Tarja Filatov: Hyvää sananvapauden päivää!

Sanoissa on valtava voima. Ne voivat jättää ikuisen jäljen. Kitketään vihapuhetta ja puolustetaan sananvapautta. Ne eivät ole vastakkaisia asioita.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. 

Sanomisen vapauteen liittyy aina vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, stereotypisoimaan ja vaientamaan.

Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä. Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua.

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen sekä saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. 

Suomessa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa toteutetun tutkimuksen mukaan joka toinen 15–30-vuotias nuori on altistunut vihaviesteille. Nettivihan kohteeksi on joutunut joka kymmenes nuori.

Saman tutkimuksen mukaan vihapuheen kohteeksi joutuneet kertovat heikommasta hyvinvoinnista kuin muut, he luottivat vähemmän toisiin ihmisiin, olivat vähemmän onnellisia ja heillä oli heikompi itsetunto.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Viha on tunne, jota saa tuntea, kuten mitä tahansa muuta tunnetta. Vihapuhe ei ole sama asia kuin riita, kritiikki tai konflikti. Kriittisiä äänenpainoja saa ja pitää esittää.

Kritiikin ja vihapuheen ero on siinä, että vihapuheella alistetaan ja hiljennetään vihapuheen kohdetta. Vihapuhe on toiseuttavaa eli sillä rakennetaan ja vahvistetaan tunnetta yhtäältä meistä ja toisaalta jostain ryhmästä toisina. Vihapuhe pyrkii tekemään joistain ihmisryhmistä jo perusoletukselta vääränlaisia ja väärin toimivia.

Tarja Filatov: Mihin menet, suomalainen sopimisen kulttuuri?

Suomalaisilla työmarkkinoilla puhaltaa navakasti kuin yleensä vappuna kävelykatu Reskalla. Mitä myrskyn jälkeen, sitä ei tiedä valitettavasti vielä kukaan. Selvää on vain, että kolmikantainen sopimusyhteiskunta ei enää ole entisensä, kun työmarkkinoilla valmistaudutaan nykyisten työehtosopimusten päättymiseen ensi syksystä alkaen.

Hyytävä ei ole vallan tuore ilmiö, vaan puhuri on kestänyt jo jonkin aikaa. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK päätti jo marraskuussa 2015 sääntömuutoksellaan kieltää kokonaan keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen tekemisen.

Viimeisen vuoden kuluessa liittotason neuvottelu- ja sopimustoiminnassa on ollut rajuilman merkkejä. Metsäteollisuus ry ilmoitti lopettavansa työehtosopimusten tekemisen syksyllä 2020. Keväällä 2021 perässä seurasi vastaavan ilmoituksen tehnyt Teknologiateollisuus ry.

Suurimpien vientialojen työnantajaliittojen vetäytyminen työmarkkinoiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta muuttaa ratkaisevasti suomalaista sopimisen kulttuuria, sillä kattavien työehtosopimusten solminen edellyttää paitsi työntekijöiltä niin työnantajilta korkeaa järjestäytymisastetta.

Vientiliittojen ääneen sanoma tavoite on ollut siirtää sopiminen kokonaan yritystasolle. Elinkeinoelämän edustajien puheissa paikallisen sopimisen laajentamiseen on ladattu paljon toiveita. Työnantajat ovat kaavailleet, että jatkossa palkoista ja työehdoista voitaisiin sopia aiempaa vapaammin yritystasolla.

Paikallisen sopimisen laajentaminen käy työntekijöille, kunhan kyse on aidosta sopimisesta. Sen edellytyksenä on tasapuolinen neuvotteluasetelma ja toimiva luottamusmiesjärjestelmä.

Valitettavasti tuntuu siltä, että paikallisen sopimisen edistäminen näillä ehdoilla ei käy työnantajille. Työehtosopimustoiminnan lopettaminen näyttää sen sijaan strategiselta siirrolta, jolla pyritään nakertamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä työpaikoilla ja lisäämään työnantajien määräysvaltaa.

Vientiliittojen ratkaisuilla on perinteisesti ollut merkitystä muiden alojen palkanmuodostukseen ja työehtosopimustoiminaan. Avoimen, kansainväliselle kilpailulle alttiin vientisektorin päänavaukset neuvottelu- ja sopimustoiminnassa ovat näyttäneet suuntaa muille toimialoille. Kun vientialoilla yleissitovat työehtosopimukset ovat nyt vaakalaudalla, mihin muut sektorit jatkossa ankkuroivat omat neuvottelu- ja sopimustavoitteensa?

Kokemukset politiikan puuttumisesta palkkaneuvotteluihin ovat kyseenalaisia: vuonna 2007 kokoomuksen hoitajille eduskuntavaaleissa lupailemat palkankorotukset johtivat lakkoon ja tiukkoihin tilanteisiin. Jopa silloisen porvarihallituksen pyrkimykseen murtaa lakko.

Eduskunta ei palkoista päätä, ei edes valtion työntekijöiden palkoista. Mutta eduskunnan tehtävä julkisella sektorilla on huolehtia siitä, että budjetissa on riittävät palkkarahat.

Sopimusyhteiskunnan kolmikantaperiaatteeseen on kuulunut, että vaikutusvaltaa ei pyritä lisäämään hyödyntämällä poliittisia suhdanteita, sillä poliittisen kortin pelaaminen heikentää työmarkkinoiden yli vaalikautista ennustettavuutta. Silti työmarkkinoilla vilkuillaan yhä enemmän poliittiselle ohituskaistalle strategisten ja jopa ideologisten tavoitteiden edistämiseksi.

Seurauksena saattaa olla palkanmuodostukseen ja työehtoihin liittyvien kysymysten pysyvä politisoituminen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa nähdyn tapaan. En usko, että pöytien sotkemisesta seuraa parempaa järjestelmää.

Silti on syytä miettiä, millä mallilla kehitetään esimerkiksi eläkejärjestelmää jatkossa, jos työnantajaleiri laajemmin irtaantuu yhteisestä sopimisen kulttuurista.

Samoin sitä, mitä minimejä pitää viedä työlainsäädäntöön kaikkia toimialoja koskevina, jos nyt toimialakohtaisesti yleissitovilla sopimuksilla turvatut minimit rapautuvat.

Yhteistä näkymää tulevien neuvottelu- ja sopimuskierrosten koordinaatiosta ei toistaiseksi ole. Tupojen aikaan tuskin on paluuta eikä kukaan niitä enää tavoittelekaan. Solidaarisen yhteiskuntakehityksen kannalta täysin hajautettu sopiminen on vaikea yhtälö.

Toivottavaa olisi, että työmarkkinoiden toimijat kykenisivät yhteistyössä vastaamaan työn ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin – suomalaista sopimisen kulttuuria kunnioittaen. Sillä pitkällä tähtäimellä sopimisen tie tuottaa aina jatkuvaa vastakkainasettelua paremman lopputuloksen sekä työnantajille että työntekijöille.

Hauskaa vappua, työn juhlaa!

Tarja Filatov: Työllisyys on kahden kauppa

Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.

OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat.

Samaisen OECD:n arvion mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset ovat Suomessa kokonaisuudessaan 11 miljardia euroa. Mielenterveyden häiriöt näkyvät monen työttömyyden taustalla ja ovat tänä päivänä merkittävin työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja.

Jos mielenterveyssyistä johtuva siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle vähentyisi edes 10–15 prosenttia, työllisyysaste nousisi 0,25–0,37 prosenttia ja bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosenttia.

Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute. Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle. Työttömyysetuuksien kehittämiseen liittyvässä keskustelussa tämä on syytä pitää mielessä niin työmarkkinoilla kuin poliittisessa oikeistossakin.

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa joustavammaksi ja parantaa palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätalöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea julkiselta vallalta. Pohjoismainen työnhaunmalli, kuntien vahvistuva rooli työllisyyden hoidossa, palkkatukiuudistus ym. ovat Sanna Marinin hallituksen inhimillinen tapa taklata työttömyyttä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion palveluvalikko, koulutus, toimeentulon turva sekä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät 2030-luvulle tultaessa huomattavasti nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikkien resurssit saadaan käyttöön. Muu on inhimillistä ja taloudellista tuhlausta.

Hyvinvointipalvelujen keskeinen tehtävä on kannustaa ihmisiä aktiiviseen elämään. Työn merkitys on aktiivisessa elämässä suuri eikä ainoastaan toimeentulon vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Siksi oikeus työhön ja toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan ammatilla on turvattu perustuslaissa, yhtenä perusoikeutena.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Työllisyydessä kaikkien potentiaali käyttöön

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt auttavat. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa työtä voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan kohdentaa työllistymismahdollisuuksien mukaan kuten palkkatukiuudistuksessa suunnitellaan.

Esimerkkinä mielenterveyden häiriöt, jotka vaikeuttavat työhön pääsyä tai syövät työkykyä. Tässä joukossa on valtava potentiaali nostaa työllisyysastetta ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähentyisi 10-15 prosenttia, BKT vahvistuisi 0,3-0,5 prosentilla. Mikäli mielenterveyden häiriöistä kärsivillä olisi yhdenveroinen pääsy työmarkkinoille, työllisyysaste olisi 4 % korkeampi

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Hallituksen suunnittelema Suomen Samhall – Välittäjä Oy:n perustaminen on yksi hyvä mahdollisuus tukea niiden ihmisten työllisyyttä, joiden on vaikea päästä avoimille työmarkkinoille.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea, jota Välittäjä voi tarjota linkkinä osatyökykyisten pääsyyn töihin.

Ennen korona-pandemian alkua Suomessa oli monilla alueilla ja aloilla jo suuri työvoimapula. Kun niputetaan Välittäjän, kuntakokeilujen, pohjoismaisen työnhaunmalli, julkiset hankinnat, palkkatuki sekä työkykyohjelma voidaan parantaa työllisyyttä merkittävästi.

Tarja Filatov: Onko sinulla voimaa?

Bantujen tavatessa ystäviään he eivät kysele kuulumisia, vaan onko sinulla voimaa? Bantut eivät pelkää toisten kykyjä eikä hyvyyttä, vaan ajattelevat, että itsekin voi voimaantua toisen vahvuuksista.

Samasta ajattelusta on kysymys Euroopan ja Afrikan suhteessa. Mantereidemme kohtalonyhteys on ikivanha ja on meistä kiinni, osaammeko vahvistaa tuon yhteyden tasavertaiseksi kumppanuudeksi, joka kestää tulevaisuudessa.

Afrikan ja Euroopan kumppanuus määrittää vahvasti maapallon tulevaisuutta. Euroopan komission varapresidentti Frans Timmermans on verrannut suhteen merkittävyyttä Ranskan ja Saksan suhteiden järjestämiseen sodanjälkeisessä Euroopassa: Afrikan ja Euroopan suhteessa kyse on kipeän historian varjostamasta tiestä tasavertaiseen kumppanuuteen.

Kyse on sisarmantereiden yhteisestä tulevaisuudesta.

Ymmärryksemme ja tietoisuutemme maapalloa uhkaavista ongelmista on yhteinen kaikilla mantereilla. Maailmanlaajuiset pandemiat, kiihtyvä väestönkasvu ja kaupungistuminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt edellyttävät yhteiskunnilta päättäväisiä toimia niin meillä kuin muualla.

Suomen hallituksen ohjelman ensimmäinen sana on ilmastonmuutos. Miksikö? Siksi, että me haluamme toimia sen eteen, ettei ilmastonmuutos olisi ihmisten viimeinen sana.

Hallituksemme ohjelmassa olemme sitoutuneet YK:n agenda 2030 mukaisiin tavoitteisiin. Hallituksen päämääränä on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi vuonna 2030.

Olemme ymmärtäneet, että taloudellisesti kestävää kasvua ei voi olla ilman sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Sosiaalisesti kestävää kasvua ei taas voi olla ilman ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Eikä ekologista kestävyyttä voi olla ilman sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Hallitusohjelmassa on uusi luku kumppanuuden lisäämisestä Afrikan maiden kanssa. Ohjelman mukaisesti olemme linjanneet ensimmäistä kertaa Suomen Afrikka-politiikkaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta valtioneuvoston Afrikka-strategiassa.

Puitteet Suomen Afrikka-yhteistyölle kumpuavat nekin YK:n agenda 2030 -tavoitteista. Köyhyyden poistamiseen, demokratiaan, rauhaan ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset vaikuttavat keskinäisriippuvuuden kautta suoraan Euroopan kehitykseen.

On välttämätöntä, että Suomessa ja laajemmin koko EU:ssa ymmärretään, mikä merkitys Afrikan tukemisella on maanosiemme tulevaisuudelle.

Globaali epäonnistuminen vakauden ylläpitämisessä tai ilmastonmuutoksen torjunnassa näkyy suoraan Afrikan valtioiden kyvyssä luoda toivoa ja työtä nuorille kansalaisille. Seuraukset voivat pahimmillaan olla tuhoisia niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin kannalta.

Valtioneuvoston Afrikka-strategian valmistelun yhteydessä kävi konkreettisesti ilmi, että suomalaisilla on huomattava kiinnostus syventää Suomen ja Afrikan suhdetta. Strategian ytimessä on kumppanuuteen pohjautuvan, laajemman poliittisen ja taloudellisen kanssakäymisen korostaminen. Kehityspolitiikan osalta Afrikka pysyy jatkossakin Suomen maantieteellisenä painopistealueena.

Yksi strategian keskeisistä tavoitteista liittyy koulutuksen, osaamisen sekä tutkimus- ja innovaatioyhteistyön vahvistamiseen. Suomalainen koulutusosaaminen yhdistettynä Afrikan vihreään talouskasvuun ja kestävään rakennemuutokseen voi luoda uusia työpaikkoja niin meille kuin afrikkalaisille kumppaneillemme.

Tästä Forest 21 -hankkeessa on kysymys. Kestävä metsätalous on tematiikka, jossa puhutaan luonnon arvojen ja yhteisen metsävarallisuuden vastuullisesta ylisukupolvisesta kehittämisestä.

Tähän Suomessa ovat sitoutuneet valtiovalta, suuret metsäyrityksemme ja tuhannet kaupunkilaismetsänomistajat. Vuosikymmenten aikana kehittyneellä metsäosaamisellamme voimme auttaa nyt afrikkalaisia kumppaneitamme.

Entistä tiiviimmällä tiede- ja tutkimusyhteistyöllä voimme vauhdittaa vihreää rakennemuutosta ja samalla lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksista. Strategian mukaisena tavoitteena on syvempi tiedeyhteistyö johtaisi kaupallisiin suhteisiin suomalaisten ja afrikkalaisten toimijoiden välillä. Me voimme kaikki hyötyä toistemme voimista.

Tiivistelmä avauspuheesta Forest21-hankkeen Kick off -tilaisuudessa. Hanke on yhteinen HAMK:n, Norjan INN yliopiston ja Etelä-Afrikan metsäsektorin kanssa. Mukana Etelä-Afrikasta on maineikkaita yliopistoja sekä metsäteollisuutta. Projektin päätavoite on yrittäjyyskoulutuksen avulla lisätä alan kestävyyttä ja innovaatioita.

Tarja Filatov: Kuntakokeilun hopealuoti kaipaa kiillotusta

Korona kurittaa yrityksiä ja työntekijöitä. Virus on piinannut meitä jo niin kauan, että työnsä menettäneiden ihmisten työttömyys alkaa muuttua pitkäaikaistyöttömyydeksi.

Pitkäaikaistyöttömyys on koronavuoden aikana kasvanut yli 50 prosentilla. Lukema on pysäyttävä. Nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut lähes kolmanneksella.

Olemme pärjänneet moneen muuhun maahan verraten hyvin koronakriisissä, mutta työttömyyden pitkittyminen kertoo kriisin syvyydestä. Sosiaalisen laman jäljet näkyvät vielä sitten, kun virus on selätetty, talous kasvaa ja työllisyys jo paranee.

Pitkä työttömyys vaikuttaa jokaiseen työttömään olipa syynä korona tai muut yhteiskunnan rakenteelliset muutokset, mutta erityisen vaarallista se on nuoren elämässä.

Erilaiset kyselyt osoittavat sen, että korona vaikuttaa raskaasti nuorten mielen hyvinvointiin. Opiskeluihin kiinnittyminen etänä on osalle vaikeaa, epävarmuus työn saannista ahdistaa, se ettei tapaa normaalisti kavereita masentaa jne. Jo toinen ikäluokka on valmistumassa opinnoistaan vaikeissa poikkeusoloissa. Korona uhkaa syrjäyttää nuoria.

Jos joka kolmas nyt koronan aikana työttömäksi jääneestä nuoresta syrjäytyisi pysyvästi, puhuisimme noin kolmen miljardin euron hyvinvointitappioista. Puhumattakaan inhimillisestä laskusta.

Usein ajatellaan, että meillä ei ole varaa panostaa hyvinvointiin enempää. Minusta meillä ei ole varaa korjaaviin toimiin ja siksi on nyt panostettava nuorten henkiseen hyvinvointiin, turvattava tarvittaessa nopea pääsy mielenterveyden palveluihin ja autettava työhön pääsyssä.

Työllisyyden kuntakokeiluista on toivottu vaikuttavaa hopealuotia, jonka avulla pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä voidaan auttaa tehokkaammin.

Kuntakokeilujen tavoitteena on vahvistaa työnhakijoiden palveluita ja nopeuttaa työllistymistä. Tärkeässä roolissa kokeilussa on yksilöllisten palvelutarpeiden, työllistymisen esteiden ja osaamisen kehittämistarpeiden tunnistaminen. Työttömien odotuksiin ja toiveisiin pyritään vastaamaan integroimalla kuntien palveluita paremmin yhteen ja pilotoimalla ennakkoluulottomasti parhaita käytäntöjä.

Koronapandemian aiheuttamat työttömyysjaksot, lomautukset ja työmarkkinoiden jatkuva epävarmuus ovat nyt kuitenkin syöneet kokeilussa mukana olleiden kuntien resursseja. Kriisioloissa palveluja ja resursseja on jouduttu keskittämään uusille työttömille.

Kunnille tilanne on haastava. Kuntakokeiluun on ladattu aiheellisesti paljon odotuksia, mutta työllisyyden hoidon määrärahat ovat rajalliset. Samalla korona tuo uudenlaisia työttömiä palveltaviksi. Kriisin myötä nousuun lähtenyt työttömyys on kasvattanut työmarkkinatuen kuntaosuutta eli niin sanottuja sakkomaksuja.

Niin nuorisotyöttömyyden kuin pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on saatava poikki, joten lisää toimia tarvitaan. Kunnat tarvitsevat lisäresurssia työttömyyden selättämiseen. Yksi keino olisi työmarkkinatuen ns. sakkomaksujen uudistaminen.

Kuntien osuus työmarkkinatuen rahoituksessa perustuu työttömyysjaksojen pituuteen: mitä pidempi työttömyysjakso on, sitä suurempi on kotikunnan rahoitusosuus. Pitkäaikaistyöttömyyden kiihtyvä kasvu lisää siis kiihtyvällä tahdilla kuntien kustannuksia.

Kuntien taloudessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä. Siksi hallituksen olisi tehtävä huhtikuun kehysriihessä ratkaisu valtion ja kuntien työmarkkinatuen maksuosuuksien muuttamisesta entistä enemmän työllisyyttä parantavaan suuntaan. Ei saa käydä niin, että sakkomaksut ohjaavat kuntia aktiivitoimien määrän kasvattamiseen laadun ja pysyvien työllisyyspolkujen rakentamisen kustannuksella.

Sakkomaksuja uudistamalla varmistettaisiin, että työllisyyden kuntakokeilun tavoitteet pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien tarkoituksenmukaisista palveluista toteutuisivat. Hopealuoti tarvitsee kiillotuksen, jotta se osuu tarkasti maaliinsa.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Stoppi rasismille ja syrjinnälle!

Rasismi on kova sana. Se voi olla yksilöiden ja ryhmien välistä tahallista tai tahatonta ennakkoluuloihin ja pelkoihin perustuvaa rodullistavaa käytöstä.

Rasismia voi olla rakenteissa, kuten työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa. Rakenteissa se näkyy syrjivinä toimintatapoina.

Rasismi näkyy poissulkemisena. Yksilön teot siirretään koko ryhmän synniksi. Usein yksilön tekoja käytetään tarkoitushakuisesti, jotta voidaan leimata vaikkapa uskonnollista ryhmää.

Rasismia ei pidä hyväksyä missään olosuhteissa eikä siitä saa vaieta.

Syrjintä on ”arjen rasismia”, jolle on tyypillistä jatkuvuus ja joka syö herkästi ihmisen itsetuntoa sekä osallisuutta ja identiteettiä. 

Erilaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot, pelot ja kielteiset stereotypiat sekä yleinen vaikeus hyväksyä monimuotoisuutta synnyttävät arkipäivän rasismia. 

Pelot ja fobiat ovat viime aikoina kasvaneet ja niistä kumpuavat syrjivät mekanismit kohdistuvat myös romaneihin. 

Syrjinnän ehkäisy ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttävät ilmiön tiedostamista. 

Pelkojen ja ennakkoluulojen poistaminen edellyttävät ihmisoikeuskasvatuksen ja monimuotoisuuskoulutuksen sekä vuorovaikutuksen lisäämistä eri kansanryhmien välillä siten, että tavoitteena on yhdenvertaisuus, joka tunnustaa monimuotoisuuden osana suomalaista identiteettiä.

Yhdenvertaisuus ei parane pelkän ajatuksen voimalla, ei edes lainsäädännön voimalla, jollei ole rohkeita ihmisiä, jotka tekevät työtä sen eteen, että maailma ja Suomi on meille kaikille hyvä paikka elää.

Ihmisten hätä on johtanut asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan: romanit, naiset ja vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Joskus tuntuu, että yhteiskunnan empatiakyky on ohentunut. Herkästi ajatellaan, että menestys ja pärjääminen on kiinni ihmisen omista valinnoista. Jos joku on heikommassa asemassa, häntä on helpompi kivittää kuin vahvempiaan.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omana eri omaisuuteensa. Tällaisen tien päässä ei ole mitään hyvää.

Suomi on monessa hyvässä kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä? Ikävä kyllä emme. 

Meidän on luotava tahtotila, joka ei hyväksy syrjintää ja rasismia, vaan edistää yhdenvertaisuutta. Siksi on tärkeää, että rasismista ja syrjinnästä ei vaieta.

Tahto on ihmisen sisäistä motivaatiota. Se kumpuaa arvoista, yhteisistä kokemuksista, ajatuksista ja tunteistakin.

Tahto on ominaisuus, joka määrittää tulevaisuuttamme. Jos tosissaan haluaa jotain, sen eteen on oltava valmis tekemään töitä. Tahto pitää huolen siitä, että asiat tehdään loppuun silloin kun olisi helpointa luovuttaa.

Tahto liittyy tunteeseen ja uskallukseen. Tahto on valtaa.

Rasismin- ja syrjinnänvastaista viikkoa vietetään vuosittain maaliskuussa viikolla 12. Viikko kulminoituu YK:n rasisminvastaiseen päivään 21.3. 

Päivä on jäänyt historiaan vuonna 1960, kun viranomaiset surmasivat 69 rauhanomaista rotuerottelun vastaista mielenosoittajaa Etelä-Afrikassa. Nykyään kyseisellä viikolla otetaan kantaa ympäri maailman yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta.

Tarja Filatov: Kuntavaaleissa on kyse koti-ikkunan näkymästä

Kansanvalta toimii hyvin silloin, kun enemmistö pyrkii päätöksissään edistämään kaikkien kansalaisten hyvää arvioi jo Aristoteles aikanaan. Jos enemmistö sortuu ajamaan vain enemmistön etuja, ajautuu kansanvalta ongelmiin. Vastaavalla tavalla Aristoteles näki esimerkiksi monarkian toimivan: hyvä kuningas ajaa kaikkien kansalaisten hyvää. Huono kuningas taas on tyranni, joka ajaa vain omaa etuaan. 

Kreikkalainen filosofi Aristoteles analysoi jo 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua Politiikka-teoksessaan erilaisia valtiomuotoja. Aristoteles liitti tietenkin pohdintansa omaan aikaansa ja kreikkalaisiin kaupunkivaltioihin, mutta myös 2020-luvulla filosofin ajatuksille kannattaa hetki uhrata.  

Suomalaisen kuntademokratian Aristoteles olisi todennäköisesti hyväksynyt malliesimerkkinä toimivasta kansalaisvallasta. Kuntademokratiassa pääsääntöisesti pyritään välttämään hallitus-oppositio -asetelmaa. Fokus on juuri kuntalaisten hyvän ajamisessa kuten laadukkaissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa sekä turvallisessa ja viihtyisässä asumisympäristössä. 

Tätä kuntademokratian eetosta meillä on vaalittu pitkään. Kuntien itsenäinen päätösvalta on Suomessa suuri ja sille on yhä vankat perusteet. Kunnissa tehtävissä päätöksissä on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta, niistä asioista, joita jokainen meistä näkee koti-ikkunastaan. Jotta tämä eetos säilyy jatkossa, on tärkeää, että ihmiset käyttävät vaaleissa äänioikeuttaan aktiivisesti. 

Tutkijoita on joskus ihmetyttänyt eräs paradoksi suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä: vaikka tasavallan presidentin tehtävät ja valtaoikeudet näyttelevät tavallisten ihmisten arjessa varsin pientä roolia, äänestetään presidentinvaaleissa säännöllisesti kaikkein aktiivisimmin. Tärkeimmät vaalit ihmisten kannalta ovat kuitenkin juuri kuntavaalit, joissa ratkaistaan ihmisten jokapäiväisten toiveiden ja huolten kysymyksiä. Silti kuntavaaleissa äänestysprosentti on huomattavasti presidentinvaaleja alhaisempi. 

Vielä 1980-luvun alussa kuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti lähes 80 prosenttia äänioikeutetuista, mutta viime vuosikymmenellä äänestysprosentti putosi jo alle 60 prosentin. Laskeva trendi äänestysprosentissa rapauttaa vaalien legitimiteettiä. Yhtä lailla ongelmallista on, että entistä harvempi asettuu vaaleissa ehdolle – käyttää perustuslain takaamaa vaalikelpoisuuttaan. 

Maaliskuun alussa vuoden 2021 kuntavaalien ajankohtaa päädyttiin terveysviranomaisen vakavan suosituksen jälkeen siirtämään kesäkuulle, kun entistä vaarallisemman muuntovirus kiihdytti koronatartuntoja.  

Äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen liittyy oleellisesti kysymys siitä, että jokainen ihminen voi käyttää perustuslain takaamia oikeuksiaan ilman ylimääräistä huolta terveydestään. Kesäkuussa olemme toivottavasti jo tilanteessa, jossa rokotusten ja virukseen vaikuttavan vuodenaikavaihtelun johdosta vaalit on mahdollista järjestää tinkimättä ehdokkaiden ja äänestäjien terveysturvallisuudesta. 

Vaikka vaalien siirto toimenpiteenä on poikkeuksellinen ja epätoivottava, on parhaimmillaan seurauksena aktiivisempi vaaliosallistuminen – niin äänioikeuden kuin vaalikelpoisuuden näkökulmasta. Suomalaisen kuntademokratian elinvoimaisuudelle tämä olisi paras mahdollinen lopputulos.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Korona syö mielen hyvinvointia - Varhaista apua tarvitaan

Perinteiset Tarjan päivän kahvit korvataan teamsilla tänä vuonna. Mutta meilläpä on triplatarjanpäivä. Mukana ovat presidentti Tarja Halonen ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Tarja Kantola. Keskustelemme koronan vaikutuksista talouteen, työhön ja mielenterveyteen.

Lähes puolella työttömistä terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus ja panostus terveydenhuoltoon. Korona syö mielen hyvinvointia ja siksi tarvitaan erityispanostusta mielenterveyteen.

Varsinkin nuoret oireilevat vakavasti. Nuorten yksinäisyys, opiskelijoiden uupuminen etäopinnoissa ja tukimekanismin puutteet uhkaavat synnyttää kroonista pahoinvointia. Jos nuoret ja opiskelijat kokevat näköalattomuutta, ja unohdetuksi tulemista, niin riski sairastua kasvaa. Varsinkin kun tiedämme, että valtaosa mielenterveyden häiriöistä syntyy nuoruudessa.

Nyt on erityisen tärkeää vahvistaa mielenterveyspalveluita ja matalan kynnyksen apua. Budjetissa tuli lisäresursseja mm. Ohjaamoihin ja nuorten psykoterapiaan. Monet sote-hankkeet vahvistavat perusterveydenhuollon mielenterveysosaamista ja palvelua.

Tilanne on kuitenkin kärjistymässä, koska tiukemmat sulkutoimet on jouduttu ottamaan uudelleen käyttöön.

Nyt olisi syytä joustavoittaa Kelan terapiakriteereitä, pidentää terapia aikaa ja lisätä käyntikertoja, jotta ihmiset eivät joudu tyhjän päälle koronasulun aikaan. Nuorten terapiaan pääsy ei saa olla vanhempien lompakon paksuudesta kiinni.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Tarja Filatov: Juuri nyt on pula työpaikoista, ei työvoimasta

Pitkällä aikavälillä on ehdottoman tärkeää turvata työvoiman riittävyys, mutta tässä ja nyt tärkeintä on turvata työpaikkojen sekä yritysten koronakestävyyttä ja saada liikkeelle uusia investointeja sekä varautua koronan jälkeiseen nousuun. 

On surullista, että aina kun työttömyys nousee ja työtä on todella vaikea löytää, osa hakee ratkaisuksi työttömyysturvan leikkauksia. Työttömyysturvan heikentäminen toki kannustaa työhön, mutta jos työtä ei ole, kannustaminen ei auta. Tässä vastasyklinen politiikka toimisi paremmin. 

Jos nyt leikkaisimme sosiaaliturvaa, se heikentäisi kotimaista kysyntää ja entisestään vaikeuttaisi palvelualojen työllisyyttä. Se lisäisi epävarmuutta heissä, joita leikkaukset eivät koske. Epävarmuus taas saa ihmiset säästämään sukanvarteen ja vähentämään kulutusta. 

Talouden tasapainottamiskeskustelussa asumistuki on noussut voimakkaasti esiin. Asumistukimenot ovat nousseet ja ratkaisut ovat vaikeita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asumistukea saavat myös eläkeläiset ja työssäkäyvät ihmiset. Näiden ihmisten joukko ei ole pieni. Ongelmallista asumisen hinnassa on se, että siellä missä on parhaat työllistymisen mahdollisuudet, asuminen on kalleinta. 

Hallituksen finanssipolitiikan linja on jo kesän 2019 hallitusneuvotteluissa ankkuroitu vastasyklisen finanssipolitiikan periaatteeseen. Aktiivisella ja vastuullisella finanssipolitiikalla kyetään hillitsemään vientiteollisuuden menestyksestä riippuvaisen kansantaloutemme nousuja ja laskuja. Ajoitus on silloin talouspolitiikan päätöksenteon avain: sopeutusta tarvitaan, mutta sitä ei pidä käynnistää ennen kuin toipuminen on vauhdissa ja työllisyys saatu palautettua kasvu-uralle. 

Työllisyyden kasvu on välttämätöntä, jotta hyvinvointivaltion palvelut voidaan rahoittaa. Työllisyyteen tarvitaan työvoiman kysyntää eli työpaikkojen syntymistä ja työvoiman tarjontaa. Molempia. Olemme tottuneet arvioimaan menestystämme työllisyysasteella, mutta se ei kerro kaikkea.  

Työn tuottavuudella on iso merkitys ja sillä, ovatko ihmiset kokopäiväisissä työsuhteissa vai osa-aikaisissa töissä. Vähän työtä on aina parempi vaihtoehto kuin ei työtä olleenkaan, mutta vaikkapa paljon puhutun kestävyysvajeen arvioinnissa työn määrällä ja tuottavuudella on merkitystä. 

Ennen koronaa työvoiman kysyntä oli voimakasta. Toissa vuonna toimipaikat hakivat töihin yli 760 000 henkeä. Valtaosa työpaikoista löysi tekijänsä, mutta sopivaa työntekijää ei löytänyt 65 000 työpaikkaa. 

Pula osaavasta työvoimasta siis jarrutti uusien työpaikkojen syntyä. Tämän vuoksi on tärkeää turvata työvoiman saatavuus ja panostaa koulutukseen, jotta voimme nostaa tuottavuutta ja osaamisemme riittää kansainvälisillä markkinoilla. 

Työnantajat, varsinkin pk-yritykset, hyötyisivät nykyistä runsaammasta avusta ja neuvonnasta rekrytointiprosessissa. Tämän vuoksi työvoimapalveluita on syytä vahvistaa, olipa kyse työnantajien tai työnhakijoiden palvelusta. Uusi rekrytointikokeilu on yksi väline tuen ja palvelun parantamiseen mikroyrityksille, joilla ei vielä ole ulkopuolista työvoimaa. 

Uusia työpaikkoja syntyi toissa vuonna yli 330 000. Vain hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työllisyys kasvoi vähemmän eli 26 000 henkeä, koska työpaikkoja menetettiin. Työpaikkoja syntyi hieman enemmän pieniin kuin suuriin yrityksiin. 

Osaavan työvoiman tarjonta on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa. Korona kuitenkin muutti työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä painoarvoa. Työttömyys on kasvanut ja osa lomautuksista uhkaa muuttua irtisanomisiksi. Työttömänä on lähes 260 000 henkeä. Työttömyydessä vuositasolla käy moninkertainen määrä. Tarjolla on osaavaa työvoimaa paljon enemmän kuin aiemmin. Pula on pikemmin työpaikoista.  

Euroopan unionin koronaelvytyksessä on kyse koko alueen elpymisestä. Vähän niin kuin hyvinvointivaltiossa. Paremmin pärjäävät hyötyvät kokonaisuudesta. Suomessa kyse on siitä, että teemme oman osuutemme parhaalla mahdollisella tavalla. Yksin elpymispaketin resurssilla ei Suomi nouse, mutta Suomi nousee, kun osaamme käyttää elpymisvaroja siten, että ne houkuttelevat mahdollisimman paljon yksityistä rahaa aktiiviseen työllisyyttä vahvistaviin investointeihin.