Tarja Filatov: Psykososiaalisesta hoitovelasta on huolehdittava

Eduskunta keskusteli mielenterveydestä keskiviikkona. Tein aloitteen ennen koronaa, mutta pääsimme puhumaan siitä vasta nyt, kun eduskunnan koronasäännöt ovat lieventyneet.

Itse asiassa ajoitus on mitä parhain.

Mielenterveyden vahvistaminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, jopa YK on varoittanut mielenterveyden kriisistä koronan vuoksi. Suomella ei ole varaa lintsata mielenterveyden edistämisestä eikä mielenterveyden häiriöiden nopeasta hoidosta.

Hyvinvointimallimme edellyttää korkeaa työllisyyttä. Se ei kestä heikentyneen mielenterveyden yhteiskunnallisia vaikutuksia. OECD arvioi jo vuonna 2018, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa eli yli viisi prosenttia BKT:sta.

Marinin hallituksen hyväksymä mielenterveysstrategia on tärkeä avaus. Nyt ensimmäistä kertaa mielenterveys tunnustetaan laajana yhteiskunnallisena asiana. Strategian tehokas toimeenpano ei saa unohtua koronan jälkihoidossa. Päinvastoin strategian toimeenpano on oleellinen osa jälleenrakennusta.

Mielenterveyden ongelmia ei ratkaista yksin terveydenhuollon keinoin. Eikä vain yksilöä auttamalla, tukea tarvitsevat läheiset. Mielenterveyttä tulee edistää kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Erityisesti työelämässä ja koulutuksessa.

Asia on tärkeä, ajankohtainen ja laaja-alainen. Siksi eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, jossa on kaikkien puolueiden edustus, halusi, että koko eduskunta keskustelee mielenterveyden haasteista.

Työikäisen väestön hyvä mielenterveys vahvistaa talouskasvua. Se on edellytys monille työelämässä vaadittaville ominaisuuksille, kuten mukautumiskyvylle, uuden oppimiselle, luovuudelle, ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutustaidoille.

Mielenterveyttä vahvistavilla toimilla voidaan saada jopa 9500 työllistä vuodessa.

Mielenterveyden häiriöt ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Jos mielenterveyssyistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähentyisi, työllisyysaste nousisi ja BKT vahvistuisi.

Menetämme vuosittain 17 miljoonaa työpäivää mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Sairauslomapäivien määrä on kasvanut vuodesta 2016 vuoteen 2019 yli 40 prosenttia! Meillä ei ole varaa menettää nykyisellä tahdilla ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle tai pitkille sairauslomille.

Tarvitsemme varhaisen puuttumisen ja välittämisen malleja työelämään sekä laajemmin mielenterveyden häiriöiden tehokasta ja vaikuttavaa hoitamista.

Mielenterveydessä ei tietenkään ole kyse vain taloudesta, vaan ennen muuta kyseessä on suuri inhimillinen ja kansanterveydellinen haaste. Siksi on tärkeää huolehtia työelämän ulkopuolella olevien mielenterveydestä.

Mielenterveysstrategiassa on nostettu esille lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. Perheissä, kouluympäristössä sekä harrastuksissa rakennetaan mielen hyvinvointia. Näiden osa-alueiden osalta mielenterveysstrategian poikkihallinnollinen toimeenpano on äärimmäisen tärkeää.

Korona ja sen aiheuttama yksinäisyys ovat olleet keljuja kavereita.

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan noin neljä viidestä vastaajasta on tyytyväinen elämäänsä, mutta tyytyväisyys on laskenut aiemmasta. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta on kokenut joka kolmas yläkoulussa tai toisella asteella opiskeleva tyttö. Pojista kymmenisen prosenttia. Yksinäisyys on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.

Korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia kokee, että opiskelu on vaikeutunut koronaepidemian aikana. Korona on lisännyt mielenterveyden oireilua ja kasvattanut eriytymistä hyvin pärjäävien opiskelijoiden ja huonommin selviytyvien välillä.

Aikuisiän mielenterveyden häiriöistä noin puolet syntyy jo ennen 14 vuoden ikää. 3/4 ennen 25 ikävuotta. Tämän vuoksi on välttämätöntä panostaa nuoriin. Muuten synnytämme velan, jota ei millään rahalla paikata.

Psykososiaalinen hoitovelka ei poistu, vaikka sata prosenttia kansasta olisi rokotettu, talous kasvaisi vauhdilla ja työllisyys paranisi. Se näkyy nyt ja se näkyy viiveellä.

Mielenterveyspalvelujen ja tuen piiriin pääsyä on vahvistettava, jotta ehkäistään ongelmien paheneminen. Jo ennen koronakriisiä vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista sai tarvitsemaansa hoitoa. Jos jalka on poikki, kenellekään ei terveydenhuollossa sanota, että tule kuukauden päästä uudelleen.

Me tarvitsemme takuun siitä, että hoitoon pääsee ja apua saa. Rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä, hoitotakuu, terapiatakuu. Pääasia, että apu on osaavaa ja oikea-aikaista.

Jokainen lapsi on pelastettava elämälle - Jokainen on turvassa

Keskiviikkona juhlittiin 75-vuotiasta Ensi- ja turvakotien liittoa. Se on ollut edelläkävijä vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja äitien auttajana ja puolustaja. Minulla oli kunnia pitää liiton puheenjohtajana juhlassa puheenvuoro.

Ensi- ja turvakotien liiton taustalla on kesäkuun neljäntenä vuonna 1866 syntynyt tyttö, Vilhelmiina, joka varttui kovina ja vaikeina aikoina.

Täytettyään 18-vuotta Vilhelmiina Riktig kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itsekin osaa lausua ja niin hänestä tuli meille kaikille tutumpi Miina Sillanpää.

Rohkea nainen.

Miina Sillanpää oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. Paremmaksi erityisesti lapsille ja tytöille ja äideille.

”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vatsaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on myös Ensi- ja turvakotiliiton toiminta. Yhdistykset ja liiton toimisto tekee yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan.

Kuulee heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miinan sanoin ”Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle. 

Väkivalta, masennus, päihteet, ero ovat asioita, joita kukaan ei elämäänsä halua. Mutta kun ne astuvat kutsumatta kotiin apua on saatava osaavasti ja vaikuttavasti.

Näiden vaikeiden asioiden kanssa liittomme väki tekee osaavaa auttamistyötä.

Ensi- ja turvakotien liiton ja sen yhdistysten toiminta on modernia ja jatkuvasti kehittyvää.

Sen todisti erityisesti korona, jolloin toiminta kehittyi nopeasti ja tarjosi palveluja verkossa, kun kasvokkain kohtaaminen sisälsi liian suuria riskejä. Liitto ja yhdistykset tekevät yhä työtä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kanssa.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. 

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Ei edes koronan loppumista. Siksi liittomme keskittyy lapsiperheisiin.

Korona on kasvattanut avun tarvetta. Apua hakee keskimäärin noin 2000 henkilöä kuukaudessa, kun ennen korona-aikaa heitä oli 1600. Erityisesti korona on heikentänyt vauvaperheiden jaksamista.

Vanhempien uupumus, loputon univelka ja yksinäisyys näkyvät kasvaneissa yhteydenotoissa. Vauvaperheet ovat jääneet liian yksin pulmien kanssa.

Äideistä noin neljäsosa on kokee, että koronaepidemia on vähentänyt jaksamista.

Vauvaa odottaville ja vauvan saaneille perheille poikkeusolot ovat tarkoittaneet eristäytyneisyyttä elämäntilanteessa, jossa läheisten ja toisten vanhempien tuki on tavallista tärkeämpää.

Vauvaa odottavat vanhemmat eivät ole päässeet tapaamaan omia vanhempiaan, tulevia vauvan isovanhempia eivätkä toisia samassa elämäntilanteessa olevia perheit. Hiljaisen osaamisen siirtyminen ja vertaistuki ohenee.

Yhteiskunnan resurssipula ei saa vaarantaa vauvan ja lapsen turvallista alkua elämälle

Odottavien ja vauvaperheille tärkeiden neuvoloiden resurssit eivät riitä ja siksi neuvolatoimintaa on vahvistettava.

Ongelmana on, että työntekijät vaihtuvat liian usein ja turvallisen, tutun neuvolan terveydenhoitajan tuki jää liian usein saamatta.

Korona-aika on merkinnyt pahimmillaan jopa sitä, että odottavien neuvolakäynneistä ja synnytysvalmennuksista on jouduttu kunnissa tinkimään.

Pienten lasten määräaikaistarkastuksista on tingitty tai niitä on tehty erittäin lyhyinä videotapaamisina. Terveydenhoitaja ei ole välttämättä nähnyt lasta ollenkaan ja lapsen tilanteen arvio on perustunut vain vanhemman kertomaan.

Näissä olosuhteissa esimerkiksi masennusoireiden tai päihteiden vuoksi riskissä olevia jää tunnistamatta eikä heitä osata ohjata avun piiriin.

Ohjauksen puute on näkynyt siinä, että päihteitä käyttävien äitien kuntoutus on laskenut romahdusmaisesti, vaikka näyttää siltä, että korona aikana esimerkiksi huumeiden käyttö on lisääntynyt.

Vaikeuskerrointa lisää se, että pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pula. Heidän rekrytointinsa on vaikeutunut, koska päteviä hakijoita ei ole.

Pätevien sosiaalityöntekijöiden puute merkitsee myös sitä, että lasten ja perheiden tilanteen arvioinnit, tarvittavat palveluihin liittyvät päätökset ja maksusitoumukset viivästyvät ja samalla avun saanti.

Ja lastensuojelussa asiakasmäärät työntekijää kohden ovat yhä kohtuuttoman suuria.

Nämä esimerkit kertovat sen, että meillä on yhä paljon työtä, jotta Miinan toive siitä, että ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” toteutuisi.

Julkisten palvelujen riittämättömyys on näkyy avunpyyntöinä Ensi- ja turvakotien liitossa.

Viime vuonna apua hakevia oli yli 23 787 henkilöä, joista 6 638 oli lapsia. Autettavien määrä on kasvanut vuositasolla 7 000 henkilöllä. 7 000 henkilöllä!

Miinan sanoin “Pelastetaan jokainen lapsi elämälle”. Nykypäivän ensi ja turvkotien liiton sanoin “Jokainen on turvassa”.

Hyvää syntymäpäivää Ensi- ja turvakotien liitto! Me olemme sinusta ylpeitä.

Tarja Filatov: Inhimillisempää talouspolitiikkaa

Tänään päässä soi Jope Ruonansuun laulu “Kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen”. Ei siksi, että mielessä olisi jussipaidat tai piraattitavarat, vaan siksi, että joinain päivinä on lähes mahdoton valita, mitä tekee ja missä on.

Tänään eduskunnassa on turkaisen paljon päällekkäistä. Budjettiviikko ja Euroopan Neuvoston istuntoviikko ja muutakin. Kumpikin ovat niin isoja asioita, että riittäisivät täyttämään viikon yksin.

Euroopan neuvoston tasa-arvovaliokunnassa keskusteltiin mm. Afganistanin tilanteesta. Nyt istunnossa turkkilaisen kollegani Selin Sayek Böken raportti sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Selin on upea poliitikko, viisas, rohkea ja osaava.

Raportissaan hän muistuttaa, että Euroopan näennäisestä vauraudesta huolimatta sosioekonominen eriarvoisuus on jatkuvasti lisääntynyt maiden välillä ja niiden sisällä. Sillä on kielteisiä vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin sekä yleiseen taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Lisäksi rakenteellinen eriarvoisuus on syventänyt köyhyyttä, heikentänyt sosiaalisia oikeuksia, vähentänyt sosiaalista liikkuvuutta ja syventänyt polarisaatiota.

Poliittisen epävakauden välttämiseksi ja kestävämmän talouden rakentamiseksi Euroopassa on puututtava eriarvoisuuden perimmäisiin syihin, taattava perusoikeudet ja suojeltava paremmin haavoittuvaa väestöä. On toimittava kansallisella tasolla ja kollektiivisesti.

Maiden tulee arvioida makrotaloutta, teknologiaa, lainsäädäntöä, erityisesti työlainsäädäntöä, jotka voivat pahentaa eriarvoisuutta. Jotenkin teema istuu kotimaiseen budjettikeskusteluun.

Suomessa hallituksen budjettiesitys puolittaa alijäämän tästä vuodesta 14 miljardista seitsemään miljardiin. Velkaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Se on suuri, mutta ei kestämätön, koska korot ovat olemattomat. Velkaa vastustetaan parhaiten sillä, että pääsemme koronakuopan yli. Kerralla ja kunnolla.

OECD varoitti euromaita elvytyksen äkkijarrutuksesta liian aikaisin. Vajaa viikko sitten Euroopan keskuspankki muistutti, että finanssipoliittisten tukitoimien ennenaikainen päättyminen voisi heikentää elpymistä ja pahentaa taloudelle aiheutuvaa pitkäaikaista vahinkoa.

Suomessa oppositio vaatii velkaantumisen lopettamista ja esittää leikkauksia sosiaaliturvaan. Mistähän seitsemän miljardia leikattaisiin siten, että se vaikuttaisi jo ensi vuoden budjettiin. Jos näin tehtäisiin, lopputulos olisi hyytävä.

Me emme halua romuttaa taloutta. Me haluamme kasvattaa taloutta vahvistamalla työllisyyttä. Työllisiä on jo yli 40 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut historiallinen talouskriisi. Vuoden 2020 kesän pohjalukemista työllisyys on kasvanut yli 100 000 ihmisellä. Talouspolitiikka on ollut näin ollen onnistunutta työllisyyden näkökulmasta.

Me haluamme sovittaa yhteen talouden tarpeet, sosiaaliset tarpeet ja ympäristön kestävyyden. Tehdä taloudesta inkluuvisemman ja oikeudenmukaisemman.

Tänään pieneen hiaceen mahtuu taloutta, tasa-arvoa, Afganistania, koronaa, kulttuurirahoitusta, rakennerahoja ja paljon muuta.

Tarja Filatov: Perhevapaauudistus - ei yksin työllisyyttä, vaan myös perheitä varten

Onko meillä malttia ”sijoittaa” lapsiin riittävästi aikaa, rahaa ja energiaa? Vielä tärkeämpää on kysyä, onko meillä sydäntä ja älyä, aikaa ja taitoa pitää hyvää huolta lapsista? 

Sana sijoittaa on talouden kieltä. Hyvä sijoitus tuottaa voittoa, mutta lapsuudella on itseisarvo sinällään. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään huolenpitoon. Lapsen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Se kuuluu hänelle.

Suomen taloudellinen kehitys riippuu inhimillisen ja sosiaalisen pääoman laadusta. Siksi lasten hyvinvointi on paras sijoitus myös talouden näkökulmasta. 

Lapsuuteen sijoittaminen tarkoittaa vanhemmille riittävää toimeentuloa, aikaa ja mahdollisuutta olla lasten kanssa. Lapselle yhteiskunnan on turvattava hyvätasoinen varhaiskasvatus, koulu ja mahdollisuus harrastaa. Tähän hallitus on uudistuksillaan pyrkinyt olipa kyse varhaiskasvatuksesta, koulusta, oppivelvollisuuden pidentämisestä tai  harrastustakuusta.

Meillä jokaisella on ainutkertainen elämä. Siksi perhevapaauudistus ei voi palvella pelkästään työelämän tarpeita.

Parantamalla isien tasa-arvoa perheessä edistetään äitien yhdenvertaisuutta työelämässä. Suurin voittaja on kuitenkin lapsi, joka saa enemmän molempien vanhempien hoivaa ja huomiota.

Uudistuksen tavoitteena on, että perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat tasaisesti molemmille vanhemmille. Tämä lisää tutkitusti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työelämässä.

Nykyisin naiset käyttävät valtaosan vapaista. Tämä heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja vaikuttaa toimeentuloon koko elämän ajan, jopa tuleviin eläkkeisiin.

Lain tarkoituksena on lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia. Se että molemmat vanhemmat luovat lapseen läheisen suhteen heti alusta lähtien ja vastaavat lapsen hoivasta, auttaa lapsen ja vanhemman välisen läheisen suhteen muodostumista, millä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja perustellaan usein äitiydestä johtuvista ylimääräisistä kuluista työnantajalle. Kuluja on kompensoitu jo pitkään, mutta osumatarkkuus ei ole ollut paras mahdollinen. Nyt ainakin tämä argumentti poistuu, koska kustannukset lankeavat molemmille vanhemmille tasaisemmin. Perhevapaa uudistus luo pohjaa palkkatasa-arvolle.

Uudistus joustavoittaa perhevapaiden käyttöä. Vapaata voi käyttää aiempaa useammassa osassa tai osa-aikaisesti. Näin helpotetaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja autetaan perheitä jaksamaan arjessa. Itse olen joustosta erityisen iloinen, koska nykyjärjestelmä on jäykkä. Lisäksi laki huomioi nykyistä paremmin erilaisten perheiden tarpeet.

Uudistuksen lähtökohta on ollut perheiden ja lasten hyvinvoinnin lisääminen. Kaikissa perheissä ei ole syystä tai toisesta mahdollista jakaa vanhempainvapaita tasan vanhempien kesken. Tästä syystä on päädytty malliin, jossa vanhempi voi luovuttaa tietyn määrän omia vanhempainrahapäiviään esim. toisen vanhemman tai puolisonsa käyttöön. Verrattuna nykytilanteeseen perheiden asema ei luovuttamismahdollisuuden johdosta heikkene.

Perhevapaauudistusta on kritisoitu siitä, että se ei riittävästi tue työvoiman saatavuutta. Totta, voi olettaa, että lyhyemmät vapaat ja kotihoidontuen poisto toisivat naisia paremmin työmarkkinoille. Ylipäätään työllisyysvaikutuksia arvioiva simulaatiomalli antaa aina hyvät työllisyyspropsit, jos sosiaaliturvaa leikataan. Mutta tätä lakia ei ole tehty yksin työmarkkinoiden vahvistamiseksi, vaan se on osa parempaa perhepolitiikkaa. Investointi lapsiperheisiin.

Kotihoidontukea käytetään pääosin vuosi. Loppujen lopuksi työllisyysvaikutus kotihoidon tuen puolittamisella voisi olla odotettua pienempi, koska se koskisi vain pientä osaa tuen saajista. Tuen kokonaan poistaminen olisi iso muutos. Sillä olisi isompi vaikutus työvoiman tarjontaan, mutta se on sitten isompi juttu, jolle ei oikein löytyy vain vähän poliittista kannatusta.

Pelkillä lainmuutoksilla ei taata tasa-arvon toteutumista käytännössä. Onhan meillä ollut samapalkkaisuuslainsäädäntö vuodesta 1963. Jo nykylain mukaan isillä olisi mahdollisuus käyttää huomattavasti enemmän vapaita, mutta olemme historian ja rahan vankeja. Vapauden käyttöön vaikuttavat asenteet ja naisten matalampi palkkataso. 

Lainmuutokset ovat kuitenkin yksi keino muuttaa maailmaa. Niillä pyritään kannustamaan ja mahdollistamaan vapaiden jakaminen tasapuolisesti ja samalla kertomaan vahvemmin tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja näin osaltaan vaikuttamaan asenteisiin ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin. 

Asennemuutosta tarvitaan perheissä, mutta työpaikoilla on tärkeä rooli siinä, miten vanhempien, ja erityisesti miesten, perhevapaille jäämiseen suhtaudutaan. Kannustetaanko isiä jäämään vapaille, myös pidemmille vapaille?  Viranomaispuolella etenkin esim. neuvolapalveluissa kohdataan tulevia vanhempia ja tästä syystä ne ovat keskeisessä roolissa.

Yhden asian liikkeet ovat tärkeitä, mutta pidetään huolta lainsäädännössä, jotta erilaisia tarpeita tasapainotetaan oikeudenmukaisesti. Minusta perhevapaauudistus tekee niin.

Tarja Filatov: Valoa näkyvissä

Koronan tuomassa lamassa on kolme aaltoa. Ensimmäisenä sakkasi talous ja toimeliaisuus, sitten nousi työttömyys ja kolmantena kohtasimme sosiaalisen laman. Kun nousu lähtee liikkeelle, ketju kulkee toisin päin.

Julkisesta keskustelusta saattaisi kuvitella, että Suomen talous on yhä syöksykierteessä alaspäin. Faktat kertovat kuitenkin toista. Vaikka korona on vielä keskuudessamme, taloudessa ja työllisyydessä on valoisia merkkejä. 

Vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät, kiinteät investoinnit ovat nousemassa kaikkien aikojen ennätykseen ja kuluttajien luottamus talouteen on ennätyskorkealla.

Bruttokansantuote on käytännössä koronakriisiä edeltävällä tasolla, kun euroalueella muut maat vielä heräilevät kasvuun. Olemme toipuneet lähes samassa vauhdissa Yhdysvaltojen kanssa, vaikka elvytyksemme taso on ollut huomattavasti maltillisempi.

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä alijäämä on painettu alle puoleen tämän vuoden yli 14 miljardista. Isoja ja vaikeasti hahmotettavia lukuja. Mutta ehkä kuvaavaa on se, että vielä vuosi sitten näytti siltä, että velkaantumisemme taittuu vaivoin vuosikymmenen vaihteessa. Nyt on mahdollista, että saamme suunnan kääntymään jo ensi vuonna.

Työllisyydessä on kiistatta vielä paljon tehtävää, mutta fakta on, että kesäkuussa oli 121.000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysaste oli historiallisen korkea, yli 75 prosenttia. Tämä kertoo, että koronan nopeat vaikutukset on selätetty. Samaan aikaan työttömiä on 7000 enemmän, koska työvoimaan on tullut lisää ihmisiä. Vaikka kyseessä ovat yhden kuukauden luvut, trendi on hyvä.

Työllisyysasteen nostaminen edellyttää osaamistason nostamista. Koulutus, jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen läpi työuran on kestävä sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen keino vahvistaa työllisyyttä. Kohdennetuilla koulutustoimilla on nopeasti paikattava alakohtaisia työvoiman saatavuusongelmia.

Me emme saa unohtaa sosiaalisen laman ja hoitovelan purkua. Sosiaali- ja terveydenhoidon osaajapulaa ei hoideta pelkällä koulutuksella, vaikka sitä tarvitaan kipeästi. Mutta on parannettava työolosuhteita ja palkkausta, jotta ihmiset pysyvät alalla. Uudet hyvinvointialueet ja palkkaharmonisaatio antavat tähän mahdollisuuksia. Mutta valtion on kaivettava kuvettaan ongelman ratkaisemiseksi.

Suomessa on 110.000-130.000 köyhyydessä elävää lasta. Lasten toimeentulo rakentuu aikuisten toimeentulon kautta. Lapsiperheköyhyydellä on elämän mittaiset vaikutukset, siksi sen poistamiseksi on tehtävä määrätietoista työtä.

Samaan aikaan tuettava lasten mahdollisuutta hyvään arkeen. Laadukas varhaiskasvatus, turvallinen ja lasta ja nuorta tukeva oppimisympäristö, oppivelvollisuuden laajennus jne. ovat hyviä arjen tukipilareita. Korona on suosinut osan opiskelijoiden opintoja, mutta osan kohdalla se on tuonut aukkoja ja nuo aukot on paikattava huolella. 

Meillä ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa koronan syrjäyttämiin lapsiin ja nuoriin.

Syksyllä eduskunnan talousarvioesityksessä on mukana lapsibudjetointi. Kyse ei ole vain budjettitekniikasta, vaan kokonaisuuden hahmottamisesta. Usein sanotaan, että koko kylä kasvattaa lasta, ja näinhän se on. Lapsen kasvuun vaikuttavat koti, koulu, kaverit, joskus katu, harrastukset jne.

Lapsibudjetoinnissa halutaan saada näkyviin lapsen elämän kokonaisuus, jotta osataan tehdä oikeita päätöksiä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten laman taltuttamiseksi tarvitaan tietoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Ei saa olla niin, että yksi käsi antaa ja toinen ottaa pois tämä koskee niin valtiovaltaa kuin kuntia.

Hämeenlinnassa tehtiin viive valtuustokaudella erinomainen Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelma. Sen toimeenpano on tämän valtuustokauden tehtävä. Kun mietimme hallintosäännön uudistamista, on syytä pohtia muuta ohjausjärjestelmän uudistamista. 

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Menestyksen mittari ei ole euro, vaan ihmisen hyvä elämä

Tänään tiistaina äänestettiin julkisen talouden suunnitelmasta. Hankala nimi tarkoittaa sitä, että talouteen otetaan pidempi näkökulma. Korkomarkkinat ja luottoluokittajat ovat kiinnostuneita Suomen kasvunäkymistä.

Työllisyyden ja tuottavuuden edistäminen, investointien houkuttelu ja osaamistason nosto ovat Suomen talouden perusta. Niiden varaan rakentuu julkisen talouden pohja, tulot ja menit. Pikavoittoja ei näissä lajeissa jaeta. Siksi on tärkeää katsoa sekä lähelle että kauas.

Parempaa vaikuttavuusarviointia tarvitaan

Nykyiset talouden laskentamallit eivät kovin hyvin kykene mallintamaan pidemmän aikavälin talousvaikutuksia. Tietovaje ohjaa herkästi lyhyen aikavälin päätöksentekoon.

Panostamme sairaudenhoitoon ja laiminlyömme terveydenhoitoa, huolehdimme lasten huostaanottojen kasvavista kustannuksista, mutta emme ohjaa riittävästi resursseja perheiden ennaltaehkäisevään tukeen jne.

Suorien korjaavien toimien kustannukset ovat helpommin laskettavissa, kuluja ehkäisevien toimien kustannukset vaikeammin. Helposti laskettava ja pitkällä tähtäimellä vaikuttava, eivät silti aina ole sama asia. 

Näin on selkeimmin vaikkapa oppivelvollisuuden pidentämisen kohdalla. Meillä päättäjillä pitää olla vastullisuutta ja rohkeutta ottaa päätöksentekoon muutamien vuosien laskelmia pidempi näkökulma.

Marinin hallituksen isoja rakenneuudistuksia

Marinin hallitusta on syytetty toimettomuudesta rakenteellisten uudistusten kohdalla. Olen ollut eduskunnassa yli kuusi kokonaista vaalikautta. Koronasta huolimatta tällä vaalikaudella on päätetty monista isoista rakenneuudistuksista. Mielestäni vain Lipposen hallitukset olivat aktiivisempia - mutta silloin ei ollut koronaa.

Ensinnäkin työttömyyseläkejärjestelmää on päätetty uudistaa ja pidentää näin työuria ja parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toiseksi oppivelvollisuutta laajennettii 18 ikävuoteen ja turvata osaavan työvoiman riittävyyttä sekä parempia työuria nuorille. Kolmanneksi sote-uudistus kokoaa palvelut hyvinvointialueiden vahvemmille harteilla ja parantaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta sekä vähentää asiakkaan pompottelua. Neljänneksi käynnissä on suuri sosiaaliturvauudistus, mutta se on viisaasti ulotettu kahdelle vaalikaudelle.

Uskon että oppivelvollisuutta ja sote-uudistusta tulevaisuuden arvioijat pitävät peruskoulu- uudistuksen ja kansanterveyslain kaltaisina reformeina. Nyt niitä kritisoidaan, mutta niin kritisoitiin aiemminkin isoja uudistuksia. Jos oppositio ei pidä hallituksen rakenneuudistuksista, se ei tarkoita, että niitä ei olisi. Politiikassa on ja saa olla erilaisia tavoitteita.

Valoa talouden tunnelissa

Puoliväliriihessä hallitus päätti vaiheittaisesta paluusta kehykseen vuoteen 2024 mennessä.  Kehys on talouden pidemmän aikavälin raami, jonka tarkoitus on pitää kulut kurissa. Valtion menit laskevat kriisitasolta hallitusti normaalille uralleen. Ilman äkkijarrutusta. Jo ensi vuoden menot ovat yli kaksi miljardia kuluvaa vuotta pienemmät.

Työttömiä työnhakijoita 132 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lomautettuja 117.000 vähemmän. Uusia työpaikkoja te- toimistoissa tarjolla 36.000 enemmän kuin vuosi sitten. Parempaan ollaan menossa työllisyydessäkin, vaikka lisää toimia tarvitaan, jotta kasvanut pitkäaikaistyöttömyys saadaan taitettua. Erityisen tärkeä on panostaa parempaan työnvälitykseen, jotta työpaikka ja työntekijä kohtaavat nopeammin. Pitkään työttömänä olleiden osaamiseen ja terveyteen panostaminen maksaa nyt, mutta säästää tulevaisuudessa.

Velkasuhde oli jo ennen viimeisimpiä vielä positiivisempia ennusteita valtiovarainministeriön ennusteen vakautumassa vuosikymmen puolivälissä tavoitellulle 75% tasolle. Aiemmat ennusteet olivat pessimistisempiä.

Moniin muihin maihin verrattuna Suomessa on onnistuttu hyvin viruksen leviämisen estämisessä, millä on ollut myönteisiä vaikutuksia myös talouden kehitykseen. Tällä tavoin hallitus on osaltaan varmistanut, että talouden pitkänaikavälin potentiaalia ei romuteta.

Veroremonttia tarvitaan

Toivoisin, että tämä hallitus kykenisi vielä isoon veroremonttiin, mutta se saattaa olla liikaa toivottu. Hallitusohjelma ei anna kovin paljoa liikkumavaraa. Keskustalle suuri verouudistus on vaikea, koska sillä on melko erilaiset intressit kuin lopulla hallituksella.

Verotaakan pitää jakautua nykyistä reilummin. Harmaatalous pitää suitsia ja laittaa rajat verokikkailulle. Kikkailut maksavat rehelliset yrittäjät ja palkansaajat. Voi kysyä, miksi ulkomaiset sijoitusrahastot saavat Suomesta osinkonsa verottomina. Miksi joidenkin suuryritysten on helppo vältellä veroja kansainsanvälisellä kikkailulla? Miksi palkkatuloissa progressio on merkittävä, mutta pääomatuloissa ei?

Jos kaikki maksavat oman osuutensa, voidaan verokantoja pitkällä aikavälillä laskea eikä kukaan saa epäreilua kilpailuetua kalliilla verojuristeilla. OECD:ssä valmisteilla oleva minimiverojärjestelmä ja hallituksen selvittämä institutionaalisten sijoittajien lähdevero ovat askelia oikeaan suuntaan.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää uudenlaista verojärjestelmää. Verotuksella on kulutusta ohjaava vaikutus, ilmastonmuutoksen hillintään suunnatut maksut ja verot eivät voi tulla nykyisen verotaakan päälle, vaan niitä on kompensoitava pieni- ja keskituloisille.

Jälkiviisas vai kaukaa viisas

Oppositio, erityisesti kokoomus kritisoi hallitusta kovin sanoin hövelistä rahanjaosta lisäbudjetin ja JTS-käsittelyn yhteydessä. Yhtään varsinaista muutosesitystä lisäbudjetin lukuihin kokoomus ei tehnyt.

Hallituksen talouspolitiikalla on tuettu kokonaiskysyntää ja estetty tuotantoa supistumasta ja autettu ihmisten arkea romahtamasta. Monta asiaa olisi voinut tehdä paremmin, mutta korona ei odottanut, joten parhaan sijaan oli tyydyttävä hyvään. Jälkiviisaasti on helppo löytää virheitä, mutta jälkiviisaus ei ole kovin rakentava viisauden laji. Koitetaan mieluummin olla kaukaa viisaita ja varautua tulevaan.

Tarja Filatov: Perheväkivalta on yhä liian vaiettu ongelma

Suomessa lähisuhdeväkivalta on aivan liian yleistä. Sen uhriksi joutuu useimmiten nainen. Kodin ja läheisten pitäisi olla turva, ei uhka. Naisten ja miesten väkivaltakokemukset ovat erilaisia. Miehet kokevat yleisimmin väkivaltaa julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla. Naiset kotona ja työpaikalla. Naisten kokema väkivalta on useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa.

Istanbulin sopimus on tärkeä edistysaskel naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamisessa. Se on ensimmäinen Euroopassa sovellettava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sääntelevä, oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Euroopan neuvosto kävi erityisen keskustelun aiheesta tällä viikolla.

Sopimuksen on ratifioinut 34 Euroopan neuvoston maata. Turkki vetäytyi sopimuksesta ja Puola pohtii samaa. Taustalla käydään keskustelua siitä, että sopimus estää perinteisiä perhearvoja ja että siksi sitä ei voi hyväksyä. Väkivalta ei koskaan voi olla perhearvo!

Suomi ratifioi sopimuksen elokuussa 2015. Minulla oli itselläni kunnia olla puheenjohtajana eduskunnan valiokunnassa, joka käsitteli sopimusta. Olimme silloin tiukkana, että sopimus ei jää pelkäksi paperiksi, vaan konkretisoituu väkivallan uhreja auttaviksi teoiksi.

Ratifioinnin jälkeen turvakotien rahoitus on siirretty valtiolle. Tämä on tärkeä uudistus, koska ennen niitä rahoitettiin kunnissa lastensuojelun rahoista ja järjestörahoituksen kautta. Nyt tilanne on selkeämpi eikä rahoituksessa ole enää kilpailua lasten turvan ja naisten turvan välillä.

Muutokset ovat johtaneet turvakotipalvelujen käytön voimakkaaseen kasvuun, joka on vuodesta 2015 ollut 75 prosenttia. Voidaan sanoa turvakodit pelastavat ihmisiä. Istanbulin sopimus pelastaa ihmisiä.

Ennen Istanbulin sopimusta Suomessa ei ollut ympärivuorokautista auttavaa puhelinta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Nykyään valtio rahoittaa Nollalinjaa, joka auttaa päivin ja öin.

Sopimuksen myötä Suomeen saatiin ensimmäiset seksuaaliväkivallan uhrien Seri-keskukset. Nyt niitä on kahdeksan. Istanbulin sopimuksen ratifiointi sai liikkeelle monta tärkeää asiaa. Mutta työtä riittää yhä. Sopimus on auttanut väkivallan uhreja lisäksi muissa maissa.

European Women’s Lobbyn tuoreen raportin mukaan raportissa käsitellyistä maista 61 prosenttia on tehostanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan vastaisia toimia, 65 prosenttia tehnyt parannuksia väkivallan tutkinnassa ja syytteeseenpanossa sekä jopa 83 prosenttia parantanut väkivallan uhrien suojelua.

Kansainväliset sopimukset voivat merkittävästi lisätä poliittista painetta asioiden käsittelyyn. Ne voivat tehdä mahdottomasta mahdollista. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä.

Istanbulin sopimus on ihmisoikeussopimus, joka määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan syrjinnäksi. Sen mukaan naisia tulee suojella kaikilta väkivallan muodoilta ja ehkäistä sekä poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Rikoksista tulee syyttää tekijöitä, teot tulee tutkia ja tekijöitä rangaista.

Sopimuksen tarkoittamia väkivallan muotoja ovat mm. seksuaalinen väkivalta, seksuaalinen häirintä, ruumiillinen väkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, avioliittoon pakottaminen, naisen sukuelinten silpominen ja kunniaan liittyvä väkivalta.

Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta. Kansallisten uhritutkimusten mukaan on arvioitu, että vuosittain 45 000-58 000 naista kokee seksuaaliväkivaltaa.

Nyt koronan aikana perheväkivalta on lisääntynyt, joten väkivallan vastaisia toimia tarvitaan yhä kipeämmin!

Tarja Filatov: Hyvinvointi kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin

Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?  

Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.

HILJAISIMMILLA VOI OLLA SUURIN HÄTÄ

Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä. Meidän on vahvistettava Hämeenlinnan elinvoimaa, jotta voimme pitää huolta jokaisesta.

Jos kaupungin väkiluku kasvaa, meillä on enemmän ihmisiä rahoittamassa yhteisiä palveluita. Jos työpaikat lisääntyvät, verotulot kasvavat. Jos yrityksille on vakaa, luotettava toimintaympäristö ja osaava työvoimaa, ne uskaltavat investoida. Meidän on uskallettava investoida tulevaisuuteen. Talous on tärkeä hyvinvoinnin väline, mutta sillä ei ole itseisarvoa.

Onnistumisen mittari ei ole euro, vaan hyvä elämä. Mutta talouden tasapainoa ei saa laiminlyödä. Meidän on kehitettävä toimintojemme vaikuttavuutta paremmaksi ja rakenteita muuttuvaan maailmaan sopiviksi. Ja tarjottava hyvä ja työympäristö kaupungin työntekijöille.

MIELEN HYVINVOINTI TÄRKEYSLISTAN KÄRKIKASTIIN

Kunnat ovat muutoksessa ja kuntien pitää löytää uusi identiteetti sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin jälkeen. Muutoksen keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.

Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.

LAPSUUS ON SUORA LÄHETYS

Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Lapsuudesta ei tule uusintaa, siksi välttämätöntä panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, varhaiskasvatukseen, koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.

Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.

UUTTA JOHTAMISTA, VAHVAA YHDESSÄ TEKEMISTÄ

Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Hämeenlinna tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.

Hämeenlinna sai uuden kaupunginjohtajan. Lämpimät Olli-Poika Parviaiselle! Ja iso kiitos ansaituille eläkepäiville siirtyvälle Timo Kenakkalalle sekä Juha Isosuolle. Kaupunginjohtaja ei johda kaupunkia yksin, vaan tarvitsee politiikan tuen tekemiselleen. Myös herkät tuntosarvet, jotta osaa lukea valtuuston sielunelämää. Isoja hankkeita ei voi ajaa sammutetuin lyhdyin, vaan valtuusto on sitoutettava niihin aidosti ajoissa. Johtamisjärjestelmämme vaatii uudistamista. Yksi kaupunginjohtaja riittänee jatkossa, mutta samalla on muutettava muun johdon toimenkuvia.

Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa)

Tarja Filatov: Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Lämpimästi onnea Miinan syntymäpäivänä!

Jokioisten kappeliseurakunnassa Sillanpään torpassa kesäkuun neljäntenä armon vuonna 1866 syntyi tyttövauva. Tyttö sai nimekseen Vilhelmiina. Ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli tiukalla.

18-vuotiaana Vilhelmiina kävi kirkkoherranvirastossa, koska halusi paperiinsa nimen, jonka itse osaa lausua. 

Niinpä Vilhelmiina Riktigistä tuli isänsä torpan nimen mukaan meidän kaikkien paremmin tuntema Miina Sillanpää.

Kiertokoulusta 18 vuoden oppivelvollisuuteen

Lapsena Vilhelmiina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun. Peruskoulusta ei kukaan edes vielä haaveillut. Siinäpä ne elämän eväät olivat.

Nyt rakennetaan oppivelvollisuutta, jossa jokaisella lapsella on oikeus ja velvollisuus opiskella 18 ikävuoteen asti. Näin turvataan toisen asteen koulutus.

Uudistus tekee toisen asteen opinnoista maksuttoman ja vahvistetaan kuntien ja oppilaitosten vastuuta siitä, että jokainen nuori saatetaan hänelle sopivien opintojen pariin.

Tällä turvataan parempaa työllisyyttä, niin yksilölle kuin yhteiskunnalle.

Puuvillatehtaan koulusta jatkuvaan oppimiseen

Vilhelmiina meni  12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaaseen työhön. Teki 12 tuntisia työpäiviä, töitä tehtiin myös yöllä. Työ raskasta aikuiselle, saati lapselle.

Työsuhde-etuna Vilhelmiina sai käydä tehtaan koulua. Vanhemmat oppilaat opettivat nuorempiaan, opettajia oli vain yksi. 

Nyt rakennetaan jatkuvan oppimisen mallia, jolla turvataan ihmisten osaaminen muuttuvilla työmarkkinoilla. Työnantajilla on oma vastuunsa työntekijöiden koulutuksesta ja yhteiskunnalla oma vastuunsa jatkuvan oppimisen turvaamisesta. Koska työ muuttuu, osaamisen on kehityttävä.

Maakuntamatkojen edelläkävijä Miina

Ministeriksi päästyään Miina aloitti laajat maakuntamatkat tutustuen paikan päällä sosiaalisiin epäkohtiin lastenkodeissa, mielisairaaloissa, kouluissa ja kunnalliskodeissa.

Hän totesi, että vanhukset asuivat kylmissä ja vetoisissa kunnalliskodeissa, ravinto oli laitoksissa ala-arvoista, lastenkotien lapset kärsivät liian kovasta kurista ja heillä teetettiin liikaa töitä. Kaiken kaikkiaan laitosten työntekijät olivat heikosti koulutettuja ja matalapalkkaisia.

Miinan ajoista Suomi on ottanut monta askelta oikeudenmukaisempaan ja sosiaalisesti yhdenvertaisempaan suuntaan. Työntekijät ovat koulutetumpia, palveluiden tasoa säädellään lailla, mutta ikävä kyllä yhä palveluiden saatavuudessa ja laadussa  on parannettavaa. Ja korona on vaikeuttanut montaa asiaa entisestään.

Maan hallitus on onneksi ymmärtänyt, että koronan jälkien hoitaminen ei ole pelkkää talous- ja työllisyyspolitiikkaa, vaan sosiaalipolitiikalla ja ihmisten hyvinvointiin liittyvillä asioilla on suuri merkitys, jotta päästään kestävään kasvuun. 

Laman kolme aaltoa

Yleensä laman jälkeen käy niin, että ensin nousee talous, perässä paranee työllisyys, mutta sosiaalisen laman pitkä varjo vaikuttaa vielä pitkään. 

Koronan jäljiltä Suomi tulee olemaan velkaantunut ja työllisyysasteemme alhaisempi kuin hyvinvointivaltion palvelujen rahoitus edellyttää. Siksi työllisyydellä on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. 

Vaikea tilanne saattaa johtaa eturyhmien väliseen kamppailuun voimavarojen jakamisesta. Itse asiassa jo nyt näkyy, että kaikkein kovimmin huutavilla ei välttämättä ole suurin hätä.

Siksi on tärkeää, että  haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien palvelujen ja tulonsiirtojen kehittäminen nähdään investointina tulevaisuuteen eikä pelkkänä budjetin kulueränä.

Nyt eduskunnassa käsitellään parhaillaan lisätalousarviota ja siinä suunnataan yhteensä 111 miljoonan euron kokonaisuutta lapsille ja nuorille koronasta aiheutuneiden haitallisten vaikutusten lieventämiseksi.

Tällä panostuksella halutaan ehkäistä lasten ja nuorten eriarvoistumista. Koronan aikana on panostettu kuntien palveluihin. Niillä on suuri merkitys turvallisen lapsuuden rakentamisessa. 

Lisäresurssia suunnataan esi- ja perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen,  lukiokoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön sekä ammatilliseen koulutukseen.

Lisäksi korkeakoulut saavat lisärahaa.. Rahoituksella pyritään tasoittamaan koronavirustilanteesta johtuvia vaikutuksia, kuten oppimisvajeen kasvua sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin heikentymistä.

Lapsuudesta ei tule uusintaa. Se on suora lähetys. 

Lapsilla ei ole varaa odottaa parempia suhdanteita tai kansantalouden parempaa kasvua. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, käydä turvallista ja hyvää koulua, saada apua sairastuessaan.

Liian usein huolehditaan siitä, tuleeko koulun jumppasalin parkettiin naarmu, jos lasten harrastusryhmät käyttävät sitä kouluajan ulkopuolella. Isompi huoli on oltava siitä, millaisen haavan yksinäiset iltapäivät jättävät lapsen sieluun.

Yksikin harrastus auttaa nuorta, rakentaa osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Järjestöjen toimintaa on tuettava ja lapsille ja nuorille turvattava mahdollisuus harrastaa vanhempien lompakon paksuudesta riippumatta ja hallitus on laittanut liikkeelle harrastustakuun.

Lapsen turvallinen arki ennaltaehkäisee ongelmia

Yhdistämällä koulupäivään kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä. Yhdistämällä aamu-ja iltapäivätoimintaa joustavasti koulupäivän yhteyteen saadaan enemmän kuin erillisistä toiminnoista.

Samalla autetaan pikkulasten vanhempien arkea. Ei ole järkevää, että lapset ovat iltapäivät yksin ja illalla vanhempien kanssa yhdessä vietettävä aika kutistuu harrastusten vuoksi. Organisoimalla päivän toimintoja fiksummin, rakennetaan parempaa arkea.

Hyvän arjen rakennuspalikoilla ehkäistään ongelmien syntyä. Mutta kaikkien kohdalla tämä ei riitä. Siksi tarvitaan panostusta korjaaviin toimiin.

Korona kiusaa monen mieltä

Korona on vaikuttanut ihmisten henkiseen hyvinvointiin. Alussa etätyö ja opiskelu tuntui monesta mukavalta, mutta tilanteen jatkuessa alkavat ongelmat kasautua. mielenterveyspalvelut ja päihdepalvelut ovat kuormittuneet.

Lisätalousarviossa suunnataankin päihdepalveluiden saatavuuden parantamiseen ja mielenterveyspalveluiden parantamiseen nelisenkymmentä miljoonaa euroa.

Lisäksi suunnataan 45 miljoonaa euroa hoitovelan selättämiseen ja nopemman hoitoon pääsyn turvaamiseen.

Pelastetaan jokainen lapsi elämälle

Pelastamalla äiti pelastetaan lapsi. Jokainen lapsi on pelastettava elämälle”, Miina sanoi aikanaan ensikotien toiminta-ajatuksesta. Hän taisteli sen ajan häpeää vastaan. Aviottomaan lapseen liittyvää häpeää vastaan. Rohkea nainen.

Rohkeaa on Ensi- ja turvakotiliiton toiminta. Yhdistykset ja liiton toimisto tekee yhä sitä työtä, jolla haavoittuvimmassa asemassa olevien perheiden ja lasten asemaa helpotetaan. Kuulee heidän ääntään, jotka eivät nouse barrikadeille vaatimaan itselleen palveluja.

Miina Sillanpään oli ihmisoikeustaistelija. Hän oli ihminen, joka tarmokkaalla toiminnallaan muutti yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi. ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” 

"Elävä elämä vaatii osansa, se ei voi eikä saa pysähtyä", Miinan sanoin, pysähtyä ei saa, vaan on rakennettava uutta ja kohdattava nykypäivän haasteet, jotta "jokainen lapsi voidaan pelastaa elämälle". 

Tässä on varmasti yhä meidän kaikkien yhteinen tavoite.

Tarja Filatovin puhe Miina Sillanpään syntymäpäivätilaisuudessa Hakaniemessä Soihtu-muistomerkillä 4.6. 2021.

Tarja Filatov: Puhuttaisiinko välillä tavallisen arjen asioista?

Miltä koti-ikkunastasi avautuma maisema näyttää? Pääseekö lapsesi päiväkotiin lähelle vai viekö matka kohtuuttoman kauan? Onko nuoresi koulun sisäilma puhdas? Voiko koulua käydä kiusaamatta?

Pääsetkö lääkäriin tarvittaessa vai tuuttaako ajanvaraus varattua uudelleen ja uudelleen? Saavatko mummot ja papat tarvitsemansa avun kotiin vai taisteletko epätoivoisesti palvelukotipaikasta? Näihin kysymyksiin etsitään inhimillisiä vastauksia kuntien valtuustoissa.

Suomessa on valmistauduttu kesäkuun kuntavaaleihin poikkeuksellisissa oloissa. Yhä edelleen korona pitää monia Suomen alueita otteessaan. Erityisesti siitä on viime viikkoina kärsinyt Päijät-Häme. Rokotusten eteneminen syö onneksi vääjäämättä tilaa virukselta. Maratonin maali häämöttää, vaikka vaikeita kilometrejä on vielä jäljellä.

Sanna Marinin hallitus päätti, että rokotuksia voidaan kohdentaa alueellisesti pahimmille epidemia-alueille. Toistaiseksi ylimääräisiä rokotuksia on toimitettu vain Päijät-Hämeeseen, jossa tartuntoja on toukokuussa ollut asukaslukuun suhteutettuna muuta maata enemmän. Lisärokotteilla voidaan nopeuttaa ihmisten suojaamista siellä, missä tauti uhkaa eniten paluuta normaaliin.

Jos pelastusrenkaan voi heittää haaksirikossa uimataidottomalle tai uimataitoiselle, niin eikö meistä jokainen valitsisi ensimmäiseksi autettavaksi uimataidottoman? Rokotteilla kannattaa suojata heitä, jotka ovat suurimmassa riskissä.

Sama koskee kuntapolitiikkaa. Meidän on pidettävä huolta jokaisesta, mutta poliittisten päättäjien erityisvastuulla on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ei saa olla niin, että vain kovimmin huutavien ääntä kuullaan, koska maan hiljaisilla saattaa olla suurin hätä.

Kuntavaaleissa on puhuttava enemmän tavallisen ihmisen turvallisesta arjesta. Niistä asioista, joista valtuustot päättävät. Kunnissa ei päätetä EU-politiikasta tai kestävyysvajeesta, ei edes polttoaineiden verotuksesta, vaan kyse on meitä kaikkia lähellä olevista asioista.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen organisoinnin keskellä on syytä muistaa, että ihmisen ei tarvitse tietää, onko hän perusterve vai erikoissairas. Hoitoon on päästävä ja apua on saatava silloin, kun sitä tarvitsee.

Erityisesti mielen hyvinvointiin on panostettava ja huolehdittava siitä, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä ihminen ei joudu kamppailemaan kohtuuttomasti saadakseen apua.

Korona on kohdellut meitä kaikkia kovin ottein. Siksi on välttämätöntä panostaa lasten hyvinvointiin, nuorten koulutuksen, harrastuksiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Miina Sillanpään sanoin: Jokainen lapsi on pelastettava elämälle.

Sosialidemokraattina minusta on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnissa kaikki palvelut eivät karkaa nettiin. Netti on hyvä lisä, mutta kaikki eivät ole bittipirkkoja, yhä tarvitaan henkilökohtaista palvelua. Pidetään niiden kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten puolta.

Päätöksenteossa on helppo osoittaa ongelmia, ratkaisujen löytäminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan yhteistä sopimisen henkeä. Repijöiden sijaan Suomi tarvitsee nyt turvallisen ja vakaan arjen rakentajia.

Rakennetaan uusia kuntia yhdessä. Toisiamme kuunnellen ja arvostaen. Ihmisiksi.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa)