Robotit tulevat, oletko valmis?

Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.

Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.

Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä? Millä saada ihmisen mieli kestämään ja jaksamaan muutoksessa?

Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut ja sosiaaliturva, jos työn muutos johtaa siihen, että koko vero-, vakuutus- ja maksujärjestelmästä menee pohja.

Tietotekniikkaguru Bill Gates ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. En erityisesti innostu robottiverosta, mutta huoli rahoituspohjasta on aiheellinen.

Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.  

Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmän muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.

Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattavat johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.

Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen. 

Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta. 

Itse uskon teknologian kehityksen olevan enemmän siunaukseksi kuin kiroukseksi. Mutta muutos koskee koko yhteiskuntaa, ei vain nörttimaailmaa. Siksi muutosta on ennakoitava kokonaisuuden näkökulmasta.

On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.

Ihmisen mittaista työtä - Ehkäistään uupumista

Pitkään on tuntunut siltä, että Suomessa pitää kiittää ja pokata, kun on työtä. Työn laadusta viis, työn reiluudesta viis, palkkatasa-arvosta viis. Työ on kuitenkin yhteisen hyvinvoinnin lähde. Sen avulla rahoitamme yhteiset palvelut. Työssä on oikeus voida hyvin. Työltä voidaan odottaa reiluutta, työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua.

Väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uusia asioita. Kannattaa muistaa, että kun on liekeissä työhönsä, on riskissä palaa loppuun. Omaa tekemistä on osattava kohtuullistaa, jotta ei käy kuten ennen sammumista kirkkaimmillaan palavalle hehkulampulle.

Maailmassa käydään kovaa kilpailua siitä, minne korkean osaamisen ja korkean tuottavuuden työpaikat sijoittuvat. Suomi ei voi kilpailla hinnalla tai massatuotannolla. Meidän on oltava osaavampia ja fiksumpia.

Kilpailukykyä määrittävät tulevaisuudessa todennäköisesti tuotteen ja palvelun laatu, hinta, haluttavuus ja toimitusvarmuus.

Millaista sitten uuden työelämän fiksuus on? Sitä emme voi rahalla ostaa emmekä lailla päättää. Hyvälle työlle voidaan luoda raamit, mutta lopullinen fiksuus ratkaistaan työpaikoilla ihmisten vuorovaikutuksessa.

Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden samanaikainen nostaminen on mahdollista: sen osoittavat lukuisat työyhteisöjen kehittämishankkeet.

Uutta luovat yritykset rakentuvat innostuksen ja työn imun varaan. Työyhteisöihin, jotka ottavat huomioon ihmisen ajattelevana ja tuntevana olentona. Jos ihminen nähdään koneenomaisena tuotannontekijänä, hävitetään uutta luovan työn mahdollisuus.

Työn imuun liittyvät tutkimukset kertovat, että organisaation rakenne selittää vain osan työn imun vaihtelusta. Samoin taloudelliset tekijät, läpikäydyt muutokset, työntekijän työsuhteen muoto tai ikä eivät ole ratkaisevia.

Sen sijaan työn kehittävyys, ihmisten hyvinvointi, kehitysmahdollisuudet huomioiva johtaminen, työtovereiden ystävällisyys, työyhteisön uudistushalukkuus ja työkulttuuri saavat työntekijä rakentamaan työstään mielekkään, voimavaraistavan ja innovatiivisen. Menestyvän.

Suomalaisista viidennes tuntee päivittäin innostusta työhönsä ja toinen viidennes ei innostu juuri koskaan. Jos ajattelemme työuria ja sitä millä ihminen jaksaa, niin työssä täytyy olla mieli. Sen pitää antaa voimavaroja eikä vain viedä niitä.

Raha on osa työnteon motivaattoreista, mutta ei ainoa. Usein työn mielekkyys on paljon suurempi kannustin. Innostunut ihminen jaksaa enemmän, oppii enemmän ja tekee enmmän.

Työelämä sanassa on kaksi osaa: työ ja elämä. Molempia tarvitaan. Työn ja elämän pitää olla tasapainossa. Työssä pitää olla elämän makua, jotta sitä jaksaa. Pelkästä raadannasta on luonnollista hakeutua pois.

Jos työ itsessään on yksitoikkoista ja rutiininomaista, elämisen maku voi tulla työkavereiata. Ei pilkota töitä liian yksinäisiksi. Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen yksinään, vaan tarvitsee muita ihmisiä. Työssä työyhteisön toimivuus auttaa jaksamaan. 

Miten vähentää mielen sairastumista?

Vaalikentillä mielenterveyden ongelmat ovat nousseet poikkeuksellisen voimakkaasti esiin. Äidit ja isoäidit ovat huolissaan masentuneista tyttäristään. Työttömät kertovat masennuksesta. Opiskelijat stressin tuomasta ahdistuksesta. Toiset kertovat iloista selviytymistarinaansa. 

Mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy selvänä kasvuna sairauslomatilastoissa. Asiantuntijat jopa ennustavat, että kohta mielenterveyden häiriöt ohittavat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sairauslomatilastoissa.

Aivan liian moni siirtyy aivan liian nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi.

Ymmärrän poliitikkona enemmän terveydenhuollon rakenteista kuin itse terveydenhuollosta. Sen olen oppinut vuosien varrella, että rokottamalla taltutettiin aikanaan lapsille ja muille vaaralliset tartuntataudit. Valistamalla ja ruokaterveydellä vähennettiin sydän- ja verisuonitauteja. Työergonomialla ja työsuojelulla kampitetaan tuki- ja liikuntaelintein sairauksia. Kuka osaisi neuvoa keinon taltuttaa mielenterveyden ongelmat?

Mielenterveys on tärkeää hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Mutta miten tukea hyvän mielenterveyden toteutumista. Kun vaalipaneeleissa asia nousee esiin, moni ehdokkaista vastaa, että tarvitaan matalankynnyksen palveluja, aidosti matalankynnyksen palveluja, terapiatakuu jne.

Itse mietin sitä, miksi mielenterveyden ongelmat kasvavat? Mitä voidaan tehdä, jotta osaisimme lisätä vahvistavia ja suojaavia tekijöitä. Miten vahvistaa itsetuntoa ja elämänhallintaa. Miten synnyttää yhteisöjä, joissa voi saada sosiaalista tukea ja kokea osallisuutta.

Huoli toimeentulosta ahdistaa. Perustulokokeilun tuloksissa näkyy, että työllisyysvaikutuksia kokeilulla ei ollut, mutta ihmisten koettu terveys ja hyvinvointi näyttäisivät lisääntyneen. Itse en pidä kokeilua perustulokokeiluna, vaan ennemmin kyse oli karenssittomasta työttömyysturvasta. Ajattelen kuitenkin, että kokeilu osoittaa sen, että turvattu toimeentulo luo parempaa oloa.

Uskon, että panostamalla köyhyyden ja epävarmuuden poistamiseen, ehkäistään ahdistusta ja masennusta. Rakentamalla hyvinvoivaa työelämää vähennetään työuupumusta ja varhaista eläköitymistä. Turvaamalla opiskelijoiden toimeentuloa, nopeutetaan valmistumista ja ehkäistään masentumista jne.

Kaikki mielenterveyden ongelmat eivät tietenkään poistu näillä keinoilla. Ihmiset sairastuvat, vaikka eläisivät kuinka terveesti. Sairaus ei ole oma valinta. Hoidetaan enemmän terveyttä, niin säästetään sairaanhoidon kuluissa.

Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta

Tulevaisuuden kriittinen osaaminen liittyy työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin. Tarvitaan uusia keinoja, jotta ihminen voi voida hyvin ja tehdä mielekästä työtä, vaikka olosuhteet ovat epävarmat ja ympäristö muuttuu.

Lainsäädännöllä voidaan lisätä epävarmuutta tai tuoda turvaa. Turva ja jäykkyys eivät ole synonyymeja, vaan turvallisessa ympäristössä ihminen uskaltaa ottaa riskejä. Esittää parannuksia ja pitää puoliaan. Olla työyhteisönsä kehittäjä. 

Nykynen osaaminen ei riitä vastaamaan tulevaisuuden monimutkaisen yhteiskunnan ja työn haasteisiin. Vaikka lähtökohdat Suomessa ovat hyvät, koulutusta on uudistettava. Innostettava kouluttautumaan vastahakoisemmat ja iäkkäämmät ihmiset. Luotava taloudelliset mahdollisuudet kouluttautua ja kehitettävä oppimisen menetelmiä erilaisille oppijoille.

Tulevaisuuden osaamistarpeista on useita katsauksia ja listauksia. Tulevaisuuden ammattien tai tulevaisuuden opiskelualojen ja oppiaineiden visiointi, ei ehkä ole se tärkein kysymys. Epäonnistumme siinä kuitenkin.

Tarvitsemme ennen kaikkea kykyä hallita muutosta ja ihmisen omaa toimintaa muutoksessa. Monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä pitää varmistaa pärjäämisen taidot: vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot ja itsensä johtaminen. 

Osan kohdalla kyse on siitä, että pelkkä huippunörtteily ei toimi, pitää osata olla kasvokkain ihmisten kanssa. Toisten kohdalla taas päinvastoin. Tietoteknologian muutosta ei voi sivuuttaa. Ilman digitaitoja ei pärjää edes arkisessa elämässä. 

On luotava mahdollisuus vahvistaa digitaamista osaamistaan. Suomessa on miljoona vajain digitaidoin varustettua ihmistä ja silti välttämättömät  palvelut karkaavat vauhdilla nettiin.

Digipalveluita kehitettäessä on muistettava, että kasvokkainen palvelu ei saa kadota. Kaikki ihmiset eivät pärjää digimaailmassa. Heillä on oikeus palveluihin.

Työn murroksessa selviämiseksi tärkeintä on vahva sosiaalinen pääoma.

Ihmisen ja yhteiskuntamme tietopohja on jo nyt laaja-alainen ja päivittyy nopeasti. Tiedonhankinta ja käsittely ovat koko ajan helpompaa. Oppivan tekoälyn yleistyminen ja viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos edellyttävät ihmiseltä entistä enemmän luovuutta ja kriittistä ajattelua.

Jäävätkö substanssitiedot ja syvällinen osaaminen tulevaisuudessa ajattelun ja vuorovaikutustaitojen jalkoihin?  En usko. Ihminen on kuitenkin ihminen.

Maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittäminen edellyttää edelleen syvällistä perehtymistä ja oppineisuutta sekä inhimillistä empatiakykyä, uteliaisuutta ja erilaisia yhä hienojakoisempia ammattitaitoja.

Murroksesta itsestään on tärkeää ymmärtää kokonaisuuksia, vaikka piru asuu yksityiskohdissa.

Sipilän hallituksen helpotukset ovat aprillia – ”Aktiivimalli säilyy yhä työtöntä kurittavana leikkurina”

Työttömien ns. aktiivimallin muutokset astuivat tänään voimaan. Aprillipäivästä alkaen aktiivimallissa määriteltyä aktiivisuutta voivat työttömälle tarjota työvoimaviranomaisen lisäksi myös esimerkiksi kunnat ja kuntayhtymät, ammattiliitot sekä erilaiset julkista rahoitusta saavat rekisteröidyt yhdistykset.

SDP:n kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov muistuttaa tiedotteessaan, että kurssien ja ja koulutusten laajentaminen auttaa vain pientä osaa aktiivimallin kohtuuttomuuksista kärsiviä.

- Tietysti on hyvä, että koulutus laajenee, mutta on hyvä muistaa, ettei tämä muutos tee aktiivimallista elinkelpoista, vaan se säilyy yhä työtöntä kurittavana leikkurina. Haluan myös varoittaa ihmisiä, jotka pyrkivät koulutuksen avulla täyttämään aktiivimallin ehdot. Aktiivisuus voi yhä johtaa koko työttömyysturvan menetykseen, jos opiskelee ilman te-toimiston suostumusta tutkintoon tähtäävää koulutusta. Työttömän mahdollisuudessa opiskella on yhä ikäviä rajoitteita.

Aktiivimalli iso puute on Filatovin mielestä se, että se ei huomioi ihmisen toimintakykyä. Työttömänä on paljon ihmisiä, joilla on työ- tai toimintakykyä alentava sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä työkyky on merkittävästi heikentynyt erityisesti mielenterveyden häiriöiden takia. Työttömänä on hallituksen oman arvion mukaan noin 30 000 työkyvytöntä.

- Isolla osalla pitkäaikaistyöttömistä on työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarve. Jos ihminen on Kelan kuntoutuksessa, se ei vieläkään kelpaa aktiivitoimeksi, vaan leikkuri iskee. Malli aiheuttaa yrittämisen mitätöintiä ja ahdistusta ihmisille.

Pahinta mallissa on Filatovin mukaan se, että myös sairaan edellytetään täyttävän aktiivisuusehdot. Muutostenkin jälkeen pitkäaikaissairaan pitää löytää keikkatöitä siinä missä terveen. Tämä koskee myös ihmistä, joilla on työpaikka, mutta ei työkykyä.

- Työttömyysturvalla elää moni, joilla sairauspäivärahan katto on tullut vastaan, mutta sairaus ei ole parantunut, esimerkiksi syöpää sairastavia ihmisiä tai vakavasti masentuneita. Heillä saattaa olla voimassa oleva työsuhde, mutta ei työkykyä. Heille malli on täysin kohtuuton.

Tässä valossa tuntuu, että hallituksen helpotukset ovat aprillia, Filatov sanoo aprillipäivänä.

- Työttömälle on yhä tarjolla pelkkää silliä ja kuravettä kunnollisten työllisyyssatsausten sijaan.

(Julkaistu Demokraatissa)

Nuori ei kouluta itse itseään, opettajia tarvitaan

Peruskoulu on yksi viisaimmista uudistuksista mitä Suomessa on tehty. Nyt on aika tehdä seuraava loikka ja turvata kaikille nuorille toisen asteen koulutus.

Lähes kaikk nuoret käyvät peruskoulun, koska meillä on oppivelvollisuus. Sama väline auttaa toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen.

Työ muuttuu. Suomesta on kadonnut viimeisen 30 vuoden aikana 600.000 työpaikka, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen koulutus. Korkeakoulutetun nuoren ja pelkän perusasteen varassa olevan nuoren työuran pituusero on jopa 15 vuotta.

Paroni Münchhausen nosti itsensä suosta omasta tukastaan. Koulutus ei toimi samoin, vaan opiskelijat tarvitsevat opettajia ja ohjausta.

Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla se on 70 prosenttia. Korkeakoulutetuilla 85 prosenttia. Koulutuksen ja työllistymisen välinen yhteys on tiukka.

Kyse ei ole siitä, etteikö peruskoulun varassa oleva työntekijä voisi olla osaava ja hyvä työntekijä. Kyse on siitä, että he ovat paljon haavoittuvaisempia työelämän muutoksissa.

Olen politiikassa oppinut, että silloin kun valtiovallan ja yksilön velvollisuudet on kytketty toisiinsa alkaa tapahtua. Ikävä kyllä meillä on lakeja, jotka velvoittavat kuntia esimerkiksi tuottamaan palvelua, mutta se ei aina turvaa, että palvelu on kaikkien kohdalla saatavilla. 

Toisen asteen oppivelvollisuus ei tarkoita kaikille samaa lukiota tai ammatillista koulutusta. Osalle koulutus voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Erilaisia oppimisen muotoja tulee kehittää, tekemällä oppimisen suuntaan niille, joita teoriat ei kiinnosta.

Oleellista on se, että synnytetään oppimisen halu ja ilo. Itsenäiseen työskentelyyn oppiminen on tärkeää. Itsenäinen opiskelu ei ole samaa kuin yksinäinen. 

Vuonna 2017 ammatillisen opetuksen resurssia leikattiin 190 miljoonaa. Seuraavana vuonna säädettiin 80 miljoonalla lisätehtäviä, mutta resurssia tehtäviin ei lisätty. Opetusta on leikattu noin viidenneksellä. 1600 opettajaa on irtisanottu. Samaan aikaan opiskelijamäärä on noussut.

Nyt kokoomuslainen opetusministeri iloitsee, että virkamiesten tekemässä laskennallisessa budjetissa koulutukseen tehdään indeksitarkistukset. Ne tehdään laskennallisissa versioissa aina. Nykyhallituksen leikkaus oli poliittinen päätös. Toivottavasti seuraava hallitus päättää tehdä muuta kuin indeksitarkistuksen. Investoida tulevaisuuteen ja työllisyyteen.

Miksi hoitajan pitäisi pärjätä vähemmällä levolla?

Työaikalain uudistus olisi ollut väline puuttua hoiva-alan henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen. Superin mukaan 30 000 hoivatyöntekijää toimii muilla aloilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan luku on jopa 70 000. Osaajia siis on, mutta jostain syystä työntekijät siirtyvät pois hoiva-alalta, vaikka ovat sille kouluttautuneet.

Yksi syy siirtymään on jaksotyö, joka sallii ylipitkät työpäivät. Sipilän-Orpon hallituksen esitys lisää jaksotyötä, vaikka siitä tulisi päästä kokonaan eroon.

Esimerkiksi lääkäriasema, joka on auki kello 7–20, voisi jatkossa laittaa henkilöstön jaksotyöhön, jolloin työvuoro voisi olla koko aukiolon pituinen. Eikä ylimääräisen työn teettämisestä tarvitsisi maksaa ylityölisää, jos työvuorosuunnitelmasta vastaavasti vähennetään tunteja eivätkä työaikajakson tunnit ylity.

Tällaiset työvuorot kuormittavat tekijöitään, kasvattavat sairastumisriskiä ja jopa vaarantavat hoidon laatua.

Positiivista työaikalaissa on lepoajan pidentäminen yhdeksästä tunnista 11 tuntiin, mutta tässä sallitaan jaksotyössä poikkeus. Näin ei saisi olla. Lyhyet vuoronvälit ovat yhteydessä väsymyksen, unettomuuden, tapaturmien ja sairauspoissaolojen lisääntymiseen. Ne vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Työaikalain perimmäinen tarkoitus on työaikasuojelu. On välttämätöntä löytää keinoja, joilla turvataan hyvä työelämä meille kaikille tärkeillä hoiva-aloilla. Kyse on palkkauksesta, johtamisesta, mutta myös perheystävällisistä työajoista.

Keskustelu hoiva-alan työntekijöiden riittävyydestä on vahvistunut, koska ympärivuorokautiseen hoivaan halutaan lakisääteiset miniminormit henkilöstön määrälle. Tämä hoivan laadun varmistamiseksi.

Yksi keino varmistaa osaavien hoivatyöntekijöiden määrä on parantaa työaikajärjestelyjä. Nyt mennään väärään suuntaan.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)

Nöyryyttämisen aika on ohi, koulutusta ja työnvälitysapua aktiivimallin tilalle

Kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) ei ole yllättynyt Lännen Median tänään julkaistun aktiivimallin toimivuutta kartoittaneen kyselyn tuloksista. Kyselyn mukaan suomalaisista työttömyyskassojen johtajista 74 prosenttia, eli lähes kolme neljästä kannattaa työttömiä kurittavan aktiivimallin poistamista.

Sipilän ja Orpon hallituksen aktiivimalli edellyttää työntekoa tai työvoimapoliittisiin aktiivitoimiin osallistumista, jotta työtön voi saada täyden työttömyysturvan. Jos tässä ei onnistu, turvaa leikataan lähes viisi prosenttia.

– Mallin perimmäisin ongelma piilee siinä, ettei työtön itse päätä siitä saako hän työpaikan tai pääseekö aktiivitoimiin. Erilaisten työttömien ja eripuolilla asuvien ihmisten mahdollisuudet täyttää lain velvoitteet ovat erilaisia. Malli koskee myös ihmisiä, joilla ei ole työmarkkinoilla vaadittavaa työkykyä. Viime kesänä julkaistujen tietojen mukaan perinteisissä työntekijäammateissa olevista ikääntyvistä työttömistä vain 13 prosenttia täytti mallin vaatiman työllistymisehdon.

Valtion virkamiesten työttömyyskassa Statian oman tutkimuksen mukaan noin 2 prosenttia etuudensaajista katsoi, että aktiivimallilla on suuri tai erittäin suuri vaikutus työllistymiseen. Sen sijaan lähes 70 prosenttia kaikista vastanneista koki aktiivimallin aiheuttaneen itselleen ahdistuneisuutta ja stressaantuneisuutta.

– Luvut eivät yllätä. Esimerkiksi henkilö, joka on sairastunut ja hänen sairauspäivärahakautensa on tullut täyteen, joutuu hakemaan elantonsa työmarkkinatuesta, vaikka sairaus jatkuu. Sairauslomalla olevan työttömän pitää onnistua löytämään työtä saadakseen täyden turvan. Tämä ei ole oikein. Työkyvyttömiä työttömyysturvan varassa olevia on hallituksen oman arvion mukaan lähes 30 000.

– SDP on luvannut useasti, että mikäli pääsemme hallitusvastuuseen, me tulemme poistamaan tämän ihmisiä eriarvoistavan ja työttömiä kepittävän mallin.

Filatovin mukaan Sipilän ja Orpon aktiivimallin sijaan tarvitaan panostusta ammatilliseen työvoimakoulutukseen, tehokkaampaa työnvälitystä, henkilökohtaista apua työn etsinnässä ja moniammatillista palvelua.

- Ylipäätään tarvitaan henkilön tarpeen mukaista palvelua ja tukea. Lisäksi tarvitaan taloudellista tukea työllistymiseen. SDP:n esittämä työllistymisseteli, jossa työttömyysturvaa voidaan käyttää automaattisena palkkatukena, on saatava pian käyttöön.

Vihapuhe on teon siemen

Timo Soini ärsyttää ja suututtaa. Minuakin. Olen hänen kanssaan monista asioista hyvin, hyvin eri mieltä. Tasa-arvosta, naisten roolista, hallituksen talouspolitiikasta jne. Mutta olen vielä enemmän suutuksissani siitä, että häntä on lyöty vaalitilaisuudessa.

Demokratiaan kuuluu erilaiset näkemykset ja niiden vapaa ilmaisu. Missä sitten menee raja, jota ei saa ylittää. Ihmisen fyysinen koskemattomuus on ylittämätön raja. Yksi lyönti on liikaa.

On surullista, että useilla ministereillä pitää nykyisin olla turvamiehet, mutta hyvä että on, koska ammattitaitoinen turvahenkilöstö taltutti tekijän nopeasti.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. Sanomisen vapauteen liittyy aina vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, syereotypisoimaan ja vaientamaan.

Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä. Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua.

Suomessa vihapuhe rajoittaa erityisesti naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun.

Vihapuhe on ihmisoikeusongelma

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen sekä saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Vihapuhe pyrkii antamaan stereotyyppisen ja alentavan kuvan kohteestaan sekä uhkaa kohteensa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Vihapuheen muuttuminen teoksi ministerin kohdalla nostaa teon isompiin otsikoihin ja hyvä niin. Silti meidän on torjuttava yhtä tiukasti ja vielä tiukemmin tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa vihapuhetta sekä vihatekoja.

Monet maahanmuuttajat, romanit, jopa vammaiset ihmiset kohtaavat vihapuhetta ja -tekoja arkisessa elämässään. Näistä ei nouse uutisia, vaikka jokaisen ihmisen turvallisuus on arvokas. 

Vihapuhe alistaa ja hiljentää

Vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Viha on tunne, jota saa tuntea, kuten mitä tahansa muuta tunnetta. Vihapuhe ei ole sama asia kuin riita, kritiikki tai konflikti. Kriittisiä äänenpainoja saa ja pitää esittää.

Kritiikin ja vihapuheen ero on siinä, että vihapuheella alistetaan ja hiljennetään vihapuheen kohdetta. Vihapuhe on toiseuttavaa eli sillä rakennetaan ja vahvistetaan tunnetta yhtäältä meistä sekä toisaalta jostain ryhmästä toisina. Vihapuhe pyrkii tekemään joistain ihmisryhmistä jo perusoletukselta vääränlaisia ja väärin toimivia.

Suomessa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa toteutetun tutkimuksen mukaan joka toinen 15–30-vuotias nuori on altistunut vihaviesteille. Nettivihan kohteeksi on joutunut joka kymmenes nuori.

Saman tutkimuksen mukaan vihapuheen kohteeksi joutuneet kertovat heikommasta hyvinvoinnista kuin muut, he luottivat vähemmän toisiin ihmisiin, olivat vähemmän onnellisia ja heillä oli heikompi itsetunto.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:

" Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.”

Vihapuhe  loukkaa syvästi toisen ihmisen ihmisarvoa. 

Rangaistava vihapuhe täyttää rikoksen tunnusmerkit

Rangaistavalle vihapuheelle on tyypillistä  kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus, yksityiselämään loukkaavan tiedon levittäminen sekä uskonrauhan rikkominen.

Osa vihapuheeksi mielletystä puheesta on sananvapauden suojaamaa, vaikka se olisi asiatonta. Kaikkeen vihapuheeseen ei siis voi oikeudellisesti puuttua.

Esimerkiksi poliittisiin päätöksiin kohdistuva asiaton kielenkäyttö, joka ei kuitenkaan yksilöi ihmisiä kohteekseen eikä loukkaa muiden ihmisten oikeuksia, on sallittua.

Maahanmuutto on yleinen kovan puheen aihe. Maahanmuuttoa saa kritisoida kovalla kielellä, mutta kritiikki muuttuu vihapuheeksi, jos puhe kohdistuu yksilöön tai tiettyihin ryhmiin halventavasti.

Miksi kirjoitan vihapuheesta, vaikka Soinia lyötiin. Siksi että puhe on teon siemen. Ja se pitää kitkeä, jotta teot eivät lisäänny.

Minna Canthia kannattaa juhlia ylpeänä

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi. 

Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Intiassa tasa-arvoa vaadittaessa halutaan purkaa kastijärjestelmä, Etelä-Afrikassa tai Amerikassa se tarkoittaa tasa-arvoa mustien ja valkoisten välillä. Uskontojen ristiriitamaissa tarkoitetaan uskontojen harjoittamisen tasa-arvoa. 

Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa,  vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattoma ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

Kaikki syrjintä ei ole tarkoituksellista

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

 Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

Onko  tasa-arvo on valmis? 

Sipilän hallitusohjelman Suomea kuvaava tilannekuva sanoo: "Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia."  Lause on ohjelman ainoa tasa-arvokirjaus.

Ymmärtäväinen minä ajattelee, että hallitus on halunnut kuvata Suomen vahvuuksia verrattuna muihin maihin. Onhan Suomi kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. 

Realisti minä on kitkerämpi ja epäilee, koska ohjelmassa ei sanota mitään muuta tasa-arvosta. Hallitus on ilmeisesti sitä mieltä, että Suomi on valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.

Tämä ei olisi  mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta.

Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perusopimuksen mukaan.

Sipilän hallituksen tasa-arvolinjausten puuttumista on selitelty ohjelman strategisuudella. Hallitus perustelee, että yksityiskohtia ei strategiapaperiin ole otettu. 

Joissain asioissa on. Ohjelmasta löytyy esimerkiksi hevosen lannan polton salliminen, puoluetuen säilyminen  emopuolueella, jos puolue hajoaa. Nämä tavoitteet muuten hallitus toteutti.

Työelämää heikennetään, ei kehitetä

Työelämän tasa-arvossa Suomi on jämähtänyt ja ottanut jopa tasa-askeleita. Arvokysymykset, palkkaus, osa-aikaisten, määräaikaisten tai nollasopimusten turvan kehittäminen on muuttunut  ongelmien pahentumiseksi.  

Koeaikaa on pidennetty ja määrä-aikaisuukisen käyttöä helpotettu. Tämä on heikentää erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla, koska epävarmat määräaikaiset työsuhteet ovat juuri naisten harmina työmarkkinoilla.

Suomen sijoitus  PwC:n Women in Work -indeksissä heikkeni. Putosimme Pohjoismaiden jumboksi ja sijalle 9. Esimerkiksi Puola kiipesi ohitsemme.

Indeksi mittaa mm. sukupuolten välistä palkkaeroa, naisten osallistumista työelämään, työttömyyttä ja kokoaikaisien työsuhteiden määrää. Merkittävää ei ole vain sijoitus, vaan se, että monet muut maat ovat pystyneet parantamaan asemaansa. Suomi ei.

Perhevapaauudistus on välttämätön tasa-arvon ja  työllisyyden näkökulmasta. Siihen nykyhallitus ei ryhtynyt, vaikka se olisi yksi kivuttomimmista työllisyystoimista.

Työllisyys on kyllä parantunut, mutta tasa-arvo ei. Uusista työpaikoista 75 prosenttia on määräaikaisia. Toimeentulotukiasiakkuuksien määrä on kasvanut. Ja hallitus itse ennustaa budjetissaan sen kasvavan tänä vuonna.

Subjektiiviseen päivähoito-oikeutta on rajoitettu ja varhaiskasvatuksen laatua heikkennetty ryhmäkokojen kasvattamisella. 

Molemmat ratkaisut heikentävät naisten työmarkkina-asemaa ja houkuttelevat naisia jäämään kotiin. Näitä säästöjä onneksi kaikki kunnat eivät ole toteuttaneet. Esimerkiksi Hämeenlinnan valtuustossa äänestimme asiasta ja voitimme äänestyksen.

 Palkkaerot eivät poistu toivomalla

Suomessa naisen säännöllisen työajan palkka on keskimäärin vain 83,9 prosenttia miehen palkasta. Vuonna 2018 miesten keskimääräinen kuukausiansio oli lähes 600 euroa korkeampi kuin naisten. Eläkkeissä naiset saavat vain noin 70 prosenttia miesten eläkkeistä.

Palkkatasa-arvo ei etene, jos palkkojen julkisuutta ei lisätä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien palkat listataan lehtiin kuten verotiedot, riittää kun työpaikalla voidaan avoimesti tarkistaa, mitkä palkat ovat, jos syrjintäepäilyjä ilmenee.

Naisten ja miesten välinen työelämän epätasa-arvo ei ole ainoa tasa-arvokysymys. Naisten kohdalla mielestäni vakavin kysymys on naisiin ja lapsiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. 

Miesten kohdalla terveys, kuolleisuus ja syrjäytyminen ovat haasteita. Rikas nainen elää jopa 15 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tasa-arvotyötä on siis tehtävä molempiin suuntiin. Miesten ongelmien ratkaisemiseksi ja naisten.

Eriarvoistuminen ja köyhyys, jopa kasvanut lapsiperheköyhyys haastaa Suomea. Työn murros vaatii turvallisuuden vahvistamista ei epävarmuuden lisäämistä. 

Tasa-arvo ei ole voileipäpöytä, josta valita vain herkut

Koulutuksen leikkauksista on päästävä osaamisen arvon palauttamiseen. Vanhustenhoivan laiminlyönneistä luotettavaan hoivaan jne.  Näihin kipeisiin ongelmiin on löydettävä kestäviä ratkaisuja.

Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.

 Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunna kehittämiseen paremmin. 

Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistaa nykyisin IMF ja  OECD.

Sipilän hallituksen tasa-arvosaldo on karu

Kilpailukykypaketissa ensimmäinen versio oli työelämän tasa-arvopolitiikan musta päivä. Muutosten jälkeen se muuttui tumman harmaaksi.

Kun viennin vetoa haetaan julkisen sektorin sopeutuksella ja kotimarkkinoiden kustannuksella työelämän seggregaatio tekee siitä sukupuolittuneen väkisin.

Monet julkisen talouden säästöt koskevat kipeästi naisille tärkeisiin asioihin. Toisaalta hyvinvointivaltio on naisen paras kaveri, joten siihen kohdistuvat säästöt ja leikkaukset kohdistuvat vääjäämättä enemmän naisiin. Olipa kyse palveluiden käytöstä tai tuottamisesta.

Budjetin suvaus eli sukupulivaikutusten arviointi osoittaa, että hallituksen reformeista ensimmäisenä vuonna hyödyt ja haitat menivät sukupuolten välillä kokolailla tasa.

Mutta vuosina 2017 ja 2018 vuosina naiset kärsivät enemmän. Vuonna 2017 naiset hyötyivät vähemmän kuin miehet ja kärsivät enemmän. Vuosi 2018 oli hieman parempi, naiset hyötyivät vähemmän, mutta kärsivät vähemmän.

Jos budjettia tarkastelee tulodesiileittäin, niin hyvätuloiset hyötyvät selvästi eniten. Ja hyvätuloiset miehet kaikkein eniten. Pienituloiset taas kärsivät eniten ja pienituloistet naiset kaikkein eniten. Naisten pienituloisuus aste kasvoi enemmän kuin meisten.

 Tutkimusta tekivät tasa-arvotutkijat ja ekonomistit yhdessä. Joten ei voi sanoa, että feministit vetivät välistä.

Lasten suusta kuulee totuuden

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsua, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, hotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Kyse on ketjusta, Joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikket jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”