Tarja Filatov: Kiertotalous - Ennen sitä kutsuttiin köyhyydeksi

Mitä ihmettä se kiertotalous tarkoittaa, kun siitä puhutaan nykyisin niin paljon, kysyi hieman iäkkäämpi rouva torilla. Kun hänelle selvisi, että kyse on materiaalien ja tuotteiden pitämisestä mahdollisimman pitkään käytössä siten, että niiden arvo säilyy, hän tuumasi, että ennen sitä kutsuttiin köyhyydeksi.

Rouva osui asian ytimeen, vaurastumisemme on tehnyt meistä tuhlureita. Siksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän jätettä ja että materiaalit kiertävät tehokkaasti. Nyt hyvinvointimme ja maapallon kantokyky edellyttää kiertotaloutta. 

Kaikki lähtee suunnittelusta. Niin kauan kuin tuottaja ei vastaa jälkihoidosta eli kierrätyksestä tai hävityksestä, tuotteet ovat liian usein kierrätyskelvottomia tai erittäin hankalasti uudelleen hyödynnettävissä. Jos jo tuotteen suunnittelussa huolehditaan siitä, että tuote ei päädy jätteeksi, otetaan iso askel eteenpäin. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan tuottajavastuun laajentamista.

Siirtymä kiertotalousyhteiskuntaan ei tapahdu, ellei kierrätysmateriaalille ole markkinoita. Niin kauan kuin pilaamisesta/saastuttamisesta/ ynnä muista vaikutuksista vastaa joku muu taho kuin vastuullinen tekijä, ei ole kannustimia miettiä ekologisia ratkaisuja omaan toimintaan. Siksi tarvitaan lainsäädäntöä ja verotuksellisia elementtejä

Yksin kuluttajavalinnoilla emme ongelmaa ratkaise, mutta niillä on merkitystä.

Kuluttajien tulee tietää ostamiensa tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutukset. Tarvitsemme mekanismeja ympäristö/ilmastojalanjäljen todentamiseen, jotta kuluttaja voi tehdä aitoja valintoja. Sama koskee verottajaa.

Suomen tulee tavoitella materiaalien kierrossa nollajätettä kaikissa toiminnoissa, missä se on mahdollista. Tuotteen elinkaaren aikana mitään resursseja ei saa hukata, vaan kaiken tulee kiertää. Kiertotalousajattelua tukevat biotalouden uudet kehitysaskeleet. Synteettisen biologian ja geeniteknologian avulla voimme tulevaisuudessa tuottaa uudenlaisia raaka-aineita ja tuotteita.

Esimerkiksi meressä ja ilmakehässä voidaan tuottaa energiaa, ruokaa ja materiaaleja tavoilla, jotka ovat nykyistä resurssitehokkaampia. Bioteknologisen murroksen sekä kiertotalouteen perustuvan tuotannon ja kulutuksen yhteiskunnallinen merkitys ja vaikutus ihmisten arkeen tulee olemaan vähintään yhtä suuri kuin digitalisaatiolla.

Tarja Filatov: Väärin sammutettu, mutten keksi parempaa

Terveys, työ ja tulevaisuus ovat eduskunnan lisätalousarvion kolme pääulotuvuutta.

Ensiksi ihmisten arjen turvaaminen kuntien peruspalveluihin suunnatulla ylimääräisellä valtionosuudella ja sairaanhoitopiirien tukeminen koronatoimissa.

Toiseksi työllisyyden vahvistaminen tässä ja nyt koronasta kärsivien yritysten kustannustuella.

Kolmanneksi tulevaisuuden turvaaminen ilmastorahastolla. On kyse paitsi elämisen perusedellytyksistä ja maapallon selviytymisestä, niin myös työllisyydestä ja kilpailukyvystä.

Oppositio kritisoi voimakkaasti kuntarahoituksen osumatarkkuutta. Osa kunnista tulee alikompensoiduksi, osa taas saa enemmän rahaa kuin koronan haitoista kärsii.

Kritiikki on aiheellinen, mutta eipä oppositiopuolueet kyenneet tekemään edes teoriassa paremmin osuvaa ehdotusta. Tuttu lause, väärin sammutettu, tuli mieleen.

Valiokunta linjasi, että jatkossa pitää pyrkiä parempaan osumatarkkuuteen tietäen, että helppoa mallia ei ole. Nyt olemme koronan kiivaassa kyydissä ja nopealla toiminnalla on arvonsa. Normaalimmissa oloissa päätöksillä ei ole samanlaista hoppua.

Kuntarahoituksessa on aina kohdennushaastetta. Nykyisistä normaaliolojen valtionosuuksista ja niiden kriteereistä keskustellaan jatkuvasti.

Jopa lakiuudistuksia tehtäessä, vaikka hallitus on päättänyt kompensoida muutokset täysimääräisesti, niin jokaisen kunnan kohdalla näin ei tapahdu. Kyse on laskennallisista kustannuksista. Esimerkiksi asiakasmaksulain kohdalla täysi ja oikein kohdennettu taloudellinen tuki ei täysin toteutunut.

Harkinnanvarainen avustus on osumatarkka, mutta se taas on hidas ja byrokraattinen. Korona ei odota ja siksi nyt oli syytä turvautua toiseksi parhaimpaan ratkaisuun. Kunnat välttyivät paniikkinappulan painamiselta.

Valiokunta muistutti, että koronatuet ovat väliaikaisia ja että kunnissa on tehtävä työllisyyttä vahvistavia toimia sekä rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäävät tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Sama luonnollisesti koskee valtiovaltaa.

Lähitulevaisuudessa parasta työllisyyspolitiikka on koronan hillintä, vaikka se tarkoittaa työpaikoille vaikeuksia ja toimintojen sulkemisia. Pitkällä aikavälillä työllisyys vaatii osaamisen vahvistamista, uusia innovaatiota ja investointeja, parempaa kilpailukyä ja tuottavuuden vahvistamista.

Meidän on oltava valmiina uuden toimintaympäristön vaateisiin, kun korona hellittää ja siksi on hyvä valmistella toimia, joita otetaan käyttöön vasta myöhemmin.

Tarja Filatov: Tasapainottelua koronan, talouden ja työllisyyden triangelissa

Koronan ehkäisy on parasta työllisyyspolitiikka. Miksikö? Siksi, että koronan oloissa ihmiset pelkäävät kuluttaa ja tämä vaikuttaa kotimarkkinoiden esimerkiksi palveluiden työpaikkoihin. Lisäksi kaikki elinkeinotoimintaa rajoittavat toimet terveyttä turvaavat toimet ovat myrkkyä työllisyydelle.

Rajoitustoimia selvästi enemmän kulutuksen laskuun on vaikuttanut koronavirusta koskeva epävarmuus ja pelko tartunnasta. Tämä on aika yllättävää, mutta todistusvoimaa löytyy mm. Ruotsin ja Tanskan sekä USAn ja Etelä-Korean tutkimuksista.

Pelko tartunnasta saa ihmiset vähentämään nopeasti kulutuskysyntäänsä. Tämä johtaa irtisanomisiin ja palkkasumman putoamiseen. Se taas johtaa epävarmuuteen tulevasta ja vähentää edelleen kulutuskysyntää. Seurauksena on lisää irtisanomisia ja niin edelleen.

Hallitus on saanut voimakasta kritiikkiä työllisyystoimien vähäisyydestä. Tehdäänpä pieni faktantarkistus. Hallitus on tukenut yrityksiä suoralla avustuksella lähes kahdella miljardilla eurolla. Lainoihin ja pääomasijoituksiin on varattu lähes miljardi euroa ja tämän lisäksi valtio on varannut yritysten takauksiin 12 miljardia euroa. Tämä on vain osa siitä panostuksesta, jolla yrityksille on rakennettu siltaa yli koronan mustan veden.

Lisäksi ilmasto ja infrapaketti tukee työllisyyttä 1,3 miljardia ja kuntien työtä tuetaan kaikkiaan noin neljällä miljardilla. Kunnissa kyse on koronan hillinnän lisäksi hoiva-alan ja koulutuksen yms. työpaikoista. Lisäksi on kuljetustukea, verotuksen myöhennystä, vuokranalennuksia jne. Näillä toimilla pidetään kiinni olemassa olevista työpaikoista ja työvoiman työkyvystä.

Mitä hyötyä näistä panostuksista sitten on ollut? Yritysten konkurssiaaltoa ei ole toistaiseksi näkynyt. Riskit eivät kuitenkaan ole kokonaan poistuneet.

Tammi-elokuussa pantiin vireille 8,6 prosenttia vähemmän konkursseja kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Vielä alkuvuodesta niitä oli vuodentakaiseen verrattuna enemmän.Suomen bruttokansantuote väheni vuoden 2020 toisella neljänneksellä 6,4 prosenttia verrattuna vuodentakaiseen. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote supistui 14,1 prosenttia.

BKT-kehitys vuoden alusta muutamissa verrokkimaissa osoittaa, että olemme osanneet tehdä oikeita toimia, mutta on meillä varmasti ollut onnea mukana. Ruotsin BKT aleni 9 prosenttia, Saksan -12, Ranskan -19, Britannian -22 prosenttia.

Vaikka pärjäämme maailman mittakaavassa hyvin, meidän on pärjättävä paremmin oman itsemme vuoksi. Työllisyyteen on panostettava ja lisää toimia on tehtävä koko ajan, oli koronaa tai ei. Oli taantuma tai nousu.

Normaaliaikana Suomessa häviää yli 220.000 työpaikkaa vuodessa. Normaalioloissa saman verran uusia työpaikkoja syntyy emmekä aina huomaa muutosta, vaikka lähemmäs puoli miljoonaa suomalaista on vuosittain työpaikassa, jossa ei vielä vuottaa aiemmin ollut. Muutos on siis kovaa.

Tämä muutosvauhti kertoo, että on oikeastaan hassua vääntää siitä, syntyykö 30.000 vai 60.000 vai 80.000 uutta työpaikkaa. Uusia työpaikkoja tarvitaan aina korvaamaan myös vanhoja.

Koska koko Eurooppa on lamassa, kotimarkkinoillamme on iso merkitys. Siksi ei ole viisasta tehdä nyt päätöksiä, jotka luovat lisää epävarmuutta ja sakkaavat kotimaista kysyntää. On pidettävä huoli siitä, että olemme valmiina kun kasvu alkaa.

Vaikka EU:n elvytyspaketti jurppii monia ja moni miettii, että miksi Suomi on nettomaksajana, niin ehkä asiaa suhteuttaa se, että joudumme käyttämään kuukaudessa enemmän rahaa koronatesteihin kuin elvytyspaketin takaisinmaksuun vuodessa. Mittaluokat on syytä muistaa.

Jotta selviämme jatkossa, on pyrittävä vähentämään epävarmuutta ja pelkoa. Samalla meidän jokaisen ”on syytä pelätä” sen verran, että muistamme varotoimet. Viruksen levinneisyys on lisääntymässä ja jollemme paranna tapojamme, joudumme uuteen epidemiavaiheeseen.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Niskan jumit avataan, miksi mielen jumissa jää herkästi yksin?

Lähes puolella työttömistä on terveys rajoittaa työnsaantia, kertoo OECD:n tutkimus. Paremmalla terveyspolitiikalla saattaa olla yllättävän suuria työllisyysvaikutuksia, erityisesti mielen hyvinvoinnin parantamisella.

Entäpä jos tulevaisuus todistaa, että nykyhallituksen paras työllisyystoimi on sote-uudistus? Onnistuessaan sote-uudistus voi sitä olla.

Mielenterveysongelmista johtuvat kokonaiskustannukset ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa, joista työmarkkinakustannusten osuus on jopa 4,7 miljardia euroa. Mielenterveydestä johtuvat menetykset ovat työnantajalle isompia kuin useimmista muista sairauksista johtuvat kustannukset.

Monia sairauksia voidaan ehkäistä työn henkistä ja sosiaalista kuormitusta vähentämällä. Psykososiaaliset riskit sekä työstressi ovat haastavimpia työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtia.

Työpaikkojen tulee vahvistaa työterveysyhteistyötä ja sen avulla pyrkiä tehostamaan terveyden edistämistä sekä työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyä erityisesti psykososiaalisten riskien osalta osana pakollista työpaikoilla tehtävää riskinarviointia.

Fysikaalinen hoito on monella työpaikalla luonteva osa työterveyshuoltoa. Pitäähän jumittuneet hartiat saada auki. Entäpä jumittunut mieli? Ahdistukseen ei yhtä hevin tarjota psykoterapiaa, vaikka varhaista pikaterapiaa tarjoavat työpaikat ovat osoittaneet, että se ehkäisee kustannuksia ja tuo taloudellista hyvää viivan alle. Puhumattakaan inhimillisestä avusta.

Työterveyslaitos on arvioinut eri toimien vaikuttavuutta mielenterveyden ongelmien ehkäisyssä. Liikunnan, psykoterapian sekä osasairauspäivärahan – hyödyllisyydestä löydettiin vahvaa näyttöä.

Yksilöön kohdistuvan tuen lisäksi on syytä panostaa erityisesti työpaikkojen ja yhteiskunnan toimiin. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistava työaikasuunnittelu vuorotyössä, työn muokkaus ja työuravalmennuksen lisääminen.

Työvuorolistojen rakentaminen vuorotyössä ei ole ihan yksinkertaista. Moni työpaikka suunnittelee automatisoivansa työvuorolistat ja uskoo säästävänsä kustannuksissa. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan, koska hyöty saattaa valua terveydenhuollon kustannuksiin.

Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen sekä yhteistyö työpaikan ja työterveyshuollon välillä ovat avainasemassa, jotta työkyvyn tuki on vaikuttavaa. Mielenterveyden vahvistaminen työpaikalla on vaikuttavinta, kun koko organisaatio on sitoutunut siihen.

Tunnistamme helposti työntekijöiden ja työyhteisön mielenterveyttä vahvistaviksi asioiksi työpaikan myönteisen työilmapiirin sekä kannustavan, toisiinsa luottavan ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneen työyhteisön. Hyvä ilmapiiri helpottaa avun pyytämistä ja ristiriitojen sovittelua. Tämä puolestaan tukee työntekoa.

Mutta emme niin helposti huomaa, että muutosjohtamisella ja palkitsemisjärjestelmillä ja vaikkapa tiedonkululla on mielenterveydellinen ulottuvuutensa.

Tarvitsemme johtajien ja lähiesimiesten mielenterveysosaamisen vahvistamista sekä konkreettisten mielenterveyttä edistävien toimintamallien levittämistä laajasti työpaikoille.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)

Tarja Filatov: Maskien takaa huutelua

Göbbels sanoi aikanaan, että kun valhetta toistaa riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi. Pari päivää minusta on tuntunut siltä, että tämä oppi on otettu eduskunnassa käyttöön.

Ei, en tarkoita, että oppositio noudattaa Hitlerin koulukunnan oppeja. Tarkoitan, että ne noudattavat samaa propagandalogiikkaa.

Olen nähnyt politiikassa nousuja ja laskuja, kärjistyksiä ja väärinymmärryksiä, mutta en ennen samanlaista henkilöön käyvää viestin muuttamista, ohi puhumista ja väärin kuulemista.

Kun budjettikeskustelu alkoi, pääministeri Sanna Marinista yritettiin leipoa epäisänmaallinen yritysvihaaja. Pääministerin suuhun laitettiin sanoja, joita sieltä ei koskaan ole tullut.

Pääministeri on kysynyt yritysten yritysvastuun perään ja vedonnut siihen, että irtisanomisia ei tehtäisi elleivät ne ole aivan välttämättömiä. Marinin hallitus on tukenut yrityksiä koronakriisin keskellä miljardeilla euroilla joko suorana tukena, pääomittamisena, lainoina tai takauksina. Tämäkö yritysvihamielisyyttä?

Seuraavana päivänä vuorossa oli ministeri Kiuru ja kokoomuksen masinoima maskigate. Ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka budjetissa oli liian hyvä, koska kritiikki kohdistui maskikeskusteluun, ei määrärahoihin.

Samassa yhteydessä perussuomalaisten puheenjohtaja teki pääministeristä valehtelijaa. Eduskunnan suorat videot osoittavat lasten vanhan sanonnan todeksi: ”Se joka toista haukku on itse”.

Maskigate ei todeksi muutu, vaikka sitä kuinka toistaa. Ongelmia maskien hankinnassa, saatavuudessa on ollut. Mutta tässä Suomi ei ole ollut yksin. Sama ongelma on ollut kaikkialla. Kukaan ei arvannut koronan keljuutta etukäteen.

Marin sanoi jo keväällä, että hyödyllisiä kirurgisia maskeja ei ole tarpeeksi. Kankaisia maskeja koskeva selvitys ei ollut vielä valmis. Nyt oppositio piti pääministerin lausuntoa maskien riittämättömyydestä suurena uutena uutisena ja väitti, että hallitus valehteli syistä, miksi maskisuositusta ei tehty. 

Oppositio, erityisesti kokoomus, halusi, että hallitus tunnustaa, että syy oli maskien puute. Samalla se väitti, että WHO suositteli keväällä maskien käyttöä, mutta Suomi ei tätä noudattanut.

WHO ei keväällä suosittanut laajaa maskien käyttöä oireettomille. Kesällä 5.6. WHO teki uuden linjauksen, jonka mukaan kaikkia ihmisiä voidaan ohjeistaa käyttämään maskia alueilla, joilla koronavirus on levinnyt laajasti ja joilla etäisyyksien pitäminen muihin on vaikeaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WHO suositteli laajaa maskien käyttöä oireettomille.

Vielä 5. kesäkuuta jälkeen WHO suositti, että lääketieteelliseen käyttöön tarkoitetut maskit tulee säästää ensisijaisesti terveydenhuollon työntekijöille. Tämä oli viisasta, koska maailmanmarkkinoilla parhaista maskeista oli pulaa.

Enää ei onneksi ole. Tähän aikaan Suomessa tartunnat olivat jo taittuneet.

Minulle jäi eduskunnan keskustelusta se kuva, että kokoomus olisi halunnut maskit käyttöön vaiheessa, jolloin tauti taantui ja jolloin kesä oli tulossa. Olisihan sitä saanut kivat rusketusraidat, mutta taudin kannalta hyöty olisi ollut olematon.

Tätä Kiuru yritti keskustelussa sanoa, mutta tosin hieman sivistyneemmin, mutta se ei oppositiolle kelvannut, joten se päätti tehdä Kiurun asemasta luottamuskysymyksen.

Arvon oppositio, Suomi on selvinnyt koronasta paremmin kuin lähes tulkoon kaikki muut maat. Taloutemme on selvinnyt siitä huomattavasti paremmin kuin valtaosa Euroopan maista.

Maskeista on ristiriitaisia tutkimustietoa. Ymmärtääkseni näyttö kirurgisista maskeista on olemassa, mutta maskeista on moneksi. Muistan lukeneeni, että esimerkiksi fleecemateriaali hajottaa pisarat ja pahentaa tilannetta, pesemättömät kangasmaskit voivat olla melkoisia bakteeripesiä. Hallitus on korostanut, että maskeja saa käyttää, mutta niitä pitää käyttää oikein. Osa suojaa muita, parhaat käyttäjää.

Yhtä kaikki, nyt kun yritämme pitää Suomen mahdollisimman pitkälle auki viruksesta huolimatta maskit antavat osaltaan suojaa, mutta silti se kuuluisa käsienpesu ja etäisyys ovat valttia.

”Kannattaisi ehkä nyt keskittyä siihen epidemian torjuntaan eikä riidellä siitä, kuka sanoi mitä milloinkin. Tilanteet kehittyvät ja arviot muuttuvat sen mukaan, kun uutta opitaan. Hölmö se olisi, joka löisi lukkoon jonkun mielipiteen eikä sitä muuttaisi vaikka näyttökin muuttuu.” Näin sanoo THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen. Voiko sen paremmin kiteyttää.

JK. Sotesta syntyi sopu. Onnea Krista!

Tarja Filatov: Rahavelka, osaamisvelka, hoitovelka, ilmastovelka - Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole

Politiikan erot näkyivät eduskunnan budjettikeskustelussa. Oppositio keventäisi verotusta miljarditolkulla ja leikkaisi työttömiltä. Oppositio uskoo, että näin vahvistetaan työllisyyttä. Itse en usko.

Verotuksella voidaan turvata kotimaista kulutusta, mutta nyt kulutusta uhkaa enemmän korona kuin verotus. Verotus on kallis työllisyyskeino, vaikka kevennykset ovat ihmisille mieluisia? Tänä aikana verotuloja tarvitaan kipeästi hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen turvaamiseen ja koronan hoitoon.

Veronalennukset ovat kiva, mutta kallis työllisyysväline. Siksi hallitus on valinnut palvelujen ja osaamisen linjan.

Hoivavelka, osaamisvelka, rahavelka, kaikki liittyvät toisiinsa. Niitä on hoidettava yhtäaikaa.

Jos emme hoida hoivavelkaa, meillä ei ole työkykyisiä ihmisiä. Kyse ei ole vain koronan tuomasta hoivavelasta, vaan ensiarvoisen tärkeää on huolehtia paremmin esimerkiksi mielenterveydestä. Se on nykyisin suurin työkyvyttömyyden syy.

Jos emme huolehdi osaamisesta sekä vahvista lasten ja nuorten koulutusta, meillä ei ole muuttuvilla työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Ilman toisen asteen koulutusta työtä on vaikea saada. Jos työtä onnistuu saamaan, sitä on vaikea säilyttää. Tuottavuutta voidaan parantaa osaamista parantamalla.

Panostamalla ihmisiin huolehdimme työllisyydestä ja työllisyys auttaa rahavelan maksamisessa.

Koronan keskellä hallitus panosti mittavasti ja panostaa yhä yritysten selviytymiseen. Hallitus elvytti miljardiluokan infra- ja ilmastopaketilla. Kriisin alkaessa joustavoitettiin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa työelämän lainsäädäntöä, jotta yritykset kykenivät sopeuttamaan toimintojaan nopeammin. Tämä auttoi siinä, että Suomen taloudellinen sukellus on ollut paljon pienempi kuin Euroopan unionissa keskimäärin.

On ilmastovelkaa, joka on kaikkein vaarallisinta velkaa. Me emme voi pitää kiinni vanhasta fossiilitaloudesta ja näivettyä, vaan meidän on uudistuttava kohti päästöttömyyttä.

Valtiovarainministeri Vanhanen kuvasi hyvin, miksi ilmastopolitiikka on modernia työllisyyspolitiikkaa. Hän kertoi suuresta kansainvälisestä investoijasta, jonka edellytys oli, että energian pitää olla uusiutuvaa.

Budjetti tulee ihmisille tärkeitä palveluita terveydenhuoltoa, vanhustenhoivaa, lasten ja nuorten koulutusta auttamalla kuntia rahoittamaan nämä palvelut. Tästä huolimatta kuntien rahoitus on tukala.

Oppositio kritisoi kovin sanoin oppivelvollisuuden vahvistamista ideologiseksi. Tuntuu tutulta. Porvarit vastustivat kiihkeästi aikanaan perustkouluakin. Hallitus panostaa koulutukseen varhaiskasvatuksesta tohtorinhattuun. Budjetissa suurin panostus on oppivelvollisuuden laajentaminen.

Hallitus helpottaa työssäkäyvien pienten lasten arkea alentamalla päivähoitomaksuja. Panostus lisää esimerkiksi sairaanhoitajan ja bussikuskin kahden lapsen perheen käytettävissä olevia tuloja vuodessa 2000 eurolla.

Tämä on viisi kertaa enemmän kuin mitä perhe hyötyisi miljardin euron yleisestä tuloveronkevennyksestä. Päivähoitomaksujen alennus on seitsemän kertaa tehokkaampi työllisyystoimi kuin yleinen veroale. Hallitus on valinnut täsmätoimia, koska talous on vaikeuksissa.

Olen edelleen sitä mieltä, että tässä ajassa työllisyyden näkökulmasta tärkeintä on ehkäistä koronan leviämistä. Jos joudumme massiivisiin sulkutoimiin, niin se on myrkkyä taloudelle ja työllisyydelle.

On pidettävä huolta siitä, että Suomi pääsee mukaan maailmatalouden nousuun, kun se alkaa. Siksi maa on pidettävä toimintakykyisenä ja vaalittava luottamusta, ennakoitavuutta ja yhdessä tekemistä.

Tarja Filatov: Korona herätti auttamaan

Hybridimalli on tullut meille monelle tutuksi koronan aikana. Ehkä aiemmin tiesimme jotain hybridiautoista tai -kasveista, mutta nyt tuo biologiasta lähtöisin oleva sana on tuttu yhdessä työskentelyn malli.

Hybridi on alun perin tarkoittanut kahden lajin risteymää, muuli lienee tutuimpia hybridejä, mutta aika muuttuu ja tuo uusia merkityksiä sanoille.

Nykyisin kokoonnumme ja kommunikoimme skypellä, teamsilla, zoomilla tai hybridinä. Luxustilaisuuksissa livenä. Kukapa olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten, että live on luksusta.

Itse asiassa muuli sopii hyvin järjestöjen esikuvaksi. Miksikö?

Siksi, että muuli perii vanhempiensa hyvät ominaisuudet: se on vähään tyytyvä, kestävä, pehmeä- ja varma-askelinen kuten aasi ja voimakas, rohkea ja kylmyyttä hyvin sietävä kuten hevonen.

Monessa järjestössä yhdistyy ammattimainen työ ja vapaaehtoistyö. Ammattilaisten osaaminen ja organisointi täydentyy vapaaehtoisten haluun auttaa ja olla osallisena jossain merkityksellisessä. Ei siis ole mikään ihme, että järjestötoimintaan investoitu euro tuottaa kuusinkertaisen hyödyn.

Pidä huolta

”Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii. Äläkä unohda ihmisiä siinä välissä”, sanoi minulle nuori opiskelijamies Arjen turvallisuus -keskustelussa. Fiksusti kiteytetty. Arjen turvallisuus on luottamusta. Tämä luottamus oli kovilla, kun Suomi sulkeutui koronan vuoksi.

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen kansalaisjärjestöt nousivat kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Toimintaa siirrettiin puhelimitse, chatin kautta, sähköpostilla, verkossa, sosiaalisessa mediassa ja etäyhteyksin toteutettavaksi.

Puhelinpäivystys ja -apu, soittoringit, Facebook-livet, nettikokoukset ja -koulutukset jne. täyttivät tyhjyyttä.

Vapaaehtoisia aktivoitiin riskiryhmien, ikäihmisten ja muuten heikoimmassa asemassa olevien tueksi ja kauppa-avuksi. Muutos tapahtui ketterästi.

Kunnat heräsivät hyödyntämään järjestöjen valmiutta kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Monessa kunnassa sovittiin yhdessä järjestöjen kanssa uusista auttamisen muodoista. Ihmisten perustarpeisiin, niin aineellisiin kuin henkisiin, vastattiin yhdessä.

Suomalaiset heräsivät auttamaan

Korona-aika sai suomalaiset auttamaan toisiaan entistä enemmän, kertoo Helsingin yliopiston ja Kansalaisareenan Vastuullinen lahjoittaminen -yhteistutkimus.

Kaksi kolmasosaa kertoi auttaneensa perheenjäseniään, ystäviään tai naapureitaan. Tuntemattomia ihmisiä auttoi 12 prosenttia. Vastaajista 23 prosenttia koki tilanteen tuoneen muutosta elämäänsä. He kuvailivat auttaneensa muun muassa olemalla tiiviimmin yhteydessä ja yhdessä erityisesti läheistensä kanssa.

Ihmiset innostuivat erilaisista tempauksista. Välittämisen symboleista. Vastaajista 17 prosenttia kertoi osallistuneensa yhteisöllisiin koronakriisiin liittyviin esimerkiksi laittamalla nalleja ikkunaan tai kiittämällä terveydenhoidonhenkilökuntaa.

Yleensä suomalaisista noin 70 prosenttia osallistuu jollain tavalla hyväntekeväisyyteen muun muassa antamalla aikaa, rahaa tai tavaroita. 

Koronatilanteessa vapaaehtoistyötä järjestöissä kertoi tehneensä 11 prosenttia vastaajista, joista lähes puolet oli antanut apua ikääntyneille ihmisille. Monet vastaajista kertoivat, että koronarajoitukset ovat vähentäneet mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä. Kaikille bittimaailma ei ole yhtä tuttu.

Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta

Vapaaehtoisuus tarvitsee kuitenkin aina jonkun, joka mobilisoi vapaaehtoisten toiminnan. Tähän tarvitaan yhteiskunnan tukea. Järjestöt eivät elä pelkästä hyvästä tahdosta. Vapaaehtoistyössä lyhytaikainen eli episodimainen vapaaehtoisuus on nousussa. Tämän vuoksi tarvitaan resursseja, jotta vapaaehtoistyön hyöty saadaan organiositua.

Suomi olisi tosi nuiva paikka ilman järjestöjä ja vapaahtoistyötä.

Yleishyödyllisten toimijoiden, kuten sote-järjestöjen, rahoitus tulee pitkälti Veikkauksen rahapelitoiminnan tuotoista. Samaa koskee kulttuuri- ja liikuntapuolta.

Veikkauksen tuotot ovat laskeneet, koska hajasijoitettujen automaattien määrää on vähennetty, on siirrytty tunnistautumiseen automaattipelaamisessa sekä ulkomaisilla sivustoilla pelaamisesta.

Hallitus paikkasi budjettiriihessä veikkauksen tuottojen alenemasta aiheutuneen leikkauksen järjestöjen rahoitukseen. Alenema on kuitenkin pysyvä ja seuraavien budjettien lopputulemasta ei ole tietoa.

Rahoitusvajetta voi paikata jatkossa arpajaisveroa alentamalla. Näin Veikkaukselle jäisi enemmän tuloutettavaa. Arpajaislainsäädännöllä voidaan puolestaan varmistaa, että pelaaminen kanavoituu Veikkaukselle, jotta yleiskatteellisesta budjetista kompensoitava osuus jatkossa kasva.

Kansalaisyhteiskunnan avun tarve kasvaa, ei vähene

Ihmisten avuntarve ei ole ohitse, päinvastoin. Järjestöjen rahoitukseen tarvitaan suunnitelmallisuutta. Veikkauksen muutokset vaikuttavat valtakunnan tasolla, mutta kuntien päätöksillä on iso merkitys.

Vaikka tänä vuonna ja budjettiriihen päätöksillä kuntapuolelle tulee noin neljän miljardin euron lisätuki, kuntatalouden ongelmat eivät poistu. Viisas kunta ei leikkaa järjestöjen rahoista. Niihin suunnatut leikkaukset eivät kuntataloutta pelasta - päinvastoin, ne saattavat lisätä kuntien menoja merkittävästi.

Hämeessä haetaan järjestötyölle vaikuttavuutta verkostoitumisesta ja maakunnallisesta yhteistyöstä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tulevan sote-uudistuksen vuoksi. On hyvä, että vahvistetaan maakunnallista toistemme tuntemista ja toistemme tekemisestä oppimisessa. Sekä vaikuttamisessa.

Ilman vahvoja järjestöjä ei ole vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Ilman aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ei ole vahvaa demokratiaa. Järjestöt ansaitsevat valtion ja kuntien tuen. Ne ovat sen arvoisia.

(Kirjoitus pohjaa Samassa veneessä -järjestöyhteistyön foorumissa torstaina 1.10. pidettyyn puheenvuoroon.)

Tarja Filatov: Digiminä vai lihaminä?

Korona komensi kansan etätöihin. Olimme etätyössä edelläkävijöitä jo ennen koronaa, mutta koronan aikana suomalaiset suojautuivat etätöihin kaikkia muita eurooppalaisia hanakammin. Kaikki, jotka pystyivät siirtämään työnsä kotitoimistoon. Junat tyhjenivät, moottoritiet hiljenivät ja kaupungit muuttuivat autioiksi.

Samaan aikaan kaupan kassat ja myyjät ottivat koronan vastaan suojaplekseillä tai ilman, hoiva-alan työntekijät maskeilla tai ilman ja monet muut duunarit työskentelivät ilman suojaimia.

Suomessa tehdään päivittäin yli 2 miljoonaa edestakaista työmatkaa. Noin 3/4 matkoista kuljetaan henkilöautolla. Keskimäärin työmatkaan kuluu noin puoli tuntia.

Etätyön lisääntymistä on povattu paljon jo aiemmin, mutta loppujen lopuksi Euroopan mittakaavassa vain harvat sitä tekevät. Korona muutti paljon.

Livetyökaverit muuttuivat riveiksi päitä ja nimikirjaimia, teamsien, zoomien, kudojen ja skypejen näytöillä. Verkon neljäs ulottuvuus on samankaltainen ja niin erilainen verrattuna lihalliseen kohtaamiseen.

Netin rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ihminen on ylisosiaalinen ja samalla yksinäinen. Tuntuu, että pandemian rinnakkaistodellisuudessa olen jatkuvasti muiden käytettävissä, mutta muut eivät ole käytettävissäni. Miksi? Siksi, että pyrin kunnioittamaan työaikaa ja työntekijän oikeutta vapaa-aikaan.

Verkossa paljon kommunikaatiota jää piiloon. Kokouksen puheenjohtajana jäätyneet kuvat tai näytön nimikirjaimet eivät nyökyttele kompromissiesityksen kelvollisuudelle tai rutista kulmiaan huonoille esityksille. Moni vaikenee, koska kokee, että tämä on väliaikaista ja ajattelee, että puhun sitten taas nenäkkäin.

Koronan etätyötä ei ole vielä paljoa tutkittu, mutta kyselyt kertovat, että jaksaminen ja hyvinvointi lisääntyi, mutta esimerkiksi luovuus näyttäisi heikkenevän.

Kyse ei ole siitä olemmeko etätyön puolella vai sitä vastaan, vaan siitä, miten osaamme tehdä paremmin etätöitä hallita sen riskejä. Miten osaamme oikein valita ne työt, jotka etätyössä hyödyttävät niin työntekijää kuin työnantajaa.

Olemme sidoksissa evoluutiohistoriaamme. Luotamme kehon kieleen ja silmäkontakteihin. Sosiologit ovat jo kauan korostaneet heikkojen sosiaalisten siteiden tärkeyttä. Tilapäiset, vaatimattomat yhteisömuodot tekevät elämästä elävän yhtä paljon kuin ystävyys ja läheisyys. Suomessa yksinäisyys on kansantauti. Se tappaa ja sairastuttaa. Ollaan tarkkana ettei ruokita sitä.

Pandemian tuskallinen oppi osoittaa, että tarve olla lähellä muita ihmisiä tekee meistä haavoittuvan ja aktiivisen viruksen kuljetusvälineen. Työpaikoilla ovenkahvat, kopiokoneen nappulat, yhteinen kahvinkeitin ja monet muut lisäävät tartuntariksiä. Kollegan halaus voi pelastaa päivän, mutta se voi jollekin olla tappavan myrkyllinen.

Etätyö ei ole joko tai. Se on sekä että. Työntekijä hyötyy joustavasta etätyöstä ja voi rytmittää työaikaa paremmin omien tarpeidensa vaikkapa työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Aikaa ja rahaa säästyy, kun ei tarvitse matkata työpaikalle. Monen kohdalla työtyytyväisyys ja työteho paranevat, kun työhön saa keskittyä rauhassa. Etätyö voi olla toimiva ratkaisu osatyökykyiselle ihmiselle, riippuen tietenkin yksilön tarpeista.

Työnantajan hyödyt ovat osin samoja kuin työntekijän: työtyytyväisyys ja tuottavuus paranee, työaika voi joustaa työnantajan tarpeisiin paremmin, kun matka-aika ja -kulut poistuvat. Kustannussääntöä tulee siitä, että työpaikan toimitilan tarve vähenee. Etätyö voi olla positiivinen imagokysymys rekrytoinnissa. Se voi lisätä työpaikan houkuttelevuutta ja mahdollistaa työnteon pitkienkin etäisyyksien päästä. Se voi parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta ja edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista.

Etätyöhön liittyy isoja riskejä. Työpäivät voivat venyä kohtuuttoman pitkiksi. Voi olla vaikea irrottautua työstä ja uupumisriski voi kasvaa. Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä ja jättää tilakustannukset kotitalouden kannettavaksi. Yksinäisyys ja eristyneisyys työyhteisöstä voi kuormittaa, urakehitys ja asema organisaatiossa saattaa hapertua. Etäjohtaminen vaatii panostusta ja osaamista.

Etsitään sopiva tasapaino, jolla otamme etätyön hyödyt sekä läsnäolon läheisyyden ja luovuuden.

Tarja Filatov: Koronatyöttömyys toi näkyviin sosiaaliturvan korjaustarpeet

Valtio on pehmentänyt koronan talousvaikutuksia yrityksille ja ihmisille. Vaikka uutta lainsäädäntöä on tehty pikavauhtia, osa ihmisistä on tipahtanut köyhyysloukkuun.

Perustoimeentulotuen uusia hakijoiden määrä kasvoi kolmanneksella vuoden takaiseen. Koronakevät lisäsi alle 35-vuotiaiden ja naisten työttömyyttä voimakkaasti. Kelassa alle 35-vuotiaiden työmarkkinatukihakemusten määrä kolminkertaistui.

Työmarkkinatuen taso on niin alhainen, että moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tilanne on viheliäinen, koska pätkätöitä on vaikea ottaa vastaan. Päällekkäiset tuet, asumistuki mukaan lukien, leikkautuvat ennakoimattomasti eikä pienipalkkainen satunnainen työ lisää tuloja riittävästi.

Toimeentulotuki ei nimittäin jousta kasvavien tulojen suhteen juuri ollenkaan, koska sen tarkoitus on olla viimesijainen ja väliaikainen turva.

Nuorissa on enemmän työmarkkinatuen saajia kuin muussa väestössä. Taustalla saattaa olla tietämättömyys siitä, että ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsee vain, jos on vakuuttanut itsensä työttömyyskassaan.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on kaikille avoin, mutta se ei lankea jokaiselle kuin manulle illallinen, vaan sen eteen pitää tehdä riittävästi työtä. Nuorten työura on pirstaleinen eivätkä keikka-, pätkä- ja silpputyöt aina riitä täyttämään ansiosidonnaisen turvan ehtoja.

Kokoomus on kesän aikana nostattanut keskustelua ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja esittänyt, että sen tulisi kuulua kaikille. Tähän asti kokoomuksen avauksien painopisteenä on ollut ansiosidonnaisen turvan leikkaaminen, ei laajentaminen.

Porvaripuolueet ovat mielellään olleet lyhentämässä ansiosidonnaista alusta, keskeltä ja lopusta. Alusta pidentämällä työssäoloehtoa tai lisäämällä omavastuupäiviä, keskeltä leikkaamalla turvan tasoa ja lopusta lyhentämällä kestoa. Siksi olin yllättynyt kokoomuksen uudesta avauksesta. Positiivisesti voi ajatella, että ilmeisesti he ovat vihdoin huomanneet, että työmarkkinatuen alhainen taso johtaa köyhyyteen ja toimeentulotukiriippuvuuteen.

Jos halutaan oikeasti laajentaa ansiosidonnaista saavien joukkoa ja auttaa nuoria, pitää lieventää ansioturvan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa. Nykyisin pitää olla 26 viikkoa töissä ennen kuin voi saada ansiosidonnaista turvaa. Moni tekisi, jos töihin pääsisi.

Maassa istuu kaikki puolueet kattava sosiaaliturvaa uudistava komitea. Toivon, että siellä löydetään ratkaisuja, jotka yksinkertaistavat sosiaaliturvaa, tekevät siitä ennakoitavan ja ymmärrettävän, poistavat köyhyyttä sekä kannustavat työhön ja opiskeluun.

Itse toivon, että voimme vähentää tukimuotoja ja luoda yleisturvan, joka kulkee ihmisen rinnalla elämän riskitilanteissa, olipa hän opiskelija, yrittäjä, työtön, sairas, kuntoutuja tai perhevapaalla.

Ihmisen elämässä tilanteet vaihtelevat, sosiaaliturvan byrokratia ei saa hankaloittaa elämää. Päinvastoin. Taloudellisen turvan rinnalla pitää olla aina tarjolla turvan tarvitsijan tarpeista lähtevää palvelua.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)

Tarja Filatov: Vanhuspalveluiden hoitajamitoitus etenee vihdoin

Moni ikäihminen oli kiukkuinen, kun koronan saapuessa Suomeen. Yli 70-vuotiaille suositeltiin kotona pysymistä. Yksinäisyydellä ja eristäytyneisyydellä on hintansa. Onneksi koronan hellittäessä tuosta suosituksesta on voitu luopua ja tapaamisten ehdot paranevat taudin talttuessa.

Monella oli kova ikävä läheisiään. Ikävä eristäytyminen säästi kuitenkin lukuisia elämiä, kuten olemme saaneet huomata, jos vertaamme taudin aiheuttamaa inhimillistä iskua eri maiden välillä.

Ikääntyvät suomalaiset ansaitsevat turvallisen ja ihmisarvoisen hoivan. Siksi sosialidemokraateille on ollut tärkeää saada vanhuspalveluihin sitova henkilöstömitoitus. 

Käytännössä 0,7 hoitajamitoitus tarkoittaa, että 28-paikkaisessa vanhustenhuollon on yksikössä joka päivä päivävuorossa 6 hoitajaa, iltavuorossa 5 hoitajaa ja yöllä 2. Nykyinen suositus 0,5 tarkoittaa samassa hoivakodissa on päivävuorossa 4 hoitajaa, iltavuorossa 3 hoitajaa ja yöllä 2. Ero on merkittävä ja muutos tehdään portaittain.

Moni kuntapäättäjä pelkää uudistuksen rahoitusta. Huoli on aiheellinen. Hallitus on luvannut, että valtio rahoittaa uudistuksen. Kustannukset siirtyvät valtion kontolle joka tapauksessa, kun sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat maakunnat perustetaan. 

Vanhustenhuollon hätä näkyy ja kuuluu. Lisäbudjetissa, jonka eduskunta viikko takaperin hyväksyi, vanhuspalveluihin tuli lisärahoitusta, jotta koronan tuomista kiroista selvittäisiin hieman helpommin.

Vanhuspalveluista vastaavat kunnat saivat lisäksi muuta tukea, mutta silti kunnilla tekee tiukkaa. Syksyllä on tehtävä uusi arvio koronan vaikutuksista ja oltava valmis tukemaan niitä kuntia, jotka apua tarvitsevat. 

Henkilöstömitoituksessa otetaan huomioon välitöntä asiakastyötä tekevä henkilöstö. Välillistä työtä eli tukipalveluja ei oteta huomioon mitoituksessa ja tukipalveluihin on varattava erillinen resurssi. Näin halutaan varmistaa, että toimintayksiköissä on riittävä henkilöstö hoitamaan ja huolehtimaan laadukkaasti ikäihmisistä. Hoitajien on voitava keskittyä hoitotyöhön. 

Uuteen lakiin tulee pelisäännöt sille, miten iäkkään henkilön palvelutarve selvitetään. Tämä vahvistaa iäkkäiden ihmisten perusoikeuksia ja yhdenvertaisuutta palveluiden saannissa. Sitova mitoitus on panostus työhyvinvointiin niille ammattilaisille, jotka ovat joutuneet harkitsemaan alan vaihtoa lisääntyneen työkuormituksen vuoksi. 

Hoitajamitoitus ei ole autuaaksi tekevä asia ikäihmisten hoivassa. Tarvitaan muita panostuksia. Esimerkiksi kotihoidossa asiakasmäärät ovat kasvaneet kahden vuoden aikana 4000 ihmisellä ja kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Kotiin annettavien palvelujen henkilöstömäärän kasvu on saatava vastaamaan apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvua. 

Korona kasvatti hoivavelkaa. Kiireettömät hoidot jäädytettiin, koska sairaalat varautuivat hoitamaan koronapotilaita. Sielläkin, missä hoivaa oli tarjolla, monet eivät uskaltaneet mennä hoitoon, koska pelkäsivät koronatartuntaa. Nyt tuo velka on maksettava. 

Ja kaikki tämä on pystyttävä rahoittamaan. Se onnistuu parhaiten vahvistamalla työllisyyttä. 

Työministerin sanoja lainatakseni: ”Ensin hoidetaan kriisi, pelastetaan potilas henkiin, elvytetään, jotta sydän käynnistyy, ja sitten sen jälkeen vakautetaan eli saadaan stabiiliksi tila.”  Nyt tilanne vaikuttaa tasaisemmalta ja siksi syksyllä on lisättävä työllisyystoimia sekä talouden vakauttamista.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)