Tarja Filatov: Kukaan ei ole suojassa ennen kuin kaikki ovat

Koronaan on kuollut viisi ja puoli miljoonaa ihmistä sekä yli 332 miljoonaa ihmistä on sairastunut. Näin kertovat Maailman terveysjärjestön WHO:n raportit 19. tammikuuta 2022.

Luvut kertovat, että ihan tavallisesta nuhakuumeesta ei ole kyse. Eikä luvuissa ole kaikki tapaukset, koska kaikkia ei raportoida. Viimeisen viikon aikana raportoitiin yli 21 000 kuolemantapausta pelkästään Euroopan alueella. 

WHO:n hyväksymät rokotteet ovat osoittautuneet turvallisiksi ja ovat vähentäneet taudin vakavia muotoja. Maailmanlaajuisesti rokotteet jakautuvat epätasaisesti. Kuten muut terveyspalvelut.

Euroopassa 57/100 henkilöä on täysin rokotettu, mutta Afrikassa vain 7/100. Alemman tulotason maissa vain 5/100 on täysin rokotettu, kun taas ylemmän keskitulotason ja korkean tulotason maat ovat jo rokottaneet täysin 68 henkilöä sadasta.

Koronan pitkäkestoiset vaikutukset vaativat panostusta

Rokotteisiin liittyy paljon pelkoja. Ja pelottelua. Rokotteisiin liittyy sivuvaikutuksia kuten kaikkiin lääkkeisiin, mutta hyödyt ovat suuremmat. On tärkeää, että sivuvaikutukset tutkitaan huolella ja niistä on oikeaa tietoa saatavilla.

Yhtä tärkeää kuin se, että nyt huolehdimme koronaan sairastuneista on se, että meillä on riittävät resurssit tutkia ja hoitaa jälkitaudit sekä heidät, joille korona jättää pitkäaikaisia oireita.

Mielenterveystilanne on heikentynyt kaikkialla maailmassa kroonisen stressin ja pandemian tuoman epävarmuuden vuoksi. Tämä on lisännyt yleistä sairaustaakkaa. 

Monet tartunta-aallot ovat kasvattaneet jonoja terveydenhuollossa. Tämä syventää yleistä terveyskriisiä entisestään. Suomessa hoitotakuun toteuttamisessa on paljon enemmän haastetta kuin ilman koronaa olisi.

Koronapandemia on paljastanut monissa maissa terveydenhuoltojärjestelmien epätasa-arvon ja riittämättömän rahoituksen. Henkilöstö on ylikuormittunut ja sairaalapaikat eivät ole riittäneet. 

Covid-19 -pandemia on kuitenkin paljon muuta kuin terveyskriisi. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja talouteen. Köyhyys ja eriarvoisuus kasvaa maiden sisällä ja maiden välillä. 

Vaikeita politiikkavalintoja ”ruton ja koleran välillä”

Korkeaa tartuntataso ja jokainen uusi infektio antaa virukselle uuden mahdollisuuden tulla tarttuvammaksi tai kehittyä sellaiseksi, että olemassa oleva rokotus ei suojaakaan siltä. Tämä taas luo loputtoman sairausaaltojen kierteen. 

Nämä syklit pakottavat päätöksentekijät tekemään jyrkkiä valintoja "viruksen kanssa elämisen" ja viruksen tuoman sairauksien sekä kuoleman taakan välillä. Tilanne toisaalta pakottaa ankariin toimiin terveydenhuoltojärjestelmien suojelemiseksi romahdukselta. Ankarat  toimet taas vahingoittavat talouttamme, koulutustamme ja hyvinvointiamme.

Pandemia on opettanut, että "kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa". 

Euroopan neuvoston yleiskokous linjasi torstaina, että maiden tulee noudattaa WHO:n ja asiantuntijoiden neuvoja sekä mukauttaa pandemian torjuntatoimia paikallisen tilanteen mukaan ja jatkuvasti kehittyvän tieteellisen tiedon mukaan.

Silloin kun on tarpeen määrätä perusoikeuksia rajoittavia kansanterveydellisiä toimenpiteitä, pitää varmistaa,  että päätökset tehdään ja niistä tiedotetaan selkeästi sekä avoimesti ja että ne täyttävät oikeutetun päämäärän ja että ne ovat oikeasuhteisia. Tätä samaa perustuslakivaliokunta on Suomessa korostanut lausunnoissaan.

Parlamenttien, oikeuslaitoksen ja tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden pitää arvioida toimia. 

Lisäksi tarvitaan jatkuvia arviointeja sen varmistamiseksi, että toimenpiteet eivät ole käytössä pidempään kuin on tarpeen, mutta myös siksi, että voidaan harkita muiden tarkoituksenmukaisempien toimien käyttöön ottoa.

Suojautumista tarvitaan yhä

Euroopan neuvosto haluaa rohkaista rokottautumaan, maskin käyttöön,  fyysisen etäisyyden pitoon, käsihygieniaan, ruuhkien ja suljettujen tilojen välttämiseen sekä varmistamaan kunnollinen ilmanvaihto kouluissa, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tiloissa sekä julkisissa rakennuksissa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tuttuja juttuja Suomessa.

Neuvosto linjaa, että tartuntoja tulee vähentää ottamalla käyttöön WHO:n ohjeiden mukaiset oikea-aikaiset ja porrastetut toimet, jotta nousevat tartuntamäärät saadaan hallintaan. 

Samalla on kompensoitava rajoitusten haitallisia vaikutuksia.

Lisäksi tulee kehittää tuotantokapasiteettia, jakelua ja harkita korkealaatuisten naamarien käytön velvoittamista (mahdollisuuksien mukaan siirtymällä asteittain FFP2-standardin maskeihin) riskitilanteissa kuten joukkoliikenteessä, kouluissa ruuhkaisissa tiloissa sisällä ja ulkona. 

Suojaavat maskit tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota maksutta haavoittuville ryhmille.

Covid-19 -testauksen tulisi olla maksuton erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaalihenkilöstölle, lapsille ja koulun henkilökunnalle, välttämättömille työntekijöille, altistuneille ja oireisille henkilöille.

Passeille kannatusta Euroopan neuvostossa

Neuvosto kehottaa harkitsemaan Covid-19-passien tai -sertifikaattien käyttöä, niissä yrityksissä, joiden toiminta ei ole välttämätöntä. Samoin kehotetaan harkitsemaan esimerkiksi enimmäiskapasiteettirajoituksia yrityksille ja tapahtumille, joissa tartuntariski on korkea. Samalla koulut, yliopistot ja yritykset pidetään auki niin kauan mahdollisista.

Lisäksi neuvosto rohkaisee etätyöhön aina kun se on mahdollista.

Neuvosto kannattaa tartuntaketjujen katkaisemista ja haavoittuvien henkilöisen suojaamista tartunnalta. Se peräänkuuluttaa tehokkaiden, helposti saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten testausjärjestelmien sekä kontaktien jäljitysjärjestelmien käyttöönottoa.

Riittävän pitkän eristyksen määräämistä tartunnan saaneille ja riittävän pitkää karanteenia altistuneille. Pitää varmistaa, että tartunnan saaneille on olemassa tarvittava taloudellinen ja muu tuki, jotta annettuja ohjeita kykenee noudattamaan. Torstaina esitelty sairausvakuutuslain muutos tähtää tähän.

Lisäksi neuvosto muistuttaa, että Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sisältyvät taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet taataan. 

Täysistunnon päätös korostaa, että tehottomia yleisiä matkustuskieltoja ei pitäisi asettaa, vaikka uusia variantteja ilmaantuu.

Velvollisuus ottaa rokotus - oikein vai väärin?

Euroopan neuvoston parlamentin yleiskokous kehottaa käynnistämään keskustelun mahdollisesta rokotusvelvollisuuden säätämisestä tietyin reunaehdoin. 

Rokotusmääräykset eivät saisi koskea henkilöitä, jotka eivät lääketieteellisistä syistä voi ottaa rokotusta eivätkä määräykset saisi koskea lapsia ennen kuin kaikkien lapsille tarjottujen rokotteiden täydellinen turvallisuus ja tehokkuus on varmistettu.

Suomessa on paljon keskusteltu siitä, onko rokotuksen vaatiminen tietyissä tehtävissä ihmisoikeuksia rikkovaa. Yksiselitteistä vastausta ei ole. Kyse on vastakkain olevista oikeuksista ja harkinnasta niiden välillä. Euroopan neuvoston raportin yhteydessä ei pidetty ihmisoikeusrikkomuksena terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön rokotusvelvoitteita, koska niillä suojataan haavoittuvassa asemassa olevia.

Solomakhin tapauksessa Ukrainassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että pakollinen rokotus loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa vahvistettua oikeutta koskemattomuuteen. Se päätteli kuitenkin, että tällainen puuttuminen voi olla perusteltua, jos sitä pidetään "tarpeena hallita tartuntatautien leviämistä".

Huhtikuussa 2021 Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion asiassa Vavřička ym. vastaan ​​Tšekin tasavalta. Tuomioistuin katsoi, että Tšekin politiikka, jossa määrättiin sakkoja vanhemmille, jotka kielsivät rokottamasta lapsiaan sekä päätöstä sulkea rokottamattomat lapset pois esikoulusta, oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista. 

Tuomioistuin totesi, että valtioilla on velvollisuus suojella asukkaidensa terveyttä ja elämää, mukaan lukien ne, jotka ovat erityisen alttiita tietyille taudeille ja jotka eivät voi saada erityisiä rokotteita lääketieteellisistä syistä. 

Matala rokotusaste lisää vakavien sairauksien puhkeamisen riskiä, ​​mikä voi vaikuttaa vakavasti yksilöiden terveyteen ja yhteiskuntaan yleensä.

Se, onko pakollinen rokotus ja/tai rokotekorttien käyttö välttämätön kansanterveystoimenpide ja ihmisoikeuksien mukainen, riippuu asiayhteydestä ja tieteellisestä näytöstä, mutta valtiolla on asiassa suuri harkintavalta. 

Itävalta ottaa käyttöön laajan rokotuspakon

Itävallasta on juuri tullut ensimmäinen maa, joka velvoittaa covid-19-rokotuksen melkein kaikille 18 vuotta täyttäneille 1. helmikuuta. Rutiinitarkastukset rokottautumisesta alkavat maaliskuun puolivälissä.

WHO:n Euroopan pääjohtaja Robb Butler sanoi marraskuussa 2021, että keskustelu pakollisesta rokotuksesta on tervettä.

Kriittisenä aikana, jolloin yhteiskuntamme yrittävät voittaa uusia pandemian aaltoja, hallitusten on tasapainotettava  yksilön oikeudet ja velvollisuus suojella kansanterveyttä. 

Valtiolla on myös velvollisuus turvata yhteiskunnan haavoittuvien yksilöiden oikeus terveyteen, koska he ovat suuremmassa vaarassa, koska muut eivät halua rokottautua. 

Faktatarkastusta ja rokotevalistusta tarvitaan

Linjauksissa korostui se, että Covid-19 -rokotteita koskevaa väärää tietoa ja disinformaatiota tulee tehokkaasti ehkäistä ja investoida rokotevalistukseen sekä jakaa läpinäkyvää tietoa rokotteiden turvallisuudesta ja mahdollisista sivuvaikutuksista.

Esiin nostetaan työ sosiaalisen median alustojen kanssa ja tarve säädellä väärien tietojen leviämistä.

Kannanotossa muistutetaan yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa syrjäytyneiden ryhmien tavoittamiseksi sekä paikallisyhteisöjen kanssa tehtävästä työstä, jotta rokotekattavuutta saadaan lisättyä.

Varaudutaan tulevaan paremmin

Lisäksi kannanotto sisältää linjauksia tulevaan, jotta meillä olisi enemmän tutkittua tietoa ja yhtenäisemmät hoito-ohjeet pitkittyneestä koronasta ja keinoja tukea sairastuneita sekä ehkäistä sairaudesta johtuvia haittoja.

Yhteiskuntien parempaan varautumiseen halutaan panostuksia. Olipa kyse tutkimuksesta, tulevien pandemioiden ehkäisystä tai niiden kanssa elämisestä.

On ensiarvoisen tärkeää välttää pandemioiden politisointia – ja kansanterveystoimenpiteiden politisointia niiden hillitsemiseksi. 

Raporttia ja suosituksia käsittelevä komitea oli pääosin yksimielinen raportin sisällöstä. Muutamista kohdista äänestettiin ja ne koskivat lähinnä sanamuotoja rokotuksiin liittyen.

Tarja Filatov: Media kriisissä

Kriisiaikoina arkeamme raamittava yhteiskunnallinen sopimus joutuu koetukselle, koska yksilön ja yhteisön tarpeet muuttuvat.

Ihannetapauksessa tiedotusvälineet välittävät tietoa ja auttavat kansalaisia ymmärtämään muutosta ja hahmottamaan, mitä valintoja itse kunkin on tehtävä yksilötasolla ja miten yhteiskunnan on toimittava, jotta selviämme kriisistä mahdollisimman vähäisin kokonaisvahingoin.

Vaikeuskerrointa lisää se, että kriiseissä joudutaan toimimaan nopeasti ja muuttuvassa ympäristössä.

Kun korona saapui Suomeen, yhteinen tilannekuva oli vahva.

Kokoonnuimme valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien ja Yleisradion lähetysten äärelle lähes kuin pyhään hetkeen. Kaikki janosivat tietoa päätöksistä ja viruksesta.

Kriisin nopea tempo korostaa sosiaalisen median merkitystä, koska se pystyy levittämään tietoa nopeimmin. 

Se voi luoda omia tulkintoja faktoista levittää valeuutisia sekä pyrkiä asettamaan esityslistaa muulle medialle.

Medialla on kyky tuoda esille yksilön ja yhteisen elämän välisiä yhteyksiä. Se voi aukaista yhteisen vastuun merkitystä tai kyseenalaistaa sitä.

Se voi tarjota alustan pohdiskelulle ja vuoropuhelulle.

Markkinapaineet kuitenkin johtavat siihen, että tiedotusvälineillä ja alustoilla on taipumus muotoilla tietoa digitaalisesti aktiivisten yleisöjen tarpeiden ja tunteiden mukaan sen sijaan, että ne suosisivat erilaisia ​​näkemyksiä ja tekisivät eron mielipiteiden ja tutkitun tiedon välillä. 

Yritysvetoiset digitaaliset alustat antavat yleisölle mahdollisuuden ilmaista itseään, ja algoritmidynamiikka altistaa ihmiset kupliin, jotka tarjoavat heidän omia näkemyksiään vahvistavia sisältöjä.

Kriisin synnyttämät pelot vaikuttavat ihmiseen. Pelot valtaavat nopeasti sosiaalisen median tilat ja yksilöiden mielipiteet nousevat hallitsevaksi. Tutkittu ja luotettava tieto vaipuu samaan asemaan kuin yksilön hatusta vedetty mielipide.

Yksinäisessä digitaalisessa ympäristössä, epävarmuuden ja pelon leimaamassa tilanteessa, ihmisen voi olla vaikea suhtautua objektiivisesti esillä oleviin väitteisiin. Tulee pikemminkin herkkyys käyttää erilaisia tiedon muruja ja väitteitä vahvistamaan yksinkertaistettuja tulkintoja.

Journalismin voi olla vaikea tiivistää ja kansanomaistaa tutkittua tietoa siten, että se ei laukaise uusia pelkoja ja huhuja. 

Kansalaisten usko instituutioihin ja tieteeseen joutuu kriisissä kovalle koetukselle.

Vaikka analyyttinen pohdiskelu on kriisien aikana vaikeampaa, se on kuitenkin tärkeämpää kuin normaaliaikoina.

Kun kriisi uhkaa tietyn yhteisön yhteisiä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, yhteisössä on taipumus kokoontua lipun ympärille. Tämä pirstoo yhteisöä ja voi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä kuiluja kansalaisten välille. Riskinä on, että tulevaisuudessa tällaisia isompia tai pienempiä pirstaloivia kriisejä on enemmän.

Suurin uhka nykyaikaisista kriiseistä kärsiville demokraattisille yhteiskunnille liittyy kansalaisten epäluottamukseen instituutioita ja asiantuntijoita kohtaan.

Näin käy, koska pelolla on tärkeä rooli kriisin alussa, ja "faktoilla" on hyvin vähän vaikutusta pelkoa vastaan. 

Kaikki kansalaiset eivät voi ymmärtää kriisiä ja sen muuttuvaa luonnetta kuten asiantuntijat.

Yhteiskunnallisten rakenteiden ja nykyinen yhteenkuuluvuuden pirstoutuminen vaikeuttaa yhteisen ja kattavan selityksen löytämistä äkillisille uhille. 

Verkon poliittinen talous esimerkiksi uutisten personointi lokeroi näkemyksiä entisestään.

Kansalaiset, jotka epäilevät kriisintorjuntatoimenpiteiden, kuten Covid-rokotteiden, tehokkuutta ja turvallisuutta, eivät ole tietämättömiä.

Heidän koulutuksensa välttämättä vaikuta heidän asenteisiinsa. Onhan joukossa myös terveydenhuollon ammattilaisia. He ovat yksinkertaisesti ei-asiantuntijoita, kuten me kaikki muutkin maallikot uuden edessä.

Ero on siinä, että isoin osa meistä hankkii tietonsa valtavirrasta ja luottaa siihen. Pieni, mutta kasvava osa taas marginaalista ja luottaa siihen.

Medialla on suuri rooli kriisissä ja taitaa olla niin, että media on myös kriisissä uuden tiedonsaantiympäristön muutoksessa.

Euroopan neuvosto keskusteli aiheesta tiistaia. Keskustelussa nousi voimakkaasti esiin se, että korona on aiheuttanut hyökkäyksiä toimittajia kohtaan.

Toimittajat, jotka ovat olleet raportoimassa mielenosoituksissa, ovat joutuneet väkivallan kohteiksi, erityisesti naiset. Tätä ei saa katsoa sormien läpi, vaan julkisen vallan on suojattava toimittajia työssään.

Tarja Filatov: Ammattilaiset, arvokkainta terveydenhuollossamme

Korona on opettanut meille paljon modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Kun pääsemme eroon tästä pirulaisesta ja jo kiusan aikana, on etsittävä ratkaisuja terveydenhuollon pitkäjänteiseen kantokykyyn.

Tämä on yksi uusien aluevaltuutettujen päänsäryistä. Mistä riittävä määrä ammattilaisia oman alueen terveydenhoitoon, hoivaan ja sosiaalityöhön?

Armeijassa on reserviläisiä. He käyvät normaalisti töissä, mutta ovat käytettävissä kriisissä. Toivottavasti emme joudu ikinä näitä reserviläisiä aktivoimaan.

Hoiva-alalla reservin tarve on erilaista. ”Reserviläiset” roikkuivat pitkään pätkätöissä työn ja työttömyyden välimaastossa. Nyttemmin onneksi osataan vakinaistaa sijaisia, mutta pitkittyneen pandemian aikana tarvittaisiin vielä reservin reserviä.

Korona on tehnyt näkyväksi sen, miten tiukkaan trimmattu ja tehokas julkinen terveydenhuoltomme on. Henkilömitoitukset ovat niukat ja sairastumiset vaarantavat herkästi turvallisen hoidon, jos sijaisia ei löydy.

Tehokkuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus, kun kapasiteettia pitäisi äkkiä nostaa yli normaalin varautumistilanteen. Ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

On pidettävä huolta hoivan vetovoimasta ja pitovoimasta. Vetovoimaan kuuluu se, että alalle halutaan. Suomessa koulutuspaikat vielä täyttyvät ja hakijoita on enemmän kuin koulutuspaikkoja.

Mielenkiintoista oli, että tuoreessa yhteishaussa ammattikorkeakoulu Xamkin uuteen englanninkieliseen Nursing-sairaanhoitajakoulutukseen oli 1545 hakijaa, joista ensisijaisia on 237. Tarjolla oli 50 aloituspaikkaa. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla.

Pitovoimassa meillä on paljon tekemistä.

Erityisesti koronan tuoma työn lisärasitus on saanut monen miettimään alanvaihtoa, jopa lopettamaan työt, vaikka seuraavaa askelta ei vielä ole näkyvissä.

Ammattilaisten saatavuuteen ja riittävyyteen ei ole vippaskonsteja. Tarvitaan parempia työympäristöjä. On kuunneltava tarkkaan hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten näkemyksiä.

Nyt erityisesti tes-kierroksen aikana esillä on palkkakysymykset, mutta työssä jaksaminen ja viihtyminen on muutakin. Se on työntekijää arvostavaa ja kuuntelevaa johtamista, viisasta työn organisointia, mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin ja kouluttautua lisää ja erikoistua. Se on urakehityksen näkymiä, riittävää henkilöstöä, ammattitaitoon sopivaa työnkuvaa jne.

Palkkausta ei voi sivuuttaa työvoiman saatavuudessa. Ala tarvitsee pitkäaikaisen palkkaohjelman terveydenhoito- ja hoiva-ala ”samapalkkaisuusohjelman”.

Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio eli palkkojen yhdenvertaisuuden rakentaminen on tehtävä huolella. Ei suoraan vanhan päälle, vaan toimenkuvat uudistaen ja työn vaativuutta aidosti arvioiden. Tämä on vaativa suoritus, mutta hyvin tehtynä se lisää alan houkuttavuutta. Se myös maksaa.

Työssä jaksaminen on työkyvystä huolehtimista. Henkilön jaksamista eläkepäiviin asti voidaan tukea kevennetyllä työllä tai lyhennetyllä työajalla. Julkisella puolella on vielä paljon parannettavaa osatyökykyisten työllistämisessä. Itse asiassa osatyökykyisten työllistäminen on vähentynyt kunnissa. Osatyökykyisen työntekijän hoidon ja kuntoutuksen koordinointi on vähentynyt.

Ei tuhlata ihmistä. Arvostetaan heitäkin, jotka eivät yllä 120 prosenttiseen työpanokseen.

Tarja Filatov: Työnjaon uudistamisella sote-alalle lisätyövoimaa

Sote-alan osaajapulaan ratkaisuja etsivä työryhmä esitteli ensiaskeleensa ongelman ratkaisuun. Siinä on tuttuja ja kannatettavia asioita koulutuksen, osaamisen ja urakehityksen turvaamisesta.

Hyvän työn edellytysten turvaaminen, jossa on mukana johtamisen kehittäminen, psykososiaalisten riskitekijöiden vähentäminen, työturvallisuuden lisääminen, työssä kohdatun väkivallan ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kitkeminen ovat kaikki lämpimästi kannatettavia asioita. Jos ohjelmatyö saa lisää potkua tähän työhön uusilla hyvinvointialueilla, niin hyvä.

Ryhmä kiinnittää huomiota työnjakoon. Tämä on tärkeä asia. Meillä on pitkään kuljettu työnkuvissa siihen suuntaan, että ammattiosaajat tekevät yhä enemmän niitä tehtäviä, joita ennen tekivät avustavammissa tehtävissä olevat henkilöt. Tämä on ollut mahdollista, koska vaikkapa digitalisaatio on mahdollistanut sen, että työ, joka ennen vaati enemmän valmistelua, hoituu nyt appseilla ja muutamalla napin painalluksella.

Digitalisaation hyödyt kannattaa ottaa irti organisaatioissa tuottavuushyötyinä ilman muuta. Mutta kannattaa suunnata katse myös toisinpäin. Voisiko työtehtäviä pilkkoa uudella tavalla? Jos tarjolla ei ole valmista moniosaajaa, niin tehtävät jaettaisiin uudelleen. Koulutettaisiin vaativampiin tehtäviin heitä, joilla on halua ja innostusta ja avustaviin tehtäviin heitä, jotka niihin pystyvät. Hoiva-avustaja on tästä kehityksestä yksi jo toteutunut esimerkki.

Tämä polku ei ole helppo, koska siihen liittyy paljon pelkoja. Muistan itse kun hoiva-avustajia alettiin kouluttamaan työvoimapoliittisena koulutuksena. Ratkaisusta tuli paljon kritiikkiä, koska sen pelättiin heikentävän sairaanhoitajien ja lähihoitajien asemaa sekä palkkakehitystä.

Uskoisin, että nyt pelot ovat kaikkoamassa, koska sote-henkilökunnasta on niin suurta pulaa. Työn uutta organisointia on hyvä miettiä työpaikoilla, koska siellä tiedetään parhaiten, miten työtä voidaan jakaa. Tämä ajattelu mahdollistaisi vaatimustasossa alhaalta ylöspäin siirtymisen porras portaalta.

On tärkeää, että eri ammattiryhmät voivat keskittyä työhön, joka on heidän ydinosaamistaan. Tehtävärakenteen tarkasteluun pitää ottaa mukaan muut alalla työskentelevät kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä tekevät.

Olisiko aika sote-alan ”samapalkkaisuusohjelmalle”? Palkka ei kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluvat palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme lisäksi ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.

Tarja Filatov: Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat meille elintärkeitä

Ei ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat. Ikääntyneellä on oikeus turvalliseen elämään kotona riittävän kotiavun turvin. Jos kotona ei pärjää, on päästävä ympärivuorokautiseen hoivaan. Ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas.

Tarvittava apu on saatava ajoissa ja taistelematta. Lapsiperheiden tukea on vahvistettava, kouluterveydenhoito turvattava ja ennaltaehkäistävä tilanteiden kärjistymistä haavoittuvimmissa perheissä.

Eriarvoisuuden ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen on yksi keskeinen osa uudistuksen tavoitteita. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava.

Kun mieli särkyy, omppu ja lenkki eivät riitä, vaan tarvitaan ammattiapua. Jos ihmisellä on jalka poikki, kukaan ei sano, että tule puolen vuoden päästä. Mielenterveyden häiriöissä odotusajat ovat kestämättömän pitkät. Mielenterveyden ongelmien kulut ovat 11 miljardia euroa vuodessa.

Rahaa on riittävästi, mutta se on väärässä paikassa. Apua pitää saada varhemmin ja matalammalla kynnyksellä, jotta inhimilliset ja taloudelliset kustannukset pienenevät. Huolehditaan, että mielenterveyteen panostetaan riittävän varhain ja riittävästi.

Osaavat ja motivoituneet ihmiset tuottavat parhaat palvelut. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta. Hoiva-alan houkuttelevuutta on parannettava, jotta voimme turvata riittävän määrän osaavia työntekijöitä.

On panostettava johtamiskoulutukseen ja esimiestyöhön, työhyvinvointiin, fiksuun työn organisointiin ja työnkuviin, työterveyspalveluihin, pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen. Huolehtia urakehityksen mahdollisuudesta. Vahvistaa jaksamista edistävää työaikakäytäntöä jne.

On tärkeää, että hyvinvointialueiden valtuustoissa hahmotetaan kokonaisuus. Uudistus onnistuu, kun painotamme perusterveydenhoitoa ja sosiaalipalveluita. Näin saamme suurimmat terveys- ja taloushyödyt ja rahat riittämään paremmin.

Tarja Filatov: Parempi hyvinvointialue, parempi mieli

Elämme herkkiä aikoja. Aina kun rakennamme isosti uutta, voimme onnistua tai joutua ojasta allikkoon.

Nyt on uudistumisen hetki sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lainsäädäntö antaa raamit, sisältö rakennetaan Kanta-Hämeessä. Aluevaalit eivät ole yhdentekevät. Niissä valitaan päättäjät hyvinvointialueille.

Niissä linjataan vanhustenhoivan, terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden laadusta, saatavuudesta ja saavutettavuudesta, hinnasta, palveluverkosta, digitalisaation toteuttamistavoista jne. Meille kaikille elintärkeistä asioista.

Jokainen meistä tarvitsee hyvinvointialueen palvelua ja on jo tarvinnut. Melkein jokainen meistä on aloittanut elämänsä synnytyssairaalassa. Ikääntyessämme valtaosa meistä on tarvinnut lääkäriä tai muuta hoivaa jne.

Liian usein kuulee, että ei koske minua. Kyllä koskee ja kovasti! Haluan olla mukana rakentamassa hyvinvointimme tulevaisuutta.

Ehkäistään eriarvoisuutta

On tärkeää, että hyvinvointialueiden valtuustoissa hahmotetaan kokonaisuus. Uudistus onnistuu, kun painotamme perusterveydenhoitoa ja sosiaalipalveluita. Näin saamme suurimmat terveys- ja taloushyödyt.

Eriarvoisuuden ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen on yksi keskeinen osa uudistuksen tavoitteita. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava.

Ihmisen ei tarvitse tietää onko hän perusterve vai erikoissairas, vaan apua pitää saada tarvittaessa. Päättäjän puolestaan pitää ymmärtää, että jos kasvavaa tarvetta erikoissairaanhoitoon ei kyetä ehkäisemään ennalta, resurssit loppuvat.

Huolehditaan henkilöstön jaksamisesta

Uudet valtuustot tekevät linjavalintoja jo tulevana keväänä. Turvataan osaavan henkilöstön riittävyys, sillä palvelujen laatu syntyy motivoituneiden ja hyvinvoivien ihmisten työstä. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta. Johtaminen, työnorganisointi, kouluttautumis- ja urakehitys on tärkeää.

Otetaan työntekijät mukaan uudistuksen käytännön toteutuksen suunnitteluun ja toimeenpanoon. Tarjotaan työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä työyhteisöön muutoksessa ja sen jälkeen.

Parannetaan työoloja ja -ympäristöä mm. kehittämällä työterveyshuoltoa, turvaamalla henkilöstömitoitusten toteutuminen ja sijaisresurssit. Koko maassa on kyse lähes neljännesmiljoonan ihmisen työpanoksesta. Ei mikään pikkujuttu.

Luodaan selkeät pelisäännöt sille, miten palveluja tuotetaan. Laki määrittää vahvan julkisen pohjan. Yksityinen ja järjestöt toimivat täydentäjinä. Esimerkiksi palvelusetelit ovat joustava keino ruuhkien purkamisessa, ne tukevat yksilön valintaa silloin, kun asiakas on halukas ja osaava valitsemaan. Kumppanuutta korostava hankintaosaaminen, jossa laatu ja hinta ovat oikein painotettuja, tuo lisäarvoa omalle tuotannolle.

Lähipalveluista puhutaan paljon. Mitä niillä oikein tarkoitetaan? Itse ajattelen, että lähipalvelua on ainakin kotihoito, neuvola, laboratorion näytteenotto, lääkäri vastaanotto, hammashoito. Se voi olla enemmän, jos väestöpohja ja resurssit mahdollistavat. Vahvistetaan koulujen moniammatillista sote-tukea. Nämä palvelut on hyvä olla joka kunnassa ja Hämeenlinnan pitäjissä.

Vahvistetaan mielenterveyttä - erityisesti nuorten

Otetaan mielenterveyspalveluiden parantaminen tosissaan. Kun hoitotakuu tulee voimaan, sen on koskettava mielenterveyden palvelua. Takuun ajatus on, että ensimmäisenä päivänä saa arvion palvelutarpeesta ja että viikon sisällä pääsee lääkäriin ja tarvitsemansa avun piiriin.

Mielenterveyspalvelun parantaminen on välttämätöntä, koska korona on koetellut ja koettelee meidän kaikkien hyvinvointia. Erityisesti nuorten. Koko kansakunnan stressitasot ovat paljon korkeammalla kuin ennen koronaa, nuorten ahdistus ja masennus on lisääntynyt. Apua on saatava ajoissa. Huomioidaan tämä sote-resurssien jaossa.

Kyllä tästä hyvä tulee, jos toimeen tartumme. Ja tartummehan me. Ihminen ensin.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Mistä sosiaali- ja terveysalan työntekijät?

Sosiaali- ja terveyspalveluissa henkilöstön saatavuus alkaa jo vaikeuttaa palveluiden saatavuutta. Tämä on iso riski koko hoivalle. Korona on tuonut lisää vaikeuskerrointa henkilöstön saatavuudelle ja jaksamiselle.

Sote-alalle arvioidaan tarvittavan vajaassa kymmenessä vuodessa vuoteen 2030 mennessä 170.000 työntekijää. Ja seuraavan 15 vuoden aikana noin 200.000 työntekijää.

Hallitus on säätänyt minimimitoituksia, joilla riittävä henkilöstö pyritään turvaamaan eri palveluissa. Pelkkä päätös ja laki ei riitä. Tarvitaan muita toimia.

Mitoitukset varmasti turvaavat alan työvoiman riittävyyttä. Jos henkilöstöä ei ole riittävästi, osaava väki pakenee keveämpiin töihin. Siksi mitoituksilla on väliä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ poikkihallinnollisessa työryhmässä on tärkeässä roolissa, jotta ratkaisuja löytyy. Itse hahmottelin työvoimakymppiä, jossa on joitain hajatelmia työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.

1. Me tarvitsemme konkreettisen linjauksen sosiaali-, terveys, - ja opetusalan tulevaisuuden työvoimatarpeesta, alan koulutuksen aloituspaikkamäärien lisäämisestä. NOPEASTI!

2. Työperäisen maahanmuuton käytänteitä pitää parantaa ja käynnistää osaajapulaaloilla osaavan työvoiman kansallinen rekrytointi täydennys- ja kielikoulutuksineen. Rekrytointeja ei voi jättää yksittäisten toimijoiden varaan. Työhön pitää sitoa ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset. Esimerkiksi koulutuksen tarjoaminen ulkomailla ja sitä kautta rekrykanavan avaaminen on kokeilemisen arvoista.

3. Nyt työssä olevien työntekijöiden jaksamisesta sekä työhyvinvoinnista on pidettävä hyvää huolta. Kartoitettava hyvät käytänteet ja luotava hyvinvointialueille ja kuntiin kannusteet ja mekanismit, joilla niitä hyödynnetään.

4. Työikäisten mahdollisuuksia kehittää työn ohella omaa osaamistaan tulee parantaa ja jatkuvan oppimisen uudistuksen toimenpiteet tulee toimeenpanna pikaisesti. Suurimman pulan ammatteihin pitää räätälöidä koulutuspolku, joka mahdollistaa aiemmin opitun tehokkaan hyödyntämisen, vähän saman idean mukaisesti kuin aiemmin toteutettu sairaanhoitajien täydennyskoulutus lääkäriksi.

5. Eläkkeellä olevat ovat erinomaisia työntekijöitä pitkän työkokemuksensa ja osaamisensa ansiosta. Monilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, eläkkeellä olevat hoitavat jo merkittävän osan erilaisista sijaisuuksista. Eläkkeelle siirtyneiden osallistumista työelämään tulee kannustaa erilaisin toimenpitein mm. verohelpotuksinja luoda mekanismi, jolla jo eläkkeelle siirtyneet halukkaat voivat helposti osallistua työelämään itselleen sopivalla tavalla.

6. Kehitetään pätevyysvaatimuksia, työnkuvia ja tehtävänkuvia. Jos työlle ei löydy päteviä tekijöitä on perinteisesti koulutettu työvoimaa. Nyt on kehitettävä mekanismeja, joilla työtehtäviä organisoidaan käytettävissä olevalle työvoimalle - se vaatii pätevyysvaatimusten tarkkaa uudelleen arviointia.

7. Panostetaan julkisen puolen johtamiskoulutukseen ja esimiestyöhön, työhyvinvointiin, työterveyspalveluihin. Huolehditaan urakehityksen mahdollisuudesta. Vahvistetaan jaksamista edistävää työaikakäytäntöä.

8. Puretaan esteitä digitalisaation paremmaksi hyödyntämiseksi. Esimerkiksi hoitajamitoitussäädöksissä puuttuu kannusteet digitalisaatioon. Pidetään parempaa huolta omaishoitajista, koska he tekevät tärkeää työtä. Samalla he purkavat vanhustenhoivan määrällistä painetta ja työvoiman tarvetta.

9. Edistetään työturvallisuutta ja ehkäistään työssä kohdattavaa väkivaltaa.

10. Palkka ei yksi ole ratkaisu eikä se kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluu palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.

Tarja Filatov: Me emme anna taloutemme sairastua ”long covidiin”

Velasta on syytä puhua vakavasti. Julkisessa keskustelussa kokoomus ja perussuomalaiset kauhistelevat hallituksen velanottoa. Kokoomus tasapainottaisi taloutta mm. leikkaamalla rajusti työttömiltä ja opiskelijoilta sekä päätyi haukkumaan valtiovarainministeri Saarikkoa, koska hallitus ei ole suostunut heidän leikkauslistoihinsa.

Perussuomalaisten kauhistelu on vailla pohjaa, koska heidän budjettivaihtoehdossaan velan määrä on suunnilleen sama kuin hallituksen esityksessä. Tämä näkyi heidän ryhmäpuheessaan, jossa lähinnä siteerattiin joulun sanomaa, mutta haukuttiin muita.

Osa poliitikoista on sitä mieltä, että velkaantumisella ei ole olleenkaan väliä. Minusta velalla on väliä. Velkaantuminen on saatava kuriin, mutta aikataulu on sopeutettava siten, että se ei vaaranna talouden kasvua. 

Velkarahalla on pelastettu yrityksiä konkursseilta. Velkarahalla on pelastettu ihmishenkiä koronalta. Olisiko tämä pitänyt jättää tekemättä? Se se vasta kalliiksi olisi tullut.

Oppositio synnyttää kuvaa, että Suomi velkaantuu holtittomasti. Ei velkaannu. Nyt käsittelyssä oleva budjetti pienentää alijäämää tämän vuoden 14,4 miljardista vajaaseen seitsemään miljardiin eli se puolittuu. 

Euroopan keskuspankki antoi syksyllä tukiopetusta finanssikriisin opeista ja muistutti talouden äkkijarrutuksen heikentävän elpymistä sekä pahentavan koronan pitkäaikaista vahinkoa. 

Toisin kuin finanssikriisin leikkausten aikaan, nyt on elvytetty ja tuettu vahvasti taloutta. Julkinen velkasuhde kasvoi kahden edellisen kriisin (finanssikriisin ja eurokriisin) seurauksena noin 30%-yksikköä ennen vakautumista, nyt velkasuhde on kasvanut vain 10%-yksikköä. Suomi on suhteellisesti yksi vähiten koronakriisissä velkaantuneista maista. Velkasuhde näyttäisi taittuvan laskuun jo ensi vuonna.

Oppositio hokee, että hallitus vain nostaa verotusta. Faktantarkistus kertoo, että veroasteemme on alhaisempi kuin kokoomuksen ja persujen hallitustaipaleen aikana.

Talous tasapainotetaan vahvistamalla työllisyyttä. Oppositio väittää, että työllisyystoimia ei ole tehty. Tämä on valetta! Mittavat koronatuet ovat olleet historian suurin työllisyysteko. Niin sanottu eläkeputken poisto lisää työllisyyttä 10.000 hengellä ja vahvistaa työvoiman saatavuutta. Pohjoismaisen työvoimallin arvioidaan lisäävän työllisyyttä 9.500-10.000 hengellä, palkkatukiuudistuksen 500-1.000 hengellä. Molemmat auttavat vaikeimmassa asemassa olevia työttömiä. Oppivelvollisuuden työllisyysvaikutus on alussa noin 1.600 henkeä ja pitkällä aikavälillä 15.000 henkeä. Varhaiskasvatusmaksujen  alentamisen arvioidaan lisäävän työllisyyttä 2.500-3.600 hengellä. Tässä muutama esimerkki.

Koronan hillintä on ollut parasta työllisyyspolitiikkaa. Työllisyys on kasvanut koronakuopasta huolimatta. Työllisiä on 110.000 enemmän kuin vuoden 2020 pohjalukemissa ja noin 40.000 enemmän kuin vaalikauden alusta. Luvut ovat marraskuulta tilastokeskuksen trendiluvut. 

Kaikkein suurin vaikutus talouteen ja työllisyyteen on yhä se, miten meille käy koronan kanssa. Siihen voi jokainen meistä vaikuttaa. Otetaan rokotukset, pestään käsiä ja etäisyyttä vieraiden ihmisten kanssa. Tämä ei liene liikaa vaadittu.

Tarja Filatov: Hyvää syntymäpäivää Suomi - olemme sinusta ylpeitä!

Illan pimetessä sytytämme ikkunoihimme kynttilät. Tapa on saanut alkunsa jo 1920-luvulla. Kynttilöiden määräksi vakiintui kaksi. Ajateltiin, että toinen kynttilä symboloi kotia ja toinen isänmaata.

Suomi on hankkinut ja säilyttänyt itsenäisyytensä kovien kamppailujen ja voitettujen vaikeuksien kautta. Nyt itsenäisyytemme juhlapäivänä meillä on mahdollisuus samaistua niihin ja kunnioittaa niitä, jotka ovat toimineet kansamme itsenäisyyden ja yhtenäisyyden puolesta. Suuri kiitos itsenäisyydestämme kuuluu sotiemme veteraaneille.

Itsenäisessä oikeusvaltiossa toteutuu yhtäläinen äänioikeus, demokratia ja parlamentarismi. Maailmassa on valitettavasti edelleen runsaasti itsenäisiä valtioita, jotka eivät ole demokratioita, vaan eriasteisia diktatuureja.

Itsenäisen valtion itsenäiset ihmiset

Itsenäisessä maassa ihmiset ovat itsenäisiä. Kaikilla on vapaus toimia ja ilmaista itseään.
Meillä on vakaa demokraattinen järjestelmä, jonka turvin voimme ylläpitää ja kehittää yhteiskuntaamme. Demokratia on vastuullista vapautta. Kaikkien ihmisten vapaus on mahdollista ainoastaan demokratioissa. Demokratiaa pitää vaalia. Kansalaisten vaikutuskanavia ja osallistumismahdollisuuksia on vahvistettava niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla.

Paikallistasolla kohtaamme toisemme ja siellä perustarpeemme tulee myös tyydyttää. Jos yksilö ei voi vaikuttaa oman työpaikkansa, lastensa päivähoitopaikan tai koulun asioihin tai oman alueensa hyvinvointipalveluihin, miten ihminen voi uskoa, että globaaliin markkinatalouteen voidaan löytää inhimillisiä rajoitteita.

Ilman demokratiaa ei voi olla oikeusvaltiota eikä hyvinvointivaltiota

Itsenäisyytemme on vaatinut paljon ponnisteluja ja uhrauksia. Historiamme vuoksi itsenäisyys ei ole meille mikään itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluvat siniristilippumme juhlallinen lipunnosto, käynnit sankarivainajien haudalla ja juhlajumalanpalvelukset sekä kuntien ja tasavallan presidentin juhlallisuudet.

Suomi on raivannut tiensä maailman hyvinvointiyhteiskuntien joukkoon kovalla työllä. Siellä säilyminen riippuu kyvystämme tuottaa yhteistä hyvää ja hyvinvointia kaikille täällä Suomessa.

Lisäksi kaikki riippuu yhä enemmän kansainvälisistä valmiuksistamme ja kyvystä kohdata maanosamme ja tätä laajempi elämän monimuotoisuus ja toimia sen kanssa vuorovaikutuksessa.

Suomessa koulutus ja oikein mitoitetut sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tulonsiirrot ovat investointi ihmisten ja yhteiskuntien hyvinvointiin ja menestykseen.

Ikääntymisen haaste on terveyspalvelujen onnistumista

Sosiaaliturvamme on pääosin teollisen ajan tuote. Se ei aina vastaa nykyisen pirstaleisen työelämän riskitilanteisiin. Sitä on uudistettava, mutta soisin sen säilyvän kohtuuttomilta leikkauksilta.

Palvelujärjestelmämme ovat kovan haasteen edessä. Erityisesti vanhus- ja terveyspalvelut ovat jääneet jälkeen kasvavasta tarpeesta. Olemme väestön ikääntymisen osalta maailman kärkimaita.

Ikääntymisestä puhutaan usein ongelmana. Asiahan on täysin päinvastoin. Olemme onnistuneet! Terveydenhuolto ja muu yhteiskunnan kehitys puutteistaan huolimatta ovat mahdollistaneet eliniän nousun ja auttanut meitä koronakurjuudessa.

Ikäihmiset ovat voimavara, joka tuo yhteiskuntaan kokemusta. Se on osattava käyttää hyväksi. Ikäihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Heille ei ole mahdollista tarjota vain yhdenlaista palvelua, vaan monia erilaisia palvelumuotoja. On otettava huomioon, että useimmat ihmiset haluavat säilyttää päävastuun elämästään itsellään ja valita erilaisista palveluista heille sopivat.

Toisaalta on muistettava, että huonompikuntoisten ikäihmisten tarpeet eivät saa jäädä sen harhan jalkoihin, että kaikista vanhuksista on tullut ikinuoria parkettien partaveitsiä.

Suomessa keskustellaan aivan aiheesta arvokkaasta vanhuudesta. Aihe koskettaa meitä kaikkia. Jokainen haluaa elää elämänsä onnellisena ja vanheta arvokkaasti. Jokainen toivoo, että oma läheinen saa nauttia siitä turvallisuudesta ja hoivasta, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle.

Huoli ikääntyvien suomalaisten tulevaisuudesta on ymmärrettävä. Jotta voimme jatkossa tarjota läheisillemme laadukasta hoivaa ja apua, on meidän tehtävä muutoksia tapaan, jolla palveluita tarjoamme.

Toimintakyvyn heikkenemisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että omasta kodista on lähdettävä. Jokaisella on oikeus hyvää hoivaan eikä avun hakemisen pidä pelottaa.

Iäkkäillä ihmisillä on oikeus kotiin, kodikkaaseen asuin- ja hoitoympäristöön sekä osallisuuteen silloin, kun hänen toimintakykynsä ja terveydentilansa edellyttää hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Vaikka muita hoivan muotoja kuin ympärivuorokautista hoivaa pitää pitää ensisijaisena, on muistettava, että tarpeen tullen laitoshoivaan on päästävä. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään, ettei saa tarvitsemaansa apua.

Mikä meissä on mennyt rikki?

Yhteiskunnan menestymiselle on tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia siteitä ja parantavat yhteiskunnan yhteenkuuluvaisuutta. Viime aikoina olen hyvin usein kysynyt itseltäni hiljaa mielessäni, mikä tätä maata vaivaa. Mikä meissä on mennyt rikki?

Olen usein sanonut, että EHKÄ sittenkään suomalaisen yhteiskunnan suurin haaste ei ole talous, vaan sosiaalisen eheyden säilyttäminen. Tänään en enää sano enää ehkä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että yhteiskunnallinen koheesion rakentaminen on tärkein haasteemme.

Kyse on maahanmuuton hallinnasta. Työmarkkinapolitiikan hallinnasta, eriarvoistumisen estämisestä, eri ikäisille suunnattujen palvelujen toimivuudesta jne. Jos Suomessa vahvistuu te ja me ajattelu, Suomi muuttuu radikaalisti. On jo osin muuttunut.

Jos työnantajien ja työntekijöiden välillä syventyy ajattelu, että yhteistä pöytää ei enää ole. On vain tiukka vääntö omista eduista, Suomi muuttuu saalistajien kentäksi.

Vain ruoka juoksee

Savannilla sanotaan, että pedon uhatessa ei saa juosta, koska vain ruoka juoksee.

Vaikeina aikoina on tärkeää, että katsomme toisiamme rohkeasti silmiin ja teemme työtä oikeudenmukaisemman ja reilumman Suomen puolesta.

Talouden ahdinko on Suomen savanni. Pedot syövät vain nälkäänsä, entä ihmiset? Työmarkkinariidat eivät ratkea pakottamalla. Ne ratkeava tasapuolisia ja reiluja sopimuksia etsien. Valtion ei kuulu istua työmarkkinaosapuolten kanssa neuvottelemassa työehdoista, mutta valtio voi vaikeuttaa tai edistää noita neuvotteluita omalla panoksellaan. Nyt jos koskaan on tärkeää säilyttää maltti ja muistaa, että on vain yksi yhteinen Suomi. Vastakkaisasettelun kasvattaminen heikentää meitä kaikkia.

Eriarvoisuus on globaalin maailman ykköshaaste. Eriarvoisuus synnyttää kriisejä, se synnyttää muuttoliikkeitä, se haastaa vakaitakin yhteiskuntia. Suomessa eriarvoisuuden ehkäiseminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat olleet yhteiskuntapolitiikan yhteisiä tavoitteita.

Tasa-arvo mahdollistaa täyteen potentiaaliin kasvamisen

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se mahdollistaa jokaisen voimavarojen käytön täysimääräisesti yksilön itsensä ja koko yhteiskunnan hyväksi.

Yhteiskunnallisten asioiden yksilöllistäminen julkisessa keskustelussa on ollut muotia. Työttömyys ei enää johdukaan yhteiskunnan ja talouden rakenteista vaan työttömien työhaluttomuudesta.

Liian usein väitetään, että on vain itsestä kiinni, pärjääkö elämässä. Onko? Voimme toki itse vaikuttaa paljon, mutta tuskin kukaan valitsee itse vammautumista, sairastumista, irtisanomista jne.

Hyvinvointivaltion idea on, että me kaikki osallistumme kustannusten maksamiseen ja me kaikki hyödymme silloin kun apua tarvitsemme. Siksi on tärkeää kitkeä harmaata taloutta, estää veroparatiisiyhtiöiden toimintaa ja vapaamatkustajuutta.

Suomessa on vallinnut yhteinen näkemys siitä, että kannamme yhdessä laajaa sosiaalista vastuuta. Hyvinvointivaltion verotus, tulonjakopolitiikka, sosiaaliturva ja palvelut ovat yhdessä toimineet liisterinä, jossa olemme kaikki kiinni.

Yksinäisyyttä ei voi poistaa lainsäädännöllä

Monet uudet yhteiskunnalliset haasteet liittyvät yhä useammin koko yhteiskunnan kulttuuriseen muutokseen. Perinteiset yhteisölliset siteet ovat ohenemassa ja tämä tuottaa ihmisille uudenlaisia riskejä. Riskejä joista on vaikea selviytyä yksin tai edes hyvinvointiyhteiskunnan tukitoimien avulla.

Esimerkiksi yksinäisyyttä ei voi poistaa rahalla eikä lainsäädännöllä. Paljon on kiinni siitä, miten me ihmisinä kohtelemme toinen toisiamme. Yhteisöllisyys syntyy, kun ihmisillä on aikaa toisilleen ja he ovat aidosti läsnä. Jaksaakseen olla läsnä, ihminen tarvitsee myös pysyvyyttä ja turvallisuutta. Läsnäolon ja ajan vaatimus on ulotettava koko yhteiskuntaan.

On tärkeää, että talous-, työllisyys- ja veropolitiikka sekä muu hyvinvointipolitiikkaa ehkäisee köyhyyttä ja syrjäytymistä. On tärkeää, että poliittiset päätökset lujittavat sosiaalisia sopimuksia ja parantavat yhteiskunnan koheesiota.

Globaalin talouden hedelmät eivät meillä tai muuallakaan automaattisesti jakaudu tasan. Ei ole oikein, että riskit kasautuvat eri ihmisille kuin voitot. Globaalissa maailmassa tarvitsemme uudenlaista tasa-arvotyötä ja tulojen jakoa.

Jokaisen kuuluu olla turvassa

Oleellinen kysymys on ihmisten turvallisuudentunne. Kenenkään ei pitäisi pelätä oman turvallisuutensa vuoksi. Jos väkivaltaisuuksia tai rikoksia tapahtuu, ne on käsiteltävä oikeusvaltion keinoin ja syylliseksi todetut on rangaistava, olipa kyse kenestä tahansa.

Me suomalaiset olemme rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa haaveenamme tasa-arvoisampi Suomi. Olemme luoneet monia merkittäviä uudistuksia maahamme.

Yksi tärkeimmistä tasa-arvoa lisäävistä ja Suomen menestymiseen johtavista uudistuksista on varmasti ollut yleinen oppivelvollisuus ja koulutuksen mahdollistaminen kaikille. Laaja koulutus loi pohjan kilpailukyvyllemme ja Suomen taloudelliselle menestykselle. Nyt laajennettu oppivelvollisuus tekee tätä.

Suomen tulevaisuus on lapsissamme. Siksi olisi syytä kiinnittää erityisesti huomiota lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin haasteisiin. Vaikka maailman mittakaavassa katsottuna olemme vauras maa, on Suomessa köyhyyttä. Pienituloisuus koskettaa etenkin lapsiperheitä. Laadukkaat palvelut lisäävät tasa-arvoa, ehkäisevät ongelmien syntymistä ja estävät syrjäytymistä.

Maailma on monimutkaistunut. Edessä oleviin haasteisiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Yksi on kuitenkin varmaa - olemme edellisille sukupolville velkaa sen, että teemme kaikkemme rakentaaksemme Suomea, joka kestää ja joka on hyvä elää tuleville sukupolville. Minä uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet onnistua tässä.

Paljon onnea Suomi! Olemme sinusta iloisia, totesi ystäväni esikoululaispoika kuullessaan lähestyvästä itsenäisyyspäivästä. Näillä sanoilla haluan onnitella kaikkia itsenäisen Suomen kansalaisia. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tarja Filatov: Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen potentiaaliinsa - Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää

YK:n maailman vammaisten päivä vaipuu iltaan. Tänään vietetään vammaisten ihmisten ja vammaisten oikeuksien päivää. On tärkeää, että jokainen ihminen tulee nähdyksi omana itsenään ja vahvuuksiensa kautta. Meidän jokaisen identiteetti muodostuu monista palasista. Vammaisen ihmisen kohdalla vamma on vain yksi osa häntä ja on tärkeää, että ihminen nähdään kokonaisena, ei vamman kautta.

Vammaisuus ei ole vain lääketieteellinen kysymys. Se on yhteiskunnallinen kysymys.

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen. Sopimuksella vahvistetaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kuuluminen vammaisille henkilöille. Heille taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää.

Jotta oikeudet toteutuvat ihmisten arjessa vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto sekä yhdenvertaisen kohtelu ovat avainasemassa.

Vammaisuuteen voi liittyä stereotypioita, yleistyksiä ja väärää tietoa. Siksi on tärkeää, että kukaan ei joudu marginaaliin vammansa vuoksi, vaan osaamme puuttua syrjintään. Osaamme antaa tarvittavaa tukea, jotta jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Vammaisten ihmisten asema on parantunut palveluiden kehittymisen myötä. Yhteiskunnastamme on esteettömämpi ja saavutettavampi. Silti meillä on paljon tekemistä aidon yhdenvertaisuuden saavuttamisessa. Vammaiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässä useita syrjiviä käytäntöjä sekä sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Esimerkiksi vammaiset naiset kokevat väkivaltaa moninkertaisesti verrattuna vammattomiin.

Tulevien hyvinvointialueiden palveluissa on osattava ottaa vammaisen ihmisten tarpeet paremmin huomioon. Ei saa olla niin, että vammainen joutuu taistelemaan jatkuvasti saadakseen hänelle kuuluvat palvelut.

Suomessa on paljon rakenteellisia esteitä, jotka vaikuttavat vammaisten henkilöiden työllistymiseen. Vaikkapa sosiaaliturvassa ajatellaan usein, että vammaiset ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolisia.

Suomessa panostetaan vammaisten ihmisten koulutukseen paljon, mutta töitä hakiessaan vammainen ihminen jää liiaksi yksin. Työikäisiä vammaisia ihmisiä  on 165 000. Heistä on tällä hetkellä työelämässä 25 000–30 000. Jätämme ison osan ihmisten osaamista ja työpanosta käyttämättä. Tuhlaamme ihmisiä. 

Työelämän syrjimättömyyttä on edistettävä ja ennakkoluuloista päästävä eroon. Tukimuotoja ja mukauttamista on vahvistettava. Meillä ajatellaan usein, että ihmistä on mukautettava tarjolla olevan työn tarpeisiin. Yhä tärkeämpää on oppia mukauttamaan työtehtäviä ihmisten tarpeisiin. 

Maailman yli miljardi vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Vammaisten henkilöiden elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. Nykyisin vain noin 45 maassa on erityisesti vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä.