Aktiivimalli kuopataan ja toivottavasti valetaan betonia päälle. Kelvoton malli kannattaa haudata syvälle. Pienten työrupeamien kannattavuutta nostetaan soviteltua päivärahaa kehittämällä. Tähän tulorekisteri antaa aivan uusia mahdollisuuksia.
Toinen väline on työtulotuki. Se tarkoittaisi, että ansiotulovero voi olla miinusmerkkinen pienituloisilla palkansaajilla, eläkeläisillä ja yrittäjillä. Negatiivinne tulovero antaa eikä ota. Työtulotuki kannustaisi työllistymään muun muassa osa-aika- ja keikkatyöhön ja ulottaisi tuloverotuksen progression pienempiin ansiotuloihin, joista ei makseta ansiotuloveroa.
Suomalaisen hyvinvointivaltion kannalta on olennaista kilpailukyvyn parantaminen. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan työllä. Työntekijöiden koulutus ja osaaminen, tuotekehitys ja investoinnit ovat avainasemassa. Ilman niitä homma ei onnistu.
Työllisyysasteen nosto on koko ajan vaikeampaa, koska työvoiman määrä vähenee. Olennaista on lisätä osatyökykyisten, vaikeasti työllistyvien ja maahanmuuttajien osallistumista työmarkkinoille, jotta voimme saavuttaa 75 prosentin työllisyysasteen.
Työvoimapalveluissa alun palveluja tehostetaan, jotta mahdollistetaan entistä paremmin työttömien erilaiset, yksilölliset tarpeet. Pyritään irti rutiininomaisten suoritteista aitoon henkilökohtaiseen palveluun. Tähän lisätään myös henkilöstöresurssia. Kuntien roolia vahvistetaan ja TE-toimistoille annetaan työrauha.
Lisäksi otetaan käyttöön työllistämisseteli ja yksinkertaistetaan nykyistä palkkatukea. Olen itse ollut kehittelemässä setelimallia, joten omaa peukkuani isompi peukku tälle kirjaukselle. Parempi käyttää työttömyysturvaa työllistämissetelinä kuin vain passiivisena toimeentulotukena.
Ohjelmassa tunnustetaan järjestöjen tekemän työn arvo ja kehitetään palkkatukea, joka ottaa huomioon asiakaskunnan erityistarpeet. Tavoitteena on, että nykyiseen kolmannen sektorin palkkatukeen kytketään vahva yksilöllinen tuki, työkyvyn kartoitus ja muut palvelut siten, että mallista tulee uusi tuki avoimille työmarkkinoille siirtymiseen.
Hallituksen tavoitteena on nostaa vaikeasti työllistyvien osatyökykyisten, vammaisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien palkkatuen enimmäismäärää. Kolmannen sektorin palkkatuesta poistetaan työllistämistä estävä 4 000 henkilötyövuoden rajoite.
Parannetaan yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä uudistamalla rahoitusta ja tarjoamalla liiketoimintaosaamista vahvistavaa tukea. Tämä on tärkeä asia. Jos ei ole yrityksiä, joiden tavoitteena on työllistää ihmisiä, joita kovat kilpaillut avoimet markkinat eivät työllistä, eivät vaikeimmassa asemassa olevat työllisty. Julkisiin hankintoihin asetetaan ehto sosiaalisesta työllistämisestä.
Osatyökyvyttömyyseläkkellä olevan ihmisen mahdollisuutta tehdä työtä helpotetaan työkykyohjelmalla, kokeiluilla ja ottamalla käyttöön osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli.
Yksinkertaisesti: Ei huono.
Nostoja hallitusohjelmasta - inhimillisempi sosiaaliturva
Norsu syödään palasina, niin hallitusohjelmakin. Hallitusohjelmasta on ollut lehdissä kosolti oikeaa ja väärää tietoa. Molempia.
Itse olin puheenjohtajana sosiaaliturvaa uudistavassa työryhmässä. Yhteiset tavoitteet ja perusteet uudistukselle löytyivät helposti. Yksityiskohdissa ja asioiden asettamisessa talouden raamiin riitti hiomista.
Pääasiassa rakensimme kahden vaalikauden tavoitteita komiteatyölle, mutta tällä vaalikaudella aiotaan toteuttaa jo sosiaaliturva, joka näyttäytyy ihmisille yhtenä. Sitä voi hakea yhdellä hakemuksella, vaikka etuuksia olisi useita. Ennakoitavuus kasvaa sekä sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhteensovitusta selkiytetään. Tulorekisteri avaa tähän aiempaa yksinkertaisempia mahdollisuuksia.
Itse pidän tärkeänä linjausta, jossa sairauspäiväraha, kuntoutuksen etuuden ja työttömömyysturva uudistetaan siten, että ihmiset ovat oikean etuuden ja oikeiden palveluiden piirissä. Tämä auttaa erityisesti työkyvyttömiä ja sairaita työttömyysturvalla olevia. Tämä siksi, että olen niin monen väärällä etuudella olevan tuskaa vuosien varrella jakanut.
Perusturvan tasoa nostetaan 20 euroa, indeksin ja aktiivimallin leikkuri poistuu työttömyysturvasta. Indeksikorotukset tehdään ja opintotuki tulee indeksikorotusten piiriin. Yksinhuoltajien ja vuorovanhemmuusperheiden asemaa parannetaan. Palvelut tulevat paremmin perheiden tueksi. Pieniin eläkkeisiin tulee 50 euron korotus ja vaalikauden tavoite on 100 euroa.
Suomalaiset jakavat laajasti periaatteet ja arvot, joille pohjoismainen hyvinvointimallimme on vuosien saatossa yhteistyössä rakennettu. Sen kulmakiviä ovat ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, verorahoitteiset hyvinvointi- ja koulutuspalvelut, suuri sosiaalinen liikkuvuus ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta.
Ihmisten hyvinvointiin ja osallisuuteen ei ole investoitu vain siksi, että siihen on ollut varaa, vaan jotta vaurastuisimme kansakuntana.
Työelämä muuttuu eikä sosiaaliturva ole aina sovitettavissa ihmisten vaihtuviin elämäntilanteisiin tai työn muutokseen. Köyhyys altistaa laajemmalle syrjäytymiselle ja riippuvuus toimeentulotuesta heikentää osaltaan työllistymisen edellytyksiä. Siksi toimeentulotukiriippuvuutta on vähennettävä.
Sosiaaliturva on tulevaisuusinvestointi, joka mahdollistaa yksilölle täysipainoisemman elämän sekä lisää vapautta ja osallisuutta tavalla, joka samalla palvelee koko yhteiskuntaa. Sosiaaliturvan uudistamisessa keskeistä on sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja toimeentulon turvaaminen sosiaalisten riskien kohdatessa.
Olennaista on parantaa järjestelmän luotettavuutta, kattavuutta ja ymmärrettävyyttä.
Tarve sosiaaliturvan uudistamiselle johtuu useasta syystä. Työn murros haastaa sosiaaliturvassa käytetyt määritelmät ja järjestelmän toimivuuden. Palveluita ja etuuksia on kehitetty eritahtisesti ja erillään. Niiden yhteentoimivuutta on parannettava vastaamaan ihmisten tarpeita. Nykyisessä järjestelmässä tukea tarvitsevaa ihmistä ei aina kohdata oikea-aikaisesti eikä hän välttämättä pääse tarvitsemansa palvelun tai etuuden piiriin. Pahimmillaan hän jää kokonaan vaille tukea.
Perusturvan matala taso ja järjestelmän monimutkaisuus ovat kasvattaneet toimeentulotuen roolia. Alkujaan viimesijaiseksi ja lyhytkestoiseksi tarkoitettu toimeentulotuki on muodostunut pitkäkestoiseksi ensisijaisen tuen täydentäjäksi. Sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Pirstaleisuus ja ennakoimattomuus korostuvat elämäntilanteiden vaihtelun ja moninaisuuden vuoksi sekä sektorirajoja ylitettäessä. Hyvinvointivaltion kestävyys edellyttää korkeaa työllisyyttä.
Uudistuksen tavoitteena on ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturvan tulee osaltaan vastata ihmisten osallisuuden ja merkityksellisyyden tarpeisiin sekä tukea työllisyyttä, yrittäjyyttä, aktiivisuutta, ihmisen omatoimisuutta, osallisuutta ja elinikäistä oppimista kaikissa tilanteissa.
Tavoitteena on, että työn tekeminen on nykyistä kannattavampaa ja työtuloista jää ihmiselle selvästi ennakoitavissa oleva summa käteen. Sosiaaliturvan tulee taata ihmisille ennakoitava turva eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteiden muutoksissa ilman tarpeettomia katkoja ja hallinnollisia esteitä.
Sosiaaliturvan tulee vastata perustuslain mukaisesta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon velvoitteesta. Uudistus toteutetaan perusturvan tasoa heikentämättä ja sillä pyritään pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeen vähenemiseen. Digitalisaation avulla sosiaaliturvasta tehdään ihmisille selkeämpi ja ymmärrettävämpi. Varmistetaan, että kielelliset oikeudet ja saavutettavuus toteutuvat. Yleistä asumistukea pyritään kehittämään yksilöllisempään suuntaan.
Erilaisia sosiaaliturvaetuuksia on yli sata. Siksi on viisautta uudistaa järjestelmä palasina ja vahvan valmistelun kautta. Pikavoitoissa syntyvät herkästi pikavippien korot. Sotesta oppineena maltti on valttia sotussa, sosiaaliturvan uudistamisessa.
(Kuva: VNK/Laura Kotila)
Häme voitti sotessa
Hyvinvointivaltio on kuin kunnon kengät. Ei aina niin seksikkäät tai tyylikkäät, mutta hyvät kävellä. Erityisen arvokkaat vaikeissa kulkuoloissa. Korkkarit voivat olla kauniimmat, mutta kivikossa kestämättömät
Elämän karikoissa ihminen tarvitsee hyvinvointivaltiota. Siksi sote-uudistus on välttämätön.
Meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa syntyi ratkaisu siitä, että sote-palvelut kerätään kuntaa suuremmalle itsehallintoalueelle. Ratkaisu hyödyntää alueilla tehtyä työtä. Muuta yhteistä mallilla ei aiempaan juuri ole.
Maakunta/itsehallintoalue/aluekunta - ihan mikä tahansa nimi käy, kunhan sisältö on kurantti. Hämeessä on tärkeää, että vahvempia harteita on 18. Se turvaa erikoissairaanhoitomme ja mahdollistaa tähtisairaala- mallin. Meillä voidaan puhua OmaHämeestä edelleen.
Uusi malli hylkää markkinavetoisen soten. Palvelut tuotetaan pääosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palveluiden tuottajina. Myös kuntien mahdollisuus tuottaa palveluita ratkaistaan vuoden loppuun mennessä.
Uudistus kokoaa maakuntatasolle vain sote-palvelut, palo- ja pelastustoimen. Muuta uudistukseen ei sotketa. Keskitytään ydinasiaan. Julkiset palvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Yksityiset täydentäjä.
Vaatekaapissa saa olla korkkarit, mutta ilman hyviä kävelykenkiä ei tässä iässä pärjää. Eikä muunkaan ikäisenä.
***
Sunnuntaina selvisi Suomea edustava eurovaalijoukkue. SDP sai kaksi paikkaa. Kannatus nousi edellisistä vaaleista. Yllättävää oli, että kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatus laski. Vihreiden jättipotti ansaitsee hatunnoston.
EU-vaaleissa näkyy äänten keskittyminen kärkiehdokkaille. Ilman valtakunnan tunnettuutta tai huikeaa vaalibudjettia on vaikea nousta kärkeen. Itseäni ilahdutti, että kärkinimet demareilla, kokoomuksessa ja vihreillä olivat kaikki kokeneita osaavia poliitikkoja. Heidän työhönsä on helppo luottaa.
Oman puolueeni ehdokkaiden ohella haluan onnitella Sirpa Pietikäistä. Vaikka aatteemme ovat erivärisiä, osaava ihmistä on helppoa arvostaa.
Arvostuksen ansaitsevat ne tavalliset ihmiset, jotka laittoivat itsensä likoon tietäen, että läpimenon mahdollisuus on minimaalinen. He ovat demokratian sankareita. Todellisia valinnanvapauden airuita.
(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)
Näiden ehdokkaiden välillä mietin - Muista äänestää eurovaaleissa
Sunnuntaina on EU-vaalipäivä. Vaaleissa on tärkeä äänestää, vaikka se ei ole ihan helppoa. Vaalit ovat valtakunnalliset ja iso osa ehdokkaista jää vieraiksi. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää ehdokkaista ja äänestää.
Ei ole yhdentekevää, millaista politiikkaa unionissa tehdään. SDP:n ehdokkaat kannattavat oikeudenmukaista ja sosiaalista unionia. Äänestitpä ketä tahansa ehdokkaistamme, voit olla varma, että äänesi kuuluu reilumman Euroopan rakentamiseksi.
En tunne kaikkia ehdokkaita, mutta tässä tiivistelmä heistä, jotka tunnen. Ensimmäistä kertaa minun on vaikea äänestää. Hyviä ehdokkaita on niin paljon. Kunpa äänensä voisi jakaa.
Camilla Gunell, Ahvenanmaan demareiden puheenjohtaja. Upea nainen. Fiksu osaava, analysoiva. Muistuttaa, että Eurooppa kukoistaa yhteistyöllä. Gunilla on rohkea nainen, haluaa taistella ilmastonmuutosta, populismia ja muukalaisvihaa vastaan. Tutustuin Gunillaan vieraillessani varapuhemiehenä Ahvenanmaalla. Ihastuin heti.
Eero Heinäluoma on politiikan moniottelija. Hän pärjää varmasti kovissa paikoissa. Eikä anna periksi. SDP:n entisenä puheenjohtajana ja eduskunnan puhemiehenä hän tuntee Euroopan johtavia poliitikkoja ja pitää varmasti suomalaisten puolta. Tunnen Eeron jo nuorisovuosilta ja olen tehnyt hänen kanssaan pitkään töitä. Arvostan.
Miapetra Kumpula-Natri on kokenut eurooppapoliitikko. Hän tuntee unionin tavat ja ihmiset. Mippe rakentaa tasa-arvoisempaa unionia ja ymmärtää, että työn murroksessa perheiden asioista on pidettävä huolta. Mippe on voimakas digitalisaation puolestapuhuja. Digipolitiikkaa on tehtävä niin, että johdamme muutosta, emme vain sopeudu. Mippe on tuttu jo demarinuorista. Tasa-arvoihminen sieluaan myöten. Komppaan.
Sari Melkko on inhimillisin tuntemani poliisi. EU:n juuret ovat halussa säilyttää rauha Euroopassa. Rauhantyön ja rajaturvallisuuden yksi vihollinen on järjestäytynyt rikollisuus. Sari torjuu työkseen rajat ylittävää rikollisuutta. Tutustuin Sariin demarinaisissa. Luotan.
Mikkel Näkkäläjärvi, lappilainen EU-Suomen kasvatti. Mikkel on demarinuorten puheenjohtaja, rakentava, asiat osaava ja yhteistyökykyinen. Tulevaisuuden nuorimies. Ymmärtää, että Suomi ei pärjää sulkeutumalla, vaan tarvitsemme kansainvälisyyttä pärjätäksemme. Tutustuin Mikkeliin lähemmin, koska olen entinen nuorisoliiton puheenjohtaja. Lukkarinrakkautta.
Kaisa Penny, ajatuspajan johtaja, ilmiömäinen eurooppaihminen. Kaisa haaveilee, että jokainen eurooppalainen saisi nauttia pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Jokaisella lapsella olisi oikeus päivähoitoon ja maksuttomaan peruskouluun. Osaamista arvostettaisiin niin, että koulutukseen ja tutkimukseen panostettaisiin reilusti. Kaikkien työehdot ja palkat olisivat kunnossa sekä yrityksillä reilut markkinat. Yhteiset haaveet.
Antton Rönnholm, puoluesihteeri, joka haluaa pysäyttää miettimään millä on merkitystä. On aika pelastaa EU. Antton muistuttaa, että talouden Eurooppaa ei ole ilman ihmisten Eurooppaa. Unionin on kannettava vastuuta, niin arvojen kuin ympäristön puolustajana. Vanha maailma tarvitsee uudistuakseen jokaiselle mahdollisuuden koulutukseen. Meillä ei ole kiire Euroopasta, me olemme Eurooppa. Me voimme säilyttää sen, mikä on oikein ja me muutamme sen, mikä on väärin. Tulevaisuuden tekijä.
Kirsi-Kaisa Sinisalo, teatteri-ihminen ja niin ihanasti lainaa Shakespearea eurosloganissaan ”Toivoani en pane taikaan”... vaan ihmisiin. Niin se on, ei ole taikatemppuja, on vain ihmisten yhteistä työtä demokratian puolustamiseksi, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, koulutuksen turvaamiseksi. Olen tutustunut Kirsi-Kaisaan teatterin kautta. Niin inhimillinen.
Satu Taavitsainen, varsinainen sähikäinen. Satu ei jätä kiveäkään kääntämättä, jos kokee olevansa oikealla asialla. Sitkeä vähäosaisten puolustaja. Satu uskoo vahvasti, että ei ole niin hankalaa asiaa, etteikö sitä saisi muutettua paremmaksi. Satu laittaa itsensä likoon niiden puolesta, jotka tarvitsevat puolustajaa. Opin tuntemaan Sadun eduskunnassa. Sitkein tuntemani.
Jaana Ylitalo, edunvalvonnan ammattilainen. Jaana haluaa, että yritykset eivät ulkoista riskejään, vaan ottavat vastuun työntekijöistä ja yhteisöistä omalta ja koko hankintaketjunsa osalta. Tämä tarkoittaa, että töitä tehdään reiluissa työoloissa, turvallisesti ja vastuullisesti. Tutustuin Jaanaan jo nuoruusvuosina. Hyvän työn puolustaja.
Sosialidemokraatit haluavat muistuttaa, että Euroopan unionista on kehittynyt merkittävä taloudellinen ja poliittinen toimija edistämään hyvinvointia, lisäämään ihmisten, valtioiden ja yritysten välistä kanssakäymistä sekä yhteisiä universaaleja arvojamme: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta.
Unioni ja nykyinen kansainvälinen yhteistyö on rakennettu periaatteelle, jossa maailmassa noudatetaan sääntöjä ja sopimuksia. Tästä meidän on pidettävä kiinni. Kansainväliset ongelmat ratkeavat vain yhteistyön kautta.
Haluamme, että 2030-luvulla EU on maailman arvo- ja teknologiajohtaja, jossa korkea osaaminen luo vaurautta kaikille. Tulevalla vuosikymmenellä EU nauttii vakaampaa arvostusta kansalaistensa keskuudessa jokaisen eurooppalaisen hyvinvoinnin suojelijana.
Haluamme, että kaikki eurooppalaiset voivat kokea ylpeyttä niin omasta kotimaastaan kuin koko maanosasta, joka kantaa vastuunsa ja tarjoaa kokoavaa johtajuutta koko maailmassa.
SDP haluaa rakentaa kestävämpää maailmaa. Ei harrastaa pikavippejä tulevaisuuden kustannuksella olipa kyse ympäristöstä, lapsista, työelämästä tai vanhuksista.
Panostusta osaamiseen, parempaan työvoimapalveluun ja osatyökykyisten työllisyyteen
Kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) toteaa, että työhön tarvitaan 100 000 ihmistä lisää, jotta työllisyys nousee 75 prosenttiin.
- Tämä on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.
Filatov puhui SAK:n Etelä-Suomen aktiivitapahtumassa Lahdessa lauantaina.
- Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.
- Osatyökykyisten tai työkyvyttömien kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla riittää alentunutta työkykyä korjaamaan palkkatuki. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä. Tässä passiivista työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.
Filatovin mukaan lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa avustava työ voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja joissa palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa.
- Tuki voidaan räätälöidä työkyvyn aleneman mukaan. Avustavista työtehtävistä voidaan sopia työpaikkakohtaisesti, jotta ne eivät syrjäytä markkinaehtoista työtä.
- Osatyökykyisille pitää räätälöidä töitä ja kehittää työllistämiseen kannustavia toimia. Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on noin 30 000 työtöntä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.
Filatov korostaa, että pitää luoda voittoa tavoittelemattomien yhteiskunnallisen yritysten malli.
- Ruotsissa tällaisille on jopa yrityshautomoita. Yhteiskunnallinen yritys on yhteisötalouden toimija, jonka päätavoite on omistajilleen tai osakkailleen tuotetun voiton sijaan sosiaalinen vaikuttaminen.
- Sosiaaliturvan uudistamisessa on tärkeää rakentaa malli, joka kannustaa työhön ja koulutukseen, poistaa köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä lisää osallisuutta. Turvan on oltava selkeä ja ennakoitavissa. Sen on kannettava ihmistä elämän riksitilanteissa.
Filatov sanoo, että sotu-uudistusta rakennettaessa on opittava sote-uudistuksen virheistä.
- Isoa reformia ei voi tehdä kerralla. Se on porrastettava toisiinsa sopiviin osiin. Kiireellisintä on uudistaa aikuiskoulutustukia, jotta osaamista voi täydentää koko työuran ajan.
- Toinen nopeita toimia vaativa uudistus on työttömyysturva. Aktiivimallista on luovuttava ja uudistettava työttömän oikeudet ja velvollisuudet ymmärrettäväksi ja ennakoitavissa olevaksi kokonaisuudeksi, joka kannustaa kaikissa olosuhteissa työhön ja yrittäjyyteen tai koulutukseen sekä lyhyisiin työrupeamiin.
Korkea työllisyys on yhä ykköstavoite - koulutus auttaa sen saavuttamisessa
Työväen Vappu lähti liikkeelle Yhdysvaltain työläisten mielenosoituksista 1800-luvun lopulla. Toukokuun ensimmäinen päivä oli Moving Day, liikkumisen, siirtymisen tai muuttamisen päivä. Päivä, jolloin työsopimukset uusittiin ja työpaikkoja vaihdettiin.
Vuonna 1886 Yhdysvalloissa työläiset järjestivät mielenosoituksia, joissa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Mielenosoittajien ja poliisien välisessä yhteenotossa kuoli työläisiä.
Pariisissa muutamaan vuotta myöhemmin Toinen internationaali päätti, että mielenosoitusten uhreja muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta.
Suomen ensimmäistä työväen vappua vietettiin 1898.
1900-luvun taitteessa osa Suomen työväenliikkeen toimijoista kannatti perinteisiä työläisten kävelyretkiä kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, koska kansainvälistä toukokuun ensimmäistä pidettiin liian kylmänä ulkotapahtumiin. Kanta jäi vähemmistöön eikä vallankumousta peruttu sateen sattuessa.
Vappu virallistui 40-luvulla työväen juhlaksi ja 70-luvulla vapun kunniaksi nousi lippu salkoon.
Työväenliikkeen vapun alkuaikojen iso vaatimus oli kahdeksantuntinen työpäivä. Sopii vielä nykyiseen työväen vappuun.
Toisilla kun on liikaa töitä ja toisilla liian vähän. Kohtuullisen työajan vaade on varsin ajankohtainen, koska nollasopimukset ja muut kohtuuttomat työaikavaatimukset, alustatalouden ilot ja kirot nostavat päätään.
Työajan kohtuullisuus on tärkeää, koska se turvaa toimeentulon. Hyväkään palkka ei riitä, jos työtunteja on vain muutama. Matalasta palkasta puhumattakaan. Suomessa vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään pohjoismaalaisittain paljon.
Hyvä työpaikka muuttuu painajaiseksi, jos työ valuu voimalla vapaa-ajalle, ei anna aikaa leville ja esimerkiksi työn ja perheen ydistämiselle.
Kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uutta. Molemmat taidot ovat oleellisia nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Omaa osaamista on kehitettävä läpi työelämän ja uutta on opittava jatkuvasti. Jatkuva muutos vaatii kestävyyttä.
Työllisyysastetta vertailtaessakin työajalla on merkitystä.
Työllisyysasteen nostamisessa oleellista on panostaa osaamiseen ja tuottavuuden nousuun ja siihen, että työhön saadaan työttömiä ja nykyisin työvoiman ulkopuolella olevia ihmisiä entistä enemmän. Tämä edellyttää lisäpanostusta osatyökykyisten työllistämiseksi.
Suomi on jäljessä muiden Pohjoismaiden työllisyysasteesta. Tämä jättää meidät jälkeen hyvinvointivaltion palveluissa. Siksi työllisyyden vahvistaminen on yhä keskeinen tulevaisuushaaste.
Työllisyysaste ei kerro kaikkea. Suomen työllisyys on esimerkiksi mallimaana pidettyä Tanskaa korkeampi, jos työllisyys muutetaan kokoaikatyöksi.
Finanssikriisi pudotti Suomessa korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten työllisyyden Pohjoismaiden hännille, vaikka ennen kriisiä olimme kärjessä. Muutoin koulutustaso on taantumassa.
Peruskoulu on yksi viisaimmista uudistuksista mitä Suomessa on tehty. Nyt on aika tehdä seuraava loikka ja turvata kaikille nuorille toisen asteen koulutus. Lähes kaikki nuoret käyvät peruskoulun, koska meillä on oppivelvollisuus. Sama väline auttaa toisen asteen koulutuksen saavuttamiseen.
Suomesta on kadonnut viimeisen 30 vuoden aikana 600 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen koulutus. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia. Toisen asteen koulutuksen suorittaneilla se on 70 prosenttia. Korkeakoulutetuilla 85 prosenttia. Koulutuksen ja työllistymisen välinen yhteys on tiukka.
Kyse ei ole siitä, etteikö peruskoulun varassa oleva työntekijä voisi olla osaava ja hyvä työntekijä. Kyse on siitä, että he ovat paljon haavoittuvaisempia työelämän muutoksissa. Korkeakoulutetun nuoren ja pelkän perusasteen varassa olevan nuoren työuran pituusero on jopa 15 vuotta.
Toisen asteen oppivelvollisuus ei tarkoita kaikille samaa lukiota tai ammatillista koulutusta. Kun valtiovallan ja yksilön velvollisuudet on kytketty toisiinsa, saadaan vähennettyä pelkän peruskoulun varaan jäämistä. Osalle koulutus voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Erilaisia oppimisen muotoja tulee kehittää, tekemällä oppimisen suuntaan niille, joita teoriat eivät kiinnosta.
Oleellista on se, että synnytetään oppimisen halu ja ilo, joka kantaa läpi elämän ja innostaa opiskelemaan vielä työuran aikanakin. Itsenäiseen työskentelyyn oppiminen on tärkeää. Itsenäinen opiskelu ei ole samaa kuin yksinäinen. Paroni Münchhausen nosti itsensä suosta omasta tukastaan. Koulutus ei toimi samoin, vaan opiskelijat tarvitsevat opettajia ja ohjausta.
Ensimmäisiä vappumuistojani on teekkarien ÄPY-vaahto. Se on vähän kuin hiusten muotovaahtoa, mutta sitä sai roiskia mihin vain ja se hävisi olemattomiin jälkeä jättämättä. Ajatelkaa lapsen riemua, kun sai vaahdottaa seiniä ilman satikutia.
Nautitaan työn, kevään ja opiskelijoiden juhlasta täysin rinnoin!
Vaalit ja sitoutuminen - pitäisikö muuttaa lakia?
Suomen eduskuntaan, eikun EU-parlamenttiin, eikun sittenkin kansanedustajaksi, mutta jos kuitenkin mepiksi... Ei, juu, vaarinhousut!
Eduskuntavaalit ja eurovaalit ovat tällä kertaa poikkeuksellisen lähekkäin. Vaalisuma on aiheuttanut demokratian kannalta ongelmallisen tilanteen. Puolueet miettivät, mistä saada hyviä tunnettuja ehdokkaita eurovaaleihin. Vaalit ovat haastavat, koska vaalipiirinä on koko maa.
EU-vaalit ovat tärkeät. Murrosaikana ei ole yhdentekevää, kuka ja millä arvoilla EU:ssa Suomen etua ajaa ja millaista unionia rakennetaan. Kokoavaa ja sosiaalista vai kovaa ja kuiluja kasvattavaa?
Olemme kummallisessa tilanteessa. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho oli eduskuntavaalien ääniharava, mutta häntä ei eduskunnassa näy. Mies on ilmoittanut ottavansa eduskuntapaikan vastaan vasta kesätauon aikana. Hmmm...
Toisaalta meppiehdokkaina on eduskuntaan juuri valittuja uusia edustajia, jotka ovat ilmoittaneet, että eivät aio mennä EU-parlamenttiin, vaan haluavat jatkaa Suomen parlamentissa. Miksi ihmeessä he sitten valintansa jälkeen asettuvat ehdokkaksi EU-vaaleissa?
Perussuomalaisten Huhtasaari taas oli eduskuntavaaleissa ääniharava ja nyt hän on meppiehdokkaana. Hän ilmoitti lähtevänsä EU-parlamenttiin, jos tulee valituksi mepiksi. Miksi hän sitten pyrki eduskuntaan? Varmuuden vuoksiko?
Ongelma ei ole vain ehdokkaiden henkilökohtainen. Puolueilla on painetta saada näkyviä ehdokkaita, jotta ne saisivat mahdollisimman hyvän tuloksen.
Mielestäni tämän venkoilun estäminen tarvitsisi tiukempia pelisääntöjä, lainsäädäntöä. Vaihtoehtoja on kaksi. Listavaali, joka poistaisi paineita henkilöiden suhteen, mutta en usko että siihen päästään, koska ihmiset haluavat äänestää puolueen lisäksi henkilöä. Toki listavaalista on sekaversioita. Mutta se saattaisi vähentää entisestään alhaista EU-vaalien äänestysprosenttia.
Siksi tulisi säätää selvästi, että sinne mennään minne pyritään. Huvikseen ei ehdokkaaksi asetuta. Politiikka niin Suomen kuin Euroopan parlamentissa on sen verran totista työtä, että pitää pystyä valitsemaan etukäteen, minne haluaa. Politiikon työhän on periaatteessa juuri valintojen tekemistä.
Politiikassa laituri ei riitä - Tarvitaan silta
Uusi eduskuntakausi alkoi tiistaina valtakirjojen tarkastuksella. Toimitus on ajatuksellisesti juhlava, mutta toteutukseltaan karu. Valtakirjan saa ensimmäisestä huoneesta henkilötodistusta vastaan ja seuraavassa se näytetään oikeuskanslerille. Ja sillä siisti.
Moni on miettinyt, mitä vaaleissa oikein tapahtui. Kansa puhui. Ja sillä siisti.
Suurimman puolueen puheenjohtajan tehtävä on vetää hallitusneuvottelua ja tavoitella pääministerin paikkaa. Tästä ei ole kahta sanaa. Tuo työ alkaa heti, kun eduskunta on virallisesti aloittanut.
Tavoitteen pitää olla mahdollisimman yhtenäinen hallitus. Sulle-mulle -politiikka ja valinnanvapaus/maakuntahallinto-politiikka oli helppo tapa ratkaista ongelmia sekä tasapainottaa erimielisyyksiä, mutta tähän Suomella ei ole varaa.
Eri hallituskoalitioilla on erilaiset vahvuudet ja vaikeudet. Ehkä kannattaisi ottaa mukaan hitunen realismia ja hyväksyä ajatus siitä, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla.
Esimerkiksi sosiaaliturvauudistusta on pohjustettu menneellä vaalikaudella TOIMI-hankkeessa. Hankkeesta ei tullut eikä ollut tarkoituskaan tuottaa yhteistä mallia, mutta se toimi suppilona ja vähensi väärinymmärryksiä jäsentensä välillä. Ehkä ainoa yhteinen näkemys on se, että sosiaaliturva kannattaa uudistaa vaiheittain.
Isoissa rakenteellisissa uudistuksissa kunnianhimo näyttää ja kuulostaa hyvältä, mutta sen riskinä on katajaan kapsahtaminen. Liike oikeaan suuntaan on tärkeämpää kuin nopea sekoilu.
Antti Rinne on puhunut komiteoiden kunnianpalautuksesta. Niiden valmistelu voi olla hitaampaa kuin muutaman yön poliittinen neuvottelu, mutta tulokset ovat kestävämpiä ja vahvuutena laaja sitoutuminen. Suomi tarvitsee sillanrakentajia. Yhteinen työskentely auttaa paremmin eteenpäin kuin tiukka hallitus/oppositio-vastakkainasettelu.
Politiikassa kannattaa muistaa Sinuhe egyptiläisen palvelijan Kaptahin vanha viisaus. Valta menee ihmisen mahaan ja syö ihmistä sisältäpäin. Jotta tuleva hallitus välttyisi tällaiselta, kannattaa etsiä siltoja. Laituri ei riitä.
Ihmisiä, jotka menevät ihon alle
Vaalien aikaan aistii elämän räsymaton kaikki värit. Olen kiertänyt Hämeen kunnat, pitäjät ja lähiöt. Tavannut ihania ihmisiä ja kuullut iloisia ja surullisia elämänkohtaloita. Keskivertoihmistä ei ole. Olemme kaikki ainutkertaisia. Ja meillä kaikilla tulee olla yhdenvertainen ihmisarvo.
Osa ihmisten elämänkohtaloista tulee uniin. Jää ihon alle. Osa naurattaa vielä kotona. Osa saa pidättelemään kyyneliä. Sirpaleita vaalikierroksen varrelta.
Isoäidin suru lapsenlapsensa kiusaamisesta. ”Kavereiden” nettiin laittamista kuvista. Elämäniloinen tyttö oli päätynyt psykiatriselle osastolle masennuksen vuoksi. Isoäidin kyyneleet tarttuivat. Eikä minulla ollut sanoja lohduttaa. Halaus ja jaksamisen toivotus.
Umpihumalainen mies. Hän tulee halaamaan, tunnistaa, melkein kaatuu. Meillä on sama suunta ja se päätyy makkarajonoon. Toivottavasti mies pysyi pystyssä makkaralle asti.
Keski-ikäisen naisen kertomus lääkärissä käynnistä. Vastaanottovirkailija oli kysellyt, että mille lääkärille. Nainen ei ollut tiennyt, minne lähete oli. Lääkärille, no haluan sellaiselle supersotelääkärille... heitä ei kuulemma lääkärikeskuksessa ollut. Yhteinen nauru.
Ylivelkaantumisen tuskaa. Ihminen, joka säilyttää aina kaikki laskut ja kuitit. Maksaa kaikki ajallaan, kunnes sairastuu. Laskut kasaantuu, korot kasvaa, sähköt katkaistaan... yrittää, mutta ei saa taloutta tasapainoon. Korot kasvaa ja paha olo. Velkaneuvontaan kehoitan.
Lapsen puolison sukupuolenvaihdos. Iäkkään naisen ahdistusta. Eikö se nyt olisi voinut pysyä miehenä lopun elämäänsä. Oliko sen pakko muuttua. Olisi ollut kaikille helpompaa. Lapsilleen. Vielä niin muuten mukava ihminen. Tai olihan sen kai pakko muuttua, eihän sitä kukaan huvikseen. Lämmin käsi.
Tutun tuttu rouva. Juttelemme niitä näitä elämästä, vaikuttamisesta, järjestöistä. Rouva lähtee ja hänen tyttärensä tulee kertomaan, että äiti sanoi verenpaineensa laskeneen. Olin kuulemma rauhoittava ihminen. Hyvät aurat auringossa.
Rollattorirouva kaupan eteisessä huikkkaa juttusille. Puhumme vanhustenhoivasta, terveydenhuollosta ja eläkkeistä. Rouva on 97-vuotias. Juttu jatkuu ja rouva lopettaa: Kyllä minua pelottaa se vanhaksi tuleminen, jos sitä hoitajamitoitusta ei saada aikaan.
Nuori maahanmuuttajapoika tuli kysymään muistanko hänet. Muistin, joku kohtaamisessa oli jäänyt itselleni mieleen. Poika puhui loistavaa kieltä ja sanoi olevansa perussuomalainen ja menevänsä äänestämään. Oletko ihan varma niistä perussuomalaisista, kysyn. Poika ratkesi nauruun: No en minä tietenkään perussuomalaisia äänestä! Mutta olen nyt suomalainen, sellainen perusteellisesti suomalainen. Yhteinen yläfemma.
Ikämies kertoo pääsystään eläkkeelle. Olimme jokunen vuosi sitten käyneet läpi hänen tilannettaan työttömyyden, eläkehaun ja muiden vaihtoehtojen välillä. Eläkehaku oli onnistunut, mies tyytyväinen.
Viimeisenä päivänä, viimeisellä tapaamisella soitan poliisit. Pojat pystyttävät vaalitelttaa. Lähiön torille tulee tyyppi, joka huutaa, että tänne ette tule. SDP ei tänne tule. Pojat jatkaa, tyyppi jatkaa. Potkii telttaa nurin. Tyypin kaveri lähestyy. Soitan 112. Vaalityörauhaa ei saa uhata.
Tyypin kaveri vie tyypin pois. Tilanne rauhoittuu. Tilaisuus onnistuu. Ihmiset antavat uskoa tulevaan. Ihanat periksiantamattomat suomalaiset. Teen tätä työtä, jotta huomenna olisi paremmin.
Miksi Suomi siirtää valtionyhtiön toimintoja Tallinnaan?
Meidän alueen postiljooni opetti minut lapsena paistamaan lettuja. Olin alakoululaisena aikaisin kotona. Kun postipoika oli kiertänyt kierroksensa, hän oli joskus seuranani. Odotti veljeäni, kaveriaan. Kerran yritin paistaa lettuja, mutta en oikein tiennyt miten, postipoika opetti.
Pikkulasten perään katsominen ei ole koskaan Postin tehtävä, mutta mikä on nykypäivänä valtion omistaman Postin tehtävä. Onko se palkkakilpailla Virossa? Onko se työpaikkojen vähentäminen Suomessa? Onko se vuokratyön suosiminen?
Kilpailutilanteessa valtion yhtiö joutuu toimimaan samoin kuin yksityinen pärjätäkseen. Yksityinen ei vahingoita omistajaansa. Vahingoittaako julkinen?
Markkinaehtoisuus on ollut Sipilän hallituksen ohjenuora. Postia koskevan lainsäädännön osalta unohtui Postin tärkeä tehtävä yhteiskunnallisena palveluyrityksenä. VR:n resurssien kohdalla unohtui muu paitsi Turku.
Markkinaehtoinen postilaki heikensi Postin edellytyksiä palvella asiakkaitaan. Sähköinen maailma haastaa Postia, mutta lainsäädäntö on pakottanut sen kilpailemaan kyseenalaisin keinoin. Muutos on kiihdyttänyt Postin säästövimmaa.
Säästötoimenpiteenä Posti on siirtänyt palvelukeskuksensa töitä Tallinnaan. Postin käsittelystä ja jakelusta on osa-aikaistettu ja irtisanottu satoja työntekijöitä. Onko tämä viisasta valtionyhtiöpolitiikkaa?
Posti on yksipuolisesti ilmoittanut siirtyvänsä käyttämään uutta työehtosopimusta. Salamitaktiikalla, viipale kerrallaan Posti on siirtänyt työtehtäviä toisille firmoille. Perustanut itse uusia yhtiöitä ja siirtänyt työntekijänsä liikkeenluovutuksella sen palvelukseen. Näin toimittiin sanomalehdenjakajien kanssa pari vuotta sitten. Palkat putosivat jopa 40%.
Olen itse ansainnut ensimmäisen vaihdepyöräni sanomalehden aamujaolla. Kova työ oli pyörän takana ja hinta mokoma nousi kesän aikana niin, että palkka ei riittänyt. Ihana mummo maksoi erotuksen.
Nyt Posti on tuonut halvempaan työehtosopimukseen pakotetut vuokratyöntekijät tekemään irtisanotuilta ja osa-aikaistetuilta työntekijöiltä jäänyttä työtä. Kaikkien lähes 10 000 postinjakajan- ja käsittelijöiden huolena on se, kuinka kauan kestää että heidät pakotetaan halvempaan työehtosopimukseen.
Tämä tarkoittaisi muiden työehtoheikennysten lisäksi postinjakelussa 25-30 % ja postinkäsittelyssä 37-41 % palkanalennusta.
Markkinaehtoisuus toimii yksityisen yrityksen kohdalla. Tiettyyn piateeseen, mutta epäterve kilpailu työehdoilla on mennyt aivan liian pitkälle. Postilta vaaditaan edelleen tuottoja, vaikka Postin tehtävä ensisijaisesti on tuottaa palveluja kansalaisille, ei niinkään tuottoa valtion kassaan.
Valtionyhtiöiden kohdalla Postin, VR:n ja monen muun kannatta miettiä kokonaiskustannuksia. Yksityinen voi ulkoistaa työttömyyden tai huonommat työmatkayhteydet jollekin muulle. Valtionyhtiön kohdalla ikävä osuu omistajan omaan nilkkaan.
Valtion 100 % omistama julkista palvelua tuottava yritys ei voi toteuttaa tehtäväänsä siten, että se heikentää palvelua ja halpuuttaa työntekijöidensä työehtoja.
SDP:n linja on toinen. Julkisten palveluyritysten esim. Postin tai VR:n tehtävä on tuottaa tasavertaisia palveluja. Valtionyritysten työntekijät tekevät hyvää työtä ja heille kuuluu hyvä työelämä. Sama koskee kuntia.
Ei julkista palvelua pidä hävetä. Jos siinä on puutteita, sitä pitää parantaa. Nykyhallituksen ideologia on ollut se, että kaikki julkinen on pahasta. Ei ole. Meillä on paljon hyvää ja tehokasta julkista toimintaa. Korjataan vain se, mikä on rikki. Ei romuteta ehjää. Tämän tulee olla seuraavan hallituksen politiikan ohjenuora.
Miksi mietin tätä tänään. Siksi, että istun junassa ja minun tekee mieli lättyjä. Siksi, että postin henkilöstöpolitiikka on julkisuudessa näyttänyt tylyltä. Siksi, että Hämeenlinnassa taistellaan junavuoroista. Ja eilen kuulin, että kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo olisi siirtänyt väyläviraston sisällä rahaa pääradalta Turun tunnin junaa palvelemaan. Sydämestäni toivon, että rahansiirto on väärinymmärrys, aprillipila tai jotain...
Politiikalla on väliä.