Tarja Filatov: Työn tuottavuus luupin alle

Työllisyyden vahvistamisessa on aina kaksi puolta. On luotava suotuisa ympäristö, jotta yritysten on mahdollista kasvaa ja työllistää. Oleellista ovat investoinnit, osaaminen ja työn tuottavuuden vahvistaminen.

Vientivetoisena maana työllisyytemme on sidoksissa kansainväliseen talouteen. Meidän on huolehdittava kilpailukyvystämme, erityisesti osaamisesta ja tuottavuudesta.

Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut Suomessa enemmän kuin Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa teollisissa maissa viime aikoina, mutta meidän jälkeen jääntimme on todella huolestuttavaa.

Tuotanto, joka Ruotsissa saadaan aikaan yhdeksässä päivässä, kestää Suomessa 10 päivää. Ero ei johdu tehdyistä työtunneista, vaan tuottavuudesta.

Professori Matti Pohjolan raportin mukaan Ruotsin etumatka perustuu osaamiseen ja tietoon perustuvien palveluiden tuottavuuden kehitykseen, joka on ollut muita aloja vahvempaa.

Suomi ei ole hyötynyt teknologian kehityksestä yhtä paljon kuin kilpailijamaamme. Ruotsin Suomea parempi tuottavuuden kasvu on syntynyt palvelualoilla, erityisesti tietointensiivisissä palveluissa.

Tämä muutos ei ole tapahtunut vuodessa. Teknologian murros ja kansantalouden rakennemuutos antavat meille kuitenkin uuden mahdollisuuden, sillä edellytyksellä, että vahvistamme innovaatiopolitiikkaa. Juuri näin hallitus tekee.

Investointeja vauhditetaan korottamalla irtaimen käyttöomaisuuden poistoja noin 200 miljoonalla eurolla. Teknologiaan ja tuotekehityksen panostukset käännetään nousuun. TKI-panokset ovat ensi vuonna kaksi miljardia euroa. Ei mitään pikkusummia.

Budjetissa näkyvät koulutuspanostukset. Osaamiseen ja koulutukseen tulee yhteensä lähes 400 miljoonaa lisäeuroa. Siirrymme leikkauksista voimavarojen lisäämiseen ja tästä muutoksesta voi syystä olla ylpeä!

Koulutus on vahva työllisyysinvestointi nyt ja tulevaisuudessa. Koulutukseen panostetaan merkittävästi, jotta ei syntyisi osaamisen kestävyysvajetta

Me emme pärjää massatuotannolla tai hintoja polkemalla, vaan osaamisella ja tekemällä asioita fiksummin.

Kannattaa muistaa, että muilla kuin varsinaisilla työllisyystoimilla on vaikutusta työllisyyteen.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin työkyvyttömyyden syy. Jos lapsella on yksikin harrastus, se ennaltaehkäisee syrjäytymisriskiä merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan lapsenkasvuympäristön on oltava ehjä ja turvallinen.

Suomessa fyysinen työturvallisuus on maailman huippua. Mielen hyvinvoinnissa meillä on vielä paljon tehtävää. Uuden vuosikymmenen iso työelämähaaste on parantaa henkistä työsuojelua ja hyvinvointia erilaisissa työyhteisöissä.

Ylipäätään mielenterveyden häiriöissä liian usein apua saadakseen joutuu odottamaan kohtuuttoman pitkään. Apua saa, jos jaksaa taistella saadakseen sitä tai kykenee ostamaan palvelua yksityisesti.

Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2016 ja 2019 välillä peräti 43 %. Viime vuonna kasvua oli 10.000 henkilöllä. Näin ei voi jatkua.

Onneksi työelämästä löytyy hyviä esimerkkejä, joilla nousua voidaan taklata.

SOK:ssa mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot lähtivät kasvuun. Yritys on tarjonnut viimeisen vuoden ajan työntekijöilleen lyhytpsykoterapiaa pääsyä kahdessa viikossa kasvaneen kuormituksen selättämiseen. Uudistus on vähentänyt pääkonttorin sairauspoissaoloja kolmanneksella ja säästänyt peräti puoli miljoonaa euroa.

Hankaliin haasteisiin ei ole helppoja ratkaisuja. Niitä ei pysty tiivistämään sloganiksi, ei edes 30 sekunnin videoksi. Isot ratkaisut syntyvät monista pienistä teoista.

(Kuva: osa Fernand Legerin teoksesta)

(Kirjoitus julkaistu aiemmin Itä-Häme -lehdessä)

Tarja Filatov: Henkilön arvonnousuvero on oikeus ja kohtuus

Yritykset shoppailevat maailmalla ja sijottavat tuotantoaan tarpeidensa mukaan. Yksi lähelle markkinoita, toinen osaavan työvoiman luo, kolmas halvan työvoiman perässä. Tämä on osa kansainvälistä taloutta. Sitä ei voi oikein voi moralisoida. Niin se vain on.

Mutta meistä ajattelee, että yritystuki pitää maksaa takaisin, jos yritys päättää siirtää toimintansa nopeasti tuen saatuaan ulkomaille. Tässä syyttävä sormi kysyy kohtuuden perään.

Entäpä kun yksittäinen ihminen toimii samoin?

Ihminen, joka saa koulutuksensa suomalaisten veroeuroista, tekee työtä ja kerryttää varallisuutta, perustaa firman ja menestyy. Hieno homma hänelle ja Suomelle.

Entäpä kun ihminen ikääntyy ja manaa Suomen perintöveroa?

Hänellä on varaa firmassaan omaan verojuristiin. Yhdessä he miettivät, millä välttyä veroilta. He osaavat ennakoida ja henkilö päättää järjestellä omaisuuden siirron lahjana lapsille. Veroselvittelyssä käy ilmi, että jos kyseinen henkilö ja hänen lapsensa siirtävät kirjansa maahan, jossa lahjaa ei veroteta, veroilta vältytään. Tällä perheellä on osaamista valita oikea maa ja välttyä veroilta. Muutto on keinitekoinen, mutta sillä tekee ison tilin.

Samaan aikaan tavallinen duunari on onnistunut hankkimaan kaksi asuntoa ja haluaa lahjoittaa toisen jäkikasvulleen. Duunari ei tunne Suomen verojärjestelmää kovin hyvin. Lapsi saa asunnon lahjana ja maksaa kiltisti lahjaveron Suomeen. Perheessä ehkä kirotaan Suomen verotasoa, mutta ajatellaan, että veroillahan isovanhempien hoivakin maksetaan. Jostain verot on kerättävä. Ratkaisu kirpaisee, mutta lapsi välttyy asuntolaina- ahdingosta.

Ensimmäisen kaltaisi henkilöitä ei ole monia. He ovat varakkaita ja harvinaisen tietoisia verojärjestelmien aukoista. Onko väärin tukkia heidän veronkiertoaan?

Arvonnousuvero mahdollistaisi sen, että arvon nousu verotetaan siellä missä se on syntynyt. Sama pätee nykyisin eläkkeisiin. Suomessa ansaittu eläke veroteaan Suomessa Suomalaisen verotason mukaan, vaikka henkilö muuttaisikin halvemman verotuksen maahan.

Yksityishenkilöiden arvonnousuverossa on kyse siitä, että myyntivoittoja ja perintöjä sekä lahjoja verotetaan muuton jälkeen Suomessa siltä osin, kun arvonnousu on kertynyt Suomessa. Myös uuden maan lainsäädänöössä voidaan verottaa samaa tuloa, mutta kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on sovittu maisen välisissä verosopimuksissa. Niillä on varmistettu, että myyntivoittoja ja perintöjä eikä lahjoja veroteta tuplasti molemmissa maissa.

Arvonnousuveroa peritään mm. Tanskassa ja Norjassa. Ruotsissakin on samankaltainen mekanismi. Ei ole ihme, että mallit on käytössä Pohjoismaissa, koska niissä verotuksella tehdään tulonjakopolitiikkaa ja halutaan pitää yllä hyvinvointivaltion hyväksyntää.

Itseasiassa tänään julkaistu valtiovarainministeriön raportti kertoo, että malli on käytössä monessa muussakin maassa.

Nykyisin varakkailla yksityishenkilöillä on mahdollisuus välttää verot pääomatuloistaan mm. vakuutuskuorien avulla, lahjoistaan ja perinnöistään Suomessa muuttamalla kirjat ulkomaille.

EU:n veronkiertodirektiivi velvoitti ottamaan yhteisöjen arvonnousuveron käyttöön 2020 alusta. Firmojen on vaikeampi vältellä veroja kikkailemalla maantieteellä, joten olisi aika toteuttaa arvonnousuvero Suomessa myös yksityishenkilölle.

Arvonnousuvero on poliittinen valinta. Otetaan se käyttöön oikeudenmukaisuussyistä.

Tarja Filatov: Budjetti vähentää eriarvoisuutta ja vahvistaa osaamista

Vakaus, ennustettavuus ja luottamus ovat hyvän yhteiskunnan perusta.

Niistä Suomi ja suomalaiset tunnetaan. Niihin on totuttu, ne ovat niin itsestään selviä, ettei niitä aina muista edes arvostaa.

Ikävä kyllä politiikkaan viime aikoina pesiytynyt pikavippikulttuuri uhkaa vaarantaa pitkäjänteisen toiminnan ja ennustettavuuden.

Tuloksia odotetaan heti. Liian usein tärkeämpää on se miltä näyttää kuin se mitä oikeasti tapahtuu. Näin ei saa olla.

Nykyinen hallitus on muutaman päivän vanha eikä sitä edeltäväkään ehtinyt työskennellä puolta vuotta kauempaa. Onneksi näillä hallituksilla on sama suunta ja samat tavoitteet. Ja kumpikin on sitoutunut valmistelemaan asioita huolella.

Hallitusohjelman päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen. Tällä tarkoitetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talouskasvua, korkeaa työllisyyttä ja kestävää julkista taloutta.

Budjettia tulee siis arvioida siitä näkökulmasta, miten näitä tavoitteita kohti edetään.

+++

Taloudessa on paljon epävarmuustekijöitä. Kasvu ja työllisyyden paraneminen heikkeni jo edellisen hallituskauden lopulla ja nyt kansanvälinen talous, Brexit ja euroalueen kasvun hidastuminen tuovat lisää haastetta.

Työllisten määrän arvioidaan kasvavan, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuus edellyttää vähintään 75 prosentin työllisyysastetta. Tämä puolestaan edellyttää lisää työllisyystoimia. Ja niitä hallitus parhaillaan valmistelee.

+++

Työllisyyden vahvistamisessa on aina kaksi puolta. On luotava suotuisa ympäristö, jotta yritysten on mahdollista kasvaa ja työllistää. Oleellista ovat investoinnit, osaaminen ja työn tuottavuuden vahvistaminen.

Investointeja vauhditetaan korottamalla irtaimen käyttöomaisuuden poistoja noin 200 miljoonalla eurolla.

Teknologiaan ja tuotekehityksen panostukset käännetäön nousuun. TKI-panokset ovat ensi vuonna kaksi miljardia euroa.

Ei mitään pikkusummia.

+++

Työllisyyden vahvistaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa, koska tuottavuusvaateet kasvavat, kansainvälinen kilpailu kiristyy ja työikäiset ikäluokat pienenevät. Osaavan työvoiman saatavuudesta on muodostumassa kasvun kapeikko.

Siksi,

kuntakokeilun avulla nivotaan aiempaa paremmin yhteen terveys-, sosiaali-, koulutus- ja työvoimapolitiikka.

Palkkatuen parantamisella kompensoidaan työvoiman tuottavuutta työsuhteen alkuvaiheessa.

Ammatillisella työvoima- ja muuntokoulutuksella vahvistetaan nopeasti työvoiman osaamista. Jne.

+++

Suomi ei pärjää massatuotannolla ja työn hintaa halpuuttamalla. Meidän on tehtävä asioita fiksummin.

Budjetissa näkyy koulutuksen kunnianpalautus. Osaamiseen ja koulutukseen tulee yhteensä 350 miljoonaa lisäeuroa.

Osaamisen resurssia parannetaan tutista tohtorinhattuun ja vahvistetaan perusasioita, kuten lukutaitoa. Siirrymme leikkauksista voimavarojen lisäämiseen ja tästä muutoksesta voi syystä olla ylpeä!

Koulutus on vahva työllisyysinvestointi nyt ja tulevaisuudessa.

Kuljemme kohti maksutonta toista astetta ja oppivelvollisuuden pidentämistä.
Kyse on yhtä merkittävästä uudistuksesta kuin peruskoulun luomisessa.

Nykymaailmassa ei enää pärjää yhdeksän vuoden koulutuksella. Tarvitaan enemmän.

Kyse on tasa-arvoisesta elämisen alkutaipaleesta. Samaan sarjaan kuuluu subjektiivisen varhaiskasvatuksen palauttaminen täysimääräisenä kaikille lapsille.

Elämä eriarvoistaa. Siksi on tärkeää, että lasten ja nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia parannetaan.

+++

Tasa-arvoa lisätään julkisia palveluita vahvistamalla sekä eläkkeiden, perusturvan ja lapsiperheiden etuuksia parantamalla. Hyvinvointivaltion turvaverkot ovat rapistuneet. Nyt niitä korjataan. Aktiivimallin purkaminen kuuluu samaan kokonaisuuteen.

Lisäksi tarvitaan kokonaisvaltainen sosiaaliturvaremontti, joka lisää osallisuutta, poistaa köyhyyttä, kannustaa koulutukseen ja työhön.

+++

Kannattaa muistaa, että muilla kuin varsinaisilla työllisyystoimilla on vaikutusta työllisyyteen. Esimerkkinä budjetissa olevat panostukset mielenterveysstrategiaan sekä nuorten ja lasten harrastuksiin.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin työkyvyttömyyden syy ja jos lapsella on yksikin harrastus, se ennaltaehkäisee syrjäytymisriskiä merkittävästi.

+++

Kaikki se, mitä teemme tai jätämme tekemättä ilmastopolitiikassa nyt, vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuuteen.

Pieni osaava Suomi voi kehittää uutta ilmastoteknologiaa ja ratkaisuja, jotka vahvistavat vientiä ja lisäävät työpaikkoja.

Hiilivapaus tulee toteuttaa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti.

+++

Hankaliin haasteisiin ei ole helppoja ratkaisuja. Niitä ei pysty tiivistämään sloganiksi, ei edes 30 sekunnin videoksi. Isot ratkaisut syntyvät monista pienistä teoista.

Uskon ja luotan eduskunnan enemmistön malttiin rakentaa sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää Suomea. Tähän työhön sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis.

Helppo lisätä menoja, vaikea rahoittaa - Opposition budjettivaihtoehdot eduskunnan syynissä

Tänään keskiviikkona ruodittiin oppositiopuolueiden budjettivaihtoehtoja eduskunnassa. Kaikissa vaihtoehdoissa on hyviä kohteita, joihin rahaa lisättäisiin, mutta se mistä rahat otettaisiin paljastaa puolueiden isot erot.

Perussuomalaisten budjetissa laskelmat ovat harvinaisen hataralla pohjalla. Somessa niillä saattaa pärjätä, mulla budjettilakeja säädettäessä ei. Menojen kokonaiskustannukset aliarvioidaan ja tulokohteet ylimitoitetaan. Laskuvirhe on noin 700 miljoonaa.

Maahanmuuttajien määrä ylimitoitetaan rajusti, jotta vähentämällä tätä mielikuvituksellista määrää saadaan paljon enemmän säästöjä.

Iso osa säästöistä kohdentuu asioihin, esimerkiksi tuulivoiman säästötariffeihin, joita ei voi takautuvasti muuttaa. Suomen valtio ei voi rikkoa suomalaisten yritysten kanssa tekemäänsä sopimusta. Perustuslaki estää tämän. Sama koskee kansainvälisiä sopimuksia, niitä ei voi rikkoa, koska ne ovat lain tapaan velvoittavia. Lakeja voi toki muuttaa, mutta perustuslain muutos vaatii 5/6 enemmistön.

Kokoomus taas jatkaa linjalleen uskollisena ja Sipilän edesmenneen hallituksen linjoilla. Se leikkaisi sosiaaliturvasta yli miljardin, eniten köyhimmiltä. Ja tietenkin eniten työttömäksi joutuvilta ihmisiltä ja pienituloisimmilta palkansaajilta.

Uutta on se, että kokoomus leikkaisi pätkätyöläisten eläkkeitä ja käyttäisi rahat työnantajamaksujen alentamiseen. En hyväksy tätä leikkausta, koska se leikkaisi nimenomaan ahkerien pätkä- ja silpputyöläisten eläkkeitä. Tämä on okoomuksen vaihtoehdon hattutemppu. Ratkaisun säästöt eivät olisi käytettävissä seuraavan vuoden budjetissa, koska ne syntyvät vasta tulevaisuudessa.

Kokoomus ja kristillisdemokraatit molemmat leikkaisivat asumistuesta, kokoomus lisäksi jopa vuokra-asuntorakentamisesta. Asumistuki on hankala asia. Se on luotu aikanaan, jotta matalapalapalkkaisen työläisen lapset voisivat asua kelvollisesti. Nyt sen kustannukset ovat kasvaneet rajusti.

Tuen leikkaaminen saa aikaan pahaa jälkeä, jos kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole, ja isoissa kaupungeissa ei ole. Esimerkiksi siivoojista lähes 20 prosenttia saa asumistukea. Leikkaus kohdistuisi suoraan näiden pienituloisten ihmisten toimeentuloon.

Työllisyysvaikutukset olivat vahvasti keskustelussa. Simulointimallit, joilla työllisyysvaikutukset arvioidaan, ovat parhaita mahdollisia käytössä olevia, mutta ne ovat puutteellisia. Mitä enemmän sosiaaliturvaa leikataan, sitä enemmän työllisyys paranee. Malli arvioi näin, koska se uskoo tämän lisäävän kannustavuutta hakeutua töihin. Parhaat työllisyysvaikutukset saataisiin, kun lopetettaisiin koko sosiaaliturva. Jokaisen arkijärki sanoo, että se ei ole viisasta.

Samaan aikana tiedämme, että esimerkiksi toimeentulotukasiakkus on pahin kannustinloukku. Simulaatio ei huomioi sitä, että työmarkkinatuen nosto poistaa ihmisiä toimeentulotukiasiakkuudesta ja työnteon kannustavuus paranee, vaikka työttömyysturvakin paranee. Tämä vain esimerkkinä.

Yhtä kaikki. Pintaa raapaistiin, mutta hyvä, että vaihtoehtoja tehdään ja niistä keskustellaan. Se kuuluu demokratiaan. Ja viisas hallitus ottaa hyvistä esityksistä opikseen.

Kulttuuri on sivistyksellinen perusoikeus

Alueellinen etäisyys, taloudelliset tekijät, vähemmistöasema tai liikkumisesteet eivät saa rajoittaa mahdollisuuksia taiteen tekemiseen tai seuraamiseen.

Kulttuurin tukemisessa painottuu usein ammattimaisen taiteen edistäminen.

Mutta yhtä tärkeää on ulottaa tukeminen taiteen harrastamiseen. Tai puoliammattimaisen taiteen tukemiseen. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyö tuo lisäarvoa molempien toimintoihin.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan identiteettiinsä. Oikeus tulla näkyväksi ja kuulluksi omana itsenään.

Tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen voi kasvaa täyteen potentiaaliinsaa. Saada itse apua ja tukea tarpeidensa mukaan ja hyödyttää koko yhteiskuntaa kykyjensä

Kulttuurilla on iso merkitys ihmisen identiteetin rakentumisessa. On tärkeää, että taidetta on tarjolla koko maassa.

Työväen näyttämöiden liitto TNL on paitsi kulttuuri- mutta myös tasa-arvoliike. Siksi on ilahduttavaa, että eri ikäisille suunnatut festivaalit ovat saaneet Pakko sanoa! -festivaalin kautta lisää alueellista ulottuvuutta.

Pakko sanoa! -teatterifestivaali järjestettiin menestyksekkäästi ensimmäistä kertaa vuosi sitten teatteri Retikassa Suomussalmella.

Mukana oli maamme eturivin taiteilijoita, kuten Kati Outinen, Antti Raivio, Reijo Kela, Teatterikorkeakoulun neljännen vuosikurssin näyttelijäopiskelijat sekä paikallisia osaajia.

Tämä festivaali vahvistaa uskoa siihen, että korkeatasoista taidetta on olemassa kasvukeskusten ulkopuolella.

Tapahtuma-aika lokakuussa on erinomainen yhteisöllinen kohtaaminen Kainuun syksyssä, jolloin muita tapahtumia on tarjolla vain niukasti. Pakko sanoa! -monologifestivaali yhdistää paikalliset teatterintekijät, eturivin ammattilaiset, harrastajat ja teatterialan opiskelijat.

Uskon, että Teatteri Retikan viikonloppu on monipuolinen ja taiteellisesti mielenkiintoinen. Näemme kattavan otoksen monologiteatterin, yksin esitettävän teoksen voimasta ja sanomisen pakosta.

Ohjelmistossa huomioidaan kaikki ikäryhmät päiväkotilapsista ikäihmisiin.

Tämän vuoden tapahtuman otsikkona on Selviytyminen, joka pitää sisällään erilaisista elämässä tapahtuvista koetoksista tavalla tai toisella eteenpäin pääsemistä.

Työn, koulutuksen, harrastusten kautta olemme osa yhteisöä. Olemme kaikki jonkun synnyttämiä, jonkun hoivaamia ja kasvattamia.

Kukaan ei kykene elämään toisen puolesta eikä toisen elämää. Ilman toisiamme meillä ei ole kieltä, ei kulttuuria eikä historiaa. Silti olemme yksilöitä, joilla on oma ainutkertainen yhtä arvokas elämä ja joilla on oikeus arvokkaaseen elämään.

Jos ihmisten välinen yhteys puuttuu, syrjäytyminen yhteiskunnasta uhkaa. Taide voi olla yksi kanava kuulua joukkoon joko harrastuksena tai katsomossa tehtynä oivalluksena.

Kulttuurin ja teatterin yhteiskunnallinen merkitys tuntuu aina vain tärkeämmältä. Taloutta ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa merkitys jää helposti talouden kovien tunnuslukujen varjoon. Kulttuuri tukee erinomaisesti ihmisten hyvinvointia ja jaksamista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitys korostuu. Luovuus ja innovatiivisuus syntyvät kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta.

Tunnetun luovuuden tutkijan, professori Kari Uusikylän mukaan luovuus syntyy valamalla myönteistä uskoa itseen, auttamalla omien lahjojen löytämisessä, antamalla aikaa toteuttaa itseään ja oppia nauttimaan muista ihmisistä inhimillisen elämän rikkautena, joilta saa ja joille voi tarjota omasta puolestaan apua, ystävyyttä, toveruutta.

Luovuutta on vaikea antaa toiselle, mutta voi luoda luovuutta tukevat olosuhteet. Vaikka luovuuden antaminen on vaikeaa, sen tuhoaminen on helppoa.

Luovuuden pahin vihollinen on elämäämme tunkeutunut yltiöpäinen talouden ja tehokkuuden ihannointi. Arviointi, kontrolli, kilpailuttaminen ja tulosvastuu nujertavat luovuutta, mikä on huolestuttavaa erityisesti kohdistuessaan lapsiin ja kouluun.

Taide ja kulttuuri ovat hyvinvointimme ja luovuutemme tärkeä perusta. Taiteen avulla voimme vaalia ja kehittää tunne-elämäämme, vahvistaa itsetuntoamme. Oppia selviytymisessä tarvittavia taitoja.

Pysäyttäkää tuo nainen!

Sanominen muuttuu vihapuheeksi silloin, kun se pyrkii mitätöimään toisen ihmisen ihmisarvon, leimaamaan, stereotypisoimaan ja vaientamaan. Puhe on teon siemen, siksi vihapuheet on otettava vakavasti eikä niitä saa hyväksyä.

Vihapuhe ei tuota ratkaisua - se vain syventää juopaa ja rajoittaa moniäänistä, demokraattista keskustelua. Suomessa vihapuhe rajoittaa erityisesti naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen oikeutta osallistua julkiseen keskusteluun.

Vihapuhe rajoittaa kohteensa oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.

Vihapuhe kohdistuu usein henkilöihin, jotka nähdään jonkin tietyn ryhmän julkisina puolestapuhujina tai auttajina. Vihapuhe voi muuttua väkivallaksi, mutta kaikki vihapuhe ei ole välttämättä edes sävyltään aggressiivista, vaan hyvin rauhallisesti argumentoitua.

Sananvapaus on yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä perusoikeuksista. Siihen liittyy poliittisen mielipiteen ilmaisun vapaus. Sanomisenvapauteen liittyy aina myös vastuu sanoista. Eikä toisen vapaus saa olla toisen oikeuksia loukkaavaa.

+++

Miltä tuntuisi, jos kotimaakuntasi kaikki isot mainostaulut olisi ostettu isolla rahalla ja niissä käytäisiin kampanjaa sinua vastaan? Jos tauluissa olisi kuvasi ja epäasiallisesti sinuun liitetty kuva? Jos alla lukisi, että pysäytä tämä henkilö! Jos kaiken tämän päälle kotisi ympärillä olisi viikottain mielenosoittajia jakamassa mainoksia sinua vastaan? Poliisi vastaisi apua pyytäessäsi, että kyse on sananvapaudesta.

Näin kävi kollegalleni Britanniassa. Googlaa Stop Stella, jos haluat nähdä miten häikäilemättömiä ovat usalaiset abortinvastustajajärjestöt. Nuori fiksu poliitikko on liitetty kuvaan, jossa on yhtä vanha sikiö kuin hänen vatsassaan kasvava pienokainen. Stellaa syytetään hurskastelusta. Hän ei saisi synnyttää, koska kannattaa aborttia.

Stella Cearsy on yhtä vanha kuin Britanniassa joku vuosi sitten murhattu Jo Cox. Hänet murhasi 52-vuotias äärioikeistolaisiin ryhmiin yhteyksissä ollut mies kesäkuussa 2016 juuri ennen kampanjatilaisuutta. Olin Britannian lähetystössä järjestetyssä koskettavassa pienessä muistitilaisuudessa. Tilaisuus jäi mieleen ja palasi mieleen, kun Stella kertoi tapahtuneesta.

Vihapuhe on yksi niistä asioista, jotka YK:n ihmisoikeusneuvoston. määräaikaistarkastelussa määriteltiin Suomen suurimmiksi ihmisoikeusongelmiksi.

Oikeusministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan vihapuhe vaikuttaa sen kohteiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen ja saa vihapuheen kohteena olevat välttelemään tietyillä paikoilla liikkumista.

Kyse ei ole pikkuasiasta. Nuoriin politiikassa mukana oleviin naisiin ja muihin poliitikkoihin kohdistuva vihapuhe rapauttaa demokratiaa. Tavallisiin ihmisiin kohdistuva vihapuhe loukkaa ihmisen vapautta ja ihmisarvoa. #StopStella -kampanjoinnin sijaan tarvitaan voimakkaita #Stopvihapuhe -toimia.

Uuden tutkimuksen mukaan vihapuhetta kokeneet kertovat sen vaikuttaneen toimintaansa melko vahvasti. Yli 40 prosenttia kertoo, että halu osallistua julkiseen keskusteluun vähentyi. Usea kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä. 

Lisäksi vihapuhe vaikuttaa niihin, jotka eivät ole sen kohteena. Tulokset kertovat, että suvaitsemattomuuteen pohjaava häirintä vaikuttaa siihen, ketkä osallistuvat julkiseen keskusteluun ja hakevat luottamustehtäviin Suomessa. 

Ilmianna yhteiseksi hyväksi

(Puheenvuoro Euroopan Neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunnossa tiistaina, kun käsittelyssä oli ranskalaisen kansanedustajan Sylvain Wasermanin raportti ”Improving the protection of whistleblowers all over Europe”.)

Meillä jokaisella on vastuu oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme.

Nykyaikaa syytetään usein välinpitämättömäksi. Ihmiset välittävät vain omista asioistaan ja varovat puuttumasta yhteistä hyvää edustaviin kysymyksiin, jos puuttumiseen liittyy pienikin haittariski heille itselleen.

Yhteistä hyvää loikkaavien rikosten Ilmiantajien suojaaminen ei ole marginaalinen asia. Kyse on kansalaisrohkeutta osoittavien ihmisten turvallisuudesta ja suojaamisesta. Asia on ajankohtainen laajasti. Sen huomaa siitä, että Euroopan Neuvoston lisäksi asiaan etsitään ratkaisuja YK:ssa, OECD:ssä ja G20 maiden kesken.

Liian moni sulkee silmänsä väärinkäytöksiä havaitessaan. Siksi on tärkeää luoda mekanismeja, joilla puuttuminen helpottuu. On tärkeää, että henkilö, joka havaitse yhteisen edun vastaista toimintaa, väärinkäytöksiä tai laittomuuksia, voi turvallisesti ilmoittaa havainnoistaan. Näin voidaan saada tietoa sellaisista uhista ja haitoista, jotka muutoin jäävät paljastumatta.

Väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden ansiosta olemme viime aikoina saaneet kiinni veronkiertäjiä, laillisesti kerätyn tiedon väärinkäyttöä ja monia muita yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta rapauttavia tekoja.

Esimerkiksi rahanpesu, ruokaturva, ympäristörikokset, ydinturvallisuus voivat olla tällaisen ilmiannon kohteena.

Tietoyhteiskunnassa yhä tärkeämmäksi muodostuu estää massamittainen henkilökohtaisten tietojen väärinkäyttö jne. Näitä rikoksia on vaikea valvoa perinteisin valvontakeinoin. Siksi on löydettävä uusia välineitä.

Yritykset ovat kansainvälisiä ja niiden toiminnot yrittävät valtakuntien rajat. Siksi on tärkeää etsiä yhtenäisiä pelisääntöjä sille, miten väärinkäytöksistä raportoivia henkilöitä suojataan eri maissa.

On tärkeää, että on selvä kanavia, joiden kautta ilmiannon voi tehdä nimettömänä. Yhtä tärkeää on turvata ilmiantajan asema, jos ilmianto tulee julki.

Tämä on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Ilmiannossa ovat aina vaarana väärät ilmiannot. Ja siksi väärien ilmiantojen kohteet tarvitsevat suojelua ja ja väärät ilmiantavat rangaistuksen.

Tämä asiakokonaisuus on hyvä esimerkki siitä, miten Euroopan Neuvoston raportin esitykset voivat päätyä EU-direktiiviksi. Mutta kaikki neuvoston maat eivät ole EU:n jäseniä ja siksi on tärkeää, että asia etenee niissä.

Euroopan unionissa on valmisteilla ilmiantajien suojaa koskeva direktiivi. Siitä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen viime keväänä. Alkusysäyksen direktiiville antoi Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous suositellessaan vuonna 2010 ilmiantajien suojelua koskevan yleissopimuksen laatimista.

Vuonna 1949 perustettu Euroopan neuvosto on maanosan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Jäsenmaiden kansanedustajista koostuva yleiskokous tekee aloitteita ja antaa suosituksia, joiden pohjalta ministerikomitea päättää asioista. Parlamentaarinen yleiskokous on koolla 30.9.–4.10. Ranskan Strasbourgissa.

#Ilmastolakko - Maapallo on ainutkertainen

Koululaisten ilmastolakko keräsi jo heti alkaessaan eduskunnan edustan niin täyteen väkeä, että Mannerheimintie piti sulkea. Mielenosoituksia on lisäksi muualla Suomessa. 

Nuoret liikkuvat spontaanisti ilman sen suurempia organisaatioita. Heillä on tarve osoittaa mieltään, onhan kyse omasta ja koko maapallon tulevaisuudesta.

Nuoret muistuttivat puheenvuoroissaan, että heidän ei pitäisi joutua olemaan eduskuntatalon portailla vaatimassa ilmastotekoja, vaan aikuisten pitäisi hoitaa työnsä. He ovat tässä oikeassa.

Meillä kaikilla on vastuu ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Se on sitä suurempi, mitä vaikutusvaltaisessa asemassa olemme. Tätä vastuuta ei voi kiertää sanomalla anteeksi, en tiennyt.

Ilmastolakossa arkiset toimet koulunkäynti ja työnteko pysähtyvät. Niin käy, jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä. Siksi lakko on hyvä symbolinen nimitys mielenosoituksille. 

Kun olin lakkolaisten ikäinen, olin ihan varma, että maapallo tuhoutuu ja että otsonikato tuhoaa meidät. Ei tuhonnut.

Nyt olemme saman äärellä, mutta ratkaisut jota vaaditaan ovat moniulotteisimpia. Toimet joita tarvitaan ovat vaikeampia ja niillä on kiire.

Ilmastonmuutoksen seurauksena yhteiskunnallinen järjestys horjuu paljon pahemmin lakkoilun vuoksi. 

Suomen uusi hallitusohjelma on ilmastonmuutoksen näkökulmasta hyvä. Mutta se on vasta hallituspuolueiden yhdessä sopima paperi. 

IPCC:n mukaan fossiilisten polttoaineiden alasajo ei enää riitä. On etsittävä muita keinoja. Metsäkato on pysäytettävä ja turvemaapeltojen raivaaminen lopetettava, maankäytöstä syntyvät päästöt pitää saada kuriin jne. On toimittava EU-tasolla ja globaalilla koko maapallon käsittävällä tasolla. Sekä yksilöinä.

Ilmastonmuutokseen ei voi vastata vasta huomenna. Se on täällä tänään.

Yksityinen vai valtiollinen junaliikenne?

Junaliikenteen kilpailutuksesta voi olla perustellusta kahta mieltä. Toiset uskovat kilpailun tuovan parempaa palvelua ja edullisemmat hinnat. Toiset taas uskovat, että rajoitetuilla raiteilla on parempi olla valtion monopoli kuin keinotekoinen kilpailu. Itse kuulun jälkimmäisiin. Caruna ja Digita kertovat ikävää kieltä yksityisestä monopolista. 

EU-säädöksistä ja niiden hengestä olen Viki Salosen (HäSa 19.9.) kirjoituksen kanssa eri mieltä. Entinen liikenneministeri Merja Kyllönen kysyi komissiolta meppinä, mahdollistaako palvelusopimusasetuksen 5 artiklan 4a kohta sen, että Suomessa toimivaltaiset viranomaiset voivat tulevaisuudessa tehdä kilpailuttamatta suorahankinta sopimuksia rautateiden julkisista henkilöliikennepalveluista, jos toimivaltainen viranomainen määrittää sopimukseen asetuksen edellyttämät suorituskykyvaatimukset ja jos suorahankinta voidaan asetetuilla kriteereillä osoittaa yhteiskunnallisesti kilpailutusta tehokkaammaksi. 

Komission vastauksessa todetaan, että suorahankintaa voi tehdä, jos asetetaan tietyt kriteerit henkilöliikenteessä mm. palvelujen täsmällisyys, junaliikenteen säännöllisyys, kaluston laatu ja kuljetuskapasiteetti. 

Nyt tehdyillä linjauksilla ei siis ole ristiriitaa EU-säädösten kanssa. Yleensä politiikka tuppaa muuttumaan, kun valta vaihtuu. Kaikki eivät muutoksista pidä, mutta vaalien jälkeinen muutos kuuluu demokratiaan. 

Kilpailun tuotokset ovat hyvin erilaisia eri maissa. Britanniassa junaliikenne kallistui sekä asiakkaalle että valtiolle. Eikä palvelukaan hurraa-huutoja aiheuta. Junat ovat pääosin täysiä, mutta jos junassa on liian vähän asiakkaita yksityinen toimija jättää vuoron ajamatta, koska sopimuksen rikkomissakko on pienempi kuin vähäväkisen junan tuoma tappio. Tosin ”yksityiset toimijat” ovat mm. Italian, Saksan, Ranskan ja Alankomaiset valtionyhtiöitä. 

Kannattaa muistaa, että valtaosassa niissä maissa joissa on yksityisiä toimijoita, toimijat ovat toisen maan valtioyhtiöitä. Suomessakaan ei olisi ollut kovin viisasta antaa verovaroilla hankittua kalustoa saksalaisen valtionyhtiön voiton tavoitteluun. 

Yleensä kilpailutukset ovat onnistuneita, jos saadaan yksityinen taho mukaan investoimaan. Bussiliikenteessä yksityinen investoi kalustoon, vaikka kunta palvelua ostaisi. 

Suomen suurin ongelma on se, että ratainvestointeihin on liian vähän rahaa. Tämä ei korjaannu sillä, yksityinen operoi valtion kalustolla ja raiteilla, vaan konsepteilla, joissa yksityinen investoi. Yksityisesti operoidut junat eivät kulje paremmin, jos raiteet ja kalusto puutteineen on sama. Siksi tarvitaan pääraiteen korjaukset ja lisäraide. Nyt ne onneksi lähtivät liikkeelle.

Mielenterveys, köyhyys ja pirunnyrkki

Jokainen meistä on joskus masentunut tai ahdistunut, mutta kykenee silti näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämän haasteissa sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan.

Mielenterveyden häiriössä kyse on niin voimakkaista oireista, että ne vievät opiskelu- tai työkyvyn. Omppu tai lenkki päivässä tekee hyvää meille kaikille, mutta sairauteen ne eivät yksin auta, vaan tarvitaan ammattilaisten apua, jotta sairauden kanssa voi elää parempaa elämää.

Mielenterveyden ongelmat ja köyhyys kietoutuvat toisiinsa. Joku viisas on kutsunut yhteyttä pirunnyrkiksi. Minuun kuvaus osui ja upposi. Muistan lapsuudestani olohuoneen pöydällä olleen puisen pirunnyrkin. Se oli helppo purkaa palasiksi, mutta kasaan kokoaminen oli paljon vaikeampaa. Pari palaa loksahti paikalleen helposti, mutta kolmas jo kiukutteli ja rikkoi hyvän alun.

Sama koskee mielenterveyden ja köyhyyden kehän purkamista. Mielenterveyden ongelmat voivat aiheuttavat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä ja sen vuoksi köyhyyttä. Kehää ei murreta parin palikan paikkaa vaihtamalla. Solmu ei aukea työn kannustavuutta lisäämällä, tarvitaan paljon moniulotteisempi ratkaisupaketti apua, tukea ja palvelua.

Mielenterveyden häiriöt ohittavat sairauspoissaoloissa määrällisesti jo perinteisesti kärkisijaa pitäneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Jos mielenterveyssyistä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä onnistuttaisiin alentamaan 10-15 prosenttia, niin bruttokansantuotteen nousu voisi olla jopa puoli prosenttiyksikköä. Mielenterveyteen panostettu lisäeuro tuo 15 vuodessa noin neljä euroa hyvää talouteemme. Ei mitään pikkurahoja.

Järjestöt ovat esittäneet terapiatakuuta ja siitä on tulossa eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloite. Joka toinen meistä suomalaisista kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön. Vain puolet saa tarvitsemaansa hoitoa.

Vahvistamalla perusterveydenhuollossa mielenterveyspalvelua ja tukemalla oikean avun piiriin pääsyä, voimme taklata kasvavia kustannuksia ja ennen muuta auttaa ihmistä hädässä.

Mielenterveyden hoitoa pitää parantaa ihmisten vuoksi, mutta koska politiikassa usein rahan ääni on voimakas kannattaa muistaa, että mielenterveyspalveluiden ja hoidon parantaminen ei ole mitään pehmoilua. Kyse on 11 miljardin kustannuksista vuositasolla. Ne joko kasvavat tai kääntyvät laskuun. Poliittiset päätökset ratkaisevat suunnan.

(Julkaistu Kaupunkiuutisissa)