Tarja Filatov: Hallituksen kehysriihi eteni viiden Teen taktiikalla - Turvallisuus, terveys, tutkimus, toimeentulo ja työ

Kehysriihen päätökset linjaavat tulevia budjetteja. Tällä kertaa kehysriihtä varjosti Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan. Siksi panostukset turvallisuuteen ovat poikkeuksellisen vahvat.

Jotta selviämme tulevaisuudessa meidän on oltava kilpailukykyinen ja siksi toinen suuri panostus tehtiin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja tulevaisuuden kestävän kasvun vahvistamiseksi.

Epävarmana aikana panostetaan turvallisuuteen

Pyytämättä ja yllättäin turvallisuustilanne Euroopassa heikkeni, siksi hallitus panostaa puolustusvoimien toimintakyvyn kehittämiseen materiaalihankintoihin. Lisäresurssia käytetään mm. panssarintorjunta- ja ilmatorjunta-aseiden, taistelijan varusteiden, tykistöampumatarvikkeiden, kenttähuoltomateriaalin sekä meri- ja ilmapuolustuksen ohjusten hankintaan.

Puolustusvoimien toimintamenoja korotetaan kehyskaudella 130-200 miljoonan euroa vuodessa. Niin voidaan lisätä puolustusvoimien henkilöstömäärää asteittain ja kertausharjoituskoulutettavien reserviläisten määrää. Samalla nostetaan puolustusmateriaalien kunnossapitoa. Rajavartiolaitos saa lisäresurssia.

Investoinnit terveyteen ja hyvinvointiin koskettaa meitä kaikkia

Sote-uudistus on osa turvallisuutta. Arjen turvaa, mutta ennen kaikkea terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Jotta uudistus tapahtuu turvallisesti tarvitaan häiriötön siirtymä uuteen. Tässä tietohallinnolla on iso merkitys. Samalla voidaan parantaa palveluja niin asiakkaan kuin työntekijöiden näkökulmasta.

Hyvinvointialueiden toiminta saa lisäresurssia pelastustoimen tietohallinnon kehittämiseen ja hyvinvointialueiden lisärahoitukseen. Jo tänä vuonna hyvinvointialueille varataan ICT-järjestelmiin 100 miljoonan euron lisävaltuutus.

ICT:n lisärahoitus tulee tarpeeseen. Järjestelmien yhteensovittaminen on iso työ varsinkin niillä alueilla, joilla yhteistä sote-kuntayhtymää ei ole ollut valmiina kuten Kanta-Hämeessä.

Kehysriihen päätöksin hoitotakuu etenee. Sen ajatus on että sairastuessaan ihmisen on ensimmäisenä päivänä saatava yhteys ammattilaiseen, joka arvioi tilanteen ja päästävä seitsemän päivän sisällä lääkäriin. Lain valmistuessa ratkeaa uudistuksen yksityiskohdat.

Tulevaisuuden menestys ei synny tyhjästä

Myös osaavan tulevaisuuden rakentamiseen panostetaan monin tavoin. Tavoitteena on nostaa tutkimukseen ja kehittämiseen. Valtion T&K-rahoitus on ensi vuonna noin 2,3 miljardia euroa.

Tutkimus ja innovaatiot rakentavat tulevaisuuden kasvua, parantavat kilpailukykyämme osaamisvetoisilla markkinoilla ja auttavat meitä vihreön siirtymän toteuttamisessa.

Hallitus päätti mm. pysyvästä korotuksesta Suomen Akatemian valtuuteen, Business Finlandin TKI-avustusvaltuuteen sekä kertaluonteisesta korotuksesta veturiyritysten tukeen. Lisäksi alueille tulee uusi TKI-rahoituksen instrumentti.

Myös ammatillisen koulutuksen rahoituspohjaa vahvistetaan. Tämä on erityisen törkeää, jotta ns. Tulevaisuusinvestointien rahoituksen päättyessä rahoitus ei sukella. Opiskelijoiden tulorajoja nostetaan vuoden 2021 tasosta 50 prosentilla vuodesta 2023 lukien.

Toimeentulo tiukilla

Polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen nousu, inflaation nousu ja huoli Ukrainan sodan vaikutuksista on saanut monet ihmiset huolestumaan toimeentulostaan. Työssäkäyviä hallitus on tukenut työmatkavähennystä parantamalla ja nyt päätetty kela-indeksin varhennus auttaa kaikkein pienituloisimpia.

Yleensä kela-indeksi korottaa etuuksia vuoden jälkijunassa. Nyt ylimääräinen indeksikorotus tehdään jo elokuussa, jotta pienituloisimpien toimeentulo seuraisi paremmin elinkustannusten nousua. Korotus auttaa mm. eläkeläisiä ja työttömiä.

Vahvempaa muutosturvaa ikääntyneille työttömille

Työllisyys on kehittynyt positiivisesti, vaikka taustalla on koronan negatiiviset vaikutukset moniin yrityksiin. Erityisen iloinen voi olla nuorempien ikäluokkien parantuneesta työllisyystilanteesta.

Ikävä kyllä tilanne ei ole yhtä suotuisa ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla. Rakennemuutos aiheuttaa työpaikkamenetyksiä ja vaikka uusia työpaikkoja syntyy, ikääntyneemmän työntekijän on yhä vaikea työllistyä. Siksi on tärkeää, että hallitus panostaa kehysriihen päätöksissä yli 55-vuotiaiden työllistymiseen noin 60 miljoonaa lisäeuroa.

Ensi vuonna otetaan käyttöön ikääntyneiden muutosturvakoulutus ja 55 vuotta täyttäneiden työhön paluun tuki. Muutosturvapaketin tarkoituksena on edistää työttömäksi joutuneiden ammatillisia valmiuksia tai valmiuksia toimia yrittäjänä, ja edistää irtisanotun nopeaa uudelleen työllistymistä.

Tämä on tervetullutta apua, koska moni on tehnyt pitkän uran saman työnantajan palveluksessa ja työnhaun tavat ovat ajan kuluessa muuttuneet. Ammatillisen koulutuksen vahvistaminen on tarpeen, koska osaamistarpeet muuttuvat.

Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta ja vahvistaa julkista taloutta. Jotta tavoitteisiin päästään ja osaavan työvoiman saatavuus turvataan, tarvitaan myös ikääntyneiden työpanosta ja osaamista.

Tässä muutamia poimintoja tulevista budjettilinjoista. Paljon muutakin paketissa oli, mutta tässä tämänkertaiset nostot.

Tarja Filatov: Ero sattuu mutta siitä voi alkaa uusi hyvä elämä

Parisuhteen syntyminen ja vahvistuminen ovat ihmisen elämän onnen hetkiä. Rakkaus kantaa. Kun ihmiset solmivat parisuhteen, olipa se sitten avioliitto tai avoliitto, harva ajattelee eroa.

Parhaimmillaan parisuhde tuo onnea, iloa ja voimavaroja elämään, mutta se voi muuttua elämää rajoittavaksi ja ahdistavaksi noidankehäksi.

Ero ei koskaan ole helppo asia. Erosta selviäminen on yksilöllistä.

Toiselle ero voi tuoda helpotuksen pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen. Omassa mielessä ero on saattanut alkaa jo kauan ennen eropäätöstä. Toisen kohdalla ero, varsinkin itselle yllätyksenä tuleva ero, voi järisyttää koko henkistä tasapainoa.

Eroaminen on vaikeampaa, jos parilla on lapsia. Ero edellyttää sopimista lasten huollosta ja elättämisestä.

Lapsista voi tulla erossa pahimmillaan kiistakapuloita ja vallankäytön välineitä. Toinen vanhempi voi yrittää vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta.

Hyvin hoidettu ero saattaa jopa parantaa lasten elämää, koska lapsi aistii herkästi, että vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä, se vaikuttaa lapseen.

Avioerossa ihmisen tunne-elämä on kovilla. Eroon voi liittyä kieltämistä, surua, pelkoa, vihaa, riemua ja hyväksyntää.

Tunnemyrskystä huolimatta on tärkeää osata etsiä syyllisyyden ja syyllistämisen sijaan ratkaisuja. Ylitsepääsemättömissä tilanteissa on tärkeää rohjeta hakea apua.

Avioero ei ole elämän loppu vaan se voi olla uuden hyvän alku.

Viimeisten 30 vuoden aikana vuosittaisten avioerojen määrä on absoluuttisesti pysynyt melko vakiona, mutta suhteellisesti arvioituna noussut, sillä vuoden aikana solmittujen avioliittojen ja uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrä on laskenut.

Kolmasosa kaikista lapsista elää yhden vanhemman luotsaamassa perheessä jossain elämänsä vaiheessa. Yhden vanhemman perheiden lapsista valtaosa on eroperheiden lapsia. Lapsiperheen ero on iso asia ja se koskettaa jokaista perheenjäsentä. Perheen hajoaminen sisältää aina riskejä ja tuen tarvetta.

Erityisesti lasten kannalta on tärkeää, että vaikeassa erossa on tukea tarjolla vanhemmille, koska lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.

Toisen tai molempien vanhempien uusi suhde voi parhaimmillaan johtaa kumppanuuteen, jossa lapsella on molemmat vanhemmat ja useampi välittävä aikuinen ympärillään.

***

Tämän vuoden eroseminaarin teemana on maahanmuuttajuus. Aihe on erityisen ajankohtainen Venäjän hyökättyä oikeudettomasti Ukrainaan ja ukrainalaisen äitien sekä lasten paetessa sotaa.

Maahanmuutto on usein stressitekijä, joka vaikuttaa parisuhteeseen, varsinkin jos taustalla on traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi sota. Tällöin siinä on erityisen haastavia elementtejä.

Ukrainan tilanne voi vaikuttaa Ukrainasta sotaa paenneisiin, mutta myös niihin, jotka ovat tulleet maahan jo aiemmin sotaa tai kriisiä pakoon.

Maahanmuuttajien tietoisuus - olipa syy maahanmuuttoon mikä tahansa - eroauttamisen palveluista on melko vähäistä.

Samaan aikaan eroauttamista tarjoavissa palveluissa työntekijöillä ei aina ole riittävää osaamista kulttuurisesta kohtaamisesta.

Eroon voi liittyä maahanmuuttajille epäluuloa tai luottamuspulaa viranomaisia kohtaan, tabuja, perheen sisäisten asioiden esille ottamisen häpeää jne.

Eroauttamisessa on tärkeää huomioida perheen kaikki osapuolet, huomioida yksilöllisesti kulttuuriset seikat. Kielen tulkkaus on tärkeää olla saatavilla, koska kyse on hyvin sensitiivisistä asioista.

Palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen tulee satsata. Yhdenvertaiset palvelut maahanmuuttajille on taattava kaikilla hyvinvointialueilla kieli ja kulttuuritaustasta riippumatta. Panostus kannattaa, koska se auttaa kannattelemaan loppuelämää.

Konkreettisesta avusta on paljon tukea maahanmuuttajille, sillä heille suomalainen palvelujärjestelmä ja byrokratia voi olla haastavaa ja vierasta.

Verkostoyhteistyö on tärkeässä roolissa, kunnissa tulisi hyödyntää pienempiä maahanmuuttajayhdistyksiä ja tehdä yhteistyötä erilaisten hankkeiden kanssa.

Lasten ja nuorten näkökulmasta vanhemmuuden tuki eron jälkeen on tärkeää. On tärkeää, että tuetaan kaikkia osapuolia, lapsi tai nuori ei saa jäädä vanhempien kriisien ja byrokratian jalkoihin.

Lapsen identiteetin tukeminen on tärkeää. Lapsen täytyy saada tutustua molempien vanhempiensa taustaan ja kulttuuriin. Erityisen tärkeää positiivinen suhtautuminen toiseen kieleen ja kulttuuriin on silloin, kun nämä ovat selkeästi vähemmistössä ja niihin kohdistuu ennakkoluuloja, joista lapsi voi kärsiä.

On tärkeä tukea vanhempia siinä, että vaikka he eivät ole enää pariskunta, niin heillä on tärkeä tehtävä vanhempina.

Ensi- ja turvakotien liitossa tehdään eroauttamistyötä monin tavoin ja palveluita kehitetään jatkuvasti vastaamaan ajankohtaisia tarpeita.

Tarjolla on ammatillista tukea erokriisin kohtaamiseen, vertaistukiryhmiä, vanhempien ja lapsen/lasten tapaamisia valvotusti tai tuetusti ja verkon kautta tarjottavaa apua (esim. chat).

Olin puhumassa Ensi- ja turvakotien liiton Erofoorumissa tiistaina. Näitä asioita pohdiskelin avauspuheessani.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen. Historiassa tasa-arvoa ovat vaatineet sorretut yhtä kiihkeästi kuin sortajat ovat yrittäneet perustella tasa-arvon tuhoavaksi, lamaannuttavaksi, tasapäistäväksi voimaksi. 

Tasa-arvokeskustelu liittyy yleensä yhteiskunnan kiperimpiin epätasa-arvoisuuksiin. Pohjoismaissa ja Suomessa tasa-arvokeskustelu useimmiten tarkoittaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tai taloudellista tasa-arvoa.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa, vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

KAIKKI SYRJINTÄ EI OLE TARKOITUKSELLISTA

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

ONKO TASA-ARVO ON VALMIS? 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla ylpeitä Suomesta, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. Suomi ei ole valmis, mitä tulee miesten ja naisten välisen tasa-arvoon.

Tämä ei olisi mikään ihme, jos ajattelee yleistä ilmapiiriä. Ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Putinin laiton hyökkäys Ukrainaan on saanut vihan ryöpsähtelemään tavallisia venäläisiä kohtaan.

Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa jo Euroopan unionin perussopimuksen mukaan.

TASA-ARVO EI OLE VOILEIPÄPÖYTÄ, JOSTA VALITA VAIN HERKUT

Subjektiivisen päivähoito-oikeiden palauttaminen oli tasa-arvoteko. Nyt on pidettävä huolta siitä, että myös Ukrainasta sotaa pakenevat lapset pääsevät varhaiskasvatukseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei riitä, pitää huolehtia muustakin koulutuksesta. Jatkuva oppiminen ei saa jäädä sloganiksi. Se on saatava todeksi, jotta työelämämme kehittyy ja kilpailukykymme kestää maailman muutoksissa.

Presidentti Halonen: ”Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Kyse ei ole voileipäpöydästä. Yksi oikeus ei voi ohittaa toista. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää.” Se on hyvin sanottu.

Kannattaa muistaa, että tasa-arvo ei ole hyväntekeväisyyttä. Se auttaa jokaista kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Tasa-arvoa parantamalla jokainen voi osallistua yhteiskunnan kehittämiseen paremmin. 

Kyse ei ole vain miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan laajemmasta tasa-arvosta. Taloudellinen tasa-arvo ja tuloerojen kaventaminen toimivat samoin. Tämän tunnistavat nykyisin IMF ja OECD.

LASTEN SUUSTA KUULEE TOTUUDEN

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittisessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen mielikuvista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”

Tarja Filatov: Raiskauslainsäädännön evoluutiota

Moni varmasti muistaa yli kymmenen vuotta vanhan Jenni Vartiaisen laulun Nettiin. Se osui aikaan, kun some vasta teki tuloaan. …Sillä kun me erottiin. Sä laitoit minut nettiin. Niin kuin luonto minut tarkoitti. Tätäkö se tarkoitti? Kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin. Koko maailma mua katselee. Kuvaruudun valoista, yksinäisten taloista…

Uusi eduskunnan käsittelyyn tuleva laki vahvistaa yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Raiskauksen määritelmä muuttuu siten, että jatkossa keskeistä on uhrin oma tahto. Toista esittävien seksuaalisten valokuvien lähettely ilman lupaa tulkitaan jatkossa seksuaaliseksi ahdisteluksi. Laulun tyttö voi jatkossa tehdä rikosilmoituksen.

Kun tulin mukaan politiikkaan aviopuolisoa ei voinut raiskata, koska puolison raiskaus ei ollut rikos. Ei vaikka väkisinmakaaminen olisi ollut kuinka selvä. Avioliitossa tapahtuva raiskaus tuli rangaistavaksi vasta vuonna 1994. Vasta vuonna 1998 alettiin käyttää raiskaus termiä, aiemmin puhuttiin väkisin makaamisesta. 

Vasta vuonna 1997 kumottiin laista Märta Tikkasen kirjan nimi Miestä ei voi raiskata. Kuuluisassa kirjassa raiskatuksi tullut nainen, kostaa miehelle ja menee poliisilaitokselle kertomaan, että on raiskannut miehen. Poliisin vastus on miestä ei voi raiskata. Ja näin asia oli pitkään juridisessa mielessä. Lakiuudistuksessa tunnustettiin, että mies voi olla raiskauksen uhri.

Vuonna 2011 lakiin tuli nukkuvan tai sammuneena olevan ihmisen raiskaus.  

Alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus on vuodesta 214 täyttänyt lähtökohtaisesti aina törkeän raiskauksen kriteerit. Törkeä lapsenraiskaus säädettiin rikoslaissa vuonna 2019 ja se kovensi vakavimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.

Eduskunta aloittaa uuden lain käsittelyn ensi viikolla. Nykyään raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät, kun raiskauksessa on mukana väkivaltaa tai väkivallan uhkaa ja uhri on puolustuskyvytön. Liian moni raiskaus jää näillä kriteereillä tuomitsematta. Suostumuksen puute tiukentaa lakia.

Uusi lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsi ei voi lähtökohtaisesti suostua seksiin aikuisen kanssa. Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa olisi lähtökohtaisesti lapsenraiskaus. Nykyään tapauksia käsitellään oikeudessa hyväksikäyttörikoksina. Nabokovin Lolitassa Humbert on Suomessa jatkossa lapsen raiskaaja eikä enää vältellen hyväksikäyttäjä. 

Euroopassa moni maa on jo siirtynyt suostumuspohjaiseen määrittelyyn raiskauksesta. Esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Alankomaat ja Britannia ovat uudistaneet seksuaalirikoslainsäädäntönsä.

Ruotsin entinen pääministeri Stefan Löfven on sanonut, että jos seksi ei ole vapaaehtoista, se on laitonta. Hyvin sanottu. Suostumusperustaisuus on järkevää, koska sen puutetta käsitellään jo nyt seksuaalirikosoikeudenkäynneissä, mutta koska asiaa ei ole laissa, se vaikuttaa uhrin oikeusturvan toteutumiseen. 

Kun miettii lakien muutosta ja katsoo aikaa taaksepäin, yllättyy usein. Miten on voinut olla, että vielä 90-luvulla on ajateltu, että puolisoa ja miestä ei voi raiskata. Kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä ihmettelemme varmasti sitä, että miksi ilman suostumusta on saanut harjoittaa seksiä.

Tarja Filatov: Kun mikään ei riitä

Julkisuudessa elää voimakkaasti mielikuva, että Sanna Marinin hallitus on kyllä onnistunut koronanhallinnassa, mutta kelvoton talous- ja työllisyyspolitiikassa. Tätä mielikuvaa ruokkivat erityisesti porvaripuolueet.

Veroaste alhaisimmalla tasolla kymmeneen vuoteen. Pandemia-ajan velkaantuminen euroalueen kolmanneksi pienin. Velkasuhde laskussa. Kestävyysvaje pienentynyt yli 4 prosentista noin 2,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen pandemiasta huolimatta ja työllisyys on ennätystasolla.

Siis huonoa talous- ja työllisyyspolitiikkaa? Tulokset kertovat sen, että toimivaa talous- ja työllisyyspolitiikkaa voi tehdä ilman, että köyhimpiä kuritetaan.

Marinin hallituksen työllisyyspakettia kokoomus arvostelee liian pieneksi. Ehkä siksi, että siinä ei leikata tarpeeksi työttömiltä. Kokoomuksen vaihtoehto suuntaisi miljardiluokan leikkaukset työttömille ja köyhimmille.

Hallituksen työllisyyspaketissa on porkkanaa, mutta ei se säästy kepiltäkään.
Porkkanaosastoon kuuluu ehdottomasti opiskelijoiden ansiorajan nostaminen. Tämä on kiva yllätys opiskelijoille, mutta myös keino, jolla työvoimapulan oloissa työmarkkinoille saadaan joustavaa keikkatyövoimaa.

Työttömyysturvalla opiskelijoille tuli tiukempia työnhakuvelvoitteita. Juttu ei tunnu työttömyysturvalla opiskelevista ihmisistä kivalta, mutta sopii suhdannetilanteeseen. Työttömyysturva on työttömyyden varalle, opintotuki taas opiskelua varten. On viisasta, että jos työtä ei ole, niin työtön voi opiskella, mutta jos töitä on, töihin pitää mielestäni mennä tai siirtyä oikeasti opiskelijaksi.

Palkkatuen muutoksista olen surullinen, koska se koskee ihmisiä, joiden työllistymismahdollisuus on heikko. Mutta tässä on taustalla unionin tukipolitiikka, joten sille ei oikein voi mitään.

Työttömyysturvan euroistaminen on yksilön kannalta plussaa tai miinusta riippuen siitä millaisissa pätkätöissä he ovat. itse ajattelen, että nykyaikana keikkatyö on yhä useammin tehtävään sidottua ja työajan rytmittymistä on yhä hankalampi valvoa.

Muistan kun selvittelin nuoren työttömyysturva-asioita. Hän teki nettisivun päivityksen ja sai siitä 50 euroa. Kyseessä oli kuukauden ainoa tienesti. Työ tulkittiin kokoaikaisesti, kuukauden päivärahat evättiin koska työaikavalvontaa ei ollut. No, tämä tarina päättyi onnellisesti, koska eihän kukaan voi tienata kokoaikatyössä 50 euroa kuussa. Ilman apua nuori olisi menettänyt kuukauden työttömyysturvansa.

Esimerkki ei suoraan liity työttömyysturvan euroistamiseen, mutta liittyy siihen, että monet keikkatyöt tehdään ilman työaikaa. Siksi euroistaminen on nykypäivää ja tulorekisteri on tehnyt sen mahdolliseksi.

Muutama hyvä asia lähtee kolmikantaiseen valmisteluun ja niille toivon nopeaa ratkaisua. Yksi on jatkuvan oppimisen edistäminen ja tuottavuuden parantamisen. Tähän toivoisin mukaan vaikuttavuuden, koska eritysesti julkisissa palveluissa se on avainasemassa.

Toinen työryhmä lähteen etsitään ratkaisuja psykososiaalisen kuormituksen ehkäisyyn. Tämä on viisautta koronan kurjistamassa maassa. Stressitasomme on korkeammalla kuin ennen koronaa masennus ja ahdistus on lisääntynyt. Oireita on hyvä purkaa, jotta mielensairaudet eivät lisäänny. Molemmat erittäin tärkeitä kokonaisuuksia.

Nuorten ohjaamotoiminta vakinaistetaan. Tätä kannatan ehdottomasti! Se on ehkä parasta, mitä edellinen hallitus sai aikaan. Moniammatillisia matalan kynnyksen palveluita tarvitaan. Mutta tarvitaan palvelupolun jatkumista ja tässä uusilla hyvinvointialueilla on haastetta.

Entinen presidentti kirjoitti aikanaan, että meillä pitää olla malttia vaurastua. Viisaasti sanottu. Ajattelen, että sama koskee koronan jälkitoimia. Meillä pitää olla malttia, jotta talouskasvu ei sakkaa ja jotta koronan sosiaalinen pitkä varjo osataan huoltaa vastuullisesti.

Ja jotta osaisimme huolella valmistella uudistukset, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Tarja Filatov: Kukaan ei ole suojassa ennen kuin kaikki ovat

Koronaan on kuollut viisi ja puoli miljoonaa ihmistä sekä yli 332 miljoonaa ihmistä on sairastunut. Näin kertovat Maailman terveysjärjestön WHO:n raportit 19. tammikuuta 2022.

Luvut kertovat, että ihan tavallisesta nuhakuumeesta ei ole kyse. Eikä luvuissa ole kaikki tapaukset, koska kaikkia ei raportoida. Viimeisen viikon aikana raportoitiin yli 21 000 kuolemantapausta pelkästään Euroopan alueella. 

WHO:n hyväksymät rokotteet ovat osoittautuneet turvallisiksi ja ovat vähentäneet taudin vakavia muotoja. Maailmanlaajuisesti rokotteet jakautuvat epätasaisesti. Kuten muut terveyspalvelut.

Euroopassa 57/100 henkilöä on täysin rokotettu, mutta Afrikassa vain 7/100. Alemman tulotason maissa vain 5/100 on täysin rokotettu, kun taas ylemmän keskitulotason ja korkean tulotason maat ovat jo rokottaneet täysin 68 henkilöä sadasta.

Koronan pitkäkestoiset vaikutukset vaativat panostusta

Rokotteisiin liittyy paljon pelkoja. Ja pelottelua. Rokotteisiin liittyy sivuvaikutuksia kuten kaikkiin lääkkeisiin, mutta hyödyt ovat suuremmat. On tärkeää, että sivuvaikutukset tutkitaan huolella ja niistä on oikeaa tietoa saatavilla.

Yhtä tärkeää kuin se, että nyt huolehdimme koronaan sairastuneista on se, että meillä on riittävät resurssit tutkia ja hoitaa jälkitaudit sekä heidät, joille korona jättää pitkäaikaisia oireita.

Mielenterveystilanne on heikentynyt kaikkialla maailmassa kroonisen stressin ja pandemian tuoman epävarmuuden vuoksi. Tämä on lisännyt yleistä sairaustaakkaa. 

Monet tartunta-aallot ovat kasvattaneet jonoja terveydenhuollossa. Tämä syventää yleistä terveyskriisiä entisestään. Suomessa hoitotakuun toteuttamisessa on paljon enemmän haastetta kuin ilman koronaa olisi.

Koronapandemia on paljastanut monissa maissa terveydenhuoltojärjestelmien epätasa-arvon ja riittämättömän rahoituksen. Henkilöstö on ylikuormittunut ja sairaalapaikat eivät ole riittäneet. 

Covid-19 -pandemia on kuitenkin paljon muuta kuin terveyskriisi. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja talouteen. Köyhyys ja eriarvoisuus kasvaa maiden sisällä ja maiden välillä. 

Vaikeita politiikkavalintoja ”ruton ja koleran välillä”

Korkeaa tartuntataso ja jokainen uusi infektio antaa virukselle uuden mahdollisuuden tulla tarttuvammaksi tai kehittyä sellaiseksi, että olemassa oleva rokotus ei suojaakaan siltä. Tämä taas luo loputtoman sairausaaltojen kierteen. 

Nämä syklit pakottavat päätöksentekijät tekemään jyrkkiä valintoja "viruksen kanssa elämisen" ja viruksen tuoman sairauksien sekä kuoleman taakan välillä. Tilanne toisaalta pakottaa ankariin toimiin terveydenhuoltojärjestelmien suojelemiseksi romahdukselta. Ankarat  toimet taas vahingoittavat talouttamme, koulutustamme ja hyvinvointiamme.

Pandemia on opettanut, että "kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa". 

Euroopan neuvoston yleiskokous linjasi torstaina, että maiden tulee noudattaa WHO:n ja asiantuntijoiden neuvoja sekä mukauttaa pandemian torjuntatoimia paikallisen tilanteen mukaan ja jatkuvasti kehittyvän tieteellisen tiedon mukaan.

Silloin kun on tarpeen määrätä perusoikeuksia rajoittavia kansanterveydellisiä toimenpiteitä, pitää varmistaa,  että päätökset tehdään ja niistä tiedotetaan selkeästi sekä avoimesti ja että ne täyttävät oikeutetun päämäärän ja että ne ovat oikeasuhteisia. Tätä samaa perustuslakivaliokunta on Suomessa korostanut lausunnoissaan.

Parlamenttien, oikeuslaitoksen ja tarvittaessa ulkopuolisten asiantuntijoiden pitää arvioida toimia. 

Lisäksi tarvitaan jatkuvia arviointeja sen varmistamiseksi, että toimenpiteet eivät ole käytössä pidempään kuin on tarpeen, mutta myös siksi, että voidaan harkita muiden tarkoituksenmukaisempien toimien käyttöön ottoa.

Suojautumista tarvitaan yhä

Euroopan neuvosto haluaa rohkaista rokottautumaan, maskin käyttöön,  fyysisen etäisyyden pitoon, käsihygieniaan, ruuhkien ja suljettujen tilojen välttämiseen sekä varmistamaan kunnollinen ilmanvaihto kouluissa, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tiloissa sekä julkisissa rakennuksissa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tuttuja juttuja Suomessa.

Neuvosto linjaa, että tartuntoja tulee vähentää ottamalla käyttöön WHO:n ohjeiden mukaiset oikea-aikaiset ja porrastetut toimet, jotta nousevat tartuntamäärät saadaan hallintaan. 

Samalla on kompensoitava rajoitusten haitallisia vaikutuksia.

Lisäksi tulee kehittää tuotantokapasiteettia, jakelua ja harkita korkealaatuisten naamarien käytön velvoittamista (mahdollisuuksien mukaan siirtymällä asteittain FFP2-standardin maskeihin) riskitilanteissa kuten joukkoliikenteessä, kouluissa ruuhkaisissa tiloissa sisällä ja ulkona. 

Suojaavat maskit tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota maksutta haavoittuville ryhmille.

Covid-19 -testauksen tulisi olla maksuton erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaalihenkilöstölle, lapsille ja koulun henkilökunnalle, välttämättömille työntekijöille, altistuneille ja oireisille henkilöille.

Passeille kannatusta Euroopan neuvostossa

Neuvosto kehottaa harkitsemaan Covid-19-passien tai -sertifikaattien käyttöä, niissä yrityksissä, joiden toiminta ei ole välttämätöntä. Samoin kehotetaan harkitsemaan esimerkiksi enimmäiskapasiteettirajoituksia yrityksille ja tapahtumille, joissa tartuntariski on korkea. Samalla koulut, yliopistot ja yritykset pidetään auki niin kauan mahdollisista.

Lisäksi neuvosto rohkaisee etätyöhön aina kun se on mahdollista.

Neuvosto kannattaa tartuntaketjujen katkaisemista ja haavoittuvien henkilöisen suojaamista tartunnalta. Se peräänkuuluttaa tehokkaiden, helposti saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten testausjärjestelmien sekä kontaktien jäljitysjärjestelmien käyttöönottoa.

Riittävän pitkän eristyksen määräämistä tartunnan saaneille ja riittävän pitkää karanteenia altistuneille. Pitää varmistaa, että tartunnan saaneille on olemassa tarvittava taloudellinen ja muu tuki, jotta annettuja ohjeita kykenee noudattamaan. Torstaina esitelty sairausvakuutuslain muutos tähtää tähän.

Lisäksi neuvosto muistuttaa, että Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sisältyvät taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet taataan. 

Täysistunnon päätös korostaa, että tehottomia yleisiä matkustuskieltoja ei pitäisi asettaa, vaikka uusia variantteja ilmaantuu.

Velvollisuus ottaa rokotus - oikein vai väärin?

Euroopan neuvoston parlamentin yleiskokous kehottaa käynnistämään keskustelun mahdollisesta rokotusvelvollisuuden säätämisestä tietyin reunaehdoin. 

Rokotusmääräykset eivät saisi koskea henkilöitä, jotka eivät lääketieteellisistä syistä voi ottaa rokotusta eivätkä määräykset saisi koskea lapsia ennen kuin kaikkien lapsille tarjottujen rokotteiden täydellinen turvallisuus ja tehokkuus on varmistettu.

Suomessa on paljon keskusteltu siitä, onko rokotuksen vaatiminen tietyissä tehtävissä ihmisoikeuksia rikkovaa. Yksiselitteistä vastausta ei ole. Kyse on vastakkain olevista oikeuksista ja harkinnasta niiden välillä. Euroopan neuvoston raportin yhteydessä ei pidetty ihmisoikeusrikkomuksena terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön rokotusvelvoitteita, koska niillä suojataan haavoittuvassa asemassa olevia.

Solomakhin tapauksessa Ukrainassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että pakollinen rokotus loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa vahvistettua oikeutta koskemattomuuteen. Se päätteli kuitenkin, että tällainen puuttuminen voi olla perusteltua, jos sitä pidetään "tarpeena hallita tartuntatautien leviämistä".

Huhtikuussa 2021 Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion asiassa Vavřička ym. vastaan ​​Tšekin tasavalta. Tuomioistuin katsoi, että Tšekin politiikka, jossa määrättiin sakkoja vanhemmille, jotka kielsivät rokottamasta lapsiaan sekä päätöstä sulkea rokottamattomat lapset pois esikoulusta, oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista. 

Tuomioistuin totesi, että valtioilla on velvollisuus suojella asukkaidensa terveyttä ja elämää, mukaan lukien ne, jotka ovat erityisen alttiita tietyille taudeille ja jotka eivät voi saada erityisiä rokotteita lääketieteellisistä syistä. 

Matala rokotusaste lisää vakavien sairauksien puhkeamisen riskiä, ​​mikä voi vaikuttaa vakavasti yksilöiden terveyteen ja yhteiskuntaan yleensä.

Se, onko pakollinen rokotus ja/tai rokotekorttien käyttö välttämätön kansanterveystoimenpide ja ihmisoikeuksien mukainen, riippuu asiayhteydestä ja tieteellisestä näytöstä, mutta valtiolla on asiassa suuri harkintavalta. 

Itävalta ottaa käyttöön laajan rokotuspakon

Itävallasta on juuri tullut ensimmäinen maa, joka velvoittaa covid-19-rokotuksen melkein kaikille 18 vuotta täyttäneille 1. helmikuuta. Rutiinitarkastukset rokottautumisesta alkavat maaliskuun puolivälissä.

WHO:n Euroopan pääjohtaja Robb Butler sanoi marraskuussa 2021, että keskustelu pakollisesta rokotuksesta on tervettä.

Kriittisenä aikana, jolloin yhteiskuntamme yrittävät voittaa uusia pandemian aaltoja, hallitusten on tasapainotettava  yksilön oikeudet ja velvollisuus suojella kansanterveyttä. 

Valtiolla on myös velvollisuus turvata yhteiskunnan haavoittuvien yksilöiden oikeus terveyteen, koska he ovat suuremmassa vaarassa, koska muut eivät halua rokottautua. 

Faktatarkastusta ja rokotevalistusta tarvitaan

Linjauksissa korostui se, että Covid-19 -rokotteita koskevaa väärää tietoa ja disinformaatiota tulee tehokkaasti ehkäistä ja investoida rokotevalistukseen sekä jakaa läpinäkyvää tietoa rokotteiden turvallisuudesta ja mahdollisista sivuvaikutuksista.

Esiin nostetaan työ sosiaalisen median alustojen kanssa ja tarve säädellä väärien tietojen leviämistä.

Kannanotossa muistutetaan yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa syrjäytyneiden ryhmien tavoittamiseksi sekä paikallisyhteisöjen kanssa tehtävästä työstä, jotta rokotekattavuutta saadaan lisättyä.

Varaudutaan tulevaan paremmin

Lisäksi kannanotto sisältää linjauksia tulevaan, jotta meillä olisi enemmän tutkittua tietoa ja yhtenäisemmät hoito-ohjeet pitkittyneestä koronasta ja keinoja tukea sairastuneita sekä ehkäistä sairaudesta johtuvia haittoja.

Yhteiskuntien parempaan varautumiseen halutaan panostuksia. Olipa kyse tutkimuksesta, tulevien pandemioiden ehkäisystä tai niiden kanssa elämisestä.

On ensiarvoisen tärkeää välttää pandemioiden politisointia – ja kansanterveystoimenpiteiden politisointia niiden hillitsemiseksi. 

Raporttia ja suosituksia käsittelevä komitea oli pääosin yksimielinen raportin sisällöstä. Muutamista kohdista äänestettiin ja ne koskivat lähinnä sanamuotoja rokotuksiin liittyen.

Tarja Filatov: Media kriisissä

Kriisiaikoina arkeamme raamittava yhteiskunnallinen sopimus joutuu koetukselle, koska yksilön ja yhteisön tarpeet muuttuvat.

Ihannetapauksessa tiedotusvälineet välittävät tietoa ja auttavat kansalaisia ymmärtämään muutosta ja hahmottamaan, mitä valintoja itse kunkin on tehtävä yksilötasolla ja miten yhteiskunnan on toimittava, jotta selviämme kriisistä mahdollisimman vähäisin kokonaisvahingoin.

Vaikeuskerrointa lisää se, että kriiseissä joudutaan toimimaan nopeasti ja muuttuvassa ympäristössä.

Kun korona saapui Suomeen, yhteinen tilannekuva oli vahva.

Kokoonnuimme valtioneuvoston tiedotustilaisuuksien ja Yleisradion lähetysten äärelle lähes kuin pyhään hetkeen. Kaikki janosivat tietoa päätöksistä ja viruksesta.

Kriisin nopea tempo korostaa sosiaalisen median merkitystä, koska se pystyy levittämään tietoa nopeimmin. 

Se voi luoda omia tulkintoja faktoista levittää valeuutisia sekä pyrkiä asettamaan esityslistaa muulle medialle.

Medialla on kyky tuoda esille yksilön ja yhteisen elämän välisiä yhteyksiä. Se voi aukaista yhteisen vastuun merkitystä tai kyseenalaistaa sitä.

Se voi tarjota alustan pohdiskelulle ja vuoropuhelulle.

Markkinapaineet kuitenkin johtavat siihen, että tiedotusvälineillä ja alustoilla on taipumus muotoilla tietoa digitaalisesti aktiivisten yleisöjen tarpeiden ja tunteiden mukaan sen sijaan, että ne suosisivat erilaisia ​​näkemyksiä ja tekisivät eron mielipiteiden ja tutkitun tiedon välillä. 

Yritysvetoiset digitaaliset alustat antavat yleisölle mahdollisuuden ilmaista itseään, ja algoritmidynamiikka altistaa ihmiset kupliin, jotka tarjoavat heidän omia näkemyksiään vahvistavia sisältöjä.

Kriisin synnyttämät pelot vaikuttavat ihmiseen. Pelot valtaavat nopeasti sosiaalisen median tilat ja yksilöiden mielipiteet nousevat hallitsevaksi. Tutkittu ja luotettava tieto vaipuu samaan asemaan kuin yksilön hatusta vedetty mielipide.

Yksinäisessä digitaalisessa ympäristössä, epävarmuuden ja pelon leimaamassa tilanteessa, ihmisen voi olla vaikea suhtautua objektiivisesti esillä oleviin väitteisiin. Tulee pikemminkin herkkyys käyttää erilaisia tiedon muruja ja väitteitä vahvistamaan yksinkertaistettuja tulkintoja.

Journalismin voi olla vaikea tiivistää ja kansanomaistaa tutkittua tietoa siten, että se ei laukaise uusia pelkoja ja huhuja. 

Kansalaisten usko instituutioihin ja tieteeseen joutuu kriisissä kovalle koetukselle.

Vaikka analyyttinen pohdiskelu on kriisien aikana vaikeampaa, se on kuitenkin tärkeämpää kuin normaaliaikoina.

Kun kriisi uhkaa tietyn yhteisön yhteisiä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, yhteisössä on taipumus kokoontua lipun ympärille. Tämä pirstoo yhteisöä ja voi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä kuiluja kansalaisten välille. Riskinä on, että tulevaisuudessa tällaisia isompia tai pienempiä pirstaloivia kriisejä on enemmän.

Suurin uhka nykyaikaisista kriiseistä kärsiville demokraattisille yhteiskunnille liittyy kansalaisten epäluottamukseen instituutioita ja asiantuntijoita kohtaan.

Näin käy, koska pelolla on tärkeä rooli kriisin alussa, ja "faktoilla" on hyvin vähän vaikutusta pelkoa vastaan. 

Kaikki kansalaiset eivät voi ymmärtää kriisiä ja sen muuttuvaa luonnetta kuten asiantuntijat.

Yhteiskunnallisten rakenteiden ja nykyinen yhteenkuuluvuuden pirstoutuminen vaikeuttaa yhteisen ja kattavan selityksen löytämistä äkillisille uhille. 

Verkon poliittinen talous esimerkiksi uutisten personointi lokeroi näkemyksiä entisestään.

Kansalaiset, jotka epäilevät kriisintorjuntatoimenpiteiden, kuten Covid-rokotteiden, tehokkuutta ja turvallisuutta, eivät ole tietämättömiä.

Heidän koulutuksensa välttämättä vaikuta heidän asenteisiinsa. Onhan joukossa myös terveydenhuollon ammattilaisia. He ovat yksinkertaisesti ei-asiantuntijoita, kuten me kaikki muutkin maallikot uuden edessä.

Ero on siinä, että isoin osa meistä hankkii tietonsa valtavirrasta ja luottaa siihen. Pieni, mutta kasvava osa taas marginaalista ja luottaa siihen.

Medialla on suuri rooli kriisissä ja taitaa olla niin, että media on myös kriisissä uuden tiedonsaantiympäristön muutoksessa.

Euroopan neuvosto keskusteli aiheesta tiistaia. Keskustelussa nousi voimakkaasti esiin se, että korona on aiheuttanut hyökkäyksiä toimittajia kohtaan.

Toimittajat, jotka ovat olleet raportoimassa mielenosoituksissa, ovat joutuneet väkivallan kohteiksi, erityisesti naiset. Tätä ei saa katsoa sormien läpi, vaan julkisen vallan on suojattava toimittajia työssään.

Tarja Filatov: Ammattilaiset, arvokkainta terveydenhuollossamme

Korona on opettanut meille paljon modernin yhteiskunnan haavoittuvuudesta. Kun pääsemme eroon tästä pirulaisesta ja jo kiusan aikana, on etsittävä ratkaisuja terveydenhuollon pitkäjänteiseen kantokykyyn.

Tämä on yksi uusien aluevaltuutettujen päänsäryistä. Mistä riittävä määrä ammattilaisia oman alueen terveydenhoitoon, hoivaan ja sosiaalityöhön?

Armeijassa on reserviläisiä. He käyvät normaalisti töissä, mutta ovat käytettävissä kriisissä. Toivottavasti emme joudu ikinä näitä reserviläisiä aktivoimaan.

Hoiva-alalla reservin tarve on erilaista. ”Reserviläiset” roikkuivat pitkään pätkätöissä työn ja työttömyyden välimaastossa. Nyttemmin onneksi osataan vakinaistaa sijaisia, mutta pitkittyneen pandemian aikana tarvittaisiin vielä reservin reserviä.

Korona on tehnyt näkyväksi sen, miten tiukkaan trimmattu ja tehokas julkinen terveydenhuoltomme on. Henkilömitoitukset ovat niukat ja sairastumiset vaarantavat herkästi turvallisen hoidon, jos sijaisia ei löydy.

Tehokkuuden kääntöpuolena on haavoittuvuus, kun kapasiteettia pitäisi äkkiä nostaa yli normaalin varautumistilanteen. Ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

On pidettävä huolta hoivan vetovoimasta ja pitovoimasta. Vetovoimaan kuuluu se, että alalle halutaan. Suomessa koulutuspaikat vielä täyttyvät ja hakijoita on enemmän kuin koulutuspaikkoja.

Mielenkiintoista oli, että tuoreessa yhteishaussa ammattikorkeakoulu Xamkin uuteen englanninkieliseen Nursing-sairaanhoitajakoulutukseen oli 1545 hakijaa, joista ensisijaisia on 237. Tarjolla oli 50 aloituspaikkaa. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla. Lisää ammattilaisia saadaan kouluttamalla.

Pitovoimassa meillä on paljon tekemistä.

Erityisesti koronan tuoma työn lisärasitus on saanut monen miettimään alanvaihtoa, jopa lopettamaan työt, vaikka seuraavaa askelta ei vielä ole näkyvissä.

Ammattilaisten saatavuuteen ja riittävyyteen ei ole vippaskonsteja. Tarvitaan parempia työympäristöjä. On kuunneltava tarkkaan hoito- ja hoiva-alan ammattilaisten näkemyksiä.

Nyt erityisesti tes-kierroksen aikana esillä on palkkakysymykset, mutta työssä jaksaminen ja viihtyminen on muutakin. Se on työntekijää arvostavaa ja kuuntelevaa johtamista, viisasta työn organisointia, mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin ja kouluttautua lisää ja erikoistua. Se on urakehityksen näkymiä, riittävää henkilöstöä, ammattitaitoon sopivaa työnkuvaa jne.

Palkkausta ei voi sivuuttaa työvoiman saatavuudessa. Ala tarvitsee pitkäaikaisen palkkaohjelman terveydenhoito- ja hoiva-ala ”samapalkkaisuusohjelman”.

Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatio eli palkkojen yhdenvertaisuuden rakentaminen on tehtävä huolella. Ei suoraan vanhan päälle, vaan toimenkuvat uudistaen ja työn vaativuutta aidosti arvioiden. Tämä on vaativa suoritus, mutta hyvin tehtynä se lisää alan houkuttavuutta. Se myös maksaa.

Työssä jaksaminen on työkyvystä huolehtimista. Henkilön jaksamista eläkepäiviin asti voidaan tukea kevennetyllä työllä tai lyhennetyllä työajalla. Julkisella puolella on vielä paljon parannettavaa osatyökykyisten työllistämisessä. Itse asiassa osatyökykyisten työllistäminen on vähentynyt kunnissa. Osatyökykyisen työntekijän hoidon ja kuntoutuksen koordinointi on vähentynyt.

Ei tuhlata ihmistä. Arvostetaan heitäkin, jotka eivät yllä 120 prosenttiseen työpanokseen.

Tarja Filatov: Työnjaon uudistamisella sote-alalle lisätyövoimaa

Sote-alan osaajapulaan ratkaisuja etsivä työryhmä esitteli ensiaskeleensa ongelman ratkaisuun. Siinä on tuttuja ja kannatettavia asioita koulutuksen, osaamisen ja urakehityksen turvaamisesta.

Hyvän työn edellytysten turvaaminen, jossa on mukana johtamisen kehittäminen, psykososiaalisten riskitekijöiden vähentäminen, työturvallisuuden lisääminen, työssä kohdatun väkivallan ehkäisy ja seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kitkeminen ovat kaikki lämpimästi kannatettavia asioita. Jos ohjelmatyö saa lisää potkua tähän työhön uusilla hyvinvointialueilla, niin hyvä.

Ryhmä kiinnittää huomiota työnjakoon. Tämä on tärkeä asia. Meillä on pitkään kuljettu työnkuvissa siihen suuntaan, että ammattiosaajat tekevät yhä enemmän niitä tehtäviä, joita ennen tekivät avustavammissa tehtävissä olevat henkilöt. Tämä on ollut mahdollista, koska vaikkapa digitalisaatio on mahdollistanut sen, että työ, joka ennen vaati enemmän valmistelua, hoituu nyt appseilla ja muutamalla napin painalluksella.

Digitalisaation hyödyt kannattaa ottaa irti organisaatioissa tuottavuushyötyinä ilman muuta. Mutta kannattaa suunnata katse myös toisinpäin. Voisiko työtehtäviä pilkkoa uudella tavalla? Jos tarjolla ei ole valmista moniosaajaa, niin tehtävät jaettaisiin uudelleen. Koulutettaisiin vaativampiin tehtäviin heitä, joilla on halua ja innostusta ja avustaviin tehtäviin heitä, jotka niihin pystyvät. Hoiva-avustaja on tästä kehityksestä yksi jo toteutunut esimerkki.

Tämä polku ei ole helppo, koska siihen liittyy paljon pelkoja. Muistan itse kun hoiva-avustajia alettiin kouluttamaan työvoimapoliittisena koulutuksena. Ratkaisusta tuli paljon kritiikkiä, koska sen pelättiin heikentävän sairaanhoitajien ja lähihoitajien asemaa sekä palkkakehitystä.

Uskoisin, että nyt pelot ovat kaikkoamassa, koska sote-henkilökunnasta on niin suurta pulaa. Työn uutta organisointia on hyvä miettiä työpaikoilla, koska siellä tiedetään parhaiten, miten työtä voidaan jakaa. Tämä ajattelu mahdollistaisi vaatimustasossa alhaalta ylöspäin siirtymisen porras portaalta.

On tärkeää, että eri ammattiryhmät voivat keskittyä työhön, joka on heidän ydinosaamistaan. Tehtävärakenteen tarkasteluun pitää ottaa mukaan muut alalla työskentelevät kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäviä tekevät.

Olisiko aika sote-alan ”samapalkkaisuusohjelmalle”? Palkka ei kuulu poliitikkojen päätäntävaltaan, vaan työmarkkinajärjestöille. Mutta poliitikoille kuuluvat palkkauksen resurssit. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisaatioon on varattu resurssia, mutta tarvitsemme lisäksi ohjelman pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen resurssit. Työn vaativuuden arviointia toimialojen yli ja rohkeaa pohdintaa siitä, millainen kannustinjärjestelmän pitäisi olla, jotta ammattilaisia saadaan sinne, missä heitä kipeimmin tarvitaan.

Tarja Filatov: Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat meille elintärkeitä

Ei ole yhdentekevää, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat. Ikääntyneellä on oikeus turvalliseen elämään kotona riittävän kotiavun turvin. Jos kotona ei pärjää, on päästävä ympärivuorokautiseen hoivaan. Ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas.

Tarvittava apu on saatava ajoissa ja taistelematta. Lapsiperheiden tukea on vahvistettava, kouluterveydenhoito turvattava ja ennaltaehkäistävä tilanteiden kärjistymistä haavoittuvimmissa perheissä.

Eriarvoisuuden ehkäisy ja terveyserojen kaventaminen on yksi keskeinen osa uudistuksen tavoitteita. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava.

Kun mieli särkyy, omppu ja lenkki eivät riitä, vaan tarvitaan ammattiapua. Jos ihmisellä on jalka poikki, kukaan ei sano, että tule puolen vuoden päästä. Mielenterveyden häiriöissä odotusajat ovat kestämättömän pitkät. Mielenterveyden ongelmien kulut ovat 11 miljardia euroa vuodessa.

Rahaa on riittävästi, mutta se on väärässä paikassa. Apua pitää saada varhemmin ja matalammalla kynnyksellä, jotta inhimilliset ja taloudelliset kustannukset pienenevät. Huolehditaan, että mielenterveyteen panostetaan riittävän varhain ja riittävästi.

Osaavat ja motivoituneet ihmiset tuottavat parhaat palvelut. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta. Hoiva-alan houkuttelevuutta on parannettava, jotta voimme turvata riittävän määrän osaavia työntekijöitä.

On panostettava johtamiskoulutukseen ja esimiestyöhön, työhyvinvointiin, fiksuun työn organisointiin ja työnkuviin, työterveyspalveluihin, pitkäjänteiseen kilpailukykyisen palkkapolitiikan ja työehtojen luomiseen. Huolehtia urakehityksen mahdollisuudesta. Vahvistaa jaksamista edistävää työaikakäytäntöä jne.

On tärkeää, että hyvinvointialueiden valtuustoissa hahmotetaan kokonaisuus. Uudistus onnistuu, kun painotamme perusterveydenhoitoa ja sosiaalipalveluita. Näin saamme suurimmat terveys- ja taloushyödyt ja rahat riittämään paremmin.