Tarja Filatov: Täyttä elämää kaiken ikäisenä

”Vanhuutta ei voi ratkaista,
ystävät kalliit, sanoo isoäiti.

Sen kanssa on elettävä.
Sitä on siedettävä.

Sille on puhuttava ystävällisesti.
Sen kanssa on neuvoteltava.

Sen kanssa on pohdittava asioita,
tätä ilmiötä,
mysteeriä jopa.

Te jotka elätte nuoruutenne lumoissa
puoli vuosisataa ja ylikin,
mihin teillä on hätä? ”

Näin kirjoittaa Eeva Kilpi.

Suomen väestö on maailman vanhimpia. 65 vuotta täyttäneiden osuus Suomessa on 22 prosenttia. Osuus on maailman kolmanneksi korkein Japanin ja Italian jälkeen.

Ikääntyminen on onnistumisen indikaattori. Terveydenhuoltomme on mahdollistanut sen, että yhä useampi ihminen voi elää yhä pidempää.

1970-luvulla Suomessa oli vain kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, nyt heitä on jo noin 50 000. 

Ikäihmisten määrä kasvaa, mutta suurin muutos on kuitenkin siinä, millaisia ikäihmiset ovat. 

Vanhuuden roolit muuttuvat

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun ikäihmisistä puhuttaessa ajattelimme mielissämme kiikkustuolissa istuvaa huonokuntoista vanhusta. 

Nyt kartamme jopa sanaa vanhus, koska se ei kuvaa hyvin nykyajan aktiivista ja hyvinvoivaa ikäihmistä. 

Tämän päivän 70-vuotias eroaa aika lailla vaikkapa 1960-luvun 70-vuotiaasta. 

Terveelliset elämäntavat ja terveydenhoidon paraneminen ovat muuttaneet ikääntymistä. 

On alettu puhua myöhäiskeski-iästä, 65—75-vuotiaat eivät nykyään ole vanhuksia vaan myöhäiskeski-ikäisiä. 

Olipa ihminen minkä ikäinen tahansa, hän on aina oikean ikäinen. Me ikäännymme kaikki heti syntymämme jälkeen tasaisella tahdilla.

Ingrid Bergman on sanonut, että vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä; hengästyt hieman, mutta näkymä on paljon parempi!  Tämä on helppo allekirjoittaa. 

Ikääntyneet ihmiset ovat voimavarana

Ikääntyneiden ihmisten osaamista täytyy hyödyntää paremmin niin työelämässä, vapaaehtoistyössä kuin elämän arjessa. 

Neljä viidestä isovanhemmasta tukee lapsiperheiden arkea. 

Ystäväni oli Brysselissä arvostetussa ja hyvin palkatussa työssä, mutta hän palasi takaisin Suomeen. Kun kysyin miksi, hän vastasi, että siellä ei ole isovanhempia. Pienten lasten perheelle arvokasta tukea.

Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä. Ikäihmisten hoivapaikat eivät ikinä saisi riittävää määrää työntekijöitä, jos kaikki hoidettaisiin ympärivuorokautisessa hoivassa.

VAPAAEHTOISTYÖssä aktiivisia ovat ikääntyneet ihmiset. Moni aloittaa uuden uran toisten auttajana, kun jää eläkkeelle.

Viime vuosikymmenten aikana maailma on todella keskittynyt ihmisten fyysiseen hyvinvointiin. 

Elämänlaatua lisävuosiin

Sairauksia ja niiden parannuskeinoja tutkitaan paljon. Elinajan odote on kasvanut.

Kaiken tämän edistyksen keskellä olemme panostaneet aivan liian vähän elämän laadun parantamiseen ja vanhusten hyvinvoinnin kehittämiseen.

Koska elämme kauemmin, saamamme lisävuodet tulisi olla laatuaikaa? 

Elämäänsä tyytyväisiä iäkkäitä yhdistää joukko toimintatapoja ja asenteita. 

Monet näistä asioista voi itse tietoisesti valita: 

menneen hyväksyminen ja arvostaminen,

huumori ja leikillisyys, 

toivo ja aloitteellisuus, 

myönteinen suhtautuminen, 

iän myötä tulevien vaivojen sietäminen, 

sosiaalisuus, avoimuus uudelle,

muista välittäminen ja heidän auttamisensa

sekä halu antaa anteeksi ja olla kiitollinen.

Nämä suhtautumistavat synnyttävät elämäniloa, joka saa iäkkään ihmisen voimaan hyvin. 

Mielen hyvinvoinnille on tärkeää elämän tarkoituksellisuuden havaitseminen. 

Huomio voi olla lyhytaikaisissa onnen hetkissä ja kestävämmissä, syvää tyydytystä tuovissa elämään suhtautumisen tavoissa. 

Elämän haurauden hyväksyminen on tärkeää samoin menneen ja jäljellä olevan ajan arvostaminen. 

Ole armollinen itsellesi

Korkeassa iässä suhde elämään ja aikaan avartuu. 

Puhutaan ikäkerrostumista, jotka ovat samanaikaisesti läsnä. Vähän kuten puun vuosirenkaat tai sipulin kerrokset. 

Samoin ihmiset voivat kokea kuuluvansa sukupolvien ketjuun, olevansa osa sukupolvien helminauhaa ja ihmiskunnan taikka suvun jatkuvuutta. 

Näiden kokemusten kautta elämän rajallisuus näyttäytyy uudessa valossa osana elämän jatkumoa.

Tarkoituksellisuutta löytyy arjesta ja läheltä, erityisesti läheisistä ihmissuhteista. Hengellisyys, tyytyväisyys ja iloisuus sekä terveys ja arjen sujuvuus ovat tekijöitä, joita eläkeikäiset mainitsevat elämän tarkoituksellisuuden kokemisen lähteinä. (Harvard Grant Study, maailman pisin seurantatutkimus.)

Kannattaa olla itsellensä armollinen, ei murehtia sitä, että jotain jäi ehkä tekemättä, vaan hyväksyä itsensä ja hyväksyä menneisyytensä. 

Kun vaikkapa eläkeläisiltä itseltään on kysytty, mikä virkistää elämää, vastauksissa nousee esiin

muiden seuraan lähtemistä

monenlaista harrastamista 

osallistumista

muiden kanssa yhdessä tekemistä ja toimimista

esiin nousevat myös liikunta ja ulkoilu.

Joku on kiteyttänyt asian sanomalla:

”Ei jäädä neljän seinän sisälle. Muiden kanssa ajatukset muuttuvat paremmiksi.”

Viisaasti sanottu.

Asenne auttaa

Lisäksi eläkeikäisten parissa esiin nostetaan läheisten ja ystävien kanssa keskusteleminen, kokemusten jakaminen ja kuulluksi tuleminen.

Eläkeikäiset itse painottavat oman asennoitumisen merkitystä. 

Itseä pitää kuunnella ja omia arvoja noudattaa, mutta yhtä tärkeää on suhtautua asioihin rauhallisesti, kärsivällisesti ja myönteisesti. 

Eläkeikäisten näkemyksissä korostuu yksilöllisyyden huomioimisen tärkeys: on olennaista löytää juuri itselle sopivia harrastuksia ja tehdä sellaisia asioita, jotka itseä kiinnostavat. 

Liikkeelle lähtemisen motiiveista paras on tekemisestä ja toiminnasta saatava ilo, innostus ja virkistys. 

Keskusteluissa eläkeikäisten kanssa nousee toistuvasti esiin huoli niistä, jotka syystä tai toisesta jäävät syrjään ja voivat huonosti. 

Halu auttaa ja saada heikommassa asemassa oleville tukea on voimakas. 

Nämä kaikki asiat sopivat hyvän elämän ohjenuoraksi kaikenikäisille. 

Irti ikäsyrjinnästä

Ikävä kyllä kielteiset asenteet ja ennakkoluulot ikääntyneitä kohtaan heikentävät ikääntyneiden mielenterveyttä ja osallistumisen mahdollisuuksia. 

Ikäsyrjinnästä on syytä päästä eroon.

Jokainen meistä haluaa elää mahdollisimman terveen elämän, siksi meidän täytyy edistää tervettä ikääntymistä. Haasteemme on terveydenhoidon riittävyyden ja laadun takaaminen ikäihmisten määrän kasvaessa.  

Aktiivinen ikääntyminen on tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite ikääntyvissä yhteiskunnissa. 

Julkisessa keskustelussa aktiivisella ikääntymisellä viitataan usein palkkatyön tekemiseen ja työmarkkinoille osallistumisen kannustamiseen. 

Palkkatyöhön keskittyminen jättää varjoonsa sen, että aktiivinen ikääntyminen tarkoittaa muunlaista toimeliaisuutta, joka saattaa hyvinvointia ikäihmisille itselleen, heidän läheisilleen sekä yhteiskunnalle laajemmin.

Parinkymmenen vuoden kuluttua joka kuudes suomalainen on yli 75-vuotias. 

Nyt 75-vuotiaita on Suomessa yli 600 000 ja jo neljän vuoden päästä 700 000. 

Kun olin lapsi, niin oma äitini oli mielestäni ikivanha. Kun täytin kolmekymmentä, hän oli paljon nuorempi.

Minusta ongelma ei ole suomalaisten ikääntyminen, vaan se, että työikäisten määrä vähentyy ja lapsia syntyy aina vain vähemmän. 

Kullan kallis terveys

Terveys on yksi tärkeimmistä asioista hyvän ikääntymisen rakentamisessa. Terveydenhuolto tärkeimpiä palveluitamme.

Ikääntyneiden osuudessa on kasvavia eroja eri kunnissa. Espoossa yli 65-vuotiaiden osuus on 15.1 prosenttia, Ilomantsissa osuus on 45,1 prosenttia. 

Yli 65-vuotiaden osuus Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on 26,9 %, kun se Etelä-Savon hyvinvointialueella on 33 ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueella vain puolet 16,4 %.  

Hämeenlinnassa 27,1 %, Forssassa 32,9 %, Riihimäellä 24 %. 

Haasteet palvelujen turvaamisessa ovat suuret. Meillä Kanta-Hämeessä tilanne ei ole huonoin, mutta ei helppokaan.  

Tuotamme palvelumme jo valmiiksi tehokkaasti, joten talouden tasapainottamisen haasteet eivät ole helppoja.  Lisää haastetta on tuonut hallituksen tiukka linja hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitukseen.

Hintojen ja korkojen nousu rasittaa rankasti hyvinvointialueiden rahoituspohjaa. Laista tuleva velvoite tasapainottaa talous on tiukka ja sitä pitää noudattaa. Nopeat välineet ovat kuitenkin vähissä. 

Lainaa ei saa ottaa, verotusoikeutta ei ole, maksut on säädelty ja työllisyyden ja palkkojen nousun tuomat kasvaneet verotulot eivät kerry hyvinvointialueille kuten kunnissa.

Vaikuttavuutta ja tuottavuutta voidaan nostaa ja sillä saadaan säästöjä, palveluketjuja parantaa, integraatiota syventää, ylimääräisistä tiloista voidaan hankkiutua eroon, teknologiaa voidaan hyödyntää entistä paremmin jne. Keinoja on, mutta ne eivät tuota heti. 

Erityisen haasteelliseksi tilanteen tekee se, että tiedossa olevia jälkirahoituksia ei saa budjetoida etukäteen. Tämä tiukentaa tasapainottamisvelvoitetta.  

Esimerkiksi tiedämme jo nyt, että hyvinvointialueiden alijäämät ovat noin 1,3-1,5 miljardia. 

Valtio kattaa nämä jälkikäteen, mutta tulossa olevia rahoja saa budjetoida vuodelle 2025 vain noin 600 000 euroa?  

Nämä kikkailut vaikeuttavat budjettien tekemistä ja ohjaavat voimavarat väärin kohdennettuihin nopeisiin säästöihin sen sijaan, että tekisimme rakenteellisia uudistuksia, jotka tuovat kestävää säästöä.

Ajattelen, että juuri nyt olisi hallitukselta fiksua pidentää tasapainovelvoitteen aikaa väliaikaisesti. Se mahdollistaisi paljon fiksummat säästöt. 

Lumityöt on osa saavutettavuutta

Kuntien tehtävänä puolestaan on edistää iäkkäiden asukkaidensa hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. 

Ikäystävällinen kunta luo mahdollisuuksia hyvään elämään kuunnellen iäkkäiden asukkaittensa toiveita ja tarpeita heidän omannäköisensä elämän rakentamiseen.

Ikäihmiset hyödyntävät monipuolisesti kuntien tarjoamia palveluita. Ne eivät rajoitu ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka usein tuntuu, että juuri niistä puhutaan eniten.

Kunta vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia palveluita on tarjolla, miten helposti ne ovat saatavilla, kuinka lähellä ne sijaitsevat ja miten selkeästi ne muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Palveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa monin eri tavoin. Palvelut voivat sijaita fyysisesti lähellä, liikkua asiakkaiden luokse tai olla sähköisinä palveluina paikasta riippumattomia. 

Tärkeää on varmistaa, että palvelut vastaavat iäkkäiden asukkaiden tarpeisiin ja ovat helposti käytettävissä tukien ikäihmisten mahdollisimman itsenäistä ja mielekästä elämää. 

Se miten bussit kulkevat, 

onko kävelyreiteillä tuoleja, joilla voi huilata

kuinka hyvin lumet luodaan teiltä ja jalankulun väyliltä ei ole yhdentekevää. 

Miten osaan olla vanha

Äidit eivät synnytä veronmaksajia, vaan vauvoja. 

Hyvinvointivaltion idea on, että me kaikki osallistumme kustannusten maksamiseen ja me kaikki hyödymme silloin, kun apua tarvitsemme. 

Siksi on tärkeää, että talouden tasapainottaminen tehdään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. 

Suomessa on vallinnut yhteinen näkemys siitä, että kannamme yhdessä laajaa sosiaalista vastuuta. 

Hyvinvointivaltion verotus, tulonjakopolitiikka, sosiaaliturva ja palvelut ovat yhdessä toimineet liisterinä, jossa olemme kaikki kiinni. 

Nyt tämä yhteys uhkaa murentua. Kun säästöjä etsitään ja taloutta tasapainotetaan on toimet asetettava kunkin kantokyvyn mukaan. 

Sama koskee palveluita. Niitä on järjestettävä ihmisten tarpeen mukaan. 

Hyvät kuulijat, Eeva Kilpi on kysynyt ”Miten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori? ”

Ehkä olemista helpottaa se, sanotaan:

Kun ihminen on kahdenkymmenen, hän tietää kaiken. Ollessaan kuudenkymmenen hän toivoo, että olisi jotain, mitä hän todella tietäisi. 

Hyvät ystävät, joku viisas on sanonut, että

”Ruumiin rapistuminen on vanhenemisen haittapuoli, mutta suuret edut iän karttumisesta ovat lisääntynyt älykkyys ja ymmärrys asioista, itsevarmuuden ja omanarvontunteen lisääntyminen. Niitä en kuitenkaan vaihtaisi vetreämpään ruumiiseen.”

Kaikkea emme voi koskaan tietää, mutta sen tiedämme, että kaikkina aikoina on syytä elää täysillä.

(Puheenvuoroni Eläkeläisten hyvinvointia koskevassa seminaarissa Hämeenlinnassa 12.12.2023)

Tarja Filatov: Nuoruus on kuin painekattilassa kiehumista

Nuoruudestani on jo paljon aikaa, joten yritän arvailla, mitä nykynuori ajattelee ja kokee. Mutta rohkenen kirjoittaa siitä, miltä nykynuoruus näyttää täältä kuusikymppisen perspektiivistä 

Nykynuoruus näyttää painekattilassa kiehumiselta. Pitäisi kypsyä nopeasti. Kasvurauhaa ei juuri ole eikä kasvukipuja juuri sallita. Oman identiteetin etsiminen elämän eri alueilla ei ole helppoa, koska mahdollisuuksia on lukemattomia.

Pitäisi opiskella nopeasti ja hyvin, jotta pääsee opiskelemaan ammatin nopeasti ja hyvin, jotta työllistyy nopeasti ja hyvin.

Pitäisi näyttää kauniilta ja hyvinvoivalta, olla aktiivinen ja energinen, koska muutkin ovat. Tai ainakin niin suodatettu somemaailma vakuuttaa. 

Lisäksi tulee huoli ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, sodasta, pandemioista, hallitsemattomista pakolaisaalloista ja monista muista aikamme viheliäisistä haasteista. 

Osaan kuvitella mitä nuori minä tuntisi näissä kaikissa paineissa. Joko musertuisin itsetuntokriisiin tai pistäisin kampoihin niin, että ryskyy. Molempia taisin tehdä jo oman aikani keveämmissä paineissa.

Yksikin harrastus auttaa nuorta 

Ystävät, palvelut, oma perhe sekä yksilön kyvyt mainittiin nuorisobarometrissa tärkeimpinä asioina, jotka auttavat nuoria selviytymään vaikeista tilanteista. 

Korona ja sen jälkeen lisääntynyt etäily ehkä muutkin elämäntapamuutokset ovat aiheuttaneet sen, että nuoret tapaavat toisiaan harvemmin kuin ennen. Siksi on tärkeää vahvistaa yhtesöllisyyttä. Yks keino on harrastusmahdollisuuksien lisääminen. Harrastaminen tuo nuorten arkeen yhteisöllisyyttä ja kuuluvuuden tunteita. 

Marinin hallitus laittoi liikkeelle Suomen harrastamisen mallin, jossa pyritään turvaamaan nuorille mahdollisuus harrastaa, koska se on hyvä takuu syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutumista vastaan.

Tänä aikana on erityisen tärkeää pitää huolta jokaisen nuoren mahdollisuudesta mielekkääseen harrastamiseen. Juuri tänä aikana on suuri riski, että harrastusmahdollisuudet heikkenevät. Tai ainakin jakautuvat. 

Hinnat nousevat, kuntien rahoitusta leikataan, järjestöjen rahoitukseen on tulossa isoja leikkauksia, tämä saattaa johtaa harrastusten kallistumiseen. Samaan aikaan perheiden tulot pienenevät, koska hnnat nousevat, etuudet pienenevät jne. Kierre vaatii aktiivista otetta, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa.

Heikommassa asemassa olevat, kuten työttömät, ilman opiskelupaikkaa olevat nuoret ja vähemmistökokemuksia omaavat nuoret, kokevat kuuluvansa yhteisöihin muita heikommin. 

Opiskelijat uuvutetaan

Tutkimuksen mukaan yli puolet nuorista aikuisista kokee, että nuorten pahoinvointi johtuu toimeentulon ongelmista. Yksinäisyys sekä liian suuret odotukset ja riittämättömyyden tunne mielletään yleisiksi pahoinvoinnin aiheuttajiksi. Emme saisi lisätä nuorten toimeentulohuolia. Siksi leikkausten kasautuminen nuorille on vaarallista.

Säästäminen nuorten toimeentulosta ja tuesta saattaa tullaa sairaan kalliiksi.

Opiskelu on investointi itseen. Opiskelijan toimeentulon ei tarvitse olla yhtä korkea kin eläkeläisen, mutta kuinka niukka se saa olla?

Nuorena on oikeus elää täyttä elämää. Jos koko elämä muodostuu sitkun-ratkaisuista, nuoruus menee elämättä ohi. Opiskelijoille on tolkutettu, että ottakaa lainaa ja opiskelkaa nopeasti, niin saatte osan lainasta anteeksi. Korkojen ollessa lähellä nollaa tämä oli vielä joten kuten siedettävää. Mutta nyt tilanne on toinen. Korot ovat nousseet, elämisen hinta on noussut.

Nyt opiskelijoille toitotetaan, että opiskelkaa ja menkää töihin. Töitä on kyllä tarjolla. Niin ja ottakaa sitä lainaa, josta saatte osan anteeksi, jos olette tarpeeksi nopeita opinnoissanne.

Töitä on tarjolla merkittävästi vähemmän kuin vuosi sitten. Moni törmää töitä hakiessaan siihen, että on ylikoulutettu tiettyihin tehtäviin, mutta ei vielä valmistunut toisiin. Työt eivät rytmity opiskeluaikatauluihin, vaan opinnot työaikatauluihin. Tämä viivyttää valmistumista. 

Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa. Suomi tarvitsee opiskelleita nuoria. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että nuoren opintopolkua ei liiaksi kuormiteta. 

Pätkätyö luo hetken moraalia

Kestävyysvaje, huoltosuhde, inflaatio, korkojen nousu ovat aikamme mörköjä. Niihin liittyy aitoa haastetta, mutta myös yön pimeydessä kasvatettuja kauhuja. Niihin pitää löytää ratkaisuja, mutta niiden varjolla ei saisi oikeuttaa toimia, jotka tuhoavat nuorten tulevaisuuden uskoa ja unelmia. Ratkaisujen pitäisi olla sukupolvien näkökulmasta reiluja ja tulonjaon näkökulmasta oikeudenmukaisia.

Jos samaan aikaan helpotetaan pätkätöiden teettämistä ja heikennetään irtisanomissuojaa saatetaan saada muutama työpaikka lisää. Mutta saadaanko pitkällä aikavälillä työvoimaa? Kannattaa muistaa, että pätkätyöt synnyttävät hetken moraalia. Jos työnantaja ei sitoudu työntekijöihinsä, eivät työntekijätkään sitoudu työhönsä.

Ennemmin kannattaisi panostaa nuorten koutsaamiseen työuran alkupäässä. Kaikki eivät ole heti osaavia, tehokkaita ja itseohjautuvia työntekijöitä. Moni tarvitsee enemmän ohjausta ja perehdytystä, koska työelämä on monimutkaistunut.

Tarja Filatov: Hyvinvointi tarvitsee demokratiaa

Demokratia on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Ilman sitä on lähes mahdoton rakentaa oikeusvaltiota tai hyvinvointivaltiota.

Demokratialle on tyypillistä ihmisten kansalaisoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, kuten sananvapaus, yhdistymisvapaus ja mielipiteenvapaus. Demokratiassa pidetään huolta ihmisten yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Oleellista on, että demokratiassa kansalaisilla on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. 

Minimissään tämä on vaaleissa äänestämistä ja edustuksellista demokratiaa. Mutta vahvempi, osallistava demokratia edellyttää enemmän. Ja siihen meidän tulee pyrkiä.

Ajattelen, että demokratiaan kasvetaan lähellä. Jos ihminen ei voi vaikuttaa oman päiväkodin, koulun, työpaikan tai kuntansa asioihin, on vaikea uskoa, että valtakunnallisiin puhumattakaan globaaleihin asioihin voidaan vaikuttaa.

Demokratiassa on muistettava, että sillä, joka huutaa kovimmin, ei välttämättä ole suurin hätä. On pyrittävä lukemaan yhteiskunnan hiljaisia signaaleja ja etsittävä keinoja kuulla heitä, jotka eivät aina edes näy.

Nykyisin puhutaan paljon osallisuudesta ja osallistamisesta. Keskustelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että koetaan demokratian olevan kriisissä, koska äänestysprosentit laskevat ja aktiivisuus/passiivisuus jakautuvat. 

Pitäisi miettiä sitä, ketkä pääsevät mukaan demokraattisiin prosesseihin ja millä ehdoilla? 

Miksi hyvätuloisten äänestysprosentti on korkea, mutta pienituloisten matalampi? 

Miksi korkeakoulutetut ovat aktiivisempia ja matalammin koulutetut vähemmän aktiivisia? 

Pitäisikö ylipäätään puhua aktiivisuudesta ja passiivisuudesta?  

Usein vaaleilla valitut edustajat kunnissa, hyvinvointialueilla ja eduskunnassa ovat suhteellisen koulutettuja, hyvätuloisia ja parempiosaisia. Muut vahvat vaikuttajat kuuluvat etuoikeutettujen joukkoon. Näin päätökset herkästi suosivat saman viitekehyksen ihmisiä. 

Tästä taas seuraa se, että heikommassa asemassa olevat ihmiset kokevat, että he eivät voi vaikuttaa. Ja sitten vielä etuoikeutetussa asemassa olevat syyttävät heitä passiivisuudesta. 

Joskus jopa tuntuu siltä, että osallisuudesta on tullut hieman kärjistetysti sanottua orwellilainen uussana, koska modernissa yhteiskunnassa ei haluta puhua köyhyydestä ja sen luomasta osattomuudesta. 

Ei saa olla niin, että ensin työnnämme ihmisiä yhteiskunnan ulkoradoille ja sitten kehitämme osallisuusprojekteja.

Ei saa olla niin, että kehitetään vain osallistamisen välineitä, mutta unohdetaan juurisyihin puuttuminen. Molempia tarvitaan. 

Molempia tarvitaan. Juurisyihin puuttumista ja uusia osallisuuden välineitä.

On tärkeää, että osallisuus on aitoa. Ihmisillä pitää olla aito oikea mahdollisuus vaikuttaa. Harva haluaa käyttää aikaansa turhaan.

Joku on joskus viisaasti sanonut, että ihminen on usein paras kertomaan, mistä kenkä puristaa, mutta sama ihminen ei välttämättä paras tekemään hyvää kenkää.  

Tästä ei mielestäni voi tehdä sitä johtopäätöstä, että vain he, jotka osaavat tehdä hyviä kenkiä ovat oivallisia vaikuttamaan siihen, millaisia kenkiä tehdään. 

Vaikuttamista ei saa mystifioida vaikeaksi, vaan kynnyksiä on madallettava.

Osallistamisprojekteissa kysytään usein mitä sinä haluat? Mutta onko kysymys riittävä? 

Pitäisikö kysyä, mikä olisi reilu ratkaisu tähän ongelmaan. Päätöksenteossa on otettava huomioon koko yhteiskunta.

(Puhe Kansalaisparlamentissa 11.11.2023. Kansalaisparlamentti on puntaroivan osallistumisen muoto, jossa 600 suomalaista pääsee tuottamaan omaa näkemystään eduskunnan päätöksenteon pohjaksi.) 

Tarja Filatov: Suomi tarvitsee eheyttävää yhteiskuntapolitiikkaa

Kenellä on valta määrittää tulevaisuuden haasteita? Kenellä on tulevaisuusvaltaa?

Määrittyykö tulevaisuuden haasteen yksinomaan ekonomistien ja kamreerien puheista? Onko talouden velka ainoa politiikkaamme ohjaava asia? 

Suomi ei ole velkakriisin partaalla, vaikka julkisesta puheesta syntyy sellainen kuva. Meillä on aikaa ja mahdollisuus taittaa velkaantuminen harkiten useammassa vaalikaudessa.  Näin olisi viisasta tehdä, koska silloin vauriot olisivat pienemmät.

Koska urakka on yhtä vaalikautta pidempi on tärkeää, että ratkaisuja tehtäisiin mahdollisimman laajalla pohjalla, ettei synny vastaiskua, joka johtaa eestaas sahaavaan politiikkaan. Koska se tuhlaa yhteiskunnan voimavaroja.

Velkaa pitää taittaa, mutta se on tehtävä oikeudenmukaisesti, jotta yhteiskunnan eheys ei heikkene. Eriarvoistuminen, empatiavaje, syrjäytyminen eivät saa kasvaa, koska ne kasvattavat terveys- ja hyvinvointieroja.

On pohdittava, näkyykö palveluja tarvitsevan ihmisen tarpeet ja haasteet hyvinvointialueilla riittävästi vai tuijotammeko hätäpäissämme lyhyeen tähtäimen säästöjä? 

Hyvinvointialueet eivät ole taloutta varten. Ne ovat apua tarvitsevaa ihmistä varten. Suomi on maailman kolmanneksi vanhusvoittoisin maa. Tämä kertoo siitä, että kohtaamme ikääntymisen haasteet nopeammin kuin muu Eurooppa. 

Ikääntyminen on onnistumista. Hyvinvointivaltio on onnistunut kasvattamaan elinikää. Meidän on onnistuttava myös pidentämään ihmisten työuria ja työllisyyttä, jotta järjestelmämme kestää.  

Suomen talouden erot muihin Pohjoismaihin johtuvat isolta osin pienemmästä maahanmuutosta. 

Maahanmuutto lisää työvoimaa ja sitä kautta kasvun edellytyksiä. Ilman emme pärjää, mutta maahanmuutto ei automaattisesti tuo kasvua, vaan on huolehdittava, että ihmiset pääsevät töihin. Kotimaista työttömyyttä on taitettava koulutuksella ja paremmilla palveluilla.

Hyvinvointialueet ovat vaikean paikan edessä. 

Korona jätti jälkeensä suuren hoitovelan. Henkilökunnan saatavuus muodostaa pullonkaulan palvelujen kehittämiselle. 

Hintojen ja korkojen nousu rasittaa rankasti hyvinvointialueiden rahoituspohjaa. Laista tuleva velvoite tasapainottaa talous on tiukka ja sitä pitää noudattaa. Nopeat välineet ovat kuitenkin vähissä. 

Lainaa ei saa ottaa, verotusoikeutta ei ole, maksut on säädelty ja työllisyyden sekä palkkojen nousun tuomat kasvaneet verotulot eivät kerry hyvinvointialueille kuten ne kertyivät kunnissa.

Vaikuttavuutta ja tuottavuutta voidaan nostaa ja sillä saadaan säästöjä, palveluketjuja parantaa, integraatiota syventää, ylimääräisistä tiloista voidaan hankkiutua eroon, teknologiaa voidaan hyödyntää entistä paremmin jne. Keinoja on, mutta ne eivät tuota taloushyötyä heti. 

Ajattelen, että juuri nyt olisi fiksua pidentää tasapainovelvoitteen aikaa väliaikaisesti. Se mahdollistaisi paljon fiksummat säästöt. 

(Kolumni on julkaistu Itä-Hämeessä lokakuussa)

Tarja Filatov: Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat kasvattaa lähisuhdeväkivaltaa

Kaikki eivät ole turvassa, eivät edes kotona. Avopuolisoiden tekemät perheväkivaltatapaukset kasvoivat vuodessa yli 20 prosenttia.  

Tilastokeskuksen uudet tiedot ovat hälyttäviä ja kertovat, että jokainen ei todellakaan ole turvassa. Viranomaisten tietoon eivät tule läheskään kaikki lähisuhdeväkivaltatapaukset, joten kasvu voi olla suurempaakin. 

Väkivallan ympärillä oleva vaikeneminen on vaarallista. Väkivalta luo väkivaltaa ja vaikeneminen tästä luo väkivaltaa. Jos kokemusta ei pureta puhumalla, voi väkivalta löytää uuden kohteen. Vaikenemalla ylläpidämme tätä kierrettä. 

Väkivalta murentaa itsetuntoa, itseluottamusta ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämä tekee elämästä kestämätöntä. Vaikenemisen taustalla on yhä häpeä ja vääristynyt yksityisyyden suojaaminen.  

Miksi naisiin kohdistuva väkivalta ei nouse isoihin otsikoihin?

Suomessa on noussut vahvaan julkiseen keskusteluun nuorisojengit ja niiden väkivaltaisuus. Tämä on hyvä asia. Kun ongelmat tiedostetaan, niihin voidaan puuttua. Väkivalta on sairasta vallankäyttöä ja siihen liittyy yhä nöyryyttävämpiä muotoja. Väkivallan muutosta pitäisi tutkia enemmän, jotta osaisimme löytää osuvampia ehkäisykeinoja. 

En jaksa olla ihmettelemättä, miten vaiettua naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta yhä on. Uhreista yhä naisia on 74 prosenttia. Ikävä kyllä myös miesuhrien määrä on kasvanut. 

Sosiaaliturvaan suunnitellut leikkaukset koskevat kipeästi naisia ja tekevät parisuhteessa ihmiset taloudellisesti enemmän toisistaan riippuvaisiksi ja tämä saattaa vielä entisestään lisätä tilanteiden kärjistymistä ja lähisuhdeväkivaltaa. 

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa perheväkivallassa on tasaisempi sukupuolijako. Myös tekijät lapsiin kohdistuvissa väkivaltaisuuksissa jakautuvat hieman tasaisemmin. Syyllisiksi epäillyistä väkivallan tekijöistä miehiä on 65 prosenttia. Aikuisten naisten kohdalla luku on 76 prosenttia. 

Lähisuhdeväkivaltaa enemmän kuin Maarianhaminassa asukkaita

Viranomaisten tietoon tulee vain osa väkivallasta. Lähisuhdeväkivaltatapauksia tietoon tuli 11 800. Jos vertaamme lukua suomalaisten kuntien asukasmääriin, niin enemmistö meistä asuu kunnissa, joissa koko väkiluku on puolet tästä. Maarianhaminassa on vähemmän asukkaita kuin viranomaisten tietoon tulee lähisuhdeväkivaltatapauksia. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja suuri tasa-arvo-ongelma. Se on Suomessa huomattavan yleistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Silti se vaietaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kustannukset ovat terveydenhuollossa vuosittain 150 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi väkivallan kokijat käyttävät runsaasti sosiaali- ja oikeuspalveluita. Inhimillinen ja taloudellinen hinta on korkea myös väkivaltaisissa perheissä elävien lasten kohdalla. Syrjäytymisriski kasvaa huomattavasti. 

Miehiin kohdistuu paljon erilaista väkivaltaa

Naiset ja miehet kohtaavat väkivaltaa suunnilleen saman verran. Väkivallan muodoissa on kuitenkin eroja.  

Naisiin kohdistuu väkivaltaa tyypillisimmillään kotona ja muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Vuoden 2021 rikosuhritutkimuksen mukaan lähes viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Naiset joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja erityisesti oman kumppanin tekemän väkivallan uhriksi. 

Miehet kohtaavat väkivaltaa selvästi naisia useammin julkisilla paikoilla. Miehet ovat useammin uhreina vakavissa väkivaltarikoksissa ja henkirikoksissa, jotka tapahtuvat usein yksityisasunnoissa.  

Naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta on erilaista. Molempiin on syytä puuttua tiukemmin. Keinot puuttumiseen ovat kuitenkin erilaisia, koska väkivallan taustalla olevat syyt ovat erilaisia.

Tarja Filatov: Asumistuki takaa kaikille lapsiperheille säällisen asumisen

Lämpimät onnittelut kuusikymppiselle Miina Sillanpää seuralle. Onnittelut kaikille ihmisille, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa Miinan hengessä.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, naisten ja lasten aseman vanhusten aseman parantaminen, köyhyyden sekä huono-osaisuuden vähentäminen ja palvelijattarien elinolojen parantaminen olivat Miinalle sydämen asioita.

Miina Sillanpään syntyessä ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Miina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun ja siinä ne elämän ohuet eväät olivatkin.

Peruskoulusta ei kukaan vielä haaveillut. Meidän aikanamme on rakennettu oppivelvollisuus, jossa jokaisella lapsella on oikeus opiskella maksuttomasti 18 ikävuoteen asti. Iso haasteemme on kuitenkin yhä se, että oppimisen laatu paranee.

On tärkeää, että jokainen nuori oikeasti saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin ja että hän saa tarvitsemansa tuen. Tällä turvataan ehjempää elämää ja parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Miina meni 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12-tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle. Kaupanpäällisenä Minna sai käydä tehtaan koulua.

Nyt on syytä rakentaa jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Ei suinkaan lopettaa aikuiskoulutustukea, vaan kehittää sitä. 

Työnantajilla tulee olla oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Yksilöllä oma vastuunsa vastata osaamisen muuttuviin haasteisiin. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. 

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. 

Silti me taistelemme ikääntyvässä Suomessa hyvinvointipalveluiden  turvaamisesta. Erityisesti vanhusten palveluissa meillä on paljon parannettavaa.

Lasten ja nuorten kohdalla on kyse syrjäytymisen syvenemisen ehkäisystä. Sitä ei ehkäistä lastensuojelun jälkihuollon romuttamisella eikä mittavilla sosiaaliturvan leikkauksilla, jotka lisäävät huomattavasti lapsperheköyhyyttä. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti vauvaperheköyhyys jättää elinikäisen jäljen.

Luulenpa, että Miina nousisi barrikadeille vastustamaan sosiaaliturvaan suunniteltujen lapsikorotusten leikkaamista ja muistuttaisi, että kyse ei ole vain vanhemmista, vaan esimerkiksi työttömän vanhemman perheessä elävistä lapsista.

Hän muistuttaisi, että jopa YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.

Hän vääntäisi rautalangasta, että asumistuki on rakennettu sitä varten, että pienituloiset lapsiperheet voivat asua säällisesti. Ikävä kyllä nyt suunnitellut leikkaukset vaikeuttavat monen työssäkäyvänkin lapsiperheen asemaa, puhumattakaan yksinhuoltajaperheen elämää.

Hän puhuisi voimakkaasti sosiaaliturvan leikkausten kasaantumisvaikutuksista.

Itse asiassa leikkaukset voivat vaikuttaa negatiivisesti lähisuhdeväkivaltaan, sillä tukia leikattaessa tehdään naisista taloudellisesti riippuvaisempia kumppaneistaan, jolloin lähtö väkivaltaisista suhteista käy entistä vaikeammaksi.

Naisten työmarkkina-asema uhkaa heiketä

Monet työmarkkinoille suunnitelluista leikkauksista  iskevät erityisesti naisiin. 

Palkaton sairaspäivä osuu kipeästi  naisvaltaisille hoiva-, koulutus- ja palvelualoille. 

Valtakunnan sovittelijalle suunniteltu neuvottelukatto betonoi naisten ja miesten väliset palkkaerot, koska työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan seggregoituneet. 

Määräaikaisten työsopimusten perusteiden poisto  lisää naisille tyypillisempiä epätyypillisiä töitä.

Sovitellun päivärahan heikennykset osuvat palvelualoilla vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviin naisvaltaisten matalapalkka- alojen työntekijöihin. 

Epävarmuus työmarkkinoilla ja elämässä kasvaa.

Tulevaisuuden “Miinahaasteet”

Uusia haasteita, joita Miinan hengessä tulee pohtia tasa-arvon ja  yhdenvertaisuuden näkökulmasta on monia.

Esimerkiksi teknologian ja tekoälyn mukanaan tuomat mahdollisuudet voivat helpottaa naisvaltaisten alojen työtä ja antaa työssäkäyville ihmisille paremmin aikaa perheelleen. 

Mutta samaan aikaan tulisi pohtia tekoälyn riskejä tasa-arvolle, algoritmien syrjivyyttä sekä digiköyhyyttä, joka syrjäyttää ja jättää ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle.

Palvelijattarien aseman parantamisesta olemme siirtyneet aikaan, jossa alustatalouden työntekijöistä iso osa jää aikamme työelämän pelisääntöjen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle.  Wolt ja Foodora helpottavat monen elämää, kuten palvelijattaret aikanaan, mutta millä inhimillisellä hinnalla?

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon pysäyttäminen tulisi rakentaa taloudellisesti reilusti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Toimia tulisi pohtia sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden sekä tulonjaon näkökulmasta.

Raha ohjaa käyttäytymistämme, mutta haittaverot koskettavat kipeimmin pienituloisia. 

Reilumman vihreän siirtymän toteuttamiseksi on luotava kannusteita kulutuksellemme ja yritysten tuotannolle,  mutta muutettava verotusta ja sosiaaliturvaa siten, että köyhimmät eivät kärsi eniten.

Miinan hengessä voi ajatella maahanmuuttoa. Ei vain siitä näkökulmasta, mikä on työvoiman tarve Suomessa, vaan siitä näkökulmasta, miten turvataan maahanmuuttajille yhdenvertaiset elämisen edellytykset. Ja miten  vähennetään rasismia. 

Kannattaa muistaa, että ensimmäisen luokan osaaja ei tule Suomeen toisen luokan kansalaiseksi.

Maahanmuutolla on aina vaikutusta lähtömaassa. Miten luomme eettiset kestävän järjestelmän, joka ei vain riistä köyhien maiden osaavinta inhimillistä pääomaa rikkaiden maiden työvoimapulan katteeksi? Miten kykenemme luomaan reilummat pelisäännöt?

Miina oli aikanaan huolissaan vanhusten oloista. Olot ovat parantuneet, mutta yhä samaa huutolaisilmiötä on olemassa. Edelleen kysymme, kuka ja miten hoidetaan halvimmalla. Tämän ajan inhimilliseen hoivaan on vielä matkaa.

Sosiaalista pääomaa pitää vahvistaa

Ajattelen että nykyaikana ja tulevaisuudessa me tarvitsemme entistä enemmän sosiaalista pääomaa, rajojen ylittämistä, demokratian ja osallisuuden vahvistamista.

Koronan jälkeen ja Venäjän synnyttämän sodan seurauksia ei hoideta pelkällä talous- ja työllisyyspolitiikalla. Suomen visio ei voi olla velattomuus, vaikka velan taittaminen on välttämätöntä. Sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan, sodan ja energiakriisin seurauksena Suomi on velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Mutta Miinan hengessä on syytä vaalia työn laatua ja siitä saatavaa toimeentuloa.

Vaikea tilanne on jo nyt johtanut eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Kannattaa muistaa, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä. Vahvojen on pidettävä heikompien puolta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan. 

Paljon puhutaan siitä, että velkaa ei saa jättää lapsillemme.

Velkaa on monenlaista. Rahavelka on vain yksi. 

Ilmastovelka on kaikkein vaarallisinta velkaa. 

Osaamisvelka syö tulevaisuuden selviytyminen rakennuspalikoita.

Mielenterveysvelka tuhoaa nuoria elämiä. Ja huutaa tällä hetkellä toimivampia ratkaisuja.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Miinalla oli tapana sanoa, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. 

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Miina taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Yhä on rohkeaa kuulla osattomien ääntä ja taistella heidän oikeuksiensa puolesta, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. Otettava oppia historiasta, kohdattava nykypäivän haasteet, ja pidettävä huolta tulevasta, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Vielä kerran onnea Miina Sillanpää seuralle ja menestystä Miinan perinnön vaalimisessa!

(Puheenvuoroni “Miina Sillanpää seura 60 vuotta” juhlassa 29.9.2023)

Tarja Filatov: Asunnon pitää tuntua kodilta - Asuntopolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikka

”Liisankadulla samassa talossa
kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike
on mun kotini 
vessa, vesiposti, keittokomero ja huone.”

Vessa vesiposti keittokomero olivat laulussa naapurin kanssa yhteiset ja huoneessa asui kuusi ihmistä. Muistan laulun lapsuuden rallatuksista ja ihmettelin, mikä ihme se vesiposti oikein on.  Mietin lapsena, miten vettä voi lähettää kirjekuoressa.

Pentti Saarikosken runo kuvaa hyvin elämisen arkea 1960-luvun Helsingissä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikaan. Voimakas kaupungistuminen ja maaltamuutto lisäsivät asuntopulaa. 

Oma vesihana ja kylpyhuone olivat monille saavuttamaton haave ja isotkin perheet asuivat ahtaasti jopa yhdessä huoneessa.  

Itselleni hanasta tuleva lämmin vesi oli niin kova juttu, että kolmen vanhana kieltäydyin menemästä isovanhemmilleni kylään. Pelkäsin menettäväni hanasta tulevan lämpimän veden.

Olimme asuneet heidän rintamamiestalonsa yläkerrassa elämäni ensimmäiset vuodet. Muutimme omaan taloon, jonne tuli lämmin vesi. Pelkäsin, että kyläilyn sijaan palaamme takaisin vanhaan kotiimme, jossa hanavedellä ei voinut lutrata.

Nykyisin ajattelemme laajasti, että hyvä asuminen kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin.

Asumisessa ei ole kyse vain asunnosta, vaan ihmisten kodeista. Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Omannäköiseensä kotiin. 

Asumistuki luotiin aikanaan siksi, että lapsiperheet voisivat asia kelvollisesti. Tuo tavoite pitää yhä. Ilman omaa, kohtuuhintaista kotia muu elämä, kuten työssäkäynti tai perheen perustaminen, on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta.

Seinät ei riitä kodiksi

Asuntopolitiikka ei ole vain seinien rakentamista, vaan sillä on monia tärkeitä tavoitteita. Asuntopolitiikalla tuetaan elinkeinopolitiikkaa, työvoiman liikkumista ja sillä vaikutetaan ilmastoon ja ympäristöön sekä vahvistetaan tai heikennetään yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Monipuolinen asuntopolitiikka vähentää eriarvoista yhteiskuntakehitystä ja lisää yhteisöllisyyden tunnetta. 

Asuntopolitiikka on siirtynyt yhä enemmän markkinaehtoiseksi. Ja monen perheen tuloista asunto syö kohtuuttoman osan.  

Meillä tuettiin pitkään omistusasunnon hankintaa verotuksen korkovähennyksillä, mutta nollakorkojen aikaan tuki kävi tarpeettomaksi. Eikä omistamisen tuki muutoinkaan ole perusteltua.

Se, että omistusasumisen tuki on poistunut ei tarkoita, että pienituloisten vuokra-asujien tuki voitaisiin romuttaa. Sitä tarvitaan yhä ihmisten vuoksi, mutta myös työllisyyden vuoksi. Asumisen tukeen kuuluu se, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista tuetaan valtion toimesta. 

Nuorten aikuisten kohdalla vuokra- asumisen suosio on kasvanut. Kyse on osin siitä, että asunnot ovat kalliita juuri siellä, missä työpaikkoja on monipuolisimmin tarjolla. 

Jos edellytämme työvoimalta liikkuvuutta työn perässä meidän on edellytettävä valtiovallalta toimivaa asuntopolitiikkaa liikkuvuuden turvaamiseksi. 

Pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa

Asuntopoliittiset toimet ja niiden vaikutukset näkyvät usein asuntomarkkinoilla vasta pitkällä aikavälillä. Asuntomarkkinoiden haasteisiin vastaaminen vaatii johdonmukaista, aktiivista ja pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. On kiinnitettävä huomiota eri seutujen kokonaisvaltaiseen kehitykseen niin yhdyskuntarakenteen eheyden ja toimivuuden, ilmastopoliittisten tavoitteiden kuin monimuotoisten sosiaalisesti kestävien asuinalueiden näkökulmasta.

Suomessa asumiseen ja asuntomarkkinoihin vaikuttavat erityisesti kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja digitalisaatio ja se mihin työpaikat syntyvät. Asuntomarkkinoiden alueellinen polarisoituminen ja erityisesti suurten kaupunkiseutujen asuinalueiden eriytyminen ovat voimistuneet.

Kotitalouksien velkaantuminen, nuorten heikentyvä asema asuntomarkkinoilla ja asumisen kalleus erityisesti pääkaupunkiseudulla tuovat haasteita asuntomarkkinoille.

Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen, valtion asuntorahaston aseman säilyttäminen ja vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä asuntopolitiikassa. Asuntorakentaminen on viisasta taantuman taittamista.

Kodilla on iso merkitys elämänlaatuun ja sujuvaan arkeen. Koti on toiseksi tärkein onnellisuuden lähteemme heti terveyden jälkeen.

Onni on hyvä koti

Millaiset kodit tekevät meidät onnellisiksi? Eniten ns. kotionnellisuutta lisääviä asioita olivat turvallinen ja rauhallinen sijainti sekä oma tila ja rauha. Nämä nousivat Asuntosäätiön tutkimuksessa jopa asuinkumppaneiden edelle. Kodin koko ja toimivuus ovat tekijöitä.

Työpaikkojen tarjonta ja edulliset asunnot eivät aina ole samassa paikassa. Suomen väestönkasvu keskittyy suuriin kaupunkikeskuksiin. Rakennemuutos ja työpaikkojen keskittyminen kaskukeskuksiin edellyttäisi usein asuinpaikan muutosta. 

Asuntojen puute erityisesti metropolialueella on työvoiman liikkuvuuden ja näin talouskasvun jarru.  Suomessa olisi yli 100 000 työllistä enemmän, jos avoimiin työpaikkoihin löytyisi tekijöitä. Kohtuuhintaiset asunnot ovat välttämätön edellytys työvoiman liikkuvuudelle, saatavuudelle ja sitä kautta työllisyydelle.

Pienet palkat ja kalliit vuokrat lisäävät yhteiskunnan asumistukimenoja. Vastaus ongelmaan ei ole asumistuen leikkaus. Se synnyttää työssäkäyvän köyhälistön ja tekee esimerkiksi osa-aikatyön vastaanottamisen vaikeaksi. Vastaus on runsaampi laadukas vuokra-asuntotuotanto. ARA-tuotannon lisääminen ja tukeminen pitkällä korkotuella auttaa tilannetta.

Asuntopolitiikka on koko Suomen asia

Kohdennettuja toimia tarvitaan myös siellä missä väki vähenee, koska asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Arvonsa menettäneet asunnot vaikeuttavat työn perässä muuttamista ja ikääntyneiden mahdollisuutta muuttaa haja-asutusalueilta palveluiden lähelle kaupunkiin.

Asumistukeen on suunnitteilla merkittäviä leikkauksia. Mallia on syytä harkita tarkkaan. Suuret leikkaukset saattavat viedä työllisyyden näkökulmasta ojasta allikkoon, jos leikkaus estää ihmisiä elämästä ja asumasta siellä, missä työtä on runsaimmin tarjolla.

Matalapalkka-aloilla asumistuki on välttämätön, jotta ihmiset voivat asua siellä, missä töitä on. Toimivat työmarkkinat vaativat liikkuvaa työvoimaa. Kyse on ammatillisesta liikkuvuudesta ja maantieteellisestä liikkuvuudesta.

Työmarkkinoiden joustavoittamisesta puhutaan paljon. Liian usein ajattelöaan, että se koskee vain työntekijän ja työnantaja suhdetta tai sosiaaliturvan kannustavuutta. Perusasia unohtuu. Työssäkäyvillä ihmisellä on oltava kohtuuhintainen koti, josta pääsee työpaikalle. 

”Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään,
sitä minimimäärää sittenkään,
osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään. ”

Leevi and the Leavingsin laulu kuvaa hyvin sitä, että pienellä palkalla on vaikea päästä kiinni omaan asuntoon. Määräaikaiset työsuhteet on yhä monen kohdalla este lainan saannille, vaikka tulot olisivat kohtuullisen hyvätkin. Paremmalla asuntopolitiikalla voidaan varmistaa jokaiselle suomalaiselle kohtuuhintainen koti. 

Asuntopolitiikalla yhteiskunnan jakautumista vastaan

Asumisen hinta puhuttaa ihmisiä jatkuvasti. Sekä vuokra- että omistusasumisen kustannukset ovat nousseet viimevuosina muun muassa korkojen, energian hinnan ja tonttivuokrien kallistumisen myötä etenkin kasvukeskuksissa.

Asumisen hinnan noustessa asumisen segregaatio voimistuu. Korkeasti koulutetut, hyvätuloiset keskittyvät asumaan tietyille alueille ja usein palvelut keskittyvät näille samoille alueille.

Segregaatiota on ehkäistävä ja erilaisia asumismuotoja on sekoitettava keskenään. Omistusasuminen keskittyy ilman suunnitelmallisuutta helposti vain tiettyihin kaupunginosiin ja johtaa kaupunkien sisäisen eriarvoisuuden kasvuun. Asuinalueiden eriytymistä on hillittävä pitämällä huolta asuinalueiden viihtyisyydestä ja ympäristöstä. 

Puhuin kymmenen vuotta täyttävän KOVAn Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat ry:n juhlassa tiistaina. Blogi on kirjoitettu puheestani.

Tarja Filatov: Sydän ja järki käsi kädessä

Politiikkaa tehdään ajassa. Maailma muuttuu ja sosialidemokraatit sen mukana.  

Puolueella on arvot, joista ei tingitä. Käytännön politiikassa aika, taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan muutos tuottavat erilaisia ratkaisuja. Jopa eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisut vaihtelevat olosuhteiden mukaan, vaikka perustuslaki ja sen arvot ovat samoja. 

Sanna Marin teki puolueen puheenjohtajana huipputyötä. Hän ei jäätynyt koronaan, sotaan tai energiakriisiin, vaan etsi rohkeasti ratkaisuja.   

Miettikääpä, jos Marin olisi itsepintaisesti pitänyt talouden kehyksistä kiinni. Ensin olisi etsitty korvaavat säästöt ja vasta sitten tilattu koronarokotteet.  

Suurin osa viime eduskuntakaudella otetusta velasta on koko eduskunnan siunaamaa. Mutta nyt kun kriiseistä on pääosin selvitty, velka onkin velipuoli osalle puolueista ja siitä syytetään sosialidemokraatteja. Samalla kun leimakirves heiluu, unohtuu krediitti hyvästä koronapolitiikasta, yritysten pelastamisesta, työllisyyden vahvistamisesta. Ilman toista ei olisi toista. 

Se mikä toimii kriisin aikana, ei välttämättä toimi normioloissa. Ihmisten odotusarvot muuttuvat. On selvää, että taloutta pitää tasapainottaa. Erilaisia näkemyksiä on aikajänteestä, keinoista ja siitä kehen tasapainotus saa osua kipeimmin.  

Helsingin Sanomien verolaskuri kertoo, että hallituksen veropolitiikka antaa minulle tonnin lisää rahaa vuodessa. Minulle, jolla olisi varaa maksaa tonni enemmän tai useampikin vuodessa talouden tasapainottamisen nimissä.  Ylen laskuri vuorostaan kertoo, että vuokra-asunnossa asuva pienituloinen pariskunta menettää asumistukea 245 euroa eli yli 2 900 euroa vuodessa. 

Taloutta voidaan tasapainottaa oikeudenmukaisemmin 

Työvoiman saatavuus on ratkaisevaa työllisyyden vahvistamisessa. Saatavuus on vaikeutunut ja vaikeutuu, teimmepä mitä tahansa. Tähän aikaan sopii todella huonosti työn epävarmuuden lisääminen, määräaikaisten työsuhteiden lisääminen ja sairauslomapäivien palkattomuus.  

Antti Lindtman on antanut kovan näytön eduskuntaryhmän puheenjohtajana yli puoluerajojen. Hän on kokoava persoona ja ratkaisuhakuinen ihminen. Lujahermoinen ja eteenpäin katsova. Tinkimätön neuvottelija.  

Tässä ajassa SDP ja Suomi tarvitsee Antti Lindtmanin kaltaista henkilöä, jonka ajattelussa sydän ja järki kulkevat sovinnollisesti käsi kädessä.

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Ikäihmisten kokemaa väkivaltaa lakaistaan yhä maton alle

Väkivalta ei kysy ikää eikä asemaa. Se voi kohdistua meistä kehen tahansa. 

Väkivalta ei ole vain fyysistä, se voi olla henkistä tai taloudellista väkivaltaa. Väkivaltaa on hoidon tai avun laiminlyönti, toisen oikeuksien rajoittaminen, loukkaaminen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa ikäihmiset jäävät usein muita pienemmälle huomiolle. 

Iäkkäisiin naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on uskottua yleisempää. Tutkimusten mukaan joka neljäs ikääntynyt suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua viimeisen vuoden aikana. 

Huolestuttavaa on, että yli puolet väkivaltaa kokeneista naisista ei puhu kokemastaan. Häpeä hiljentää.

Usein lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua jo vuosia. Pahoinpitelijä voi olla oma elämänkumppani, mutta lisäksi aikuiset lapset tai sukulaiset voivat kohdella kaltoin vanhuksia. Hoitoalan henkilöstöön kuuluva henkilö voi kohdella kaltoin ikäihmisiä. 

Läheisten tekemään väkivaltaan on usein korkea kynnys puuttua. Väkivallan tekijän on usein läheinen ihminen. Tämä nostaa rikosilmoituksen tekemisen kynnystä.

Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu liian vähän. Monissa tutkimuksissa ikääntyneet rajataan pois. Yli 75-vuotiaiden tiedot puuttuvat rikosuhritilastoista. Lisäksi tutkimukset eivät usein tavoita ikääntyneitä ja toimintarajoitteisia ihmisiä. 

Meillä ei ole tarpeeksi luotettavaa ja kattavaa tietoa ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta, sen laajuudesta ja vaikutuksista. Tutkimuksen puute heijastuu siihen, että ilmiötä ei tunnisteta tarpeeksi hyvin.

Tutkimusta ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta on kehitettävä ja lisättävä. Ilmiön todellinen kuva jää muuten varjoon. Tunnistamalla haavoittuvat ryhmät, lähisuhdeväkivaltaa voidaan estää ja ennaltaehkäistä. 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi on lisättävä. Koulutuksessa on huomioitava lähisuhdeväkivallan tunnistaminen sekä keinot siihen puuttumiseen ja estämiseen. Taito ohjata tarvittavan avun piirin on oltava osa koulutusta. 

Osallistuin tänään torstaina Suvanto ry:n järjestämään seminaariin “Kätketyt äänet”. Seminaarissa keskusteltiin vanhuksiin kohdistuvasta kaltoinkohtelu ja huijaamisesta.  Esimerkiksi digihuijaukset kohdistuvat usein ikäihmisiin, mutta niistä lisää toisella kerta.