Tarja Filatov: Kriisin varautuminen

Ulkona on hellelukemat, mutta eduskunnan salissa keskustelu lisätalousarviosta sujui varsin viileästi. Kiihkeää debattia ei syntynyt.

Lisätalousarvioesitys on poikkeuksellisen suuri. Syyn tiedämme. Se on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Suurten summien taustalla on turvallisuusympäristön muutos. 

Panostukset puolustusvoimiin, rajaturvaan, kyberturvallisuuteen,  huoltovarmuuteen  ja Ukrainan apuun sekä pakolaisten vastaanottoon ovat välttämättömiä. 

Vihreän siirtymän panokset taas ovat isolta osin irtaantumista venäläisestä energiasta. Se on välttämätöntä.

Kokoomus on huolissaan Suomen kriisinsietokyvystä. Itse ajattelen, että tällä vaalikaudella eteemme tulleesta tuplakriisistä olemme selvinneet kohtuullisen hyvin.  Ensin korona ja sitten sota. 

Perussuomalaiset olivat huolissaan velasta, mutta esittivät samaan aikaan rahareikiä mennen tullen.

Tosi paikan tullen Suomi näyttää toimivan hyvin. Jopa suhteellisen yhtenäisesti. Kun akuutti tilanne alkaa helpottaa, kritiikki kovenee. Hyvä niin, jos osaamme ottaa opiksi aidosta kritiikistä ja jättää turhan mesoamisen omaan arvoonsa.

Kokoomuksen kriisihuoli liittyi ymmärrykseni mukaan velkaan. Kokoomus on aina huolissaan velasta, kun palveluita tai ihmisille suunnattuja tulonsiirtoja nostetaan. Veronkevennyksiä esittäessään kokoomus ei ole huolissaan tulojen pienenemisestä ja sitä kautta kasvavasta velasta. 

Olen sitä ikäpolvea, joka tuli eduskuntaan, kun korkomenot oli yksi budjetin suurimpia pääluokkia, joten en todellakaan suhtaudu velkaan kevyellä mielellä. Kotitalouksien lainoissa korot huitelivat jopa 18 prosentissa.

Onneksi yhtä pahaa tilannetta ole näköpiirissä, vaikka koronnousu syö liikkumavaraamme. 

Tasapainotoimet ovat kiistatta edessä, mutta akuutissa kriisissä leikkaukset vain syventäisivät ihmisten hätää. 

Tasapainoa on haettava ennen muuta rakennemuutosten avulla ja säästöt kohdennettava siten, että yksi säästö ei toisaalla synnytä suurempaa kulua.

Kannattaa muistaa, että rahavelka on yksi velan muoto. Ympäristövelka, sosiaalinen velka ja sivistyksellinen, hoitovelka puhumattakaan turvallisuusvelasta kasvattavat hoitamattomana rahavelkaa.  

Marinin hallitus haluaa varautua asioihin, koska se on inhimillisestä ja talousviisasta. 1990-luvun lama opetti, että ennalta ehkäisystä säästäminen tulee sairaan kalliiksi. 

Ennaltaehkäisy on kriiseihin varautumista. Yksilöiden elämän kriiseihin. Siksi lisätalousarviossa panostetaan lapsiin ja nuoriin, koska koronan sosiaalinen varjo on pitkä. 

Hyvinvointialueiden rahoitusta aiennetaan ja korotetaan tarkentuneiden laskelmien mukaisesti ja hyvinvointialueiden ICT-kustannuksiin suunnataan lisäresurssia.

Kela-etuuksien indeksikorotusten maksatusta aiennetaan, jotta kaikkein köyhimmät pärjäisivät hintojen noustessa. Summat eivät ole suuren suuria, mutta auttavat hieman. 

Tämän lisäksi tulee syksyn budjettiriihessä miettiä, millä tavoin ihmisten toimeentuloa voidaan turvata.

Päädyimmepä mihin tahansa välineisiin, on tärkeää, että toimet näkyvät kuluttajan kukkarossa perillä asti. Sellaisiin toimiin, joilla on riski jäädä väliportaisiin, ei nyt ole varaa.

Tarja Filatov: Kuka sinua ohjailee - Algoritmit eivät ole neutraaleja

Verkkoviestinnästä on todella tullut osa arkeamme, kuten Euroopan Neuvoston tuoreessa raportissa todetaan. Kyse on infrastruktuurista, joka on muodostunut meille välttämättömäksi hyvässä ja pahassa. 

Arkemme on siirtynyt digitaalisiin ympäristöihin nopeammin kuin demokraattista yhteiskuntajärjestystämme perinteisesti ylläpitävät arvomme, rakenteemme ja toimintatapamme.  

Arjessa vietämme aikaa netissä, olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, etsimme tietoa monimutkaisessa maailmassa, teemme töitä, hoidamme muita asioita ja viihdytämme itseämme. 

Netti muistaa sen, minkä itse olemme jo unohtaneet, algoritmit yhdistävät asioita ja piirtävät meistä tarkkoja profiileja ja tarjoavat mainoksia, materiaalia sekä palveluita profiilimme mukaisesti. 

Netti ei saa olla rinnakkaistodellisuus, jossa ihmisten toimintaa eivät koske elävän elämän lait. Oikea ja väärä ovat samoja livenä ja diginä. 

Tarvitsemme moniarvoista, vapaata nettiä. Mutta toisen vapaus ei saa loukata toisen oikeuksia. Tarvitsemme turvallista digitalisaatiota.  

Yksilön toiminta netissä on kauppatavaraa ja ihminen datatalouden resurssi. Moni kysyy aivan aiheellisesti, kuka omistaa tietoni ja mihin niitä käytetään? 

Data on aikamme tärkein raaka-aine, resurssi ja tuotannontekijä.  Digitalisaatio ja datatalous mahdollistavat hyvinvoinnin ja työn tuottavuuden voimakkaan kasvun. Se tuo yrityksille kilpailukykyä. 

Samaan aikaan on tunnistettava, että dataan pohjautuva talous on epäreilu, koska valta on keskittynyt harvojen datajättien ympärille. Keskittymät vääristävät kilpailua ja datatalouden pelisääntöjen puuttuminen voi vahingoittaa ihmisiä, yrityksiä ja yhteiskuntia. 

Suositut sosiaalisen median alustat ja digitaaliset kauppapaikat ovat osa yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria. Alustoilla ja niiden algoritmeilla on liiaksi valtaa siihen, minkälaista informaatiota kenellekin tarjotaan.  

Tätä valtaa voidaan käyttää väärin ihmisten manipuloimiseksi. Markkinoiden manipulointi on kiellettyä. On aiheellista kysyä, miksi ihmisiä saa manipuloida netissä? 

Valeuutiset, vihapuhe, seksuaalinen häirintä ja muut netin haitat ovat hankalasti hallittavia, mutta se ei oikeuta antamaan periksi näiden vahingollisten asioiden kitkemisessä. 

Säätelemättömyys voi pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.  

Ihminen ei ehkä olekaan niin vapaa ja itsenäinen yksilö kuin uskoo, koska hänen tietonsa ovat kaupan ja hänelle tulviva tietovirta valikoitua. Demokratian näkökulmasta on tärkeää tietää, kuka valinnan tekee ja millä perusteilla. 

Datatalouden ja demokratian näkökulmasta on kestämätöntä, että yksilöt eivät voi hallita omaa dataansa.  

Meidän on lisättävä ymmärrystämme digitaalisesta maailmasta. Informaation lukutaitoa on vahvistettava. Datatalouden perusteet on opittava jo koulussa. Kyse on uudenlaisesta luku- ja kirjoitustaidosta. 

Datatalouden osalta pitää luoda pelisäännöt sille, mikä on yksityistä ja miten yksityisyyttä turvataan käytännössä. 

Yksilöiden kontrollia ja toimijuutta omista tiedoistaan on lisättävä, suojataanhan meillä elävässä elämässä ihmisen yksityisyyttä ja omaisuutta.

Digitaalisen vallan voimakkaaseen keskittymiseen on puututtava, onhan meillä elävässä elämässä liiallista keskittymistä estävää lainsäädäntöä.  

Datatalouden mekanismit ja digitaalinen valta on läpivalaistava, vaaditaanhan meillä vastuullisuutta ja avoimuutta yrityselämään muualla.  

Ihmisten tulee tietää, millä logiikalla algoritmit toimivat. Tämä on tärkeää yksilön, yritysten, demokratian ja osallisuuden vuoksi.

(Teksti perustuu puheeseeni Euroopan Neuvoston täysistunnossa 23.6.2022. Käsittelyssä oli raportti The control of online communication: a threat to media pluralism, freedom of information and human dignity)

Tarja Filatov: Hintojen nousun kompensaation pitää olla osuvaa

Julkisuus on sakeana esityksistä hintojen alentamiseksi, sosiaaliturvan parantamiseksi, verojen keventämiseksi. Ei ihme, olivathan viimeiset inflaatioluvut jo seitsemisen prosenttia. Hinnat nousevat ja asunto- ja opintovelallisen pelkona on myös korkojen nousu.

Monia asioita olisi tarve kompensoida ihmisille. Hallitus kompensoi työssäkäyville bensakulujen nousua korotetulla verovähennyksellä, köyhimmille kela-indeksin varhennetulla nostolla, mutta moni on jäänyt ilman kompensaatiota. Hyvin kohdentuvia kompensaatioita tarvitaan, mutta ne eivät synny hetkessä.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen on noussut jälleen esiin. Se tuntuu mukavalta ja oikeaan osuvalta keinolta. Onhan ruoka välttämättömyys meille kaikille. Historiasta kannattaa kuitenkin ottaa oppia. Ruuan hintaa alennettiin Vanhasen hallituksen aikaan

Joudutaan varmaan pian ruuanalv-alennuskeskusteluun. Edellisellä alennuskerralla se auttoi alussa, mutta iso osa suli pian pois. Tutkimusraportin mukaan heti alennuksen jälkeen lokakuussa 2009 elintarvikkeet olivat keskimäärin 5,7 prosenttia halvempia kuin kuukautta aiemmin. Lokakuussa 2010 ruoka oli taas 3,4 prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin, joten 60 prosenttia alv-alen hintoja alentavasta vaikutuksesta oli hävinnyt.

Elintarvikkeiden ja rehujen alv on nyt 14 prosenttia. Jos alvia alennettaisiin 4 prosenttiykskköä eli 10 prosenttiin, se maksaisi yli puoli miljardia euroa. Oikeammin valtion saamat verotulot alenisivat 520 miljoonaa euroa. Kauppakassissa alennus näkyisi alussa, mutta sen pysyvyydestä ei olisi mitään takeita. Satasen ruokakassin hinta alenisi 4 euroa, jos alennus menisi kokonaan hintaan, mutta tuskin menisi tai ainakaan pysyisi.

Jotta rahamäärä suhteutuu, niin samalla rahalla antaisi jokaiselle lapsiperheelle noin 1000 euroa vuodessa. Iso raha.

Itse ajattelen, että viisaampaa on etsiä ratkaisuja, jotka varmasti menevät perille ihmisille asti eivätkä jää väliportaisiin. Varmimpia keinoja olisivat mm. tuloverotuksen kevennys ja tulonsiirtojen korotukset. Työtulovähennys ja eläketulovähennys kohdennettuna pieni ja keskituloisille palkansaajille sekä eläkeläisille tai vauvaperheiden lapsilisän korotukset, voisivat olla toimivia keinoja.

Lapsiperheille kohdennettu tuki olisi perusteltua, koska köyhässä perheessä elää suunnilleen joka kymmenes lapsi Suomessa. Ruuan ja energian hinnan voimakas kallistuminen uhkaa tiputtaa uusia perheitä lapsiperheköyhyyteen ainakin 13 000 uutta lapsiperhettä.

Lapsiperheen köyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset. Haavoittavinta on vauvaperheiden köyhyys. Vauva-aikainen perheen köyhyys näkyy lasten elämässä muita yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina. Siksi lapsilisän korottaminen edes vauvaperheille olisi hyvä valinta.

Köyhyydessä elävistä lapsista 40% kertoo joutuneensa kiusatuksi perheensä taloudellisen tilanteen takia. Köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Kolmella neljästä toimeentulotukea saavasta nuoresta on toimeentulotukea saava vanhempi. Köyhyyden kierre on katkaistava, ainakaan se ei saa pahentua.

Tarja Filatov: Autoritäärisyys nousussa - Ihmisoikeudet tarvitsevat puolustajia

Tänään puhuttiin valtiovarainvaliokunnassa mm. pankkien stressitesteistä. Olisi syytä puhua enemmän ihmisoikeuksien stressitestistä. Myös meillä Suomessa. Hallituksen ihmisoikeusselonteko oli tänään täysistuntokeskustelussa. Tässä ajatuksia, joita selonteko herätti.

Perus- ja ihmisoikeudet eivät ole erillinen politiikkalohko. Niiden kunnioittaminen on turvattava kaikessa julkisen vallan toiminnassa. Kaiken perusta ovat yhteiset arvot: vapaus, demokratia, tasa-arvo, ihmisarvojen kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaate.

Kansainvälisesti yhteistyössä tarvitaan sääntöperusteisen järjestelmän vahvistamista ja dialogia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan rikkoi kaikkia yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, mutta tällä kertaa keskityn muuhun.

On muistettava, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Esimerkiksi terveyttä, toimeentuloa, vanhustenhoitoa sekä köyhyyttä ja syrjäytymistä ei poliittisessa keskustelussa aina tunnisteta ihmisoikeusongelmiksi.

Autoritäärisyyden uhka

Monet demokratiaa arvioivat kansainväliset tutkimuslaitokset kertovat, että demokratian taso ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on heikentynyt eräissä EU:n jäsenvaltioissa.

Autoritaarisuuden ja vallan keskittäminen sekä demokratian rapautuminen ovat vakava uhka, vaikka valtaosa Euroopan valtioista vaalii demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Koronapandemiaa on käytetty tekosyynä perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiseen.

Sananvapauden ja kansalaistoiminnan rajoittaminen ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen ovat olennainen osa autoritaarista vallankäyttöä. Pyrkimys estää naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumista on osa autoritääristä kehitystä.

Ihmisoikeuspuolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa estetään kymmenissä maissa. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan lopettamaan toimintansa kokonaan.

Ihmisoikeuspuolustajien toiminnan tukeminen on yhä keskeisempi osa useiden valtioiden ihmisoikeuspolitiikkaa. Toimiva kansalaisyhteiskunta on vakuutus autoritääristä kehitystä vastaan. Jos esimerkiksi Venäjällä olisi vahvoja ihmisoikeustoimijoita, Putin kumppaneineen ei voisi mellastaa kritiikittä kuten se nyt tekee.

Ihmisoikeudet kuuluvat niin laajalle, että on pakko keksittyä muutamaan asiaan.

Naisiin kohdistuva ja muu sukupuolistunut väkivalta on Suomessa vakava ongelma. Siitä puhutaan jo paljon, mutta teoissa meillä on vielä paljon parantamisen varaa.

Kyse on sitkeästä tasa-arvo -ongelmasta. Useat kansainväliset sopimusvalvontaelimet ovat kiinnittäneet ongelmaan huomiota. Suomi on saanut muun muassa Istanbulin sopimusta valvovalta GREVIOlta ja CEDAW-komitealta useita huomautuksia riittämättömistä toimista sukupuolistuneen ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toiminnassa.

Syyllistämisestä suojeluun verkossa

Väkivalta ei ole vain fyysistä väkivaltaa. Kyse on vallankäytöstä ja vaientamisesta.. Vihapuheen ja verkkohäirinnän sukupuolistuneisuus on yhä tasolla, jossa liian usein syyllistetään uhria ja ajatellaan, että häirintä on oman toiminnan seurausta. Syyllistämisen ajatuksesta on siirryttävä suojelun painottamiseen.

Ennen koronaa Euroopan parlamentin Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta teki selvityksen ja sen mukaan jopa yksi kymmenestä yli 15-vuotiaasta naisesta on kokenut jonkinlaista verkkoväkivaltaa.

Pohjoismaisessa selvityksessä Hat och hot på nätet käy ilmi, että naisten ja miesten kohtaaman verkkovihan muodot ovat erilaisia. Naiset kokevat miehiä enemmän ahdistelua, seksuaalista häirintää ja muuta häirintää verkossa. Miehiä taas on uhkailtu väkivallalla verkossa naisia useammin.

Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGEn tekemässä selvityksessä vuodelta 2017 korostetaan verkkoväkivallan sukupuolistuneisuutta. Selvityksessä painotetaan sitä, ettei verkossa tapahtuvaa väkivaltaa tule pitää muusta elämästä irrallisena ilmiönä.

Suomessa sosiaalisessa mediassa tai muualla verkossa seksuaalista häirintää oli viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan kohdannut seitsemän prosenttia naisista ja kaksi prosenttia miehistä.

Yleisesti ottaen naiset kokevat barometrin mukaan seksuaalista häirintää ja sukupuolistunutta vihapuhetta selvästi useammin kuin miehet.

Vähemmistöön kuulumisen lisäksi alttiita verkkohäirinnälle julkisessa asemassa toimivat naiset, kuten toimittajat, tutkijat ja poliitikot.

Kuntapäättäjien häirintä kohdistuu ihmisiin ja demokratiaan

Viha vallassa -tutkimuksessa on eritelty suomalaisiin kuntapäättäjiin kohdistuvaa vihapuhetta sukupuolen mukaan. Naisista vihapuhetta oli kokenut 42 prosenttia ja miehistä 28 %. Selvitys ei keskity pelkästään verkossa tapahtuvaan vihapuheeseen, mutta kertoo suuntaa.

Erilaiset kyselyt kertovat, että osa ihmisistä haluaisi vaikuttaa kunnallisiin asioihin ja lähteä ehdokkaaksi, mutta ei tohdi, koska pelkää nettihyökkäyksiä.

Poliisin ja syyttäjien ymmärrystä esimerkiksi sukupuolistuneesta väkivallasta ja sen digitaalisesta ulottuvuudesta tulisi lisätä resursseja ja osaamista tapausten tutkimiseen.

Verkossa tapahtuvan häirinnän ja vihapuheen sukupuolittuneisuuden osalta tarvitaan runsaasti lisää tutkimustietoa, jotta osaamme lisätä verkon turvallisuutta ja kitkeä verkkohäirintää sekä vihapuhetta.

Selonteossa nähdään disinformaatio uhkana ihmisoikeuksien toteutumiselle. Valiokunta lisää, että analyyttinen tarkkuus on tässä keskeistä, sillä disinformaatioksi leimaamiseen ja siitä seuraaviin toimiin liittyy mahdollisia ihmisoikeusongelmia. Totta, turha syyttäminen on disinformaatiota.

Vähemmistöjen syrjintä rapauttaa kaikkien hyvinvointia

Suomi on yksi niistä Euroopan valtioista, joissa etniset vähemmistöt kokevat eniten syrjintää. YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa Suomi sai lukuisia suosituksia rasismin, syrjinnän ja vihapuheen torjumiseksi. Meidän on vaalittava kaikkien ihmisoikeuksia.

Euroopassa romanit ovat yksi suurimmista etnisistä vähemmistöryhmistä. EU:n perusoikeusviraston arvioiden mukaan yli kaksi kolmannesta EU-alueen romaneista elää köyhyysrajan alapuolella. Romanit kokevat, että romanivastaisuus on viime vuosina lisääntynyt. Romaneihin kohdistuu syrjintää eri elämänalueilla Suomessa.

Ukrainassa sodan jalkoihin on jäänyt lukuisia ihmisiä. Siellä asuvat ihmiset puolustavat maataan Venäjän julmalta hyökkäykseltä. Samaan aikaan erityisesti naiset sekä lapset pyrkivät pakenemaan ja etsimään turvaa muualta Euroopasta.

Ukrainassa romanien uskotaan olevan maan syrjäytynein vähemmistöryhmä, kuten monessa muussa maassa. Syrjäytymisen kierre on vaivannut Ukrainan romaniyhteisöjä sukupolvien ajan ja sillä on pitkä historia vainosta, sorrosta, hyväksikäytöstä ja assimilaatioista useiden hallintojen aikana. Riippumattomien tahojen arvioiden mukaan Ukrainassa saattaa olla 200 000–400 000 romania. Eniten romaniyhteisöjä on Karpaattien, Odessan ja Kharkivin alueilla.

Monet Ukrainan romanit viettävät koko elämänsä ilman henkilöllisyystodistusta tai rekisteröintiä. Arvioiden mukaan ’paperittomia’ on noin 35 000. Osattomuus ja virallisen aseman puute lisää heidän poissulkemista ja yhteiskunnasta eristämistä sekä vähentää kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien toteutumista.

On tärkeätä varmistaa se, että avun saaminen on tasapuolista riippumatta siitä, mikä on avuntarvitsijan tausta. Pidetään kirkkaana mielessä, että lapsuudesta  ei tule uusintaa. On tärkeä tarjota suojaa ja apua kaikille sodan kauhuja pakoon pyrkiville. Tehdä työtä sen eteen, että kaikki voisivat olla turvassa. Erityisesti jokainen lapsi.

Tarja Filatov: Talouden vuoristorata

Eduskunta sai lisätalousarvion. Yleensä ne ovat toivottuja, mutta tästä on pakko sanoa, että enpä olisi odottanut tätä. Joudumme varautumaan naapurimme arvaamattomuuteen. Lisätalousarviota voisi kutsua turvallisuuspaketiksi.

Yövartijavaltio pitää huolta kovasta turvallisuudesta. Puolustuksesta, poliisista, rajaturvasta, vankiloista ja oikeuslaitoksesta. Voisi sanoa, että kyseessä on valtion minimi, vaikka termin taustalla on ideologisia ajatuksia.

Suomi ei ole yövartijavaltio, vaan hyvinvointivaltio. Niinpä meillä kriisin tullen suojataan valtion minimiä JA yksiön hyvinvointia. Molempia.

Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan takia lisätalousarviossa tehdään yhteensä noin kahden (2) miljardin euron määrärahalisäykset puolustusvoimille, rajaturvaan, kyberturvaan ja  huoltovarmuuteen. Vihreää siirtymää energiapolitiikassa kiihdytetään sodan ja pakotteiden vuoksi, mutta myös maapallon tulevaisuuden vuoksi.  Pääpaino on kuitenkin valtion toimivuudessa.

Yksilön hyvinvoinnin turvaksi panostetaan panostetaan lapsiin ja nuoriin varhaiskasvatuksessa sekä koulussa. Korona jätti velkaa, jonka lapsemme maksavat kalliin inhimillisen hinnan, ellemme osaa tukea heitä kuromaan kiinni koronan jättämää koulutus- ja hyvinvointiaukkoa.

Ruuan ja energian hinnannousu tuntuu jokaisen kukkarossa. Nousu tuntuu erittäin kipeästi heidän kukkarossaan, joiden tuloista valta osa menee ruokaan ja asumiseen ja liikkumiseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että esimerkiksi lapsiperheistä tippuu ainakin 13.000 entisten köyhien perheiden lisäksi köyhyyteen.

Hallitus päätti tukea köyhimpiä aikaistamalla kela-indeksin korotusta elokuun alkuun. Alustavan arvion mukaan vaikutus esimerkiksi työttömyysturvan perusturvaan tai kansaneläkkeeseen on noin 18-30 euroa kuukaudessa. Korotus heijastuu eläketulovähennykseen niin, että pieni- ja keskituloisten eläkeläisten verotus kevenee.

Korona jakoi koululaisia ja opiskelijoita kahtia. Toiset pärjäsivät, jopa hyötyivät siitä, että korona mahdollisti uudenlaisen digitaalisemman opiskelun. Osa tipahti pahasti. Siksi lisätalousarvion panostus esi- ja perusopetukseen, ammatilliseen ja lukiokoulutukseen on tarpeen. Kouluissa tuetaan nuorisotyötä ja lasten ja nuorten mielenterveyteen suunnataan lisäresurssia. Panostuksilla jatketaan koronan jälkien korjaamista. Lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamista.

Korona kuritti taloutta ja menetimme työpaikkoja. Koronan pahimmista vuosista työllisyys on parantunut 140.000 hengellä. Vaalikauden alusta 90.000 hengellä, vaikka välissä oli koronan tiputus. Taloutemme sakkasi koronan vuoksi, mutta nousimme onneksi nopeasti.  Nousussa auttoi nopeat toimet koronan hillitsemiseksi ja yritysten tukeminen. 

Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan kasvattaa menoja varautumisen vuoksi, heikentää tuloja Venäjän viennin loppumisen vuoksi ja edellyttää investointeja energiapolitiikassa. Lisäksi sodan liikkeelle puskema inflaatio nostaa hintoja. Tilanne ei ole todellakaan helppo. Uskon kuitenkin että uusiutumalla pärjäämme.

Sodasta huolimatta näyttää siltä, että emme ajaudu lamaan. Talous kasvaa, vaikka niukemmin. Verotuloennustetta nostettiin noin miljardilla eli olemme olleet odotuksissamme pessimistisempiä kuin todellisuus. Pitkän aikavälin haasteet ovat kuitenkin olemassa ja niihin on etsittävä jatkuvasti kestäviä ratkaisuja. Taloutta on tasapainotettava ja siinä paras lääke on tuottavuuden ja työllisyyden vahvistaminen. Silti kitkerämpiä lääkkeitä ja säästöjä tullaan tarvitsemaan.

Tarja Filatov: Ilmastotoimet edistävät innovaatioita

Meillä on hitaasti hiipiviä kriisejä ja ryminällä päälle tulevia.

Tilannetta voi kuvata tutulla sammakko kattilassa -esimerkillä. Jos sammakon laittaa kylmään kattilaan ja hellan päälle, sammakko kiehuu kuoliaaksi. Jos sammakko tiputetaan kiehuvaan veteen, se loikkaa pois. 

Ukrainan sota on kiehuva vesi.  Riskinä on, että iImastonmuutos ja luontokato on kylmä kattila kuumenevalla hellalla. On osattava hypätä pois silloin kun vielä pystyy. Siksi tarvitaan kunnianhimoisempi ilmastolaki, joka toimii vahvana ohjauskeinona ilmastopolitiikalle.

Lakiin pitää kirjata hiilineutraaliustavoite ja konkreettiset välitavoitteet sen saavuttamiseksi. Sitova hiilineutraaliustavoite on paras ohjauskeino Suomen ilmastopolitiikalle. Samalla se tarvitsee tuekseen välitavoitteita sekä näkemyksen pidemmästä, vuoteen 2050 asti ulottuvasta tavoitteesta. Kuntien ja alueiden ilmastotyötä pitää vahvistaa.

Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. Tavoite edellyttää pitkän aikavälin ilmastotoimien rakentamista siten, että EU:n hiilineutraalius saavutetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ennen vuotta 2050.

Muutos ei tapahdu hetkessä. Siksi on pidettävä kiinni vuodelle 2030 asetetusta välitavoitteesta eli vähintään 55 prosentin päästöalenemasta. 

Tavoite ei ole mahdoton, koska esimerkiksi VTT:n raportissa arvioitiin, että vuodelle 2030 esitettävän 60 prosentin päästövähennystavoitteen vaikutukset kansantuotteeseen ovat monilta osin positiivisia. Tämän jälkeen tilanne hankaloituu ja kansantuotteen arvellaan olevan reilun prosentin perusskenaariota pienempi. 

Esityksessä asetettava 60 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2030 voidaan silti nähdä perusteltuna talouden kannalta, sillä on havaittu, että jo keskipitkän aikavälin tiukka ilmastotavoite vauhdittaa tarvittavaa yhteiskunnan rakennemuutosta kohti hiilineutraaliutta.  

Osa ihmisistä ajattelee, että korona ja Ukrainan sota antavat meille luvan viivyttää ilmastotoimia. Ikävä kyllä asia on päinvastoin. Venäjän hyökkäys lisää tarvetta fossiilisista polttoaineista irtautumiseen ja vihreään energiamurrokseen. 

Ikävä kyllä ilmastopolitiikasta ei ole yhteistä ymmärrystä ja jouduimme tänään eduskunnassa äänestämään asiasta. Esimerkiksi perussuomalaiset vaativat vastalauseessaan, että ilmastopolitiikkaa pitää löysentää.

Ilmastolaki ohjaa kehitystä oikeaan suuntaan, mutta ei välttämättä niin lyhyellä aikavälillä kuin mitä Venäjän energiasta irtautuminen nykyisessä tilanteessa edellyttää. Venäjä-toimet on rakennettava erikseen, mutta niiden on kuljettava samaan suuntaan.

Ilmastopolitiikassa on tärkeää, että kun ratkaisuista päätetään on etsittävä ratkaisuja, jotta ilmastotoimien kustannukset jakautuvat maksukyvyn mukaan ja jotta tulotasosta riippumatta kaikilla on mahdollisuus ilmastoystävälliseen elämäntapaan. Tässä emme ole riittävästi onnistuneet.

Tarvitsemme uusien teknologioiden käyttöönottoa, uusia investointeja ja riittäviä TKI-panoksia yrityksiltä ja yhteiskunnalta. Kannattaa muistaa, että ilmastotoimet edistävät innovaatioita ja kasvattavat vientipotentiaaliamme. Tämä taas tekee hyvää kilpailukyvyllemme. Jos olemme edelläkävijöitä puhtaiden ja vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttämisessä, se luo meille kilpailuetua.

Jotta ilmastotoimia voidaan tehdä kestävällä tavalla, niillä on oltava kansalaisten hyväksyntä. Siksi meidän on pyrittävä varmistamaan, ettei ilmastopolitiikka vaikuttaisi kielteisesti työllisyyteen tai lisäisi eriarvoisuutta tai tuloeroja. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

En kuitenkaan epäile ettemmekö kykenisi siihen uudistamalla verotusta ja sosiaaliturvaa. Olemmehan osanneet aikanaan rakentaa peruskoulun, sosiaaliturvan ja kansanterveyttä edistävän terveydenhuollon. 

Reilussa siirtymässä on tärkeää, että murroksesta aiheutuvat vaikutukset huomioidaan paitsi eri toimijoiden näkökulmasta, myös nykyisten ohella tulevien sukupolvien oikeuksien näkökulmasta. Suomalainen eläkejärjestelmä on hyvä esimerkki tällaisesta mallista.

Tarja Filatov: Kohti Natoa - Pahan paikan tullessa olemme yhdessä enemmän

Suomessa puhutaan keittiöpsykologiasta. Viime aikoina lähes jokainen suomalainen on harjoittanut putinpsykologiaa ja keittiöturvallisuutta. Tämä analyysi on johtanut Nato-jäsenyyden kannatuksen huimaan nousuun.

Venäjän nykytila ei ole yllätys. Negatiivisesta kehityksestä on ollut runsaasti tietoa jo vuosien ajan. Aggressioistakin. Venäjän kehityksestä huolimatta länsimaat ovat pyrkineet kaupankäynnillä ja keskinäisen riippuvuuden ja yhteydenpidon kasvattamisella kiinnittämään Venäjää demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Tässä ei ole onnistuttu. Venäjän on kulkenut autoritaariseen ja aggressiiviseen suuntaan. Myös omia kansalaisiaan kohtaan.

Euroopan uusi jakoviiva

Venäjän johto on maalannut puheillaan ja teoillaan Euroopan kartalle uuden jakoviivan.

Muutosta voisi kuvata tutulla sammakko kattilassa -esimerkillä. Jos sammakon laittaa kylmään kattilaan ja hellan päälle, sammakko kiehuu kuoliaaksi. Jos sammakko tiputetaan kiehuvaan veteen, se loikkaa pois. Ukrainan sota on kiehuva vesi.

Julmuuksien keskellä tuntuu, että sanat eivät riitä kertomaan, mitä kaikkea mieli pohtii. Pitääkö pelätä? Miten Suomen turvallisuus taataan? Miten auttaa parhaiten ukrainalaisia?

Miten varautua pahimpaan? Miten toimia parhaiten, jotta pahin ei tapahdu? Miten ehkäistä maailman ruokapulaa? Miten varmistaa, että pakotteet osuvat Venäjään ja vievät pohjaa sodankäynniltä? Miten minimoida muille koituvia haittoja pakotteista? Miten käy ydinvoimaloiden Ukrainassa…

Rastia ruutuun

Kaiken tämän keskellä median kysymys meille kansanedustajille on ollut: Laita rasti NATO-ruutuun: kyllä, ei, en osaa sanoa. Inhoan rasti ruutuun kysymyksiä. Ne sopivat vain doodleen, jolla sovitellaan kalentereita.

Olen intuitiivisesti osannut sanoa kantani siitä päivästä lähtien, kun Suomi päätti aseiden viennistä Ukrainaan. En silti ole henkilökohtaisesti pitänyt intuitiostani. Olen halunnut vaihtoehtoja ja varmuutta.

Asioilla on järjestyksensä. Mielestäni isoissa päätöksissä on pidettävä mieli avoimena uudelle tiedolle, faktoille, historia opeille, nykypäivän riskeille, tulevaisuuden arvioinnille ja kansalaisten palautteille.

Suomi tekee päätöksensä itsenäisesti, silti on hyvä arvioida, miten naapurissa toimitaan. Molempien puolien naapurissa.

Pohjoismaat yhteistyössä

Ruotsissa Nato-analyysi näyttää kulkevan samaan suuntaan kuin meillä. Tämä on hyvä viesti, jos molemmat maat liittyvät Natoon, niin kaikki Pohjoismaat ovat Nato-maita.

Yhteinen pohjoismainen jäsenyys helpottaa strategista yhteistyötä turvallisuuspolitiikassa.

Erityisesti Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö Itämeren turvallisuuden takaamiseksi nousee entistä tärkeänpään rooliin.

Entä Venäjä? Venäjän johto on arvaamaton. Putin on julistanut Suomen vihamieliseksi valtioksi, koska tuemme Ukrainaa ja asetamme pakotteita.

Olisimmeko voineet toimia toisin? Säilyttää ystävyyssuhteet? Periaatteessa kyllä. Mutta me emme ole Pohjois-Korea, Kiina tai Intia. Juuri periaatteiden vuoksi minusta on itsestään selvää, että me tuomitsemme oikeudettoman hyökkäyksen suvereeniin maahan ja sodan rikokset, julmuudet.

Suomi on valinnut puolensa

Me valitsimme puolemme. Ystävällismielisiä suhteita ei enää ole edes naapurimme puheissa. Eikä niihin ole paluuta ihan pian, vaikka haluaisimme.

Suomi päätti aikanaan liittoutua Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa taloudellisesti, ihmisten palvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden vuoksi. Tällä liittoumalla on rauhantyön historia, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Nyt on syytä edelleen vahvistaa EU:n keskinäisen avunannon sekä yhteisvastuun merkitystä.

Venäjän hyökkäyksen myötä Suomi valitsi puolensa niin vahvasti, että tuemme Ukrainaa myös aseilla. Me emme ole enää liittoutumattomia emmekä puolueettomia. Olemme jo pitkään olleet Naton läheinen kumppani.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen on luonnollista päättää, käytetäänkö Nato-optiota. Oma viisarini osoittaa kohti Natoa, vaikka en sen autuaaksi tekevään voimaan uskokaan. Pahan paikan tullen olemme kuitenkin yhdessä enemmän.

(Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa 14.5.2022)

Tarja Filatov: Erilainen Vappu

Toimittaja Orimattilassa kysyi minulta, miltä tuntui kun vappuna joutui puhumaan sodasta. Surulliselta, äärettömän surulliselta se tuntui.

Vappu on kevään juhlaa, vaikka ei säästä ihan aina uskoisi. Vappu on opiskelijoiden juhlaa, puheen sorinaa, maljojen kohinaa, riehakastakin menoa. Vappu on työväen juhlaa ja toivoa paremmasta.

Ennen muuta Vappu on ihmisten kohtaamisen juhlaa. Läsnäoloa. Liveä. Ei mitään nettimeininkiä. Vappuna lihaminä voittaa ylivoimaisesti digiminän.

Monessa työväen vappujuhlassa marssitaan nyt rauhan puolesta. Rauhan tärkeys on noussut poliittiselle agendalle sen rikkouduttua Ukrainassa.

Demokratia ja rauha on asioita, joiden tärkeyden huomaa usein vasta kun ne menettää. Vaalikaamme niitä yhdessä.

Pelon aikaa

Mielessäni on viimeaikoina pyörinyt Tommy Tabermanin runo.

”Mitä pelolle voi tehdä?

Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen.

Sitä pelko pelkää,

syliin ottamista.”

Mietin, että miksi, tämä runo alkoi vaivaamaan minua niin paljon, että piti kaivaa se esiin. Syitä on varmasti monia, mutta ehkä siksi, että tämä on kriisien ja pelon vuosikymmen.

Pelkoa on synnyttänyt ilmastokriisi, korona, Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan, talouden epävarmuus. Kansakunnan henkiset stressitasot ovat korkealla.

Meidän yhteinen vastuumme on lieventää pelkoa huolta ja epävarmuutta. Tehdä niitä tekoja jotka tuovat turvaa. Ja se vastuu on sitä suurempi, mitä vaikutusvaltaisemmassa asemassa olemme.

Talouden epävarmuus kumpuaa koronasta ja sodasta

Hallitus osoitti alkukevään kehysriihessään päättäväisyyttä, kun vaikeaksi ennakoitu riihi saatiin päätökseen etuajassa.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on ollut syöksykierteessä alaspäin koko Marinin hallituksen ajan. Toteutuman faktat kertovat kuitenkin toista.

Tuotanto saavutti koronaa edeltäneen tason jo viime vuonna, työllisyys nousi ennätystasolle, avoimia työpaikkoja oli ennätyksellisen paljon ja julkisen velan BKT-suhde laski viime vuonna.

Ukrainan sota muutti talouden näkymää. Kasvuennusteita on alennettu, epävarmuus on kasvanut ja inflaatio on kiihtynyt. Erityisesti energian hinnat ovat kasvaneet voimakkaasti.

Sota syö taloutta. Kehysriihen laskelmat osoittavat, että julkisessa taloudessamme on jo nyt tulossa 7 miljardin kulut sodan vuoksi.

Mutta meillä kyse on kuitenkin vain taloudesta.

Ukrainassa kyse on ihmisten hengestä. Koko kansakunnan olemassaolosta.

Euroopan kartalle on palannut uusi jakoviiva, jonka Putin ja Venäjän viranomaiset ovat piirtäneet puheillaan ja teoillaan.

Läntisten demokratioiden ja Euroopan unionin tuomio Venäjän toimille on ollut tiukka ja kiertelemätön. Venäjän aggressio Ukrainaa kohtaan on ennennäkemättömän vakava teko, jolla on kauaskantoisia seurauksia maailmanlaajuisesti.

Tällaisina aikoina tuntuu, että sanat eivät riitä kertomaan.

Me tarvitsemme yhtenäisyyttä Ukrainan tukemisessa ja maksimaalista painostusta Venäjää kohtaan, jotta se lopettaa hyökkäyksensä välittömästi ja ehdoitta.

Venäjän aggressio on aiheuttanut muun muassa vakavimman humanitaarisen kriisin Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Se on johtanut ukrainalaisten pakolaisuuteen, energiakustannusten jyrkkään nousuun ja vaarantamassa ruokaturvan.

Venäjän asevoimien julmat kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ​​on saatava tuomiolle.

Samalla kun tuomitsemme Venäjän johdon teot on tärkeää tukea Valko-Venäjän ja Venäjän kansalaisyhteiskuntaa. Niitä tahoja, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, riippumattomia toimittajia, tiedemaailmaa ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa puolustavia järjestöjä.

Vaikka sota on jatkunut jo liian pitkään, emme saa turtua tilanteeseen. Emme saa antaa periksi.

Suomessa taas meidän on tehtävä kaikki tarvittava oman turvallisuutemme takaamiseksi. Eduskunta käsittelee parhaillaan turvallisuuspoliittista selontekoa ja Suomen tietä tässä muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

Kestävä kasvu

Tässä tilanteessa talouspolitiikan tärkein tehtävä on luoda vakautta ja ennustettavuutta.

Kehysriihen päätöksillä hallitus tuki talouden kestävää kasvua ja vastasi Venäjän hyökkäyksestä aiheutuviin tarpeisiin. Toimet vahvistavat turvallisuutta ja luovat näkymää tulevaisuuteen.

Hallitus linjasi mittavista investoinnista sotilaalliseen maanpuolustukseen, rajaturvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen. Teemme kaiken tarvittavan Ukrainasta tänne tulevien ihmisten auttamiseksi.

Vain yksi maapallo

Nousevat energian hinnat osoittavat meille, että fossiilisista polttoaineista on irtauduttava mahdollisimman pikaisesti. Se on ainut kestävä tie päästä eroon hintojen vaihteluiden haitallisilta seurauksilta.

Meillä on vain yksi maapallo. Sitä on hoidettava huolella, jotta se kestää tulevaan. Ilmastonmuutokseen ei voi vastata huomenna tai parempina aikoina. Se on täällä tänään. Mitä myöhemmäksi jätämme tarvittavat toimet, sitä vaikeampia ne on.

Nyt on aika yhdistää työllisyyspolitiikka ja ilmastonmuutoksen hillintä. Suomella on korkean osaamisen maana mahdollisuus olla edelläkävijä ja luoda kestävää kasvua. Jopa hyötyä siitä.

Hallitus on linjannut yhteensä noin 850 miljoonan euron kokonaisuudesta, joka vahvistaa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, nopeuttaa vihreää siirtymää ja vauhdittaa investointeja.

Ihmisten tuki hintojen noustessa

Taloustoimien tarkoitus on auttaa ihmisiä pitkällä aikavälillä, mutta apua tarvitaan tässä ja nyt ja siksi hallitus linjasi lukuisia toimia ihmisten ja yritysten tukemiseksi energian ja muiden hintojen noustessa.

Sosiaalietuuksien ja eläkkeiden indeksikorotuksia aikaistetaan sekä pienten- ja keskisuurten eläkkeiden verotusta kevennetään jo ensi kesänä. Työmatkakuluvähennystä on nostettu työssäkäyvien tueksi ja kuljetusalalle toteutetaan uusi tukimalli. Lisäksi on käynnistetty ammattidiesel-järjestelmän ja kotitalouksien kohdennetun tukijärjestelmän valmistelu.

Vain osaava Suomi pärjää

Suomessa kasvu perustuu osaamiseen, tutkimukseen, innovaatioihin ja investointeihin. Hallitus päätti riihessä merkittävistä TKI-rahoituksen kokonaisuudesta. Lisäksi korkeakoulujen rahoitusta on vahvistettu. Tällä turvaamme työpaikkojen syntyä ja kilpailukykyämme.

Valttimme on osaavat työntekijät erilaisilla työpaikoilla. Siksi on tärkeää, että oppivelvollisuutta on laajennettu. Koulutuspolitiikassa on tapahtunut paljon.

Varhaiskaskasvatukseen palautettiin subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ryhmäkokoja pienennettiin lasten turvaksi.

Oppivelvollisuutta paitsi laajennettiin toiselle asteelle niin samalla toinen aste muuttui maksuttomaksi ja tämä tuntuu lapsiperheiden toimeentulossa.

Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatua parannetaan ja tasa-arvoa edistetään. Korkea-asteelle on lisätty yli 10 000 aloituspaikkaa.

Edellisen eduskuntakauden mittavien koulutusleikkauksien jälkeen olemme päässet parempaan tilanteeseen.

Panostuksista huolimatta pitää muistaa, että korona on synnyttänyt osaamisvajetta. Osa on pärjännyt hyvin, mutta osa lapsista ja nuorista on pudonnut vauhdista.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. Korona on ollut kelju kaveri monelle lapselle ja nuorelle.

Koronan aiheuttama hyvinvointi- ja oppimisvaje pitää paikata. Se edellyttää panostuksia kaikilla koulutuksen asteilla. Ei vain koulutukseen, vaan myös mielen hyvinvointiin.

Terveys on tärkeä investointi

Viimeaikoina hoitoon pääsystä on puhuttu paljon.

Hallituksen päättämä hoitotakuu ei riitä, tarvitaan laatua. 

Tuut-tuut-tuut. Painakaa yksi jos tahdotte… Ajan varaaminen terveydenhuoltoon käy nykyisin näppärästi netissä. Jos netti arveluttaa tai pelottaa saa usein asioida piippausten ja napinpainallusten kanssa. 

Ikääntyneen tai sairaan ihmisen ei aina ole helppo löytää oikeaa nappulaa. Ja usein lääkäriajan saaminen valuu liian kauas. Hoitoon pitää päästä helposti ja ajoissa. 

Korona kasvatti jonoja ja sai monen empimään, onko sairauteni niin vakava, että lääkäriin tohtii mennä, koska korona rasittaa terveydenhuoltoa.

Sama toistui nyt hoitoalan lakon aikana. Kiireelliset tapaukset hoidetaan, mutta kiireettömiä ei. Moni sairaus uhkaa pahentua. 

Hallituksen kehysriihessä päätettiin hoitotakuun käyttöön ottamisesta. Päätös on tärkeä ihmisten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Päätös on talousviisas, vaikka maksaa alkuvaiheessa. Aika hoitaa vain osan sairauksista kuntoon, mutta moni sairaus pahenee hoitamattomana ja viivästynyt hoito tulee kalliimmaksi. 

Hoitotakuun tavoitteena on vahvistaa terveydenhuollon peruspalveluja sekä turvata avun saanti ja lääkäriin pääsy.

Kiireettömässä sairaanhoidossa hoitoon tulee päästä seitsemän vuorokauden sisällä. Yksilöllinen arvio hoidon tarpeesta tulee saada heti. Suun terveydenhuoltoon tulee päästä kolmen kuukauden sisällä. 

Erot eri alueilla hoitoon pääsyssä johtuvat mm. lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja hoitohenkilökunnan saatavuudesta, terveyskeskusten toimintamalleista sekä avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon resursseista.

Vaikka eduskunta säätäisi kuinka tiukan lain ja vaikka budjetissa varattaisiin terveydenhuoltoon mittavasti lisää rahaa, hoitotakuu ei toteudu ellei terveydenhoivan ammattilaisia ole riittävästi. Sama koskee ikäihmisten hoitoa ja hoitajamitoitusta.

Kyse on ammattilaisten saatavuudesta. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoiva-alan työehtosopimusneuvottelut ratkeavat.

Maahan on ehdottomasti saatava ratkaisu, joka lisää terveydenhoidon ja yleensä hoiva-alan työn houkuttelevuutta. Se ei synny pakottamalla, vaan yhdessä sopien.

Toivon malttia ja viisautta kaikille, jotka nyt ratkaisua neuvottelevat.

Työmarkkinamyrskyistä on päästävä uuteen sopimisen malliin

Suomalaisilla työmarkkinoilla on puhaltanut viimeaikoina navakasti kuin yleensä vappuna torilla. Mitä myrskyn jälkeen, sitä ei tiedä vielä valitettavasti vielä kukaan. Selvää on vain, että kolmikantainen sopimusyhteiskunta on ohentunut.

Yksityisellä puolella elinkeinoelämän edustajien puheissa paikallisen sopimisen laajentamiseen on ladattu paljon toiveita. Työnantajat ovat kaavailleet, että jatkossa palkoista ja työehdoista voitaisiin sopia aiempaa vapaammin yritystasolla.

Paikallisen sopimisen laajentaminen käy myös työntekijöille, kunhan kyse on aidosta sopimisesta. Sen edellytyksenä on tasapuolinen neuvotteluasetelma ja toimiva luottamusmiesjärjestelmä. Valitettavasti tuntuu siltä, että paikallisen sopimisen edistäminen näillä ehdoilla ei käy työnantajille.

Työehtosopimustoiminnan lopettaminen näyttäytyi strategiselta siirrolta, jolla pyritään nakertamaan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä työpaikoilla ja lisäämään työnantajien määräysvaltaa.

Julkisella puolella kyse on verotuloilla kerätyn palkanmaksuvaran ja työn vaativuuden ja kuormittavuuden välisestä ristiriidasta.

Monet meistä maksaisi mielihyvin enemmän hoiva-alalle ja koulutuksen ammattilaisille. Mutta samaan aikaan, me emme halua korottaa muiden työntekijöiden veroja, joilla palkat maksettaisiin. Helppoja vastauksia ei ole. Tarvitaan ratkaisuja nyt ja pidemmällä aikavälillä.

Kokemukset politiikan puuttumisesta palkkaneuvotteluihin ovat kyseenalaisia: vuonna 2007 kokoomuksen hoitajille eduskuntavaaleissa lupailemat palkankorotukset, johtivat lakkoon ja tiukkoihin tilanteisiin. Nyt edessämme on samoja haasteita.

Eduskunta ei päätä palkoista, ei edes valtion työntekijöiden palkoista. Mutta eduskunnan tehtävä julkisella sektorilla on huolehtia siitä, että budjetissa on riittävät palkkarahat.

Sopimusyhteiskunnan kolmikantaperiaatteeseen on kuulunut, että vaikutusvaltaa ei pyritä lisäämään hyödyntämällä poliittisia suhdanteita, sillä poliittisen kortin pelaaminen heikentää työmarkkinoiden yli vaalikautista ennustettavuutta.

Silti työmarkkinoilla vilkuillaan yhä enemmän poliittiselle ohituskaistalle strategisten ja jopa ideologistenkin tavoitteiden edistämiseksi. Tätä tapahtui edellisen eduskuntakauden aikana työnantajapuolelta ja nyt paineet tulevat työntekijäpuolelta.

Seurauksena saattaa olla palkanmuodostukseen ja työehtoihin liittyvien kysymysten pysyvä puoluepolitisoituminen. En usko, että pöytien sotkemisesta seuraa parempaa järjestelmää.

Silti on ehdottomasti syytä miettiä, millä mallilla sopimisen mallia kehitetään. Miten turvataan julkisen puolen työvoiman saatavuus ja työn houkuttelevuus. Millä varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky yksityisellä puolella.

Samoin sitä, mitä minimejä pitää viedä työlainsäädäntöön kaikkia toimialoja koskevina, jos nyt toimialakohtaisesti yleissitovilla sopimuksilla turvatut minimit rapautuvat.

Toivottavaa olisi, että työmarkkinoiden toimijat kykenisivät yhteistyössä vastaamaan työn ja työelämän tulevaisuuden haasteisiin – suomalaista sopimisen kulttuuria kunnioittaen.

Pitkällä tähtäimellä sopimisen tie tuottaa varmasti aina jatkuvaa vastakkainasettelua paremman lopputuloksen sekä työnantajille että työntekijöille.

Hyvät ystävät puoli kuuta peipposesta , västäräkistä vähäisen, pääskysestä ei päivääkään. Västäräkit pomppivat aamulla kotipihallamme, joten hetki vielä ja aurinko lämmittää kylmän sään. Oikeus voittaa myös sodan. Siitä olen varma. Vappuiloa kaikille!

Tarja Filatov: Kyberturvallisuus voisi olla kilpailukykytekijä Suomelle

Arjessa moni meistä kiroaa sitä, että netti tökkii. Pyörii, pyörii, pyörii… ja taas aloitetaan alusta. Silloin kun netti toimii, sitä ei osaa arvostaa. Yksilön tasolla netin tökkiminen on harmillista, mutta yhteiskunnan tasolla se voi olla iso uhka.

Harmi on eri tason asia kuin turvattomuus. Identiteettivarkaudet, feikkisivut, valemediat ja vastaavat kiusat ovat somekansalle tuttuja. Vieraampaa on se, mihin kaikkeen tietojamme käytetään ja kuka käyttää.

Meidän jokaisen yhteisellä vastuulla on pitää tietoturvastamme ja kyberturvallisuudestamme huolta. Aktiivinen järjestelmien päivittäminen ja hyvä salasanojen hallinta on osa turvaa. Mediakriittisyyttä tarvitaan psykologista vaikuttamista vastaan. Somessa voidaan hallita mieliämme ja mielipiteitämme huomaamattamme.

Tietovuodot jysähtivät varmasti meidän jokaisen tajuntaan, kun Psykoterapiakeskus Vastaamon henkilötiedot ja asiakastiedot levisivät Tor-verkkoon. Taustalla olivat yrityksen laiminlyönnit tietoturvassa, mutta vaikka toimisimme kuinka huolellisesti, niin riskejä on.

Mitä jos terveydenhuollossa järjestelmät kaatuvat, pankit sekoilevat ja vaikkapa Kelan palvelut pysähtyvät?

Hienosti sanottuna kyberturvallisuuden uhkat ja häiriöt nousevat esiin Venäjän aggressioiden vuoksi. Olemme kyllä jo aiemmin esimerkiksi koronan aikana huomanneet jo, miten haavoittuvia järjestelmät ovat.

Moni meistä on lukenut lehdistä kuntasektoriin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä, yrityksiin suunnatuista kiristyshaittaohjelmista ja tietovuodoista. Eduskunnassa muistetaan hyvin päätöksentekoon liittyvä kybervakoilusuunnitelma, jonka Suojelupoliisi onneksi huomasi ajoissa.

Kun palveluiden digitaalisuus lisääntyy, niin ymmärrämme, että kyse ei ole vain virtuaalimaailman erillisistä palveluista, vaan koko yhteiskunnan palveluiden toimivuudesta.

Koko Euroopassa ja Suomessa on syytä varautua aiempaa tehokkaammin kyberhyökkäyksiin ja kyberhäiriöihin. Turvallisuusympäristömme on pysyvästi muuttunut. Kyberriskit ja niiden torjunta ovat kiinteä osa turvallisuusrakennettamme.

Uusien riskien tunnistaminen ja niihin vastaaminen edellyttää poikkihallinnollista seurantaa, analyysiä ja vastetta. Siihen liittyvät kyberturvallisuutta koskeva tilannekuva, kansallisesti kriittisten toimijoiden kybervarautuminen ja julkisen sektorin kyky varautua kyberhäiriöihin.

Kyberrikollisten ja muiden kybertoimijoiden osaaminen kasvaa. Erilaiset kyberturvallisuutta koskevat häiriöt ja hyökkäykset kehittyvät, koska teknologia kehittyy koko ajan. Yhteiskunnalla on oltava valmius vastata näihin uhkiin.

Jos meidän runkoverkkoomme onnistuttaisiin hyökkäämään, se saattaisi pahimmillaan tehdä elämästä yhtä helvettiä. Liikenne sotkeutuisi, kun liikennevalot pimenisivät, sähköiset palvelut ja pankkiautomaatit lakkaisivat toimimasta, asuntojen lämmityspatterit kylmenisivät, matkapuhelinverkot kaatuisivat…

Tulevaisuudessa yhä useammat yhteiskunnan kriittiset sektorit ovat velvoitettuja huolehtimaan kyberturvallisuudesta nykyistä vahvemmin. Vastaamo-keissi muutti jo lainsäädäntöä. Uusi asiakastietolaki velvoitti sosiaalihuollon palvelunantajat ja yksityiset terveydenhuollon palveluntarjoajat liittymään valtakunnallisiin Kanta-palveluihin.

Yhteiskunnan kyberkyvykkyydet, luotettavat verkot ja digitaaliset palvelut sekä viranomaisten kyky palvella elinkeinoelämää voivat olla tulevaisuudessa vahva kilpailutekijä Suomelle. Jos taas Suomi ei kykene ylläpitämään uskottavaa kybervarautumistasoa, Suomen maariski voi näyttäytyä liian korkeana kansainvälisiä investointeja suunniteltaessa.

Tarja Filatov: Suojataan romanilapsia sodalta

Romanit kohtaavat rakenteellista syrjintää, jonka kitkemisessä Euroopan unioni on epäonnistunut. Ihmisoikeuksia kunnioittavana arvoyhteisönä unionin on vahvistettava romanipolitiikkaansa ja velvoitettava jäsenmaita luomaan romaneille yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautumiseen, työntekoon ja oman elantonsa ansaitsemiseen. Romanien syrjitty asema on eurooppalainen häpeä ja ihmisoikeusrikos.

Tänään vietetään kansainvälistä romanipäivää. Sitä on vietetty Euroopan romanien keskuudessa jo kohta 30 vuotta. Juhlapäivä saatiin suomalaiseen allakkaan vuonna 2014. Päivän tarkoitus on nostaa esiin romaniväestön asemaan ja romanipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Ukrainassa sodan jalkoihin on jäänyt lukuisia ihmisiä. Siellä asuvat ihmiset puolustavat maataan Venäjän julmalta hyökkäykseltä ja erityisesti naiset ja lapset pyrkivät pakenemaan ja etsimään turvaa muualta Euroopasta.

Ukrainassa romaneita uskotaan olevan maan syrjäytynein vähemmistöryhmä, kuten monessa muussa maassa. Syrjäytymisen kierre on vaivannut Ukrainan romaniyhteisöjä sukupolvien ajan ja sillä on pitkä historia vainosta, sorrosta, hyväksikäytöstä ja assimilaatioista useiden hallintojen aikana. Riippumattomien tahojen arvioiden mukaan Ukrainassa saattaa olla 200 000 - 400 000 romania. Eniten romaniyhteisöjä on Karpaattien, Odessan ja Kharkivin alueilla.

Monet Ukrainan romanit viettävät koko elämänsä ilman henkilöllisyystodistusta tai rekisteröintiä. Arvioiden mukaan ’paperittomia’ on noin 35 000. Osattomuus ja virallisen aseman puute lisää heidän poissulkemista ja yhteiskunnasta eristämistä sekä vähentää kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien toteutumista.

On tärkeätä varmistaa se, että avun saaminen on tasapuolista riippumatta siitä, mikä on avuntarvitsijan tausta. Muistetaan, että lapsuudesta ei tule uusintaa ja siksi on tärkeä tarjota suojaa ja apua kaikille sodan kauhuja pakoon pyrkiville. Tehdä työtä sen eteen, että kaikki voisivat olla turvassa.