Tarja Filatov: Menestyksen mittari ei ole euro, vaan ihmisen hyvä elämä

Tänään tiistaina äänestettiin julkisen talouden suunnitelmasta. Hankala nimi tarkoittaa sitä, että talouteen otetaan pidempi näkökulma. Korkomarkkinat ja luottoluokittajat ovat kiinnostuneita Suomen kasvunäkymistä.

Työllisyyden ja tuottavuuden edistäminen, investointien houkuttelu ja osaamistason nosto ovat Suomen talouden perusta. Niiden varaan rakentuu julkisen talouden pohja, tulot ja menit. Pikavoittoja ei näissä lajeissa jaeta. Siksi on tärkeää katsoa sekä lähelle että kauas.

Parempaa vaikuttavuusarviointia tarvitaan

Nykyiset talouden laskentamallit eivät kovin hyvin kykene mallintamaan pidemmän aikavälin talousvaikutuksia. Tietovaje ohjaa herkästi lyhyen aikavälin päätöksentekoon.

Panostamme sairaudenhoitoon ja laiminlyömme terveydenhoitoa, huolehdimme lasten huostaanottojen kasvavista kustannuksista, mutta emme ohjaa riittävästi resursseja perheiden ennaltaehkäisevään tukeen jne.

Suorien korjaavien toimien kustannukset ovat helpommin laskettavissa, kuluja ehkäisevien toimien kustannukset vaikeammin. Helposti laskettava ja pitkällä tähtäimellä vaikuttava, eivät silti aina ole sama asia. 

Näin on selkeimmin vaikkapa oppivelvollisuuden pidentämisen kohdalla. Meillä päättäjillä pitää olla vastullisuutta ja rohkeutta ottaa päätöksentekoon muutamien vuosien laskelmia pidempi näkökulma.

Marinin hallituksen isoja rakenneuudistuksia

Marinin hallitusta on syytetty toimettomuudesta rakenteellisten uudistusten kohdalla. Olen ollut eduskunnassa yli kuusi kokonaista vaalikautta. Koronasta huolimatta tällä vaalikaudella on päätetty monista isoista rakenneuudistuksista. Mielestäni vain Lipposen hallitukset olivat aktiivisempia - mutta silloin ei ollut koronaa.

Ensinnäkin työttömyyseläkejärjestelmää on päätetty uudistaa ja pidentää näin työuria ja parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toiseksi oppivelvollisuutta laajennettii 18 ikävuoteen ja turvata osaavan työvoiman riittävyyttä sekä parempia työuria nuorille. Kolmanneksi sote-uudistus kokoaa palvelut hyvinvointialueiden vahvemmille harteilla ja parantaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta sekä vähentää asiakkaan pompottelua. Neljänneksi käynnissä on suuri sosiaaliturvauudistus, mutta se on viisaasti ulotettu kahdelle vaalikaudelle.

Uskon että oppivelvollisuutta ja sote-uudistusta tulevaisuuden arvioijat pitävät peruskoulu- uudistuksen ja kansanterveyslain kaltaisina reformeina. Nyt niitä kritisoidaan, mutta niin kritisoitiin aiemminkin isoja uudistuksia. Jos oppositio ei pidä hallituksen rakenneuudistuksista, se ei tarkoita, että niitä ei olisi. Politiikassa on ja saa olla erilaisia tavoitteita.

Valoa talouden tunnelissa

Puoliväliriihessä hallitus päätti vaiheittaisesta paluusta kehykseen vuoteen 2024 mennessä.  Kehys on talouden pidemmän aikavälin raami, jonka tarkoitus on pitää kulut kurissa. Valtion menit laskevat kriisitasolta hallitusti normaalille uralleen. Ilman äkkijarrutusta. Jo ensi vuoden menot ovat yli kaksi miljardia kuluvaa vuotta pienemmät.

Työttömiä työnhakijoita 132 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lomautettuja 117.000 vähemmän. Uusia työpaikkoja te- toimistoissa tarjolla 36.000 enemmän kuin vuosi sitten. Parempaan ollaan menossa työllisyydessäkin, vaikka lisää toimia tarvitaan, jotta kasvanut pitkäaikaistyöttömyys saadaan taitettua. Erityisen tärkeä on panostaa parempaan työnvälitykseen, jotta työpaikka ja työntekijä kohtaavat nopeammin. Pitkään työttömänä olleiden osaamiseen ja terveyteen panostaminen maksaa nyt, mutta säästää tulevaisuudessa.

Velkasuhde oli jo ennen viimeisimpiä vielä positiivisempia ennusteita valtiovarainministeriön ennusteen vakautumassa vuosikymmen puolivälissä tavoitellulle 75% tasolle. Aiemmat ennusteet olivat pessimistisempiä.

Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa on onnistuttu hyvin viruksen leviämisen estämisessä, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia myös talouden kehitykseen. Tällä tavoin hallitus on osaltaan varmistanut, että talouden pitkänaikavälin potentiaalia ei romuteta.

Veroremonttia tarvitaan

Toivoisin, että tämä hallitus kykenisi vielä isoon veroremonttiin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu. Hallitusohjelma ei anna kovin paljoa liikkumavaraa. Keskustalle suuri verouudistus on vaikea, koska sillä on melko erilaiset intressit kuin lopulla hallituksella.

Verotaakan pitää jakautua nykyistä reilummin. Harmaatalous pitää suitsia ja laittaa rajat verokikkailulle. Kikkailut maksavat rehelliset yrittäjät ja palkansaajat. Voi kysyä, miksi ulkomaiset sijoitusrahastot saavat Suomesta osinkonsa verottomina. Miksi joidenkin suuryritysten on helppo vältellä veroja kansainsanvälisellä kikkailulla? Miksi palkkatuloissa progressio on merkittävä, mutta pääomatuloissa ei?

Jos kaikki maksavat oman osuutensa, voidaan verokantoja pitkällä aikavälillä laskea eikä kukaan saa epäreilua kilpailuetua kalliilla verojuristeilla. OECD:ssä valmisteilla oleva minimiverojärjestelmä ja hallituksen selvittämä institutionaalisten sijoittajien lähdevero ovat askelia oikeaan suuntaan.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää uudenlaista verojärjestelmää. Verotuksella on kulutusta ohjaava vaikutus, ilmastonmuutoksen hillintään suunnatut maksut ja verot eivät voi tulla nykyisen verotaakan päälle, vaan niitä on kompensoitava pieni- ja keskituloisille.

Jälkiviisas vai kaukaa viisas

Oppositio, erityisesti kokoomus kritisoi hallitusta kovin sanoin hövelistä rahanjaosta lisäbudjetin ja JTS-käsittelyn yhteydessä. Yhtään varsinaista muutosesitystä lisäbudjetin lukuihin kokoomus ei tehnyt.

Hallituksen talouspolitiikalla on tuettu kokonaiskysyntää ja estetty tuotantoa supistumasta ja autettu ihmisten arkea romahtamasta. Monta asiaa olisi voinut tehdä paremmin, mutta korona ei odottanut, joten parhaan sijaan oli tyydyttävä hyvään. Jälkiviisaasti on helppo löytää virheitä, mutta jälkiviisaus ei ole kovin rakentava viisauden laji. Koitetaan mieluummin olla kaukaa viisaita ja varautua tulevaan.

Tarja Filatov: Perheväkivalta on yhä liian vaiettu ongelma

Suomessa lähisuhdeväkivalta on aivan liian yleistä. Sen uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kodin ja läheisten pitäisi olla turva, ei uhka. Naisten ja miesten väkivaltakokemukset ovat erilaisia. Miehet kokevat yleisimmin väkivaltaa julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla. Naiset kotona ja työpaikalla. Naisten kokema väkivalta on useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa.

Istanbulin sopimus on tärkeä edistysaskel naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamisessa. Se on ensimmäinen Euroopassa sovellettava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sääntelevä, oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Euroopan neuvosto kävi erityisen keskustelun aiheesta tällä viikolla.

Sopimuksen on ratifioinut 34 Euroopan neuvoston maata. Turkki vetäytyi sopimuksesta ja Puola pohtii samaa. Taustalla käydään keskustelua siitä, että sopimus estää perinteisiä perhearvoja ja että siksi sitä ei voi hyväksyä. Väkivalta ei koskaan voi olla perhearvo!

Suomi ratifioi sopimuksen elokuussa 2015. Minulla oli itselläni kunnia olla puheenjohtajana eduskunnan valiokunnassa, joka käsitteli sopimusta. Olimme silloin tiukkana, että sopimus ei jää pelkäksi paperiksi, vaan konkretisoituu väkivallan uhreja auttaviksi teoiksi.

Ratifioinnin jälkeen turvakotien rahoitus on siirretty valtiolle. Tämä on tärkeä uudistus, koska ennen niitä rahoitettiin kunnissa lastensuojelun rahoista ja järjestörahoituksen kautta. Nyt tilanne on selkeämpi eikä rahoituksessa ole enää kilpailua lasten turvan ja naisten turvan välillä.

Muutokset ovat johtaneet turvakotipalvelujen käytön voimakkaaseen kasvuun, joka on vuodesta 2015 ollut 75 prosenttia. Voidaan sanoa turvakodit pelastavat ihmisiä. Istanbulin sopimus pelastaa ihmisiä.

Ennen Istanbulin sopimusta Suomessa ei ollut ympärivuorokautista auttavaa puhelinta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Nykyään valtio rahoittaa Nollalinjaa, joka auttaa päivin ja öin.

Sopimuksen myötä Suomeen saatiin ensimmäiset seksuaaliväkivallan uhrien Seri-keskukset. Nyt niitä on kahdeksan. Istanbulin sopimuksen ratifiointi sai liikkeelle monta tärkeää asiaa. Mutta työtä riittää yhä. Sopimus on auttanut väkivallan uhreja lisäksi muissa maissa.

European Women’s Lobbyn tuoreen raportin mukaan raportissa käsitellyistä maista 61 prosenttia on tehostanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan vastaisia toimia, 65 prosenttia tehnyt parannuksia väkivallan tutkinnassa ja syytteeseenpanossa sekä jopa 83 prosenttia parantanut väkivallan uhrien suojelua.

Kansainväliset sopimukset voivat merkittävästi lisätä poliittista painetta asioiden käsittelyyn. Ne voivat tehdä mahdottomasta mahdollista. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä.

Istanbulin sopimus on ihmisoikeussopimus, joka määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan syrjinnäksi. Sen mukaan naisia tulee suojella kaikilta väkivallan muodoilta ja ehkäistä sekä poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Rikoksista tulee syyttää tekijöitä, teot tulee tutkia ja tekijöitä rangaista.

Sopimuksen tarkoittamia väkivallan muotoja ovat mm. seksuaalinen väkivalta, seksuaalinen häirintä, ruumiillinen väkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, avioliittoon pakottaminen, naisen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta.

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta. Kansallisten uhritutkimusten mukaan on arvioitu, että vuosittain 45 000-58 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa.

Nyt koronan aikana perheväkivalta on lisääntynyt, joten väkivallan vastaisia toimia tarvitaan yhä kipeämmin!

Tarja Filatov: Hyvinvointi kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin

Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?  

Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.

HILJAISIMMILLA VOI OLLA SUURIN HÄTÄ

Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä. Meidän on vahvistettava Hämeenlinnan elinvoimaa, jotta voimme pitää huolta jokaisesta.

Jos kaupungin väkiluku kasvaa, meillä on enemmän ihmisiä rahoittamassa yhteisiä palveluita. Jos työpaikat lisääntyvät, verotulot kasvavat. Jos yrityksille on vakaa, luotettava toimintaympäristö ja osaava työvoimaa, ne uskaltavat investoida. Meidän on uskallettava investoida tulevaisuuteen. Talous on tärkeä hyvinvoinnin väline, mutta sillä ei ole itseisarvoa.

Onnistumisen mittari ei ole euro, vaan hyvä elämä. Mutta talouden tasapainoa ei saa laiminlyödä. Meidän on kehitettävä toimintojemme vaikuttavuutta paremmaksi ja rakenteita muuttuvaan maailmaan sopiviksi. Ja tarjottava hyvä ja työympäristö kaupungin työntekijöille.

MIELEN HYVINVOINTI TÄRKEYSLISTAN KÄRKIKASTIIN

Kunnat ovat muutoksessa ja kuntien pitää löytää uusi identiteetti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin jälkeen. Muutoksen keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.

Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.

LAPSUUS ON SUORA LÄHETYS

Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Lapsuudesta ei tule uusintaa, siksi välttämätöntä panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, varhaiskasvatukseen, koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.

Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.

UUTTA JOHTAMISTA, VAHVAA YHDESSÄ TEKEMISTÄ

Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Hämeenlinna tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.

Hämeenlinna sai uuden kaupunginjohtajan. Lämpimät Olli-Poika Parviaiselle! Ja iso kiitos ansaituille eläkepäiville siirtyvälle Timo Kenakkalalle sekä Juha Isosuolle. Kaupunginjohtaja ei johda kaupunkia yksin, vaan tarvitsee politiikan tuen tekemiselleen. Myös herkät tuntosarvet, jotta osaa lukea valtuuston sielunelämää. Isoja hankkeita ei voi ajaa sammutetuin lyhdyin, vaan valtuusto on sitoutettava niihin aidosti ajoissa. Johtamisjärjestelmämme vaatii uudistamista. Yksi kaupunginjohtaja riittänee jatkossa, mutta samalla on muutettava muun johdon toimenkuvia.

Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Lämpimästi onnea Miinan syntymäpäivänä!

Jokioisten kappeliseurakunnassa Sillanpään torpassa kesäkuun neljäntenä armon vuonna 1866 syntyi tyttövauva. Tyttö sai nimekseen Vilhelmiina. Ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

18-vuotiaana Vilhelmiina kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itse osaa lausua. 

Niinpä Vilhelmiina Riktigistä tuli isänsä torpan nimen mukaan meidän kaikkien paremmin tuntema Miina Sillanpää.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Vilhelmiina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun. Peruskoulusta ei kukaan edes vielä haaveillut. Siinäpä ne elämän eväät olivat.

Nyt rakennetaan oppivelvollisuutta, jossa jokaisella lapsella on oikeus ja velvollisuus opiskella 18 ikävuoteen asti. Näin turvataan toisen asteen koulutus.

Uudistus tekee toisen asteen opinnoista maksuttoman ja vahvistetaan kuntien ja oppilaitosten vastuuta siitä, että jokainen nuori saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin.

Tällä turvataan parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Vilhelmiina meni  12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12 tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle.

Työsuhde-etuna Vilhelmiina sai käydä tehtaan koulua. Vanhemmat oppilaat opettivat nuorempiaan, opettajia oli vain yksi. 

Nyt rakennetaan jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Työnantajilla on oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. Kaiken kaikkiaan laitosten työntekijät olivat heikosti koulutettuja ja matalapalkkaisia.

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. Työntekijät ovat koulutetumpia, palveluiden tasoa säädellään lailla, mutta ikävä kyllä yhä palveluiden saatavuudessa ja laadussa  on parannettavaa. Ja korona on vaikeuttanut montaa asiaa entisestään.

Maan hallitus on onneksi ymmärtänyt, että koronan jälkien hoitaminen ei ole pelkkää talous- ja työllisyyspolitiikkaa, vaan sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan jäljiltä Suomi tulee olemaan velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. 

Vaikea tilanne saattaa johtaa eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Itse asiassa jo nyt näkyy, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä.

Nyt eduskunnassa käsitellään parhaillaan lisätalousarviota ja siinä suunnataan yhteensä 111 miljoonan euron kokonaisuutta lapsille ja nuorille koronasta aiheutuneiden haitallisten vaikutusten lieventämiseksi.

Tällä panostuksella halutaan ehkäistä lasten ja nuorten eriarvoistumista. Koronan aikana on panostettu kuntien palveluihin. Niillä on suuri merkitys turvallisen lapsuuden rakentamisessa. 

Lisäresurssia suunnataan esi- ja perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen,  lukiokoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön sekä ammatilliseen koulutukseen.

Lisäksi korkeakoulut saavat lisärahaa.. Rahoituksella pyritään tasoittamaan koronavirustilanteesta johtuvia vaikutuksia, kuten oppimisvajeen kasvua sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin heikentymistä.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. 

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan.

Liian usein huolehditaan siitä, tuleeko koulun jumppasalin parkettiin naarmu, jos lasten harrastusryhmät käyttävät sitä kouluajan ulkopuolella. Isompi huoli on oltava siitä, millaisen haavan yksinäiset iltapäivät jättävät lapsen sieluun.

Yksikin harrastus auttaa nuorta, rakentaa osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Järjestöjen toimintaa on tuettava ja lapsille ja nuorille turvattava mahdollisuus harrastaa vanhempien lompakon paksuudesta riippumatta ja hallitus on laittanut liikkeelle harrastustakuun.

Lapsen turvallinen arki ennaltaehkäisee ongelmia

Yhdistämällä koulupäivään kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä. Yhdistämällä aamu-ja iltapäivätoimintaa joustavasti koulupäivän yhteyteen saadaan enemmän kuin erillisistä toiminnoista.

Samalla autetaan pikkulasten vanhempien arkea. Ei ole järkevää, että lapset ovat iltapäivät yksin ja illalla vanhempien kanssa yhdessä vietettävä aika kutistuu harrastusten vuoksi. Organisoimalla päivän toimintoja fiksummin, rakennetaan parempaa arkea.

Hyvän arjen rakennuspalikoilla ehkäistään ongelmien syntyä. Mutta kaikkien kohdalla tämä ei riitä. Siksi tarvitaan panostusta korjaaviin toimiin.

Korona kiusaa monen mieltä

Korona on vaikuttanut ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Alussa etätyö ja opiskelu tuntui monesta mukavalta, mutta tilanteen jatkuessa alkavat ongelmat kasautua. mielenterveyspalvelut ja päihdepalvelut ovat kuormittuneet.

Lisätalousarviossa suunnataankin päihdepalveluiden saatavuuden parantamiseen ja mielenterveyspalveluiden parantamiseen nelisenkymmentä miljoonaa euroa.

Lisäksi suunnataan 45 miljoonaa euroa hoitovelan selättämiseen ja nopemman hoitoon pääsyn turvaamiseen.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on Ensi- ja turvakotiliiton toiminta. Yhdistykset ja liiton toimisto tekee yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan. Kuulee heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpään oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Tarja Filatovin puhe Miina Sillanpään syntymäpäivätilaisuudessa Hakaniemessä Soihtu-muistomerkillä 4.6. 2021.

Tarja Filatov: Puhuttaisiinko välillä tavallisen arjen asioista?

Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?

Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.

Suomessa on valmistauduttu kesäkuun kuntavaaleihin poikkeuksellisissa oloissa. Yhä edelleen korona pitää monia Suomen alueita otteessaan. Erityisesti siitä on viime viikkoina kärsinyt Päijät-Häme. Rokotusten eteneminen syö onneksi vääjäämättä tilaa virukselta. Maratonin maali häämöttää, vaikka vaikeita kilometrejä on vielä jäljellä.

Sanna Marinin hallitus päätti, että rokotuksia voidaan kohdentaa alueellisesti pahimmille epidemia-alueille. Toistaiseksi ylimääräisiä rokotuksia on toimitettu vain Päijät-Hämeeseen, jossa tartuntoja on toukokuussa ollut asukaslukuun suhteutettuna muuta maata enemmän. Lisärokotteilla voidaan nopeuttaa ihmisten suojaamista siellä, missä tauti uhkaa eniten paluuta normaaliin.

Jos pelastusrenkaan voi heittää haaksirikossa uimataidottomalle tai uimataitoiselle, niin eikö meistä jokainen valitsisi ensimmäiseksi autettavaksi uimataidottoman? Rokotteilla kannattaa suojata heitä, jotka ovat suurimmassa riskissä.

Sama koskee kuntapolitiikkaa. Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä.

Kuntavaaleissa on puhuttava enemmän tavallisen ihmisen turvallisesta arjesta. Niistä asioista, joista valtuustot päättävät. Kunnissa ei päätetä EU-politiikasta tai kestävyysvajeesta, ei edes polttoaineiden verotuksesta, vaan kyse on meitä kaikkia lähellä olevista asioista.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.

Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.

Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Siksi on välttämätöntä panostaa lasten hyvinvointiin, nuorten koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.

Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.

Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Suomi tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.

Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)

Tarja Filatov: Hyvää sananvapauden päivää!

Sanoissa on valtava voima. Ne voivat jättää ikuisen jäljen. Kitketään vihapuhetta ja puolustetaan sananvapautta. Ne eivät ole vastakkaisia asioita.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. 

Sanomisen vapauteen liittyy aina vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, stereotypisoimaan ja vaientamaan.

Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä. Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua.

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen sekä saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. 

Suomessa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa toteutetun tutkimuksen mukaan joka toinen 15–30-vuotias nuori on altistunut vihaviesteille. Nettivihan kohteeksi on joutunut joka kymmenes nuori.

Saman tutkimuksen mukaan vihapuheen kohteeksi joutuneet kertovat heikommasta hyvinvoinnista kuin muut, he luottivat vähemmän toisiin ihmisiin, olivat vähemmän onnellisia ja heillä oli heikompi itsetunto.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Viha on tunne, jota saa tuntea, kuten mitä tahansa muuta tunnetta. Vihapuhe ei ole sama asia kuin riita, kritiikki tai konflikti. Kriittisiä äänenpainoja saa ja pitää esittää.

Kritiikin ja vihapuheen ero on siinä, että vihapuheella alistetaan ja hiljennetään vihapuheen kohdetta. Vihapuhe on toiseuttavaa eli sillä rakennetaan ja vahvistetaan tunnetta yhtäältä meistä ja toisaalta jostain ryhmästä toisina. Vihapuhe pyrkii tekemään joistain ihmisryhmistä jo perusoletukselta vääränlaisia ja väärin toimivia.

Tarja Filatov: Mihin menet, suomalainen sopimisen kulttuuri?

Suomalaisilla työmarkkinoilla puhaltaa navakasti kuin yleensä vappuna kävelykatu Reskalla. Mitä myrskyn jälkeen, sitä ei tiedä valitettavasti vielä kukaan. Selvää on vain, että kolmikantainen sopimusyhteiskunta ei enää ole entisensä, kun työmarkkinoilla valmistaudutaan nykyisten työehtosopimusten päättymiseen ensi syksystä alkaen.

Hyytävä ei ole vallan tuore ilmiö, vaan puhuri on kestänyt jo jonkin aikaa. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK päätti jo marraskuussa 2015 sääntömuutoksellaan kieltää kokonaan keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen tekemisen.

Viimeisen vuoden kuluessa liittotason neuvottelu- ja sopimustoiminnassa on ollut rajuilman merkkejä. Metsäteollisuus ry ilmoitti lopettavansa työehtosopimusten tekemisen syksyllä 2020. Keväällä 2021 perässä seurasi vastaavan ilmoituksen tehnyt Teknologiateollisuus ry.

Suurimpien vientialojen työnantajaliittojen vetäytyminen työmarkkinoiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta muuttaa ratkaisevasti suomalaista sopimisen kulttuuria, sillä kattavien työehtosopimusten solminen edellyttää paitsi työntekijöiltä niin työnantajilta korkeaa järjestäytymisastetta.

Vientiliittojen ääneen sanoma tavoite on ollut siirtää sopiminen kokonaan yritystasolle. Elinkeinoelämän edustajien puheissa paikallisen sopimisen laajentamiseen on ladattu paljon toiveita. Työnantajat ovat kaavailleet, että jatkossa palkoista ja työehdoista voitaisiin sopia aiempaa vapaammin yritystasolla.

Paikallisen sopimisen laajentaminen käy työntekijöille, kunhan kyse on aidosta sopimisesta. Sen edellytyksenä on tasapuolinen neuvotteluasetelma ja toimiva luottamusmiesjärjestelmä.

Valitettavasti tuntuu siltä, että paikallisen sopimisen edistäminen näillä ehdoilla ei käy työnantajille. Työehtosopimustoiminnan lopettaminen näyttää sen sijaan strategiselta siirrolta, jolla pyritään nakertamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä työpaikoilla ja lisäämään työnantajien määräysvaltaa.

Vientiliittojen ratkaisuilla on perinteisesti ollut merkitystä muiden alojen palkanmuodostukseen ja työehtosopimustoiminaan. Avoimen, kansainväliselle kilpailulle alttiin vientisektorin päänavaukset neuvottelu- ja sopimustoiminnassa ovat näyttäneet suuntaa muille toimialoille. Kun vientialoilla yleissitovat työehtosopimukset ovat nyt vaakalaudalla, mihin muut sektorit jatkossa ankkuroivat omat neuvottelu- ja sopimustavoitteensa?

Kokemukset politiikan puuttumisesta palkkaneuvotteluihin ovat kyseenalaisia: vuonna 2007 kokoomuksen hoitajille eduskuntavaaleissa lupailemat palkankorotukset johtivat lakkoon ja tiukkoihin tilanteisiin. Jopa silloisen porvarihallituksen pyrkimykseen murtaa lakko.

Eduskunta ei palkoista päätä, ei edes valtion työntekijöiden palkoista. Mutta eduskunnan tehtävä julkisella sektorilla on huolehtia siitä, että budjetissa on riittävät palkkarahat.

Sopimusyhteiskunnan kolmikantaperiaatteeseen on kuulunut, että vaikutusvaltaa ei pyritä lisäämään hyödyntämällä poliittisia suhdanteita, sillä poliittisen kortin pelaaminen heikentää työmarkkinoiden yli vaalikautista ennustettavuutta. Silti työmarkkinoilla vilkuillaan yhä enemmän poliittiselle ohituskaistalle strategisten ja jopa ideologisten tavoitteiden edistämiseksi.

Seurauksena saattaa olla palkanmuodostukseen ja työehtoihin liittyvien kysymysten pysyvä politisoituminen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa nähdyn tapaan. En usko, että pöytien sotkemisesta seuraa parempaa järjestelmää.

Silti on syytä miettiä, millä mallilla kehitetään esimerkiksi eläkejärjestelmää jatkossa, jos työnantajaleiri laajemmin irtaantuu yhteisestä sopimisen kulttuurista.

Samoin sitä, mitä minimejä pitää viedä työlainsäädäntöön kaikkia toimialoja koskevina, jos nyt toimialakohtaisesti yleissitovilla sopimuksilla turvatut minimit rapautuvat.

Yhteistä näkymää tulevien neuvottelu- ja sopimuskierrosten koordinaatiosta ei toistaiseksi ole. Tupojen aikaan tuskin on paluuta eikä kukaan niitä enää tavoittelekaan. Solidaarisen yhteiskuntakehityksen kannalta täysin hajautettu sopiminen on vaikea yhtälö.

Toivottavaa olisi, että työmarkkinoiden toimijat kykenisivät yhteistyössä vastaamaan työn ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin – suomalaista sopimisen kulttuuria kunnioittaen. Sillä pitkällä tähtäimellä sopimisen tie tuottaa aina jatkuvaa vastakkainasettelua paremman lopputuloksen sekä työnantajille että työntekijöille.

Hauskaa vappua, työn juhlaa!

Tarja Filatov: Työllisyys on kahden kauppa

Sairaus vaikeuttaa monen ihmisen kohdalla sopivan työn löytämistä. Suomi poikkeaa tässä selvästi muista OECD-maista. Lähes puolella työttömistä terveydentila muodostaa ongelman työllistymiselle.

OECD:n havaintojen mukaan monet terveysongelmien kanssa painivista työttömistä ovat usein ikääntyneitä. He asuvat kasvukeskusten ulkopuolella. Työttömyyden pitkittyessä ihmiset eivät enää usko löytävänsä työpaikkaa ja luovuttavat.

Samaisen OECD:n arvion mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset ovat Suomessa kokonaisuudessaan 11 miljardia euroa. Mielenterveyden häiriöt näkyvät monen työttömyyden taustalla ja ovat tänä päivänä merkittävin työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja.

Jos mielenterveyssyistä johtuva siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle vähentyisi edes 10–15 prosenttia, työllisyysaste nousisi 0,25–0,37 prosenttia ja bruttokansantuote vahvistuisi 0,3–0,5 prosenttia.

Toinen merkittävä työllistymistä hidastava tekijä OECD:n selvityksessä oli sopivien työmahdollisuuksien puute. Sosiaalietuuksilla ei selvityksen mukaan olisi merkittävää vaikutusta työllistymiselle. Työttömyysetuuksien kehittämiseen liittyvässä keskustelussa tämä on syytä pitää mielessä niin työmarkkinoilla kuin poliittisessa oikeistossakin.

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan myös siitä, miten erilaiset ihmiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa joustavammaksi ja parantaa palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätalöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea julkiselta vallalta. Pohjoismainen työnhaunmalli, kuntien vahvistuva rooli työllisyyden hoidossa, palkkatukiuudistus ym. ovat Sanna Marinin hallituksen inhimillinen tapa taklata työttömyyttä.

Suomalaisen hyvinvointivaltion palveluvalikko, koulutus, toimeentulon turva sekä toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät 2030-luvulle tultaessa huomattavasti nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikkien resurssit saadaan käyttöön. Muu on inhimillistä ja taloudellista tuhlausta.

Hyvinvointipalvelujen keskeinen tehtävä on kannustaa ihmisiä aktiiviseen elämään. Työn merkitys on aktiivisessa elämässä suuri eikä ainoastaan toimeentulon vaan myös osallisuuden näkökulmasta. Siksi oikeus työhön ja toimeentulon hankkimiseen valitsemallaan ammatilla on turvattu perustuslaissa, yhtenä perusoikeutena.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Työllisyydessä kaikkien potentiaali käyttöön

Työllisyysasteen parantaminen on hyvinvointipalvelujen rahoituksen näkökulmasta välttämätöntä. Työ on tärkeä osallisuuden näkökulmasta. Työpaikkojen synnyn rinnalla oleellista on osaamisen vahvistaminen, työttömyysturvan ja palveluiden toimivuus sekä osatyökykyisten mukaan saaminen.

Kyse ei ole vain työpaikkojen luomisesta, vaan siitä, miten osatyökykyiset voisivat päästä työhön. Oleellista on uudistaa sosiaaliturvaa ja palveluita sekä työmarkkinoita.

Osatyökykyisten kohdalla on turvattava henkilökohtainen palvelu, jossa kartoitetaan työnsaannin esteet ja puututaan niihin. Osan kohdalla auttaa oikeanlaisen työn löytäminen, osan kohdalla työaikajärjestelyt auttavat. Osa tarvitsee palkkatukea alentunutta työkykyä korjaamaan. Jos alenema on pysyvä, tuen tulee olla pysyvä, tässä passiivista ja työttömyysturvaa voidaan käyttää aktiivisesti palkkatukena.

Lisäksi tarvitaan niin sanottuja välityömarkkinatöitä, joissa työtä voidaan räätälöidä työttömän työkyvyn mukaan ja palkkatuella tukea työnantajaa työvoimakustannuksissa. Tuki voidaan kohdentaa työllistymismahdollisuuksien mukaan kuten palkkatukiuudistuksessa suunnitellaan.

Esimerkkinä mielenterveyden häiriöt, jotka vaikeuttavat työhön pääsyä tai syövät työkykyä. Tässä joukossa on valtava potentiaali nostaa työllisyysastetta ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Jos mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen vähentyisi 10-15 prosenttia, BKT vahvistuisi 0,3-0,5 prosentilla. Mikäli mielenterveyden häiriöistä kärsivillä olisi yhdenveroinen pääsy työmarkkinoille, työllisyysaste olisi 4 % korkeampi

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, jotka eivät ole työkykyisiä, mutta joista iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin.

Hallituksen suunnittelema Suomen Samhall – Välittäjä Oy:n perustaminen on yksi hyvä mahdollisuus tukea niiden ihmisten työllisyyttä, joiden on vaikea päästä avoimille työmarkkinoille.

Osallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää asennemuutosta työantajilta, mutta selvästi tukea, jota Välittäjä voi tarjota linkkinä osatyökykyisten pääsyyn töihin.

Ennen korona-pandemian alkua Suomessa oli monilla alueilla ja aloilla jo suuri työvoimapula. Kun niputetaan Välittäjän, kuntakokeilujen, pohjoismaisen työnhaunmalli, julkiset hankinnat, palkkatuki sekä työkykyohjelma voidaan parantaa työllisyyttä merkittävästi.

Tarja Filatov: Onko sinulla voimaa?

Bantujen tavatessa ystäviään he eivät kysele kuulumisia, vaan onko sinulla voimaa? Bantut eivät pelkää toisten kykyjä eikä hyvyyttä, vaan ajattelevat, että itsekin voi voimaantua toisen vahvuuksista.

Samasta ajattelusta on kysymys Euroopan ja Afrikan suhteessa. Mantereidemme kohtalonyhteys on ikivanha ja on meistä kiinni, osaammeko vahvistaa tuon yhteyden tasavertaiseksi kumppanuudeksi, joka kestää tulevaisuudessa.

Afrikan ja Euroopan kumppanuus määrittää vahvasti maapallon tulevaisuutta. Euroopan komission varapresidentti Frans Timmermans on verrannut suhteen merkittävyyttä Ranskan ja Saksan suhteiden järjestämiseen sodanjälkeisessä Euroopassa: Afrikan ja Euroopan suhteessa kyse on kipeän historian varjostamasta tiestä tasavertaiseen kumppanuuteen.

Kyse on sisarmantereiden yhteisestä tulevaisuudesta.

Ymmärryksemme ja tietoisuutemme maapalloa uhkaavista ongelmista on yhteinen kaikilla mantereilla. Maailmanlaajuiset pandemiat, kiihtyvä väestönkasvu ja kaupungistuminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt edellyttävät yhteiskunnilta päättäväisiä toimia niin meillä kuin muualla.

Suomen hallituksen ohjelman ensimmäinen sana on ilmastonmuutos. Miksikö? Siksi, että me haluamme toimia sen eteen, ettei ilmastonmuutos olisi ihmisten viimeinen sana.

Hallituksemme ohjelmassa olemme sitoutuneet YK:n agenda 2030 mukaisiin tavoitteisiin. Hallituksen päämääränä on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi vuonna 2030.

Olemme ymmärtäneet, että taloudellisesti kestävää kasvua ei voi olla ilman sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Sosiaalisesti kestävää kasvua ei taas voi olla ilman ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Eikä ekologista kestävyyttä voi olla ilman sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Hallitusohjelmassa on uusi luku kumppanuuden lisäämisestä Afrikan maiden kanssa. Ohjelman mukaisesti olemme linjanneet ensimmäistä kertaa Suomen Afrikka-politiikkaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta valtioneuvoston Afrikka-strategiassa.

Puitteet Suomen Afrikka-yhteistyölle kumpuavat nekin YK:n agenda 2030 -tavoitteista. Köyhyyden poistamiseen, demokratiaan, rauhaan ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset vaikuttavat keskinäisriippuvuuden kautta suoraan Euroopan kehitykseen.

On välttämätöntä, että Suomessa ja laajemmin koko EU:ssa ymmärretään, mikä merkitys Afrikan tukemisella on maanosiemme tulevaisuudelle.

Globaali epäonnistuminen vakauden ylläpitämisessä tai ilmastonmuutoksen torjunnassa näkyy suoraan Afrikan valtioiden kyvyssä luoda toivoa ja työtä nuorille kansalaisille. Seuraukset voivat pahimmillaan olla tuhoisia niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin kannalta.

Valtioneuvoston Afrikka-strategian valmistelun yhteydessä kävi konkreettisesti ilmi, että suomalaisilla on huomattava kiinnostus syventää Suomen ja Afrikan suhdetta. Strategian ytimessä on kumppanuuteen pohjautuvan, laajemman poliittisen ja taloudellisen kanssakäymisen korostaminen. Kehityspolitiikan osalta Afrikka pysyy jatkossakin Suomen maantieteellisenä painopistealueena.

Yksi strategian keskeisistä tavoitteista liittyy koulutuksen, osaamisen sekä tutkimus- ja innovaatioyhteistyön vahvistamiseen. Suomalainen koulutusosaaminen yhdistettynä Afrikan vihreään talouskasvuun ja kestävään rakennemuutokseen voi luoda uusia työpaikkoja niin meille kuin afrikkalaisille kumppaneillemme.

Tästä Forest 21 -hankkeessa on kysymys. Kestävä metsätalous on tematiikka, jossa puhutaan luonnon arvojen ja yhteisen metsävarallisuuden vastuullisesta ylisukupolvisesta kehittämisestä.

Tähän Suomessa ovat sitoutuneet valtiovalta, suuret metsäyrityksemme ja tuhannet kaupunkilaismetsänomistajat. Vuosikymmenten aikana kehittyneellä metsäosaamisellamme voimme auttaa nyt afrikkalaisia kumppaneitamme.

Entistä tiiviimmällä tiede- ja tutkimusyhteistyöllä voimme vauhdittaa vihreää rakennemuutosta ja samalla lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksista. Strategian mukaisena tavoitteena on syvempi tiedeyhteistyö johtaisi kaupallisiin suhteisiin suomalaisten ja afrikkalaisten toimijoiden välillä. Me voimme kaikki hyötyä toistemme voimista.

Tiivistelmä avauspuheesta Forest21-hankkeen Kick off -tilaisuudessa. Hanke on yhteinen HAMK:n, Norjan INN yliopiston ja Etelä-Afrikan metsäsektorin kanssa. Mukana Etelä-Afrikasta on maineikkaita yliopistoja sekä metsäteollisuutta. Projektin päätavoite on yrittäjyyskoulutuksen avulla lisätä alan kestävyyttä ja innovaatioita.