Tarja Filatov: Ilmastotoimet edistävät innovaatioita

Meillä on hitaasti hiipiviä kriisejä ja ryminällä päälle tulevia.

Tilannetta voi kuvata tutulla sammakko kattilassa -esimerkillä. Jos sammakon laittaa kylmään kattilaan ja hellan päälle, sammakko kiehuu kuoliaaksi. Jos sammakko tiputetaan kiehuvaan veteen, se loikkaa pois. 

Ukrainan sota on kiehuva vesi.  Riskinä on, että iImastonmuutos ja luontokato on kylmä kattila kuumenevalla hellalla. On osattava hypätä pois silloin kun vielä pystyy. Siksi tarvitaan kunnianhimoisempi ilmastolaki, joka toimii vahvana ohjauskeinona ilmastopolitiikalle.

Lakiin pitää kirjata hiilineutraaliustavoite ja konkreettiset välitavoitteet sen saavuttamiseksi. Sitova hiilineutraaliustavoite on paras ohjauskeino Suomen ilmastopolitiikalle. Samalla se tarvitsee tuekseen välitavoitteita sekä näkemyksen pidemmästä, vuoteen 2050 asti ulottuvasta tavoitteesta. Kuntien ja alueiden ilmastotyötä pitää vahvistaa.

Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. Tavoite edellyttää pitkän aikavälin ilmastotoimien rakentamista siten, että EU:n hiilineutraalius saavutetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ennen vuotta 2050.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Siksi on pidettävä kiinni vuodelle 2030 asetetusta välitavoitteesta eli vähintään 55 prosentin päästöalenemasta. 

Tavoite ei ole mahdoton, koska esimerkiksi VTT:n raportissa arvioitiin, että vuodelle 2030 esitettävän 60 prosentin päästövähennystavoitteen vaikutukset kansantuotteeseen ovat monilta osin positiivisia. Tämän jälkeen tilanne hankaloituu ja kansantuotteen arvellaan olevan reilun prosentin perusskenaariota pienempi. 

Esityksessä asetettava 60 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 voidaan silti nähdä perusteltuna talouden kannalta, sillä on havaittu, että jo keskipitkän aikavälin tiukka ilmastotavoite vauhdittaa tarvittavaa yhteiskunnan rakennemuutosta kohti hiilineutraaliutta.  

Osa ihmisistä ajattelee, että korona ja Ukrainan sota antavat meille luvan viivyttää ilmastotoimia. Ikävä kyllä asia on päinvastoin. Venäjän hyökkäys lisää tarvetta fossiilisista polttoaineista irtautumiseen ja vihreään energiamurrokseen. 

Ikävä kyllä ilmastopolitiikasta ei ole yhteistä ymmärrystä ja jouduimme tänään eduskunnassa äänestämään asiasta. Esimerkiksi perussuomalaiset vaativat vastalauseessaan, että ilmastopolitiikkaa pitää löysentää.

Ilmastolaki ohjaa kehitystä oikeaan suuntaan, mutta ei välttämättä niin lyhyellä aikavälillä kuin mitä Venäjän energiasta irtautuminen nykyisessä tilanteessa edellyttää. Venäjä-toimet on rakennettava erikseen, mutta niiden on kuljettava samaan suuntaan.

Ilmastopolitiikassa on tärkeää, että kun ratkaisuista päätetään on etsittävä ratkaisuja, jotta ilmastotoimien kustannukset jakautuvat maksukyvyn mukaan ja jotta tulotasosta riippumatta kaikilla on mahdollisuus ilmastoystävälliseen elämäntapaan. Tässä emme ole riittävästi onnistuneet.

Tarvitsemme uusien teknologioiden käyttöönottoa, uusia investointeja ja riittäviä TKI-panoksia yrityksiltä ja yhteiskunnalta. Kannattaa muistaa, että ilmastotoimet edistävät innovaatioita ja kasvattavat vientipotentiaaliamme. Tämä taas tekee hyvää kilpailukyvyllemme. Jos olemme edelläkävijöitä puhtaiden ja vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttämisessä, se luo meille kilpailuetua.

Jotta ilmastotoimia voidaan tehdä kestävällä tavalla, niillä on oltava kansalaisten hyväksyntä. Siksi meidän on pyrittävä varmistamaan, ettei ilmastopolitiikka vaikuttaisi kielteisesti työllisyyteen tai lisäisi eriarvoisuutta tai tuloeroja. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

En kuitenkaan epäile ettemmekö kykenisi siihen uudistamalla verotusta ja sosiaaliturvaa. Olemmehan osanneet aikanaan rakentaa peruskoulun, sosiaaliturvan ja kansanterveyttä edistävän terveydenhuollon. 

Reilussa siirtymässä on tärkeää, että murroksesta aiheutuvat vaikutukset huomioidaan paitsi eri toimijoiden näkökulmasta, myös nykyisten ohella tulevien sukupolvien oikeuksien näkökulmasta. Suomalainen eläkejärjestelmä on hyvä esimerkki tällaisesta mallista.

Tarja Filatov: Kohti Natoa - Pahan paikan tullessa olemme yhdessä enemmän

Suomessa puhutaan keittiöpsykologiasta. Viime aikoina lähes jokainen suomalainen on harjoittanut putinpsykologiaa ja keittiöturvallisuutta. Tämä analyysi on johtanut Nato-jäsenyyden kannatuksen huimaan nousuun.

Venäjän nykytila ei ole yllätys. Negatiivisesta kehityksestä on ollut runsaasti tietoa jo vuosien ajan. Aggressioistakin. Venäjän kehityksestä huolimatta länsimaat ovat pyrkineet kaupankäynnillä ja keskinäisen riippuvuuden ja yhteydenpidon kasvattamisella kiinnittämään Venäjää demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Tässä ei ole onnistuttu. Venäjän on kulkenut autoritaariseen ja aggressiiviseen suuntaan. Myös omia kansalaisiaan kohtaan.

Euroopan uusi jakoviiva

Venäjän johto on maalannut puheillaan ja teoillaan Euroopan kartalle uuden jakoviivan.

Muutosta voisi kuvata tutulla sammakko kattilassa -esimerkillä. Jos sammakon laittaa kylmään kattilaan ja hellan päälle, sammakko kiehuu kuoliaaksi. Jos sammakko tiputetaan kiehuvaan veteen, se loikkaa pois. Ukrainan sota on kiehuva vesi.

Julmuuksien keskellä tuntuu, että sanat eivät riitä kertomaan, mitä kaikkea mieli pohtii. Pitääkö pelätä? Miten Suomen turvallisuus taataan? Miten auttaa parhaiten ukrainalaisia?

Miten varautua pahimpaan? Miten toimia parhaiten, jotta pahin ei tapahdu? Miten ehkäistä maailman ruokapulaa? Miten varmistaa, että pakotteet osuvat Venäjään ja vievät pohjaa sodankäynniltä? Miten minimoida muille koituvia haittoja pakotteista? Miten käy ydinvoimaloiden Ukrainassa…

Rastia ruutuun

Kaiken tämän keskellä median kysymys meille kansanedustajille on ollut: Laita rasti NATO-ruutuun: kyllä, ei, en osaa sanoa. Inhoan rasti ruutuun kysymyksiä. Ne sopivat vain doodleen, jolla sovitellaan kalentereita.

Olen intuitiivisesti osannut sanoa kantani siitä päivästä lähtien, kun Suomi päätti aseiden viennistä Ukrainaan. En silti ole henkilökohtaisesti pitänyt intuitiostani. Olen halunnut vaihtoehtoja ja varmuutta.

Asioilla on järjestyksensä. Mielestäni isoissa päätöksissä on pidettävä mieli avoimena uudelle tiedolle, faktoille, historia opeille, nykypäivän riskeille, tulevaisuuden arvioinnille ja kansalaisten palautteille.

Suomi tekee päätöksensä itsenäisesti, silti on hyvä arvioida, miten naapurissa toimitaan. Molempien puolien naapurissa.

Pohjoismaat yhteistyössä

Ruotsissa Nato-analyysi näyttää kulkevan samaan suuntaan kuin meillä. Tämä on hyvä viesti, jos molemmat maat liittyvät Natoon, niin kaikki Pohjoismaat ovat Nato-maita.

Yhteinen pohjoismainen jäsenyys helpottaa strategista yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa.

Erityisesti Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö Itämeren turvallisuuden takaamiseksi nousee entistä tärkeänpään rooliin.

Entä Venäjä? Venäjän johto on arvaamaton. Putin on julistanut Suomen vihamieliseksi valtioksi, koska tuemme Ukrainaa ja asetamme pakotteita.

Olisimmeko voineet toimia toisin? Säilyttää ystävyyssuhteet? Periaatteessa kyllä. Mutta me emme ole Pohjois-Korea, Kiina tai Intia. Juuri periaatteiden vuoksi minusta on itsestään selvää, että me tuomitsemme oikeudettoman hyökkäyksen suvereeniin maahan ja sodan rikokset, julmuudet.

Suomi on valinnut puolensa

Me valitsimme puolemme. Ystävällismielisiä suhteita ei enää ole edes naapurimme puheissa. Eikä niihin ole paluuta ihan pian, vaikka haluaisimme.

Suomi päätti aikanaan liittoutua Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa taloudellisesti, ihmisten palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden vuoksi. Tällä liittoumalla on rauhantyön historia, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Nyt on syytä edelleen vahvistaa EU:n keskinäisen avunannon sekä yhteisvastuun merkitystä.

Venäjän hyökkäyksen myötä Suomi valitsi puolensa niin vahvasti, että tuemme Ukrainaa myös aseilla. Me emme ole enää liittoutumattomia emmekä puolueettomia. Olemme jo pitkään olleet Naton läheinen kumppani.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen on luonnollista päättää, käytetäänkö Nato-optiota. Oma viisarini osoittaa kohti Natoa, vaikka en sen autuaaksi tekevään voimaan uskokaan. Pahan paikan tullen olemme kuitenkin yhdessä enemmän.

(Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa 14.5.2022)

Tarja Filatov: Erilainen Vappu

Toimittaja Orimattilassa kysyi minulta, miltä tuntui kun vappuna joutui puhumaan sodasta. Surulliselta, äärettömän surulliselta se tuntui.

Vappu on kevään juhlaa, vaikka ei säästä ihan aina uskoisi. Vappu on opiskelijoiden juhlaa, puheen sorinaa, maljojen kohinaa, riehakastakin menoa. Vappu on työväen juhlaa ja toivoa paremmasta.

Ennen muuta Vappu on ihmisten kohtaamisen juhlaa. Läsnäoloa. Liveä. Ei mitään nettimeininkiä. Vappuna lihaminä voittaa ylivoimaisesti digiminän.

Monessa työväen vappujuhlassa marssitaan nyt rauhan puolesta. Rauhan tärkeys on noussut poliittiselle agendalle sen rikkouduttua Ukrainassa.

Demokratia ja rauha on asioita, joiden tärkeyden huomaa usein vasta kun ne menettää. Vaalikaamme niitä yhdessä.

Pelon aikaa

Mielessäni on viimeaikoina pyörinyt Tommy Tabermanin runo.

”Mitä pelolle voi tehdä?

Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen.

Sitä pelko pelkää,

syliin ottamista.”

Mietin, että miksi, tämä runo alkoi vaivaamaan minua niin paljon, että piti kaivaa se esiin. Syitä on varmasti monia, mutta ehkä siksi, että tämä on kriisien ja pelon vuosikymmen.

Pelkoa on synnyttänyt ilmastokriisi, korona, Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan, talouden epävarmuus. Kansakunnan henkiset stressitasot ovat korkealla.

Meidän yhteinen vastuumme on lieventää pelkoa huolta ja epävarmuutta. Tehdä niitä tekoja jotka tuovat turvaa. Ja se vastuu on sitä suurempi, mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme.

Talouden epävarmuus kumpuaa koronasta ja sodasta

Hallitus osoitti alkukevään kehysriihessään päättäväisyyttä, kun vaikeaksi ennakoitu riihi saatiin päätökseen etuajassa.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on ollut syöksykierteessä alaspäin koko Marinin hallituksen ajan. Toteutuman faktat kertovat kuitenkin toista.

Tuotanto saavutti koronaa edeltäneen tason jo viime vuonna, työllisyys nousi ennätystasolle, avoimia työpaikkoja oli ennätyksellisen paljon ja julkisen velan BKT-suhde laski viime vuonna.

Ukrainan sota muutti talouden näkymää. Kasvuennusteita on alennettu, epävarmuus on kasvanut ja inflaatio on kiihtynyt. Erityisesti energian hinnat ovat kasvaneet voimakkaasti.

Sota syö taloutta. Kehysriihen laskelmat osoittavat, että julkisessa taloudessamme on jo nyt tulossa 7 miljardin kulut sodan vuoksi.

Mutta meillä kyse on kuitenkin vain taloudesta.

Ukrainassa kyse on ihmisten hengestä. Koko kansakunnan olemassaolosta.

Euroopan kartalle on palannut uusi jakoviiva, jonka Putin ja Venäjän viranomaiset ovat piirtäneet puheillaan ja teoillaan.

Läntisten demokratioiden ja Euroopan unionin tuomio Venäjän toimille on ollut tiukka ja kiertelemätön. Venäjän aggressio Ukrainaa kohtaan on ennennäkemättömän vakava teko, jolla on kauaskantoisia seurauksia maailmanlaajuisesti.

Tällaisina aikoina tuntuu, että sanat eivät riitä kertomaan.

Me tarvitsemme yhtenäisyyttä Ukrainan tukemisessa ja maksimaalista painostusta Venäjää kohtaan, jotta se lopettaa hyökkäyksensä välittömästi ja ehdoitta.

Venäjän aggressio on aiheuttanut muun muassa vakavimman humanitaarisen kriisin Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Se on johtanut ukrainalaisten pakolaisuuteen, energiakustannusten jyrkkään nousuun ja vaarantamassa ruokaturvan.

Venäjän asevoimien julmat kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ​​on saatava tuomiolle.

Samalla kun tuomitsemme Venäjän johdon teot on tärkeää tukea Valko-Venäjän ja Venäjän kansalaisyhteiskuntaa. Niitä tahoja, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, riippumattomia toimittajia, tiedemaailmaa ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa puolustavia järjestöjä.

Vaikka sota on jatkunut jo liian pitkään, emme saa turtua tilanteeseen. Emme saa antaa periksi.

Suomessa taas meidän on tehtävä kaikki tarvittava oman turvallisuutemme takaamiseksi. Eduskunta käsittelee parhaillaan turvallisuuspoliittista selontekoa ja Suomen tietä tässä muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

Kestävä kasvu

Tässä tilanteessa talouspolitiikan tärkein tehtävä on luoda vakautta ja ennustettavuutta.

Kehysriihen päätöksillä hallitus tuki talouden kestävää kasvua ja vastasi Venäjän hyökkäyksestä aiheutuviin tarpeisiin. Toimet vahvistavat turvallisuutta ja luovat näkymää tulevaisuuteen.

Hallitus linjasi mittavista investoinnista sotilaalliseen maanpuolustukseen, rajaturvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen. Teemme kaiken tarvittavan Ukrainasta tänne tulevien ihmisten auttamiseksi.

Vain yksi maapallo

Nousevat energian hinnat osoittavat meille, että fossiilisista polttoaineista on irtauduttava mahdollisimman pikaisesti. Se on ainut kestävä tie päästä eroon hintojen vaihteluiden haitallisilta seurauksilta.

Meillä on vain yksi maapallo. Sitä on hoidettava huolella, jotta se kestää tulevaan. Ilmastonmuutokseen ei voi vastata huomenna tai parempina aikoina. Se on täällä tänään. Mitä myöhemmäksi jätämme tarvittavat toimet, sitä vaikeampia ne on.

Nyt on aika yhdistää työllisyyspolitiikka ja ilmastonmuutoksen hillintä. Suomella on korkean osaamisen maana mahdollisuus olla edelläkävijä ja luoda kestävää kasvua. Jopa hyötyä siitä.

Hallitus on linjannut yhteensä noin 850 miljoonan euron kokonaisuudesta, joka vahvistaa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, nopeuttaa vihreää siirtymää ja vauhdittaa investointeja.

Ihmisten tuki hintojen noustessa

Taloustoimien tarkoitus on auttaa ihmisiä pitkällä aikavälillä, mutta apua tarvitaan tässä ja nyt ja siksi hallitus linjasi lukuisia toimia ihmisten ja yritysten tukemiseksi energian ja muiden hintojen noustessa.

Sosiaalietuuksien ja eläkkeiden indeksikorotuksia aikaistetaan sekä pienten- ja keskisuurten eläkkeiden verotusta kevennetään jo ensi kesänä. Työmatkakuluvähennystä on nostettu työssäkäyvien tueksi ja kuljetusalalle toteutetaan uusi tukimalli. Lisäksi on käynnistetty ammattidiesel-järjestelmän ja kotitalouksien kohdennetun tukijärjestelmän valmistelu.

Vain osaava Suomi pärjää

Suomessa kasvu perustuu osaamiseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja investointeihin. Hallitus päätti riihessä merkittävistä TKI-rahoituksen kokonaisuudesta. Lisäksi korkeakoulujen rahoitusta on vahvistettu. Tällä turvaamme työpaikkojen syntyä ja kilpailukykyämme.

Valttimme on osaavat työntekijät erilaisilla työpaikoilla. Siksi on tärkeää, että oppivelvollisuutta on laajennettu. Koulutuspolitiikassa on tapahtunut paljon.

Varhaiskaskasvatukseen palautettiin subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ryhmäkokoja pienennettiin lasten turvaksi.

Oppivelvollisuutta paitsi laajennettiin toiselle asteelle niin samalla toinen aste muuttui maksuttomaksi ja tämä tuntuu lapsiperheiden toimeentulossa.

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatua parannetaan ja tasa-arvoa edistetään. Korkea-asteelle on lisätty yli 10 000 aloituspaikkaa.

Edellisen eduskuntakauden mittavien koulutusleikkauksien jälkeen olemme päässet parempaan tilanteeseen.

Panostuksista huolimatta pitää muistaa, että korona on synnyttänyt osaamisvajetta. Osa on pärjännyt hyvin, mutta osa lapsista ja nuorista on pudonnut vauhdista.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. Korona on ollut kelju kaveri monelle lapselle ja nuorelle.

Koronan aiheuttama hyvinvointi- ja oppimisvaje pitää paikata. Se edellyttää panostuksia kaikilla koulutuksen asteilla. Ei vain koulutukseen, vaan myös mielen hyvinvointiin.

Terveys on tärkeä investointi

Viimeaikoina hoitoon pääsystä on puhuttu paljon.

Hallituksen päättämä hoitotakuu ei riitä, tarvitaan laatua. 

Tuut-tuut-tuut. Painakaa yksi jos tahdotte… Ajan varaaminen terveydenhuoltoon käy nykyisin näppärästi netissä. Jos netti arveluttaa tai pelottaa saa usein asioida piippausten ja napinpainallusten kanssa. 

Ikääntyneen tai sairaan ihmisen ei aina ole helppo löytää oikeaa nappulaa. Ja usein lääkäriajan saaminen valuu liian kauas. Hoitoon pitää päästä helposti ja ajoissa. 

Korona kasvatti jonoja ja sai monen empimään, onko sairauteni niin vakava, että lääkäriin tohtii mennä, koska korona rasittaa terveydenhuoltoa.

Sama toistui nyt hoitoalan lakon aikana. Kiireelliset tapaukset hoidetaan, mutta kiireettömiä ei. Moni sairaus uhkaa pahentua. 

Hallituksen kehysriihessä päätettiin hoitotakuun käyttöön ottamisesta. Päätös on tärkeä ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Päätös on talousviisas, vaikka maksaa alkuvaiheessa. Aika hoitaa vain osan sairauksista kuntoon, mutta moni sairaus pahenee hoitamattomana ja viivästynyt hoito tulee kalliimmaksi. 

Hoitotakuun tavoitteena on vahvistaa terveydenhuollon peruspalveluja sekä turvata avun saanti ja lääkäriin pääsy.

Kiireettömässä sairaanhoidossa hoitoon tulee päästä seitsemän vuorokauden sisällä. Yksilöllinen arvio hoidon tarpeesta tulee saada heti. Suun terveydenhuoltoon tulee päästä kolmen kuukauden sisällä. 

Erot eri alueilla hoitoon pääsyssä johtuvat mm. lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja hoitohenkilökunnan saatavuudesta, terveyskeskusten toimintamalleista sekä avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon resursseista.

Vaikka eduskunta säätäisi kuinka tiukan lain ja vaikka budjetissa varattaisiin terveydenhuoltoon mittavasti lisää rahaa, hoitotakuu ei toteudu ellei terveydenhoivan ammattilaisia ole riittävästi. Sama koskee ikäihmisten hoitoa ja hoitajamitoitusta.

Kyse on ammattilaisten saatavuudesta. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoiva-alan työehtosopimusneuvottelut ratkeavat.

Maahan on ehdottomasti saatava ratkaisu, joka lisää terveydenhoidon ja yleensä hoiva-alan työn houkuttelevuutta. Se ei synny pakottamalla, vaan yhdessä sopien.

Toivon malttia ja viisautta kaikille, jotka nyt ratkaisua neuvottelevat.

Työmarkkinamyrskyistä on päästävä uuteen sopimisen malliin

Suomalaisilla työmarkkinoilla on puhaltanut viimeaikoina navakasti kuin yleensä vappuna torilla. Mitä myrskyn jälkeen, sitä ei tiedä vielä valitettavasti vielä kukaan. Selvää on vain, että kolmikantainen sopimusyhteiskunta on ohentunut.

Yksityisellä puolella elinkeinoelämän edustajien puheissa paikallisen sopimisen laajentamiseen on ladattu paljon toiveita. Työnantajat ovat kaavailleet, että jatkossa palkoista ja työehdoista voitaisiin sopia aiempaa vapaammin yritystasolla.

Paikallisen sopimisen laajentaminen käy myös työntekijöille, kunhan kyse on aidosta sopimisesta. Sen edellytyksenä on tasapuolinen neuvotteluasetelma ja toimiva luottamusmiesjärjestelmä. Valitettavasti tuntuu siltä, että paikallisen sopimisen edistäminen näillä ehdoilla ei käy työnantajille.

Työehtosopimustoiminnan lopettaminen näyttäytyi strategiselta siirrolta, jolla pyritään nakertamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä työpaikoilla ja lisäämään työnantajien määräysvaltaa.

Julkisella puolella kyse on verotuloilla kerätyn palkanmaksuvaran ja työn vaativuuden ja kuormittavuuden välisestä ristiriidasta.

Monet meistä maksaisi mielihyvin enemmän hoiva-alalle ja koulutuksen ammattilaisille. Mutta samaan aikaan, me emme halua korottaa muiden työntekijöiden veroja, joilla palkat maksettaisiin. Helppoja vastauksia ei ole. Tarvitaan ratkaisuja nyt ja pidemmällä aikavälillä.

Kokemukset politiikan puuttumisesta palkkaneuvotteluihin ovat kyseenalaisia: vuonna 2007 kokoomuksen hoitajille eduskuntavaaleissa lupailemat palkankorotukset, johtivat lakkoon ja tiukkoihin tilanteisiin. Nyt edessämme on samoja haasteita.

Eduskunta ei päätä palkoista, ei edes valtion työntekijöiden palkoista. Mutta eduskunnan tehtävä julkisella sektorilla on huolehtia siitä, että budjetissa on riittävät palkkarahat.

Sopimusyhteiskunnan kolmikantaperiaatteeseen on kuulunut, että vaikutusvaltaa ei pyritä lisäämään hyödyntämällä poliittisia suhdanteita, sillä poliittisen kortin pelaaminen heikentää työmarkkinoiden yli vaalikautista ennustettavuutta.

Silti työmarkkinoilla vilkuillaan yhä enemmän poliittiselle ohituskaistalle strategisten ja jopa ideologistenkin tavoitteiden edistämiseksi. Tätä tapahtui edellisen eduskuntakauden aikana työnantajapuolelta ja nyt paineet tulevat työntekijäpuolelta.

Seurauksena saattaa olla palkanmuodostukseen ja työehtoihin liittyvien kysymysten pysyvä puoluepolitisoituminen. En usko, että pöytien sotkemisesta seuraa parempaa järjestelmää.

Silti on ehdottomasti syytä miettiä, millä mallilla sopimisen mallia kehitetään. Miten turvataan julkisen puolen työvoiman saatavuus ja työn houkuttelevuus. Millä varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky yksityisellä puolella.

Samoin sitä, mitä minimejä pitää viedä työlainsäädäntöön kaikkia toimialoja koskevina, jos nyt toimialakohtaisesti yleissitovilla sopimuksilla turvatut minimit rapautuvat.

Toivottavaa olisi, että työmarkkinoiden toimijat kykenisivät yhteistyössä vastaamaan työn ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin – suomalaista sopimisen kulttuuria kunnioittaen.

Pitkällä tähtäimellä sopimisen tie tuottaa varmasti aina jatkuvaa vastakkainasettelua paremman lopputuloksen sekä työnantajille että työntekijöille.

Hyvät ystävät puoli kuuta peipposesta , västäräkistä vähäisen, pääskysestä ei päivääkään. Västäräkit pomppivat aamulla kotipihallamme, joten hetki vielä ja aurinko lämmittää kylmän sään. Oikeus voittaa myös sodan. Siitä olen varma. Vappuiloa kaikille!

Tarja Filatov: Kyberturvallisuus voisi olla kilpailukykytekijä Suomelle

Arjessa moni meistä kiroaa sitä, että netti tökkii. Pyörii, pyörii, pyörii… ja taas aloitetaan alusta. Silloin kun netti toimii, sitä ei osaa arvostaa. Yksilön tasolla netin tökkiminen on harmillista, mutta yhteiskunnan tasolla se voi olla iso uhka.

Harmi on eri tason asia kuin turvattomuus. Identiteettivarkaudet, feikkisivut, valemediat ja vastaavat kiusat ovat somekansalle tuttuja. Vieraampaa on se, mihin kaikkeen tietojamme käytetään ja kuka käyttää.

Meidän jokaisen yhteisellä vastuulla on pitää tietoturvastamme ja kyberturvallisuudestamme huolta. Aktiivinen järjestelmien päivittäminen ja hyvä salasanojen hallinta on osa turvaa. Mediakriittisyyttä tarvitaan psykologista vaikuttamista vastaan. Somessa voidaan hallita mieliämme ja mielipiteitämme huomaamattamme.

Tietovuodot jysähtivät varmasti meidän jokaisen tajuntaan, kun Psykoterapiakeskus Vastaamon henkilötiedot ja asiakastiedot levisivät Tor-verkkoon. Taustalla olivat yrityksen laiminlyönnit tietoturvassa, mutta vaikka toimisimme kuinka huolellisesti, niin riskejä on.

Mitä jos terveydenhuollossa järjestelmät kaatuvat, pankit sekoilevat ja vaikkapa Kelan palvelut pysähtyvät?

Hienosti sanottuna kyberturvallisuuden uhkat ja häiriöt nousevat esiin Venäjän aggressioiden vuoksi. Olemme kyllä jo aiemmin esimerkiksi koronan aikana huomanneet jo, miten haavoittuvia järjestelmät ovat.

Moni meistä on lukenut lehdistä kuntasektoriin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä, yrityksiin suunnatuista kiristyshaittaohjelmista ja tietovuodoista. Eduskunnassa muistetaan hyvin päätöksentekoon liittyvä kybervakoilusuunnitelma, jonka Suojelupoliisi onneksi huomasi ajoissa.

Kun palveluiden digitaalisuus lisääntyy, niin ymmärrämme, että kyse ei ole vain virtuaalimaailman erillisistä palveluista, vaan koko yhteiskunnan palveluiden toimivuudesta.

Koko Euroopassa ja Suomessa on syytä varautua aiempaa tehokkaammin kyberhyökkäyksiin ja kyberhäiriöihin. Turvallisuusympäristömme on pysyvästi muuttunut. Kyberriskit ja niiden torjunta ovat kiinteä osa turvallisuusrakennettamme.

Uusien riskien tunnistaminen ja niihin vastaaminen edellyttää poikkihallinnollista seurantaa, analyysiä ja vastetta. Siihen liittyvät kyberturvallisuutta koskeva tilannekuva, kansallisesti kriittisten toimijoiden kybervarautuminen ja julkisen sektorin kyky varautua kyberhäiriöihin.

Kyberrikollisten ja muiden kybertoimijoiden osaaminen kasvaa. Erilaiset kyberturvallisuutta koskevat häiriöt ja hyökkäykset kehittyvät, koska teknologia kehittyy koko ajan. Yhteiskunnalla on oltava valmius vastata näihin uhkiin.

Jos meidän runkoverkkoomme onnistuttaisiin hyökkäämään, se saattaisi pahimmillaan tehdä elämästä yhtä helvettiä. Liikenne sotkeutuisi, kun liikennevalot pimenisivät, sähköiset palvelut ja pankkiautomaatit lakkaisivat toimimasta, asuntojen lämmityspatterit kylmenisivät, matkapuhelinverkot kaatuisivat…

Tulevaisuudessa yhä useammat yhteiskunnan kriittiset sektorit ovat velvoitettuja huolehtimaan kyberturvallisuudesta nykyistä vahvemmin. Vastaamo-keissi muutti jo lainsäädäntöä. Uusi asiakastietolaki velvoitti sosiaalihuollon palvelunantajat ja yksityiset terveydenhuollon palveluntarjoajat liittymään valtakunnallisiin Kanta-palveluihin.

Yhteiskunnan kyberkyvykkyydet, luotettavat verkot ja digitaaliset palvelut sekä viranomaisten kyky palvella elinkeinoelämää voivat olla tulevaisuudessa vahva kilpailutekijä Suomelle. Jos taas Suomi ei kykene ylläpitämään uskottavaa kybervarautumistasoa, Suomen maariski voi näyttäytyä liian korkeana kansainvälisiä investointeja suunniteltaessa.

Tarja Filatov: Suojataan romanilapsia sodalta

Romanit kohtaavat rakenteellista syrjintää, jonka kitkemisessä Euroopan unioni on epäonnistunut. Ihmisoikeuksia kunnioittavana arvoyhteisönä unionin on vahvistettava romanipolitiikkaansa ja velvoitettava jäsenmaita luomaan romaneille yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen, työntekoon ja oman elantonsa ansaitsemiseen. Romanien syrjitty asema on eurooppalainen häpeä ja ihmisoikeusrikos.

Tänään vietetään kansainvälistä romanipäivää. Sitä on vietetty Euroopan romanien keskuudessa jo kohta 30 vuotta. Juhlapäivä saatiin suomalaiseen allakkaan vuonna 2014. Päivän tarkoitus on nostaa esiin romaniväestön asemaan ja romanipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Ukrainassa sodan jalkoihin on jäänyt lukuisia ihmisiä. Siellä asuvat ihmiset puolustavat maataan Venäjän julmalta hyökkäykseltä ja erityisesti naiset ja lapset pyrkivät pakenemaan ja etsimään turvaa muualta Euroopasta.

Ukrainassa romaneita uskotaan olevan maan syrjäytynein vähemmistöryhmä, kuten monessa muussa maassa. Syrjäytymisen kierre on vaivannut Ukrainan romaniyhteisöjä sukupolvien ajan ja sillä on pitkä historia vainosta, sorrosta, hyväksikäytöstä ja assimilaatioista useiden hallintojen aikana. Riippumattomien tahojen arvioiden mukaan Ukrainassa saattaa olla 200 000 - 400 000 romania. Eniten romaniyhteisöjä on Karpaattien, Odessan ja Kharkivin alueilla.

Monet Ukrainan romanit viettävät koko elämänsä ilman henkilöllisyystodistusta tai rekisteröintiä. Arvioiden mukaan ’paperittomia’ on noin 35 000. Osattomuus ja virallisen aseman puute lisää heidän poissulkemista ja yhteiskunnasta eristämistä sekä vähentää kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien toteutumista.

On tärkeätä varmistaa se, että avun saaminen on tasapuolista riippumatta siitä, mikä on avuntarvitsijan tausta. Muistetaan, että lapsuudesta ei tule uusintaa ja siksi on tärkeä tarjota suojaa ja apua kaikille sodan kauhuja pakoon pyrkiville. Tehdä työtä sen eteen, että kaikki voisivat olla turvassa.

Tarja Filatov: Hallituksen kehysriihi eteni viiden Teen taktiikalla - Turvallisuus, terveys, tutkimus, toimeentulo ja työ

Kehysriihen päätökset linjaavat tulevia budjetteja. Tällä kertaa kehysriihtä varjosti Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan. Siksi panostukset turvallisuuteen ovat poikkeuksellisen vahvat.

Jotta selviämme tulevaisuudessa meidän on oltava kilpailukykyinen ja siksi toinen suuri panostus tehtiin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja tulevaisuuden kestävän kasvun vahvistamiseksi.

Epävarmana aikana panostetaan turvallisuuteen

Pyytämättä ja yllättäin turvallisuustilanne Euroopassa heikkeni, siksi hallitus panostaa puolustusvoimien toimintakyvyn kehittämiseen materiaalihankintoihin. Lisäresurssia käytetään mm. panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseiden, taistelijan varusteiden, tykistöampumatarvikkeiden, kenttähuoltomateriaalin sekä meri- ja ilmapuolustuksen ohjusten hankintaan.

Puolustusvoimien toimintamenoja korotetaan kehyskaudella 130-200 miljoonan euroa vuodessa. Niin voidaan lisätä puolustusvoimien henkilöstömäärää asteittain ja kertausharjoituskoulutettavien reserviläisten määrää. Samalla nostetaan puolustusmateriaalien kunnossapitoa. Rajavartiolaitos saa lisäresurssia.

Investoinnit terveyteen ja hyvinvointiin koskettaa meitä kaikkia

Sote-uudistus on osa turvallisuutta. Arjen turvaa, mutta ennen kaikkea terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Jotta uudistus tapahtuu turvallisesti tarvitaan häiriötön siirtymä uuteen. Tässä tietohallinnolla on iso merkitys. Samalla voidaan parantaa palveluja niin asiakkaan kuin työntekijöiden näkökulmasta.

Hyvinvointialueiden toiminta saa lisäresurssia pelastustoimen tietohallinnon kehittämiseen ja hyvinvointialueiden lisärahoitukseen. Jo tänä vuonna hyvinvointialueille varataan ICT-järjestelmiin 100 miljoonan euron lisävaltuutus.

ICT:n lisärahoitus tulee tarpeeseen. Järjestelmien yhteensovittaminen on iso työ varsinkin niillä alueilla, joilla yhteistä sote-kuntayhtymää ei ole ollut valmiina kuten Kanta-Hämeessä.

Kehysriihen päätöksin hoitotakuu etenee. Sen ajatus on että sairastuessaan ihmisen on ensimmäisenä päivänä saatava yhteys ammattilaiseen, joka arvioi tilanteen ja päästävä seitsemän päivän sisällä lääkäriin. Lain valmistuessa ratkeaa uudistuksen yksityiskohdat.

Tulevaisuuden menestys ei synny tyhjästä

Myös osaavan tulevaisuuden rakentamiseen panostetaan monin tavoin. Tavoitteena on nostaa tutkimukseen ja kehittämiseen. Valtion T&K-rahoitus on ensi vuonna noin 2,3 miljardia euroa.

Tutkimus ja innovaatiot rakentavat tulevaisuuden kasvua, parantavat kilpailukykyämme osaamisvetoisilla markkinoilla ja auttavat meitä vihreön siirtymän toteuttamisessa.

Hallitus päätti mm. pysyvästä korotuksesta Suomen Akatemian valtuuteen, Business Finlandin TKI-avustusvaltuuteen sekä kertaluonteisesta korotuksesta veturiyritysten tukeen. Lisäksi alueille tulee uusi TKI-rahoituksen instrumentti.

Myös ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa vahvistetaan. Tämä on erityisen törkeää, jotta ns. Tulevaisuusinvestointien rahoituksen päättyessä rahoitus ei sukella. Opiskelijoiden tulorajoja nostetaan vuoden 2021 tasosta 50 prosentilla vuodesta 2023 lukien.

Toimeentulo tiukilla

Polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen nousu, inflaation nousu ja huoli Ukrainan sodan vaikutuksista on saanut monet ihmiset huolestumaan toimeentulostaan. Työssäkäyviä hallitus on tukenut työmatkavähennystä parantamalla ja nyt päätetty kela-indeksin varhennus auttaa kaikkein pienituloisimpia.

Yleensä kela-indeksi korottaa etuuksia vuoden jälkijunassa. Nyt ylimääräinen indeksikorotus tehdään jo elokuussa, jotta pienituloisimpien toimeentulo seuraisi paremmin elinkustannusten nousua. Korotus auttaa mm. eläkeläisiä ja työttömiä.

Vahvempaa muutosturvaa ikääntyneille työttömille

Työllisyys on kehittynyt positiivisesti, vaikka taustalla on koronan negatiiviset vaikutukset moniin yrityksiin. Erityisen iloinen voi olla nuorempien ikäluokkien parantuneesta työllisyystilanteesta.

Ikävä kyllä tilanne ei ole yhtä suotuisa ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla. Rakennemuutos aiheuttaa työpaikkamenetyksiä ja vaikka uusia työpaikkoja syntyy, ikääntyneemmän työntekijän on yhä vaikea työllistyä. Siksi on tärkeää, että hallitus panostaa kehysriihen päätöksissä yli 55-vuotiaiden työllistymiseen noin 60 miljoonaa lisäeuroa.

Ensi vuonna otetaan käyttöön ikääntyneiden muutosturvakoulutus ja 55 vuotta täyttäneiden työhön paluun tuki. Muutosturvapaketin tarkoituksena on edistää työttömäksi joutuneiden ammatillisia valmiuksia tai valmiuksia toimia yrittäjänä, ja edistää irtisanotun nopeaa uudelleen työllistymistä.

Tämä on tervetullutta apua, koska moni on tehnyt pitkän uran saman työnantajan palveluksessa ja työnhaun tavat ovat ajan kuluessa muuttuneet. Ammatillisen koulutuksen vahvistaminen on tarpeen, koska osaamistarpeet muuttuvat.

Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta ja vahvistaa julkista taloutta. Jotta tavoitteisiin päästään ja osaavan työvoiman saatavuus turvataan, tarvitaan myös ikääntyneiden työpanosta ja osaamista.

Tässä muutamia poimintoja tulevista budjettilinjoista. Paljon muutakin paketissa oli, mutta tässä tämänkertaiset nostot.

Tarja Filatov: Ero sattuu mutta siitä voi alkaa uusi hyvä elämä

Parisuhteen syntyminen ja vahvistuminen ovat ihmisen elämän onnen hetkiä. Rakkaus kantaa. Kun ihmiset solmivat parisuhteen, olipa se sitten avioliitto tai avoliitto, harva ajattelee eroa.

Parhaimmillaan parisuhde tuo onnea, iloa ja voimavaroja elämään, mutta se voi muuttua elämää rajoittavaksi ja ahdistavaksi noidankehäksi.

Ero ei koskaan ole helppo asia. Erosta selviäminen on yksilöllistä.

Toiselle ero voi tuoda helpotuksen pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen. Omassa mielessä ero on saattanut alkaa jo kauan ennen eropäätöstä. Toisen kohdalla ero, varsinkin itselle yllätyksenä tuleva ero, voi järisyttää koko henkistä tasapainoa.

Eroaminen on vaikeampaa, jos parilla on lapsia. Ero edellyttää sopimista lasten huollosta ja elättämisestä.

Lapsista voi tulla erossa pahimmillaan kiistakapuloita ja vallankäytön välineitä. Toinen vanhempi voi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta.

Hyvin hoidettu ero saattaa jopa parantaa lasten elämää, koska lapsi aistii herkästi, että vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä, se vaikuttaa lapseen.

Avioerossa ihmisen tunne-elämä on kovilla. Eroon voi liittyä kieltämistä, surua, pelkoa, vihaa, riemua ja hyväksyntää.

Tunnemyrskystä huolimatta on tärkeää osata etsiä syyllisyyden ja syyllistämisen sijaan ratkaisuja. Ylitsepääsemättömissä tilanteissa on tärkeää rohjeta hakea apua.

Avioero ei ole elämän loppu vaan se voi olla uuden hyvän alku.

Viimeisten 30 vuoden aikana vuosittaisten avioerojen määrä on absoluuttisesti pysynyt melko vakiona, mutta suhteellisesti arvioituna noussut, sillä vuoden aikana solmittujen avioliittojen ja uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrä on laskenut.

Kolmasosa kaikista lapsista elää yhden vanhemman luotsaamassa perheessä jossain elämänsä vaiheessa. Yhden vanhemman perheiden lapsista valtaosa on eroperheiden lapsia. Lapsiperheen ero on iso asia ja se koskettaa jokaista perheenjäsentä. Perheen hajoaminen sisältää aina riskejä ja tuen tarvetta.

Erityisesti lasten kannalta on tärkeää, että vaikeassa erossa on tukea tarjolla vanhemmille, koska lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.

Toisen tai molempien vanhempien uusi suhde voi parhaimmillaan johtaa kumppanuuteen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat ja useampi välittävä aikuinen ympärillään.

***

Tämän vuoden eroseminaarin teemana on maahanmuuttajuus. Aihe on erityisen ajankohtainen Venäjän hyökättyä oikeudettomasti Ukrainaan ja ukrainalaisen äitien sekä lasten paetessa sotaa.

Maahanmuutto on usein stressitekijä, joka vaikuttaa parisuhteeseen, varsinkin jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi sota. Tällöin siinä on erityisen haastavia elementtejä.

Ukrainan tilanne voi vaikuttaa Ukrainasta sotaa paenneisiin, mutta myös niihin, jotka ovat tulleet maahan jo aiemmin sotaa tai kriisiä pakoon.

Maahanmuuttajien tietoisuus - olipa syy maahanmuuttoon mikä tahansa - eroauttamisen palveluista on melko vähäistä.

Samaan aikaan eroauttamista tarjoavissa palveluissa työntekijöillä ei aina ole riittävää osaamista kulttuurisesta kohtaamisesta.

Eroon voi liittyä maahanmuuttajille epäluuloa tai luottamuspulaa viranomaisia kohtaan, tabuja, perheen sisäisten asioiden esille ottamisen häpeää jne.

Eroauttamisessa on tärkeää huomioida perheen kaikki osapuolet, huomioida yksilöllisesti kulttuuriset seikat. Kielen tulkkaus on tärkeää olla saatavilla, koska kyse on hyvin sensitiivisistä asioista.

Palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen tulee satsata. Yhdenvertaiset palvelut maahanmuuttajille on taattava kaikilla hyvinvointialueilla kieli ja kulttuuritaustasta riippumatta. Panostus kannattaa, koska se auttaa kannattelemaan loppuelämää.

Konkreettisesta avusta on paljon tukea maahanmuuttajille, sillä heille suomalainen palvelujärjestelmä ja byrokratia voi olla haastavaa ja vierasta.

Verkostoyhteistyö on tärkeässä roolissa, kunnissa tulisi hyödyntää pienempiä maahanmuuttajayhdistyksiä ja tehdä yhteistyötä erilaisten hankkeiden kanssa.

Lasten ja nuorten näkökulmasta vanhemmuuden tuki eron jälkeen on tärkeää. On tärkeää, että tuetaan kaikkia osapuolia, lapsi tai nuori ei saa jäädä vanhempien kriisien ja byrokratian jalkoihin.

Lapsen identiteetin tukeminen on tärkeää. Lapsen täytyy saada tutustua molempien vanhempiensa taustaan ja kulttuuriin. Erityisen tärkeää positiivinen suhtautuminen toiseen kieleen ja kulttuuriin on silloin, kun nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja niihin kohdistuu ennakkoluuloja, joista lapsi voi kärsiä.

On tärkeä tukea vanhempia siinä, että vaikka he eivät ole enää pariskunta, niin heillä on tärkeä tehtävä vanhempina.

Ensi- ja turvakotien liitossa tehdään eroauttamistyötä monin tavoin ja palveluita kehitetään jatkuvasti vastaamaan ajankohtaisia tarpeita.

Tarjolla on ammatillista tukea erokriisin kohtaamiseen, vertaistukiryhmiä, vanhempien ja lapsen/lasten tapaamisia valvotusti tai tuetusti ja verkon kautta tarjottavaa apua (esim. chat).

Olin puhumassa Ensi- ja turvakotien liiton Erofoorumissa tiistaina. Näitä asioita pohdiskelin avauspuheessani.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi. 

Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa, vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

KAIKKI SYRJINTÄ EI OLE TARKOITUKSELLISTA

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

ONKO TASA-ARVO ON VALMIS? 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla ylpeitä Suomesta, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Suomi ei ole valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.

Tämä ei olisi mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Putinin laiton hyökkäys Ukrainaan on saanut vihan ryöpsähtelemään tavallisia venäläisiä kohtaan.

Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perussopimuksen mukaan.

TASA-ARVO EI OLE VOILEIPÄPÖYTÄ, JOSTA VALITA VAIN HERKUT

Subjektiivisen päivähoito-oikeiden palauttaminen oli tasa-arvoteko. Nyt on pidettävä huolta siitä, että myös Ukrainasta sotaa pakenevat lapset pääsevät varhaiskasvatukseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä, pitää huolehtia muustakin koulutuksesta. Jatkuva oppiminen ei saa jäädä sloganiksi. Se on saatava todeksi, jotta työelämämme kehittyy ja kilpailukykymme kestää maailman muutoksissa.

Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.

Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen paremmin. 

Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistavat nykyisin IMF ja OECD.

LASTEN SUUSTA KUULEE TOTUUDEN

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”

Tarja Filatov: Raiskauslainsäädännön evoluutiota

Moni varmasti muistaa yli kymmenen vuotta vanhan Jenni Vartiaisen laulun Nettiin. Se osui aikaan, kun some vasta teki tuloaan. …Sillä kun me erottiin. Sä laitoit minut nettiin. Niin kuin luonto minut tarkoitti. Tätäkö se tarkoitti? Kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Koko maailma mua katselee. Kuvaruudun valoista, yksinäisten taloista…

Uusi eduskunnan käsittelyyn tuleva laki vahvistaa yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Raiskauksen määritelmä muuttuu siten, että jatkossa keskeistä on uhrin oma tahto. Toista esittävien seksuaalisten valokuvien lähettely ilman lupaa tulkitaan jatkossa seksuaaliseksi ahdisteluksi. Laulun tyttö voi jatkossa tehdä rikosilmoituksen.

Kun tulin mukaan politiikkaan aviopuolisoa ei voinut raiskata, koska puolison raiskaus ei ollut rikos. Ei vaikka väkisinmakaaminen olisi ollut kuinka selvä. Avioliitossa tapahtuva raiskaus tuli rangaistavaksi vasta vuonna 1994. Vasta vuonna 1998 alettiin käyttää raiskaus termiä, aiemmin puhuttiin väkisin makaamisesta. 

Vasta vuonna 1997 kumottiin laista Märta Tikkasen kirjan nimi Miestä ei voi raiskata. Kuuluisassa kirjassa raiskatuksi tullut nainen, kostaa miehelle ja menee poliisilaitokselle kertomaan, että on raiskannut miehen. Poliisin vastus on miestä ei voi raiskata. Ja näin asia oli pitkään juridisessa mielessä. Lakiuudistuksessa tunnustettiin, että mies voi olla raiskauksen uhri.

Vuonna 2011 lakiin tuli nukkuvan tai sammuneena olevan ihmisen raiskaus.  

Alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus on vuodesta 214 täyttänyt lähtökohtaisesti aina törkeän raiskauksen kriteerit. Törkeä lapsenraiskaus säädettiin rikoslaissa vuonna 2019 ja se kovensi vakavimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.

Eduskunta aloittaa uuden lain käsittelyn ensi viikolla. Nykyään raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät, kun raiskauksessa on mukana väkivaltaa tai väkivallan uhkaa ja uhri on puolustuskyvytön. Liian moni raiskaus jää näillä kriteereillä tuomitsematta. Suostumuksen puute tiukentaa lakia.

Uusi lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsi ei voi lähtökohtaisesti suostua seksiin aikuisen kanssa. Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa olisi lähtökohtaisesti lapsenraiskaus. Nykyään tapauksia käsitellään oikeudessa hyväksikäyttörikoksina. Nabokovin Lolitassa Humbert on Suomessa jatkossa lapsen raiskaaja eikä enää vältellen hyväksikäyttäjä. 

Euroopassa moni maa on jo siirtynyt suostumuspohjaiseen määrittelyyn raiskauksesta. Esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Alankomaat ja Britannia ovat uudistaneet seksuaalirikoslainsäädäntönsä.

Ruotsin entinen pääministeri Stefan Löfven on sanonut, että jos seksi ei ole vapaaehtoista, se on laitonta. Hyvin sanottu. Suostumusperustaisuus on järkevää, koska sen puutetta käsitellään jo nyt seksuaalirikosoikeudenkäynneissä, mutta koska asiaa ei ole laissa, se vaikuttaa uhrin oikeusturvan toteutumiseen. 

Kun miettii lakien muutosta ja katsoo aikaa taaksepäin, yllättyy usein. Miten on voinut olla, että vielä 90-luvulla on ajateltu, että puolisoa ja miestä ei voi raiskata. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä ihmettelemme varmasti sitä, että miksi ilman suostumusta on saanut harjoittaa seksiä.

Tarja Filatov: Kun mikään ei riitä

Julkisuudessa elää voimakkaasti mielikuva, että Sanna Marinin hallitus on kyllä onnistunut koronanhallinnassa, mutta kelvoton talous- ja työllisyyspolitiikassa. Tätä mielikuvaa ruokkivat erityisesti porvaripuolueet.

Veroaste alhaisimmalla tasolla kymmeneen vuoteen. Pandemia-ajan velkaantuminen euroalueen kolmanneksi pienin. Velkasuhde laskussa. Kestävyysvaje pienentynyt yli 4 prosentista noin 2,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen pandemiasta huolimatta ja työllisyys on ennätystasolla.

Siis huonoa talous- ja työllisyyspolitiikkaa? Tulokset kertovat sen, että toimivaa talous- ja työllisyyspolitiikkaa voi tehdä ilman, että köyhimpiä kuritetaan.

Marinin hallituksen työllisyyspakettia kokoomus arvostelee liian pieneksi. Ehkä siksi, että siinä ei leikata tarpeeksi työttömiltä. Kokoomuksen vaihtoehto suuntaisi miljardiluokan leikkaukset työttömille ja köyhimmille.

Hallituksen työllisyyspaketissa on porkkanaa, mutta ei se säästy kepiltäkään.
Porkkanaosastoon kuuluu ehdottomasti opiskelijoiden ansiorajan nostaminen. Tämä on kiva yllätys opiskelijoille, mutta myös keino, jolla työvoimapulan oloissa työmarkkinoille saadaan joustavaa keikkatyövoimaa.

Työttömyysturvalla opiskelijoille tuli tiukempia työnhakuvelvoitteita. Juttu ei tunnu työttömyysturvalla opiskelevista ihmisistä kivalta, mutta sopii suhdannetilanteeseen. Työttömyysturva on työttömyyden varalle, opintotuki taas opiskelua varten. On viisasta, että jos työtä ei ole, niin työtön voi opiskella, mutta jos töitä on, töihin pitää mielestäni mennä tai siirtyä oikeasti opiskelijaksi.

Palkkatuen muutoksista olen surullinen, koska se koskee ihmisiä, joiden työllistymismahdollisuus on heikko. Mutta tässä on taustalla unionin tukipolitiikka, joten sille ei oikein voi mitään.

Työttömyysturvan euroistaminen on yksilön kannalta plussaa tai miinusta riippuen siitä millaisissa pätkätöissä he ovat. itse ajattelen, että nykyaikana keikkatyö on yhä useammin tehtävään sidottua ja työajan rytmittymistä on yhä hankalampi valvoa.

Muistan kun selvittelin nuoren työttömyysturva-asioita. Hän teki nettisivun päivityksen ja sai siitä 50 euroa. Kyseessä oli kuukauden ainoa tienesti. Työ tulkittiin kokoaikaisesti, kuukauden päivärahat evättiin koska työaikavalvontaa ei ollut. No, tämä tarina päättyi onnellisesti, koska eihän kukaan voi tienata kokoaikatyössä 50 euroa kuussa. Ilman apua nuori olisi menettänyt kuukauden työttömyysturvansa.

Esimerkki ei suoraan liity työttömyysturvan euroistamiseen, mutta liittyy siihen, että monet keikkatyöt tehdään ilman työaikaa. Siksi euroistaminen on nykypäivää ja tulorekisteri on tehnyt sen mahdolliseksi.

Muutama hyvä asia lähtee kolmikantaiseen valmisteluun ja niille toivon nopeaa ratkaisua. Yksi on jatkuvan oppimisen edistäminen ja tuottavuuden parantamisen. Tähän toivoisin mukaan vaikuttavuuden, koska eritysesti julkisissa palveluissa se on avainasemassa.

Toinen työryhmä lähteen etsitään ratkaisuja psykososiaalisen kuormituksen ehkäisyyn. Tämä on viisautta koronan kurjistamassa maassa. Stressitasomme on korkeammalla kuin ennen koronaa masennus ja ahdistus on lisääntynyt. Oireita on hyvä purkaa, jotta mielensairaudet eivät lisäänny. Molemmat erittäin tärkeitä kokonaisuuksia.

Nuorten ohjaamotoiminta vakinaistetaan. Tätä kannatan ehdottomasti! Se on ehkä parasta, mitä edellinen hallitus sai aikaan. Moniammatillisia matalan kynnyksen palveluita tarvitaan. Mutta tarvitaan palvelupolun jatkumista ja tässä uusilla hyvinvointialueilla on haastetta.

Entinen presidentti kirjoitti aikanaan, että meillä pitää olla malttia vaurastua. Viisaasti sanottu. Ajattelen, että sama koskee koronan jälkitoimia. Meillä pitää olla malttia, jotta talouskasvu ei sakkaa ja jotta koronan sosiaalinen pitkä varjo osataan huoltaa vastuullisesti.

Ja jotta osaisimme huolella valmistella uudistukset, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.