Tarja Filatov: Maskien takaa huutelua

Göbbels sanoi aikanaan, että kun valhetta toistaa riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi. Pari päivää minusta on tuntunut siltä, että tämä oppi on otettu eduskunnassa käyttöön.

Ei, en tarkoita, että oppositio noudattaa Hitlerin koulukunnan oppeja. Tarkoitan, että ne noudattavat samaa propagandalogiikkaa.

Olen nähnyt politiikassa nousuja ja laskuja, kärjistyksiä ja väärinymmärryksiä, mutta en ennen samanlaista henkilöön käyvää viestin muuttamista, ohi puhumista ja väärin kuulemista.

Kun budjettikeskustelu alkoi, pääministeri Sanna Marinista yritettiin leipoa epäisänmaallinen yritysvihaaja. Pääministerin suuhun laitettiin sanoja, joita sieltä ei koskaan ole tullut.

Pääministeri on kysynyt yritysten yritysvastuun perään ja vedonnut siihen, että irtisanomisia ei tehtäisi elleivät ne ole aivan välttämättömiä. Marinin hallitus on tukenut yrityksiä koronakriisin keskellä miljardeilla euroilla joko suorana tukena, pääomittamisena, lainoina tai takauksina. Tämäkö yritysvihamielisyyttä?

Seuraavana päivänä vuorossa oli ministeri Kiuru ja kokoomuksen masinoima maskigate. Ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka budjetissa oli liian hyvä, koska kritiikki kohdistui maskikeskusteluun, ei määrärahoihin.

Samassa yhteydessä perussuomalaisten puheenjohtaja teki pääministeristä valehtelijaa. Eduskunnan suorat videot osoittavat lasten vanhan sanonnan todeksi: ”Se joka toista haukku on itse”.

Maskigate ei todeksi muutu, vaikka sitä kuinka toistaa. Ongelmia maskien hankinnassa, saatavuudessa on ollut. Mutta tässä Suomi ei ole ollut yksin. Sama ongelma on ollut kaikkialla. Kukaan ei arvannut koronan keljuutta etukäteen.

Marin sanoi jo keväällä, että hyödyllisiä kirurgisia maskeja ei ole tarpeeksi. Kankaisia maskeja koskeva selvitys ei ollut vielä valmis. Nyt oppositio piti pääministerin lausuntoa maskien riittämättömyydestä suurena uutena uutisena ja väitti, että hallitus valehteli syistä, miksi maskisuositusta ei tehty. 

Oppositio, erityisesti kokoomus, halusi, että hallitus tunnustaa, että syy oli maskien puute. Samalla se väitti, että WHO suositteli keväällä maskien käyttöä, mutta Suomi ei tätä noudattanut.

WHO ei keväällä suosittanut laajaa maskien käyttöä oireettomille. Kesällä 5.6. WHO teki uuden linjauksen, jonka mukaan kaikkia ihmisiä voidaan ohjeistaa käyttämään maskia alueilla, joilla koronavirus on levinnyt laajasti ja joilla etäisyyksien pitäminen muihin on vaikeaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WHO suositteli laajaa maskien käyttöä oireettomille.

Vielä 5. kesäkuuta jälkeen WHO suositti, että lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut maskit tulee säästää ensisijaisesti terveydenhuollon työntekijöille. Tämä oli viisasta, koska maailmanmarkkinoilla parhaista maskeista oli pulaa.

Enää ei onneksi ole. Tähän aikaan Suomessa tartunnat olivat jo taittuneet.

Minulle jäi eduskunnan keskustelusta se kuva, että kokoomus olisi halunnut maskit käyttöön vaiheessa, jolloin tauti taantui ja jolloin kesä oli tulossa. Olisihan sitä saanut kivat rusketusraidat, mutta taudin kannalta hyöty olisi ollut olematon.

Tätä Kiuru yritti keskustelussa sanoa, mutta tosin hieman sivistyneemmin, mutta se ei oppositiolle kelvannut, joten se päätti tehdä Kiurun asemasta luottamuskysymyksen.

Arvon oppositio, Suomi on selvinnyt koronasta paremmin kuin lähes tulkoon kaikki muut maat. Taloutemme on selvinnyt siitä huomattavasti paremmin kuin valtaosa Euroopan maista.

Maskeista on ristiriitaisia tutkimustietoa. Ymmärtääkseni näyttö kirurgisista maskeista on olemassa, mutta maskeista on moneksi. Muistan lukeneeni, että esimerkiksi fleecemateriaali hajottaa pisarat ja pahentaa tilannetta, pesemättömät kangasmaskit voivat olla melkoisia bakteeripesiä. Hallitus on korostanut, että maskeja saa käyttää, mutta niitä pitää käyttää oikein. Osa suojaa muita, parhaat käyttäjää.

Yhtä kaikki, nyt kun yritämme pitää Suomen mahdollisimman pitkälle auki viruksesta huolimatta maskit antavat osaltaan suojaa, mutta silti se kuuluisa käsienpesu ja etäisyys ovat valttia.

”Kannattaisi ehkä nyt keskittyä siihen epidemian torjuntaan eikä riidellä siitä, kuka sanoi mitä milloinkin. Tilanteet kehittyvät ja arviot muuttuvat sen mukaan, kun uutta opitaan. Hölmö se olisi, joka löisi lukkoon jonkun mielipiteen eikä sitä muuttaisi vaikka näyttökin muuttuu.” Näin sanoo THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen. Voiko sen paremmin kiteyttää.

JK. Sotesta syntyi sopu. Onnea Krista!

Tarja Filatov: Rahavelka, osaamisvelka, hoitovelka, ilmastovelka - Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole

Politiikan erot näkyivät eduskunnan budjettikeskustelussa. Oppositio keventäisi verotusta miljarditolkulla ja leikkaisi työttömiltä. Oppositio uskoo, että näin vahvistetaan työllisyyttä. Itse en usko.

Verotuksella voidaan turvata kotimaista kulutusta, mutta nyt kulutusta uhkaa enemmän korona kuin verotus. Verotus on kallis työllisyyskeino, vaikka kevennykset ovat ihmisille mieluisia? Tänä aikana verotuloja tarvitaan kipeästi hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen turvaamiseen ja koronan hoitoon.

Veronalennukset ovat kiva, mutta kallis työllisyysväline. Siksi hallitus on valinnut palvelujen ja osaamisen linjan.

Hoivavelka, osaamisvelka, rahavelka, kaikki liittyvät toisiinsa. Niitä on hoidettava yhtäaikaa.

Jos emme hoida hoivavelkaa, meillä ei ole työkykyisiä ihmisiä. Kyse ei ole vain koronan tuomasta hoivavelasta, vaan ensiarvoisen tärkeää on huolehtia paremmin esimerkiksi mielenterveydestä. Se on nykyisin suurin työkyvyttömyyden syy.

Jos emme huolehdi osaamisesta sekä vahvista lasten ja nuorten koulutusta, meillä ei ole muuttuvilla työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Ilman toisen asteen koulutusta työtä on vaikea saada. Jos työtä onnistuu saamaan, sitä on vaikea säilyttää. Tuottavuutta voidaan parantaa osaamista parantamalla.

Panostamalla ihmisiin huolehdimme työllisyydestä ja työllisyys auttaa rahavelan maksamisessa.

Koronan keskellä hallitus panosti mittavasti ja panostaa yhä yritysten selviytymiseen. Hallitus elvytti miljardiluokan infra- ja ilmastopaketilla. Kriisin alkaessa joustavoitettiin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa työelämän lainsäädäntöä, jotta yritykset kykenivät sopeuttamaan toimintojaan nopeammin. Tämä auttoi siinä, että Suomen taloudellinen sukellus on ollut paljon pienempi kuin Euroopan unionissa keskimäärin.

On ilmastovelkaa, joka on kaikkein vaarallisinta velkaa. Me emme voi pitää kiinni vanhasta fossiilitaloudesta ja näivettyä, vaan meidän on uudistuttava kohti päästöttömyyttä.

Valtiovarainministeri Vanhanen kuvasi hyvin, miksi ilmastopolitiikka on modernia työllisyyspolitiikkaa. Hän kertoi suuresta kansainvälisestä investoijasta, jonka edellytys oli, että energian pitää olla uusiutuvaa.

Budjetti tulee ihmisille tärkeitä palveluita terveydenhuoltoa, vanhustenhoivaa, lasten ja nuorten koulutusta auttamalla kuntia rahoittamaan nämä palvelut. Tästä huolimatta kuntien rahoitus on tukala.

Oppositio kritisoi kovin sanoin oppivelvollisuuden vahvistamista ideologiseksi. Tuntuu tutulta. Porvarit vastustivat kiihkeästi aikanaan perustkouluakin. Hallitus panostaa koulutukseen varhaiskasvatuksesta tohtorinhattuun. Budjetissa suurin panostus on oppivelvollisuuden laajentaminen.

Hallitus helpottaa työssäkäyvien pienten lasten arkea alentamalla päivähoitomaksuja. Panostus lisää esimerkiksi sairaanhoitajan ja bussikuskin kahden lapsen perheen käytettävissä olevia tuloja vuodessa 2000 eurolla.

Tämä on viisi kertaa enemmän kuin mitä perhe hyötyisi miljardin euron yleisestä tuloveronkevennyksestä. Päivähoitomaksujen alennus on seitsemän kertaa tehokkaampi työllisyystoimi kuin yleinen veroale. Hallitus on valinnut täsmätoimia, koska talous on vaikeuksissa.

Olen edelleen sitä mieltä, että tässä ajassa työllisyyden näkökulmasta tärkeintä on ehkäistä koronan leviämistä. Jos joudumme massiivisiin sulkutoimiin, niin se on myrkkyä taloudelle ja työllisyydelle.

On pidettävä huolta siitä, että Suomi pääsee mukaan maailmatalouden nousuun, kun se alkaa. Siksi maa on pidettävä toimintakykyisenä ja vaalittava luottamusta, ennakoitavuutta ja yhdessä tekemistä.

Tarja Filatov: Korona herätti auttamaan

Hybridimalli on tullut meille monelle tutuksi koronan aikana. Ehkä aiemmin tiesimme jotain hybridiautoista tai -kasveista, mutta nyt tuo biologiasta lähtöisin oleva sana on tuttu yhdessä työskentelyn malli.

Hybridi on alun perin tarkoittanut kahden lajin risteymää, muuli lienee tutuimpia hybridejä, mutta aika muuttuu ja tuo uusia merkityksiä sanoille.

Nykyisin kokoonnumme ja kommunikoimme skypellä, teamsilla, zoomilla tai hybridinä. Luxustilaisuuksissa livenä. Kukapa olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten, että live on luksusta.

Itse asiassa muuli sopii hyvin järjestöjen esikuvaksi. Miksikö?

Siksi, että muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen kuten aasi ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä kuten hevonen.

Monessa järjestössä yhdistyy ammattimainen työ ja vapaaehtoistyö. Ammattilaisten osaaminen ja organisointi täydentyy vapaaehtoisten haluun auttaa ja olla osallisena jossain merkityksellisessä. Ei siis ole mikään ihme, että järjestötoimintaan investoitu euro tuottaa kuusinkertaisen hyödyn.

Pidä huolta

”Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Äläkä unohda ihmisiä siinä välissä”, sanoi minulle nuori opiskelijamies Arjen turvallisuus -keskustelussa. Fiksusti kiteytetty. Arjen turvallisuus on luottamusta. Tämä luottamus oli kovilla, kun Suomi sulkeutui koronan vuoksi.

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen kansalaisjärjestöt nousivat kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Toimintaa siirrettiin puhelimitse, chatin kautta, sähköpostilla, verkossa, sosiaalisessa mediassa ja etäyhteyksin toteutettavaksi.

Puhelinpäivystys ja -apu, soittoringit, Facebook-livet, nettikokoukset ja -koulutukset jne. täyttivät tyhjyyttä.

Vapaaehtoisia aktivoitiin riskiryhmien, ikäihmisten ja muuten heikoimmassa asemassa olevien tueksi ja kauppa-avuksi. Muutos tapahtui ketterästi.

Kunnat heräsivät hyödyntämään järjestöjen valmiutta kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Monessa kunnassa sovittiin yhdessä järjestöjen kanssa uusista auttamisen muodoista. Ihmisten perustarpeisiin, niin aineellisiin kuin henkisiin, vastattiin yhdessä.

Suomalaiset heräsivät auttamaan

Korona-aika sai suomalaiset auttamaan toisiaan entistä enemmän, kertoo Helsingin yliopiston ja Kansalaisareenan Vastuullinen lahjoittaminen -yhteistutkimus.

Kaksi kolmasosaa kertoi auttaneensa perheenjäseniään, ystäviään tai naapureitaan. Tuntemattomia ihmisiä auttoi 12 prosenttia. Vastaajista 23 prosenttia koki tilanteen tuoneen muutosta elämäänsä. He kuvailivat auttaneensa muun muassa olemalla tiiviimmin yhteydessä ja yhdessä erityisesti läheistensä kanssa.

Ihmiset innostuivat erilaisista tempauksista. Välittämisen symboleista. Vastaajista 17 prosenttia kertoi osallistuneensa yhteisöllisiin koronakriisiin liittyviin esimerkiksi laittamalla nalleja ikkunaan tai kiittämällä terveydenhoidonhenkilökuntaa.

Yleensä suomalaisista noin 70 prosenttia osallistuu jollain tavalla hyväntekeväisyyteen muun muassa antamalla aikaa, rahaa tai tavaroita. 

Koronatilanteessa vapaaehtoistyötä järjestöissä kertoi tehneensä 11 prosenttia vastaajista, joista lähes puolet oli antanut apua ikääntyneille ihmisille. Monet vastaajista kertoivat, että koronarajoitukset ovat vähentäneet mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä. Kaikille bittimaailma ei ole yhtä tuttu.

Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta

Vapaaehtoisuus tarvitsee kuitenkin aina jonkun, joka mobilisoi vapaaehtoisten toiminnan. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea. Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta. Vapaaehtoistyössä lyhytaikainen eli episodimainen vapaaehtoisuus on nousussa. Tämän vuoksi tarvitaan resursseja, jotta vapaaehtoistyön hyöty saadaan organiositua.

Suomi olisi tosi nuiva paikka ilman järjestöjä ja vapaahtoistyötä.

Yleishyödyllisten toimijoiden, kuten sote-järjestöjen, rahoitus tulee pitkälti Veikkauksen rahapelitoiminnan tuotoista. Samaa koskee kulttuuri- ja liikuntapuolta.

Veikkauksen tuotot ovat laskeneet, koska hajasijoitettujen automaattien määrää on vähennetty, on siirrytty tunnistautumiseen automaattipelaamisessa sekä ulkomaisilla sivustoilla pelaamisesta.

Hallitus paikkasi budjettiriihessä veikkauksen tuottojen alenemasta aiheutuneen leikkauksen järjestöjen rahoitukseen. Alenema on kuitenkin pysyvä ja seuraavien budjettien lopputulemasta ei ole tietoa.

Rahoitusvajetta voi paikata jatkossa arpajaisveroa alentamalla. Näin Veikkaukselle jäisi enemmän tuloutettavaa. Arpajaislainsäädännöllä voidaan puolestaan varmistaa, että pelaaminen kanavoituu Veikkaukselle, jotta yleiskatteellisesta budjetista kompensoitava osuus jatkossa kasva.

Kansalaisyhteiskunnan avun tarve kasvaa, ei vähene

Ihmisten avuntarve ei ole ohitse, päinvastoin. Järjestöjen rahoitukseen tarvitaan suunnitelmallisuutta. Veikkauksen muutokset vaikuttavat valtakunnan tasolla, mutta kuntien päätöksillä on iso merkitys.

Vaikka tänä vuonna ja budjettiriihen päätöksillä kuntapuolelle tulee noin neljän miljardin euron lisätuki, kuntatalouden ongelmat eivät poistu. Viisas kunta ei leikkaa järjestöjen rahoista. Niihin suunnatut leikkaukset eivät kuntataloutta pelasta - päinvastoin, ne saattavat lisätä kuntien menoja merkittävästi.

Hämeessä haetaan järjestötyölle vaikuttavuutta verkostoitumisesta ja maakunnallisesta yhteistyöstä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tulevan sote-uudistuksen vuoksi. On hyvä, että vahvistetaan maakunnallista toistemme tuntemista ja toistemme tekemisestä oppimisessa. Sekä vaikuttamisessa.

Ilman vahvoja järjestöjä ei ole vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Ilman aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ei ole vahvaa demokratiaa. Järjestöt ansaitsevat valtion ja kuntien tuen. Ne ovat sen arvoisia.

(Kirjoitus pohjaa Samassa veneessä -järjestöyhteistyön foorumissa torstaina 1.10. pidettyyn puheenvuoroon.)

Tarja Filatov: Digiminä vai lihaminä?

Korona komensi kansan etätöihin. Olimme etätyössä edelläkävijöitä jo ennen koronaa, mutta koronan aikana suomalaiset suojautuivat etätöihin kaikkia muita eurooppalaisia hanakammin. Kaikki, jotka pystyivät siirtämään työnsä kotitoimistoon. Junat tyhjenivät, moottoritiet hiljenivät ja kaupungit muuttuivat autioiksi.

Samaan aikaan kaupan kassat ja myyjät ottivat koronan vastaan suojaplekseillä tai ilman, hoiva-alan työntekijät maskeilla tai ilman ja monet muut duunarit työskentelivät ilman suojaimia.

Suomessa tehdään päivittäin yli 2 miljoonaa edestakaista työmatkaa. Noin 3/4 matkoista kuljetaan henkilöautolla. Keskimäärin työmatkaan kuluu noin puoli tuntia.

Etätyön lisääntymistä on povattu paljon jo aiemmin, mutta loppujen lopuksi Euroopan mittakaavassa vain harvat sitä tekevät. Korona muutti paljon.

Livetyökaverit muuttuivat riveiksi päitä ja nimikirjaimia, teamsien, zoomien, kudojen ja skypejen näytöillä. Verkon neljäs ulottuvuus on samankaltainen ja niin erilainen verrattuna lihalliseen kohtaamiseen.

Netin rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ihminen on ylisosiaalinen ja samalla yksinäinen. Tuntuu, että pandemian rinnakkaistodellisuudessa olen jatkuvasti muiden käytettävissä, mutta muut eivät ole käytettävissäni. Miksi? Siksi, että pyrin kunnioittamaan työaikaa ja työntekijän oikeutta vapaa-aikaan.

Verkossa paljon kommunikaatiota jää piiloon. Kokouksen puheenjohtajana jäätyneet kuvat tai näytön nimikirjaimet eivät nyökyttele kompromissiesityksen kelvollisuudelle tai rutista kulmiaan huonoille esityksille. Moni vaikenee, koska kokee, että tämä on väliaikaista ja ajattelee, että puhun sitten taas nenäkkäin.

Koronan etätyötä ei ole vielä paljoa tutkittu, mutta kyselyt kertovat, että jaksaminen ja hyvinvointi lisääntyi, mutta esimerkiksi luovuus näyttäisi heikkenevän.

Kyse ei ole siitä olemmeko etätyön puolella vai sitä vastaan, vaan siitä, miten osaamme tehdä paremmin etätöitä hallita sen riskejä. Miten osaamme oikein valita ne työt, jotka etätyössä hyödyttävät niin työntekijää kuin työnantajaa.

Olemme sidoksissa evoluutiohistoriaamme. Luotamme kehon kieleen ja silmäkontakteihin. Sosiologit ovat jo kauan korostaneet heikkojen sosiaalisten siteiden tärkeyttä. Tilapäiset, vaatimattomat yhteisömuodot tekevät elämästä elävän yhtä paljon kuin ystävyys ja läheisyys. Suomessa yksinäisyys on kansantauti. Se tappaa ja sairastuttaa. Ollaan tarkkana ettei ruokita sitä.

Pandemian tuskallinen oppi osoittaa, että tarve olla lähellä muita ihmisiä tekee meistä haavoittuvan ja aktiivisen viruksen kuljetusvälineen. Työpaikoilla ovenkahvat, kopiokoneen nappulat, yhteinen kahvinkeitin ja monet muut lisäävät tartuntariksiä. Kollegan halaus voi pelastaa päivän, mutta se voi jollekin olla tappavan myrkyllinen.

Etätyö ei ole joko tai. Se on sekä että. Työntekijä hyötyy joustavasta etätyöstä ja voi rytmittää työaikaa paremmin omien tarpeidensa vaikkapa työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Aikaa ja rahaa säästyy, kun ei tarvitse matkata työpaikalle. Monen kohdalla työtyytyväisyys ja työteho paranevat, kun työhön saa keskittyä rauhassa. Etätyö voi olla toimiva ratkaisu osatyökykyiselle ihmiselle, riippuen tietenkin yksilön tarpeista.

Työnantajan hyödyt ovat osin samoja kuin työntekijän: työtyytyväisyys ja tuottavuus paranee, työaika voi joustaa työnantajan tarpeisiin paremmin, kun matka-aika ja -kulut poistuvat. Kustannussääntöä tulee siitä, että työpaikan toimitilan tarve vähenee. Etätyö voi olla positiivinen imagokysymys rekrytoinnissa. Se voi lisätä työpaikan houkuttelevuutta ja mahdollistaa työnteon pitkienkin etäisyyksien päästä. Se voi parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta ja edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Etätyöhön liittyy isoja riskejä. Työpäivät voivat venyä kohtuuttoman pitkiksi. Voi olla vaikea irrottautua työstä ja uupumisriski voi kasvaa. Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä ja jättää tilakustannukset kotitalouden kannettavaksi. Yksinäisyys ja eristyneisyys työyhteisöstä voi kuormittaa, urakehitys ja asema organisaatiossa saattaa hapertua. Etäjohtaminen vaatii panostusta ja osaamista.

Etsitään sopiva tasapaino, jolla otamme etätyön hyödyt sekä läsnäolon läheisyyden ja luovuuden.

Tarja Filatov: Koronatyöttömyys toi näkyviin sosiaaliturvan korjaustarpeet

Valtio on pehmentänyt koronan talousvaikutuksia yrityksille ja ihmisille. Vaikka uutta lainsäädäntöä on tehty pikavauhtia, osa ihmisistä on tipahtanut köyhyysloukkuun.

Perustoimeentulotuen uusia hakijoiden määrä kasvoi kolmanneksella vuoden takaiseen. Koronakevät lisäsi alle 35-vuotiaiden ja naisten työttömyyttä voimakkaasti. Kelassa alle 35-vuotiaiden työmarkkinatukihakemusten määrä kolminkertaistui.

Työmarkkinatuen taso on niin alhainen, että moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tilanne on viheliäinen, koska pätkätöitä on vaikea ottaa vastaan. Päällekkäiset tuet, asumistuki mukaan lukien, leikkautuvat ennakoimattomasti eikä pienipalkkainen satunnainen työ lisää tuloja riittävästi.

Toimeentulotuki ei nimittäin jousta kasvavien tulojen suhteen juuri ollenkaan, koska sen tarkoitus on olla viimesijainen ja väliaikainen turva.

Nuorissa on enemmän työmarkkinatuen saajia kuin muussa väestössä. Taustalla saattaa olla tietämättömyys siitä, että ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsee vain, jos on vakuuttanut itsensä työttömyyskassaan.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on kaikille avoin, mutta se ei lankea jokaiselle kuin manulle illallinen, vaan sen eteen pitää tehdä riittävästi työtä. Nuorten työura on pirstaleinen eivätkä keikka-, pätkä- ja silpputyöt aina riitä täyttämään ansiosidonnaisen turvan ehtoja.

Kokoomus on kesän aikana nostattanut keskustelua ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja esittänyt, että sen tulisi kuulua kaikille. Tähän asti kokoomuksen avauksien painopisteenä on ollut ansiosidonnaisen turvan leikkaaminen, ei laajentaminen.

Porvaripuolueet ovat mielellään olleet lyhentämässä ansiosidonnaista alusta, keskeltä ja lopusta. Alusta pidentämällä työssäoloehtoa tai lisäämällä omavastuupäiviä, keskeltä leikkaamalla turvan tasoa ja lopusta lyhentämällä kestoa. Siksi olin yllättynyt kokoomuksen uudesta avauksesta. Positiivisesti voi ajatella, että ilmeisesti he ovat vihdoin huomanneet, että työmarkkinatuen alhainen taso johtaa köyhyyteen ja toimeentulotukiriippuvuuteen.

Jos halutaan oikeasti laajentaa ansiosidonnaista saavien joukkoa ja auttaa nuoria, pitää lieventää ansioturvan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa. Nykyisin pitää olla 26 viikkoa töissä ennen kuin voi saada ansiosidonnaista turvaa. Moni tekisi, jos töihin pääsisi.

Maassa istuu kaikki puolueet kattava sosiaaliturvaa uudistava komitea. Toivon, että siellä löydetään ratkaisuja, jotka yksinkertaistavat sosiaaliturvaa, tekevät siitä ennakoitavan ja ymmärrettävän, poistavat köyhyyttä sekä kannustavat työhön ja opiskeluun.

Itse toivon, että voimme vähentää tukimuotoja ja luoda yleisturvan, joka kulkee ihmisen rinnalla elämän riskitilanteissa, olipa hän opiskelija, yrittäjä, työtön, sairas, kuntoutuja tai perhevapaalla.

Ihmisen elämässä tilanteet vaihtelevat, sosiaaliturvan byrokratia ei saa hankaloittaa elämää. Päinvastoin. Taloudellisen turvan rinnalla pitää olla aina tarjolla turvan tarvitsijan tarpeista lähtevää palvelua.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)

Tarja Filatov: Vanhuspalveluiden hoitajamitoitus etenee vihdoin

Moni ikäihminen oli kiukkuinen, kun koronan saapuessa Suomeen. Yli 70-vuotiaille suositeltiin kotona pysymistä. Yksinäisyydellä ja eristäytyneisyydellä on hintansa. Onneksi koronan hellittäessä tuosta suosituksesta on voitu luopua ja tapaamisten ehdot paranevat taudin talttuessa.

Monella oli kova ikävä läheisiään. Ikävä eristäytyminen säästi kuitenkin lukuisia elämiä, kuten olemme saaneet huomata, jos vertaamme taudin aiheuttamaa inhimillistä iskua eri maiden välillä.

Ikääntyvät suomalaiset ansaitsevat turvallisen ja ihmisarvoisen hoivan. Siksi sosialidemokraateille on ollut tärkeää saada vanhuspalveluihin sitova henkilöstömitoitus. 

Käytännössä 0,7 hoitajamitoitus tarkoittaa, että 28-paikkaisessa vanhustenhuollon on yksikössä joka päivä päivävuorossa 6 hoitajaa, iltavuorossa 5 hoitajaa ja yöllä 2. Nykyinen suositus 0,5 tarkoittaa samassa hoivakodissa on päivävuorossa 4 hoitajaa, iltavuorossa 3 hoitajaa ja yöllä 2. Ero on merkittävä ja muutos tehdään portaittain.

Moni kuntapäättäjä pelkää uudistuksen rahoitusta. Huoli on aiheellinen. Hallitus on luvannut, että valtio rahoittaa uudistuksen. Kustannukset siirtyvät valtion kontolle joka tapauksessa, kun sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat maakunnat perustetaan. 

Vanhustenhuollon hätä näkyy ja kuuluu. Lisäbudjetissa, jonka eduskunta viikko takaperin hyväksyi, vanhuspalveluihin tuli lisärahoitusta, jotta koronan tuomista kiroista selvittäisiin hieman helpommin.

Vanhuspalveluista vastaavat kunnat saivat lisäksi muuta tukea, mutta silti kunnilla tekee tiukkaa. Syksyllä on tehtävä uusi arvio koronan vaikutuksista ja oltava valmis tukemaan niitä kuntia, jotka apua tarvitsevat. 

Henkilöstömitoituksessa otetaan huomioon välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. Välillistä työtä eli tukipalveluja ei oteta huomioon mitoituksessa ja tukipalveluihin on varattava erillinen resurssi. Näin halutaan varmistaa, että toimintayksiköissä on riittävä henkilöstö hoitamaan ja huolehtimaan laadukkaasti ikäihmisistä. Hoitajien on voitava keskittyä hoitotyöhön. 

Uuteen lakiin tulee pelisäännöt sille, miten iäkkään henkilön palvelutarve selvitetään. Tämä vahvistaa iäkkäiden ihmisten perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta palveluiden saannissa. Sitova mitoitus on panostus työhyvinvointiin niille ammattilaisille, jotka ovat joutuneet harkitsemaan alan vaihtoa lisääntyneen työkuormituksen vuoksi. 

Hoitajamitoitus ei ole autuaaksi tekevä asia ikäihmisten hoivassa. Tarvitaan muita panostuksia. Esimerkiksi kotihoidossa asiakasmäärät ovat kasvaneet kahden vuoden aikana 4000 ihmisellä ja kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Kotiin annettavien palvelujen henkilöstömäärän kasvu on saatava vastaamaan apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvua. 

Korona kasvatti hoivavelkaa. Kiireettömät hoidot jäädytettiin, koska sairaalat varautuivat hoitamaan koronapotilaita. Sielläkin, missä hoivaa oli tarjolla, monet eivät uskaltaneet mennä hoitoon, koska pelkäsivät koronatartuntaa. Nyt tuo velka on maksettava. 

Ja kaikki tämä on pystyttävä rahoittamaan. Se onnistuu parhaiten vahvistamalla työllisyyttä. 

Työministerin sanoja lainatakseni: ”Ensin hoidetaan kriisi, pelastetaan potilas henkiin, elvytetään, jotta sydän käynnistyy, ja sitten sen jälkeen vakautetaan eli saadaan stabiiliksi tila.”  Nyt tilanne vaikuttaa tasaisemmalta ja siksi syksyllä on lisättävä työllisyystoimia sekä talouden vakauttamista.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Suojattu kansanedustaja - lahja ja kirous

Kansanedustajan oikeus sanoa näkemyksensä eduskunnan täysistunnossa on vahva. Sitä ei kevein perustein rajoiteta. Kyse on demokratiasta ja sananvapaudesta. Puhemies voi toki huomauttaa sopimattomasta kielenkäytöstä, mutta kynnys puuttua kollegoiden letkautuksiin on korkea, koska se tulkitaan herkästi poliittiseksi vaientamiseksi. Poliittista vaientamista ei pidä hyväksyä!

Tänään jouduimme äänestämään kansanedustajan syytesuojasta. Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen hänen eduskunnassa käyttämiensä puheenvuorojen vuoksi. Tällä suojataan edustajan oikeutta poliittisiin mielipiteisiinsä ja sananvapauteen. Kyse on parlamentarismin perusasioista. Jos eduskunnassa 5/6 edustajista kannata syytesuojan purkamista, edustaja voidaan asettaa syytteeseen.

Toivoin, että tällaista äänestystä ei olisi koskaan tullut. Toivon, että eduskunnassa osaisimme käyttäytyä ihmisiksi ja kunnioittaa jokaisen jakamatonta ihmisarvoa.

Eduskunta ei päättänyt siitä, onko edustaja syyllistynyt rikokseen, vaan siitä, että saako häntä syyttää. Syyllisyysarviointi kuuluu riippumattomalle tuomioistuimelle ja se on aivan oikein.

Prosessi ei lähtenyt liikkeelle eduskunnasta, vaan siitä että valtakunnansyyttäjä pyysi eduskunnalta lupaa syytteeseen asettamisesta.

Eduskunnassa perustuslakivaliokunta teki huolellista työtä ja keskittyi prosessin oikeudelliseen arviointiin. Vihapuhe, ihmisarvon kiistäminen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat vakavia asioita eikä niitä pidä hyväksyä. Sanat ovat tekojen siemeniä.

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä sanotaan, että kiihottamista kansanryhmää vastaan voidaan pitää vakavana tekona, jolla loukataan perustuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua ihmisarvoa ja 6 §:ssä tarkoitettua yhdenvertaisuutta.

Vaikka poliittinen sananvapaus on erityisen vahvaa ja kansanedustajan puhevapauden tulee olla huomattavan laajaa, siihen voidaan kohdistaa rajoituksia niin EIT:n ratkaisukäytännön kuin perustuslakivaliokunnan aiemman tulkintakäytännön perusteella. Näissä on korostettu, että parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu ulotettavaksi rikollisen toiminnan suojaksi.

Rikas kielenkäyttö on eduskunnan suola. Samalla käytöksen ja keskustelun pitää olla toisia kunnioittavaa ja arvokasta. Jo perustuslaissa sanotaan, kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.

Tunnekuohuissa kielikuvat voivat kärjistyä yli vakaan ja arvokkaan rajan sekä olla loukkaavia. Huonoja sanavalintoja on tapana pyytää anteeksi. Nyt niitä on, ikävä kyllä, puolustettu kiihkeästi.

Perussuomalaiset päättivät jo ennen perustuslakivaliokunnan käsittelyä ja oikeusoppineiden kuulemista, että he eivät kannata syytesuojan purkamista. Näin he politisoivat perustuslakivaliokunnan käsittelyn ja määrävähemmistöllään pitävät huolen siitä, että heidän ryhmänsä jäsenen syytesuoja ei poistu.

Mitähän eduskunnassa ensi syksynä sanotaan toisista ihmisistä vakaasti ja arvokkaasti toisia loukkaamatta? Itse kannatan tiukkaa ja spontaania debattia, mutta soisin sen olevan analyyttisempaa, enemmän faktoilla ja näkemyksillä argumentointia, vähemmän papukaijamaista toistoa ja vähemmän tahallista väärinymmärrystä ja toisia edustajia tai ihmisiä loukkavaa.

Minä kannatin syytesuojan purkamista, koska kansanedustajan pitää kantaa vastuu puheistaan. Meidän tehtävämme on suitsia vihapuhetta. Jos valtaosa oikeusoppineista katsoo, että puheesta on syytä syyttää oikeudessa, minusta syytesuojan purku on silloin perusteltu. Ei saa olla niin, että tavallinen kansalainen saa rangaistuksen teoistaan, mutta kansanedustaja saa syytesuojan sisältä huudella mitä vaan. Riippumaton tuomioistuin taas arvioikoon sen, onko rikosta lopulta tapahtunut.

Tarja Filatov: Mummoa kiukuttaa ja vaariakin eikä syyttä

Hallitus on pikku hiljaa avaamassa Suomea koronan läimäytettyä ovet kiinni. Pikkulapset pääsevät varhaiskasvatukseen ja kouluun - ryhmät toki tulevat olemaan tavanomaista pienempiä ja väljempiä. Isompien koululaisten lähiopetukseen siirtyminen on koulusta ja kunnasta kiinni.

Kirjastot alkavat jälleen lainaamaan kirjoja. Harrastuksia avataan kesäksi, urheilemaan ja kultuuririentoihin pääsee uusilla varovaisuusperiaatteilla. Alle 50 hengen tilaisuudet sallitaan kesäkuussa, mutta toukokuussa mennään vielä 10 hengen ylärajalla.

Miksi sitten edelleen suositellaan, että ikäihmiset välttävät fyysisiä kontakteja. Siksi, että ikäihmisen on vaikea selvitä koronatartunnasta.

Alle 50 vuotiaita koronaan menehtyneitä ihmisiä on alle 15. Yli 70 vuotiaita menehtyneitä on 160. Heistä enemmistö on menehtynyt ympärivuorokautisessa hoivassa.

Tässä meillä on tiukan jälkipyykin paikka. Miksi sairaus on päässyt leviämään kuolettavasti hoivakodeissa. Kuolemat myös keskittyvät samoihin hoivakoteihin. Taustalla on ohjeistuksen noudatattamuutta, puutetta suojavälineistä, huonoa johtamista...

Pelkkä jälkipyykki ei auta, parannuksia on tehtävä koko ajan ja on tehtykin. Yksityinen hoivakoti on jopa lopetettu ja otettu julkisen haltuun vastuuttoman johtamisen vuoksi. Myös kuolemantuottamus syytteitä on nostettu ja oikeuskanslerivalitukisia tehty. Hyvä niin. Ikäihmiset ansaitsevan parempaa.

Muissa maissa, joissa tauti alkoi levitä aiemmin on keksitty turvallisia keinoja läheisten tavata hoivakodissa olevia ikäihmisiä, tähän meilläkin on oltava luovuutta ja halua.

Monet ”kotiin komennetut” ikäihmiset alkavat uupua rajoituksiin, ikävystyä, kaivata ystäviään, niin myös nuoremmat. Ikäihmisten kotikomennus on suositus. Se ei ole laki eikä asetus. Suurin osa ihmisistä on noudattanut sitä kiitettävästi. Siksi meillä on menehtyneitä moneen muuhun maahan verrattuna todella vähän.

Ihmiset ovat suojelleet itse itseään omalla varovaisuudellaan. Tätä varovaisuutta ikävä kyllä joudumme jatkamaan. Ihmisten välttely syö mieltä. Tutkimusten perusteella karanteeni aiheuttaa monelle hämmennystä, vihaa sekä post-traumaattisia oireita, ahdistusta jne.

Auttaviin puhelimiin on tullut lukuisia puheluita. Maaliskuun alussa lisääntyivät koronaan liittyvät yleiset yhteydenotot, kuun lopussa näkyi iäkkäämpien ihmisten hätä. Huhtikuussa korona-aiheiset yhteydenotot vähentyivät, mutta soittajat ovat entistä ahdistuneempia.

Jos perustarpeet on turvattu, eristäytymistä sietää paremmin, mutta jos mieltä kaihertaa jatkuva huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta, kuormitus on suurempaa. Luonnollisesti jokainen ihminen on yksilö. Kykymme kestää koronan rajoituksia vaihtelee.

Terveyteen ja talouteen liittyvä ongelmat ovat syviä ja koronan maailmassa poikkeuksellisen monimutkaisia. Yksiselitteisiä oikeita vastauksia ei ole. Kriisinratkaisu ei noudata matematiikan logiikkaa. Siksi saatamme joutua ottamaan rajotusaskelia myös taaksepäin.

Mielenterveys on merkittävä osa inhimillistä hyvinvointiamme. Siitä on huolehdittava myös koronan oloissa. Askel askeleelta avautumiseen pitää kytkeä kuntouttavat toimet, ikäihmisten virkistäytyminen on tärkeä osa mielen hyvinvointia.

Hyvinvointi kuuluu kaikille muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Korona kiukuttaa, mutta opetellaan uutta normaalia ja palataan askel askeleelta - turvallisesti- lähemmäs toisiamme.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Etäisyys vaikuttaa ikävästi

Tutkimusten perusteella karanteeni aiheuttaa hämmennystä, vihaa sekä posttraumaattisia oireita, ahdistusta jne. Tällaisia tuloksia on saatu, kun on tutkittu terveydenhuollon karanteenissa olleita ihmisiä.

Auttaviin puhelimiin on tullut lukuisia puheluita. Maaliskuun alussa lisääntyivät koronaan liittyvät yleiset yhteydenotot, kuun lopussa näkyi iäkkäämpien ihmisten hätä.

Huhtikuussa korona-aiheiset yhteydenotot vähentyivät, mutta soittajat ovat entistä ahdistuneempia.

Puheluissa näkyi yhä enemmän ihmisten huoli  elämäntilanteesta. Esiin nousee arki, ahdistus, huoli, pelko tai yksinäisyys ja epävarmuus tulevasta, joka on pitkälti koronan aiheuttama tai jota korona pahentaa. 

Karanteenin kesto ja tiukkuus luonnollisesti vaikuttaa siihen miten ihmiset reagoivat. Ihmisten mieltä kuormittavat pelko tartunnasta. Eristäytyminen aiheuttaa turhautumista ja tylsistymistä.

Jos perustarpeet on turvattu, eristäytymistä sietää paremmin, mutta jos mieltä kaihertaa jatkuva huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta, kuormitus on suurempaa.

Luonnollisesti jokainen ihminen on yksilö. Kykyymme kestää koronan rajoituksia vaikuttavat stressinsietokyky ja aikaisemmat elämänkokemukset vaikuttavat.

Koronan hoidossa ja jälkihoidossa pitää muistaa haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten hyvä arki.

Terveyteen ja talouteen liittyvä ongelmat ovat syviä ja koronan maailmassa poikkeuksellisen monimutkaisia. Yksiselitteisiä oikeita vastauksia ei ole.  Kriisinratkaisu ei noudata matematiikan logiikkaa. Eduskunnan keskustelussa pääministeri Sanna Marin kuvasi hyvin tehtyjä toimia ja tilanteen monimutkaisuutta.

”Moni suomalainen varmasti kysyy, milloin rajoitustoimista voidaan luopua ja palata normaaliin elämään. Kysymys on ymmärrettävä ja mielelläni antaisin siihen selkeän ja yksiselitteisen vastauksen. Totuus on kuitenkin se, ettemme vielä tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu ja milloin voimme taas palata tavanomaiseen elämään. Vaikka onnistuisimme tukahduttamaan taudin Suomesta, on mahdollista, että se palaisi taas myöhemmin takaisin. Tavalla tai toisella meidän on toistaiseksi opittava elämään viruksen kanssa.

On selvää, ettemme selviä kriisistä vaurioitta. Epidemialla on vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen, hyvinvointiin ja talouteen. Pyrimme toimimaan niin, että vauriot olisivat mahdollisimman pienet. Ne jättävät kuitenkin väistämättä jälkensä.

On tärkeää, että kriisin aiheuttama taakka jaetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla sekä oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä.”

Monet maat ovat purkamassa tai lieventämässä koronakieltoja. Mukana Suomi. Saattaa olla niin, että koronakieltoja oli loppujen lopuksi helpompi tehdä kuin purkaa niitä. Niin paljon tunnetta koronaan liittyy. Emme kuitenkaan voi elää loputtomiin suljettuna maana. Tasapainoa on haettava ja terveydenhuollon toimintakyky turvattava sekä hauraimpia suojeltava. 

Mielenterveys on merkittävä osa inhimillistä hyvinvointiamme, mutta sillä on 11 miljardin euron talousulottuvuus. Mielenterveysstrategian toimeenpanosta ei saa tinkiä, päinvastoin sitä on vahvistettava.

Tarja Filatov: Miten pieni virus voi heiluttaa koko maailmaa?

Pienen pieni paholainen jakoi työt uudelleen. Osa tekee hiki hatussa työtä koronan haittojen vähentämiseksi ja osalla työt ja tilaukset pysähtyivät kuin pahimmassa painajaisessa.

Talouden romahtamista pyritään estämään valtion tuella yrityksille. Nyt käyttöön otetut yritystuet ovat nopeasti rakennettuja ja käyttävät olemassa olevia kanavia, koska aikaa ei ole pystyttää uusia rakenteita.
Yrityslainoihin valtio on varautunut 10 miljardin euron verran, suoriin tukiin lähes kahden miljardin verran ja lisää on tulossa, Lisäksi on tulossa pääomitusta ja parhaillan mietitäön pakkosuljettujen ravintoloiden korvauksia jne. Yrittäjien työttömyysturvan saantia helpotettiin ja yksiyrittäjille luotiin uusi tuki. Yritysten pelastuspanokset ovat valtavia ja ne ovat tarpeen.

Taiteilijat ja kultuuriväki ottivat koronashokin ensimmäisenä vastaan, vapaaehtoisesti ja empimättä. Konsertteja peruttiin, teatterit sulkivat ovensa jne. Tämä jo ennen kuin valtiovalta kielsi väkimäärältään suuret tilaisuudet. Kiitos siitä! Nyt on valtiovallan vuoro kiittää ja turvata ihmisten toimeentuloa. Taide ei aina ole palkkatyötä eikä yritystoimintaa. Erillisratkaisuille on tarvetta ja niitä lisäbudjetissa on tulossa.

Kolmas tärkeä kohde on kunnat ja erityisesti terveydenhoidon resurssit. Verokompensaatiosta on jo päätetty, mutta lisäbudjetissa tarvitaan tukea suoraan terveydenhuoltoon. Vielä emme edes tiedä lopullisia summia. Nyt tarvitaan pikapaketti ja myöhemmin tarpeiden selvittyä lisää.

Korona kyllästyttää, kiukuttaa, keljuttaa, kauhistuttaa, kieltää koskettamasta ja komentaa kotiin.
Lapsena korona oli naapurin hauska peli, jossa oli hauska pussittaa nappuloita. Pelisäännöistä en tiennyt mitään. Piti varoa vain sitä, että ei naarmuttanut lautaa.

Nuorena korona tarkoitti aurinkoa kuumempaa kaasupilveä näkyvän auringon ympärillä. Auringon korona kuumenee ja laajenee. Emme ihan tarkkaan tiedä, miten kuumuus auringon ytimestä kulkee. Ajatus aurinkotuulesta kiehtoi, vaikka asiasta tiesi hyvin vähän.

Nuorena aikuisena Korona oli olut. Ihan kelvollinen, vaikka en juuri oluesta pidäkään.
Nyt aikuisena vastaan tulleen koronan laajenemisessa ei ole mitään kiehtovaa, pikemminkin kauhistuttavaa. Lisäksi tiedän tietäväni siitä liian vähän. Mutta sen tiedän, että kun kriisi on ohi on jälleenrakennuksen aika.

Lamassa on aina kolme aaltoa. Ja laman tämä viheliöinen virus meille aiheuttaa. Ensin sakkaa talous, toisena nousee työttömyys ja kolmantena näkyy sosiaalinen lama. Nousu tapahtuu päin vastoin. Ensin nousee talous, sitten paranee työllisyys, mutta sosiaalinen lama jää ellemme pidä varaamme. Pitää oppia edellisistä lamoista ja pitää huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Koronan jälkilasku kuuluu meille kaikille. Sitä ei voi kuitata pikaleikkauksilla. Maksuajan on oltava riittävän pitkä ja lasku on langettava maksukyvyn mukaan. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotta työllisyys saadaan nousuun. Tarvitaan isoja verouudistuksia, jotka tukevat kasvua, auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä ja oikaisevat tulonjakoa.

Meillä jokaisella on vastuu koronan taltuttamisesta ja se on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme. Tästä kriisistä emme selviä yksin hallituksen linjauksin emmekä eduskunnan päätöksin, vaan jokaisella meillä on oma ihmisen mittainen vastuumme. Pidetään huolta läheisistä ja vähän vieraammista, mutta vältetään lähikontaktia niin pitkälle kuin mahdollista.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)