Tarja Filatov: Yrittäjien oikeutta saada työmarkkinatukea jatkettava

Pahentuneen koronatilanteen ja etätyösuositusten vuoksi on syytä pikaisesti jatkaa yrittäjien helpotettua pääsyä työmarkkinatuen piiriin.

Yrittäjällä on ollut koronan vuoksi väliaikaisesti oikeus Kelan maksamaan työmarkkinatukeen, jos päätoiminen työskentely yrityksessä on päättynyt tai tulot ovat vähentyneet koronaepidemian vuoksi.

Alkuvuonna 2021 arviolta noin 30 000 eri henkilöä on saanut työ- ja elinkeinotoimistolta työvoimapoliittisen lausunnon yrittäjän työmarkkinatuesta. Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan alkuvuonna 2021 yrittäjien työmarkkinatuen saajia on ollut keskimäärin noin 22 500 henkilöä kuukaudessa.

Jos tuen saajien määrä olisi samalla tasolla jatkossa, niin uudistuksen kustannusvaikutus on hieman alle 50 miljoonaa euroa kolmessa kuukaudessa. Kustannuksiin vaikuttaa se, kuinka paljon tuen saajia on ja kuinka paljon yritystuloa heille kertyy.

Yrittäjien työmarkkinatuesta aiheutuvien kustannusten arviointi on vaikeaa. Jos yrittäjä päätyy lopettamaan koko yritystoiminnan, hänellä voisi tällä perusteella olla oikeus työttömyysetuuteen työttömyysturvalain toistaiseksi voimassa olevien säännösten perusteella. Tässä vaihtoehdossa työttömyydestä aiheutuvat kustannukset olisivat suurempia ja yritystoiminnan käynnistäminen myöhemmin voi olla hankalampaa, mikä voisi osaltaan pitkittää työttömyyttä.

Poikkeusaikana tukea on voinut saada yritysmuodosta riippumatta eikä yritystoimintaa ole tarvinnut lopettaa. Nyt erityissäännös on päättymässä. Jatkossa yrittäjällä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen, jos yritystoiminta on edelleen käynnissä.

Hallitus päätti koronajouston lopettamisesta tilanteessa, jossa epidemia näytti hellittävän. Nyt tilanne on toinen. On syytä käynnistää pikaisesti valmistelu poikkeuksen jatkamisesta, jotta koronan kurittamat yksinyrittäjät eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen. Koronajousto on auttanut monia yksinyrittäjiä vaikean ajan yli.

Jos jousto loppuu, moni pienillä tuloilla elävä yrittäjä joutuu lopettamaan yrityksensä saadakseen työmarkkinatukea, koska muuta vaihtoehtoa toimeentulolle ei ole. Tämä ei ole viisasta, jos yrittäjä normaalioloissa pystyy elättämään itsensä.

Tarja Filatov: Naisen paikka on elossa

Suomessa joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana parisuhdeväkivaltaa ja vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa.

Korona on lisännyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivalta näkyy auttavien puhelinten ruuhkautumisena ja poliisille tehtyjen kotihälytysten määrässä.

Maailmassa joka kymmenes minuutti nainen kuolee väkivaltaan läheisensä käsissä, vaikka juuri läheisten ihmisten kanssa pitäisi olla turvassa.

Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Yli 15-vuotiaista naisista ja tytöistä 47 prosenttia on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Joka kolmannessa tapauksessa tekijä on uhrin nykyinen tai entinen kumppani. Vuonna 2019 raiskauksia ilmoitettiin 1477, mikä on 6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Lähisuhdeväkivaltarikosten määrä kasvoi 7 prosenttia 10600 tapaukseen.

Rikosten uhreista 77 prosenttia oli naisia.

Ikävä kyllä vammaisten naisten kokema väkivalta on vielä yleisempää kuin naisten keskimäärin kokema väkivalta. Läheskään kaikkea lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta viranomaisille.

Suomessa lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kodin ja läheisten pitäisi olla turva, ei uhka. Naisten ja miesten väkivaltakokemukset ovat erilaisia. Miehet kokevat yleisimmin väkivaltaa julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla. Naiset kotona ja työpaikalla. Naisten kokema väkivalta on useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa.

Väkivalta on muutakin kuin lyömistä. Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista tai seksuaalista. Naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja ovat hyväksikäyttö ihmiskaupassa ja prostituutiossa, tyttöjen sukupuolielinten silpominen sekä niin kutsutut perheen ”kunniaan” liittyvät pahoinpitelyt ja murhat.

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on kyse vallasta. Se kertoo sukupuolten valtasuhteista yhteiskunnassa.

Istanbulin sopimus on yksi keino ehkäistä väkivaltaa. Se on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Suomessa sopimusta sovelletaan lähisuhdeväkivallasta kärsiviin poikiin ja miehiin.

Sopimus edellyttää, että ehkäisemme ja poistamme naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä perheväkivaltaa. Suojelemme väkivallan uhreja ja tarjoamme heille tukipalveluita kuten turvakotien apua ja auttavan puhelimen palvelua. Asetamme väkivallan tekijät vastuuseen teoistaan. Edistämme sukupuolten tasa-arvoa ja viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä väkivallan kitkemisessä.

Tänään on YK:n kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Oranssi on UN Womenin väkivallan vastaisen kampanjoinnin väri.

Tarja Filatov: Yksikin tapaus on liikaa

Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää monella elämän osa-alueella. Iso osa syrjinnästä on yhteiskunnan rakenteissa. Ympäristömme ei ole esteetön ja lainsäädäntö on kirjoitettu vammattomien ihmisten näkökulmasta. Se ei aina huomioi ihmisen erityistarpeita.

Meillä on yhteinen vastuu siitä, että kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevien ihmisten palvelu ja kohtelu on inhimillistä. Kyse on lainsäädännön kehittämisestä, palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisesta sekä jokaisen meidän asenteistamme ja tavasta kohdata arvostavasti toisia ihmisiä.

Ylen MOT-ohjelma nosti esiin järkyttävän tapauksen, jossa hoitotyön rajoittamistoimenpiteet ovat olleet epäinhimillisiä, ihmisarvoa alentavia ja laittomia. Tapauksesta on seurannut oikeusprosesseja ja tehostettua valvontaa. Hoiva on pääosin hyvää ja työntekijät tekevät osaavaa sitoutunutta työtä, mutta yksikin tapaus on liikaa. 

Kehitysvammaisten kohtaama vaativan hoidon rajoitustoiminta puhuttaa. Valviran selvityksien mukaan rajoitustoimet eivät ole yksiköissä lisääntyneet eikä niitä käytetä enemmän kuin aiemmin, mutta pystymme tunnistamaan ne paremmin. Jos asumisyksikön koko on yli seitsemän asukasta, rajoitustoimia esiintyy enemmän.

Laissa on tarkkaan määritelty, missä, milloin ja mitä rajoitustoimia saa käyttää. Rajoitusten on oltava oikeasuhteisia tilanteeseen nähden. Ne pitää toteuttaa ihmisarvoa kunnioittaen ja vain niin laajasti kuin on välttämätöntä asiakkaan tai toisten henkilöiden turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi. Rajoittamiseen käytettävien välineiden täytyy olla terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain mukaisia. 

Palveluntuottajalla on vastuu palveluiden laadusta ja turvallisuudesta. Ensisijainen valvontavastuu on kunnalla. Kunnan tehtävä on vastata siitä, että asiakas saa yksilöllisen palvelutarpeen mukaisen palvelun.

Kunnan tulee valvoa omaa tuotantoaan ja yksityisten palveluiden tuottamaa palvelua. Henkilökunnalla on velvollisuus ilmoittaa viipymättä havaitsemistaan epäkohdista. Jos työnantaja ei korjaa tilannetta, tulee työntekijän epäkohdasta ilmoittaa aville.

Järkyttävän uutisen esimerkkitapaus Hämeenlinnasta on käsittääkseni vuosilta 2017-19. Ja siihen puututtiin. Tuomioita on langetettu, mutta osa prosesseista on vielä kesken. 

Yle on kertonut viime vuosina useista valvonnassa paljastuneista ongelmista liittyen lastensuojeluun, vammaisten palveluihin ja vanhusten hoivaan. Valvontaraportit paljastavat, että usein ongelmat kiistetään ja että palveluntarjoajat eivät tee luvattuja muutoksia.

Tässä taustalla on rakenteellisia ongelmia. Yritysten voittoja pyritään maksimoimaan epäeettisin, jopa laittomin keinoin. Taustalla on resurssipulaa. Kyse ei ole yksin rahasta, vaan henkilökunnan saatavuudesta ja osaamisesta. 

Noilla rakenteilla on syytä kysyä, onko kunnilla, jatkossa hyvinvointialueilla, valtiolla ja viranomaisilla riittäviä keinoja puuttua väärinkäytöksiin?

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan uutta lakia valvonnasta. Ajatus on, että uuteen lakiin koottaisiin säännökset valtion tai hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja valvonnasta. Laki koskee julkisia palvelunjärjestäjiä ja palveluntuottajia sekä yksityisiä palveluntuottajia. 

Lisäksi on valmisteilla laki terveydenhuollon henkilökunnan ilmoitusvelvollisuudesta, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan palvelussa. Sosiaalihuoltolaissa tästä jo säädetään.

Lain valmistelussa arvioidaan, tarvitaanko palveluntuottajalle velvollisuus tarkistaa rikosrekisteriote iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden kanssa työskenteleviltä. Nykyisin rikosrekisteriotteen tarkistaminen on mahdollista lasten kanssa työskentelevien kohdalla. Olen itse ministeriaikanani ollut aikanani tuota lakia rakentamassa ja tiedän, että se ei yksin tuo turvaa, mutta on apuna.

Tarja Filatov: Kulttuuri elvyttää

TNL, me olemme sinusta ylpeitä!

Viikonloppuna Työväen Näyttämöiden Liitto TNL juhli 100-vuotissyntymäpäiväänsä tai oikeammin sata vuotta ja kirotun koronan kurittamat rapiat päälle.

Varsinainen 100-vuotisjuhla, kuten niin monet muut kulttuuri- ja taidetapahtumat, peruuntuivat koronasulkujen vuoksi.

Kulttuuriväki kantoi vastuunsa ja tapahtumat sulkivat ovensa solidaarisesti, jotta Suomi selviäisi ja selvisimmehän me. Ja selviämme vielä tästä lopusta.

Korona pakotti perumaan TNL:n monen ihmisen työpanosta vaatineet juhlat, mutta TNL:n historiaa se ei kykene peruuttamaan. Päinvastoin.

Kun työväenteatterit syntyivät Suomeen, ne eivät pönkittäneet hallitsijoiden valtaa eivätkä pyrkineet tuottamaan liikevoittoa hinnalla millä hyvänsä.

Omat teatterit antoivat työväenliikkeelle mahdollisuuden käsitellä itselle tärkeitä asioita. Tässä ajassa tuo yli sata vuotta vanha ajatus on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Meillä on yhä tarve käsitellä aikamme kipeitä ilmiöitä. Paljastaa epäoikeudenmukaisuuksia, pohtia, parantaa, koskettaa, vaikuttaa jne.

Teatteri kehittyi Suomessa 1860-luvulla. Teatterin alkupolku oli kansansivistyksellinen. Mutta piippuhyllyillä istuva työkansa ei tuntenut ohjelmistoa omakseen, vaan rakensi oman teatteriverkostonsa työväentalojen juhlasaleihin.

Näissä esityksissä työväki pääsi päärooliin ja saattoi puuttua omaa elämäänsä koskeviin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Pohtia sitä, mikä pitää korjata ja miten.

Työväenteatteri kukoisti aina 1950-luvulle asti. Sen jälkeen se sulautui maan teatterikenttään ja pienissäkin kaupungeissa työväenteattereista tuli kaupunginteattereita.

Ihan näin yksiviivainen työväenteatterin historia ei ole. Siihen mahtuu sisällissotaa, Lapuan liikettä, maailmansotaa, talouden lamoja ja nousuja. Riitoja ja rakkauksia. Elokuvan tuloa ja teknologian kehitystä. Palanen Suomen historiaa.

Alkuvaiheessa työväen teatterit olivat hajallaan, välillä nousten ja taantuen, joskus umpikujaan päätyen. Työväen Näyttämöiden Liitto kokosi joukot ja yhtenäisti käytäntöjä. 1920 perustettu liitto irtaantui suorasta kytköksestä poliittisiin puolueisiin ja korosti taiteellisen tason nostamista. Sisaruus työväenliikkeeseen ei kadonnut.

Sataan vuoteen mahtuu paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, huikeita taiteellisia saavutuksia, yhteiskunnallista uudistumishenkeä ja paremman ihmisen ja paremman maailman rakentamista. Harrastajien ja ammattilaisten yhteistyötä. Henkilökohtaista ja yhteiskunnallista.

Oikeastaan on aika dramaattista, että 100-vuotisjuhlaa vietetään koronan varjostamassa ajassa.

(Puheenjohtaja Tarja Filatov puhui TNL:n 100-vuotisjuhlassa Kotkassa)

Tarja Filatov: Kohti pohjoismaista työllisyyttä vahvemmilla työllisyyspalveluilla

Olen usein sanonut, että Ladan hinnalla ei saa Mersua. Ei edes työvoimapalveluissa.

Suomessa on liian usein asetettu tiukkoja velvoitteita työttömille, mutta valtiovallan velvoitteet suhteessa työnhakijaan ovat olleet ohuempia resurssipulan vuoksi. Sujuvaan tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Suomessa on haikailtu Tanskan ja Ruotsin työllisyysastetta, mutta ei olla oltu valmiita riittäviin panostuksiin työttömien auttamiseksi työhön.

Tanskassa on saatu tutkitusti hyviä tuloksia säännöllisillä työvoimavirkailijoiden tapaamisilla. Maassa toteutettiin kokeilu, jossa työttömiä velvoitettiin tapaamisiin viikon, kahden välein. Tapaamiset nostivat kohderyhmän työllistymistä neljällä prosentilla.

Naisten kohdalla vaikutus oli nopeampi kuin miesten, mutta pitkällä tähtäimellä tapaamiset paransivat enemmän miesten työllistymistä. Henkilökohtainen tapaaminen tuotti parempaa tulosta kuin ryhmätapaamiset.

Haasteellisesti työllistyvien palvelussa oleellista on räätälöinti sekä henkilökohtainen palvelu ja tuki. Tätä haetaan kuntakokeiluilla.

Vaikeimman työttömyyden hoidossa moniammatillisuus sekä yhteys sosiaali- ja terveystoimeen on välttämätöntä. Toisaalta työvoiman kapeikkoaloilla tarvitaan moniammatillisuutta sekä yhteistä palvelukonseptia oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden työnantajien kanssa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä kuntien vastuulta hyvinvointialueille ja ammatillisen työvoimakoulutuksen hankinnan siirryttyä työhallinnosta pois, on oltava tarkkana, että yhteys näihin palveluihin on tiivis.

Tanskassa henkilöstöresurssit ovat moninkertaiset Suomen työvoimavirkailijoihin nähden. Lisäksi Tanska käyttää aktiiviseen työvoimapolitiikkaan vuosittain summan, joka vastaa noin kahden prosentin osuutta maan bruttokansantuotteesta. Suomessa vastaava summa on noin yksi prosentti. Luvut ovat ennen koronaa olevalta ajalta ja kuvaavat suuruusluokkaa.

Henkilökohtaisten kontaktien laatu ja palvelupolkujen rakentaminen on riippuvaista työvoimaneuvojien määrästä sekä palveluihin käytettävistä resursseista. Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin perusperiaate on, että työnhakijaa ei jätetä yksin. Se, että työttömyyden alkuun kiinnitetään enemmän huomiota.

Työnhakijan mahdollisuudet vaikuttaa omaan työnhakuunsa kasvavat. Jatkossa työnhakija voi lähtökohtaisesti päättää itse, mitä työmahdollisuuksia hän hakee ja milloin. Työnhakuvelvoite suhteutetaan työnhakijan edellytyksiin. Jos henkilöllä on vaikeuksia hakea työtä ja työllistyä, nopeutuu hänen pääsynsä palveluihin.

Parempaa työllistymistä tavoitellaan työnhakua tukevilla tapaamisilla. Tapaamisia järjestetään työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein.

Työttömän kanssa sovitaan alussa työnhakua tukevista palveluista ja kirjataan ylös haettavien työmahdollisuuksien määrä. Työllistymissuunnitelma ei ole uusi asia, mutta laatua suunnitelmiin tavoitellaan lisäresursseilla.

Perussääntö on, että työnhakija hakee neljää työpaikkaa kuussa. Määrästä voidaan poiketa, jos työkyvyssä on rajoitteita. Keneltäkään ei edellytetä sellaista, mihin hänen voimavaransa eivät riitä.

Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa lisätään TE-palvelujen resursseja 70 miljoonalla eurolla vuodessa.

Tämä merkitsee asiakaspalvelun vahvistamista noin 1 200 asiantuntijalla. Vuoden 2019 resursseihin verrattuna lisäys on noin 40 prosenttia. Tällä panostuksella työvoimavirkailijat pystyvät henkilökohtaisempaan ja parempaan palveluun.

Tarja Filatov: Psykososiaalisesta hoitovelasta on huolehdittava

Eduskunta keskusteli mielenterveydestä keskiviikkona. Tein aloitteen ennen koronaa, mutta pääsimme puhumaan siitä vasta nyt, kun eduskunnan koronasäännöt ovat lieventyneet.

Itse asiassa ajoitus on mitä parhain.

Mielenterveyden vahvistaminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, jopa YK on varoittanut mielenterveyden kriisistä koronan vuoksi. Suomella ei ole varaa lintsata mielenterveyden edistämisestä eikä mielenterveyden häiriöiden nopeasta hoidosta.

Hyvinvointimallimme edellyttää korkeaa työllisyyttä. Se ei kestä heikentyneen mielenterveyden yhteiskunnallisia vaikutuksia. OECD arvioi jo vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli yli viisi prosenttia BKT:sta.

Marinin hallituksen hyväksymä mielenterveysstrategia on tärkeä avaus. Nyt ensimmäistä kertaa mielenterveys tunnustetaan laajana yhteiskunnallisena asiana. Strategian tehokas toimeenpano ei saa unohtua koronan jälkihoidossa. Päinvastoin strategian toimeenpano on oleellinen osa jälleenrakennusta.

Mielenterveyden ongelmia ei ratkaista yksin terveydenhuollon keinoin. Eikä vain yksilöä auttamalla, tukea tarvitsevat läheiset. Mielenterveyttä tulee edistää kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Erityisesti työelämässä ja koulutuksessa.

Asia on tärkeä, ajankohtainen ja laaja-alainen. Siksi eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, jossa on kaikkien puolueiden edustus, halusi, että koko eduskunta keskustelee mielenterveyden haasteista.

Työikäisen väestön hyvä mielenterveys vahvistaa talouskasvua. Se on edellytys monille työelämässä vaadittaville ominaisuuksille, kuten mukautumiskyvylle, uuden oppimiselle, luovuudelle, ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutustaidoille.

Mielenterveyttä vahvistavilla toimilla voidaan saada jopa 9500 työllistä vuodessa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähentyisi, työllisyysaste nousisi ja BKT vahvistuisi.

Menetämme vuosittain 17 miljoonaa työpäivää mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Sairauslomapäivien määrä on kasvanut vuodesta 2016 vuoteen 2019 yli 40 prosenttia! Meillä ei ole varaa menettää nykyisellä tahdilla ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkille sairauslomille.

Tarvitsemme varhaisen puuttumisen ja välittämisen malleja työelämään sekä laajemmin mielenterveyden häiriöiden tehokasta ja vaikuttavaa hoitamista.

Mielenterveydessä ei tietenkään ole kyse vain taloudesta, vaan ennen muuta kyseessä on suuri inhimillinen ja kansanterveydellinen haaste. Siksi on tärkeää huolehtia työelämän ulkopuolella olevien mielenterveydestä.

Mielenterveysstrategiassa on nostettu esille lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. Perheissä, kouluympäristössä sekä harrastuksissa rakennetaan mielen hyvinvointia. Näiden osa-alueiden osalta mielenterveysstrategian poikkihallinnollinen toimeenpano on äärimmäisen tärkeää.

Korona ja sen aiheuttama yksinäisyys ovat olleet keljuja kavereita.

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan noin neljä viidestä vastaajasta on tyytyväinen elämäänsä, mutta tyytyväisyys on laskenut aiemmasta. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta on kokenut joka kolmas yläkoulussa tai toisella asteella opiskeleva tyttö. Pojista kymmenisen prosenttia. Yksinäisyys on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.

Korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia kokee, että opiskelu on vaikeutunut koronaepidemian aikana. Korona on lisännyt mielenterveyden oireilua ja kasvattanut eriytymistä hyvin pärjäävien opiskelijoiden ja huonommin selviytyvien välillä.

Aikuisiän mielenterveyden häiriöistä noin puolet syntyy jo ennen 14 vuoden ikää. 3/4 ennen 25 ikävuotta. Tämän vuoksi on välttämätöntä panostaa nuoriin. Muuten synnytämme velan, jota ei millään rahalla paikata.

Psykososiaalinen hoitovelka ei poistu, vaikka sata prosenttia kansasta olisi rokotettu, talous kasvaisi vauhdilla ja työllisyys paranisi. Se näkyy nyt ja se näkyy viiveellä.

Mielenterveyspalvelujen ja tuen piiriin pääsyä on vahvistettava, jotta ehkäistään ongelmien paheneminen. Jo ennen koronakriisiä vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista sai tarvitsemaansa hoitoa. Jos jalka on poikki, kenellekään ei terveydenhuollossa sanota, että tule kuukauden päästä uudelleen.

Me tarvitsemme takuun siitä, että hoitoon pääsee ja apua saa. Rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä, hoitotakuu, terapiatakuu. Pääasia, että apu on osaavaa ja oikea-aikaista.

Jokainen lapsi on pelastettava elämälle - Jokainen on turvassa

Keskiviikkona juhlittiin 75-vuotiasta Ensi- ja turvakotien liittoa. Se on ollut edelläkävijä vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja äitien auttajana ja puolustaja. Minulla oli kunnia pitää liiton puheenjohtajana juhlassa puheenvuoro.

Ensi- ja turvakotien liiton taustalla on kesäkuun neljäntenä vuonna 1866 syntynyt tyttö, Vilhelmiina, joka varttui kovina ja vaikeina aikoina.

Täytettyään 18-vuotta Vilhelmiina Riktig kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itsekin osaa lausua ja niin hänestä tuli meille kaikille tutumpi Miina Sillanpää.

Rohkea nainen.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vatsaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on myös Ensi- ja turvakotiliiton toiminta. Yhdistykset ja liiton toimisto tekee yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan.

Kuulee heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle. 

Väkivalta, masennus, päihteet, ero ovat asioita, joita kukaan ei elämäänsä halua. Mutta kun ne astuvat kutsumatta kotiin apua on saatava osaavasti ja vaikuttavasti.

Näiden vaikeiden asioiden kanssa liittomme väki tekee osaavaa auttamistyötä.

Ensi- ja turvakotien liiton ja sen yhdistysten toiminta on modernia ja jatkuvasti kehittyvää.

Sen todisti erityisesti korona, jolloin toiminta kehittyi nopeasti ja tarjosi palveluja verkossa, kun kasvokkain kohtaaminen sisälsi liian suuria riskejä. Liitto ja yhdistykset tekevät yhä työtä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kanssa.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. 

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Ei edes koronan loppumista. Siksi liittomme keskittyy lapsiperheisiin.

Korona on kasvattanut avun tarvetta. Apua hakee keskimäärin noin 2000 henkilöä kuukaudessa, kun ennen korona-aikaa heitä oli 1600. Erityisesti korona on heikentänyt vauvaperheiden jaksamista.

Vanhempien uupumus, loputon univelka ja yksinäisyys näkyvät kasvaneissa yhteydenotoissa. Vauvaperheet ovat jääneet liian yksin pulmien kanssa.

Äideistä noin neljäsosa on kokee, että koronaepidemia on vähentänyt jaksamista.

Vauvaa odottaville ja vauvan saaneille perheille poikkeusolot ovat tarkoittaneet eristäytyneisyyttä elämäntilanteessa, jossa läheisten ja toisten vanhempien tuki on tavallista tärkeämpää.

Vauvaa odottavat vanhemmat eivät ole päässeet tapaamaan omia vanhempiaan, tulevia vauvan isovanhempia eivätkä toisia samassa elämäntilanteessa olevia perheit. Hiljaisen osaamisen siirtyminen ja vertaistuki ohenee.

Yhteiskunnan resurssipula ei saa vaarantaa vauvan ja lapsen turvallista alkua elämälle

Odottavien ja vauvaperheille tärkeiden neuvoloiden resurssit eivät riitä ja siksi neuvolatoimintaa on vahvistettava.

Ongelmana on, että työntekijät vaihtuvat liian usein ja turvallisen, tutun neuvolan terveydenhoitajan tuki jää liian usein saamatta.

Korona-aika on merkinnyt pahimmillaan jopa sitä, että odottavien neuvolakäynneistä ja synnytysvalmennuksista on jouduttu kunnissa tinkimään.

Pienten lasten määräaikaistarkastuksista on tingitty tai niitä on tehty erittäin lyhyinä videotapaamisina. Terveydenhoitaja ei ole välttämättä nähnyt lasta ollenkaan ja lapsen tilanteen arvio on perustunut vain vanhemman kertomaan.

Näissä olosuhteissa esimerkiksi masennusoireiden tai päihteiden vuoksi riskissä olevia jää tunnistamatta eikä heitä osata ohjata avun piiriin.

Ohjauksen puute on näkynyt siinä, että päihteitä käyttävien äitien kuntoutus on laskenut romahdusmaisesti, vaikka näyttää siltä, että korona aikana esimerkiksi huumeiden käyttö on lisääntynyt.

Vaikeuskerrointa lisää se, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Heidän rekrytointinsa on vaikeutunut, koska päteviä hakijoita ei ole.

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute merkitsee myös sitä, että lasten ja perheiden tilanteen arvioinnit, tarvittavat palveluihin liittyvät päätökset ja maksusitoumukset viivästyvät ja samalla avun saanti.

Ja lastensuojelussa asiakasmäärät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttoman suuria.

Nämä esimerkit kertovat sen, että meillä on yhä paljon työtä, jotta Miinan toive siitä, että ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” toteutuisi.

Julkisten palvelujen riittämättömyys on näkyy avunpyyntöinä Ensi- ja turvakotien liitossa.

Viime vuonna apua hakevia oli yli 23 787 henkilöä, joista 6 638 oli lapsia. Autettavien määrä on kasvanut vuositasolla 7 000 henkilöllä. 7 000 henkilöllä!

Miinan sanoin “Pelastetaan jokainen lapsi elämälle”. Nykypäivän ensi ja turvkotien liiton sanoin “Jokainen on turvassa”.

Hyvää syntymäpäivää Ensi- ja turvakotien liitto! Me olemme sinusta ylpeitä.

Tarja Filatov: Inhimillisempää talouspolitiikkaa

Tänään päässä soi Jope Ruonansuun laulu “Kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen”. Ei siksi, että mielessä olisi jussipaidat tai piraattitavarat, vaan siksi, että joinain päivinä on lähes mahdoton valita, mitä tekee ja missä on.

Tänään eduskunnassa on turkaisen paljon päällekkäistä. Budjettiviikko ja Euroopan Neuvoston istuntoviikko ja muutakin. Kumpikin ovat niin isoja asioita, että riittäisivät täyttämään viikon yksin.

Euroopan neuvoston tasa-arvovaliokunnassa keskusteltiin mm. Afganistanin tilanteesta. Nyt istunnossa turkkilaisen kollegani Selin Sayek Böken raportti sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Selin on upea poliitikko, viisas, rohkea ja osaava.

Raportissaan hän muistuttaa, että Euroopan näennäisestä vauraudesta huolimatta sosioekonominen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntynyt maiden välillä ja niiden sisällä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Lisäksi rakenteellinen eriarvoisuus on syventänyt köyhyyttä, heikentänyt sosiaalisia oikeuksia, vähentänyt sosiaalista liikkuvuutta ja syventänyt polarisaatiota.

Poliittisen epävakauden välttämiseksi ja kestävämmän talouden rakentamiseksi Euroopassa on puututtava eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, taattava perusoikeudet ja suojeltava paremmin haavoittuvaa väestöä. On toimittava kansallisella tasolla ja kollektiivisesti.

Maiden tulee arvioida makrotaloutta, teknologiaa, lainsäädäntöä, erityisesti työlainsäädäntöä, jotka voivat pahentaa eriarvoisuutta. Jotenkin teema istuu kotimaiseen budjettikeskusteluun.

Suomessa hallituksen budjettiesitys puolittaa alijäämän tästä vuodesta 14 miljardista seitsemään miljardiin. Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Se on suuri, mutta ei kestämätön, koska korot ovat olemattomat. Velkaa vastustetaan parhaiten sillä, että pääsemme koronakuopan yli. Kerralla ja kunnolla.

OECD varoitti euromaita elvytyksen äkkijarrutuksesta liian aikaisin. Vajaa viikko sitten Euroopan keskuspankki muistutti, että finanssipoliittisten tukitoimien ennenaikainen päättyminen voisi heikentää elpymistä ja pahentaa taloudelle aiheutuvaa pitkäaikaista vahinkoa.

Suomessa oppositio vaatii velkaantumisen lopettamista ja esittää leikkauksia sosiaaliturvaan. Mistähän seitsemän miljardia leikattaisiin siten, että se vaikuttaisi jo ensi vuoden budjettiin. Jos näin tehtäisiin, lopputulos olisi hyytävä.

Me emme halua romuttaa taloutta. Me haluamme kasvattaa taloutta vahvistamalla työllisyyttä. Työllisiä on jo yli 40 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut historiallinen talouskriisi. Vuoden 2020 kesän pohjalukemista työllisyys on kasvanut yli 100 000 ihmisellä. Talouspolitiikka on ollut näin ollen onnistunutta työllisyyden näkökulmasta.

Me haluamme sovittaa yhteen talouden tarpeet, sosiaaliset tarpeet ja ympäristön kestävyyden. Tehdä taloudesta inkluuvisemman ja oikeudenmukaisemman.

Tänään pieneen hiaceen mahtuu taloutta, tasa-arvoa, Afganistania, koronaa, kulttuurirahoitusta, rakennerahoja ja paljon muuta.

Tarja Filatov: Perhevapaauudistus - ei yksin työllisyyttä, vaan myös perheitä varten

Onko meillä malttia ”sijoittaa” lapsiin riittävästi aikaa, rahaa ja energiaa? Vielä tärkeämpää on kysyä, onko meillä sydäntä ja älyä, aikaa ja taitoa pitää hyvää huolta lapsista? 

Sana sijoittaa on talouden kieltä. Hyvä sijoitus tuottaa voittoa, mutta lapsuudella on itseisarvo sinällään. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään huolenpitoon. Lapsen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Se kuuluu hänelle.

Suomen taloudellinen kehitys riippuu inhimillisen ja sosiaalisen pääoman laadusta. Siksi lasten hyvinvointi on paras sijoitus myös talouden näkökulmasta. 

Lapsuuteen sijoittaminen tarkoittaa vanhemmille riittävää toimeentuloa, aikaa ja mahdollisuutta olla lasten kanssa. Lapselle yhteiskunnan on turvattava hyvätasoinen varhaiskasvatus, koulu ja mahdollisuus harrastaa. Tähän hallitus on uudistuksillaan pyrkinyt olipa kyse varhaiskasvatuksesta, koulusta, oppivelvollisuuden pidentämisestä tai  harrastustakuusta.

Meillä jokaisella on ainutkertainen elämä. Siksi perhevapaauudistus ei voi palvella pelkästään työelämän tarpeita.

Parantamalla isien tasa-arvoa perheessä edistetään äitien yhdenvertaisuutta työelämässä. Suurin voittaja on kuitenkin lapsi, joka saa enemmän molempien vanhempien hoivaa ja huomiota.

Uudistuksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat tasaisesti molemmille vanhemmille. Tämä lisää tutkitusti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä.

Nykyisin naiset käyttävät valtaosan vapaista. Tämä heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vaikuttaa toimeentuloon koko elämän ajan, jopa tuleviin eläkkeisiin.

Lain tarkoituksena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia. Se että molemmat vanhemmat luovat lapseen läheisen suhteen heti alusta lähtien ja vastaavat lapsen hoivasta, auttaa lapsen ja vanhemman välisen läheisen suhteen muodostumista, millä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja perustellaan usein äitiydestä johtuvista ylimääräisistä kuluista työnantajalle. Kuluja on kompensoitu jo pitkään, mutta osumatarkkuus ei ole ollut paras mahdollinen. Nyt ainakin tämä argumentti poistuu, koska kustannukset lankeavat molemmille vanhemmille tasaisemmin. Perhevapaa uudistus luo pohjaa palkkatasa-arvolle.

Uudistus joustavoittaa perhevapaiden käyttöä. Vapaata voi käyttää aiempaa useammassa osassa tai osa-aikaisesti. Näin helpotetaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja autetaan perheitä jaksamaan arjessa. Itse olen joustosta erityisen iloinen, koska nykyjärjestelmä on jäykkä. Lisäksi laki huomioi nykyistä paremmin erilaisten perheiden tarpeet.

Uudistuksen lähtökohta on ollut perheiden ja lasten hyvinvoinnin lisääminen. Kaikissa perheissä ei ole syystä tai toisesta mahdollista jakaa vanhempainvapaita tasan vanhempien kesken. Tästä syystä on päädytty malliin, jossa vanhempi voi luovuttaa tietyn määrän omia vanhempainrahapäiviään esim. toisen vanhemman tai puolisonsa käyttöön. Verrattuna nykytilanteeseen perheiden asema ei luovuttamismahdollisuuden johdosta heikkene.

Perhevapaauudistusta on kritisoitu siitä, että se ei riittävästi tue työvoiman saatavuutta. Totta, voi olettaa, että lyhyemmät vapaat ja kotihoidontuen poisto toisivat naisia paremmin työmarkkinoille. Ylipäätään työllisyysvaikutuksia arvioiva simulaatiomalli antaa aina hyvät työllisyyspropsit, jos sosiaaliturvaa leikataan. Mutta tätä lakia ei ole tehty yksin työmarkkinoiden vahvistamiseksi, vaan se on osa parempaa perhepolitiikkaa. Investointi lapsiperheisiin.

Kotihoidontukea käytetään pääosin vuosi. Loppujen lopuksi työllisyysvaikutus kotihoidon tuen puolittamisella voisi olla odotettua pienempi, koska se koskisi vain pientä osaa tuen saajista. Tuen kokonaan poistaminen olisi iso muutos. Sillä olisi isompi vaikutus työvoiman tarjontaan, mutta se on sitten isompi juttu, jolle ei oikein löytyy vain vähän poliittista kannatusta.

Pelkillä lainmuutoksilla ei taata tasa-arvon toteutumista käytännössä. Onhan meillä ollut samapalkkaisuuslainsäädäntö vuodesta 1963. Jo nykylain mukaan isillä olisi mahdollisuus käyttää huomattavasti enemmän vapaita, mutta olemme historian ja rahan vankeja. Vapauden käyttöön vaikuttavat asenteet ja naisten matalampi palkkataso. 

Lainmuutokset ovat kuitenkin yksi keino muuttaa maailmaa. Niillä pyritään kannustamaan ja mahdollistamaan vapaiden jakaminen tasapuolisesti ja samalla kertomaan vahvemmin tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja näin osaltaan vaikuttamaan asenteisiin ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin. 

Asennemuutosta tarvitaan perheissä, mutta työpaikoilla on tärkeä rooli siinä, miten vanhempien, ja erityisesti miesten, perhevapaille jäämiseen suhtaudutaan. Kannustetaanko isiä jäämään vapaille, myös pidemmille vapaille?  Viranomaispuolella etenkin esim. neuvolapalveluissa kohdataan tulevia vanhempia ja tästä syystä ne ovat keskeisessä roolissa.

Yhden asian liikkeet ovat tärkeitä, mutta pidetään huolta lainsäädännössä, jotta erilaisia tarpeita tasapainotetaan oikeudenmukaisesti. Minusta perhevapaauudistus tekee niin.

Tarja Filatov: Valoa näkyvissä

Koronan tuomassa lamassa on kolme aaltoa. Ensimmäisenä sakkasi talous ja toimeliaisuus, sitten nousi työttömyys ja kolmantena kohtasimme sosiaalisen laman. Kun nousu lähtee liikkeelle, ketju kulkee toisin päin.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on yhä syöksykierteessä alaspäin. Faktat kertovat kuitenkin toista. Vaikka korona on vielä keskuudessamme, taloudessa ja työllisyydessä on valoisia merkkejä. 

Vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, kiinteät investoinnit ovat nousemassa kaikkien aikojen ennätykseen ja kuluttajien luottamus talouteen on ennätyskorkealla.

Bruttokansantuote on käytännössä koronakriisiä edeltävällä tasolla, kun euroalueella muut maat vielä heräilevät kasvuun. Olemme toipuneet lähes samassa vauhdissa Yhdysvaltojen kanssa, vaikka elvytyksemme taso on ollut huomattavasti maltillisempi.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä alijäämä on painettu alle puoleen tämän vuoden yli 14 miljardista. Isoja ja vaikeasti hahmotettavia lukuja. Mutta ehkä kuvaavaa on se, että vielä vuosi sitten näytti siltä, että velkaantumisemme taittuu vaivoin vuosikymmenen vaihteessa. Nyt on mahdollista, että saamme suunnan kääntymään jo ensi vuonna.

Työllisyydessä on kiistatta vielä paljon tehtävää, mutta fakta on, että kesäkuussa oli 121.000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste oli historiallisen korkea, yli 75 prosenttia. Tämä kertoo, että koronan nopeat vaikutukset on selätetty. Samaan aikaan työttömiä on 7000 enemmän, koska työvoimaan on tullut lisää ihmisiä. Vaikka kyseessä ovat yhden kuukauden luvut, trendi on hyvä.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osaamistason nostamista. Koulutus, jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen läpi työuran on kestävä sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen keino vahvistaa työllisyyttä. Kohdennetuilla koulutustoimilla on nopeasti paikattava alakohtaisia työvoiman saatavuusongelmia.

Me emme saa unohtaa sosiaalisen laman ja hoitovelan purkua. Sosiaali- ja terveydenhoidon osaajapulaa ei hoideta pelkällä koulutuksella, vaikka sitä tarvitaan kipeästi. Mutta on parannettava työolosuhteita ja palkkausta, jotta ihmiset pysyvät alalla. Uudet hyvinvointialueet ja palkkaharmonisaatio antavat tähän mahdollisuuksia. Mutta valtion on kaivettava kuvettaan ongelman ratkaisemiseksi.

Suomessa on 110.000-130.000 köyhyydessä elävää lasta. Lasten toimeentulo rakentuu aikuisten toimeentulon kautta. Lapsiperheköyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset, siksi sen poistamiseksi on tehtävä määrätietoista työtä.

Samaan aikaan tuettava lasten mahdollisuutta hyvään arkeen. Laadukas varhaiskasvatus, turvallinen ja lasta ja nuorta tukeva oppimisympäristö, oppivelvollisuuden laajennus jne. ovat hyviä arjen tukipilareita. Korona on suosinut osan opiskelijoiden opintoja, mutta osan kohdalla se on tuonut aukkoja ja nuo aukot on paikattava huolella. 

Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa koronan syrjäyttämiin lapsiin ja nuoriin.

Syksyllä eduskunnan talousarvioesityksessä on mukana lapsibudjetointi. Kyse ei ole vain budjettitekniikasta, vaan kokonaisuuden hahmottamisesta. Usein sanotaan, että koko kylä kasvattaa lasta, ja näinhän se on. Lapsen kasvuun vaikuttavat koti, koulu, kaverit, joskus katu, harrastukset jne.

Lapsibudjetoinnissa halutaan saada näkyviin lapsen elämän kokonaisuus, jotta osataan tehdä oikeita päätöksiä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten laman taltuttamiseksi tarvitaan tietoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Ei saa olla niin, että yksi käsi antaa ja toinen ottaa pois tämä koskee niin valtiovaltaa kuin kuntia.

Hämeenlinnassa tehtiin viive valtuustokaudella erinomainen Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelma. Sen toimeenpano on tämän valtuustokauden tehtävä. Kun mietimme hallintosäännön uudistamista, on syytä pohtia muuta ohjausjärjestelmän uudistamista. 

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)