Tarja Filatov: Kuntakokeilun hopealuoti kaipaa kiillotusta

Korona kurittaa yrityksiä ja työntekijöitä. Virus on piinannut meitä jo niin kauan, että työnsä menettäneiden ihmisten työttömyys alkaa muuttua pitkäaikaistyöttömyydeksi.

Pitkäaikaistyöttömyys on koronavuoden aikana kasvanut yli 50 prosentilla. Lukema on pysäyttävä. Nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut lähes kolmanneksella.

Olemme pärjänneet moneen muuhun maahan verraten hyvin koronakriisissä, mutta työttömyyden pitkittyminen kertoo kriisin syvyydestä. Sosiaalisen laman jäljet näkyvät vielä sitten, kun virus on selätetty, talous kasvaa ja työllisyys jo paranee.

Pitkä työttömyys vaikuttaa jokaiseen työttömään olipa syynä korona tai muut yhteiskunnan rakenteelliset muutokset, mutta erityisen vaarallista se on nuoren elämässä.

Erilaiset kyselyt osoittavat sen, että korona vaikuttaa raskaasti nuorten mielen hyvinvointiin. Opiskeluihin kiinnittyminen etänä on osalle vaikeaa, epävarmuus työn saannista ahdistaa, se ettei tapaa normaalisti kavereita masentaa jne. Jo toinen ikäluokka on valmistumassa opinnoistaan vaikeissa poikkeusoloissa. Korona uhkaa syrjäyttää nuoria.

Jos joka kolmas nyt koronan aikana työttömäksi jääneestä nuoresta syrjäytyisi pysyvästi, puhuisimme noin kolmen miljardin euron hyvinvointitappioista. Puhumattakaan inhimillisestä laskusta.

Usein ajatellaan, että meillä ei ole varaa panostaa hyvinvointiin enempää. Minusta meillä ei ole varaa korjaaviin toimiin ja siksi on nyt panostettava nuorten henkiseen hyvinvointiin, turvattava tarvittaessa nopea pääsy mielenterveyden palveluihin ja autettava työhön pääsyssä.

Työllisyyden kuntakokeiluista on toivottu vaikuttavaa hopealuotia, jonka avulla pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä voidaan auttaa tehokkaammin.

Kuntakokeilujen tavoitteena on vahvistaa työnhakijoiden palveluita ja nopeuttaa työllistymistä. Tärkeässä roolissa kokeilussa on yksilöllisten palvelutarpeiden, työllistymisen esteiden ja osaamisen kehittämistarpeiden tunnistaminen. Työttömien odotuksiin ja toiveisiin pyritään vastaamaan integroimalla kuntien palveluita paremmin yhteen ja pilotoimalla ennakkoluulottomasti parhaita käytäntöjä.

Koronapandemian aiheuttamat työttömyysjaksot, lomautukset ja työmarkkinoiden jatkuva epävarmuus ovat nyt kuitenkin syöneet kokeilussa mukana olleiden kuntien resursseja. Kriisioloissa palveluja ja resursseja on jouduttu keskittämään uusille työttömille.

Kunnille tilanne on haastava. Kuntakokeiluun on ladattu aiheellisesti paljon odotuksia, mutta työllisyyden hoidon määrärahat ovat rajalliset. Samalla korona tuo uudenlaisia työttömiä palveltaviksi. Kriisin myötä nousuun lähtenyt työttömyys on kasvattanut työmarkkinatuen kuntaosuutta eli niin sanottuja sakkomaksuja.

Niin nuorisotyöttömyyden kuin pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on saatava poikki, joten lisää toimia tarvitaan. Kunnat tarvitsevat lisäresurssia työttömyyden selättämiseen. Yksi keino olisi työmarkkinatuen ns. sakkomaksujen uudistaminen.

Kuntien osuus työmarkkinatuen rahoituksessa perustuu työttömyysjaksojen pituuteen: mitä pidempi työttömyysjakso on, sitä suurempi on kotikunnan rahoitusosuus. Pitkäaikaistyöttömyyden kiihtyvä kasvu lisää siis kiihtyvällä tahdilla kuntien kustannuksia.

Kuntien taloudessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä. Siksi hallituksen olisi tehtävä huhtikuun kehysriihessä ratkaisu valtion ja kuntien työmarkkinatuen maksuosuuksien muuttamisesta entistä enemmän työllisyyttä parantavaan suuntaan. Ei saa käydä niin, että sakkomaksut ohjaavat kuntia aktiivitoimien määrän kasvattamiseen laadun ja pysyvien työllisyyspolkujen rakentamisen kustannuksella.

Sakkomaksuja uudistamalla varmistettaisiin, että työllisyyden kuntakokeilun tavoitteet pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien tarkoituksenmukaisista palveluista toteutuisivat. Hopealuoti tarvitsee kiillotuksen, jotta se osuu tarkasti maaliinsa.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Stoppi rasismille ja syrjinnälle!

Rasismi on kova sana. Se voi olla yksilöiden ja ryhmien välistä tahallista tai tahatonta ennakkoluuloihin ja pelkoihin perustuvaa rodullistavaa käytöstä.

Rasismia voi olla rakenteissa, kuten työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa. Rakenteissa se näkyy syrjivinä toimintatapoina.

Rasismi näkyy poissulkemisena. Yksilön teot siirretään koko ryhmän synniksi. Usein yksilön tekoja käytetään tarkoitushakuisesti, jotta voidaan leimata vaikkapa uskonnollista ryhmää.

Rasismia ei pidä hyväksyä missään olosuhteissa eikä siitä saa vaieta.

Syrjintä on ”arjen rasismia”, jolle on tyypillistä jatkuvuus ja joka syö herkästi ihmisen itsetuntoa sekä osallisuutta ja identiteettiä. 

Erilaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot, pelot ja kielteiset stereotypiat sekä yleinen vaikeus hyväksyä monimuotoisuutta synnyttävät arkipäivän rasismia. 

Pelot ja fobiat ovat viime aikoina kasvaneet ja niistä kumpuavat syrjivät mekanismit kohdistuvat myös romaneihin. 

Syrjinnän ehkäisy ja yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttävät ilmiön tiedostamista. 

Pelkojen ja ennakkoluulojen poistaminen edellyttävät ihmisoikeuskasvatuksen ja monimuotoisuuskoulutuksen sekä vuorovaikutuksen lisäämistä eri kansanryhmien välillä siten, että tavoitteena on yhdenvertaisuus, joka tunnustaa monimuotoisuuden osana suomalaista identiteettiä.

Yhdenvertaisuus ei parane pelkän ajatuksen voimalla, ei edes lainsäädännön voimalla, jollei ole rohkeita ihmisiä, jotka tekevät työtä sen eteen, että maailma ja Suomi on meille kaikille hyvä paikka elää.

Ihmisten hätä on johtanut asenteiden kovenemiseen, joka on näkynyt koko Euroopassa. Kyse ei ole vain koventuneista asenteista maahanmuuttajia kohtaan: romanit, naiset ja vammaiset ja monet muut ryhmät ovat saaneet osansa kylmästä suihkusta.

Joskus tuntuu, että yhteiskunnan empatiakyky on ohentunut. Herkästi ajatellaan, että menestys ja pärjääminen on kiinni ihmisen omista valinnoista. Jos joku on heikommassa asemassa, häntä on helpompi kivittää kuin vahvempiaan.

Nykyaika on ikään kuin antanut luvan puhua rumasti ja leimaavasti toisista. Syrjiä heikompia ja käpertyä omana eri omaisuuteensa. Tällaisen tien päässä ei ole mitään hyvää.

Suomi on monessa hyvässä kansainvälisessä mittaristossa kärkisijoilla. Olemme vakaa, vauras, korruptoitumaton ja turvallinen.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta olemmeko yhdenvertaisia toistemme edessä? Ikävä kyllä emme. 

Meidän on luotava tahtotila, joka ei hyväksy syrjintää ja rasismia, vaan edistää yhdenvertaisuutta. Siksi on tärkeää, että rasismista ja syrjinnästä ei vaieta.

Tahto on ihmisen sisäistä motivaatiota. Se kumpuaa arvoista, yhteisistä kokemuksista, ajatuksista ja tunteistakin.

Tahto on ominaisuus, joka määrittää tulevaisuuttamme. Jos tosissaan haluaa jotain, sen eteen on oltava valmis tekemään töitä. Tahto pitää huolen siitä, että asiat tehdään loppuun silloin kun olisi helpointa luovuttaa.

Tahto liittyy tunteeseen ja uskallukseen. Tahto on valtaa.

Rasismin- ja syrjinnänvastaista viikkoa vietetään vuosittain maaliskuussa viikolla 12. Viikko kulminoituu YK:n rasisminvastaiseen päivään 21.3. 

Päivä on jäänyt historiaan vuonna 1960, kun viranomaiset surmasivat 69 rauhanomaista rotuerottelun vastaista mielenosoittajaa Etelä-Afrikassa. Nykyään kyseisellä viikolla otetaan kantaa ympäri maailman yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta.

Tarja Filatov: Kuntavaaleissa on kyse koti-ikkunan näkymästä

Kansanvalta toimii hyvin silloin, kun enemmistö pyrkii päätöksissään edistämään kaikkien kansalaisten hyvää arvioi jo Aristoteles aikanaan. Jos enemmistö sortuu ajamaan vain enemmistön etuja, ajautuu kansanvalta ongelmiin. Vastaavalla tavalla Aristoteles näki esimerkiksi monarkian toimivan: hyvä kuningas ajaa kaikkien kansalaisten hyvää. Huono kuningas taas on tyranni, joka ajaa vain omaa etuaan. 

Kreikkalainen filosofi Aristoteles analysoi jo 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua Politiikka-teoksessaan erilaisia valtiomuotoja. Aristoteles liitti tietenkin pohdintansa omaan aikaansa ja kreikkalaisiin kaupunkivaltioihin, mutta myös 2020-luvulla filosofin ajatuksille kannattaa hetki uhrata.  

Suomalaisen kuntademokratian Aristoteles olisi todennäköisesti hyväksynyt malliesimerkkinä toimivasta kansalaisvallasta. Kuntademokratiassa pääsääntöisesti pyritään välttämään hallitus-oppositio -asetelmaa. Fokus on juuri kuntalaisten hyvän ajamisessa kuten laadukkaissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa sekä turvallisessa ja viihtyisässä asumisympäristössä. 

Tätä kuntademokratian eetosta meillä on vaalittu pitkään. Kuntien itsenäinen päätösvalta on Suomessa suuri ja sille on yhä vankat perusteet. Kunnissa tehtävissä päätöksissä on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta, niistä asioista, joita jokainen meistä näkee koti-ikkunastaan. Jotta tämä eetos säilyy jatkossa, on tärkeää, että ihmiset käyttävät vaaleissa äänioikeuttaan aktiivisesti. 

Tutkijoita on joskus ihmetyttänyt eräs paradoksi suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä: vaikka tasavallan presidentin tehtävät ja valtaoikeudet näyttelevät tavallisten ihmisten arjessa varsin pientä roolia, äänestetään presidentinvaaleissa säännöllisesti kaikkein aktiivisimmin. Tärkeimmät vaalit ihmisten kannalta ovat kuitenkin juuri kuntavaalit, joissa ratkaistaan ihmisten jokapäiväisten toiveiden ja huolten kysymyksiä. Silti kuntavaaleissa äänestysprosentti on huomattavasti presidentinvaaleja alhaisempi. 

Vielä 1980-luvun alussa kuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti lähes 80 prosenttia äänioikeutetuista, mutta viime vuosikymmenellä äänestysprosentti putosi jo alle 60 prosentin. Laskeva trendi äänestysprosentissa rapauttaa vaalien legitimiteettiä. Yhtä lailla ongelmallista on, että entistä harvempi asettuu vaaleissa ehdolle – käyttää perustuslain takaamaa vaalikelpoisuuttaan. 

Maaliskuun alussa vuoden 2021 kuntavaalien ajankohtaa päädyttiin terveysviranomaisen vakavan suosituksen jälkeen siirtämään kesäkuulle, kun entistä vaarallisemman muuntovirus kiihdytti koronatartuntoja.  

Äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen liittyy oleellisesti kysymys siitä, että jokainen ihminen voi käyttää perustuslain takaamia oikeuksiaan ilman ylimääräistä huolta terveydestään. Kesäkuussa olemme toivottavasti jo tilanteessa, jossa rokotusten ja virukseen vaikuttavan vuodenaikavaihtelun johdosta vaalit on mahdollista järjestää tinkimättä ehdokkaiden ja äänestäjien terveysturvallisuudesta. 

Vaikka vaalien siirto toimenpiteenä on poikkeuksellinen ja epätoivottava, on parhaimmillaan seurauksena aktiivisempi vaaliosallistuminen – niin äänioikeuden kuin vaalikelpoisuuden näkökulmasta. Suomalaisen kuntademokratian elinvoimaisuudelle tämä olisi paras mahdollinen lopputulos.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Korona syö mielen hyvinvointia - Varhaista apua tarvitaan

Perinteiset Tarjan päivän kahvit korvataan teamsilla tänä vuonna. Mutta meilläpä on triplatarjanpäivä. Mukana ovat presidentti Tarja Halonen ja kansainvälisten asioiden asiantuntija Tarja Kantola. Keskustelemme koronan vaikutuksista talouteen, työhön ja mielenterveyteen.

Lähes puolella työttömistä terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus ja panostus terveydenhuoltoon. Korona syö mielen hyvinvointia ja siksi tarvitaan erityispanostusta mielenterveyteen.

Varsinkin nuoret oireilevat vakavasti. Nuorten yksinäisyys, opiskelijoiden uupuminen etäopinnoissa ja tukimekanismin puutteet uhkaavat synnyttää kroonista pahoinvointia. Jos nuoret ja opiskelijat kokevat näköalattomuutta, ja unohdetuksi tulemista, niin riski sairastua kasvaa. Varsinkin kun tiedämme, että valtaosa mielenterveyden häiriöistä syntyy nuoruudessa.

Nyt on erityisen tärkeää vahvistaa mielenterveyspalveluita ja matalan kynnyksen apua. Budjetissa tuli lisäresursseja mm. Ohjaamoihin ja nuorten psykoterapiaan. Monet sote-hankkeet vahvistavat perusterveydenhuollon mielenterveysosaamista ja palvelua.

Tilanne on kuitenkin kärjistymässä, koska tiukemmat sulkutoimet on jouduttu ottamaan uudelleen käyttöön.

Nyt olisi syytä joustavoittaa Kelan terapiakriteereitä, pidentää terapia aikaa ja lisätä käyntikertoja, jotta ihmiset eivät joudu tyhjän päälle koronasulun aikaan. Nuorten terapiaan pääsy ei saa olla vanhempien lompakon paksuudesta kiinni.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Tarja Filatov: Juuri nyt on pula työpaikoista, ei työvoimasta

Pitkällä aikavälillä on ehdottoman tärkeää turvata työvoiman riittävyys, mutta tässä ja nyt tärkeintä on turvata työpaikkojen sekä yritysten koronakestävyyttä ja saada liikkeelle uusia investointeja sekä varautua koronan jälkeiseen nousuun. 

On surullista, että aina kun työttömyys nousee ja työtä on todella vaikea löytää, osa hakee ratkaisuksi työttömyysturvan leikkauksia. Työttömyysturvan heikentäminen toki kannustaa työhön, mutta jos työtä ei ole, kannustaminen ei auta. Tässä vastasyklinen politiikka toimisi paremmin. 

Jos nyt leikkaisimme sosiaaliturvaa, se heikentäisi kotimaista kysyntää ja entisestään vaikeuttaisi palvelualojen työllisyyttä. Se lisäisi epävarmuutta heissä, joita leikkaukset eivät koske. Epävarmuus taas saa ihmiset säästämään sukanvarteen ja vähentämään kulutusta. 

Talouden tasapainottamiskeskustelussa asumistuki on noussut voimakkaasti esiin. Asumistukimenot ovat nousseet ja ratkaisut ovat vaikeita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että asumistukea saavat myös eläkeläiset ja työssäkäyvät ihmiset. Näiden ihmisten joukko ei ole pieni. Ongelmallista asumisen hinnassa on se, että siellä missä on parhaat työllistymisen mahdollisuudet, asuminen on kalleinta. 

Hallituksen finanssipolitiikan linja on jo kesän 2019 hallitusneuvotteluissa ankkuroitu vastasyklisen finanssipolitiikan periaatteeseen. Aktiivisella ja vastuullisella finanssipolitiikalla kyetään hillitsemään vientiteollisuuden menestyksestä riippuvaisen kansantaloutemme nousuja ja laskuja. Ajoitus on silloin talouspolitiikan päätöksenteon avain: sopeutusta tarvitaan, mutta sitä ei pidä käynnistää ennen kuin toipuminen on vauhdissa ja työllisyys saatu palautettua kasvu-uralle. 

Työllisyyden kasvu on välttämätöntä, jotta hyvinvointivaltion palvelut voidaan rahoittaa. Työllisyyteen tarvitaan työvoiman kysyntää eli työpaikkojen syntymistä ja työvoiman tarjontaa. Molempia. Olemme tottuneet arvioimaan menestystämme työllisyysasteella, mutta se ei kerro kaikkea.  

Työn tuottavuudella on iso merkitys ja sillä, ovatko ihmiset kokopäiväisissä työsuhteissa vai osa-aikaisissa töissä. Vähän työtä on aina parempi vaihtoehto kuin ei työtä olleenkaan, mutta vaikkapa paljon puhutun kestävyysvajeen arvioinnissa työn määrällä ja tuottavuudella on merkitystä. 

Ennen koronaa työvoiman kysyntä oli voimakasta. Toissa vuonna toimipaikat hakivat töihin yli 760 000 henkeä. Valtaosa työpaikoista löysi tekijänsä, mutta sopivaa työntekijää ei löytänyt 65 000 työpaikkaa. 

Pula osaavasta työvoimasta siis jarrutti uusien työpaikkojen syntyä. Tämän vuoksi on tärkeää turvata työvoiman saatavuus ja panostaa koulutukseen, jotta voimme nostaa tuottavuutta ja osaamisemme riittää kansainvälisillä markkinoilla. 

Työnantajat, varsinkin pk-yritykset, hyötyisivät nykyistä runsaammasta avusta ja neuvonnasta rekrytointiprosessissa. Tämän vuoksi työvoimapalveluita on syytä vahvistaa, olipa kyse työnantajien tai työnhakijoiden palvelusta. Uusi rekrytointikokeilu on yksi väline tuen ja palvelun parantamiseen mikroyrityksille, joilla ei vielä ole ulkopuolista työvoimaa. 

Uusia työpaikkoja syntyi toissa vuonna yli 330 000. Vain hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työllisyys kasvoi vähemmän eli 26 000 henkeä, koska työpaikkoja menetettiin. Työpaikkoja syntyi hieman enemmän pieniin kuin suuriin yrityksiin. 

Osaavan työvoiman tarjonta on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa. Korona kuitenkin muutti työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä painoarvoa. Työttömyys on kasvanut ja osa lomautuksista uhkaa muuttua irtisanomisiksi. Työttömänä on lähes 260 000 henkeä. Työttömyydessä vuositasolla käy moninkertainen määrä. Tarjolla on osaavaa työvoimaa paljon enemmän kuin aiemmin. Pula on pikemmin työpaikoista.  

Euroopan unionin koronaelvytyksessä on kyse koko alueen elpymisestä. Vähän niin kuin hyvinvointivaltiossa. Paremmin pärjäävät hyötyvät kokonaisuudesta. Suomessa kyse on siitä, että teemme oman osuutemme parhaalla mahdollisella tavalla. Yksin elpymispaketin resurssilla ei Suomi nouse, mutta Suomi nousee, kun osaamme käyttää elpymisvaroja siten, että ne houkuttelevat mahdollisimman paljon yksityistä rahaa aktiiviseen työllisyyttä vahvistaviin investointeihin.

Tarja Filatov: Tulevaisuuden työhön on valmistauduttava nyt

Koronan kirous on pian jo vuoden ajan pitänyt yhteiskuntiamme kiristysotteessa joka puolella maapalloa. Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa. Rokote tuo helpotusta tilanteeseen, mutta sitä ennen meidän oltava entistä varovaisempia, jottei supertartuttava virus ota valtaa.

Korona kyllästyttää ja kiukuttaa, mutta jos siitä etsii jotain positiivista, se on parantanut digitaitojamme huimasti. Itse käytän nykyisin suht sujuvasti noin kymmentä erilaista kokousalustaa. Skypet, teamsit, zoomit, kudot, bluejeansit ovat arkipäivää. Tosin itse toivon, että skype olisi pian historiaa. Puhumattakaan opiskeilijoista, joilla netti on melkein osa verenkiertoa.

Teknologinen muutos tuo voittajia ja häviäjiä

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta joitain perusteltuja arvauksia siitä voi toki tehdä. Selvää lienee, että 2010-luvulla kiihtynyt teknologinen kehitys ei ole ainakaan hidastumaan päin. Selvää lienee, että työelämässä uusien teknologioiden käyttöönotolla on sekä voittajia että häviäjiä.

Monesti iso muutos tapahtuu lähes huomaamatta. Pehmeästi. Lapsuudessani oli luurit ja pyöritettävät numerot, mutta suurin ero on oikeastaan se, että puhelimessa ei turhia höpötelty. Nyt kännykkä on jossain käytössä koko ajan. Ilman sitä arki ei toimi eikä töitä kykene tekemään. Työn muutos on osin huomaamatonta, osin ryskyvää, ihmisten elämää järisyttävää. Työpaikoista keskimäärin 12 prosenttia kuolee ja syntyy uusina vuosittain eli yli 220 000. Tämän lisäksi ihmiset vaihtavat työpaikkaa muista syistä. Vuosittain normaalioloissa työpaikoilla on yli 480 000 työntekijää, jotka eivät olleet siellä vuotta aiemmin. Toissa vuonna työhön haettiin yhteensä 640 000 henkilöä, joista 75 % oli määräaikaisia.

Pitkällä aikavälillä tieto- ja viestintäteknologia, tekoäly, robotiikka tai lohkoketjut todennäköisesti helpottavat ihmisten elämää ja kasvattavat yhteiskuntien hyvinvointia. Niin teknologiset edistysaskeleet tapaavat tehdä.

Luddismin sijaan tarvitsemme oikeudenmukaisuutta

Joskus teknologisten innovaatioiden hyödyt tulevat näkyviksi vasta ajan kuluessa: esimerkiksi ensimmäiset jääkaapit tulivat Suomeen jo 1920-luvulla, mutta yleisesti niitä alettiin ottaa käyttöön 1960-luvulla. Vasta silloin ruoka-aineiden säilytys helpottui ratkaisevasti ja ihmisten ravinto monipuolistui.

Vaikka yhteiskunnan kokonaishyöty jääkaapin käyttöönotosta on tänä päivänä selvää kaikille – eikä kukaan tuskin enää vaihtaisi jääkaappiaan jäällä täytettyyn maakellariin – oli tällä innovaatiolla näkyvät häviäjät: jääkaappi on varmasti ollut lamauttava uutinen kaikille niille jäämiehille ja -naisille, jotka saivat elantonsa kylmäsäilytysketjun töistä.

Vastaavia tarinoita voisi kertoa useimmista arkisista laitteistamme. Uusi innovaatio on monille tervetullut, elämää helpottava uudistus, toisille – onneksi usein harvemmille – taas toimeentulon ja elannon aito uhkatekijä.

Muistanemme historian tunneilta esimerkiksi luddiitit, jotka teollistumisen alkuvuosikymmeninä 1800-luvun Englannissa rikkoivat ja särkivät uusien tehtaiden mekaanisia kehruukoneita. Tehtaat kun ajoivat käsityöläisiä talousahdinkoon.

Vaikka luddiitit eivät onnistuneetkaan kääntämään kehityksen pyörää, osoittaa esimerkki traagisesti, miten pahimmillaan osattomuuden kokemus ja syrjäytyminen voivat synnyttää levottomuutta, rauhattomuutta ja jopa väkivaltaa yhteiskunnissa.

Tasapainoisen yhteiskuntakehityksen kannalta on tärkeää, että 2020-luvulla teknologisen kehityksen hyödyt ja haitat jaetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Kehitystä on johdettava niin, että työn määrä ja laadullinen sisältö paranevat ja monipuolistuvat digitalisaation myötä.

Samalla on rakennettava siltaa uuteen työelämään niille, joiden työt mahdollisesti tulevat koneiden tekemiksi. Tällöin riskiryhmässä ovat erityisesti matalasti koulutetut työntekijät, joiden työpaikat ovat vaarassa poistua kokonaan markkinoilta.

Osaamista on yhä vahvistettava

Sekä poliittisen päätöksentekijän että työmarkkinatoimijoiden on yhdessä kannettava vastuunsa siitä, että ihmisiä tuetaan oman työllistettävyytensä kehittämisessä – autetaan löytämään elämässään uusia polkuja.

Itsestään tämä ei tapahdu, vaan tarvitsemme tähän reilut pelisäännöt ja yhteisen näkymän, mitä yhteiskuntana haluamme teknologian kehityksen määrittämältä tulevaisuudelta tavoitella.

Olemme pitkään tottuneet ajattelemaan, että osaaminen on pienen kansakuntamme vahvin valtti. 2020-luvun alkaessa tämä vanha totuus pätee yhä. Korkea koulutustaso ja osaava työvoima ovat yhä parhaita kilpailutekijöitämme.

Päinvastoin kuin jotkut väittävät, ei kilpailukyky parane palkkoja polkemalla tai työehtoja heikentämällä. Emmehän halua taantua bulkkitaloudeksi tai raaka-ainereserviksi.

Elinkeinoelämämme kilpailukyky paranee, kun työmarkkinoilla vallitsee luottamuksen ilmapiiri ja toimiva, osapuolia arvostava tulevaisuusorientoitunut vuoropuhelu.

Lisäksi tarvitsemme kulttuurinmuutoksen, jossa koulutukseen ja harjoitteluun osallistuminen miellettäisiin osaksi jokapäiväistä työtä.

Moniosaajuus, matikka ja sosiaaliset taidot

On arvioitu, että tulevaisuuden työmarkkinoilla paras yhdistelmä on matematiikan ja sosiaalisen taitojen muodostama kokonaisuus. En tiedä pitääkö tämä arvio paikkaansa, koska erilaisissa töissä tarvitaan erilaisia vahvuuksia.

Uskon kuitenkin, että kyky analyyttiseen päättelyyn, kriittiseen ajatteluun ja laaja osaamispohja eivät olisi pahitteeksi tulevaisuuden työelämässä.

Sanotaan, että työmarkkinoilla moniosaajuuden vaade lisääntyy.

Työntekijöiltä vaaditaan perusammattitaitoa, mutta sen lisäksi monet muut työhön liittyvät osaamisvaatimukset kasvavat. Ennen riitti kun osasi yhden työn ja teki sen kunnolla. Nykyisin yksi ammattiosaaminen ei riitä, vaan elämän aikana tarvitaan monenlaista ammattiosaamista, jopa samassa työssä.

Hyvän tyypin taakka kasvaa. Asiakastyössä on paljon sellaisia osaamisvaatimuksia, joihin on vaikea kouluttautua. Miehiltä ja naisilta vaadittavat henkilökohtaiset ominaisuudet vaihtelevat.

Itsensä ja työnsä myyminen lisääntyy. Työn ulkoistaminen liittyy ydintyöpaikan ulkopuolelta ostettaviin palveluihin. Samaa kehitystä tapahtuu työyhteisön sisällä. Ennen työtä oli niin kauan kuin firma pyöri, nykyisin oma asema omassa työpaikassa pitää lunastaa joka päivä uudelleen.

Yksinäisyys ja itsensä johtaminen lisääntyvät. Työtä tehdään entistä yksilöllisemmillä tavoilla. Työnteon aika, paikka ja yhteisöt vaihtelevat. Ennen monia tekemiseen perustuvia työtehtäviä tehtiin työnjohdon ohjauksessa ja valvonnassa. Nykyisin esimerkiksi siivoustyö on usein yksinäistä ja itsenäistä.

Työ feminisoituu. Naisille tyypilliseksi miellettyjen ominaisuuksien osaamisen vaatimus työssä kasvaa. Hoiva ja palvelutyöt lisääntyvät. Huolehtiminen, yhteistyösuhteiden ylläpitäminen, monien tehtävien samanaikainen suorittaminen sekä ristiriitojen sovittelu työssä lisääntyy. Ennen raavaalle miehelle riitti kun työssä oli voimaa, nyt ei aina pärjää edes hyvällä supliikillla.

Huoli analysointi ja ongelmanratkaisutaitojen puutteista

Vaatimuslista on hätkähdyttävä. Ja koeteltukaan ammattitaito ei enää yksin välttämättä riitä, vaan tarvitaan oppimaan oppimista. Tätä taustaa vasten on todella huolestuttavaa, että uusin tutkimus osoittaa, että lähes 60 prosentilla korkeakouluopiskelijoista geneeriset eli yleiset taidot olivat korkeintaan tyydyttävällä tasolla ja noin 40 prosentilla vähintään hyvällä tasolla. Tämän kertoo Kappas!-hankkeen Loppuraportti.

Geneeriset taidot tarkoittavat mm. analysointia ja ongelmanratkaisua, argumentatiivista kirjoittamista, kielen hallintaa, kriittistä lukutaitoa ja arviointia, tieteellistä ja määrällistä päättelyä sekä argumenttien analysointia.

Työntekijöiden jatkuva oppiminen ja koulutusjärjestelmän piiriin pääseminen tarvittaessa useita kertoja työuran aikana on niin yritysten kuin yhteiskunnan edun mukaista. Karkeasti: mitä paremmin koulutettu työvoima, sitä parempi työn tuottavuus ja sitä suurempi yrityksen ja yhteiskunnan kokonaishyöty. Itse asiassa tuottavuuden kehno kehittyminen on yksi työelämämme suurimpia ongelmia.

Valtiovalta on omalta osaltaan erittäin sitoutunut osaamisen vahvistamiseen niin työelämässä kuin koulujärjestelmässä. Koulutuspolitiikka on palautettu sille kuuluvalle paikalle politiikan kovaan ytimeen. Tästä parhaimpana osoituksena on viime vuoden lopussa vuosien työn jälkeen hyväksytty oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan toista astetta.

Tämä rakenteellinen uudistus on vertailukelpoinen jopa peruskoulu-uudistuksen kanssa. Sen hyödyt tulevat näkymään jo 2020-luvulla sekä tulo- ja työllisyyskehityksessä että nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Mitä pidempään nuoret pysyvät koulunpenkillä, sen paremmat ovat heidän tulevaisuuden odotuksensa ja valmiudet elinikäiseen oppimiseen.

Vuoden 2021 alussa maailma valmistautuu uuteen vuosikymmeneensä toivon ja epätoivon koronaspiraalissa. Maratonin maali kuitenkin häämöttää eikä enää voi eikä saa antaa periksi. Rokotteita on jo olemassa, meillä pitää vain olla malttia odottaa, että tuotantoa on riittävästi.

Kirjoituksessani on samoja elementtejä kuin avauspuheessani Hämeenlinnan ja Forssan Tekijä-tapahtumassa 21.1. 2021. Tekijä-tapahtuma kokoaa yhteen kaikki opinnoista ja työnteosta kiinnostuneet, opiskelijat ja opettajat, nuoret ja vanhat, työnantajat ja työntekijät.

Tarja Filatov: Kiertotalous - Ennen sitä kutsuttiin köyhyydeksi

Mitä ihmettä se kiertotalous tarkoittaa, kun siitä puhutaan nykyisin niin paljon, kysyi hieman iäkkäämpi rouva torilla. Kun hänelle selvisi, että kyse on materiaalien ja tuotteiden pitämisestä mahdollisimman pitkään käytössä siten, että niiden arvo säilyy, hän tuumasi, että ennen sitä kutsuttiin köyhyydeksi.

Rouva osui asian ytimeen, vaurastumisemme on tehnyt meistä tuhlureita. Siksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän jätettä ja että materiaalit kiertävät tehokkaasti. Nyt hyvinvointimme ja maapallon kantokyky edellyttää kiertotaloutta. 

Kaikki lähtee suunnittelusta. Niin kauan kuin tuottaja ei vastaa jälkihoidosta eli kierrätyksestä tai hävityksestä, tuotteet ovat liian usein kierrätyskelvottomia tai erittäin hankalasti uudelleen hyödynnettävissä. Jos jo tuotteen suunnittelussa huolehditaan siitä, että tuote ei päädy jätteeksi, otetaan iso askel eteenpäin. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan tuottajavastuun laajentamista.

Siirtymä kiertotalousyhteiskuntaan ei tapahdu, ellei kierrätysmateriaalille ole markkinoita. Niin kauan kuin pilaamisesta/saastuttamisesta/ ynnä muista vaikutuksista vastaa joku muu taho kuin vastuullinen tekijä, ei ole kannustimia miettiä ekologisia ratkaisuja omaan toimintaan. Siksi tarvitaan lainsäädäntöä ja verotuksellisia elementtejä

Yksin kuluttajavalinnoilla emme ongelmaa ratkaise, mutta niillä on merkitystä.

Kuluttajien tulee tietää ostamiensa tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutukset. Tarvitsemme mekanismeja ympäristö/ilmastojalanjäljen todentamiseen, jotta kuluttaja voi tehdä aitoja valintoja. Sama koskee verottajaa.

Suomen tulee tavoitella materiaalien kierrossa nollajätettä kaikissa toiminnoissa, missä se on mahdollista. Tuotteen elinkaaren aikana mitään resursseja ei saa hukata, vaan kaiken tulee kiertää. Kiertotalousajattelua tukevat biotalouden uudet kehitysaskeleet. Synteettisen biologian ja geeniteknologian avulla voimme tulevaisuudessa tuottaa uudenlaisia raaka-aineita ja tuotteita.

Esimerkiksi meressä ja ilmakehässä voidaan tuottaa energiaa, ruokaa ja materiaaleja tavoilla, jotka ovat nykyistä resurssitehokkaampia. Bioteknologisen murroksen sekä kiertotalouteen perustuvan tuotannon ja kulutuksen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus ihmisten arkeen tulee olemaan vähintään yhtä suuri kuin digitalisaatiolla.

Tarja Filatov: Väärin sammutettu, mutten keksi parempaa

Terveys, työ ja tulevaisuus ovat eduskunnan lisätalousarvion kolme pääulotuvuutta.

Ensiksi ihmisten arjen turvaaminen kuntien peruspalveluihin suunnatulla ylimääräisellä valtionosuudella ja sairaanhoitopiirien tukeminen koronatoimissa.

Toiseksi työllisyyden vahvistaminen tässä ja nyt koronasta kärsivien yritysten kustannustuella.

Kolmanneksi tulevaisuuden turvaaminen ilmastorahastolla. On kyse paitsi elämisen perusedellytyksistä ja maapallon selviytymisestä, niin myös työllisyydestä ja kilpailukyvystä.

Oppositio kritisoi voimakkaasti kuntarahoituksen osumatarkkuutta. Osa kunnista tulee alikompensoiduksi, osa taas saa enemmän rahaa kuin koronan haitoista kärsii.

Kritiikki on aiheellinen, mutta eipä oppositiopuolueet kyenneet tekemään edes teoriassa paremmin osuvaa ehdotusta. Tuttu lause, väärin sammutettu, tuli mieleen.

Valiokunta linjasi, että jatkossa pitää pyrkiä parempaan osumatarkkuuteen tietäen, että helppoa mallia ei ole. Nyt olemme koronan kiivaassa kyydissä ja nopealla toiminnalla on arvonsa. Normaalimmissa oloissa päätöksillä ei ole samanlaista hoppua.

Kuntarahoituksessa on aina kohdennushaastetta. Nykyisistä normaaliolojen valtionosuuksista ja niiden kriteereistä keskustellaan jatkuvasti.

Jopa lakiuudistuksia tehtäessä, vaikka hallitus on päättänyt kompensoida muutokset täysimääräisesti, niin jokaisen kunnan kohdalla näin ei tapahdu. Kyse on laskennallisista kustannuksista. Esimerkiksi asiakasmaksulain kohdalla täysi ja oikein kohdennettu taloudellinen tuki ei täysin toteutunut.

Harkinnanvarainen avustus on osumatarkka, mutta se taas on hidas ja byrokraattinen. Korona ei odota ja siksi nyt oli syytä turvautua toiseksi parhaimpaan ratkaisuun. Kunnat välttyivät paniikkinappulan painamiselta.

Valiokunta muistutti, että koronatuet ovat väliaikaisia ja että kunnissa on tehtävä työllisyyttä vahvistavia toimia sekä rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Sama luonnollisesti koskee valtiovaltaa.

Lähitulevaisuudessa parasta työllisyyspolitiikka on koronan hillintä, vaikka se tarkoittaa työpaikoille vaikeuksia ja toimintojen sulkemisia. Pitkällä aikavälillä työllisyys vaatii osaamisen vahvistamista, uusia innovaatiota ja investointeja, parempaa kilpailukyä ja tuottavuuden vahvistamista.

Meidän on oltava valmiina uuden toimintaympäristön vaateisiin, kun korona hellittää ja siksi on hyvä valmistella toimia, joita otetaan käyttöön vasta myöhemmin.

Tarja Filatov: Tasapainottelua koronan, talouden ja työllisyyden triangelissa

Koronan ehkäisy on parasta työllisyyspolitiikka. Miksikö? Siksi, että koronan oloissa ihmiset pelkäävät kuluttaa ja tämä vaikuttaa kotimarkkinoiden esimerkiksi palveluiden työpaikkoihin. Lisäksi kaikki elinkeinotoimintaa rajoittavat toimet terveyttä turvaavat toimet ovat myrkkyä työllisyydelle.

Rajoitustoimia selvästi enemmän kulutuksen laskuun on vaikuttanut koronavirusta koskeva epävarmuus ja pelko tartunnasta. Tämä on aika yllättävää, mutta todistusvoimaa löytyy mm. Ruotsin ja Tanskan sekä USAn ja Etelä-Korean tutkimuksista.

Pelko tartunnasta saa ihmiset vähentämään nopeasti kulutuskysyntäänsä. Tämä johtaa irtisanomisiin ja palkkasumman putoamiseen. Se taas johtaa epävarmuuteen tulevasta ja vähentää edelleen kulutuskysyntää. Seurauksena on lisää irtisanomisia ja niin edelleen.

Hallitus on saanut voimakasta kritiikkiä työllisyystoimien vähäisyydestä. Tehdäänpä pieni faktantarkistus. Hallitus on tukenut yrityksiä suoralla avustuksella lähes kahdella miljardilla eurolla. Lainoihin ja pääomasijoituksiin on varattu lähes miljardi euroa ja tämän lisäksi valtio on varannut yritysten takauksiin 12 miljardia euroa. Tämä on vain osa siitä panostuksesta, jolla yrityksille on rakennettu siltaa yli koronan mustan veden.

Lisäksi ilmasto ja infrapaketti tukee työllisyyttä 1,3 miljardia ja kuntien työtä tuetaan kaikkiaan noin neljällä miljardilla. Kunnissa kyse on koronan hillinnän lisäksi hoiva-alan ja koulutuksen yms. työpaikoista. Lisäksi on kuljetustukea, verotuksen myöhennystä, vuokranalennuksia jne. Näillä toimilla pidetään kiinni olemassa olevista työpaikoista ja työvoiman työkyvystä.

Mitä hyötyä näistä panostuksista sitten on ollut? Yritysten konkurssiaaltoa ei ole toistaiseksi näkynyt. Riskit eivät kuitenkaan ole kokonaan poistuneet.

Tammi-elokuussa pantiin vireille 8,6 prosenttia vähemmän konkursseja kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Vielä alkuvuodesta niitä oli vuodentakaiseen verrattuna enemmän.Suomen bruttokansantuote väheni vuoden 2020 toisella neljänneksellä 6,4 prosenttia verrattuna vuodentakaiseen. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote supistui 14,1 prosenttia.

BKT-kehitys vuoden alusta muutamissa verrokkimaissa osoittaa, että olemme osanneet tehdä oikeita toimia, mutta on meillä varmasti ollut onnea mukana. Ruotsin BKT aleni 9 prosenttia, Saksan -12, Ranskan -19, Britannian -22 prosenttia.

Vaikka pärjäämme maailman mittakaavassa hyvin, meidän on pärjättävä paremmin oman itsemme vuoksi. Työllisyyteen on panostettava ja lisää toimia on tehtävä koko ajan, oli koronaa tai ei. Oli taantuma tai nousu.

Normaaliaikana Suomessa häviää yli 220.000 työpaikkaa vuodessa. Normaalioloissa saman verran uusia työpaikkoja syntyy emmekä aina huomaa muutosta, vaikka lähemmäs puoli miljoonaa suomalaista on vuosittain työpaikassa, jossa ei vielä vuottaa aiemmin ollut. Muutos on siis kovaa.

Tämä muutosvauhti kertoo, että on oikeastaan hassua vääntää siitä, syntyykö 30.000 vai 60.000 vai 80.000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkoja tarvitaan aina korvaamaan myös vanhoja.

Koska koko Eurooppa on lamassa, kotimarkkinoillamme on iso merkitys. Siksi ei ole viisasta tehdä nyt päätöksiä, jotka luovat lisää epävarmuutta ja sakkaavat kotimaista kysyntää. On pidettävä huoli siitä, että olemme valmiina kun kasvu alkaa.

Vaikka EU:n elvytyspaketti jurppii monia ja moni miettii, että miksi Suomi on nettomaksajana, niin ehkä asiaa suhteuttaa se, että joudumme käyttämään kuukaudessa enemmän rahaa koronatesteihin kuin elvytyspaketin takaisinmaksuun vuodessa. Mittaluokat on syytä muistaa.

Jotta selviämme jatkossa, on pyrittävä vähentämään epävarmuutta ja pelkoa. Samalla meidän jokaisen ”on syytä pelätä” sen verran, että muistamme varotoimet. Viruksen levinneisyys on lisääntymässä ja jollemme paranna tapojamme, joudumme uuteen epidemiavaiheeseen.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Niskan jumit avataan, miksi mielen jumissa jää herkästi yksin?

Lähes puolella työttömistä on terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus? Onnistuessaan sote-uudistus voi sitä olla.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Fysikaalinen hoito on monella työpaikalla luonteva osa työterveyshuoltoa. Pitäähän jumittuneet hartiat saada auki. Entäpä jumittunut mieli? Ahdistukseen ei yhtä hevin tarjota psykoterapiaa, vaikka varhaista pikaterapiaa tarjoavat työpaikat ovat osoittaneet, että se ehkäisee kustannuksia ja tuo taloudellista hyvää viivan alle. Puhumattakaan inhimillisestä avusta.

Työterveyslaitos on arvioinut eri toimien vaikuttavuutta mielenterveyden ongelmien ehkäisyssä. Liikunnan, psykoterapian sekä osasairauspäivärahan – hyödyllisyydestä löydettiin vahvaa näyttöä.

Yksilöön kohdistuvan tuen lisäksi on syytä panostaa erityisesti työpaikkojen ja yhteiskunnan toimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistava työaikasuunnittelu vuorotyössä, työn muokkaus ja työuravalmennuksen lisääminen.

Työvuorolistojen rakentaminen vuorotyössä ei ole ihan yksinkertaista. Moni työpaikka suunnittelee automatisoivansa työvuorolistat ja uskoo säästävänsä kustannuksissa. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan, koska hyöty saattaa valua terveydenhuollon kustannuksiin.

Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen sekä yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä ovat avainasemassa, jotta työkyvyn tuki on vaikuttavaa. Mielenterveyden vahvistaminen työpaikalla on vaikuttavinta, kun koko organisaatio on sitoutunut siihen.

Tunnistamme helposti työntekijöiden ja työyhteisön mielenterveyttä vahvistaviksi asioiksi työpaikan myönteisen työilmapiirin sekä kannustavan, toisiinsa luottavan ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneen työyhteisön. Hyvä ilmapiiri helpottaa avun pyytämistä ja ristiriitojen sovittelua. Tämä puolestaan tukee työntekoa.

Mutta emme niin helposti huomaa, että muutosjohtamisella ja palkitsemisjärjestelmillä ja vaikkapa tiedonkululla on mielenterveydellinen ulottuvuutensa.

Tarvitsemme johtajien ja lähiesimiesten mielenterveysosaamisen vahvistamista sekä konkreettisten mielenterveyttä edistävien toimintamallien levittämistä laajasti työpaikoille.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)