Suomen eduskuntaan, eikun EU-parlamenttiin, eikun sittenkin kansanedustajaksi, mutta jos kuitenkin mepiksi... Ei, juu, vaarinhousut!
Eduskuntavaalit ja eurovaalit ovat tällä kertaa poikkeuksellisen lähekkäin. Vaalisuma on aiheuttanut demokratian kannalta ongelmallisen tilanteen. Puolueet miettivät, mistä saada hyviä tunnettuja ehdokkaita eurovaaleihin. Vaalit ovat haastavat, koska vaalipiirinä on koko maa.
EU-vaalit ovat tärkeät. Murrosaikana ei ole yhdentekevää, kuka ja millä arvoilla EU:ssa Suomen etua ajaa ja millaista unionia rakennetaan. Kokoavaa ja sosiaalista vai kovaa ja kuiluja kasvattavaa?
Olemme kummallisessa tilanteessa. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho oli eduskuntavaalien ääniharava, mutta häntä ei eduskunnassa näy. Mies on ilmoittanut ottavansa eduskuntapaikan vastaan vasta kesätauon aikana. Hmmm...
Toisaalta meppiehdokkaina on eduskuntaan juuri valittuja uusia edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät aio mennä EU-parlamenttiin, vaan haluavat jatkaa Suomen parlamentissa. Miksi ihmeessä he sitten valintansa jälkeen asettuvat ehdokkaksi EU-vaaleissa?
Perussuomalaisten Huhtasaari taas oli eduskuntavaaleissa ääniharava ja nyt hän on meppiehdokkaana. Hän ilmoitti lähtevänsä EU-parlamenttiin, jos tulee valituksi mepiksi. Miksi hän sitten pyrki eduskuntaan? Varmuuden vuoksiko?
Ongelma ei ole vain ehdokkaiden henkilökohtainen. Puolueilla on painetta saada näkyviä ehdokkaita, jotta ne saisivat mahdollisimman hyvän tuloksen.
Mielestäni tämän venkoilun estäminen tarvitsisi tiukempia pelisääntöjä, lainsäädäntöä. Vaihtoehtoja on kaksi. Listavaali, joka poistaisi paineita henkilöiden suhteen, mutta en usko että siihen päästään, koska ihmiset haluavat äänestää puolueen lisäksi henkilöä. Toki listavaalista on sekaversioita. Mutta se saattaisi vähentää entisestään alhaista EU-vaalien äänestysprosenttia.
Siksi tulisi säätää selvästi, että sinne mennään minne pyritään. Huvikseen ei ehdokkaaksi asetuta. Politiikka niin Suomen kuin Euroopan parlamentissa on sen verran totista työtä, että pitää pystyä valitsemaan etukäteen, minne haluaa. Politiikon työhän on periaatteessa juuri valintojen tekemistä.
Politiikassa laituri ei riitä - Tarvitaan silta
Uusi eduskuntakausi alkoi tiistaina valtakirjojen tarkastuksella. Toimitus on ajatuksellisesti juhlava, mutta toteutukseltaan karu. Valtakirjan saa ensimmäisestä huoneesta henkilötodistusta vastaan ja seuraavassa se näytetään oikeuskanslerille. Ja sillä siisti.
Moni on miettinyt, mitä vaaleissa oikein tapahtui. Kansa puhui. Ja sillä siisti.
Suurimman puolueen puheenjohtajan tehtävä on vetää hallitusneuvottelua ja tavoitella pääministerin paikkaa. Tästä ei ole kahta sanaa. Tuo työ alkaa heti, kun eduskunta on virallisesti aloittanut.
Tavoitteen pitää olla mahdollisimman yhtenäinen hallitus. Sulle-mulle -politiikka ja valinnanvapaus/maakuntahallinto-politiikka oli helppo tapa ratkaista ongelmia sekä tasapainottaa erimielisyyksiä, mutta tähän Suomella ei ole varaa.
Eri hallituskoalitioilla on erilaiset vahvuudet ja vaikeudet. Ehkä kannattaisi ottaa mukaan hitunen realismia ja hyväksyä ajatus siitä, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla.
Esimerkiksi sosiaaliturvauudistusta on pohjustettu menneellä vaalikaudella TOIMI-hankkeessa. Hankkeesta ei tullut eikä ollut tarkoituskaan tuottaa yhteistä mallia, mutta se toimi suppilona ja vähensi väärinymmärryksiä jäsentensä välillä. Ehkä ainoa yhteinen näkemys on se, että sosiaaliturva kannattaa uudistaa vaiheittain.
Isoissa rakenteellisissa uudistuksissa kunnianhimo näyttää ja kuulostaa hyvältä, mutta sen riskinä on katajaan kapsahtaminen. Liike oikeaan suuntaan on tärkeämpää kuin nopea sekoilu.
Antti Rinne on puhunut komiteoiden kunnianpalautuksesta. Niiden valmistelu voi olla hitaampaa kuin muutaman yön poliittinen neuvottelu, mutta tulokset ovat kestävämpiä ja vahvuutena laaja sitoutuminen. Suomi tarvitsee sillanrakentajia. Yhteinen työskentely auttaa paremmin eteenpäin kuin tiukka hallitus/oppositio-vastakkainasettelu.
Politiikassa kannattaa muistaa Sinuhe egyptiläisen palvelijan Kaptahin vanha viisaus. Valta menee ihmisen mahaan ja syö ihmistä sisältäpäin. Jotta tuleva hallitus välttyisi tällaiselta, kannattaa etsiä siltoja. Laituri ei riitä.
Ihmisiä, jotka menevät ihon alle
Vaalien aikaan aistii elämän räsymaton kaikki värit. Olen kiertänyt Hämeen kunnat, pitäjät ja lähiöt. Tavannut ihania ihmisiä ja kuullut iloisia ja surullisia elämänkohtaloita. Keskivertoihmistä ei ole. Olemme kaikki ainutkertaisia. Ja meillä kaikilla tulee olla yhdenvertainen ihmisarvo.
Osa ihmisten elämänkohtaloista tulee uniin. Jää ihon alle. Osa naurattaa vielä kotona. Osa saa pidättelemään kyyneliä. Sirpaleita vaalikierroksen varrelta.
Isoäidin suru lapsenlapsensa kiusaamisesta. ”Kavereiden” nettiin laittamista kuvista. Elämäniloinen tyttö oli päätynyt psykiatriselle osastolle masennuksen vuoksi. Isoäidin kyyneleet tarttuivat. Eikä minulla ollut sanoja lohduttaa. Halaus ja jaksamisen toivotus.
Umpihumalainen mies. Hän tulee halaamaan, tunnistaa, melkein kaatuu. Meillä on sama suunta ja se päätyy makkarajonoon. Toivottavasti mies pysyi pystyssä makkaralle asti.
Keski-ikäisen naisen kertomus lääkärissä käynnistä. Vastaanottovirkailija oli kysellyt, että mille lääkärille. Nainen ei ollut tiennyt, minne lähete oli. Lääkärille, no haluan sellaiselle supersotelääkärille... heitä ei kuulemma lääkärikeskuksessa ollut. Yhteinen nauru.
Ylivelkaantumisen tuskaa. Ihminen, joka säilyttää aina kaikki laskut ja kuitit. Maksaa kaikki ajallaan, kunnes sairastuu. Laskut kasaantuu, korot kasvaa, sähköt katkaistaan... yrittää, mutta ei saa taloutta tasapainoon. Korot kasvaa ja paha olo. Velkaneuvontaan kehoitan.
Lapsen puolison sukupuolenvaihdos. Iäkkään naisen ahdistusta. Eikö se nyt olisi voinut pysyä miehenä lopun elämäänsä. Oliko sen pakko muuttua. Olisi ollut kaikille helpompaa. Lapsilleen. Vielä niin muuten mukava ihminen. Tai olihan sen kai pakko muuttua, eihän sitä kukaan huvikseen. Lämmin käsi.
Tutun tuttu rouva. Juttelemme niitä näitä elämästä, vaikuttamisesta, järjestöistä. Rouva lähtee ja hänen tyttärensä tulee kertomaan, että äiti sanoi verenpaineensa laskeneen. Olin kuulemma rauhoittava ihminen. Hyvät aurat auringossa.
Rollattorirouva kaupan eteisessä huikkkaa juttusille. Puhumme vanhustenhoivasta, terveydenhuollosta ja eläkkeistä. Rouva on 97-vuotias. Juttu jatkuu ja rouva lopettaa: Kyllä minua pelottaa se vanhaksi tuleminen, jos sitä hoitajamitoitusta ei saada aikaan.
Nuori maahanmuuttajapoika tuli kysymään muistanko hänet. Muistin, joku kohtaamisessa oli jäänyt itselleni mieleen. Poika puhui loistavaa kieltä ja sanoi olevansa perussuomalainen ja menevänsä äänestämään. Oletko ihan varma niistä perussuomalaisista, kysyn. Poika ratkesi nauruun: No en minä tietenkään perussuomalaisia äänestä! Mutta olen nyt suomalainen, sellainen perusteellisesti suomalainen. Yhteinen yläfemma.
Ikämies kertoo pääsystään eläkkeelle. Olimme jokunen vuosi sitten käyneet läpi hänen tilannettaan työttömyyden, eläkehaun ja muiden vaihtoehtojen välillä. Eläkehaku oli onnistunut, mies tyytyväinen.
Viimeisenä päivänä, viimeisellä tapaamisella soitan poliisit. Pojat pystyttävät vaalitelttaa. Lähiön torille tulee tyyppi, joka huutaa, että tänne ette tule. SDP ei tänne tule. Pojat jatkaa, tyyppi jatkaa. Potkii telttaa nurin. Tyypin kaveri lähestyy. Soitan 112. Vaalityörauhaa ei saa uhata.
Tyypin kaveri vie tyypin pois. Tilanne rauhoittuu. Tilaisuus onnistuu. Ihmiset antavat uskoa tulevaan. Ihanat periksiantamattomat suomalaiset. Teen tätä työtä, jotta huomenna olisi paremmin.
Miksi Suomi siirtää valtionyhtiön toimintoja Tallinnaan?
Meidän alueen postiljooni opetti minut lapsena paistamaan lettuja. Olin alakoululaisena aikaisin kotona. Kun postipoika oli kiertänyt kierroksensa, hän oli joskus seuranani. Odotti veljeäni, kaveriaan. Kerran yritin paistaa lettuja, mutta en oikein tiennyt miten, postipoika opetti.
Pikkulasten perään katsominen ei ole koskaan Postin tehtävä, mutta mikä on nykypäivänä valtion omistaman Postin tehtävä. Onko se palkkakilpailla Virossa? Onko se työpaikkojen vähentäminen Suomessa? Onko se vuokratyön suosiminen?
Kilpailutilanteessa valtion yhtiö joutuu toimimaan samoin kuin yksityinen pärjätäkseen. Yksityinen ei vahingoita omistajaansa. Vahingoittaako julkinen?
Markkinaehtoisuus on ollut Sipilän hallituksen ohjenuora. Postia koskevan lainsäädännön osalta unohtui Postin tärkeä tehtävä yhteiskunnallisena palveluyrityksenä. VR:n resurssien kohdalla unohtui muu paitsi Turku.
Markkinaehtoinen postilaki heikensi Postin edellytyksiä palvella asiakkaitaan. Sähköinen maailma haastaa Postia, mutta lainsäädäntö on pakottanut sen kilpailemaan kyseenalaisin keinoin. Muutos on kiihdyttänyt Postin säästövimmaa.
Säästötoimenpiteenä Posti on siirtänyt palvelukeskuksensa töitä Tallinnaan. Postin käsittelystä ja jakelusta on osa-aikaistettu ja irtisanottu satoja työntekijöitä. Onko tämä viisasta valtionyhtiöpolitiikkaa?
Posti on yksipuolisesti ilmoittanut siirtyvänsä käyttämään uutta työehtosopimusta. Salamitaktiikalla, viipale kerrallaan Posti on siirtänyt työtehtäviä toisille firmoille. Perustanut itse uusia yhtiöitä ja siirtänyt työntekijänsä liikkeenluovutuksella sen palvelukseen. Näin toimittiin sanomalehdenjakajien kanssa pari vuotta sitten. Palkat putosivat jopa 40%.
Olen itse ansainnut ensimmäisen vaihdepyöräni sanomalehden aamujaolla. Kova työ oli pyörän takana ja hinta mokoma nousi kesän aikana niin, että palkka ei riittänyt. Ihana mummo maksoi erotuksen.
Nyt Posti on tuonut halvempaan työehtosopimukseen pakotetut vuokratyöntekijät tekemään irtisanotuilta ja osa-aikaistetuilta työntekijöiltä jäänyttä työtä. Kaikkien lähes 10 000 postinjakajan- ja käsittelijöiden huolena on se, kuinka kauan kestää että heidät pakotetaan halvempaan työehtosopimukseen.
Tämä tarkoittaisi muiden työehtoheikennysten lisäksi postinjakelussa 25-30 % ja postinkäsittelyssä 37-41 % palkanalennusta.
Markkinaehtoisuus toimii yksityisen yrityksen kohdalla. Tiettyyn piateeseen, mutta epäterve kilpailu työehdoilla on mennyt aivan liian pitkälle. Postilta vaaditaan edelleen tuottoja, vaikka Postin tehtävä ensisijaisesti on tuottaa palveluja kansalaisille, ei niinkään tuottoa valtion kassaan.
Valtionyhtiöiden kohdalla Postin, VR:n ja monen muun kannatta miettiä kokonaiskustannuksia. Yksityinen voi ulkoistaa työttömyyden tai huonommat työmatkayhteydet jollekin muulle. Valtionyhtiön kohdalla ikävä osuu omistajan omaan nilkkaan.
Valtion 100 % omistama julkista palvelua tuottava yritys ei voi toteuttaa tehtäväänsä siten, että se heikentää palvelua ja halpuuttaa työntekijöidensä työehtoja.
SDP:n linja on toinen. Julkisten palveluyritysten esim. Postin tai VR:n tehtävä on tuottaa tasavertaisia palveluja. Valtionyritysten työntekijät tekevät hyvää työtä ja heille kuuluu hyvä työelämä. Sama koskee kuntia.
Ei julkista palvelua pidä hävetä. Jos siinä on puutteita, sitä pitää parantaa. Nykyhallituksen ideologia on ollut se, että kaikki julkinen on pahasta. Ei ole. Meillä on paljon hyvää ja tehokasta julkista toimintaa. Korjataan vain se, mikä on rikki. Ei romuteta ehjää. Tämän tulee olla seuraavan hallituksen politiikan ohjenuora.
Miksi mietin tätä tänään. Siksi, että istun junassa ja minun tekee mieli lättyjä. Siksi, että postin henkilöstöpolitiikka on julkisuudessa näyttänyt tylyltä. Siksi, että Hämeenlinnassa taistellaan junavuoroista. Ja eilen kuulin, että kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo olisi siirtänyt väyläviraston sisällä rahaa pääradalta Turun tunnin junaa palvelemaan. Sydämestäni toivon, että rahansiirto on väärinymmärrys, aprillipila tai jotain...
Politiikalla on väliä.
Robotit tulevat, oletko valmis?
Facebook sulki kaksi virtuaalisesti asiakkaita palvelevaa robottia, koska ne kehittivät oman kielen. Ihminen ei enää ymmärtänyt luomiensa koneiden kieltä. Robotit oppivat monenlaisia neuvottelutaktiikoita, jopa huijaamaan kumppaniaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Tämä tarina on tosi.
Uusi teknologia muuttaa työtä ja koko yhteiskuntaa. Robotteihin ja keinoälyyn liittyvien moraalisten sekä eettisten kysymysten pohdinta on Suomessa vähäistä. Sama koskee automatisoinnin suhteita varallisuuden ja tulojen jakoon sekä aktiivisen elämän edellytyksiin.
Puhumme paljon työn murroksesta. Jotkut uskovat työn loppumiseen, toiset työvoiman loppumiseen. Itse haluaisin miettiä enemmän sitä, millä keinoilla kykenemme säilyttämään yhdenvertaisuuden ja osallisuuden nopeasti muuttuvassa työelämässä. Miten yksilö voi hallita ympärillään tapahtuvaa työn muutosta? Miten saada aikaan parempaa työtä? Millä saada ihmisen mieli kestämään ja jaksamaan muutoksessa?
Miten varmistaa se, että valtiolla on riittävät resurssit turvata apua tarvitsevien palvelut ja sosiaaliturva, jos työn muutos johtaa siihen, että koko vero-, vakuutus- ja maksujärjestelmästä menee pohja.
Tietotekniikkaguru Bill Gates ehdotti robottiveroa, joka vähentäisi innovaatioihin liittyviä ihmisten pelkoja ja joka samalla väliaikaisesti hidastaisi automaation etenemistä. En erityisesti innostu robottiverosta, mutta huoli rahoituspohjasta on aiheellinen.
Oxfordin yliopiston tutkijat varoittivat, että robotteja ja keinoälyä ei ehkä pystytä ohjaamaan tulevaisuudessa. Kehityksessä ei tarvitse mennä olleenkaan näin pitkälle. Oppivat robotit pakottavat meidät ihmiset oppimaan uudella tavalla.
Koulutuspoliittiset ratkaisut koskevat kokonaisia ikäluokkia ja vaikutukset ulottuvat kauaksi tulevaisuuteen. Koulutusjärjestelmän muuttuu kuitenkin hitaasti verrattuna talouden suhdanteisiin sekä työn muutokseen verrattuna.
Pyrkimys kouluttautua nopeasti ja tehokkaasti suoraan työelämän tarpeita vastaavasti, saattavat johtaa työelämän näkökulmasta ojasta allikkoon. Jos kouluttaudumme vain nopeasti nurkan takana olevaa työpaikkaa varten, emme selviä uuteen työhön kun se ensimmäinen työpaikka katoaa.
Robottien maailmanvalloitukseen varaudutaan parhaiten osaamista uusimalla. Tämän vuoksi SDP esittää oppivelvollisuuden pidentämistä ja lisäpanoksia osaamiseen.
Jatkuvassa oppimisessa kyse ei ole vain koulutusjärjestelmästä, vaan siitä miten jatkuva kouluttautuminen rahoitetaan. Varhaiskasvatukseen sijoittamalla saa parhaat tuotot inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta eläkeikää lähelläkin on tarve oppia uutta.
Itse uskon teknologian kehityksen olevan enemmän siunaukseksi kuin kiroukseksi. Mutta muutos koskee koko yhteiskuntaa, ei vain nörttimaailmaa. Siksi muutosta on ennakoitava kokonaisuuden näkökulmasta.
On kuulemma jo rakennettu robotti, joka ulottaa kätensä jääkaappiin ja hellalle. Se osaa korjata jälkensä ja laittaa 100 eri ruoka-annosta. TV:n kokkiohjelmia katsomalla se oppii lisää reseptejä. Sellaisen haluaisin. Vahinko vaan, että rahani eivät riitä. Parasta pysyä hyvissä väleissä puolison kanssa.
Ihmisen mittaista työtä - Ehkäistään uupumista
Pitkään on tuntunut siltä, että Suomessa pitää kiittää ja pokata, kun on työtä. Työn laadusta viis, työn reiluudesta viis, palkkatasa-arvosta viis. Työ on kuitenkin yhteisen hyvinvoinnin lähde. Sen avulla rahoitamme yhteiset palvelut. Työssä on oikeus voida hyvin. Työltä voidaan odottaa reiluutta, työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua.
Väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uusia asioita. Kannattaa muistaa, että kun on liekeissä työhönsä, on riskissä palaa loppuun. Omaa tekemistä on osattava kohtuullistaa, jotta ei käy kuten ennen sammumista kirkkaimmillaan palavalle hehkulampulle.
Maailmassa käydään kovaa kilpailua siitä, minne korkean osaamisen ja korkean tuottavuuden työpaikat sijoittuvat. Suomi ei voi kilpailla hinnalla tai massatuotannolla. Meidän on oltava osaavampia ja fiksumpia.
Kilpailukykyä määrittävät tulevaisuudessa todennäköisesti tuotteen ja palvelun laatu, hinta, haluttavuus ja toimitusvarmuus.
Millaista sitten uuden työelämän fiksuus on? Sitä emme voi rahalla ostaa emmekä lailla päättää. Hyvälle työlle voidaan luoda raamit, mutta lopullinen fiksuus ratkaistaan työpaikoilla ihmisten vuorovaikutuksessa.
Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden samanaikainen nostaminen on mahdollista: sen osoittavat lukuisat työyhteisöjen kehittämishankkeet.
Uutta luovat yritykset rakentuvat innostuksen ja työn imun varaan. Työyhteisöihin, jotka ottavat huomioon ihmisen ajattelevana ja tuntevana olentona. Jos ihminen nähdään koneenomaisena tuotannontekijänä, hävitetään uutta luovan työn mahdollisuus.
Työn imuun liittyvät tutkimukset kertovat, että organisaation rakenne selittää vain osan työn imun vaihtelusta. Samoin taloudelliset tekijät, läpikäydyt muutokset, työntekijän työsuhteen muoto tai ikä eivät ole ratkaisevia.
Sen sijaan työn kehittävyys, ihmisten hyvinvointi, kehitysmahdollisuudet huomioiva johtaminen, työtovereiden ystävällisyys, työyhteisön uudistushalukkuus ja työkulttuuri saavat työntekijä rakentamaan työstään mielekkään, voimavaraistavan ja innovatiivisen. Menestyvän.
Suomalaisista viidennes tuntee päivittäin innostusta työhönsä ja toinen viidennes ei innostu juuri koskaan. Jos ajattelemme työuria ja sitä millä ihminen jaksaa, niin työssä täytyy olla mieli. Sen pitää antaa voimavaroja eikä vain viedä niitä.
Raha on osa työnteon motivaattoreista, mutta ei ainoa. Usein työn mielekkyys on paljon suurempi kannustin. Innostunut ihminen jaksaa enemmän, oppii enemmän ja tekee enmmän.
Työelämä sanassa on kaksi osaa: työ ja elämä. Molempia tarvitaan. Työn ja elämän pitää olla tasapainossa. Työssä pitää olla elämän makua, jotta sitä jaksaa. Pelkästä raadannasta on luonnollista hakeutua pois.
Jos työ itsessään on yksitoikkoista ja rutiininomaista, elämisen maku voi tulla työkavereiata. Ei pilkota töitä liian yksinäisiksi. Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen yksinään, vaan tarvitsee muita ihmisiä. Työssä työyhteisön toimivuus auttaa jaksamaan.
Miten vähentää mielen sairastumista?
Vaalikentillä mielenterveyden ongelmat ovat nousseet poikkeuksellisen voimakkaasti esiin. Äidit ja isoäidit ovat huolissaan masentuneista tyttäristään. Työttömät kertovat masennuksesta. Opiskelijat stressin tuomasta ahdistuksesta. Toiset kertovat iloista selviytymistarinaansa.
Mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy selvänä kasvuna sairauslomatilastoissa. Asiantuntijat jopa ennustavat, että kohta mielenterveyden häiriöt ohittavat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sairauslomatilastoissa.
Aivan liian moni siirtyy aivan liian nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi.
Ymmärrän poliitikkona enemmän terveydenhuollon rakenteista kuin itse terveydenhuollosta. Sen olen oppinut vuosien varrella, että rokottamalla taltutettiin aikanaan lapsille ja muille vaaralliset tartuntataudit. Valistamalla ja ruokaterveydellä vähennettiin sydän- ja verisuonitauteja. Työergonomialla ja työsuojelulla kampitetaan tuki- ja liikuntaelintein sairauksia. Kuka osaisi neuvoa keinon taltuttaa mielenterveyden ongelmat?
Mielenterveys on tärkeää hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Mutta miten tukea hyvän mielenterveyden toteutumista. Kun vaalipaneeleissa asia nousee esiin, moni ehdokkaista vastaa, että tarvitaan matalankynnyksen palveluja, aidosti matalankynnyksen palveluja, terapiatakuu jne.
Itse mietin sitä, miksi mielenterveyden ongelmat kasvavat? Mitä voidaan tehdä, jotta osaisimme lisätä vahvistavia ja suojaavia tekijöitä. Miten vahvistaa itsetuntoa ja elämänhallintaa. Miten synnyttää yhteisöjä, joissa voi saada sosiaalista tukea ja kokea osallisuutta.
Huoli toimeentulosta ahdistaa. Perustulokokeilun tuloksissa näkyy, että työllisyysvaikutuksia kokeilulla ei ollut, mutta ihmisten koettu terveys ja hyvinvointi näyttäisivät lisääntyneen. Itse en pidä kokeilua perustulokokeiluna, vaan ennemmin kyse oli karenssittomasta työttömyysturvasta. Ajattelen kuitenkin, että kokeilu osoittaa sen, että turvattu toimeentulo luo parempaa oloa.
Uskon, että panostamalla köyhyyden ja epävarmuuden poistamiseen, ehkäistään ahdistusta ja masennusta. Rakentamalla hyvinvoivaa työelämää vähennetään työuupumusta ja varhaista eläköitymistä. Turvaamalla opiskelijoiden toimeentuloa, nopeutetaan valmistumista ja ehkäistään masentumista jne.
Kaikki mielenterveyden ongelmat eivät tietenkään poistu näillä keinoilla. Ihmiset sairastuvat, vaikka eläisivät kuinka terveesti. Sairaus ei ole oma valinta. Hoidetaan enemmän terveyttä, niin säästetään sairaanhoidon kuluissa.
Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta
Tulevaisuuden kriittinen osaaminen liittyy työntekijän ja työyhteisön hyvinvointiin. Tarvitaan uusia keinoja, jotta ihminen voi voida hyvin ja tehdä mielekästä työtä, vaikka olosuhteet ovat epävarmat ja ympäristö muuttuu.
Lainsäädännöllä voidaan lisätä epävarmuutta tai tuoda turvaa. Turva ja jäykkyys eivät ole synonyymeja, vaan turvallisessa ympäristössä ihminen uskaltaa ottaa riskejä. Esittää parannuksia ja pitää puoliaan. Olla työyhteisönsä kehittäjä.
Nykynen osaaminen ei riitä vastaamaan tulevaisuuden monimutkaisen yhteiskunnan ja työn haasteisiin. Vaikka lähtökohdat Suomessa ovat hyvät, koulutusta on uudistettava. Innostettava kouluttautumaan vastahakoisemmat ja iäkkäämmät ihmiset. Luotava taloudelliset mahdollisuudet kouluttautua ja kehitettävä oppimisen menetelmiä erilaisille oppijoille.
Tulevaisuuden osaamistarpeista on useita katsauksia ja listauksia. Tulevaisuuden ammattien tai tulevaisuuden opiskelualojen ja oppiaineiden visiointi, ei ehkä ole se tärkein kysymys. Epäonnistumme siinä kuitenkin.
Tarvitsemme ennen kaikkea kykyä hallita muutosta ja ihmisen omaa toimintaa muutoksessa. Monimutkaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä pitää varmistaa pärjäämisen taidot: vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot ja itsensä johtaminen.
Osan kohdalla kyse on siitä, että pelkkä huippunörtteily ei toimi, pitää osata olla kasvokkain ihmisten kanssa. Toisten kohdalla taas päinvastoin. Tietoteknologian muutosta ei voi sivuuttaa. Ilman digitaitoja ei pärjää edes arkisessa elämässä.
On luotava mahdollisuus vahvistaa digitaamista osaamistaan. Suomessa on miljoona vajain digitaidoin varustettua ihmistä ja silti välttämättömät palvelut karkaavat vauhdilla nettiin.
Digipalveluita kehitettäessä on muistettava, että kasvokkainen palvelu ei saa kadota. Kaikki ihmiset eivät pärjää digimaailmassa. Heillä on oikeus palveluihin.
Työn murroksessa selviämiseksi tärkeintä on vahva sosiaalinen pääoma.
Ihmisen ja yhteiskuntamme tietopohja on jo nyt laaja-alainen ja päivittyy nopeasti. Tiedonhankinta ja käsittely ovat koko ajan helpompaa. Oppivan tekoälyn yleistyminen ja viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos edellyttävät ihmiseltä entistä enemmän luovuutta ja kriittistä ajattelua.
Jäävätkö substanssitiedot ja syvällinen osaaminen tulevaisuudessa ajattelun ja vuorovaikutustaitojen jalkoihin? En usko. Ihminen on kuitenkin ihminen.
Maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittäminen edellyttää edelleen syvällistä perehtymistä ja oppineisuutta sekä inhimillistä empatiakykyä, uteliaisuutta ja erilaisia yhä hienojakoisempia ammattitaitoja.
Murroksesta itsestään on tärkeää ymmärtää kokonaisuuksia, vaikka piru asuu yksityiskohdissa.
Sipilän hallituksen helpotukset ovat aprillia – ”Aktiivimalli säilyy yhä työtöntä kurittavana leikkurina”
Työttömien ns. aktiivimallin muutokset astuivat tänään voimaan. Aprillipäivästä alkaen aktiivimallissa määriteltyä aktiivisuutta voivat työttömälle tarjota työvoimaviranomaisen lisäksi myös esimerkiksi kunnat ja kuntayhtymät, ammattiliitot sekä erilaiset julkista rahoitusta saavat rekisteröidyt yhdistykset.
SDP:n kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov muistuttaa tiedotteessaan, että kurssien ja ja koulutusten laajentaminen auttaa vain pientä osaa aktiivimallin kohtuuttomuuksista kärsiviä.
- Tietysti on hyvä, että koulutus laajenee, mutta on hyvä muistaa, ettei tämä muutos tee aktiivimallista elinkelpoista, vaan se säilyy yhä työtöntä kurittavana leikkurina. Haluan myös varoittaa ihmisiä, jotka pyrkivät koulutuksen avulla täyttämään aktiivimallin ehdot. Aktiivisuus voi yhä johtaa koko työttömyysturvan menetykseen, jos opiskelee ilman te-toimiston suostumusta tutkintoon tähtäävää koulutusta. Työttömän mahdollisuudessa opiskella on yhä ikäviä rajoitteita.
Aktiivimalli iso puute on Filatovin mielestä se, että se ei huomioi ihmisen toimintakykyä. Työttömänä on paljon ihmisiä, joilla on työ- tai toimintakykyä alentava sairaus tai toimintakyvyn rajoite. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä työkyky on merkittävästi heikentynyt erityisesti mielenterveyden häiriöiden takia. Työttömänä on hallituksen oman arvion mukaan noin 30 000 työkyvytöntä.
- Isolla osalla pitkäaikaistyöttömistä on työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarve. Jos ihminen on Kelan kuntoutuksessa, se ei vieläkään kelpaa aktiivitoimeksi, vaan leikkuri iskee. Malli aiheuttaa yrittämisen mitätöintiä ja ahdistusta ihmisille.
Pahinta mallissa on Filatovin mukaan se, että myös sairaan edellytetään täyttävän aktiivisuusehdot. Muutostenkin jälkeen pitkäaikaissairaan pitää löytää keikkatöitä siinä missä terveen. Tämä koskee myös ihmistä, joilla on työpaikka, mutta ei työkykyä.
- Työttömyysturvalla elää moni, joilla sairauspäivärahan katto on tullut vastaan, mutta sairaus ei ole parantunut, esimerkiksi syöpää sairastavia ihmisiä tai vakavasti masentuneita. Heillä saattaa olla voimassa oleva työsuhde, mutta ei työkykyä. Heille malli on täysin kohtuuton.
Tässä valossa tuntuu, että hallituksen helpotukset ovat aprillia, Filatov sanoo aprillipäivänä.
- Työttömälle on yhä tarjolla pelkkää silliä ja kuravettä kunnollisten työllisyyssatsausten sijaan.
(Julkaistu Demokraatissa)
Nuori ei kouluta itse itseään, opettajia tarvitaan
Peruskoulu on yksi viisaimmista uudistuksista mitä Suomessa on tehty. Nyt on aika tehdä seuraava loikka ja turvata kaikille nuorille toisen asteen koulutus.
Lähes kaikk nuoret käyvät peruskoulun, koska meillä on oppivelvollisuus. Sama väline auttaa toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen.
Työ muuttuu. Suomesta on kadonnut viimeisen 30 vuoden aikana 600.000 työpaikka, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen koulutus. Korkeakoulutetun nuoren ja pelkän perusasteen varassa olevan nuoren työuran pituusero on jopa 15 vuotta.
Paroni Münchhausen nosti itsensä suosta omasta tukastaan. Koulutus ei toimi samoin, vaan opiskelijat tarvitsevat opettajia ja ohjausta.
Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla se on 70 prosenttia. Korkeakoulutetuilla 85 prosenttia. Koulutuksen ja työllistymisen välinen yhteys on tiukka.
Kyse ei ole siitä, etteikö peruskoulun varassa oleva työntekijä voisi olla osaava ja hyvä työntekijä. Kyse on siitä, että he ovat paljon haavoittuvaisempia työelämän muutoksissa.
Olen politiikassa oppinut, että silloin kun valtiovallan ja yksilön velvollisuudet on kytketty toisiinsa alkaa tapahtua. Ikävä kyllä meillä on lakeja, jotka velvoittavat kuntia esimerkiksi tuottamaan palvelua, mutta se ei aina turvaa, että palvelu on kaikkien kohdalla saatavilla.
Toisen asteen oppivelvollisuus ei tarkoita kaikille samaa lukiota tai ammatillista koulutusta. Osalle koulutus voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Erilaisia oppimisen muotoja tulee kehittää, tekemällä oppimisen suuntaan niille, joita teoriat ei kiinnosta.
Oleellista on se, että synnytetään oppimisen halu ja ilo. Itsenäiseen työskentelyyn oppiminen on tärkeää. Itsenäinen opiskelu ei ole samaa kuin yksinäinen.
Vuonna 2017 ammatillisen opetuksen resurssia leikattiin 190 miljoonaa. Seuraavana vuonna säädettiin 80 miljoonalla lisätehtäviä, mutta resurssia tehtäviin ei lisätty. Opetusta on leikattu noin viidenneksellä. 1600 opettajaa on irtisanottu. Samaan aikaan opiskelijamäärä on noussut.
Nyt kokoomuslainen opetusministeri iloitsee, että virkamiesten tekemässä laskennallisessa budjetissa koulutukseen tehdään indeksitarkistukset. Ne tehdään laskennallisissa versioissa aina. Nykyhallituksen leikkaus oli poliittinen päätös. Toivottavasti seuraava hallitus päättää tehdä muuta kuin indeksitarkistuksen. Investoida tulevaisuuteen ja työllisyyteen.