi käsite ”hoivaköyhyys”. Kyse on tilanteesta, jossa ihminen ei tarpeistaan huolimatta saa tarvitsemaansa palvelua.

Kyse voi olla on rahasta, liian tiukoista palvelujen piiriin pääsemisen kriteereistä ja muista syistä. Hyvinvointivaltiossa raha ei saa muodostua esteeksi turvalliselle vanhuudelle!

Sivistyneessä yhteiskunnassa arvostetaan kaikenikäisiä ihmisiä ja ymmärretään, että jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Hyvä terveys, hyvä koti ja arki sekä hoiva ja turva ovat hyvän elämän edellytyksiä.

Ikääntyessään ihmiselle kuuluu ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu, tasa-arvo ja osallisuus yhtä lailla kuin työelämässä oleville.

Viime aikoina ikäihmisten hoivan laiminlyönti, kaltoinkohtelun ja heihin kohdistuvien rikosten ennaltaehkäisy on noussut keskiöön.

Vanhustenhoidon laatu on saatava paremmaksi. Kyse on resursseista, henkilökunnan jaksamisesta ja riittävyydestä. Hyvinvointi on varmistettava riittävillä resursseilla ja jatkuvalla täydennyskoulutuksella.

Oleellista on se, mitä palvelut maksavat. Maksut eivät saa estää hoitoon pääsyä. On hyvä, että terveyskeskusmaksujen välikaton poisto kaatui eduskunnassa. Se olisi rokottanut paljon sairastavia.

Tulevalla eduskuntakaudella on luotava kokonaisvaltainen ikääntyneiden ihmisten toimeentuloon liittyvä ohjelma, jossa pienimpiä eläkkeitä nostetaan satasella, säädetään palveluiden hinnoista ja kohtuullistetaan alkuvuoden kustannuksia muuttamalla maksukatot kuukausittain laskettaviksi.

Asumisen kustannuksiin on löydettävä ratkaisuja. Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa eläkeläistä. Heidän toimeentulonsa on usein tosi tiukkaa, vaikka eläke olisi kohtuullinen. Asuminen on Suomessa liian kallista ja mitä pienituloisempi ihminen on, sitä suuremman osan käytettävissä olevista tuloista asuminen haukkaa.

Meidän tulee olla päättäjinä tarkkana, miten puhunme ikääntymisestä. Huomisen kynnyksellä –kyselyssä 75 prosenttia 55–84 –vuotiaista kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena ja lähes yhtä monet kokevat, että yhteiskunnassa on paljon ikään kohdistuvaa syrjintää. 70 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi, että heidän käsityksensä mukaan vanhempia ihmisiä ei pidetä yhteiskunnassa voimavarana vaan pikemminkin kulueränä.

Sivistyneessä yhteiskunnassa arvostetaan kaikenikäisiä ihmisiä ja ymmärretään, että jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Hyvässä yhteiskunnassa ihminen on tärkein - olipa hän minkä ikäinen tahansa. 

Markkinat eivät huolehdi ihmisten hyvinvoinnin jakautumisesta oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, joten yhteiskunnan on varmistettava, että ketään ei jätetä ilman hoivaa ja huolenpitoa. 

Eliniän pidentyminen on hieno  asia. Terveydenhuollolla  on pyritty tähän terveiden elinvuosien lisäämisen tavoitteeseen. Nyt tavoitteena tulee olla, että jokainen kansalainen voi elää mahdollisimman pitkään täysipainoista ja aktiivista elämää. 

Näitä mietin ollessani maanantaina puhumasssa ikäihmisille Turengissa.

Päärata palvelee työssäkäyntiä ja teollisuutta

Pienen pieni veturi, aamulla kerran hieroi hyvin unisia silmiään... Unisia silmiä hierovat monet pendelöijät, joiden työpaikka on junamatkan päässä. Monen aamuna on tullut vuosien varrella odotettua junaa asemalla.

Kuulun itse ihmisiin, jotka pendelöivät liki päivittäin töihin. Kaltaisiani on paljon. Omaa kulkemistani helpottaa se, että voin ottaa bussin silloin kun juna ei satu kohdalle. Kaikille tämä ei ole mahdollista, koska junan ja bussin yhteiskäyttö tulee kalliimmaksi.

Hämeenlinnassa junaliikenne kuumentaa tunteita. Eikä syyttä. Totuimme parempaan ja meillä on oikeus vaatia parempaa. 

Ainoa kestävä tapa ratkaista asia on panostaa pääradan kuntoon, kolmanteen raiteeseen ja riittävään kalustoon. Nämä päätökset ovat maan hallituksen käsissä. Pääradalla kulkevien junien matka-aika pitenee vääjäämättä, jos rataa ei korjata.

VR:n kanssa Hämeestä on käyty jatkuvaa neuvottelua aikatauluista ja pysähdyksistä. Jotain on saatu, mutta ei riittävästi.

Oleellista edunvalvonnassa on johdonmukaisuus ja kumppanit. Viesti sakkaa, jos prioriteetit vaihtuvat. Yhtä tärkeää on puhua oikeista asioista oikeille päättäville tahoille. Budjetista vastaa maan hallitus, junaliikenteestä VR, raiteista Väylä jne.

Vaikka junayhteydet ovat heikentyneet, junassa kulkijoiden määrä on kasvanut. Hämeenlinnan näkökulmasta kannattaa muistaa, että on tehtävä töitä junaliikenteen parantamiseksi, mutta ei saa synnyttää kuvaa, että olemme kaupunki, josta junat ajavat ohi. 

Miksikö? Siksi, että tämä on yhä edelleen hyvä asuinpaikka pääkaupunkiseudulla työskenteleville. Olemme yhä hyvien yhteyksien päässä. Täällä on yhä hyvä asua. Jos hehkutamme liikaa menetettyjä junavuoroja julkisuuteen, emme houkuttele asukkaita.

Päärata palvelee koko Suomea, niin työssäkäyviä ihmisiä, opiskelijoita kuin teollisuutta ja tavaraliikennettä. Se on maan tärkein väylä. Radanvarren maakuntaliitot ajavat yhdessä kolmatta raidetta ja korjauksia. 

Hämeen edunvalvonnassa kannattaa keskittyä oikeiden kumppaneiden hakemiseen. Riihimäen intressit ovat samat kuin meidän, molemmat tarvitsevat lisää pysähtyviä IC-junia. Tähän rintamaan kannattaa houkutella vientiteollisuus, jolle päärata on tärkeä.

Tampereella ja Helsingillä on kaupunkeina oikeus ajaa omaa asiaansa ja nopeaa tunnin junaa, joka jättää muut asemat väliin. Mutta niiden kannattaa muistaa, että matkalta tulee työvoimaa, jota ilman kaupungit eivät pärjää.

Se että maan hallitus/toimitusministeristö huristaa Hämeenlinnan ja Riihimäen ohi, ei ole hyväksyttävää. Valtiovallan tehtävä on ajaa koko Suomen etua. Turku saakoon ratansa, mutta kannattaa muistaa, että yksin Tampereen ja Seinäjoen välillä on enemmän kaukojunamatkaajia kuin Helsingin ja Turun. 

Jos taas Hämeenlinna ajaa puolen tunnin junaa Helsinkiin, Riihimäki tippuu kyydistä. Joskus hieman hitaampi eteneminen on useammalle parempi. Siksi tulevan hallituksen on otettava tiukka ote pääradasta. Se palvelee koko Suomea. Turun junassa on enemmän kulkijoita, jos juna kulkee hieman hitaammin ja malttaa ottaa mm. lohjalaiset ja salolaiset kyytiin.

Investointeihin voi houkutella institutionaalisia sijoittajia mukaan, mutta se, mitä ja millä aikataululla toteutetaan, ei saa pirstoutua yhtiöihin. Sen tulee olla koko maata palveleva strateginen päätös. Kyse on paitsi liikkumisesta myös työmarkkinoiden toimivuudesta.

Nopeus on valttia, mutta liika nopeus ilman hormipulveria haihattelua.

Työolobarometri antaa karun kuvan soten vaikutuksesta kuntatyöntekijöihin

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) toteaa, että Sipilän hallituksen poukkoilu soteuudistuksen yhteydessä näkyy kunta-alan työntekijöiden alentuneena työn mielekkyytenä.

- Jatkuvat puheet yhtiöittämisistä ja ulkoistuksista luovat epävarmuutta ja vaikuttavat väistämättä ihmisten kokemuksiin.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri 2018 julkaistiin tiistaina. Filatov pitää barometrin tuloksia pääosin rohkaisevina.

- Talouskasvu ja parantunut työllisyys näkyy mittaristossa positiivisena ja SDP:n hallituskaudella 2011 käynnistämän Työelämä 2020 -työhyvinvointihankkeen uurastus tuottaa nyt tulosta.

- Erityisesti työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa omaan työntekoon vaatii vielä paljon lisähuomiota ja on huolestuttavaa, että digiajalla työajan läikkyminen vapaa-ajalle näyttää voimistuvan.

Työolobarometrin työn mielekkyyttä kuvaavat mittarit ovat pahasti pakkasella kuntasektorin osalta vuosina 2015-2018, kun samaan aikaan muilla sektoreilla työn mielekkyys on parantunut talouskasvun myötä.

- Sipilän hallituksen poukkoilu soteuudistuksen yhteydessä näkyy kunta-alan työntekijöiden alentuneena työn mielekkyytenä. Jatkuvat puheet yhtiöittämisistä ja ulkoistuksista luovat epävarmuutta vaikuttavat väistämättä ihmisten kokemuksiin.

Barometrin yhteydessä esitettiin vahvoja perusteita kansallisen Työelämä 2020 -hankkeen jatkolle seuraavien hallitusten aikana.

- Yhdyn tähän näkemykseen ja SDP esittää seuraavalle hallituskaudelle entistä laajempaa kansallista työhyvinvointihanketta.

Kohtuullinen työaika on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa

Hoiva-alalla yleisesti käytetty jaksotyö on jäänne 1940-luvulta. Se on joustava työaikajörjestely, mutta se on keino välttää ylityökorvauksia. Uusi työaikalaki laajentaa jaksotyön käyttöä sosialaialalle. Nykypäivän politiikkaa olisi hankkiutua kokonaan eroon jaksotyöstä.

Superin mukaan 30.000 hoivatyöntekijää toimii muilla aloilla. THL:n arvion mukaan luku on jopa 70.000. Osaajia siis on, mutta jostain syystä työntekijät siirtyvät pois hoiva-alalta, vaikka ovat sille kouluttautuneet. 
Keskustelu hoiva-alan työntekijöiden riittävyydestä on vahvistunut, koska ympärivuorokautiseen hoivaan halutaan lakisääteiset miniminormit henkilökunnan määrälle. Tämä hoivan laadun varmistamiseksi.

Yksi keino varmistaa osaavien hoivatyöntekijöiden määrä, on parantaa työaikajärjestelyjä. Nyt mennään väärään suuntaa. Hallituksen lakiesitys mahdollistaa jaksotyössä esimerkiksi yksityisellä terveysasemalla työvuoron, joka on klo 7-20. Tällaisesta työvuorosta ei tarvitsisi maksaa ylityökorvausta, jos työvuorosuunnitelmasta vähennetään vastaavat tunnit ja jos työaikajakson tunnit eivät ylity. 

Positiivista työaikalaissa on lepoajan pidentäminen yhdeksästä tunnista 11 tuntiin. Mutta tässä sallitaan jaksotyössä poikkeus. Näin ei saisi olla.

Lyhyet vuoronvälit ovat yhteydessä väsymyksen, unettomuuden, tapaturmien ja sairauspoissaolojen lisääntymiseen. Ne vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Uuden työaikalain mukaan säännöllisen työajan järjestelyistä voidaan sopia tietyissä tilanteissa aiempaan selvästi pidemmissä tasoittumisjaksoissa. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan neljän kuukauden tasoittumisjakso työajan enimmäismäärässä on liian pitkä. Näin pitkä tasoittumisjakso sallii hyvin pitkät viikkotyöajat, jotka kuormittavat erityisesti osatyökykyisiä. Kuuden viikon tasoittumisjakson pitää riittää.

Pitkät työajat voivat lisätä tapaturmia ja mahdollisesti esimerkiksi aivoveritulppia tai muita sydän- ja verisuonitapahtumia. Aikuinen tarvitsee 7-9 tuntia unta vuorokaudessa. Jo viikon kestävä osittainen univaje heikentää toimintakykyä ja voi heikentää työturvallisuutta.

Iltatyötä Suomessa tekee 56 prosenttia työntekijöistä. Tämä on enemmän kuin yhdessäkään toisessa Euroopan maassa. Yötyötäkin meillä tekee neljännes työntekijöistä. Riittävien lepotaukojenkin kanssa yötyö on terveysriski ja siksi yhteiskunnan tulisi organisoida työ siten, että yötyö rajataan vain välttämättömään. 

Eduskunta hyväksyi maanantaina käytännössä uuden työaikalain. Lakiin jätetyistä lausumaehdotuksista äänestetään vielä. Sosialidemokraattien lausumassa edellytetään selvitystä, jonka tavoitteena olisi luopua jaksotyöstä kokonaan.

Tasa-arvon uusi suunta

Sipilän hallitusohjelmassa lukee "Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia".  Lause on hallitusohjelman ainoa tasa-arvokirjaus. Tasa-arvo on haastava asia, se taantuu, jos sitä ei vaali.

Suomen sijoitus  PwC:n Women in Work -indeksissä heikkeni. Putosimme Pohjoismaiden jumboksi ja sijalle 9. Esimerkiksi Puola kiipesi ohitsemme. Indeksi mittaa mm. sukupuolten välistä palkkaeroa, naisten osallistumista työelämään, työttömyyttä ja kokoaikaisien työsuhteiden määrää. Merkittävää ei ole vain sijoitus, vaan se, että monet muut maat ovat pystyneet parantamaan asemaansa. Suomi ei.

Indeksin mukaan naisten työllisyyden kasvattaminen ja palkkaerojen poistaminen kasvattaisi OECD-maiden taloutta merkittävästi.

Perhevapaauudistus on välttämätön tasa-arvon ja  työllisyyden näkökulmasta. Siihen nykyhallitus ei ryhtynyt vaikka se olisi yksi kivuttomimmista työllisyystoimista. 

Hallituksen politikka on ikävä kyllä heikentänyt työelämää, ei kehittänyt. Työllisyys on kyllä parantunut, mutta tasa-arvo ei. Uusista työpaikoista 75 prosenttia on määräaikaisia.

Hallitus pidensi koeaikaa ja lievensi  määrä-aikaisuukisen käytön rajoituksia. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisesti naisten riesa työmarkkinoilla.

Subjektiiviseen päivähoito-oikeutta on rajoitettu ja varhaiskasvatuksen laatua heikkennetty ryhmäkokojen kasvattamisella. Molemmat ratkaisut heikentävät naisten työmarkkina-asemaa ja houkuttelevat naisia jäämään kotiin. Näitä säästöjä onneksi kaikki kunnat eivät ole toteuttaneet.

Naisten palkat ovat ovat keskimäärin pienempiä kuin miesten ja eläkkeissä ero kasvaa. Siksi eläkkeensaajan asumistukeen ja lääkekorvauksiin tehdyt leikkaukset köyhdyttävät erityisesti naisia. Samaan suuntaan vaikuttavat maksujen korotukset.

Naisten ja miesten välinen työelämän epätasa-arvo ei ole ainoa tasa-arvokysymys. Miesten kohdalla terveys, kuolleisuus ja syrjäytyminen ovat haasteita.

Eriarvoistuminen ja köyhyys, jopa kasvanut lapsiperheköyhyys haastaa Suomea. Työn murros vaatii turvallisuuden vahvistamista ei epävarmuuden lisäämistä. Koulutuksen leikkauksista on päästävä osaamisen arvon palauttamiseen. Vanhustenhoivan laiminlyönneistä luotettavaan hoivaan jne.  Näihin kipeisiin ongelmiin on löydettävä kestäviä ratkaisuja.

Kirjoittaessani tätä kuulen, että hallitus eroaa. Nyt tarvitaan uusi suunta. Tasa-arvon suunta. 

Köyhän pitää olla nöyrä?

Äitini oli töissä pukutehtaalla. Tehdasta ei enää ole, mutta minulla on siitä monta muistoa. Yksi liittyy äidin sanavalmiiseen työkaveriin. Hän tuli töihin hieman myöhässä ja pyyhälsi vauhdilla työpisteeseensä. Kuinkas ollakaan pomo tuli vastaan ja rouva kaatui pomon eteen. Noustessaan hän totesi, että köyhän pitää olla nöyrä. Ei tullut moitteita myöhästymisestä, mutta muutama paha mustelma kyllä.

Tämä hallituskausi on ollut kylmää kyytiä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi selvityksen jonka mukaan Sipilän hallituksen lakimuutokset ovat elämäntilanteesta riippuen heikentäneet perusturvan tasoa tai pitäneet sen muuttumattomana.

Eniten ovat kärsineet työttömät. Heidän perusturvan tasonsa on heikentynyt indeksileikkausten ja aktiivimallista johtuvien etuuksien alentamisen seurauksena.

Työttömien toimeentulotuen käyttö on kasvanut huomattavasti vuosina 2015-2019. Tämä on viheliäistä, koska kaikki tunnustavat, että toimeentulotuki on hankala keikkatöiden ja satunnaisten tulojen kannalta. Se synnyttää pahimman tulo- ja kannustinloukun.

Eli hallitus, joka puhuu kovasti työhön kannustamisesta, on ajanut monta ihmistä tilanteeseen, jossa työnsaanti on erityisen vaikeaa. Jossa työstä saatava taloudellinen hyöty leikkautuu pois ellei tulot nouse todella merkittävästi.

Opiskelijoiden kohdalla leikkaukset ovat johtaneet lainanottoon.

THL:n arvion mukaan vuosina 2015–2019 yhä useammalle henkilölle on syntynyt oikeus saada toimeentulotukea.

Viimesijaista toimeentulotukea hallitus ei ole sentään leikannut eli tätä kautta perusturvan varassa elävien tulotaso ei ole laskenut vaan pysynyt kutakuinkin ennallaan.
 
Olen usein kritisoinut sitä, että vaikka työllisyys on parantunut, niin toimeentulotukimenot ja sen varassa elävien ihmisten määrä ovat kasvaneet.

Mielestäni tässä on kyse siitä, että halutaan köyhän olevan nöyrä. Toimeentulotukea ei sentään tarvitse hakea hattu kourassa ei rähmällään, mutta ”kuittinippu” kädessä kuitenkin, vaikka toimeentulotuen perusosanmaksatus siirtyi Kelalle, niin silti se byrokraattinen ja hankala.

Toimeentulotuki tekee mahdottomaksi säästämisen ja jos joku yrittää auttaa henkilöä taloudellisesti, niin se leikkaa toimeentulotukea.

Tässä esimerkki, joka on Kelan sivulta. Se kertoo “Miten 90 euron synttärilahja kutistuu 50 euroon”. ”Anni saa Kelasta perustoimeentulotukea. Hän saa syntymäpäivälahjaksi elokuussa veljeltään 40 euroa ja äidiltään 50 euroa. Lahjojen yhteenlaskettu määrä on elokuussa 90 euroa. Tämä ylittää vähäiseksi katsottavan määrän (50 euroa). Lahjoina saadusta tulosta huomioidaan siis 40 euroa.”

Sinänsä on ymmärrettävää, että tulot otetaan huomioon, mutta ajatelkaapa työtöntä, joka toivoi, että edes syntymäpäivänä voisi olla jotain ekstraa. Tai ajatelkaa lahjan antajaa, joka halusi auttaa.

Sosiaaliturvaremontti on välttämätön. Sen yhtenä tavoitteen pitää olla se, että ihmiset pääsevät pois toimeentulotuelta. Sitä ei ole tarkoitettu pysyväksi. SDP:n mallissa etuuksia yhdistettäisiin ja samantasoistettaisiin sekä niiden yhteensovitusta työtulojen kanssa helpotettaisiin.

Itsenäinen vaan ei yksinäinen oppiminen

Tämän päivän peruskoululaiset ovat työssä vielä 2070-luvulla. Millaiseltahan maailma silloin näyttää? Haastavalta, mutta en usko maailmanlopun profeetoihin. Olen toiveikas ja luotan siihen, että osaamme ratkaista eteemme tulevat viheliäiset ongelmat. Agit Prop lauloi aikanaan: Opi perusasiat, Se ei riitä, mutta opi ne.

Ehkä sama pätee tämän päivän koulutuksessa. Perusasiat on oltava kunnossa, ilman luku- ja kirjoitustaitoa ei pärjää. Lisäksi digitaidot ovat osa tämän päivän perusasioista.

Maailman talousfoorumin mukaan nykynuorista 65 prosenttia työllistyy tehtäviin, joita ei vielä ole olemassa. Emme siis voi kouluttaa nuorille pelkkää ammattitaitoa. 

Pidemmällä aikavälillä koko koulutuspoliittisen ajatuksen on muututtava. Nuorten on opittava lukemaan tulevaa ja hahmottamaan yhä monimutkaisempia kokonaisuuksia. Koulutuksen on onnistuttava motivoimaan yksilö elämän ikäiseen uuden oppimiseen.

Ilmiöpohjainen oppiminen on yksi keino tähän. Se on vahvasti tutkimuspohjaista oppimista, jossa opiskelija suunnittelee ja toteuttaa omaa oppimistaan. Tämä ei tarkoita yksin oppimista, vaan opettajalla on vahva ja vaativa rooli ohjaajana sekä vastuu siitä, että opiskelija oppii.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa motivaation syntyminen on tärkeää. Autonomian, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteet auttavat motivaation syntymisessä.

Nyt tuntuu siltä, että itsenäinen oppiminen on liian usein yksin oppimista. Ammatillisessa koulutuksessa liian pitkät itsenäiset jaksot tarkoittavat osalle mukavaa vapaapäivää, jota koulu ei haittaa. Opettajan läsnäoloa ja ohjausta tarvitaan yhä.

Sosialidemokraattien vahva ajatus on, että oppivelvollisuuden pitää kattaa toisen asteen tutkinto ja koulutuksen pitää olla selvästi maksutonta toisella asteella. Alkuun ajatusta vastustivat lähes kaikki muut puolueet, nyt enää kokoomus.

Asetelma on tuttu. Peruskoulu-uudistuksessa oli sama jakolinja. Entinen opetusministeri Ulf Sundqvist kertoi kerran eräässä seminaarissa noista ajoista ja siitä kuinka kovaa vastustus oli. Minua kylmäsi ja ajattelin, että onneksi Suomi ei enää ole ole niin vastakkainasettelulle altis. Olin väärässä.

Vastakkainasettelu on voimistunut viimeaikojen politiikassa ja oppivelvollisuuden jatkamisessa ollaan sanoissa juoksuhaudoissa kuin aikanaan kansalaiskoulun ja oppikoulun välillä.

Olen sen ikäinen, että kävin kaksi vuotta oppikoulua ja sen jälkeen minusta tuli peruskoululainen. Hyvä, että tuli. 

Oppivelvollisuuden jatkaminen on tämän päivän peruskoulu-uudistus. Tasa-arvoteko ja paras tulevaisuusinvestointi. Parasta työllisyyspolitiikkaa. Osaavasta työvoimasta on jo joillain aloilla pulaa. 

Tutkimus osoittaa, että pelkkä peruskoulu jättää tulevan työuran sirpaleiseksi ja lyhyemmäksi. Toisen asteen koulutus vahvistaa nuoren asemaa työmarkkinoilla.

Edes nykyisessä saati tulevassa työelämässä ei pärjää ilman vahvaa osaamista. Pohjan on oltava vahva, jotta siihen pystyy rakentaman muutoksen ja tulevan ajan osaamisen.

Uusi pidennetty oppivelvollisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien on opiskeltava samaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että kaikkien on opiskeltava maksutta nykyistä pidempään.

Miten kilpailutetaan lapselle lämmin syli?

Ei myytävänä -kansalaisaloite oli käsittelyssä eduskunnassa keskiviikkona. Asia on äärimmäisen tärkeä. Ihminen, jonka koko elämä on riippuvaista julkisista palveluista ja hankinnoista, ei saa olla markkinoiden pelinappulana.

Miten kilpailutetaan lapselle lämmin syli? Näin kysyi minulta eräs lasten kanssa työskentelevä ammattilainen sillon, kun kotikaupunkini siirtyi tilaaja-tuottaja -malliin. Hyvä kysymys. Hämeenlinna on siirtynyt pois puhtaasta tilaaja-tuottaja -mallista, koska kysymykseen ei ollut kelvollista vastausta.

Miten hankitaan vammaiselle ihmiselle hyvä pysyvä koti? Hinta ja laatu molemmat vaikuttavat.

Meidän on pakko olla hintatietoisia, koska hyvinvointivaltion veroeurot ovat rajalliset. Koska olemme aidosti hyvinvointivaltio, emme voi mennä vain raha edellä, vaan laadulla on väliä. Ja paljon.

Joskus mietin, missä vaiheessa laatu unohtui. Hävisi, hukkui monessa kunnassa ja hinnasta tuli kuningas.

Ei myytävänä -aloitteen tekijät ovat hyvin kuvanneet sitä, miten hinta nousi herraksi. Hankintalain myötä palveluita alettiin kilpailuttaa. Laki ei pakota kilpailuttamaan kaikkea, muita hankintatapoja on. Nykyisin hankintadirektiivi jopa muistuttaa, että YK:n vammaisten oikeuksien sopimus on otettava huomioon.

Asumispalveluita alettiin hankintalain myötä kilpailuttaa. Kansainväliset suuryritykset haistoivat rahan ja tulivat Suomen markkinoille. Kilpailutukissa hinta on herraksi ja hidalgoksi. Vammaisen, asukkaan oma ääni katosi. Hintakilpailu polki laatua. Toistuvat kilpailutukset niistivät hintaa ja siirsivät vammaista ihmistä kuin säkkiä paikasta toiseen. Asunnosta toiseen. Koti katosi ja ihminen joutui markkinoiden armoille. Sama ketju näkyy muissa palveluissa. Vanhuspalveluissa.

Iso kiitos kuuluu aloitteen tekijöille. Aloite on koskettanut ihmisten oikeudentuntoa ja varmasti monen omaatuntoa. On hienoa, että eduskunta on yhtä mieltä siitä, että hinta ei saa kävellä vammaisten palvelun laadun yli. 

Poliittinen tahto on siis olemassa. Mutta  se on vasta alku. Seuraava askel on, että hankintalakia ja vammaisten henkilöiden palveluja koskevaa substanssilainsäädäntöä tarkennetaan.

Vammaisten palvelut ja niiden hankinta osoittaa sen, että kyllä normeja tarvitaan. Lain suojaa tarvitaan, jos halutaan laadukkaita palveluja. Toivottavasti sama poliittinen tahto koskee vammaisten Kela-taksipalveluja. Niissä on kyse hankinnasta ja sen osaamisesta sekä rahasta.

Laki käskee arvioimaan kokonaistaloutta. Minulle soitti rouva joka kertoi, että Forssan sytostaattihoidoista on viikottain pois hoidettavia, koska Kela-taksi ei toimi. Vika ei ole taksien, vaan systeemin. Se mikä taksissa on säästetty, on terveydenhuollossa menetetty.

Yksi käyttämättä jätetty hoito hukkaa rahaa noin 60.000 euroa. Näin kuulin. Rahalla ostaisi jo muutaman auton kuljettamaan potilaita. Ja säästäisi paljon inhimillistä hätää. Säästäminen tulee joskus sairaan kalliiksi.

Kilpailu on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kunnat hakevat talousahdingossaan kilpailuttamalla  säästöä, ikävä kyllä laadun kustannuksella. Laatua on vaikea kilpailuttaa. Aina laatua ei osata määritellä etukäteen, sen puutteen huomaa helpommin. Lisää osaamista tarvitaan.

Menestyksen mitta ei ole euro, vaan hyvä elämä. Usein hyvinvointipalvelun tulokset näkyvät koko elämänkaaren mittaisena, niitä on vaikea osoittaa kvartaalitalouden keinoin. Tämän vuoksi on tärkeä säätää riittävät laatukriteerit lain tasolle.

Palveluita hankittaessa toimintaa pitää katsoa ehdottomasti palvelua tarvitsevan ihmisen näkökulmasta. Liian lyhyet palvelusopimukset erityisesti palveluasumisessa ovat asiakkaan näkökulmasta kohtuuttomia. Onhan kyseessä ihmisen koti. Ihmisen elämä. Jokaisella on oikeus omannäköiseensä arkeen.

Terveys ei saa olla kauppatavaraa

Sote-uudistus yskii yhä. Pieni köhä on kasvanut hinkuyskäksi. Kyse on ennaltaehkäisyn laiminlyönnistä. Hallitus ei uskonut perustuslakivaliokunnan aiempaa lausuntoa, vaan on yrittänyt mennä riman ali.

Hallituksen laki törmää yhä ihan samoihin ongelmiin kuin aiemmin: yhdenvertaisuuteen, rahoitukseen, julkisen vallan vastuuseen huolehtia palveluista sekä sosiaali-ja terveyspalveluiden yhteensovittamisen ongelmaan. Kaikki nämä ovat hyvinvointivaltion peruspilareita. Ei mallimme nytkään ihanteellinen ole. Mutta ei sitä kannata heikentää. 

Hallituksen valinnanvapaus kuulostaa hyvältä, mutta se on itseasiassa ongelmien ydin. Jos hallitus olisi luopunut siitä, ongelmat olisi voitu ratkaista helpommin. Ikävä kyllä maakuntahallinto ja valinnanvapaus ovat poliittinen kauppa keskustan sekä kokoomuksen välillä ja siksi se on ja pysyy valmistelussa.

Hämeessä on rakennettu tähtisairaala-mallia yhdessä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Se vahvistaa alueemme mahdollisuutta huolehtia turvallisesti terveydenhuollosta. Sitä ei riskeeraa soten kaatuminen. 

Enemmän riskiä syntyy siitä, että osa Riihimäen poliitikoista haluaa irti sairaanhoitopiiristä ja Uudellemaalle. Tähti-malli tuo tervettä työnjakoa ja vahvistaa Riihimäen sekä Forssan seudun palvelua. 

Tuli sotea tai ei, meidän on mietittävä sosiaali- ja vanhuspalveluiden laajempia hartioita. Moni kunta Kanta-Hämeessä näyttäisi olevan valmis yhdistämään voimavarat. Itse toivon, että onnistumme tässä. 

Jos sote kaatuu, seuraavan hallituksen toivon siirtävän sote-palveluiden järjestämisvastuun maakunnan kokoisille harteille, mutta antavan niille kuntien tapaan vallan päättää siitä, minkä verran yksityisiä palveluita käytetään julkisten rinnalla.

Vanhuspalveluiden viimeaikaiset uutiset surettavat ja vihastuttavat. Osa on silkkaa ahneutta ja väärinkäyttöä. Osa alimitoitettujen resurssien tuomaa hoivavajetta. Pörssiyhtiön on helppo vaatia parempaa tulosta, kun ei tarvitse katsoa asiakkaita silmiin. Siksi tarvitaan tiukemmin laatuun velvoittavaa lakia ja valvontaa. Vanhustenpalvelussa desimaalit ovat hoitajia ja aikaa vanhukselle. 

Minulla on tapana sanoa, että täysin vapailla markkinoilla ei ole kärsivällisyyttä kasvattaa kokonaista puuta eikä ehjää ihmistä. Nykyisin tähän on pakko lisätä eikä hoitaa kunniallisesti vanhuksia.

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)

Tarjoa ratkaisua, älä ongelmaa

Olin vastaanottamassa vammaisjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteita eilen. Kuusi järjestöä kiteytti tavoitteensa kukin kolmeen minuuttiin. Asioiden selkiyttämisessä ja tärkeysjärjestykseen laittamisessa meillä poliitikoilla on kyllä oppimista järjestöiltä. Tiivistä timanttia.

Esteettömyys ja saavutettavuus kuuluvat kaikille

Moni meistä on tämän talven lumessa ja liukkailla manannut tienpidon tasoa. Toiset taas korostaneet sitä, että ei voi varautua lumiseen talveen, se maksaa liikaa. 

Ei minua tervejalkaisena sohjot ja kinokset haittaa, liukasta vähän aristan, mutta siitä selviää lenkkareiden piikeillä. Mutta entäpä jos pitäisi liikkua rollattorilla tai pyörätuolilla. Tai olisi muuten vaikea liikkua. Kauppareissut kävisivät mahdottomiksi. Lumi vankilaksi. Auringon sulatusvoimaan luottavan tienpidon lisäresurssit arvokkaiksi.

Saavutettavuutta on sähköisten palveluiden laatu. Meillä vannotaan sähköisten palveluiden nimeen monessa asiassa olipa kyse vaikkapa terveydenhuollosta, koulutuksesta tai työnvälityksestä. Uskon itse, että digi tuo uusia mahdollisuuksia.

Mutta Suomessa on lähes miljoona ihmistä, joiden digitaidot ovat vajaat. 750.000 hyötyisi selkokielestä. Näkövammainen voi käyttää lukuohjelmaa, mutta sillä miten sivut on rakennettu, voidaan joko helpottaa tai vaikeuttaa lukemista. Sähköisten palveluiden esteettömyys ei ole rahasta kiinni, enemmän osaamisesta ja hoksaamisesta.

YK:n vammaisten oikeuksien sopimus on vihdoin ratifioitu Suomessa

Suomi on tunnettu siitä, että sopimuksia noudatetaan oikeasti. Vammaisten oikeudet eivät saa olla poikkeus. Hallituksen vammaispoliittinen ohjelma voi konkretisoida tavoitteet ja etsiä välineitä, joilla yhdenvertaisuus toteutuu ihmisten arjessa.

Oikeus oman näköiseen arkeen kuuluu jokaiselle

Suomi on hyvin kilpailu-uskovainen maa. Vanhuspalveluiden ja varhaiskasvatuksen viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, että kilpailutus tuo isoja ongelmia, jopa hengenvaarallisia puutteita. Vammaisten palveluissa on aivan samat ongelmat.

Ei myytävänä -kansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnassa on ollut yksimielinen näkemys siitä, että palveluiden kilpailutuksessa on ongelmia. Yritysten yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät saa mennä ihmisten ihmisarvoisen elämän ohi! Ikävä kyllä sote-valmistelussa hallitus lakaisee samoja ongelmia maton alle. 

Kansalaisjärjestöt ja niiden tukeminen ovat tärkeä osa demokratiaa

Järjestöt neuvovat, auttavat, tukevat ja tuottavat palveluita. Niiden tuki ei kuitenkaan saa typistyä tilaaja-tuottajamallin mukaiseksi ostopalveluksi. Järjestöillä on tärkeä rooli vallan kritisoijana ja ihmisten äänen esiin nostajana. 

Sosiaaliturvan uudistamisessa on osattava ottaa huomioon vammaisten tarpeet

Nykyinen sosiaaliturva on kuin monesti paikattu tilkkutäkki. Palasten väliin repeää uusia aukkoja, vaikka kuinka parsitaan. 

On otettava kokonaan uusi asento. Uudistuksen pitää helpottaa satunnaisten töiden tekemistä, mutta se ei voi olla ainoa tavoite. Köyhyyden vähentäminen ja ihmisarvoisen elämän turvaaminen on oltava vähintäin samalla viivalla. 

Työllisyyden tukeminen on tärkeää vammaisten ihmisten elämässä. Ei riitä, että saa opiskella ja kouluttautua, on päästävä hyödyntämään osaamistaan. Tästä hyötyy sekä vammainen ihminen että koko yhteiskunta. Jokaisella on oltava oikeus kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Moni kunta maksaa nuorille kesätyöseteleitä. Entäpä jos tukea priorisoitaisiin vammaisille nuorille tai muutoin vaikeimmassa asemassa oleville. Nykyisin käy usein niin, että hyväosaiset vanhemmat seuraavat asioita tiiviimmin ja heidän nuorensa ehtivät ensin hyödyntää kesätyötuet. Ja kipeimmin tarvitsen ehtiessä mukaan tuet ovat loppuneet. Jokainen nuori ansaitsee kesätyön. 

Suomessa ei juurikaan ole yhteiskunnallisia yrityksiä. Sosiaalisten yritysten määrä on marginaalinen. Euroopassa yhteisötalouden piirissä on 14,5 miljoonaa työntekijää. Noin 6,5 prosenttia työvoimasta. Tämä selittää varmasti tiettyjen maiden alhaisempaa rakennetyöttömyyttä.

Otetaan seuraavaan hallitusohjelman selkeäksi tavoitteeksi luoda kunnollisia työpaikkoja voittoa tavoittelemattomiin yrityksiin. Sellaisia työpaikkoja, joissa pärjää ihminen, jonka työteho ei ole 120 prosenttia. Ei saa olla niin, että osalle työ on palkatonta ja osa taas joutuu olemaan kokonaan työelämän ulkopuolella. Työ kuuluu kaikille, samoin toimeentulo.

Iso kiitos Invalidiliitolle, CP-liitolle, Kehitysvammaliitolle, Näkövammaistenliitolle, Kuuloliitolle ja Kuurojen liitolle. Ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ei ole demokratiaa.

Ja kiitos Sari Kokolle, otsikon nappasin viisaasta puheestasi.