Tarja Filatov: Suomi tarvitsee eheyttävää yhteiskuntapolitiikkaa

Kenellä on valta määrittää tulevaisuuden haasteita? Kenellä on tulevaisuusvaltaa?

Määrittyykö tulevaisuuden haasteen yksinomaan ekonomistien ja kamreerien puheista? Onko talouden velka ainoa politiikkaamme ohjaava asia? 

Suomi ei ole velkakriisin partaalla, vaikka julkisesta puheesta syntyy sellainen kuva. Meillä on aikaa ja mahdollisuus taittaa velkaantuminen harkiten useammassa vaalikaudessa.  Näin olisi viisasta tehdä, koska silloin vauriot olisivat pienemmät.

Koska urakka on yhtä vaalikautta pidempi on tärkeää, että ratkaisuja tehtäisiin mahdollisimman laajalla pohjalla, ettei synny vastaiskua, joka johtaa eestaas sahaavaan politiikkaan. Koska se tuhlaa yhteiskunnan voimavaroja.

Velkaa pitää taittaa, mutta se on tehtävä oikeudenmukaisesti, jotta yhteiskunnan eheys ei heikkene. Eriarvoistuminen, empatiavaje, syrjäytyminen eivät saa kasvaa, koska ne kasvattavat terveys- ja hyvinvointieroja.

On pohdittava, näkyykö palveluja tarvitsevan ihmisen tarpeet ja haasteet hyvinvointialueilla riittävästi vai tuijotammeko hätäpäissämme lyhyeen tähtäimen säästöjä? 

Hyvinvointialueet eivät ole taloutta varten. Ne ovat apua tarvitsevaa ihmistä varten. Suomi on maailman kolmanneksi vanhusvoittoisin maa. Tämä kertoo siitä, että kohtaamme ikääntymisen haasteet nopeammin kuin muu Eurooppa. 

Ikääntyminen on onnistumista. Hyvinvointivaltio on onnistunut kasvattamaan elinikää. Meidän on onnistuttava myös pidentämään ihmisten työuria ja työllisyyttä, jotta järjestelmämme kestää.  

Suomen talouden erot muihin Pohjoismaihin johtuvat isolta osin pienemmästä maahanmuutosta. 

Maahanmuutto lisää työvoimaa ja sitä kautta kasvun edellytyksiä. Ilman emme pärjää, mutta maahanmuutto ei automaattisesti tuo kasvua, vaan on huolehdittava, että ihmiset pääsevät töihin. Kotimaista työttömyyttä on taitettava koulutuksella ja paremmilla palveluilla.

Hyvinvointialueet ovat vaikean paikan edessä. 

Korona jätti jälkeensä suuren hoitovelan. Henkilökunnan saatavuus muodostaa pullonkaulan palvelujen kehittämiselle. 

Hintojen ja korkojen nousu rasittaa rankasti hyvinvointialueiden rahoituspohjaa. Laista tuleva velvoite tasapainottaa talous on tiukka ja sitä pitää noudattaa. Nopeat välineet ovat kuitenkin vähissä. 

Lainaa ei saa ottaa, verotusoikeutta ei ole, maksut on säädelty ja työllisyyden sekä palkkojen nousun tuomat kasvaneet verotulot eivät kerry hyvinvointialueille kuten ne kertyivät kunnissa.

Vaikuttavuutta ja tuottavuutta voidaan nostaa ja sillä saadaan säästöjä, palveluketjuja parantaa, integraatiota syventää, ylimääräisistä tiloista voidaan hankkiutua eroon, teknologiaa voidaan hyödyntää entistä paremmin jne. Keinoja on, mutta ne eivät tuota taloushyötyä heti. 

Ajattelen, että juuri nyt olisi fiksua pidentää tasapainovelvoitteen aikaa väliaikaisesti. Se mahdollistaisi paljon fiksummat säästöt. 

(Kolumni on julkaistu Itä-Hämeessä lokakuussa)

Tarja Filatov: Sosiaaliturvan leikkaukset saattavat kasvattaa lähisuhdeväkivaltaa

Kaikki eivät ole turvassa, eivät edes kotona. Avopuolisoiden tekemät perheväkivaltatapaukset kasvoivat vuodessa yli 20 prosenttia.  

Tilastokeskuksen uudet tiedot ovat hälyttäviä ja kertovat, että jokainen ei todellakaan ole turvassa. Viranomaisten tietoon eivät tule läheskään kaikki lähisuhdeväkivaltatapaukset, joten kasvu voi olla suurempaakin. 

Väkivallan ympärillä oleva vaikeneminen on vaarallista. Väkivalta luo väkivaltaa ja vaikeneminen tästä luo väkivaltaa. Jos kokemusta ei pureta puhumalla, voi väkivalta löytää uuden kohteen. Vaikenemalla ylläpidämme tätä kierrettä. 

Väkivalta murentaa itsetuntoa, itseluottamusta ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tämä tekee elämästä kestämätöntä. Vaikenemisen taustalla on yhä häpeä ja vääristynyt yksityisyyden suojaaminen.  

Miksi naisiin kohdistuva väkivalta ei nouse isoihin otsikoihin?

Suomessa on noussut vahvaan julkiseen keskusteluun nuorisojengit ja niiden väkivaltaisuus. Tämä on hyvä asia. Kun ongelmat tiedostetaan, niihin voidaan puuttua. Väkivalta on sairasta vallankäyttöä ja siihen liittyy yhä nöyryyttävämpiä muotoja. Väkivallan muutosta pitäisi tutkia enemmän, jotta osaisimme löytää osuvampia ehkäisykeinoja. 

En jaksa olla ihmettelemättä, miten vaiettua naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta yhä on. Uhreista yhä naisia on 74 prosenttia. Ikävä kyllä myös miesuhrien määrä on kasvanut. 

Sosiaaliturvaan suunnitellut leikkaukset koskevat kipeästi naisia ja tekevät parisuhteessa ihmiset taloudellisesti enemmän toisistaan riippuvaisiksi ja tämä saattaa vielä entisestään lisätä tilanteiden kärjistymistä ja lähisuhdeväkivaltaa. 

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa perheväkivallassa on tasaisempi sukupuolijako. Myös tekijät lapsiin kohdistuvissa väkivaltaisuuksissa jakautuvat hieman tasaisemmin. Syyllisiksi epäillyistä väkivallan tekijöistä miehiä on 65 prosenttia. Aikuisten naisten kohdalla luku on 76 prosenttia. 

Lähisuhdeväkivaltaa enemmän kuin Maarianhaminassa asukkaita

Viranomaisten tietoon tulee vain osa väkivallasta. Lähisuhdeväkivaltatapauksia tietoon tuli 11 800. Jos vertaamme lukua suomalaisten kuntien asukasmääriin, niin enemmistö meistä asuu kunnissa, joissa koko väkiluku on puolet tästä. Maarianhaminassa on vähemmän asukkaita kuin viranomaisten tietoon tulee lähisuhdeväkivaltatapauksia. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus ja suuri tasa-arvo-ongelma. Se on Suomessa huomattavan yleistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa sekä inhimillistä kärsimystä että suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Silti se vaietaan. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kustannukset ovat terveydenhuollossa vuosittain 150 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi väkivallan kokijat käyttävät runsaasti sosiaali- ja oikeuspalveluita. Inhimillinen ja taloudellinen hinta on korkea myös väkivaltaisissa perheissä elävien lasten kohdalla. Syrjäytymisriski kasvaa huomattavasti. 

Miehiin kohdistuu paljon erilaista väkivaltaa

Naiset ja miehet kohtaavat väkivaltaa suunnilleen saman verran. Väkivallan muodoissa on kuitenkin eroja.  

Naisiin kohdistuu väkivaltaa tyypillisimmillään kotona ja muissa yksityisissä tiloissa ja työpaikoilla. Vuoden 2021 rikosuhritutkimuksen mukaan lähes viidesosa naisista oli kokenut jonkinasteista väkivaltaa tai uhkailua vuoden aikana. Naiset joutuvat miehiä useammin lähisuhdeväkivallan ja erityisesti oman kumppanin tekemän väkivallan uhriksi. 

Miehet kohtaavat väkivaltaa selvästi naisia useammin julkisilla paikoilla. Miehet ovat useammin uhreina vakavissa väkivaltarikoksissa ja henkirikoksissa, jotka tapahtuvat usein yksityisasunnoissa.  

Naisiin ja miehiin kohdistuva väkivalta on erilaista. Molempiin on syytä puuttua tiukemmin. Keinot puuttumiseen ovat kuitenkin erilaisia, koska väkivallan taustalla olevat syyt ovat erilaisia.

Tarja Filatov: Asumistuki takaa kaikille lapsiperheille säällisen asumisen

Lämpimät onnittelut kuusikymppiselle Miina Sillanpää seuralle. Onnittelut kaikille ihmisille, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa Miinan hengessä.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, naisten ja lasten aseman vanhusten aseman parantaminen, köyhyyden sekä huono-osaisuuden vähentäminen ja palvelijattarien elinolojen parantaminen olivat Miinalle sydämen asioita.

Miina Sillanpään syntyessä ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Miina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun ja siinä ne elämän ohuet eväät olivatkin.

Peruskoulusta ei kukaan vielä haaveillut. Meidän aikanamme on rakennettu oppivelvollisuus, jossa jokaisella lapsella on oikeus opiskella maksuttomasti 18 ikävuoteen asti. Iso haasteemme on kuitenkin yhä se, että oppimisen laatu paranee.

On tärkeää, että jokainen nuori oikeasti saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin ja että hän saa tarvitsemansa tuen. Tällä turvataan ehjempää elämää ja parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Miina meni 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12-tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle. Kaupanpäällisenä Minna sai käydä tehtaan koulua.

Nyt on syytä rakentaa jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Ei suinkaan lopettaa aikuiskoulutustukea, vaan kehittää sitä. 

Työnantajilla tulee olla oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Yksilöllä oma vastuunsa vastata osaamisen muuttuviin haasteisiin. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. 

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. 

Silti me taistelemme ikääntyvässä Suomessa hyvinvointipalveluiden  turvaamisesta. Erityisesti vanhusten palveluissa meillä on paljon parannettavaa.

Lasten ja nuorten kohdalla on kyse syrjäytymisen syvenemisen ehkäisystä. Sitä ei ehkäistä lastensuojelun jälkihuollon romuttamisella eikä mittavilla sosiaaliturvan leikkauksilla, jotka lisäävät huomattavasti lapsperheköyhyyttä. Tutkimukset osoittavat, että erityisesti vauvaperheköyhyys jättää elinikäisen jäljen.

Luulenpa, että Miina nousisi barrikadeille vastustamaan sosiaaliturvaan suunniteltujen lapsikorotusten leikkaamista ja muistuttaisi, että kyse ei ole vain vanhemmista, vaan esimerkiksi työttömän vanhemman perheessä elävistä lapsista.

Hän muistuttaisi, että jopa YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.

Hän vääntäisi rautalangasta, että asumistuki on rakennettu sitä varten, että pienituloiset lapsiperheet voivat asua säällisesti. Ikävä kyllä nyt suunnitellut leikkaukset vaikeuttavat monen työssäkäyvänkin lapsiperheen asemaa, puhumattakaan yksinhuoltajaperheen elämää.

Hän puhuisi voimakkaasti sosiaaliturvan leikkausten kasaantumisvaikutuksista.

Itse asiassa leikkaukset voivat vaikuttaa negatiivisesti lähisuhdeväkivaltaan, sillä tukia leikattaessa tehdään naisista taloudellisesti riippuvaisempia kumppaneistaan, jolloin lähtö väkivaltaisista suhteista käy entistä vaikeammaksi.

Naisten työmarkkina-asema uhkaa heiketä

Monet työmarkkinoille suunnitelluista leikkauksista  iskevät erityisesti naisiin. 

Palkaton sairaspäivä osuu kipeästi  naisvaltaisille hoiva-, koulutus- ja palvelualoille. 

Valtakunnan sovittelijalle suunniteltu neuvottelukatto betonoi naisten ja miesten väliset palkkaerot, koska työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan seggregoituneet. 

Määräaikaisten työsopimusten perusteiden poisto  lisää naisille tyypillisempiä epätyypillisiä töitä.

Sovitellun päivärahan heikennykset osuvat palvelualoilla vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviin naisvaltaisten matalapalkka- alojen työntekijöihin. 

Epävarmuus työmarkkinoilla ja elämässä kasvaa.

Tulevaisuuden “Miinahaasteet”

Uusia haasteita, joita Miinan hengessä tulee pohtia tasa-arvon ja  yhdenvertaisuuden näkökulmasta on monia.

Esimerkiksi teknologian ja tekoälyn mukanaan tuomat mahdollisuudet voivat helpottaa naisvaltaisten alojen työtä ja antaa työssäkäyville ihmisille paremmin aikaa perheelleen. 

Mutta samaan aikaan tulisi pohtia tekoälyn riskejä tasa-arvolle, algoritmien syrjivyyttä sekä digiköyhyyttä, joka syrjäyttää ja jättää ihmisiä digipalvelujen ulkopuolelle.

Palvelijattarien aseman parantamisesta olemme siirtyneet aikaan, jossa alustatalouden työntekijöistä iso osa jää aikamme työelämän pelisääntöjen ja sosiaaliturvan ulkopuolelle.  Wolt ja Foodora helpottavat monen elämää, kuten palvelijattaret aikanaan, mutta millä inhimillisellä hinnalla?

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon pysäyttäminen tulisi rakentaa taloudellisesti reilusti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Toimia tulisi pohtia sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden sekä tulonjaon näkökulmasta.

Raha ohjaa käyttäytymistämme, mutta haittaverot koskettavat kipeimmin pienituloisia. 

Reilumman vihreän siirtymän toteuttamiseksi on luotava kannusteita kulutuksellemme ja yritysten tuotannolle,  mutta muutettava verotusta ja sosiaaliturvaa siten, että köyhimmät eivät kärsi eniten.

Miinan hengessä voi ajatella maahanmuuttoa. Ei vain siitä näkökulmasta, mikä on työvoiman tarve Suomessa, vaan siitä näkökulmasta, miten turvataan maahanmuuttajille yhdenvertaiset elämisen edellytykset. Ja miten  vähennetään rasismia. 

Kannattaa muistaa, että ensimmäisen luokan osaaja ei tule Suomeen toisen luokan kansalaiseksi.

Maahanmuutolla on aina vaikutusta lähtömaassa. Miten luomme eettiset kestävän järjestelmän, joka ei vain riistä köyhien maiden osaavinta inhimillistä pääomaa rikkaiden maiden työvoimapulan katteeksi? Miten kykenemme luomaan reilummat pelisäännöt?

Miina oli aikanaan huolissaan vanhusten oloista. Olot ovat parantuneet, mutta yhä samaa huutolaisilmiötä on olemassa. Edelleen kysymme, kuka ja miten hoidetaan halvimmalla. Tämän ajan inhimilliseen hoivaan on vielä matkaa.

Sosiaalista pääomaa pitää vahvistaa

Ajattelen että nykyaikana ja tulevaisuudessa me tarvitsemme entistä enemmän sosiaalista pääomaa, rajojen ylittämistä, demokratian ja osallisuuden vahvistamista.

Koronan jälkeen ja Venäjän synnyttämän sodan seurauksia ei hoideta pelkällä talous- ja työllisyyspolitiikalla. Suomen visio ei voi olla velattomuus, vaikka velan taittaminen on välttämätöntä. Sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan, sodan ja energiakriisin seurauksena Suomi on velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Mutta Miinan hengessä on syytä vaalia työn laatua ja siitä saatavaa toimeentuloa.

Vaikea tilanne on jo nyt johtanut eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Kannattaa muistaa, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä. Vahvojen on pidettävä heikompien puolta.

Lapsuudesta ei tule uusintaa

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan. 

Paljon puhutaan siitä, että velkaa ei saa jättää lapsillemme.

Velkaa on monenlaista. Rahavelka on vain yksi. 

Ilmastovelka on kaikkein vaarallisinta velkaa. 

Osaamisvelka syö tulevaisuuden selviytyminen rakennuspalikoita.

Mielenterveysvelka tuhoaa nuoria elämiä. Ja huutaa tällä hetkellä toimivampia ratkaisuja.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Miinalla oli tapana sanoa, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. 

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Miina taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Yhä on rohkeaa kuulla osattomien ääntä ja taistella heidän oikeuksiensa puolesta, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta. Otettava oppia historiasta, kohdattava nykypäivän haasteet, ja pidettävä huolta tulevasta, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Vielä kerran onnea Miina Sillanpää seuralle ja menestystä Miinan perinnön vaalimisessa!

(Puheenvuoroni “Miina Sillanpää seura 60 vuotta” juhlassa 29.9.2023)

Tarja Filatov: Asunnon pitää tuntua kodilta - Asuntopolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikka

”Liisankadulla samassa talossa
kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike
on mun kotini 
vessa, vesiposti, keittokomero ja huone.”

Vessa vesiposti keittokomero olivat laulussa naapurin kanssa yhteiset ja huoneessa asui kuusi ihmistä. Muistan laulun lapsuuden rallatuksista ja ihmettelin, mikä ihme se vesiposti oikein on.  Mietin lapsena, miten vettä voi lähettää kirjekuoressa.

Pentti Saarikosken runo kuvaa hyvin elämisen arkea 1960-luvun Helsingissä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikaan. Voimakas kaupungistuminen ja maaltamuutto lisäsivät asuntopulaa. 

Oma vesihana ja kylpyhuone olivat monille saavuttamaton haave ja isotkin perheet asuivat ahtaasti jopa yhdessä huoneessa.  

Itselleni hanasta tuleva lämmin vesi oli niin kova juttu, että kolmen vanhana kieltäydyin menemästä isovanhemmilleni kylään. Pelkäsin menettäväni hanasta tulevan lämpimän veden.

Olimme asuneet heidän rintamamiestalonsa yläkerrassa elämäni ensimmäiset vuodet. Muutimme omaan taloon, jonne tuli lämmin vesi. Pelkäsin, että kyläilyn sijaan palaamme takaisin vanhaan kotiimme, jossa hanavedellä ei voinut lutrata.

Nykyisin ajattelemme laajasti, että hyvä asuminen kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin.

Asumisessa ei ole kyse vain asunnosta, vaan ihmisten kodeista. Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Omannäköiseensä kotiin. 

Asumistuki luotiin aikanaan siksi, että lapsiperheet voisivat asia kelvollisesti. Tuo tavoite pitää yhä. Ilman omaa, kohtuuhintaista kotia muu elämä, kuten työssäkäynti tai perheen perustaminen, on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta.

Seinät ei riitä kodiksi

Asuntopolitiikka ei ole vain seinien rakentamista, vaan sillä on monia tärkeitä tavoitteita. Asuntopolitiikalla tuetaan elinkeinopolitiikkaa, työvoiman liikkumista ja sillä vaikutetaan ilmastoon ja ympäristöön sekä vahvistetaan tai heikennetään yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Monipuolinen asuntopolitiikka vähentää eriarvoista yhteiskuntakehitystä ja lisää yhteisöllisyyden tunnetta. 

Asuntopolitiikka on siirtynyt yhä enemmän markkinaehtoiseksi. Ja monen perheen tuloista asunto syö kohtuuttoman osan.  

Meillä tuettiin pitkään omistusasunnon hankintaa verotuksen korkovähennyksillä, mutta nollakorkojen aikaan tuki kävi tarpeettomaksi. Eikä omistamisen tuki muutoinkaan ole perusteltua.

Se, että omistusasumisen tuki on poistunut ei tarkoita, että pienituloisten vuokra-asujien tuki voitaisiin romuttaa. Sitä tarvitaan yhä ihmisten vuoksi, mutta myös työllisyyden vuoksi. Asumisen tukeen kuuluu se, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista tuetaan valtion toimesta. 

Nuorten aikuisten kohdalla vuokra- asumisen suosio on kasvanut. Kyse on osin siitä, että asunnot ovat kalliita juuri siellä, missä työpaikkoja on monipuolisimmin tarjolla. 

Jos edellytämme työvoimalta liikkuvuutta työn perässä meidän on edellytettävä valtiovallalta toimivaa asuntopolitiikkaa liikkuvuuden turvaamiseksi. 

Pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa

Asuntopoliittiset toimet ja niiden vaikutukset näkyvät usein asuntomarkkinoilla vasta pitkällä aikavälillä. Asuntomarkkinoiden haasteisiin vastaaminen vaatii johdonmukaista, aktiivista ja pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. On kiinnitettävä huomiota eri seutujen kokonaisvaltaiseen kehitykseen niin yhdyskuntarakenteen eheyden ja toimivuuden, ilmastopoliittisten tavoitteiden kuin monimuotoisten sosiaalisesti kestävien asuinalueiden näkökulmasta.

Suomessa asumiseen ja asuntomarkkinoihin vaikuttavat erityisesti kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja digitalisaatio ja se mihin työpaikat syntyvät. Asuntomarkkinoiden alueellinen polarisoituminen ja erityisesti suurten kaupunkiseutujen asuinalueiden eriytyminen ovat voimistuneet.

Kotitalouksien velkaantuminen, nuorten heikentyvä asema asuntomarkkinoilla ja asumisen kalleus erityisesti pääkaupunkiseudulla tuovat haasteita asuntomarkkinoille.

Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen, valtion asuntorahaston aseman säilyttäminen ja vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä asuntopolitiikassa. Asuntorakentaminen on viisasta taantuman taittamista.

Kodilla on iso merkitys elämänlaatuun ja sujuvaan arkeen. Koti on toiseksi tärkein onnellisuuden lähteemme heti terveyden jälkeen.

Onni on hyvä koti

Millaiset kodit tekevät meidät onnellisiksi? Eniten ns. kotionnellisuutta lisääviä asioita olivat turvallinen ja rauhallinen sijainti sekä oma tila ja rauha. Nämä nousivat Asuntosäätiön tutkimuksessa jopa asuinkumppaneiden edelle. Kodin koko ja toimivuus ovat tekijöitä.

Työpaikkojen tarjonta ja edulliset asunnot eivät aina ole samassa paikassa. Suomen väestönkasvu keskittyy suuriin kaupunkikeskuksiin. Rakennemuutos ja työpaikkojen keskittyminen kaskukeskuksiin edellyttäisi usein asuinpaikan muutosta. 

Asuntojen puute erityisesti metropolialueella on työvoiman liikkuvuuden ja näin talouskasvun jarru.  Suomessa olisi yli 100 000 työllistä enemmän, jos avoimiin työpaikkoihin löytyisi tekijöitä. Kohtuuhintaiset asunnot ovat välttämätön edellytys työvoiman liikkuvuudelle, saatavuudelle ja sitä kautta työllisyydelle.

Pienet palkat ja kalliit vuokrat lisäävät yhteiskunnan asumistukimenoja. Vastaus ongelmaan ei ole asumistuen leikkaus. Se synnyttää työssäkäyvän köyhälistön ja tekee esimerkiksi osa-aikatyön vastaanottamisen vaikeaksi. Vastaus on runsaampi laadukas vuokra-asuntotuotanto. ARA-tuotannon lisääminen ja tukeminen pitkällä korkotuella auttaa tilannetta.

Asuntopolitiikka on koko Suomen asia

Kohdennettuja toimia tarvitaan myös siellä missä väki vähenee, koska asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Arvonsa menettäneet asunnot vaikeuttavat työn perässä muuttamista ja ikääntyneiden mahdollisuutta muuttaa haja-asutusalueilta palveluiden lähelle kaupunkiin.

Asumistukeen on suunnitteilla merkittäviä leikkauksia. Mallia on syytä harkita tarkkaan. Suuret leikkaukset saattavat viedä työllisyyden näkökulmasta ojasta allikkoon, jos leikkaus estää ihmisiä elämästä ja asumasta siellä, missä työtä on runsaimmin tarjolla.

Matalapalkka-aloilla asumistuki on välttämätön, jotta ihmiset voivat asua siellä, missä töitä on. Toimivat työmarkkinat vaativat liikkuvaa työvoimaa. Kyse on ammatillisesta liikkuvuudesta ja maantieteellisestä liikkuvuudesta.

Työmarkkinoiden joustavoittamisesta puhutaan paljon. Liian usein ajattelöaan, että se koskee vain työntekijän ja työnantaja suhdetta tai sosiaaliturvan kannustavuutta. Perusasia unohtuu. Työssäkäyvillä ihmisellä on oltava kohtuuhintainen koti, josta pääsee työpaikalle. 

”Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään,
sitä minimimäärää sittenkään,
osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään. ”

Leevi and the Leavingsin laulu kuvaa hyvin sitä, että pienellä palkalla on vaikea päästä kiinni omaan asuntoon. Määräaikaiset työsuhteet on yhä monen kohdalla este lainan saannille, vaikka tulot olisivat kohtuullisen hyvätkin. Paremmalla asuntopolitiikalla voidaan varmistaa jokaiselle suomalaiselle kohtuuhintainen koti. 

Asuntopolitiikalla yhteiskunnan jakautumista vastaan

Asumisen hinta puhuttaa ihmisiä jatkuvasti. Sekä vuokra- että omistusasumisen kustannukset ovat nousseet viimevuosina muun muassa korkojen, energian hinnan ja tonttivuokrien kallistumisen myötä etenkin kasvukeskuksissa.

Asumisen hinnan noustessa asumisen segregaatio voimistuu. Korkeasti koulutetut, hyvätuloiset keskittyvät asumaan tietyille alueille ja usein palvelut keskittyvät näille samoille alueille.

Segregaatiota on ehkäistävä ja erilaisia asumismuotoja on sekoitettava keskenään. Omistusasuminen keskittyy ilman suunnitelmallisuutta helposti vain tiettyihin kaupunginosiin ja johtaa kaupunkien sisäisen eriarvoisuuden kasvuun. Asuinalueiden eriytymistä on hillittävä pitämällä huolta asuinalueiden viihtyisyydestä ja ympäristöstä. 

Puhuin kymmenen vuotta täyttävän KOVAn Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat ry:n juhlassa tiistaina. Blogi on kirjoitettu puheestani.

Tarja Filatov: Sydän ja järki käsi kädessä

Politiikkaa tehdään ajassa. Maailma muuttuu ja sosialidemokraatit sen mukana.  

Puolueella on arvot, joista ei tingitä. Käytännön politiikassa aika, taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan muutos tuottavat erilaisia ratkaisuja. Jopa eduskunnan perustuslakivaliokunnan ratkaisut vaihtelevat olosuhteiden mukaan, vaikka perustuslaki ja sen arvot ovat samoja. 

Sanna Marin teki puolueen puheenjohtajana huipputyötä. Hän ei jäätynyt koronaan, sotaan tai energiakriisiin, vaan etsi rohkeasti ratkaisuja.   

Miettikääpä, jos Marin olisi itsepintaisesti pitänyt talouden kehyksistä kiinni. Ensin olisi etsitty korvaavat säästöt ja vasta sitten tilattu koronarokotteet.  

Suurin osa viime eduskuntakaudella otetusta velasta on koko eduskunnan siunaamaa. Mutta nyt kun kriiseistä on pääosin selvitty, velka onkin velipuoli osalle puolueista ja siitä syytetään sosialidemokraatteja. Samalla kun leimakirves heiluu, unohtuu krediitti hyvästä koronapolitiikasta, yritysten pelastamisesta, työllisyyden vahvistamisesta. Ilman toista ei olisi toista. 

Se mikä toimii kriisin aikana, ei välttämättä toimi normioloissa. Ihmisten odotusarvot muuttuvat. On selvää, että taloutta pitää tasapainottaa. Erilaisia näkemyksiä on aikajänteestä, keinoista ja siitä kehen tasapainotus saa osua kipeimmin.  

Helsingin Sanomien verolaskuri kertoo, että hallituksen veropolitiikka antaa minulle tonnin lisää rahaa vuodessa. Minulle, jolla olisi varaa maksaa tonni enemmän tai useampikin vuodessa talouden tasapainottamisen nimissä.  Ylen laskuri vuorostaan kertoo, että vuokra-asunnossa asuva pienituloinen pariskunta menettää asumistukea 245 euroa eli yli 2 900 euroa vuodessa. 

Taloutta voidaan tasapainottaa oikeudenmukaisemmin 

Työvoiman saatavuus on ratkaisevaa työllisyyden vahvistamisessa. Saatavuus on vaikeutunut ja vaikeutuu, teimmepä mitä tahansa. Tähän aikaan sopii todella huonosti työn epävarmuuden lisääminen, määräaikaisten työsuhteiden lisääminen ja sairauslomapäivien palkattomuus.  

Antti Lindtman on antanut kovan näytön eduskuntaryhmän puheenjohtajana yli puoluerajojen. Hän on kokoava persoona ja ratkaisuhakuinen ihminen. Lujahermoinen ja eteenpäin katsova. Tinkimätön neuvottelija.  

Tässä ajassa SDP ja Suomi tarvitsee Antti Lindtmanin kaltaista henkilöä, jonka ajattelussa sydän ja järki kulkevat sovinnollisesti käsi kädessä.

Tarja Filatov: Jos ei olisi helle niin hyytäisi

Hallituksen ohjelma julkaistiin tänään perjantaina. Ymmärrän hallituksen tavoitteen taittaa velkaa ja kasvattaa työllisyyttä, jotta suomalainen hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. 

Ongelmallisinta leikkauspolitiikassa on se, että hyvätuloisten osallistuminen taloustalkoisiin loistaa poissaolollaan. Päinvastoin, heille joilla on omaisuutta ja varoja tarjotaan korkeampaa kattoa osakesäästötileille ja metsänomistajille metsävähennystä jne. 

Ikävä kyllä keinovalikoima romuttaa monen kohdalla hyvinvointivaltion heikoimmassa asemassa oleville tarjoavan turvan. Hyvätuloisten etuoikeutettu asema kasvaa ja haavoittuvimpien ahdinko syvenee.

Sairauspäivärahat on yksi esimerkkiä. Omavastuupäivä kuulostaa hyvältä. Pitää ottaa omaa vastuuta. Mitä se tarkoittaa pienituloisen arjessa? Vaikkapa syöpäsairaan, joka joutuu käymään työssä ja hoidoissa. Karenssipäivät vievät häneltä helposti yli kuukauden palkan sairauden tuoman huolen ja vaivan lisäksi. 

Entäpä sitten reiluus eri toimialoilla? Etätyötä tekevä toimihenkilö voi jäädä etätöihin flunssan kohdatessa ja välttää palkattomaan päivän. Monen on pakko mennä töihin sillä riskillä, että tartuttaa työkaverinsa.

Sairastavuus on suurempaa naisvaltaisilla aloilla, joissa vaikkapa lasten kautta flunssapöpön leviävät. Myös raskaassa fyysisessä työssä sairastetaan enemmän. 

Edellisen kerran Sipilän hallitus suunnitteli vastaavaa, se joutui hallituksen esityksessä toteamaan, että esitys todennäköisesti lisää pitkiä sairauspoissaoloja ja että johtajat pääsevät helpommalla.

Samaan aikaan lääkkeiden hinnat nousevat, koska niiden verotusta korotetaan, kelaindeksit leikataan  ja terveydenhuolloin maksuja korotetaan ja hoidon rahoitusta leikataan, vaikka inflaatio nostaa kustannuksia. Tämä säästö tulee sairaan kalliiksi.  

Työllisyyden kannalta työttömyysturvan leikkausten takana on kovin nuiva käsitys ihmisistä. En usko siihen, että leikkaus auttaa ihmisiä töihin.  Suomessa terveydelliset syyt työttömyyteen taustalla ovat poikkeuksellisen korkeat. 

Huolestuttavaa on aikuiskoulutustuen lopettaminen. Rakennemuutokset tappavat työpaikkoja, mutta ihmisten mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin heikkenee huomattavasti. Vuorotteluvapaa poistetaan, vaikka sillä ei ole työllisyysvaikutuksia. Monelle se on ollut mahdollisuus opiskella uutta. 

Odotan vilpittömästi hallituksen esityksiä, joissa näkyy hyvätuloisten ihmisten osallistuminen taloustalkoisiin. Hallituksen infossa yksikään toimittaja ei asiaa kysynyt. Enkä äkkilukemalla hallitusohjelmasta tällaisia toimia löydä.

Tarja Filatov: Ikäihmisten kokemaa väkivaltaa lakaistaan yhä maton alle

Väkivalta ei kysy ikää eikä asemaa. Se voi kohdistua meistä kehen tahansa. 

Väkivalta ei ole vain fyysistä, se voi olla henkistä tai taloudellista väkivaltaa. Väkivaltaa on hoidon tai avun laiminlyönti, toisen oikeuksien rajoittaminen, loukkaaminen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa ikäihmiset jäävät usein muita pienemmälle huomiolle. 

Iäkkäisiin naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on uskottua yleisempää. Tutkimusten mukaan joka neljäs ikääntynyt suomalaisnainen on kokenut väkivaltaa tai kaltoinkohtelua viimeisen vuoden aikana. 

Huolestuttavaa on, että yli puolet väkivaltaa kokeneista naisista ei puhu kokemastaan. Häpeä hiljentää.

Usein lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua jo vuosia. Pahoinpitelijä voi olla oma elämänkumppani, mutta lisäksi aikuiset lapset tai sukulaiset voivat kohdella kaltoin vanhuksia. Hoitoalan henkilöstöön kuuluva henkilö voi kohdella kaltoin ikäihmisiä. 

Läheisten tekemään väkivaltaan on usein korkea kynnys puuttua. Väkivallan tekijän on usein läheinen ihminen. Tämä nostaa rikosilmoituksen tekemisen kynnystä.

Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa on tutkittu liian vähän. Monissa tutkimuksissa ikääntyneet rajataan pois. Yli 75-vuotiaiden tiedot puuttuvat rikosuhritilastoista. Lisäksi tutkimukset eivät usein tavoita ikääntyneitä ja toimintarajoitteisia ihmisiä. 

Meillä ei ole tarpeeksi luotettavaa ja kattavaa tietoa ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta, sen laajuudesta ja vaikutuksista. Tutkimuksen puute heijastuu siihen, että ilmiötä ei tunnisteta tarpeeksi hyvin.

Tutkimusta ikääntyneiden kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta on kehitettävä ja lisättävä. Ilmiön todellinen kuva jää muuten varjoon. Tunnistamalla haavoittuvat ryhmät, lähisuhdeväkivaltaa voidaan estää ja ennaltaehkäistä. 

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi on lisättävä. Koulutuksessa on huomioitava lähisuhdeväkivallan tunnistaminen sekä keinot siihen puuttumiseen ja estämiseen. Taito ohjata tarvittavan avun piirin on oltava osa koulutusta. 

Osallistuin tänään torstaina Suvanto ry:n järjestämään seminaariin “Kätketyt äänet”. Seminaarissa keskusteltiin vanhuksiin kohdistuvasta kaltoinkohtelu ja huijaamisesta.  Esimerkiksi digihuijaukset kohdistuvat usein ikäihmisiin, mutta niistä lisää toisella kerta.

Tarja Filatov: Muovi ei ole välttämättömyystuote

Jokunen vuosi sitten yritin osallistua ”muoviton maaliskuu” -haasteeseen. Alku meni hyvin. Helsingin asunnon lähikaupassa tosin totesin, että pitää syödä iltaruuaksi banaaneja, koska lähes kaikki muu ruoka oli pakattu muoviin. No, kyllä sitä yhden kuukauden banaanilla elää, varsinkin kun päivällä saa töissä oikeaa ruokaa.

Lähdin työmatkalle New Yorkiin. Lopetin haasteen, koska kokoustavintolasta salaatin sai vain muovilaatikossa eikä lounaalle oikein muualle ehtinyt.

Tänään on maailman ympäristöpäivä. Muistutus siitä, että ihmisten toimilla ja muovisaasteilla on yhteys. Ilmastonmuutos ja  luontokato alkavat olla jo tuttuja, mutta yhä puhutaan liian vähän muovin haitoista.

Monta monta vuotta sitten olimme perheen kanssa lomamatkalla Aasiassa ja viidakkokierroksella ympäristötieteilijän kanssa. Hän kertoi silloin pienelle tyttärelleni, että mereen ei saa heittää muovipusseja, koska kilpikonnat luulevat niitä meduusoiksi, syövät ja kuolevat. Tarina jäi mieleen ja herätti meren muovisaasteisiin.  

Maailmassa tuotetaan yli neljäsataa miljoonaa tonnia muovijätettä vuosittain. Ostetaan miljoona muovipulloa joka minuutti, käytetään viisi biljoonaa muovipussia vuosittain. Kaiken kaikkiaan puolet kaikesta tuotetusta muovista on suunniteltu kertakäyttöisiksi – käytetään vain kerran ja sitten heitetään pois. Alle kymmenen prosenttia koskaan syntyneestä muovijätteestä on kierrätetty. 

Muovit, mukaan lukien mikromuovit, ovat luonnossamme. Ne ovat osa geologisia kerrostumia ja ovat  jopa antaneet nimensä uudelle meren mikrobien elinympäristölle, jota kutsutaan "plastisfääriksi".

Olemme tulleet riippuvaisiksi kertakäyttöisistä muovituotteista, vaikka niillä on vakavia ympäristö-, sosiaali-, talous- ja terveysvaikutuksia. Muovia on yhä enemmän ihmisten ja eläinten kehoissa. Muovisaaste on vakava uhka ekosysteemeille, ihmisten terveydelle ja ilmastolle. 

Muovi ei ole välttämättömyystuote. Voimme muuttaa kulutustottumuksiamme, jotta muovia – erityisesti ongelmalliset ja tarpeettomat muovit– voidaan poistaa ja ylipäätään käyttää vähemmän muovia.

Pakkauksia voidaan suunnitella uudelleen, moni joutuu tyhjentämään muoviroskiksen useammin kuin normiroskiksen. Järjestelmiä ja tuotteita voidaan uudistaa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten. Voimme tehdä enemmän Suomessa, Euroopassa ja koko maailman tasolla.

Tarja Filatov: Puolusta oikeutta olla oma itsesi!

Liian moni lapsi elää köyhyydessä. Suomessa on noin miljoona lasta ja 130 000 heistä elää köyhyydessä. Tämä on suunnilleen kaksi kertaa Hämeenlinnan asukasluku. Suomella ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti varaa tähän.

Lapsuusajan köyhyys, erityisesti vauvaperheiden köyhyys näkyy myöhemmin keskimääräistä yleisempinä mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmina.

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin panostaminen on julkisen talouden tasapainottamispaineista huolimatta kannattava investointi.

Taloutta ei pidä tasapainottaa lyhytnäköisesti. Se vaarantaa ihmisten hyvinvoinnin ja lisää köyhyyttä. Tavoitellut säästöt muuttuvat myöhemmin paljon suuremmiksi inhimillisiksi ja taloudellisiksi kustannuksiksi.

Vauva- ja lapsiperheiden oikeus varhaiseen tukeen pitää varmistaa. Toivon, että hallitusneuvotteluissa osataan asettaa tavoitteeksi ehkäisevän ja matalan kynnyksen toiminnan kehittäminen.

Neuvolat ovat olleet Suomen ylpeys. Nyt ne uhkaavat rapautua resurssipulan vuoksi. Varhaiskasvatuksen toimivuus ja riittävät resurssit on välttämätöntä turvata.

Palvelut oleellisia hyvinvoinnille

Ihmisten hyvinvoinnin ja köyhyyden ehkäisyn kannalta palvelujen toimivuus on oleellista. Hyvinvointialueiden uudistamistyölle tulee antaa työrauha.

Miljardin leikkaukset hyvinvointialueille sopivat huonosti aikaan, jolloin rakennemuutosta ollaan alueilla vasta tekemässä ja hinnat nousseet. Ilman mahdollisuutta investoida muutokseen, kustannukset kasvavat.

Viime eduskuntakaudella yksi parhaita tulevaisuusinvestointeja oli oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen. Uudistus on tärkeä nuorille ja koko maan tulevaisuudelle, koska se mahdollistaa osaavamman ja vahvemman työllisyyden. Uudistus on tärkeä nuorten vanhemmille.

Oppivelvollisuuden laajennus merkityksellinen uudistus

Markkinoilla yksi isä käveli määrätietoisesti kohti, ojensi minulle kätensä ja halusi kiittää. Hän kertoi, että ei olisi saanut poikaansa jatkamaan toisella asteella ilman oppivelvollisuuden laajennusta.

Uudistus on merkityksellinen lapsiperheiden toimeentulon näkökulmasta erityisesti nyt, kun inflaatio on korkealla ja hinnat nousussa.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei yksin riitä. On vahvistettava peruskoulua. Oppimistulosten eriytyminen peruskoulussa ja perustaitojen heikentyminen ovat vaativat tulevan hallituksen huomiota.

Tuleva pääministeri lupasi, että koulutus on erityissuojeluksessa. Toivon todella, että kokoomus tällä kertaa pitää huolta koulutuksen resursseista varhaiskasvatuksesta korkeimpaan koulutukseen.

Julkisuudessa puhutaan paljon siitä, että emme saa jättää lapsillemme velkaa. Velkaa on monenlaista. Jos suitsimme vain taloudellista velkaa, synnytämme sosiaalista velkaa, joka tulee sairaan kalliiksi. Pidetään huolta lastemme tulevaisuudesta kokonaisuudesta huolehtien.

Monen nuoren elämän merkittävimpiä hetkiä

Kevät on ilon ja valon aikaa ja erityisen tärkeää vastavalmistuneelle. Moni kokee tänä keväänä yhden elämänsä merkittävimmistä juhlahetkistä, valmistuipa sitten ammattiin ylioppilaaksi tai jostakin muusta koulutuksesta.

Valmistuessaan moni miettii menneitä vuosia, onnistumisia, iloja suruja ja suurimpia mokia. Mennyt kannattaa ottaa elämänkokemuksena, josta voi saada voimaa tulevaan.

Jokaiselle valmistuneelle nuorelle haluaisin sanoa, että puolusta oikeuttasi olla oma itsesi ja sellainen kuin haluat, koska sinä elät tekemiesi valintojen kanssa. Onnea tulevaan, levitä siipesi ja anna elämän kantaa!

(Julkaistu Hämeen Sanomissa 28.5.2023)

Tarja Filatov: Säästettiin sitä sotesta kunnissakin

Hyvinvointialueiden rahoitus on monimutkainen juttu. Rahaa on lisätty, mutta se ei silti riitä. Taustalla on inflaatio, joka on nostanut hintoja. Palkkojen nousu vaikuttaa kustannuksiin. Lisäksi yksityisten palvelutuottajien hinnat nousivat voimakkaasti viime vuoden lopussa. 

Alueet lähtivät liikkeelle vajaalla rahoituksella, koska kuntien budjetoidut sotemenot siirtyivät hyvinvointialueelle, mutta kulut ovat olleet budjettipohjaa korkeammat. Tämä aukko oikaistaan, kun kuntien tilinpäätökset vahvistetaan. Arvio on, että sieltä tulee 600 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Lisäksi keväällä saatiin 350 miljoonaa lisärahaa, jolla on voitu tehdä investointeja mm. vanhusten kotihoidon tueksi.

Koko maassa rahoitus on noin 22,5 miljardia. Kaikkiaan 6 % enemmän kuin mitä vuonna 2022 sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettiin rahaa. Jatkossa rahoitusta haastaa se, että palkkakustannukset kompensoidaan yleisen palkkakehityksen mukaan, vaikka jo nyt hyvinvointialueen korotukset ovat keskimääräistä korkeammat.  

OmaHämeen valtuusto päätti talouden investoinneista ja talouden tasapainotustoimista. Kaikki päätökset eivät ole kivoja ja toivottuja, mutta tasapainosuunnitelma on päätettävä 15.5. mennessä. Tämä siksi, koska valtiovarainministeriö edellyttää ohjelmaa, jotta saamme luvan lainanottoon, jossa Assi-sairaala ja muut jo päätetyt sekä liikkeellä olevat investoinnit voidaan rahoittaa loppuun.

Lähtökohtana ohjelmassa on kotona asumisen tukeminen, palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden varmistaminen. Tasapainoisen ja  tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen luominen ja tukipalveluiden sekä hallinnon yhtenäistäminen. Yksi suuri väärinymmärrys säästökeskustelussa on se, että ajatellaan ympärivuorokautisessa hoivassa olevia vanhuksia palautettavan kotiin kotihoivan piirin. Ei palauteta. 

Tarkoitus on sijoittaa lisää rahaa, jotta ikäihmiset voivat asua pidempään kotona ja saada sinne enemmän apua. Näitä toimia ovat mm. kotisairaanhoidon vahvistaminen, lääkäripalveluiden tuki kotihoitoon ja asumiseen, kotona tapahtuvan kuntoutuksen lisääminen, yhteisöllisen asumisen kehittäminen jne. Näitä sijoituksia ei olisi voitu tehdä, jos eduskunta ei olisi tehnyt lisäbudjettia.

Tämä ei ole helppo harjoitus, mutta suurin haaste tämän muutoksen tekemisessä ei ole lopulta raha, vaan henkilöstön riittävyys. Jos kaikki jatkuu ennallaan, OmaHäme tarvitsisi lähes 30 prosenttia työmarkkinoille nykyisellään tulevasta työvoimasta. Tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. 

Meidän on muutettava rakenteita. Onnistuttava terveyden edistämisessä ja palveluiden paremmassa kohdentamisessa.

Lisäksi ohjelmassa pyritään siihen, että palveluista kalleimmin tuotetut saataisiin edullisemmin tuotettua. Vuokrista ja tuloista pyritään tinkimään jne. jne.

Tätä tasapainotusohjelmaa vasten huolettaa hallitusneuvotteluissa esillä olevat suunnitelmat, joiden mukaan hyvinvointialueille kohdennettaisiin miljardiluokan säästöt. Kustannusten nousua on hillittävä, mutta rakennemuutokset vaativat aikaa ja rahaa.

Osa syyttää säästötarpeesta hyvinvointialueiden muodostamista. Minä en tähän usko. Säästettiin sitä kunnissakin. Jatkuvasti. Tarpeet kasvavat, nyt ovat kasvaneet resurssit, mutta tarpeet kasvavat nopeammin.