Tarja Filatov: Kulttuuri on jokapäiväistä leipäämme

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)” Viisaasti sanottu.

Taide ja kulttuuri auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt kipeimmin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ja taidetta ylös koronakuopasta. 

Kulttuuriharrastuksella on tärkeä sosiaalinen merkitys. Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisempaa elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Kun kunnat miettivät elinvoimaansa, niiden kannattaa ottaa kulttuuri tosissaan. Kotitaloudet ostivat kulttuuripalveluita lähes kuuden miljardin euron arvosta vuonna 2020. Julkinen sektori puolestaan hyötyi veroina ja maksuina kulttuurista yli 3 miljardia euroa.

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa, kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta.

Viime vuosikymmenen aikana kulttuurialojen tuotos on kasvanut noin 1,5 miljardia euroa, mutta korona söi tuotosta vuonna 2019 1,2 miljardia euroa.

Kyse ei ole taloudellisesti pikkusummista. Vaikka kulttuurialojen tuotos on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, on kulttuurialojen työllisyys vähentynyt yli 25 prosenttia. Ala on toipunut koronasta hitaammin kuin monet muut alat.

Kulttuurin tuotos on kasvanut yli 50 % viime vuosikymmenen aikana elokuvien, videoiden, tietokonepelien sekä arkkitehtuuri- ja taideteollisuussuunnittelun aloilla.

Työllisyys puolestaan on vähentynyt yli 40 % viime vuosikymmenen aikana sanoma- ja aikakauslehtien toimialalla, valokuvauksessa, taideliikkeissä, soitinten valmistuksessa ja kaupassa, sekä kulttuuritapahtumien järjestämisessä.

Kulttuuriala on työvoimavaltainen, minin perustuu osa sen talousvaikutuksista yhteiskunnalle. Kulttuuriala työllistää 77 000 työntekijää. Jos huomioidaan välilliset vaikutukset eli kerrannaisvaikutukset, kulttuuriala työllistää yli 120 000 henkilöä.

Kotitaloudet käyttävät omia rahojaan kulttuuriin 5,7 miljardia euroa vuodessa. Kulttuurin osuus yksityistä kulutusmenoista on noin 5 %.

Julkinen sektori kerää kulttuurialan toiminnasta vero- ja maksutuloja yhteensä 3,3 miljardia euroa vuodessa. Ei mikään pikkusumma sekään.

Miksi näin paljon lukuja, vaikka kulttuurilla on arvo itsenänsä. Siksi, että liian usein budjettien valmistelussa sanotaan, että ei ole varaa panostaa. Painostamatta jättäminen tulee kalliimmaksi.

Tarja Filatov: Korona tuhosi maailmasta 255 miljoonaa työpaikkaa

Tänään aamupäivän agendana oli ilmastonmuutos, metsäkato ja kestävä kehitys IPUn kansainvälisessä parlamentaarikkojen istunnossa.

Korona näkyy yhä maailmalla voimakkaasti. Kokoukseen tullessa meidät testattiin kokousalueen ulkopuolelle pystytetyssä teltassa. Puhemiehet, kansanedustajat ja kokouksen duunarit jonottivat testiin ennen kokousalueelle pääsemistä. Positiivisia tuloksia löytyi ja plussat joutuivat karanteeniin.

Jos miettii, miten kipeästi korona on maailmaan kokonaisuutena iskenyt, varovaisuus on tarpeen.

Pandemia on johtanut maailmanlaajuisesti noin 255 miljoonan kokoaikaisen työpaikan menettämiseen. Tämä on neljä kertaa enemmän kuin vuonna 2009 finanssikriisin aikana menetettyjen työpaikkojen määrä. Suomessa olemme päässet koronan jälkeen ennätyskorkeaan työllisyysasteeseen, mutta haastetta riittää meilläkin.

Maailmanlaajuinen työttömyys on lisääntynyt 33 miljoonalla vuonna 2020. Työttömyysluvut kertovat vain pienen osan pandemian tuhoamista työpaikoista. Rajoitusten vuoksi 81 miljoonaa työtöntä ei etsinyt aktiivisesti työtä, koska oma ammattiala oli kiinni ja koska etsintä olisi ollut turhaa.

Arviolta 1,6 miljardia epävirallisen talouden työntekijää oli tiukoilla. Heillä ei ole sosiaalista turvaverkkoa. Monet pienet yritykset kamppailivat selviytyäkseen pandemian aikana ja monet joutuivat lopettamaan toimintansa.

Maailman bruttokansantuotteen kasvu oli vielä 2017 +2,2 prosenttia, mutta kääntyi koronavuosina laskuun. Vuonna 2020 se oli -4,6 prosenttia. Monissa maissa talouskasvun odotetaan palaavan vasta pandemiaa edeltävälle tasolle.

Kansainvälisen matkailun palaaminen koronaa edeltävälle tasolle ennustetaan kestävän neljä vuotta. Maailmalla avoimen talouden maissa kansainväliset jätit käyttävät hyväkseen pienten yritysten ahdinkoa ja ottavat niitä haltuunsa.

Maailmantalous elpyy hitaasti koronasta ja taloudellinen toimeliaisuus saattaa pysyä pandemiaa edeltäneen tason alapuolella pitkään. Lisäksi Venäjän hyökkäys ahdistaa taloutta.

Korona on kasvattanut työttömien ja kouluttamattomien nuorten määrää. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa meillä on omat haasteemme, mutta maailman mittakaavassa nuorilla on suuri riski joutua syvään köyhyyteen ja osattomuuteen. Meidän on kyettävä rakentamaan toivon näkymää, jotta selviämme.

Kokous on Ruandassa, jossa sadan päivän kansanmurhassa tapettiin lähes miljoona ihmistä. Jos tällaisesta julmuudesta voi selviytyä suhteellisen toimivaksi ja kehittyväksi yhteiskunnaksi, voi selvitä lähes mistä tahansa. Mutta on oltava tahto ratkaista viheliäiset ongelmat.

Suuret kriisit tarjoavat maille ja poliittisille päättäjille mahdollisuuden analysoida vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. Joskus sanotaan, että hyvää kriisiä ei saa jättää käyttämättä politiikka uudistuksiin. On tärkeää, että uudistukset tehdään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämpien yhteiskuntien rakentamiseksi.

Tarja Filatov: Maahanmuutolla on monet kasvot

Suomessa puhutaan paljon työperäisestä maahanmuutosta. Tarvitsemme sitä. Hoiva-alalla katseet kohdistuvat yhä enemmän ulkomaiseen työvoimaan. Mutta miten rakentaa siirtolaisuutta ilman hyväksikäyttöä?

Ensimmäiset filippiiniläiset sairaanhoitajat tulivat Suomeen vuosia sitten. Filippiineillä on paljon työttömiä sairaanhoitajia, joten yhtälö näyttää reilulta.

Filippiinit on yksi maailman suurimmista työvoimareserveistä ja kymmenen prosenttia sen bruttokansantuotteesta koostuu ulkomailla työskentelevien rahalähetyksistä. Filippiinien keskuspankin mukaan rahalähetysten arvo on kymmeniä miljardeja euroja.

Reiluus ei ole helppo laji

Näyttää reilulta, mutta ei aina ole. Filippiiniläisiä sairaanhoitajia on houkuteltu sairaanhoitajan työhön, mutta työ on ollut jotain aivan muuta.

Filippiinien sairaanhoitajakoulutus on nelivuotinen korkeakoulutus. Sitä pidetään hyvänä, mutta silti Suomessa sairaanhoitajat tekevät hoiva-avustajan töitä. Joskus hoiva-avustajan palkalla, vaikka työ olisi vaativampaa. Työn ohessa voi kouluttautua lähihoitajaksi, mutta tie sairaanhoitajaksi on lähes mahdoton. Onko yhtälö sittenkään reilu?

Naiset muodostavat lähes puolet maailman siirtolaisista, mutta he kohtaavat erityisiä syrjinnän ja väärinkäytön muotoja. Suomi ei ole maista pahimpia, mutta puhtaita emme mekään ole. On syytä perään kuuluttaa eettisiä pelisääntöjä ja pidettävä huoli siitä, että laittomuuksia saadaan vähennettyä.

Kansainvälisesti siirtotyöläisnaiset tekevät työtä yleensä aloilla, jotka ovat vähiten suojattuja ja vähiten palkattuja, kuten kotitalousalalla. Kotitalouksissa työskennellään usein laittomina maahanmuuttajina.

Naisten oleskeluluvat ovat usein sidottu heidän miehensä oleskelulupaan. Tällainen riippuvuus haavoittaa. Naisten on jopa pysyttävä väkivaltaisessa parisuhteessa, koska muuten uhkaa karkotus.

Sukupuoleen perustuva väkivalta ja hyväksikäyttö, pakkoavioliitot ja naisten sukupuolielinten silpomiset voivat saada naiset hakemaan turvapaikkaa. Vaikka naiset ovat tällaisessa vaarassa, he eivät välttämättä saa pakolaisasemaa.

Ihmiskauppa, rikoksista julmin

Ihmiskaupassa on kyse toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä. Uhrit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tekijä käyttää hyväkseen uhrin erehdystä, riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa ja ottaa tämän valtaansa.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea ihmiskaupan vastaiseen lainsäädäntöön ja uhrien auttamiseen. Ihmiskauppa on Suomessa kriminalisoitu rikoslaissa.

Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä vastaanotti alkuvuonna yhteensä 185 hakemusta asiakkaaksi ottamisesta. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Alkuvuonna 2022 auttamisjärjestelmän asiakkaaksi otettiin 139 henkilöä ja heidän 26 alaikäistä lastaan. Kriteerit auttamisjärjestelmään pääsemiseksi ovat tiukat.

Suomessa uhriksi joutuneisiin oli kohdistunut erityisesti pakkotyötä (38 henkilöä), seksuaalista hyväksikäyttöä (16 henkilöä) ja pakkoavioliittoja (11 henkilöä). Useimmin hyväksikäytön kohteeksi joutui Irakin, Suomen, Vietnamin, Thaimaan, Filippiinien, Afganistanin, Venäjän tai Marokon kansalainen.

Ukrainalaisia ei vielä näy avustusjärjestelmässä, mutta pelkäänpä, että kohta näkyy. Ukrainalaiset naiset ja lapset ovat joutuneet pakenemaan Venäjän julmaa hyökkäystä ja sotaa. Heillä on siksi suuri riski joutua hyväksikäytetyksi eri maissa. Tästä on näkyvissä jo merkkejä eri puolilla Eurooppaa. Toivottavasti Suomessa osaamme auttaa emmekä alistaa.

Suomessa tunnistetaan eniten naisiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja miehiin kohdistuvaa työvoiman hyväksikäyttöä.

Kun taistelemme ihmiskauppaa vastaan, pitää varmistaa säädettyjen lakien täytäntöönpano. Kyse on resursseista, kyse ei ole vain rahasta vaan myös ihmisten osaamisesta ja toimivista käytänteistä.

Uhreille on tarjottava mahdollisuus saada tietoa oikeuksistaan, lääketieteellisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja oikeudellisiin palveluihin sekä turvallinen majoitus.

Suojele, älä syytä

Uusi teknologia mahdollistaa uudet tavat naisten hyväksikäytölle. Tarvitsemme vahvemmat sääntelykehykset, joissa verkkoturvallisuus asetetaan etusijalle. Suojele, älä syytä.

Näitä mietin, kun osallistun IPUn eli parlamentaarikkojen kansainväliseen yleisistuntoon ja naisparlamentaarikkojen foorumiin, jossa tänään keskustellaan siirtolaisuuden vaaroista ja ihmiskaupasta.

Jotta voimme suojella tyttöjä ja naisia hyväksikäytöltä tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. Tyttöjen päivän teemana on tytöt ja talous. Ihmiskauppa on valtava business, julma business. Sitä on kitkettävä kaikin keinoin.

Tarja Filatov: Parempi kotouttaminen on välttämätöntä

Kotouttamisessa on tärkeää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Palvelutarve on täysin erilainen, jos ihminen on koulutettu ja tulee urbaanista ympäristöstä, kuin jos hän kouluttamaton ja tulee kehittymättömältä alueelta ja on lähes lukutaidoton. Aikaloikka Suomeen saapuvalla voi olla suuri.

Kotouttamissuunnitelma tai palvelutarvearvio ei saa olla rutiininomainen, vaan niissä on todella arvioitava ihmisen tarpeet.

Kotouttamislain uudistamisessa alkuvaiheen erityispalveluita kehitetään luomalla yhtenäinen kotoutumisohjelma työttömänä työnhakijana ja työvoiman ulkopuolella oleville maahanmuuttaneille sekä kansainvälistä suojelua saaville.

Uudistuksen tavoitteena on, että Suomeen muuttanut saisi matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa maahanmuuton syystä, elämäntilanteesta tai maassa asutusta ajasta riippumatta.

Kotouttamislain uudistus vahvistaa palveluiden yhteyttä työelämään.

Humanitäärisin perustein tulleiden kohdalla on tunnistettava ihmisten osaaminen ja hyödynnettävä sitä. Koulutuksen vastaavuuden tunnistamisessa ja osaamisen täydentämisessä on oltava toimiva mekanismi.

Kotoutumiskoulutuksessa keskitytään aiempaa enemmän työllistymistä tukeviin valmiuksiin ja kielitaidon kehittymiseen. Koulutus mahdollistaa osaamisen kehittämisen myös omaehtoisilla opinnoilla. Koulutuksessa on aina jatko-ohjaus kohti työelämää, yrittäjyyttä, koulutusta tai muita tarpeellisia palveluita.

Työllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen kaikkien maahan muuttaneiden kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti työllisyys- ja koulutuspolitiikassa, lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikassa on tunnistettava maahanmuuttaneiden tarpeet.

Suoraan työhön tai opiskelemaan tulevien kohdalla juurtumisen ja osallisuuden tukeminen on tärkeää. Kyse ei ole vain siitä, miten maahanmuuttaja oppii suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat, vaan yhtä tärkeää on työelämän vastaanottavuus ja hyvä vuorovaikutus.

Humanitäärinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto on syytä pitää erillään, mutta molemmat tarvitsevat tukea tullessaan Suomeen. Myös työpaikan velvollisuuksia on syytä vahvistaa.

Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa. Vaikka meillä on työttömyyttä, on välttämätöntä ymmärtää, että ikärakenteemme ja alhaisen syntyvyyden vuoksi nykyistä hyvinvointivaltiota ei pidemmällä aikavälillä kyetä pitämään yllä ilman maahanmuuttajien työpanosta.

A-luokan osaaja ei tule tänne B-luokan kansalaiseksi. Osaajat haluavat tänne perheensä. Siksi ihmiset on kohdattava yksilöinä ja perheet kokonaisina.

Maahanmuuttaneiden työmarkkina-asema on heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Eroa on aktiivisesti kurottava umpeen.

Erityisesti maahanmuuttajanaiset tarvitsevat polkuja työhön. Pakolaistaustaisten työllisyysaste on muita maahanmuuttaneita matalammalla tasolla, mutta nousee maassaolon myötä.

Maahanmuuttaneiden matalampaa työllistymistä selittävät muun muassa kielitaitoon, koulutukseen, työkokemukseen ja tiedonsaantiin liittyvät haasteet, lasten hoitaminen kotona, syrjintä työmarkkinoilla sekä vähäiset suhteet valtaväestöön. Näiden ongelmien parempaan taklaamiseen uusi kotouttamislaki tähtää.

Tarja Filatov: Kovimmin huutavilla ei aina ole suurin hätä

Demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa kannattaa vaalia. Ilman vahvoja järjestöjä, jotka pitävät yhteiskunnassa heikoimpien puolta, demokratia typistyy herkästi kuulemaan vain vahvoja  ja etuoikeutettuja.

Miina Sillanpään päivänä 1. lokakuuta liputetaan kansalaisvaikuttamisen puolesta. Miina Sillanpää oli, kuten moni meistä järjestöaktiiveista, vahvatahtoinen persoona, joka teki väsymättä töitä paremman elämän puolesta kaikille.

Vuonna 1866 syntynyt tyttö, Vilhelmiina, joka varttui kovissa oloissa ja vaikeina aikoina.

Täytettyään 18-vuotta Vilhelmiina Riktig kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itsekin osaa lausua ja niin hänestä tuli meille kaikille tutumpi Miina Sillanpää. Rohkea nainen.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

Jokainen lapsi on pelastettava elämälle, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vatsaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on Ensi- ja turvakotien toiminta. Tänään juhlitaan Kanta-Hämeen perhetyön 25-vuotista taivalta. Yhdistys tarjoaa apua elämän vaikeissa muutoksissa. Se on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys.

Yhdistykset tekevät yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan. 

Tukevat vauvaperheitä, tarjoavat turvaa ja apua lähisuhdeväkivallassa. Auttavat vaikeissa erotilanteissa, synnytysmasennuksessa jne.

Ensi- ja turvakotiyhdistykset kuulevat heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle.

Väkivalta, masennus, päihteet, ero ovat asioita, joita kukaan ei elämäänsä halua. Mutta kun ne astuvat kutsumatta kotiin, apua on saatava osaavasti ja vaikuttavasti.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys.

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. 

Korona on kasvatti avun tarvetta ja heikensi vauvaperheiden jaksamista. Koko kansakunnan stressitaso on korkeammalla kuin ennen koronaa. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa hintojen nousua ja tuo lisää stressiä monen perheen arkeen.

Yhteiskunnan resurssipula ei saa vaarantaa vauvan ja lapsen turvallista alkua elämälle

Odottavien ja vauvaperheille tärkeiden neuvoloiden resurssit eivät riitä ja siksi neuvolatoimintaa on vahvistettava. Huolehdittava, että lapsiperheiden tuki on riittävää uusilla hyvinvointialueilla.

Pienten lasten määräaikaistarkastuksista on koronan vuoksi tingitty tai niitä on tehty jopa erittäin lyhyinä videotapaamisina. 

Terveydenhoitaja ei ole välttämättä nähnyt lasta ollenkaan ja lapsen tilanteen arvio on perustunut vain vanhemman kertomaan.

Näissä olosuhteissa esimerkiksi masennusoireiden tai päihteiden vuoksi riskissä olevia jää tunnistamatta eikä heitä osata ohjata avun piiriin.

Ohjauksen puute on näkynyt ja näkyy siinä, että päihteitä käyttävien äitien kuntoutus on laskenut romahdusmaisesti, vaikka huumeiden käyttö on lisääntynyt.

Vaikeuskerrointa lisää se, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Heidän rekrytointinsa on vaikeutunut ja päteviä hakijoita on vaikea saada.

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute merkitsee sitä, että lasten ja perheiden tilanteen arvioinnit, tarvittavat palveluihin liittyvät päätökset ja maksusitoumukset viivästyvät sekä samalla avun saanti.

Ja lastensuojelussa asiakasmäärät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttoman suuria.

Nämä esimerkit kertovat sen, että meillä on yhä paljon työtä, jotta toteutuu Miinan toive siitä, että ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

Tarja Filatov: Puolitiehen vastaan

Eduskunta äänestää tänään maanantaina potilasturvallisuudesta. Siitä, että suojelutyö lakon aikana on turvattava. Jos sen tasosta on riitaa työntekijäjärjestöjen ja työnantajien välillä, asian ratkaisevat Aluehallintovirastot. 

Ennen vanhaan suojelutyö, eli se työ mitä välttämättä tarvitaan, jotta ihmisten henki ja terveys voidaan turvata, oli lakkojen ulkopuolella. Vielä keväällä hoitajaliitot pitivät suojelutyötä tärkeänä, mutta nyt Tehy ja Super ovat ilmoittaneet, että eivät suostu lakon aikana suojelutyöhön. Toimi on poikkeuksellinen ja päätös liitoissa on varmasti syntynyt raskain mielin.

Valtiovallan ensimmäinen velvollisuus on suojata ihmisten henkeä ja terveyttä. Perusoikeuksia on useita, kuten lakko-oikeus, mutta jos perusoikeudet joutuvat ristiriitaan, henki ja terveys nousee ykköseksi. Näin oli myös koronan aikana. Jopa ihmisten liikkumisoikeutta rajattiin, jotta henkiä kyettiin suojelemaan. 

Miksi sitten suojelutyöstä on ennen pystytty sopimaan?  Uskon, että taustalla on koko hoiva-alan niukkeneminen. Mitoitukset ovat pitkään olleet vajaat. Ennen henkilökuntaa oli suhteessa enemmän. Normaalin tilan ja suojelutyön välys oli suurempi. Nyt menemme lähes suojelutyömitoituksilla normaalisti. Joskus jopa alle, jos sijaisia ei ole ollut saatavissa. 

Miksi sitten käräjäoikeuden ratkaisu ei riitä? Käräjäoikeus kielsi tehohoidon lakot turvaamistoimenpiteenä. Arkikielellä voi sanoa, että kyse on varmuuden vuoksi kieltämisestä. Asian varsinainen käsittely tulisi myöhemmin. Lakko on sinänsä laillinen, joten sitä tuskin varsinaisessa käsittelyssä kiellettäisiin. Turvaamistoimi ei koske muita mahdollisia lakkoja, joissa suojelutyötä tarvitaan. Tämä on syy, miksi suojelutyötä määrittävä laki tarvitaan yhä. 

Laki on rakennettu niin rajatuksi kuin mahdollista, koska ei haluta rajoittaa varsinaista lakko-oikeutta. Käräjäoikeuden päätös rajaa oikeutta enemmän kuin lakiesitys. 

Laki ei ratkaise työmarkkinakiistaa. Kiista ratkeaa vain neuvottelemalla. Neuvottelu taas ratkeaa vasta kun molemmat osapuolet tulevat vaatimuksissaan vastaan. Kirkko keskelle kylää on vanha sanonta. Siinä piilee tietty viisaus.  

Rahaa on riittänyt kaikkeen muuhun paitsi hoiva-alalle, sanoo oppositio. Tällä vaalikaudella suoraan terveydenhuoltoon ja kuntien peruspalveluihin on käytetty viisi lisämiljardia. Taustalla on luonnollisesti korona, joka on haukannut isoimman palan lisärahoituksesta.  

Lisärahoitusta on tullut myös mitoitusten vahvistamiseen. Nyt vaikkapa vanhusten hoitajamitoituksen myöhentämistä joudutaan pohtimaan, koska ammattilaisia ei yksinkertaisesti löydy, vaikka rahaa palkkaamiseen olisi. Mitoituksen taustalla taas on ajatus paremmasta hoivasta ja inhimillisemmästä työtaakasta. 

Hoivahenkilöstön jaksaminen on varmasti ollut kovilla ja koronan tuomaa väsymystä on vielä paljon. Ymmärrän täysin, että hoitajien mitta on täysi. Palkka on kiistatta yksi tekijä hoivatyön vetovoimassa. Rahaa kiistan ratkaisuun tarvitaan. Mutta raha ei yksin ei tee autuaaksi. Paljon muutakin tarvitaan, jotta työ tehdään viisaimmalla mahdollisella tavalla ja henkilökunta riittää potilasturvallisuuden takaamiseen jatkossa.

Tarja Filatov: Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella.

Tässä (valtioneuvoston tasa-arvopoliittisessa) selonteossa tehdään näkyväksi miesten ja naisten välisen tasa-arvopolitiikan ilmiöitä ja ydinhaasteita.

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraavat pienemmät eläkkeet. 

Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero ja rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä, viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle kymmenen prosenttia. 

2/3 syrjäytyneistä nuorista on miehiä.

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää, että selonteossa yhtenä kantavana teemana on se, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. 

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa.

Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Selonteko on strateginen asiakirja, joka tarkastelee tasa-arvoa ilmiöpohjaisesti. 

Se linjaa kansallisen tasa-arvopolitiikan ylätason tavoitteet pitkällä aikavälillä. Tavoitteisiin on helppo yhtyä. 

Tämän hallituskauden osalta konkreettiset toimenpiteet on määritelty jo hallitusohjelmassa ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa.

Selonteon aikataulu antaa eduskunnalle oivan mahdollisuuden jatkojalostaa ylätavoitteita. Priorisoida ja konkretisoida asioita ajatellen tulevaa hallitusohjelmaa ja eduskuntakautta.

Tämän kauden merkittäviksi uudistuksiksi voi jo nyt todeta mm. perhevapaalainsäädännön uudistamisen, seksuaalirikoslain uudistamisen, oppivelvollisuuden laajentamisen.

Tasa-arvolaki on sukupuolten välisen tasa-arvon ydintä, siksi lain toimivuus tarvitsee systemaattista seurantaa ja tehokasta lain valvontaa.

Lisäksi on syytä valmistella tasa-arvolain kokonaisuudistus, jossa painottuu tasa-arvon edistämisen, syrjinnän ehkäisy ja oikeussuojan ja valvonnan vahvistaminen. 

Samapalkkaisuuslaki säädettiin samana vuonna kuin synnyin, mutta se edistyy liian hitaasti.

Palkka-avoimuutta lisäämällä vähennetään perusteettomia palkkaeroja. Ilman tietoja palkasta ja sen määräytymisen perusteita on vaikea todentaa perusteettomia palkkaeroja.

Tarvitaan eriarvoistavien palkkarakenteiden korjaamista, eri alojen töiden vaativuuden uudelleen arviointia sekä palkan vertailua yli työehtosopimusrajojen. 

Tasa-arvosuunnitelmia ja palkkakartoituksia koskevaa sääntelyä tulee selkiyttää.

Työelämässä perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken tulee edistää ja isien vanhemmuutta vahvistaa.  Lisäksi raskaussyrjintäsuojaa tulee vahvistaa. 

Sukupuolistuneen väkivallan kitkeminen ja haavoittuvassa asemassa olevien koskemattomuuden turvaaminen vaativat pitkäjänteisiä toimia ja kiistatta lisää resursseja. 

Lainsäädännön toimivuus on arvioitava ja synnytettävä pysyviä rakenteita väkivallan ehkäisyyn ja torjumiseen kunnissa, yhteistoiminta- ja hyvinvointialueilla. 

Väkivallan tekijöille suunnatut palvelut on turvattava.

Turvakotipaikkojen määrä on kasvanut ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palvelut vahvistuneet, silti väkivallan uhrien tukipalveluiden yhdenvertaisessa saatavuudessa on parannettavaa.

Koulutuksen tasa-arvo kantaa pitkälle.

Tasa-arvotyö on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa.  

Tasa-arvotavoitteet on konkretisoitava toimiksi ja tasa-arvotietoinen pedagogiikka sisällytettävä alan ammattilaisten koulutukseen.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on myös pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. 

Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

(Blogi perustuu eduskunnassa keskiviikkona 14.9.2022 pitämääni puheenvuoroon)

Tarja Filatov: Pidetään kodit lämpiminä ja valoisina

Sähkön hinnannousu on iskenyt sellaisella volttimäärällä, että se sattuu. Tämän hetken iskujen taustalla on erityisesti Venäjän toimien aiheuttama energian sääntely ja hinnannousu. Meidän on pidettävä huoli siitä, että Putin ei jäädytä Eurooppaa eikä sammuta sen valoja.

Suomi on mukana pohjoismaisilla sähkömarkkinoille ja ne taas ovat sidoksissa eurooppalaisiin sähkömarkkinoihin. Tämä vaikuttaa myös meihin.

Sähköä voi ostaa vaihtelevalla pörssihinnalla tai ennalta sovitulla vakaalla hinnalla. Joillekin pörssisähkö sopii. Apilla voi seurata hintaa ja ohjata kulutustaan edullisempiin hintahetkiin. Läheskään kaikille tämä ei sovi. Sähkölämmitys seuraa ennemmin pakkasta kuin pörssiä. Suomalaiset ovat valinneet kiinteän hinnan. Vain yhdeksän prosenttia meistä on valinnut pörssisähkön.

Kaikissa maissa ei ole kiinteää hintaa. Esimerkiksi Virossa inflaatio on moninkertainen Suomeen verrattuna ja se johtuu siitä, että Virossa ei ole kiinteää energian hintaa.

Kiinteän hinnan mahdollistaa sähköyhtiöiden johdannaissopimukset, joilla ne suojautuvat hinnanvaihteluja vastaan.  Näissä johdannaissopimuksissa tarvitaan käteisvakuudet hinnannousuun vastaamiseksi. Tämä on ajanut monet energiayhtiö vaikeaan tilanteeseen.

Johdannaishintojen todella voimakas nousu viimeisten viikkojen aikana on ajanut monet kotimaiset energiatuottajat kriisiin, koska niiden käteisvakuudet ovat nousseet yli niiden kantokyvyn. Vaarana että toimijat ajautuvat maksuvaikeuksiin. Se ajaisi koko järjestelmän vaikeuksiin, jopa kaatumiseen.

Valtio haluaa turvata järjestelmän toimivuuden. Siksi valtio on luonut laina- ja takauspaketin yhtiöille. 

Kaiken keskiössä on vakauden luominen sähkömarkkinoille sekä kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaaminen yrityksille ja kotitalouksille.

Monen media otsikoista syntyi mielikuva, että hallitus antaa energiayhtiöille 10 miljardin euron tuen. Ei anna. Tukipaketti muodostuu lainasta ja takuusta, mutta ei vastikkeetta. Jos yhtiö päätyy ottamaan valtiolta lainaa, se joutuu maksamaan vähintään 10 prosenttia korkoa. Se joutuu luopumaan palkitsemisjärjestelmistään ja osingonjaosta kunnes laina on maksettu kokonaan takaisin. Ja mikä tärkeintä, se joutuu luovuttamaan prosentin osakkeistaan valtiolle. Eli osakkeenomistajat joutuvat osallistumaan yhtiöiden pelastamiseen.

Paketti on signaali pankeille, että energiayhtiöiden taustalla on valtion vahvemmat hartiat. 

Miksi suomalaiset energiayhtiöt pitää pelastaa? Siksi, että tarvitsemme lämpöä ja valoa koteihimme ja elinkeinoelämämme tarvitsee energiaa. Me emme kumarra Putinille.

Tämän akuutin ratkaisun rinnalla on etsitty eurooppalaisia ratkaisuja. Hintakatto, vakuusvaatimusten kohtuullistamista, windfall-vero, jolla ihmisten tukemista voidaan rahoittaa. ”Sdp ehdotti helmikuussa 2008 uutta windfall-veroa, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja. Sdp:n malli toisi valtiolle 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tarja Filatovin (sd) mukaan "tuulentuomia tuloja" eli ansiotonta arvonnousua on syytä leikata ja siirtää yhteiskunnan käyttöön.” Näin sanoin Wikipediaa lainaten eduskunnassa ja olen edelleen samaa mieltä.

Tarja Filatov: Budjetti on ihmisen asialla

Korona, sota, energiakriisi. Tässä kolmen peräkkäisen budjetin ydinsanat. Tällä kertaa keskityttiin siihen, miten hintojen nousua, erityisesti sähkölaskun maksamista, voidaan helpottaa ihmisten arjessa. 

Arvonlisäveron alentaminen auttaa kaikkia energialaskunsa kanssa tuskailevia. Lisäksi tulee kaksi erilaista tukimuotoa pieni- ja keskituloisille. Toinen tehdään verovähennyksenä, vähän kuin kotitalousvähennyksessä, Niille, joilla verotuksessa ei ole vähennettävää, mutta kulut kasvavat, avuksi tulee Kelan kautta tuki, vähän kuin koronatuet.

Silloin kun apua pitää saada nopeasti, keinot ovat rajalliset. On käytettävä olemassa olevia instrumentteja, vaikka ne eivät täydellisiä olisikaan. Tämän opimme, kun korona tuli Suomeen pyytämättä ja yllättäin.

Yleiseen toimeentuloon vaikuttavat taas indeksit. Tulemme näkemään suuria indeksikorotuksia. Niin suuria, että niihin ei ole totuttu. Mutta ikävä kyllä näemme suuria hinnan nousuja. Niin suuria, että niihin ei todellakaan ole totuttu.

Työssäkäyvien elämässä helpottavia elementtejä ovat päivähoitomaksujen alentaminen sekä työmatkavähennyksen parantaminen. Molemmat tukevat työssäkäyntiä ja työllisyyttä. Ovat kustannustehokkaita täsmätoimia.

Verotuksessa verotulojen alennus on miljardiluokkaa. Sen taustalla ovat kuntien ja valtion välisen verotuksen muutos sote-uudistuksen vuoksi sekä indeksitarkistukset. 

Ihmisten tukemista on myös se, että etsimme ratkaisuja työvoiman saatavuuteen. On surullista mutta viisasta siirtää vanhustenhoivan hoitajamitoitusta. Joskus paras on hyvän vihollinen. Tavoitteesta ei silti pidä luopua, vaan käyttää aikalisä hoitohenkilöstön saatavuuden parantamiseen.

Budjettiriihessä päätettiin lisätä hoiva-avustajien koulutusta. Hyvä päätös on se, että ammattikorkeakoulujen harjoittelukorvaus poistuu. Tämä tuo sote-alan opiskelijoita harjoittelemaan. Nyt harjoittelusopimukset ovat olleet jäissä.

Hoitajamitoitus on parantanut henkilöstömäärää vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa, erityisesti hoiva-avustajien määrä on kasvanut. Jatkossa on syytä miettiä tarkkaan työnkuvat, kuka tekee mitäkin. On muistettava, että avustava työ vaatii ammattitaitoa. Hoitamalla se hyvin voidaan raivata aikaa hoivan ytimelle.

Hallituksella on ollut poikkihallinnollinen työryhmä, joka on pohtinut sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman saatavuutta. Se on listannut toimia, joilla saataisiin lisää ihmisiä alalle töihin. Näiden esitysten toimeenpanoon on varattu rahoitusta.

Työvoiman saatavuuden turvaaminen on yksi keskeisistä haasteista. Moni ihminen tekee vajaita työtunteja. Lähes 40 prosenttia työttömyysturvan saajista on työssä, heissä on iso työvoimapotentiaali. Myös iäkkäiden muutosturvan ja työllistämisen tuen avulla on lupa odottaa pidempiä työuria. Hyvän kannustimen jatkaa työuraa tuo yli 60 vuotiaiden työn verotuksen kevennys.

Työvoipapula on totta, mutta niin on pula työstä, koska kaikille työn löytäminen ei ole yhtä helppoa. Siksi on hoidettava molempia, turvatta työpaikkoja etsittävä keinoja luoda parempaa työllisyyttä. Huolehdittava siitä, että työvoima riittää, koska muuten siitä muodostuu työllisyyden kasvun este. Vahvempaa työllisyyttä taas tarvitsemme, jotta verorasitus ei kasva ja jotta voimme rahoittaa yhteiset palvelut.

Tarja Filatov: Kuopio tanssii ja soi - Sävelenä oli toimeentulo ja osaaminen

Eduskuntaryhmien kesäkokoukset keskittyvät yleensä tulevaan budjettiin ja ajankohtaisiin asioihin. Niistä puhuttiin Kuopiossa: Ukrainan sota ja Venäjä, ruuan hinta, energiapolitiikka, vanhusten hoivan ja terveydenhuollon turvaaminen, alueiden saavutettavuus, verotus jne.

SDP esitteli omat tavoitteet keinoista, joilla hintojen nousun kanssa painivia ihmisiä autetaan. Siihen kuulu päivähoitomaksujen alentaminen, työmatkakustannusten hyvittäminen verotuksella ja verotuksen keventäminen pienituloisten palkansaajien ja eläkeläisten kohdalla. Näistä olen kirjoittanut aiemminkin.

Vaalikauden viimeisenä vuonna katsotaan jo pidemmälle. Näin teki pääministeri Sanna Marin puheenvuorossaan. Hän keskittyi puheessaan Suomen tärkeimpään pääomaan. Osaamiseen.

Suomi ei pärjää halpuuttamalla työn hintaa eikä massatuotannolla. Meidän vahvuutemme on osaaminen ja fiksummin tekeminen. Olipa kyse hyvinvointipalveluidemme uudistamisesta ja vaikuttavuudesta tai viennin kilpailukyvystä. Menestys vaatii osaamisen vahvistamista tutista tohtorinhattuun.

Pääministeri muistutti, että olemme palauttaneet jokaisen lapsen oikeuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, pienentäneet ryhmäkokoja, laajentaneet oppivelvollisuutta ja toteuttaneet jatkuvan oppimisen uudistuksen. Samalla olemme lisänneet koulutuksen rahoitusta kaikilla koulutusasteilla. TKI-panostuksista on sovittu parlamentaarisesti ja niitä tullaan tekemään suunnitelmallisesti yli vaalikausien. Mutta se ei riitä.

Pääministeri on oikeassa. Hän muistutti perusasioista. Oppimiserojen kasvamisesta ja poikien asemasta.

Tasa-arvoinen koulu todella pitää huolen siitä, että kaikilla on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Toteuttaakseen omia unelmiaan ja luodakseen voimavaroja koko yhteiskunnalle.

Ensiksi SDP haluaa vahvemman peruskoulun, jotta jokaisessa koulussa, jokaisessa luokassa voidaan keskittyä niihin perusasioihin, joita jokainen lapsi ja nuori tulevaisuudessa tarvitsee: lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen.

Toiseksi SDP haluaa laajentaa esiopetuksen kaksivuotiseksi, koska näin voimme vahvistaa lasten oppimismahdollisuuksia ja luoda yhdenvertaisemmat edellytykset koulupolulle.

Kolmanneksi SDP haluaa uudistaa oppimisen tuen kattamaan saumattomasti koko koulupolun varhaiskasvatuksesta aina korkeakoulutukseen asti. Kyse on mm. panostuksista erityisopettajien, psykologien ja koulukuraattorien työhön. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi nykyistä paremmin saada tarvitsemaansa tukea opinnoissaan.

Olen usein sanonut, että on viisasta ottaa oppia historiasta, etsiä ratkaisuja nykypäivän kipupisteisiin ja pitää huolta tulevaisuudesta. Tähän pyrimme ratkaisukeskeisesti.