Hallituksen aktiivimalli on peruttava

Aktiivisuus on positiivinen sana. Aktiivinen työvoimapolitiikka kuuluu pohjoismaiseen ajatteluun, jossa työttömyyden sattuessa valtio tai kunta auttaa työtöntä selviämään, ei vain maksamalla työttömyysturvaa, vaan tarjoamalla aktiivisesti palveluja kuten työnvälitystä, koulutusta, tukityötä, kuntoutusta jne.

Työttömyysturvan aktiivimallin nimi on orwellilaista uuskieltä. Malli vaatii työtöntä löytämään työtä, jotta voi saada työttömyysturvaa. Malli edellyttää työntekoa tai työvoimapoliittisiin aktiivitoimiin osallistumista, jotta työtön voi saada täyden työttömyysturvan. Jos ei onnistu, turvaa leikataan lähes viisi prosenttia.

Valtiolle malli jättää passiivisen leikkaajan roolin. Valtion ei tarvitse tarjota työpaikkaa tai aktiivitoimia. Filosofia korostaa sitä, että valtiolla ei ole vastuuta työttömän auttamisesta ja että työttömyys on ihmisen omaa syytä.

Jos työtön kieltäytyy tarjotusta työstä, ei ole kohtuutonta, että työttömyysturvaa leikataan. Jos työtön ei löydä työtä, on kohtuutonta leikata työttömyysturvaa.

Työttömyysturvan aktiivimallin peruuttamista vaativa kansalaisaloite sai kylmän vastaanoton hallituspuolueilta eduskunnassa.  Mallia on kuulemma korjattu jo. Ei pidä paikaansa!

Aktiivimalliin kelpaavaa koulutusta on laajennettu, mutta muita korjauksia ei ole tehty. Pahinta mallissa on se, että myös sairaan edellytetään täyttävän ehdot. Hallitus lupaili, että jatkossa mm. vapaaehtoistyö voisi kerryttää aktiivisuusehtoa. Ei kerrytä. 

Jos työssäkäyvältä vaadittaisiin, että hänen pitää uida kilometri kuukaudessa tai verotusta korotetaan 4,65 prosenttia. Vaatimus on helppo terveelle ihmiselle, joka asuu lähellä uimahallia. Mutta entäs sairaalle ihmiselle, joka asuu vaikkapa Lapin perukoilla. Sulaa vettä on vain osan vuodesta ja sekin tosi kylmää. Uimahallit matkojen päässä. Uinti esimerkki ei ole omakeksimäni, vaan kuulin sen työkkärin virkailijalta. Se on mielestäni hyvin kuvaava.

Yhä edelleen pitkäaikaissairaan pitää löytää töitä keikkatöitä, siinä missä terveen. Jopa ihmisten, joilla on työpaikka, mutta ei työkykyä. Työttömyysturvasta saa elantonsa moni, joilla sairauspäivärahan katto on tullut vastaan, mutta sairaus ei ole parantunut. Heillä saattaa olla voimassaoleva työsuhde, mutta ei työkykyä. Heille malli on kohtuuton.

Aktiivimallissa  työttömän ”aktiivisuutta” seurataan 65 työttömyysetuuden maksupäivän tarkastelujaksoissa. Mikäli aktiivisuus ei ole riittävää, työttömyysetuus maksetaan seuraavan tarkastelujakson ajan 4,65 prosentilla alennettuna. 

Aktiivisuutta voi osoittaa tekemällä palkkatyötä, harjoittamalla yritystoimintaa tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin tai muihin työllistymisedellytyksiä parantaviin palveluihin. Vaikka hakisi kuinka töitä, mutta ei onnistu saamaan riittävää tuntimäärää, niin leikkuri iskee.

Suomessa on sanonta, että yrittänyttä ei laiteta. Tässä mallissa sanonta ei päde.

Leikattua  työttömyysturvaa sai  huhti-kesäkuussa 2018 noin 150 000 henkilöä. Kelan työttömyysetuuksien saajista lähes 40 prosenttia ja ansiopäivärahaa saajista noin kolmannes. Heinä-syyskuussa leikkausten määrä kasvoi.

Malli on epäoikeudenmukainen alueellisesti, aloittain, ikäryhmittäin. Työpaikkojen ja työllistymistä edistävien palveluiden saatavuus vaihtelee alueellisesti merkittävästi, joten malli vaarantaa kansalaisten tasa-arvoisuuden ja kohtelee  eri alueilla asuvia työttömiä epätasa-arvoisesti riippumatta työttömän aktiivisuudesta.

Aktiivimalli on  leikannut erityisesti iäkkäiden työttömien etuutta. Ikääntyneistä duunareista vain 13 prosenttia onnistui täyttämään aktiivimallin velvoitteet. Muilta työttömyysturvaa leikattiin. Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi ja palveluiden paremmaksi kohdistamiseksi olisi selvitettävä, miksi aktiivimalli on alentanut enemmän iäkkäiden kuin nuorempien henkilöiden työttömyysturvaa. 

Malli ei huomioi ihmisen toimintakykyä. Työttömänä  on paljon ihmisiä, joilla on työ- tai toimintakykyä alentava sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä työkyky on merkittävästi heikentynyt erityisesti mielenterveyden häiriöiden takia. Isolla osalla pitkäaikaistyöttömistä on työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarve. Jos ihminen on Kelan kuntoutuksessa, se ei kelpaa aktiivitoimeksi, vaan leikkuri iskee. Malli aiheuttaa yrittämisen mitätöintiä ja ahdistusta ihmisille

Malli lisää byrokratiaa eikä tarjoa riittäviä palveluita. Uskallan väittää, että eniten malli on työllistänyt Kelan ja TE-hallinnon virkailijoita. Kelaan on jouduttu palkkaamaan miljoonilla euroilla lisäväkeä. Malli on työttömyysturvan toimeenpanon kannalta kohtuuttoman raskas verrattuna työllisyysvaikutuksiin.

Malli lisää toimeentulovaikeuksia. Pieniin tuloihin kohdistuva leikkaus on tuntuva työttömän arjessa. Moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotuki on pahin kannustinloukku sosiaaliturvassamme. Siellä olevan ihmisen työllistymiskynnys nousee. Siksi toimeentulotuki on  väärässä käytössä, jos etuuden tarpeen aiheuttaa lainsäädäntö ja ensisijaisen etuuden leikkaus. Aktiivimallin vuoksi asioiminen usean viranomaisen luona lisää tukijärjestelmän lisää  byrokraattisuutta.

Leikkurista luovuttava ja työvpimapalveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti. On huomioitava erilaisten työttömien tuen, ohjauksen ja neuvonnan palvelutarpeet. Sosiaalityön, terveydenhuollon, psykologipalveluiden, työllisyysneuvonnan, koulutus- ja urasuunnittelun tukemisen sekä etuuksien hakemiseen liittyvien palvelujen tarpeeseen on vastattava. Työtöntä ei saa jättää yksin.

Kansalaisaloitteen tekijät ovat oikeassa. Malli on peruttava. Leikkauksista on luovuttava. Byrokratiaan käytettävä raha on suunnattava työttömän avuksi ja tueksi. 

Menestyksen mitta ei ole euro, vaan hyvä elämä

Täysin vapailla markkinoilla ei ole kärsivällisyyttä kasvattaa kokonaista puuta tai ehjää ihmistä. Suomessa ja maailmassa on etsittävä yhteisiä pelisääntöjä, jotta luomme sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä.

Nykypäivän politiikka kaipaa kohtuuden evankeliumia. Kohtuuden hyvää sanomaa. Olipa kyse politiikan pöytätavoista tai ympäristön kestävyydestä. Kohtuus kaikessa, sanonta on alun perin tainnut liittyä alkoholin käyttöön, mutta minusta se sopii hyväksi elämän ohjenuoraksi.

Olen aina karsastanut ääriajatuksia. Kohtuus on harmaata, mutta se on myös vakaata, ennakoitavaa ja tasapuolista. Kohtuus on turvallista. Kun ihmisen velvollisuudet ja oikeudet ovat kohtuullisia ja tasapainossa, turvataan hyvä elämä.

Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin

Maailmassa rikkain yksi prosentti omistaa enemmän kuin koko muu maailma. Suomessa 1.850.000 vähävaraisinta omistaa saman verran kuin 7 suomalaista miljardööriä. Vajaat kaksi miljoonaa köyhintä maksavat tuloveroja viisi miljardia euroa, mutta seitsemän herraa / rouvaa maksoivat ansio- ja pääomatuloistaan tuloveroa vain kahdeksan miljoonaa. Tämä ei ole tervettä kannustamista, vaan silkkaa kohtuuttomuutta.

Kun kesä on lämmin, se tuottaa iloa ja elinvoimaa, mutta kun koko maapallon ilmatila lämpenee, jäätiköt sulavat ja koko maailmamme uhkaa tuhoutua. Ei olemassa planeetta Beetä. Siksi meidän on osattava kohtuullistaa elintapojamme.

Me suomalaiset elämme etuoikeutettua elämää monella mittarilla. Taloudellinen asemamme ja hyvinvointimme velvoittaa meitä kantamaan vastuuta maapallosta. Jos verrataan vaikkapa keskivertointialaisen ja -suomalaisen elämää ympäristön näkökulmasta, niin suomalaisen päästöt ovat kuusinkertaiset intialaiseen verrattuna. Siksi vastuumme ilmastopolitiikasta on suurempi.

Maailma voidaan pelastaa ja jokaiselle voidaan luoda hyvä elämä sillä, että lainsäädäntö pitää ahneuden kurissa, maapallon resursseja käytetään solidaarisesti ja yksilö elää kohtuullisesti. 

450 vuotta vanhoissa tuomarin ohjeissa sanotaan: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata lakikaan olla; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.”

Allekirjoitin kohtuusliikkeen vaaliteesit  https://www.kohtuusliike.fi/kohtuusliikkeen-vaaliteesit-2019/

Lisäresurssia hoivakoulutukseen, hoiva-avustajista pika-apua

Vanhuspalveluissa väännetään yhä kättä siitä, pitääkö hoitajamitoitus saada lakiin.

– Kyllä pitää, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov sanoo. Hän puhui sosialidemokraattien vaalistartissa Orimattilassa lauantaina.

– Hoitajamitoitus ei yksin auta, vaan tarvitaan muitakin toimia. Mutta jos hoitajia ei ole tarpeeksi, hoidosta ei millään taikakeinolla saada laadukasta. Hoitajilla tulee olla työlleen riittävästi aikaa, muutoin ei voida varmistaa hyvää hoitoa.

– Hallituksen ministeri Soini esitti hoitajien rekrytointia Filippiineiltä. Itse kannatan suomalaisten hoivakoulutuksen lisäämistä. Hoiva-alalle on yhä hakijoita paljon enemmän kuin koulutukseen pääsee. Kevään 2018 yhteishaussa sotealan ammattikorkeakoulutuksiin oli koko maassa kaksi kertaa enemmän hakijoita kuin aloituspaikkoja.

– Jos lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsee suhteessa isompi osa hakijoista kuin työvoimakoulutukseen lähihoitajakoulutukseen, niin tarvitsemme enemmän ammatillista koulutusta. Ikävä kyllä hallitus on ajanut tätä rajusti alas.

Filatov muistuttaa, että hoiva-avustajien työvoimakoulutus tuo pika-apua, mutta hoiva-avustajat eivät voi korvata lähihoitajia ja sairaanhoitajia.

– Ammattikorkeakoulut ovat ilmoittaneet, että niillä on valmius pikaisesti lisätä koulutusmäärää tutkinto- ja muuntokoulutuksessa. Tuhat aloituspaikkaa vaatii kuitenkin 10 miljoonaa euroa vuositasolla, eikä tällaista resurssia löydy lisäbudjetista. Toivottavasti eduskunnassa resurssi siihen lisätään.

Vanhuutta ei pidä joutua pelkäämään

Nykylaissa sanotaan, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa heille laadukkaat palvelut.

– Ei ole turvannut. Viime vuosina on käynyt selväksi, että huolimatta vanhuspalvelulain säädöksistä ja sen toimeenpanon tukena toimivasta laatusuosituksesta, ei henkilöstön riittävä määrä ole kaikissa hoitoyksiköissä toteutunut. Tästä syystä vanhuspalvelulakiin tarvitaan vähimmäismitoitus tehostetun palveluasumisen yksikössä ja laitoshoidossa.

Tällä hetkellä toimintayksiköistä 5 prosenttia jää alle tason 0,5 ja toimintayksiköistä 22 prosenttia ylittää tason 0,7.

– Kannattaa muistaa, että vanhukset tulevat tehostetun palveluasumisen yksiköihin entistä huonommassa kunnossa. Vanhuksia hoidetaan kotihoidossa aiempaa pidempään. Joskus jopa liian pitkään. Lakisääteisen hoitajamitoituksen vastustajat sanovat, että hoitoisuuden pitää ratkaista. Kyllä, näinhän se on, mutta näyttäkää minulle ensin se ympärivuorokautisen hoivan yksikkö, jossa asuvat vanhukset ovat niin hyväkuntoisia, että siellä pärjätään vähemmällä hoitajamäärällä.

Filatovin mukaan vanhustenhoivassa 0,5 mitoitus tarkoittaa, että 28 vanhuksen yksikössä on 14 hoitajaa. Tällöin hoitajia riittää päivävuoroon neljä, iltavuoroon kolme ja yövuoroon kaksi.

– Vanhuutta ei saa joutua pelkäämään. Korjataan hyvinvointivaltio. Suomi ja suomalaiset ikäihmiset ovat sen arvoisia.

Vanhuspalveluissa desimaalit ovat hoitajia

Vanhuspalveluissa väännetään yhä kättä siitä, pitääkö hoitajamitoitus saada lakiin. Eduskunnan kyselytunnilla kokoomuksen Ben Zyskowicz sanoi, ”...että ei ole yhtä taikalukua, jolla nämä ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan...”

Ei olekaan. Hoitajamitoitus yksin ei auta. Tarvitaan muitakin toimia. Mutta jos hoitajia ei ole riittävästi, hoidosta ei millään taikakeinolla saada laadukasta. Hoitajamitoitus on oleellinen asia. Ilman hoitajan riittävää aikaa ei ole hyvää hoitoa.

Nykylaissa sanotaan, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa heille laadukkaat palvelut.  

Eipäs ole turvannut. 

Viime vuosina on käynyt selväksi, että huolimatta vanhuspalvelulain säädöksistä ja sen toimeenpanon tukena toimivasta laatusuosituksesta, ei henkilöstön riittävä määrä ole kaikissa hoitoyksiköissä toteutunut. Tästä syystä esitämme vanhuspalvelulakiin sitovaa vähimmäismitoitusta tehostetun palveluasumisen yksikössä ja laitoshoidossa. 

Tällä hetkellä toimintayksiköistä 5 prosenttia jää alle tason 0,5 ja toimintayksiköistä 22 prosenttia ylittää tason 0,7. 

Kannattaa muistaa, että vanhukset tulevat tehostetun palveluasumisen yksiköihin entistä huonommassa kunnossa.  Vanhuksia hoidetaan kotihoidossa aiempaa pidempään. Joskus jopa liian pitkään.

Lakisääteisen hoitajamitoituksen vastustajat sanovat, että hoitoisuuden pitää ratkaista. Kyllä näinhän se on. Mutta näyttäkää minulle ensin se ympärivuorokautisen hoivan yksikkö, jossa on niin hyväkuntoisia vanhuksia, että siellä pärjätään vähemmällä hoitajamäärällä.

Vanhustenhoivassa 0,5 mitoitus tarkoittaa, että 28 vanhuksen yksikössä on 14 hoitajaa.  Heistä riittää päivävuoroon 4, iltavuoroon 3 ja yövuoroon 2.

Välikysymyskeskustelussa minulle tuli viesti, jossa kysyttiin, että onko oikein, että 20-vuotias hoitaja joutuu vastaamaan yli 40 vanhuksesta yöllä yksin? EI OLE, EI TODELLAKAAN OLE!

Laatusuosituksiin kirjattu raja 0,5 on alimitoitettu. Valvira mukaan nykyisellä 0,5:n vähimmäismitoituksella ei kyetä riittävästi takaamaan asiakasturvallisuutta sekä asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja kohteluun.

Tämän lisäksi tarvitaan paljon muita toimia. On pohdittava sitä, että onko kynnys päästä tehostetun palveluasumisen piiriin tai ympärivuorokautiseen hoivaan liian korkealla. 

Hyvinvointivaltio pitää hyvää huolta ikäihmisistään. 

Hallitus saarnaa, että valinnanvapaus tuo mahdollisuuden valita hyvän hoidon. Entäpä kun soteuudistuksessa rahat eivät riitä hyvään hoitoon. Kaupassakin voi valita vaikka kaviaaria, mutta jos rahat riittävät vain Kallen mätitahnaan, niin valinnanvapaus ei auta.

Soteuudistuksessa ei ole kyse vain asiakkaan rahosta, vaan myös maakunnan rahoista.

Vanhuutta ei saa joutua pelkäämään. Korjataan hyvinvointivaltio. Suomi ja suomalaiset ikäihmiset ovat sen arvoisia.

hoitajamitoitus.jpg

Hyvä Ystävä

”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja rypyt siliävät.” Lausahdus on kaikkien tunteman Nalle Puhin viisautta. Tyhmä nalle, mutta kuitenkin niin viisas.

Yksin ollessa ystävillä on merkitystä.

Ihminen kaipaa seuraa ja yksinoloa. Molempia. Yksin oleminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Monelle kiireisen työpäivän jälkeinen yksinolon hetki on voimaannuttava ja rentouttava. 

Yksin voi tehdä rakastamiaan asioita, lukea, kirjoittaa, lenkkeillä... Lapsiperheessä oma aika on usein luksusta, ei suinkaan yksinäisyyttä.

Jokainen on joskus yksinäinen, mutta esimerkiksi ikäihmisten yksinäisyys voi olla ahdistavaa. Jos päivän ainoa elävä ihmiskontakti on vaikkapa ruokapalvelun ateriantuoja, voi miettiä onko yksinolo muuttunut jo syväksi yksinäisyydeksi.

”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi...”

Muistan lapsuudesta kun Ella Eronen lausui V.A. Koskenniemen runoa ääni väristen. Runo oli pelottava.

Viimeaikojen keskustelu vanhusten hoivasta on ollut surullista. Järkyttävät uutiset kertovat arvovääristymästä. Ihmisten perustarpeista on tullut ahnetta bisnestä. 

Ne kertovat aloudellisten prioriteettien vääristymästä. Välttämättömään ei ole ohjattu aina edes välttämättömiä resursseja.

Virheet on korjattava lainsäädännössä, resursseissa ja asenteissa. Samalla on muistettava, että hyvää hoivaa on, välittäviä ihmisiä on enemmistö. Jokainen meistä voi auttaa omia läheisiään.

Välinpitämättömyys voi näkyä fyysisten perustarpeiden laiminlyöntinä, mutta entä ne henkiset? Jokainen meistä kaipaa toista ihmistä, ystävyyttä ja läheisyyttä.

Eniten yksin aikaa viettivät 65 vuotta täyttäneet naiset. Koko väestön tasolla miehet viettivät enemmän aikaa yksin kuin naiset.

Ikäihmisten yksinäisyydestä tehty väitöstutkimus kertoo, että yksinäisyys saa tilanteesta ja ympäristöstä riippuen erilaisia merkityksiä. 

Usein yksinäisyyden tunne liittyy läheisen menettämiseen tai toimintakyvyn heikkenemiseen. Yhteiskunnan ikävien asenteiden koettiin aiheuttavan yksinäisyyttä.

Julkisuudessa yksinäisyydestä syytetään ikäihmisten huonoa yhteiskunnallista asemaa, omaisten välinpitämättömyyttä ja yleisiä ikääntymiseen liittyviä seikkoja.

Ikäihmiset itse nostivat esiin arvottomuuden, turhuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset. Turvattomuuden tunteet ja masentuneisuus kietoutuivat yksinäisyyteen. 

Yksinäisyys on yksilöllistä. Eivätkä keinot sen lievittämiseen voi olla samoja kaikille. Joku kaipaa läheisiään, joku mielekästä tekemistä. Joku nauttii omasta olostaan.

Eduskunta ei voi säätää lakia, joka turvaisi kaikille ystävän. Se on meidän jokaisen yksilön vastuulla. 

Ystävyys ei ole trendi, se ei seuraa muotia, siitä ei saa korkoa eikä eläkettä. Silti se on elämän paras sijoitus.

Sydänkannot.jpg

Vanhusten palveluiden laatua on valvottava paremmin

Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Myös siinä vaiheessa, kun ei enää itse jaksa tai pysty pitämään puoliaan. Nykypäivänä usko tähän ajatukseen horjuu. Esperi Caren tapaus oli lisä naula luottamuksen arkkuun.

Meillä on hyvää ja vähemmän hyvää hoitoa. Ikävä kyllä myös täysin kelvotonta hoitoa täysin alimitoitetuin resurssein. Oma kokemukseni läheisten hoivasta on useammalta paikkakunnalta. Kyse on kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoivasta, näiden kokemusten varjolla minulla on pelkkää hyvää sanottavaa.

Samaan aikaan monien ihmisten yhteydenotot kertovat myös toisenlaisista kokemuksista ja todellisuudesta. Ja se todellisuus on otettava vakavasti.

Kun valvova viranomainen valvira sulkee yksityisen hoivakodin, se on suuri uutinen. Pääministeri Sipilä kiirehti kiittelemään päätöstä. Valvonta hänen mielestään toimii. Hän vieritti vastuuta tilanteesta kunnille ja niiden hankita osaamiselle. Minun on pakko olla eri mieltä pääministerin arvion kanssa.

Valvontaresurssit ovat täysin riittämättömät. Hallitus ei ole niitä lisäämässä, vaikka sote-uudistus edellyttäisi. Päinvastoin. Peruspalveluministeri Saarikko linjasi, että yritysten omavalvonta on avainasemassa potilasturvallisuuden varmistamisessa. Monta tapausta jää huomaamatta, jos luotamme yksin omavalvontaan.

En tiedä kuinka osaavasti Pohjanmaalla hankinta on tehty, mutta tuskin lakisääteisistä kriteereistä tinkien.

Aluehallintoviraston mukaan epäkohdat liittyivät esimerkiksi riittämättömään hoitohenkilökunnan määrään, puutteelliseen perushoitoon, lääkehoidon asianmukaisuuteen, asiakkaiden hoitotietojen puutteisiin ja lähiesimiestyöhön. Suurin osa näistä puutteista on vanhustenhoitolain laiminlyöntejä.

Sipilä sanoi myös, että kunnilta ei ole säästetty. Pääministeri taisi unohtaa, että hallitus säästi kymmeniä miljoonia laajentamalla sitä joukkoa, jota vaaditaan laskea hoitohenkilöstömitoitukseen. Hallitusohjelmaan oli jopa kirjattu henkilöstönormin määrällinen alennus, mutta siitä hallitus onneksi luopui.

Työntekijöillä on lain mukaan ilmoitusvelvollisuus, ja työnantajan on puututtava välittömästi epäkohtiin. On äärimmäisen vakava viesti, että lähihoitajien liitto Super kertoo, että esimerkiksi Esperi Care työntekijöihin on kohdistunut vastatoimia, kun he ovat toteuttaneet ilmoitusvelvollisuuttaan. Eikä työnantaja ole puuttunut ongelmiin. Näin ei saa olla!

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)

Tutkimus sairaanhoitajien työoloista: ”Huolestuttavaa luettavaa”, kommentoi SDP:n Tarja Filatov

Sairaanhoitajien tänään julkistettu työolobarometri on huolestuttavaa luettavaa, sanoo SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov. Työn kuormittavuus uuvuttaa ihmisiä ja halu vaihtaa alaa kasvaa. Erityisesti yötyö koetaan raskaaksi.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Filatov huomauttaa blogikirjoituksessaan, että työuran alkupäässä olevat sairaanhoitajat ovat työhönsä tyytymättömämpiä. Työaikamuoto vaikuttaa sairaanhoitajien kokemukseen työoloista. Vuoro- ja yötyötä tekevien työhyvinvointi tarvitsee siis erityistä huomiota.

Työaikalaissa tulisi Filatovin mukaan pohtia uudelleen terveydenhuollossa paljon käytetty jaksotyö.

”Se tuo epävarmuutta työntekijän arkeen ja kuormittaa. Sitä käytetään selvästi myös kohtuuttomana säästökeinona. Miesvaltaisilla aloilla käytetään selkeämpää vuorotyötä, mutta naisvaltaisten alojen riesa on jaksotyö. Hallituksen esitys uudeksi työaikalaiksi laajentaa jaksotyön käyttöä.”

Hallituksen työaikalakiesitys nostaa vuorokausilevon vähimmäiskeston yhdeksästä 11 tuntiin, mutta jaksotyössä vuorokausilepo voidaan nipistää yhdeksään tuntiin.

Hallituksen esitys mahdollistaa Filatovin mukaan  sen että, lääkäriasema, joka on auki kello 7–20 voisi jatkossa laittaa henkilöstön jaksotyöhön, jolloin työvuoro voisi olla koko aukiolon pituinen.

”Eikä ylimääräisen työn teettämisestä tarvitsisi maksaa ylityötä, jos työvuorosuunnitelmasta vastaavasti vähennetään tunteja, eivätkä työaikajakson tunnit ylittyisi. Tällaiset työvuorot kuormittavat tekijöitään, kasvattavat sairastumisriskiä ja jopa vaarantavat hoidon laatua.”

Filatov kirjoittaa, että työaikalain perimmäinen tarkoitus on työaikasuojelu.

”Univaje, pitkät työvuorot, työskentely yöllä ja yleisesti ottaen riittämätön palautuminen vuorotyössä lisäävät tapaturmariskiä, todennäköisyyttä sairastua aikuistyypin diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, erityyppisiin syöpiin, erityisesti naisilla rintasyöpään.”

Vaikka yötyön terveysriskit yksilötasolla ovat matalia, vuorotyön yleisyys ja siihen liittyvien sairauksien sekä terveyshaittojen moninaisuus nostavat yötyön yhden keskeisimmistä työterveysriskeistämme. Erityisesti pitkät yövuorot ovat haitallisia terveydelle, Filatov sanoo.

”Hallituksen työaikalakiesitys nostaa vuorokausilevon vähimmäiskeston yhdeksästä 11 tuntiin, mutta jaksotyössä vuorokausilepo voidaan nipistää yhdeksään tuntiin. Käytännössä tämä saattaa johtaa siihen, että jaksotyössä esiintyy runsaasti alle 11 tunnin mittaisia vuorovälejä. Lyhyet vuorovälit aiheuttavat väsymystä, unettomuutta, tapaturmien ja sairauspoissaolojen lisääntymistä.”

Filatov muistuttaa, että lyhyet vuorovälit vaikeuttavat myös työn ja muun elämän yhteensovittamista.

”Hoitoalan ammattitaitoisesta henkilöstöstä alkaa olla pulaa. Pula pahenee, kun eläköitymispiikki kasvaa. On välttämätöntä löytää keinoja, joilla turvataan hyvä työelämä meille kaikille tärkeillä hoiva-aloilla. Kyse on palkkauksesta, johtamisesta, mutta myös perheystävällisistä työajoista. Täsmentämällä työaikalain jaksotyön lepoaikaa, voidaan parantaa hoitajien jaksamista.”

(Julkaistu Demokraatissa)

Markkinat hoitaa - vai hoitaako?

Sote-uudistuksella oli isoja tavoitteita, jotka kaikki puolueet jakavat: toimivammat palvelupolut, jossa sosaalipalvelut, perusterveydenhoito ja erikosisairaanhoito limittyvät asikkaan tarpeen mukaan,  vahvemmat hartiat, jotta osaava työvoima ja rahat riittävät, ihmisen parempi hoitoon pääsy.

Työvoimapalveluiden uudistamisessa on hyviä tavoitteita: vähemmän byrokratiaa, enemmän vaihtoehtoja ja uusia innovatiivisia palveluita, parempia työllistymistuloksia.

Eduskunnan asiantuntijakuulemisissa nämä hienot tavoitteet on moukaroitu murusiksi yksi toisensa jälkeen. Kissan takki muistuttaa tuluskukkaroa ja vieläpä tyhjää sellaista. Jos maakuntauudistus toteutuu, siitä tulee kallis sotku.

Kunpa Sipilän hallitus päästäisi irti sokeastamarkkinauskosta. Molemmista uudistuksista saisi korjaamalla kelvollisen. Mutta se ei päästä. Itse uskon, että markkinoita ja yksityisiä palvelutuottajia pitää hyödyntää uudistuksissa, mutta markkinoiden kovuuden edessä ei saa olla naivi. 

Perustuslakiasiantuntijat ovat painineet sote-uudistuksen kanssa pitkään ja huolella. Heistä mm. professorit Lavapuro ja Ojanen ovat olleet julkisuudessa huolissaan siitä, että eriarvoisuus uhkaa kasvaa ja paljon palveluja tarvitsevien asema heiketä.

Sotessa asiakassuunnitelma, jonka piti nivoa palvelut yhteen, mutta se ei enää ole pakollinen kuin tietyissä tilanteissa eikä sido tuottajia. Sinne katosi integraatio. Jäljelle jää parempi lääkäriin pääsy. Se toteutuu, jos on varaa maksaa nousevat maksut. Hallitus toi eduskuntaan kaksi viikkoa sitten lain, jossa terveyskeskusmaksujahan esitetään jo nyt korotettavaksi todella paljon. Kirjoittaessani tätä ministeri Saarikko sanoi, että sitä ei ehjä ehditä käsitellä...

Markkinamallin ja rahoitusmekanismin on pelätty joutavan yksityisten toimijoiden kermankuorintaan. Minsteri Saarikko vakuutti, että yksityiset sote-keskukset eivät saa valita asiakkaitaan. 

Laki kieltää suoraan estämästä asiakkuutta, mutta ainahan asian voi tehdä hienovaraisemmin. Yritys voi aina vaikuttaa toimillaan siihen, ketkä sen asiakkaaksi hakeutuvat. Voi palvella toisia paremmin kuin toisia. Moni meistä on kokenut jopa kaupassa sen, että verkkareissa ja röntsissä pihavaatteissa saa erilaista palvelua kuin juhlatamineissa. 

Sote-keskusten asiakkaiden  korvausperiaate on ongelmallinen, koska osa asiakkaista on työterveyshuollon piirissä. Mallin arvioidaan kasvattavan kustannuksia. Asiantuntijat suosittavat, että valinnanvapauden piiriin saatettaisiin palveluita asteittain, jotta riskit olisivat pienemmät. Olisi oikein antaa maakuntien valita vauhti.

Valinnanvapaus voi helpottaa lääkäriin pääsyä, mutta se tulee kalliiksi. Lääkäriin pääsy helpottuisi myös julkisia terveyspalveluja vahvistamalla ja riski olisi pienempi. Mitä enemmän talousasiantuntijoita olen kuunnellut sitä enemmän huolettaa. Soten  rahoituksella on iso merkitys, koska lakiin on kirjattu kustannussäästöjä. Eikä maakunnilla itsellään ole rahoitusvälineitä.

Vahvemmat hartiat mallissa ovat maakunnat. Maakuntien pitää koordinoida kokonaisuutta. Hallituksen alkutaipaleella aluesairaaloilta kiellettiin anestesiaa vaativat toimenpiteet. Tästä monessa maakunnassa tuli ikävää vääntöä ja  Nyt hallitus haluaa lain, joka sallii yksityisille sairaaloille sen, minkä se julkiselta kieltää. Tasan ei käy markkinat tässäkään asiassa.

Hämeessä vahvempien hartioiden hakeminen on edennyt ilman soteakin. Erikoissairaanhoidon palveluja koordinoidaan yhdessä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. 

Sote-palvelutkin on mahdollista saada isommille hartioille, vaikka markkinaehtoinen sotelaki eduskunnassa kaatuisi. Voidaan rakentaa maakunnan kokoinen sosiali- ja terveyspalveluiden kokonaisuus, jossa palvelut järjestetään samalla logiikalla kuin kunnissa. Julkinen toimija päättää mitä se tekee itse ja mitkä se osta markkinoilta.

Sen miksi vastustan hallituksen sote-ja maakuntauudistusta on kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kiteyttänyt sote- uudistuksen ongelman ”yritystueksi, joka on räätälöity muutamalle suurelle terveysalan yritykselle”.

Ikävä kyllä sama ongelma on työllisyyspalvelhissa, niissä vuokrafirmat ja muut yksityiset toimijat pääsevät tekemään palvelutarvearvion asiakkaasta. Siinä määritetään mitä palvelua asiakas tarvitsee. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen, kun epäilee, että asiakkaat tarvitsevat juuri niitä palveluita, joita yritys tuottaa... käytetään markkinoita hyväksi, mutta ei jätetä yhetikunnallisia palveluita niiden armoille.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Lisäpanokset työttömien koulutukseen kannattavat

- Työllistymisen tukeen ja palveluihin kannattaa panostaa, koska työttömyys se vasta kallista onkin, olipa kyse sitten inhimillisestä kärsimyksestä rahasta, sanoo kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov.

- Koko kansantalouden tasolla arvioituna työttömyyden laajat kustannukset vuonna 2016 olivat 10,8 miljardia euroa. Työttömyysturvan ja työvoimapalvelujen osuus näistä kustannuksista oli 5,6 miljardia euroa. Työttömien arvioitu osuus toimeentulotuesta ja asumistuesta oli 1,1 miljardia. Verotulojen ja työttömyysvakuutusmaksujen menetys oli 4,1 miljardia, tuore Työttömyyden laajat kustannukset -julkaisu kertoo.

- Tutkimus osoittaa, että oppisopimuskoulutus, ammatillinen työvoimakoulutus sekä yksityisen sektorin tuettu työ ovat tehokkaimpia työllisyyden näkökulmasta. Tämä ei ole mikään uusi uutinen, Filatov toteaa.

- Ilahduttavaa tutkimustuloksissa oli se, että myös yli 50-vuotiaiden kohdalla koulutus tuo työllisyyshyötyä. Ikääntyvät itse epäilevät usein, että onko kouluttautumisesta enää hyötyä, mutta tutkimus tukee koulutushyötyjä, Filatov painottaa.

- Koulutukseen panostaminen kannattaa. Siksi on surullista, että Sipilän hallitus ensitöikseen ajoi työvoimakoulutuksen alas. Työttömän osaamisen arvioidaan alenevan heikkenevän työttömyyden pitkittyessä ja siksi koulutuksella on merkittävä rooli työkyvyn ylläpitäjänä, Filatov sanoo.

Tänä vuonna aktiiviseen julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin on varattu 244 miljoonaa, josta ammatillista koulutusta voi ostaa reilulla 70 miljoonalla. Summa ei ole suuren suuri suuri, jos sitä vertaa työttömyyden aiheuttamiin kuluihin.

- Omaehtoisen kouluttautumisen helpottaminen ei yksin riitä työttömien koulutuspolitiikaksi, vaikka onkin kannatettava asia. Pitää tarjota koulutusta myös niille, jotka eivät itse hakeudu tai löydä itselleen kouluttautumispaikka, Filatov muistuttaa.

- Oppisopimuskoulutus ja yrityksiin palkkatuella työllistäminen ei ole yksin työhallinnon käsissä. Tähän tarvitaan yritysten kumppanuutta.

- Työvoimapulasta kärsivien yritysten kannattaa panostaa yhteistyöhön työhallinnon kanssa ja valtion kannattaa miettiä lisäkannusteita niin työttömille kuin yrityksille, jotta tehokkaimpia työvoimapolitiikan välineitä käytetään enemmän, Filatov sanoo.

- Starttirahan työllisyysvaikutus on korkea, mutta sen vaikutus työttömän tuloihin on keskimäärin laskettuna heikentävä eikä parantava. Tämän vuoksi on vähennettävä yrittäjäköyhyyttä. Starttiraha ei yksin tuo riittäviä myönteisiä tuloksia, Filatov toteaa.

Hallitus nostaa terveyskeskusmaksuja rajusti

Terve ihminen pystyy rakastamaan ja tekemään työtä. Näin on sanonut Sigmund Freud. Aika hyvin sanottu. Pitkäaikaissairaan mummon mielestä terveys on sitä, että ”Ei ihan hirveesti koske mihinkään ja pystyy käymään kaupalla”. Aika hyvin sanottu.
 
Eläkeläinen maksaa vuodessa keskimäärin 830 euroa sote-palveluista. Toiset maksavat enemmän kuin toiset. Näiden palvelujen arvo on henkilöä kohti noin 6500 euroa vuodessa. Palveluja tuetaan yhteiskunnan varoista runsaasti ja se on aivan oikein.

Lapsiperheiden varhaiskasvatusmaksut ovat lailla säädeltyjä. Niissä turvataan pienituloisille nollamaksuluokka. Lapsen päivähoitoon vieminen ei siis ole rahasta kiinni. Näin turvataan turvallinen arki pienille lapsille.
 
Olen ajanut pitkään samanlaista lakia terveydenhuoltoon ja vanhustenhoivaan, koska niissä vallitsee maksujen villi länsi. Erityisesti palveluasuminen tarvitsee säädellyt maksut. Hallitus antoi eduskunnalle maksuja koskevan lakiesityksen viime viikolla. Odotin lakia innoissani, mutta pettymys oli suuri, kun luin lain. En todellakaan odottanut hallituksen esittämää sisältöä.

Nyt käy niin, että esimerkiksi paljon terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden välimaksukatto poistuu ja kustannukset nousevat rajusti.

Vuonna 2015 terveyskeskuksiin tehtiin lähes viisi miljoonaa käyntiä. Noin miljoona käyntiä ylittivät kolmen käyntikerran välikaton.

Jatkossa lääkäripalveluja monta kertaa vuodessa käyttävien maksurasitus kasvaa. Eniten käyntejä asiakasta kohden on vanhimmissa ikäryhmissä. Jos asiakkaalla olisi esimerkiksi 10 käyntikertaa lääkärissä kalenterivuoden aikana, hän maksaisi jatkossa asiakasmaksua 206 euroa. 
 
Terveyskeskuksen lääkärikäynneistä maksetaan jatkossa maksukaton täyttymiseen saakka (683 euroa) kun aiemmin välikatto rajoitti maksun perinnän joko kolmeen käyntikertaan vuodessa (61,80) tai 41,20 euron vuosimaksuun. Pahimmassa tapauksessa maksut nousevat satoja euroja vuodessa.

Odotin kiihkeästi lakia, koska ajattelin, että yhteiset pelisäännöt ovat tarpeen. Tavoitteena ei todellakaan ole ollut köyhdyttää paljon sairastavia ikäihmisiä. Mutta nyt niin käy.
 
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuksessa arvioitiin nykyisten asiakasmaksujen köyhyysvaikutuksia vuosina 2010-2018. Eniten terveydenhuollon palveluja käyttävät ja asiakasmaksuja maksavat pienituloiset sekä ikääntyneet. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden köyhyysaste kasvaa 0,7-1,9 prosenttiyksikköä, kun maksut huomioidaan. Vaikutus on suuri.
 
Esityksessä on myös myönteisiä asioita. Suun terveydenhuollon maksut kerryttävät jatkossa maksukattoa. Maksukaton seuranta siirtyy pois asiakkaalta palvelun järjestäjän vastuulle.
 
Alle 18-vuotiaiden kaikki terveyspalvelut säädetään maksuttomiksi. Maksujen perimättä jättämisessä laki noudattaa demarien aloitteesta ja vaatimuksesta Hämeenlinnassa käyttöön otettua linjaa eli velvoitetta maksujen alentamiseen sekä perimättä jättämiseen tiukennetaan.
 
Pitkäaikaisessa perhehoidossa asiakkaan käyttövaraa nostetaan ja tehostettuun palveluasumiseen säädetään vähimmäiskäyttövara. Tämä on tervetullut uudistus, vaikka käyttövara jää pieneksi.
 

Hyvän elämän turvaaminen sairastuessa on tärkeää. On tärkeää, että palveluja on saatavilla, mutta ihan yhtä tärkeää on se, että ihminen selviää palvelumaksuista eikärahapulan vuoksi jätä menemättä lääkäriin sairastuessaan.