Tarja Filatov: Kulttuuri - niin hyvää ettei sanotuksi saa

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)”. Viisaasti sanottu.

Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään. Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt. Ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ylös koronakuopasta. 

Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa ja kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta. Julkinen sektori puolestaan hyötyi kulttuurista yli kolme miljardia euroa.

Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa. Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.

Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja. Strategiset taidot ja päätöksentekokyky ovat kehittyneet. Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme sivutuotteena juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vanhemmista näki, että taiteen käyttäminen opetuksessa auttoi lapsia motivoitumaan oppimiseen. Ei huono tulos ollenkaan.

Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.

Taide tuo terveyttä. Kliinisissä olosuhteissa on huomattu, että taide ja taiteellinen toiminta parantaa hoitotuloksia, vähentää fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jopa vähentää rauhoittavien lääkkeiden sekä kipu- ja unilääkkeiden tarvetta.

Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä on onnellisuuteen ja koettuun terveyteen. Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.​

Entäpä jos seuraavassa hallitusohjelmassa nostettaisiin kulttuuri ja taide sille kuuluvaan arvoon. Panostettaisiin kunnolla, jotta ihminen pelastuu. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa.

(Julkaistu Toinen Näytös -lehdessä)

Tarja Filatov: Minne miljardit menevät

Budjetti panostaa kovan ja pehmeään turvallisuuteen. Esimerkiksi puolustusmenoihin suunnataan miljardi euroa enemmän kuin tänä vuonna. Elämme Ukrainan sodan varjossa ja panostus on perusteltu.

Panostus hyvinvointialueisiin on suuri. Alueet saavat 1,3 miljardia euroa enemmän kuin samaan tarkoitukseen on ollut kunnissa käytössä. Silti tuntuu, että kauas pilvet karkaavat, koska tarpeet kasvavat ja hinnat nousevat. Onneksi rahoitusmekanismissa on tulossa vielä tarkastuspisteitä ja lopullinen taso elää. 

Julkisen puolen työntekijät ovat palkkansa ansainneet. Ja enemmän. Nyt solmitut sopimukset kasvattavat julkisen sektorin alijäämää 1,2 miljardilla eurolla vuonna 2026 verrattuna siihen, että palkkataso olisi seurannut yleistä linjaa. Palkkojen yhteensovittaminen hyvinvointialueilla lisää menoja noin 400 miljoonaa euroa. 

Tässä muutama esimerkki siitä, minne miljardit menevät.

Puheenjohtamassani Kunta- ja terveysjaostossa teimme kirjauksen, jonka mukaan yliopistosairaaloiden rahoitus on turvattava, mutta eduskunta edellyttää, että se ei saa leikata muiden alueiden rahoitusta. Tämä on meille Hämeessä tärkeä asia, koska esillä olleissa malleissa rahoitus on suunniteltu siten, että se leikkaisi mm. Kanta- ja Päijät-Hämeen rahoitusta. 

Lisäksi on jatkossa arvioitava, onko hyvinvointialueiden jälkirahoitteinen palkkakustannusten kompensaatio yleisen linjan mukaan perusteltu, koska sote-alan ekstrakorotukset ovat nyt jo miljardiluokkaa.

Eduskunta käsittelee joulun alla ns. budjetin jakovaraa. toiset kutsuvat sitä joululahjarahaksi. Tässä ei ole kyse miljardeista, vaan pienistä lisäyksistä. Kyseessä on kehysten puitteissa tapahtuva budjetin täydennys, joka mahdollistaa kertaluonteiset panostukset. Eli sellaiset menot, jotka lankeavat vain kerran. Vaikkapa eläkkeitä tai lapsilisiä rahalla ei voi korottaa, koska korotus olisi jokavuotinen meno. Eikä rahakaan riittäisi. Tänä vuonna summa oli yhteensä viitisenkymmentä miljoonaa.

Joukossa on liikennehankkeita ja meiltä Kanta-Hämeestä esimerkiksi Moreeni-Rastinkankaan HCT- palvelualueen suunnittelu, Sankolantie Hämeenlinnassa, Kalliontie Hausjärvellä, ja Lopen Launisten-Riihimäen kevyenliikenteen väylä saavat rahoitusta. Päijät-Hämeessä Asikkalan Viitailantien, Holman liittymän suunnittelu Lahdessa ja  Eteläisen Päijänteen laivaväylän jatkaminen Lehmonkärjen vierassatamaan saivat jakovararahaa yhteensä 1.850.000 euroa.

Omassa jaostossani panostimme jakovararahaa väkivaltatyöhön, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja uhrien auttamiseen. Turvakotien esteettömyyteen ja Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon, sukuelinten silpomisen ehkäisyyn, naisten linjaan ja ihmiskaupan uhrien apuun.

Ruokajakelu sai lisämiljoonan. Lisäys on perusteltu, koska avustusruuan tarve on kasvanut huomattavasti ja avustustyötä tekevien jakelijoiden energiakustannukset. Osaamiskeskukset saivat puoli miljoonaa lisäresurssia ja hoitotyön hyvän hoidon suositusmalleja tekevä Hotus 200.000. Ihmisoikeusliitto ja rauhantyö saivat lisäpanostusta. On tärkeää muistaa sodan varjossa, että sodat loppuvat lopulta rakentamalla rauhaa.

Tarja Filatov: Pidä kiinni

Miina Sillanpää sanoi aikanaan, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Lausahdus on mitä ajankohtaisin päihteitä käyttävien odottavien äitien ja vauvaperheiden kuntoutuksessa.

Hallituksen täydentävä budjetti esittää kolme miljoonaa euroa päihdeäitien ja vauvaperheiden kuntoutuspalveluiden turvaamiseen.

Päätös on talousviisas, koska se vähentää huostaanottoja. Se on inhimillisesti välttämätön, koska se auttaa päihdeongelmien kanssa painivia äitejä irti päihteistä, turvaa vauvojen kehitystä ja tukee perheitä palaamaan normaaliin arkeen.

Suomessa arvioidaan olevan 3400-6000 päihderaskautta vuosittain. Osa äideistä tarvitsee ympärivuorokautista kuntoutusta. Joka vuosi syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut pysyvästi jollain tavalla. Huumeongelmat koskevat odottavia äitejä ja vauvaperheitä.

Ensi- ja turvakodit järjestävät valtakunnallista ympärivuorokautista vauvalähtöistä päihdekuntoutusta Helsingissä, Espoossa, Turussa, Kuopiossa, Kokkolassa, Oulussa ja Rovaniemellä. Edellisten lisäksi avopalvelua ja etsivää työtä tehdään Lahdessa ja Kouvolassa.

Kuntoutuksessa yhdistyy varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen, yhteisöllinen vertaistuki sekä vauvalähtöinen päihdekuntoutus. Ilman lisärahoitusta tämä palvelu olisi ollut vaarassa.

Palveluissa on vaativa asiakasprofiili.

Viime vuonna lapsista 30 % joutui syntymänsä jälkeen lääkevieroitukseen vieroitusoireiden takia. Äideistä 52 % oli kokenut omassa lapsuudessaan väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta jatkui 39 %:n elämässä. Asunnottomia oli 18 % kuntoutukseen tullessaan. Päihteiden sekakäyttäjiä oli 87 % ja mielenterveyden diagnosoiduista häiriöistä kärsi 59 %.

Vain yhdellä äidillä oli työpaikka ennen kuntoutusta ja yksi äiti opiskeli kuntoutukseen tullessaan.

Näin vaativa kohderyhmä ei saa apua tavanomaisissa päihdepalveluissa, vaan työ on vaativaa ja edellyttää monialaista osaamista. Jatkossa palvelu on syytä keskittää yhden hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, jotta osaaminen turvataan.

Ympärivuorokautisen Pidä kiinni -järjestelmän tuki on vaikuttavaa ja mahdollistaa vauvan ja vanhempien vuorovaikutussuhteen syntymisen varhaisessa vaiheessa.

Riittävän pitkässä kuntoutuksessa olleista 2/3 kuntoutuu lapsensa ensisijaiseksi huoltajaksi ja pitkäaikaiselta vauvan huostaanotolta vältytään. Kuntoutuksen talousviisaus näkyy siinä, että se vähentää huostaanottojen määrä, jotka lapsen elämänkaaren aikana maksavat yli miljoona euroa.

Kuntoutus auttaa vanhempia irtautumaan päihteistä ja päihderetkahduksilta vältytään. Vauvan kehitys lastenpsykiatrin arvion mukaan yhden vuoden iässä normaalilla kehitystasolla ja perheet elävät normaalia lapsiperheen arkea, vaikka osa tarvitsee jatkossa avopalvelujen tukea. Tämä kertoo kuntoutuksen inhimillisistä tuloksista.

Hyvinvointialueiden aloittaessa on huolehdittava, että palvelut säilyvät ja raskaana olevat päihteiden käyttäjät ja päihdeongelmaiset vauvaperheet saavat lähetteen palveluun.

Tarja Filatov: Työttömyysturvan euroistamisen peruutus on viisasta

Työttömyysturvan euroistamisen peruuttaminen on tässä suhdannetilanteessa viisas päätös.

Työttömyysturvan euroistaminen on periaatteessa kannatettavaa, mutta sopii huonosti aikaan, jolloin hinnat nousevat ja osa-aikatyöntekijöiden määrän tarve kasvaa. 

Yksilön kannalta euroistaminen on plussaa tai miinusta riippuen siitä millaisissa pätkätöissä hän on. Nykyaikana keikkatyö on yhä useammin tehtävään sidottua ja työajan rytmittymistä on yhä hankalampi valvoa, tästä lähtökohdasta euroistaminen on perusteltua. Se kannustaisi yhdistämään erilaisia epätyypillisiä työjaksoja.

Valmistelussa on kuitenkin käynyt ilmi, että euroistamiseen sidottu säästövelvoite johtaisi lopputulokseen, joka soveltuu huonosti aikaan, jolloin osa-aikatyön määrä on noussut, hinnat nousevat voimakkaasti ja talous uhkaa vaipua taantumaan. Lain valmistuttua on käynyt ilmi, että malli leikkaisi työttömyysturvaa pienituloisilta vaihtelevaa työaikaa tekeviltä palkansaajilta.

Leikkaus heikentäisi mm. myyjien, ravintolatyöntekijöiden ja avustavien keittiötyöntekijöiden toimeentuloa. Tämä ei ole viisasta, koska joustavasta työvoimasta palvelualoilla on pulaa.

Euroistaminen ja leikkaus yhdessä saattaisivat jopa vaikeuttaa työvoiman saatavuutta, jos osa-aikatyöstä saatava taloudellinen hyöty kutistuu. Se voisi lisätä toimeentulotuen käyttöä ja sitä kautta vaikeuttaa satunnaisten työtehtävien tekemistä.

Alkavista työsuhteista yli 60 prosenttia on vähittäiskaupassa osa-aikaisia. Majoitus- ja ravitsemisalalla yli puolet. 

Osa-aikatyön määrän lisääntyminen näkyy ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajissa, joista noin nelisenkymmentä prosenttia on työssä.

Viime vuonna useimmiten nimenomaan osa-aikaisesta työstä saatavan palkan jatkeeksi jouduttiin maksamaan soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa jo 135 000 työntekijälle. Määrä on nousut vuodesta 2019 peräti 45 000 henkilöä. Suuntaa on alati lisääntyvä, koska esimerkiksi vuonna soviteltua ansiosidonnaista työttömyysturvaa sain hieman 65 000 henkilöä.

Työ- ja elinkeinoministeriön datamallin tulokset kertovat, että yksi merkittävä syy kohtaanto-ongelmalle on se, ettei osa-aikatyölle enää löydy tekijöitä. Osa-aikapalkka ei turvaa toimeentuloa mahdollista muuttamista työn perässä paikkakunnalta toiselle, vaikka halua olisi. Työttömät työnhakijat hakevat pääasiallisesti kokoaikatyötä, joten osa-aikatyö ei vastaan ihmisten tarpeita.

Osa-aikatyöntekijöiden kurittaminen nykyisellä energian ja ruuan hintojen nousutasolla ei ole perusteltua. Silti ajatusta euroistamisesta ei kannata hylätä, vaan euroistaminen kannattaa toteuttaa siten, että se ei heikennä osa-aikaisten työntekijöiden asemaa.

Oikein toteutettuna euroistaminen tukisi työllisyyttä, yksinkertaisi järjestelmää, mahdollistaisi paremman ennakoinnin. Se vähentäisi byrokratiaa ja lyhentäisi päivärahalle pääsyä, koska tieto tuloista saataisiin ilman erillisiä selvityksiä tulorekisteristä.

Tarja Filatov: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Kuluva viikko on on lapsen oikeuksien viikko. Sen tarkoitus on tehdä tunnetuksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Oleellisinta on ymmärtää, että sopimuksessa on kyse lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamisesta. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

Lapsen etu määrittyy yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti. Etuun sisältyy aina tulkintaa. Jotta lapsen etu voidaan huomioida, on seurattava ajantasaista ja uusinta tietoa muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutussuhteiden laadusta ja merkityksestä.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan huomiota pitää kiinnittää lapsen omiin näkemyksiin, lapsen identiteettiin ja taustaan, perheen ja perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, lapsen haavoittuvaan asemaan, lapsen terveyteen sekä lapsen koulutukseen.

Tänään eduskunnassa säädettiin yksi pieni palanen lisää lapsen etuun pyrkivässä lainsäädännössä nimittäin tasa-arvosuunnittelusta varhaiskasvatuksessa.

Tasa-arvo on yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoista. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät palvelut kuten varhaiskasvatus ja peruskoulu, ovat tärkeitä tekijöitä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.

Sukupuoleen liitetyt oletukset on tärkeä tunnistaa jo varhaiskasvatuksessa, koska muutoin saatamme huomaamattamme uusintaa epätasa-arvoa.

Eduskunta hyväksyi tänään lain, jonka mukaan velvoite tasa-arvosuunnittelusta koskee jatkossa varhaiskasvatusta. Tasa-arvosuunnitelma toimii jatkossa työkaluna käytännön toiminnassa ja sen avulla varmistetaan, että tasa-arvotyötä tehdään järjestelmällisesti.

Muutos on lasten edun mukainen. Varhaiskasvatuksessa keskustelun ja leikin avulla voidaan vahvistaa lasten tietoisuutta tasa-arvosta, sukupuolista ja niiden moninaisuudesta.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, siksi on tärkeää voida keskustella aikuisten kanssa jo varhaisessa iässä tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä. Sukupuoleen liittyvät yleiset oletukset ja stereotypiat saattavat jopa rajoittaa lapsen itseilmaisua ja yhdenvertaisuuden kokemusta.

Itselleni jäi mieleen, kun alakoulussa kysyttiin, että leipovatko äidit koulun myyjäisiin. Vastasin, että isä leipoo. Vaikka tosiasiassa meillä on kyllä aina leiponut äiti. Isä puolestaan tekee ruokaa. Narrasin, koska kysymys ärsytti, vaikka tiesin, ettei sillä tarkoitettu edistää stereotypioita.

Epätasa-arvoinen kohtelu varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on harvoin tietoista tai tarkoituksellista. Se voi kummuta vanhoista tavoista ja tottumuksista sekä piilossa olevista ennakkoluuloistamme. Siksi epätasa-arvoa ylläpitävien käytänteiden esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.

Uuden lain toimenpiteillä tavoitellaan muutoksia varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien aikuisten toimintaan. Muutoksen myötä sukupuolitietoiset toimintatavat vahvistuvat. Lisäksi sukupuolten moninaisuuteen liittyvän syrjinnän ennaltaehkäisyyn kiinnitetään jatkossa suunnitelmallisesti huomiota.

Henkilöstön sitoutuneisuus ja tasa-arvo-osaaminen ovat avainasemassa tasa-arvotyön onnistumiseksi. On tärkeää, että alan työntekijöille laaditaan käytännön läheinen tukimateriaali sekä ohjeistus sekä annetaan asiasta riittävästi koulutusta.

Työntekijät elävät tällä hetkellä vaikeaa aikaa monissa suomalaisissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä: Työmäärä on suuri ja henkilöstömäärä usein riittämätön. On tärkeää, että henkilöstöresurssien riittävyydestä ja taloudellisista resursseista pidetään huolta onnistuneen toimeenpanon mahdollistamiseksi. Suunnitelman laatiminen ei tule lisätä liiaksi hallinnollista taakkaa vaan päinvastoin tukea käytännön työtä.

Tasa-arvoa edistetään pienillä arjen teoilla. Ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet voivat aikuisesta olla merkityksettömiä, mutta näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Jos huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voidaan huomaamatta tukea isoja kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia.

Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus ja velvollisuus edistää tasa-arvoa.

Tasa-arvo ei tietenkään ole vain sukupuolten välistä tasa- arvoa. Aihe nousi esiin tämän päivän päätöksistä.

Taloudellinen tasa-arvo on tässä ajassa syytä ottaa erityisen luupin alle. Erityisesti vauvana ja pienenä lapsena koettu köyhyys saattaa kantaa taakkaa läpi elämän. Siksi lapsiperheiden köyhyys on vakava asia nykypäivän Suomessa. Hintojen nousu on tiputtanut lisää lapsia köyhyyteen.

Eilen eduskuntaan tulleessa lisäbudjetissa suunnattiin vuoden viimeiseen lapsilisään yli 100 miljoonan euron lisäys. Se ei poista köyhyyttä ei edes vähennä sitä, mutta on tyhjää parempi samoin kuin muut toimet joilla pyritään helpottamaan perheiden elämää inflaation kurittaessa arjen resursseja. Tästä vakavasta aiheesta kirjoitan perusteellisemmin toisen kerran.

Tarja Filatov: Kulttuuri on jokapäiväistä leipäämme

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)” Viisaasti sanottu.

Taide ja kulttuuri auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt kipeimmin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ja taidetta ylös koronakuopasta. 

Kulttuuriharrastuksella on tärkeä sosiaalinen merkitys. Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisempaa elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Kun kunnat miettivät elinvoimaansa, niiden kannattaa ottaa kulttuuri tosissaan. Kotitaloudet ostivat kulttuuripalveluita lähes kuuden miljardin euron arvosta vuonna 2020. Julkinen sektori puolestaan hyötyi veroina ja maksuina kulttuurista yli 3 miljardia euroa.

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa, kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta.

Viime vuosikymmenen aikana kulttuurialojen tuotos on kasvanut noin 1,5 miljardia euroa, mutta korona söi tuotosta vuonna 2019 1,2 miljardia euroa.

Kyse ei ole taloudellisesti pikkusummista. Vaikka kulttuurialojen tuotos on kasvanut viime vuosikymmenen aikana, on kulttuurialojen työllisyys vähentynyt yli 25 prosenttia. Ala on toipunut koronasta hitaammin kuin monet muut alat.

Kulttuurin tuotos on kasvanut yli 50 % viime vuosikymmenen aikana elokuvien, videoiden, tietokonepelien sekä arkkitehtuuri- ja taideteollisuussuunnittelun aloilla.

Työllisyys puolestaan on vähentynyt yli 40 % viime vuosikymmenen aikana sanoma- ja aikakauslehtien toimialalla, valokuvauksessa, taideliikkeissä, soitinten valmistuksessa ja kaupassa, sekä kulttuuritapahtumien järjestämisessä.

Kulttuuriala on työvoimavaltainen, minin perustuu osa sen talousvaikutuksista yhteiskunnalle. Kulttuuriala työllistää 77 000 työntekijää. Jos huomioidaan välilliset vaikutukset eli kerrannaisvaikutukset, kulttuuriala työllistää yli 120 000 henkilöä.

Kotitaloudet käyttävät omia rahojaan kulttuuriin 5,7 miljardia euroa vuodessa. Kulttuurin osuus yksityistä kulutusmenoista on noin 5 %.

Julkinen sektori kerää kulttuurialan toiminnasta vero- ja maksutuloja yhteensä 3,3 miljardia euroa vuodessa. Ei mikään pikkusumma sekään.

Miksi näin paljon lukuja, vaikka kulttuurilla on arvo itsenänsä. Siksi, että liian usein budjettien valmistelussa sanotaan, että ei ole varaa panostaa. Painostamatta jättäminen tulee kalliimmaksi.

Tarja Filatov: Korona tuhosi maailmasta 255 miljoonaa työpaikkaa

Tänään aamupäivän agendana oli ilmastonmuutos, metsäkato ja kestävä kehitys IPUn kansainvälisessä parlamentaarikkojen istunnossa.

Korona näkyy yhä maailmalla voimakkaasti. Kokoukseen tullessa meidät testattiin kokousalueen ulkopuolelle pystytetyssä teltassa. Puhemiehet, kansanedustajat ja kokouksen duunarit jonottivat testiin ennen kokousalueelle pääsemistä. Positiivisia tuloksia löytyi ja plussat joutuivat karanteeniin.

Jos miettii, miten kipeästi korona on maailmaan kokonaisuutena iskenyt, varovaisuus on tarpeen.

Pandemia on johtanut maailmanlaajuisesti noin 255 miljoonan kokoaikaisen työpaikan menettämiseen. Tämä on neljä kertaa enemmän kuin vuonna 2009 finanssikriisin aikana menetettyjen työpaikkojen määrä. Suomessa olemme päässet koronan jälkeen ennätyskorkeaan työllisyysasteeseen, mutta haastetta riittää meilläkin.

Maailmanlaajuinen työttömyys on lisääntynyt 33 miljoonalla vuonna 2020. Työttömyysluvut kertovat vain pienen osan pandemian tuhoamista työpaikoista. Rajoitusten vuoksi 81 miljoonaa työtöntä ei etsinyt aktiivisesti työtä, koska oma ammattiala oli kiinni ja koska etsintä olisi ollut turhaa.

Arviolta 1,6 miljardia epävirallisen talouden työntekijää oli tiukoilla. Heillä ei ole sosiaalista turvaverkkoa. Monet pienet yritykset kamppailivat selviytyäkseen pandemian aikana ja monet joutuivat lopettamaan toimintansa.

Maailman bruttokansantuotteen kasvu oli vielä 2017 +2,2 prosenttia, mutta kääntyi koronavuosina laskuun. Vuonna 2020 se oli -4,6 prosenttia. Monissa maissa talouskasvun odotetaan palaavan vasta pandemiaa edeltävälle tasolle.

Kansainvälisen matkailun palaaminen koronaa edeltävälle tasolle ennustetaan kestävän neljä vuotta. Maailmalla avoimen talouden maissa kansainväliset jätit käyttävät hyväkseen pienten yritysten ahdinkoa ja ottavat niitä haltuunsa.

Maailmantalous elpyy hitaasti koronasta ja taloudellinen toimeliaisuus saattaa pysyä pandemiaa edeltäneen tason alapuolella pitkään. Lisäksi Venäjän hyökkäys ahdistaa taloutta.

Korona on kasvattanut työttömien ja kouluttamattomien nuorten määrää. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa meillä on omat haasteemme, mutta maailman mittakaavassa nuorilla on suuri riski joutua syvään köyhyyteen ja osattomuuteen. Meidän on kyettävä rakentamaan toivon näkymää, jotta selviämme.

Kokous on Ruandassa, jossa sadan päivän kansanmurhassa tapettiin lähes miljoona ihmistä. Jos tällaisesta julmuudesta voi selviytyä suhteellisen toimivaksi ja kehittyväksi yhteiskunnaksi, voi selvitä lähes mistä tahansa. Mutta on oltava tahto ratkaista viheliäiset ongelmat.

Suuret kriisit tarjoavat maille ja poliittisille päättäjille mahdollisuuden analysoida vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. Joskus sanotaan, että hyvää kriisiä ei saa jättää käyttämättä politiikka uudistuksiin. On tärkeää, että uudistukset tehdään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämpien yhteiskuntien rakentamiseksi.

Tarja Filatov: Maahanmuutolla on monet kasvot

Suomessa puhutaan paljon työperäisestä maahanmuutosta. Tarvitsemme sitä. Hoiva-alalla katseet kohdistuvat yhä enemmän ulkomaiseen työvoimaan. Mutta miten rakentaa siirtolaisuutta ilman hyväksikäyttöä?

Ensimmäiset filippiiniläiset sairaanhoitajat tulivat Suomeen vuosia sitten. Filippiineillä on paljon työttömiä sairaanhoitajia, joten yhtälö näyttää reilulta.

Filippiinit on yksi maailman suurimmista työvoimareserveistä ja kymmenen prosenttia sen bruttokansantuotteesta koostuu ulkomailla työskentelevien rahalähetyksistä. Filippiinien keskuspankin mukaan rahalähetysten arvo on kymmeniä miljardeja euroja.

Reiluus ei ole helppo laji

Näyttää reilulta, mutta ei aina ole. Filippiiniläisiä sairaanhoitajia on houkuteltu sairaanhoitajan työhön, mutta työ on ollut jotain aivan muuta.

Filippiinien sairaanhoitajakoulutus on nelivuotinen korkeakoulutus. Sitä pidetään hyvänä, mutta silti Suomessa sairaanhoitajat tekevät hoiva-avustajan töitä. Joskus hoiva-avustajan palkalla, vaikka työ olisi vaativampaa. Työn ohessa voi kouluttautua lähihoitajaksi, mutta tie sairaanhoitajaksi on lähes mahdoton. Onko yhtälö sittenkään reilu?

Naiset muodostavat lähes puolet maailman siirtolaisista, mutta he kohtaavat erityisiä syrjinnän ja väärinkäytön muotoja. Suomi ei ole maista pahimpia, mutta puhtaita emme mekään ole. On syytä perään kuuluttaa eettisiä pelisääntöjä ja pidettävä huoli siitä, että laittomuuksia saadaan vähennettyä.

Kansainvälisesti siirtotyöläisnaiset tekevät työtä yleensä aloilla, jotka ovat vähiten suojattuja ja vähiten palkattuja, kuten kotitalousalalla. Kotitalouksissa työskennellään usein laittomina maahanmuuttajina.

Naisten oleskeluluvat ovat usein sidottu heidän miehensä oleskelulupaan. Tällainen riippuvuus haavoittaa. Naisten on jopa pysyttävä väkivaltaisessa parisuhteessa, koska muuten uhkaa karkotus.

Sukupuoleen perustuva väkivalta ja hyväksikäyttö, pakkoavioliitot ja naisten sukupuolielinten silpomiset voivat saada naiset hakemaan turvapaikkaa. Vaikka naiset ovat tällaisessa vaarassa, he eivät välttämättä saa pakolaisasemaa.

Ihmiskauppa, rikoksista julmin

Ihmiskaupassa on kyse toisen ihmisen hyväksikäyttämisestä. Uhrit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tekijä käyttää hyväkseen uhrin erehdystä, riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa ja ottaa tämän valtaansa.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea ihmiskaupan vastaiseen lainsäädäntöön ja uhrien auttamiseen. Ihmiskauppa on Suomessa kriminalisoitu rikoslaissa.

Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä vastaanotti alkuvuonna yhteensä 185 hakemusta asiakkaaksi ottamisesta. Se on enemmän kuin koskaan aiemmin. Alkuvuonna 2022 auttamisjärjestelmän asiakkaaksi otettiin 139 henkilöä ja heidän 26 alaikäistä lastaan. Kriteerit auttamisjärjestelmään pääsemiseksi ovat tiukat.

Suomessa uhriksi joutuneisiin oli kohdistunut erityisesti pakkotyötä (38 henkilöä), seksuaalista hyväksikäyttöä (16 henkilöä) ja pakkoavioliittoja (11 henkilöä). Useimmin hyväksikäytön kohteeksi joutui Irakin, Suomen, Vietnamin, Thaimaan, Filippiinien, Afganistanin, Venäjän tai Marokon kansalainen.

Ukrainalaisia ei vielä näy avustusjärjestelmässä, mutta pelkäänpä, että kohta näkyy. Ukrainalaiset naiset ja lapset ovat joutuneet pakenemaan Venäjän julmaa hyökkäystä ja sotaa. Heillä on siksi suuri riski joutua hyväksikäytetyksi eri maissa. Tästä on näkyvissä jo merkkejä eri puolilla Eurooppaa. Toivottavasti Suomessa osaamme auttaa emmekä alistaa.

Suomessa tunnistetaan eniten naisiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä ja miehiin kohdistuvaa työvoiman hyväksikäyttöä.

Kun taistelemme ihmiskauppaa vastaan, pitää varmistaa säädettyjen lakien täytäntöönpano. Kyse on resursseista, kyse ei ole vain rahasta vaan myös ihmisten osaamisesta ja toimivista käytänteistä.

Uhreille on tarjottava mahdollisuus saada tietoa oikeuksistaan, lääketieteellisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja oikeudellisiin palveluihin sekä turvallinen majoitus.

Suojele, älä syytä

Uusi teknologia mahdollistaa uudet tavat naisten hyväksikäytölle. Tarvitsemme vahvemmat sääntelykehykset, joissa verkkoturvallisuus asetetaan etusijalle. Suojele, älä syytä.

Näitä mietin, kun osallistun IPUn eli parlamentaarikkojen kansainväliseen yleisistuntoon ja naisparlamentaarikkojen foorumiin, jossa tänään keskustellaan siirtolaisuuden vaaroista ja ihmiskaupasta.

Jotta voimme suojella tyttöjä ja naisia hyväksikäytöltä tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. Tyttöjen päivän teemana on tytöt ja talous. Ihmiskauppa on valtava business, julma business. Sitä on kitkettävä kaikin keinoin.

Tarja Filatov: Parempi kotouttaminen on välttämätöntä

Kotouttamisessa on tärkeää muistaa, että ihmiset ovat erilaisia. Palvelutarve on täysin erilainen, jos ihminen on koulutettu ja tulee urbaanista ympäristöstä, kuin jos hän kouluttamaton ja tulee kehittymättömältä alueelta ja on lähes lukutaidoton. Aikaloikka Suomeen saapuvalla voi olla suuri.

Kotouttamissuunnitelma tai palvelutarvearvio ei saa olla rutiininomainen, vaan niissä on todella arvioitava ihmisen tarpeet.

Kotouttamislain uudistamisessa alkuvaiheen erityispalveluita kehitetään luomalla yhtenäinen kotoutumisohjelma työttömänä työnhakijana ja työvoiman ulkopuolella oleville maahanmuuttaneille sekä kansainvälistä suojelua saaville.

Uudistuksen tavoitteena on, että Suomeen muuttanut saisi matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa maahanmuuton syystä, elämäntilanteesta tai maassa asutusta ajasta riippumatta.

Kotouttamislain uudistus vahvistaa palveluiden yhteyttä työelämään.

Humanitäärisin perustein tulleiden kohdalla on tunnistettava ihmisten osaaminen ja hyödynnettävä sitä. Koulutuksen vastaavuuden tunnistamisessa ja osaamisen täydentämisessä on oltava toimiva mekanismi.

Kotoutumiskoulutuksessa keskitytään aiempaa enemmän työllistymistä tukeviin valmiuksiin ja kielitaidon kehittymiseen. Koulutus mahdollistaa osaamisen kehittämisen myös omaehtoisilla opinnoilla. Koulutuksessa on aina jatko-ohjaus kohti työelämää, yrittäjyyttä, koulutusta tai muita tarpeellisia palveluita.

Työllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen kaikkien maahan muuttaneiden kohdalla on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti työllisyys- ja koulutuspolitiikassa, lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikassa on tunnistettava maahanmuuttaneiden tarpeet.

Suoraan työhön tai opiskelemaan tulevien kohdalla juurtumisen ja osallisuuden tukeminen on tärkeää. Kyse ei ole vain siitä, miten maahanmuuttaja oppii suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat, vaan yhtä tärkeää on työelämän vastaanottavuus ja hyvä vuorovaikutus.

Humanitäärinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto on syytä pitää erillään, mutta molemmat tarvitsevat tukea tullessaan Suomeen. Myös työpaikan velvollisuuksia on syytä vahvistaa.

Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa. Vaikka meillä on työttömyyttä, on välttämätöntä ymmärtää, että ikärakenteemme ja alhaisen syntyvyyden vuoksi nykyistä hyvinvointivaltiota ei pidemmällä aikavälillä kyetä pitämään yllä ilman maahanmuuttajien työpanosta.

A-luokan osaaja ei tule tänne B-luokan kansalaiseksi. Osaajat haluavat tänne perheensä. Siksi ihmiset on kohdattava yksilöinä ja perheet kokonaisina.

Maahanmuuttaneiden työmarkkina-asema on heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Eroa on aktiivisesti kurottava umpeen.

Erityisesti maahanmuuttajanaiset tarvitsevat polkuja työhön. Pakolaistaustaisten työllisyysaste on muita maahanmuuttaneita matalammalla tasolla, mutta nousee maassaolon myötä.

Maahanmuuttaneiden matalampaa työllistymistä selittävät muun muassa kielitaitoon, koulutukseen, työkokemukseen ja tiedonsaantiin liittyvät haasteet, lasten hoitaminen kotona, syrjintä työmarkkinoilla sekä vähäiset suhteet valtaväestöön. Näiden ongelmien parempaan taklaamiseen uusi kotouttamislaki tähtää.

Tarja Filatov: Kovimmin huutavilla ei aina ole suurin hätä

Demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa kannattaa vaalia. Ilman vahvoja järjestöjä, jotka pitävät yhteiskunnassa heikoimpien puolta, demokratia typistyy herkästi kuulemaan vain vahvoja  ja etuoikeutettuja.

Miina Sillanpään päivänä 1. lokakuuta liputetaan kansalaisvaikuttamisen puolesta. Miina Sillanpää oli, kuten moni meistä järjestöaktiiveista, vahvatahtoinen persoona, joka teki väsymättä töitä paremman elämän puolesta kaikille.

Vuonna 1866 syntynyt tyttö, Vilhelmiina, joka varttui kovissa oloissa ja vaikeina aikoina.

Täytettyään 18-vuotta Vilhelmiina Riktig kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itsekin osaa lausua ja niin hänestä tuli meille kaikille tutumpi Miina Sillanpää. Rohkea nainen.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

Jokainen lapsi on pelastettava elämälle, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vatsaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on Ensi- ja turvakotien toiminta. Tänään juhlitaan Kanta-Hämeen perhetyön 25-vuotista taivalta. Yhdistys tarjoaa apua elämän vaikeissa muutoksissa. Se on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistys.

Yhdistykset tekevät yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan. 

Tukevat vauvaperheitä, tarjoavat turvaa ja apua lähisuhdeväkivallassa. Auttavat vaikeissa erotilanteissa, synnytysmasennuksessa jne.

Ensi- ja turvakotiyhdistykset kuulevat heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle.

Väkivalta, masennus, päihteet, ero ovat asioita, joita kukaan ei elämäänsä halua. Mutta kun ne astuvat kutsumatta kotiin, apua on saatava osaavasti ja vaikuttavasti.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys.

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. 

Korona on kasvatti avun tarvetta ja heikensi vauvaperheiden jaksamista. Koko kansakunnan stressitaso on korkeammalla kuin ennen koronaa. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa hintojen nousua ja tuo lisää stressiä monen perheen arkeen.

Yhteiskunnan resurssipula ei saa vaarantaa vauvan ja lapsen turvallista alkua elämälle

Odottavien ja vauvaperheille tärkeiden neuvoloiden resurssit eivät riitä ja siksi neuvolatoimintaa on vahvistettava. Huolehdittava, että lapsiperheiden tuki on riittävää uusilla hyvinvointialueilla.

Pienten lasten määräaikaistarkastuksista on koronan vuoksi tingitty tai niitä on tehty jopa erittäin lyhyinä videotapaamisina. 

Terveydenhoitaja ei ole välttämättä nähnyt lasta ollenkaan ja lapsen tilanteen arvio on perustunut vain vanhemman kertomaan.

Näissä olosuhteissa esimerkiksi masennusoireiden tai päihteiden vuoksi riskissä olevia jää tunnistamatta eikä heitä osata ohjata avun piiriin.

Ohjauksen puute on näkynyt ja näkyy siinä, että päihteitä käyttävien äitien kuntoutus on laskenut romahdusmaisesti, vaikka huumeiden käyttö on lisääntynyt.

Vaikeuskerrointa lisää se, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Heidän rekrytointinsa on vaikeutunut ja päteviä hakijoita on vaikea saada.

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute merkitsee sitä, että lasten ja perheiden tilanteen arvioinnit, tarvittavat palveluihin liittyvät päätökset ja maksusitoumukset viivästyvät sekä samalla avun saanti.

Ja lastensuojelussa asiakasmäärät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttoman suuria.

Nämä esimerkit kertovat sen, että meillä on yhä paljon työtä, jotta toteutuu Miinan toive siitä, että ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.”