Tarja Filatov: Tehdään työpaikoista huippua mielen hyvinvoinnin edistämisessä

Työuupumus on vakava ongelma. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta.  Ja kuitenkin työelämä edellyttää jatkuvasti uusien asioiden oppimista ja muutoksen kestämistä. 

Kyse on inhimillisesti kestämättömästä asiasta ja taloudellisesti merkittävistä summista. 

Talouden kannalta lyhyitä sairauspoissaoloja merkittävämpää on, jos nuoret ihmiset uupumuksen tai mielenterveyshäiriöiden vuoksi päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle. Menetämme ison osan kipeästi kaipaamaamme työvoimaa. Puhumattakaan inhimillisestä.

Nuorten naisten mielenterveyssyistä johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on ollut jyrkässä kasvussa viime vuosien aikana. 

Viidentoista vuoden aikana nuorten naisten masennuksesta johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on kaksinkertaistunut, mutta ahdistuksesta johtuvien päivien määrä on noin viisinkertaistunut. Eivätkä nuoret miehetkään näiltä kiusoilta ole säästyneet.

Näyttäisi siltä, että esimerkiksi ahdistus on sidoksissa toimialaan ehkä enemmän kuin sukupuoleen. Samoilla työaloilla nuorten naisten ja miesten välillä ei ollut suurta eroa sairauspoissaoloissa. Työllä on siis merkitystä. 

Varhainen avunsaanti ja lyhytterapiat ovat auttaneet niillä työpaikoilla vähentämään mielenterveydestä johtuvia sairauspoissaoloja. Osassa firmoista työterveys on panostanut nopeaan puuttumiseen ja lyhytterapiaan. Nämä yritykset ovat hyötyneet ratkaisusta taloudellisesti.

Niskan jumia avataan, mutta mielen jumeissa on paljon vaikeampi saada apua. Niskan jumeihin ja muihin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn työpaikoilla kiinnitetään huomiota. Tuolit ovat kehittyneet, pöydät nousevat ja laskevat jo monilla työpaikoilla. Kirjoittaa voi seisten, netti piippaa taukojumppaa ja venyttelyhetkeä.

Milloin saisimme saman ajattelun mielenterveyden edistämiseen? Miten loisimme hyvän mielen työpaikkoja? Erilaiset pulssikyselyt mittaavat ihmisten tuntoja, mutta niistä seuraa aina selkeitä toimia, joilla stressiä ja pahaa oloa puretaan.

Ollessani ministerinä meillä oli laaja työhyvinvointiohjelma. Se osoitti, että työn tuottavuutta ja työhyvinvointia voidaan lisätä samanaikaisesti. Hyvä johtaminen, tarkoituksenmukainen työn organisointi, osaamisen varmistaminen, työaika autonomia, palauttavat vapaat jne.

Suomi on työturvallisuudessa maailman kärkeä. Tehdään työpaikoistamme huippua mielen hyvinvoinnissa.

Tarja Filatov: Tasa-arvo on reilun yhteiskunnan peruskivi

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. Tänään. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraa pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. 

Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. 

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. 

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittiessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. 

Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Tarja Filatov: Mitä jos puhuttaisiin vain ihmisestä - Ikääntyneen haasteet työelämässä

Ikä on pääomaa, jonka elämänkokemus on kypsyttänyt viisaudeksi. Ei aina eikä automaattisesti, mutta aika usein. Onhan näkymä tornin huipulta mahtavampi kuin sen juurelta.

Ikääntyneen työvoiman vahvuutena on totuttu pitämään hiljaista tietoa. Monimutkaisissa ongelmatilanteissa maltti, harkitsevuus auttavat. Kokemus, osaamisen karttuminen ovat ikääntyneen työvoiman valttikortit. Työhön sitoutuneisuus jne.

Fyysisessä työssä ikä tuo helpommin rajoitteita. Kaverillani oli tapana sanoa, että takuu loppuu, kun täyttää kolkyt. Pitää ruveta itse pitämään huolta itsestään. Ja niinhän se on. Työpaikalla voidaan pitää huolta ihmisten jaksamisesta. Nuorten ja kokeneempien.

Muistan kun kävin jo vuosia sitten Oraksen tehtaalla, siellä ihmisiä sitoutettiin jaksamaan työkykyohjelmalla, johon sitoutumalla sai ylimääräisiä vapaapäiviä. Kyse oli uupumuksen ja sairastumisen ennaltaehkäisystä. Malli toimi ja sairauspoissaolot vähenivät, eläköitymisikä nousi.

Olin tänään maanantaina ammattiliitto PROn paneelissa, jossa peräänkuulutettiin ikääntyneen työvoiman arvostusta. Olen ylpeä iästäni on teema, jota on syytä pitää esillä, koska työvoimapulan riivaamassa Suomessa ikääntyneen ihmisen on yhä vaikea saada osaamistaan vastaavaa työtä, jos menettää työnsä.

Ollessani työministeri opin, että 45-vuotias on ikääntyvä työntekijä ja 55-vuotias ikääntynyt työntekijä. Kirosin näiden termien keksijää. Kyllä ihminen alkaa ikääntyä heti synnyttyään. Ei se nelivitosena ala. Kieli on ajattelun väline ja sanat ohjaavat ennakkoluulojamme.

Työllisyysaste on noussut kohisten 55-64 -vuotiailla. Heitä on töissä yli puoli miljoonaa. Valtava määrä työpanosta ja osaamista. Makrotalouden luvut kertovat hyvää työllisyysasteen kehityksestä, työttömyyden alenemisesta ja työurien pidentymisestä. Ja kiistatta on menty parempaan. Mikrotalouden kokemukset kertovat myös ikäviä kokemuksia.

Yksi kommentti kiteytti monen tuntemukset: ”Ei ole todellista osaajapulaa, jos on varaa jättää palkkaamatta iän, nimen, naaman värin yms. takia. Kyse on ihan muusta.”

”AINA on viimeiset pari kk valittu nuorempi nainen, vaikka mulla on enemmän kokemusta ja sama tai parempi koulutus. Kukaan ei näitä riitauta. Kuka haluaa työpaikkaan raastuvan kautta? ”, näin kirjoitti toinen osallistuja. Näinhän se on. Laki yksin ei tuo turvaa, tarvitsemme asennemuutosta. Tarvitsemme hyvää monimuotoisuuden ymmärtävää johtamista. Tarvitsemme rakenteiden perkaamista. Riskien minimointia.työtehtävien räätälöintiä ja uutta ajattelua. 

Tiesitkö, että 50-vuotiailla on vähemmän sairauspoissaoloja kuntasektorilla kuin nuoremmilla? Enää ei flunssat kantaudu päiväkodista ja koulusta kotiin. Ikääntyneen sairastelua ei tarvitse pelätä. Mutta nuorten uupumusta pitää. Hyvä työympäristö ottaa huomioon kaikenikäiset ja toimii viisaasti, ihmista tuhlaamatta. 

Ikä on pääomaa ja voimme hyödyntää sitä päivittäin.

Tarja Filatov: Vielä ei ole liian myöhäistä

Sen minkä ihminen on tehnyt, sen voi ihminen muuttaa. Yksilötasolla kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Minulla on tapana sanoa, että kenelläkään ei saa olla kaikkia ilmastopaheita, mutta jokaisella saa olla jokin. Tämä siksi koska elämämme ovat erilaisia. 

Maapallo on rajallinen ja sen kunnioittaminen on koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edellytys. Riskit eivät poistu silmiä sulkemalla tai ajattelemalla, että jossain muualla tuhotaan maapalloa enemmän. Suomalaisten kulutus ja tuotanto eivät ole nykyisellään kestäviä.

Ilmastonmuutosta on hillittävä ja samaan aikaan sopeuduttava sen tuomaan muutokseen. Kiertotalous, vähähiilisyys ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vievät kestävään suuntaan.

Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä, meillä on teknologiaa ja osaamista siihen. Voimme myydä osaamistamme, luoda kestävää hyvinvointia ja työpaikkoja Suomeen. Vihreä teknologia on jo olemassa ja sitä kehitetään jatkuvasti lisää. Olennaista viennin ja työpaikkojen näkökulmasta on, että osaamme kaupallistaa osaamistamme.

Ilmaston lämpenemisen haitat eivät jakaudu tasan. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. On otettava huomioon toimien vaikutukset eri väestöryhmissä, eri alueilla ja lievennettävä vaikutuksia sekä kompensoitava kustannuksia. Kukaan ei saa joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Esimerkiksi verotusta on uudistettava radikaalisti. Eikä meillä vielä ole edes malleja olemassa siitä miten.

Tarja Filatov: Verokarhua on syytä kouluttaa uudelleen

Tiesitkö, että verokarhu silittää kaikkein hyvätuloisempia hellemmin kuin keskituloisia? Minusta tämä ei ole ihan reilua.

Somessa näkyy paljon kommentteja, joiden mukaan verotus on noussut. Sosialidemokraatteja syytetään himoverottamisesta. Pieni faktan tarkistus on paikallaan. 

Suomen veroaste on alhaisempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Ranskassa, Itävallassa ja Italiassa verotuksen suhde bruttokansantuotteeseen verrattuna on korkeampi. Veroasteemme on alhaisempi kuin Sipilän hallituksen jäljiltä. 

Sosialidemokraatit ovat konkretisoineet verotuksen merkitystä kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen muistuttamalla, että JOS meillä olisi Tanskan veroaste, kestävyysvajeongelma poistuisi. 

Sosialidemokraatit EIVÄT OLE ESITTÄNEET, että Suomeen otettaisiin Tanskan veromalli emmekä ole esittäneet heidän veroastettakaan. Tätä kuitenkin väitetään totena. 

Ehkä väitteissä on kyse porvarillisesta charmista, jossa ensin luodaan uhkakuva ja sitten suurina sankareina torjutaan uhka. 

Suomalainen verotus on suhteellisen kireää eikä ole perusteltua, että pieni- ja keskituloisten palkansaajien tai eläkeläisten tuloverotusta kiristetään ja ostovoimaa heikennetään hintojen noustessa. 

Verotus ei kuitenkaan ole niin reilua kuin uskomme. Itse asiassa hyvätuloisimmat ihmiset maksavat keskimäärin vähemmän veroja kuin keskituloiset ja tämä on väärin. Tulon määrän pitäisi ratkaista, ei muodon.

Syy siihen, että kaikkein hyvätuloisimpien verotus on keveämpää, johtuu tulomuodoista. Tuloverotus on progressiivista eli maksat sitä enemmän veroja, mitä enemmän ansaitset.  Hyvätuloisimmat saavat tulonsa useammin pääomatuloina, osinkoina jne. 

Esimerkiksi suurituloisille kohdentuva yrittäjävähennys, perintöveron sukupolvenvaihdosten huojennus ja listaamattomien yhtiöiden kevennetty osinkoverotus ovat verotukina toteutettuja yritystukia, joiden vaikutus julkiseen talouteen on satoja miljoonia euroja vuodessa. 

Verorakenteen uudistus ei ole helppoa, koska samalla on huolehdittava, että emme menetä työpaikkoja. Suomi kiistatta tarvitsee verorakenteen uudistusta. 

Proggressiivinen tuloverotus verotus syntyi oikeudenmukaisuuden tarpeesta ja solidaarisuuden ajatuksesta. Haluttiin, että tulonjakoa tasataan. Entä nyt? 

Vihreän siirtymän tarve edellyttää verotuksen käyttöä ihmisten käyttäytymisen ohjaajana. Samalla on pohdittava verotuksen isompia rakenteellisia muutoksia. Maailmanlaajuisesti puolet bruttokansantuotteesta on sidoksissa luonnonvaroihin.

Ympäristösidonnaiset käyttäytymistä ohjaavat verot kerryttävät valtion tuloja, mutta sitten kun niillä saadaan aikaa käytösmuutoksia kertymä vähenee. 

Verot voivat olla kohtuuttomia pienituloisille ihmisille. Sosiaaliturvaa ja verotusta pitäisi tarkastella rinnakkain ilmastonmuutoksen ja luontokadon näkökulmasta. Muuten käy herkästi niin, että välttämätön vihreä siirtymä maksaa pienituloisille kohtuuttomasti. 

Verokarhu tekee kuten eduskunta lailla säätää. Saattaa olla, että edessä on niin isoja muutostarpeita, että karhu tarvitsee uudelleenkoulutusta selvitäkseen työnsä muutoksesta.

Tarja Filatov: Tangoon tarvitaan kaksi - työllisyydessäkin

Olen usein sanonut, että ladan hinnalla ei saa mersua. Ei edes työvoimapalveluissa.  Suomessa on asetettu itiukkoja velvotteita työttömille, mutta valtiovallan velvoitteet suhteessa työnhakijaan ovat olleet ohuempia resurssipulan vuoksi. Sujuvaan tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan työpaikkoja ja työvoimaa. Molempia. Työllisyys on noussut eikä työlle löydy aina osaavia tekijöitä. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys on yhä vaikea ongelma.

Meillä ei ole varaa siihen, että ihmiset syrjäytetään työstä. Siksi tarvitaan vaikuttavampia palveluita työnhakijoille. 

Tanskassa on saatu tutkitusti hyviä työllistymistuloksia säännöllisillä työttömien ja työvoimavirkailijoiden tapaamisilla sekä hyvällä palveluasenteella. Tähän pyritään pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla, mutta työ on vielä kesken. Tämän osoitti Helsingin Sanomien selvitys, joka kertoi, että tapaamiset eivät ole vielä tavoitellulla tasolla.

Haasteellisesti työllistyvien palvelussa on oleellista räätälöinti sekä henkilökohtainen palvelu ja tuki. Palvelun fokus pitää olla ihmisen auttamisessa, ei pakottamisessa.

Työttömyyden hoidossa on tärkeä tunnistaa, kuljetaanko suoraan kohti työtä vai ensin kohti työkykyä. 

Työvoimapalveluiden vaikuttavuutta arvioidessa otetaan huomioon työllistymistulokset, mutta liian vähälle jää elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyvät tulokset. Meidän tulee mitata molempia. 

Tehdessäni vuosia sitten selvityshenkilönä raporttia välityömarkkinoista työministeriölle esitin, että tarvitsisimme työttömän ”rava-indeksin”.  Kyseessä olisi järjestelmä, joka  mittaisi nimen omaan elämänhallinnan, hyvinvoinnin toimintakykyvyn ja paranemista työvoimapalveluissa. Samalla näkisimme tuottaako palvelu sitä vaikuttavuutta, joka vie kohti työkuntoa.

Näitä palveluiden pehmeitä vaikutuksia ei tällä hetkellä seurata laajamittaisesti työvoimapalveluissa eikä niistä tuoteta systemaattisesti tietoa. Tämä olisi tärkeää korjata. 

Vaikeimman työttömyyden hoidossa moniammatillisuus on avain, koska työhön pääsyn esteitä on monia. Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömiä, joilla on ongelmia työllistyä terveydellisistä syistä. Rakennemuutos ja työelämän nopea muutos taas tuovat osaamishaasteita.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien vastuulle. On välttämätöntä, että yhteys työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on saumaton.

Henkilökohtaisten kontaktien laatu ja palvelupolkujen rakentaminen on riippuvaista työvoimaneuvojien määrästä sekä palveluihin käytettävistä resursseista.

Oleellista on, että työnhakijaa ei jätetä yksin ja että palvelua vahvistetaan työttömyyden alussa. 

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Myös työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. 

Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, joilla on osaamista ja työkykyä, mutta ei riittävästi tarjolla oleviin töihin. Iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin. Ilman kaikkien työpanosta 80 prosentin työllisyysaste ei ole mahdollinen.

Tarja Filatov: Nuorten aikuisten työuupumus on pysäytettävä

Nuorten aikuisten työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta Suomessa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta maanantaina 20.2. Luku on pysäyttävä!

Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä merkittävä ja kasvava syy sairaspoissaoloihin työpaikoilla. Niistä koituu työnantajille miljardikustannukset vuositasolla.

Ihmisen työpanos ei voi olla aina yli 100-prosenttinen. Jos huippusuoritusta vaaditaan jatkuvasti, kamelin selkä katkeaa. Fyysinen työsuojelumme on huipputasoista, tehdään mielen hyvinvoinnin suojelusta huippua.

Panostuksemme mielenterveyden palveluihin ovat eurooppalaisittain alhainen ja kustannukset sairauspoissaolojen sekä työkyvyttömyyseläkkeiden suuresta lukumäärästä johtuen korkeimpia.

Painopiste on käännettävä toisinpäin. Kyse on hyvinvointitalouteen investoinnista, jolla voidaan saavuttaa suuret säästöt. Myönteisen vanhemmuuden tukeminen on yksi tehokas keino ongelmien ehkäisyssä.

Mielenterveys rakentuu lapsuudessa, siksi varhaiset mielenterveyttä edistävät toimet ovat tehokkaimpia. Noin puolet masennustiloista ja ahdistuneisuushäiriöistä on ehkäistävissä toimilla, joita kohdistetaan lapsiin ja nuoriin. Elämänpituisessa tarkastelussa varhain tehdyt mielenterveyteen kohdistuvien sijoitusten tuotto on monikymmenkertainen.

Työelämän joustavuutta tulee lisätä. Yksi keskeinen toimi on vaikuttaa siihen, että työntekijä voi jatkossa vaikuttaa työaikaansa paremmin. Lisäksi perheiden arkea ja vanhemmuutta tulee tukea perheystävällisellä työkulttuurilla, joka tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista osana työpaikan käytäntöjä.

Palveluiden ja työpaikan tulee joustaa, jotta vanhemmat voivat osallistua esimerkiksi perhekohtaisiin terveystarkastuksiin ja saada apua ennen ongelmien ja kuormituksen kärjistymistä.

Erityisesti nuorten naisten mielenterveyden ongelmat mm. ahdistus on kasvanut. Miehillä kasvua on ollut vähemmän. Selvitykset kertovat, että merkittävä syy on sukupuolen mukaan jakautuneet työmarkkinat. Alakohtaisesti ja työpaikkakohtaisesti tarkasteltuna erot sukupuolten välillä eivät ole merkittäviä, siksi työpaikoilla on iso merkitys.

Työpaikoilla tulee panostaa työuupumuksen tunnistamiseen. Toimintaketjun pitää olla kunnossa aina ennaltaehkäisemisestä säännöllisiin arviointeihin. Tässä työterveyspalveluilla on olennainen asema työyhteisöissä. Työnantajan velvollisuuksista psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja arvioimisessa on saatava selkeät käytänteet ja velvoitteet. Lisäksi työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden roolia työhön paluussa tulee vahvistaa.

Parempi mielenterveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa, sillä turvataan työvoiman riittävyyttä ja säästetään työnantajan ja koko yhteiskunnan kustannuksia. Puhumattakaan inhimillisistä vaikutuksista.

Masennustilat ja muut mielialahäiriöt aiheuttavat vuosittain noin 3 miljoonaa sairauspäivärahapäivää. Tämä maksaa Kelalle n. 153 miljoonaa ja ahdistuneisuushäiriöt n. 1,5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää, jonka kustannus puolestaan Kelalle n. 86 miljoonaa. Tiedot on Kelan sairausvakuutustilastosta vuodelta 2021.

Ensisijaista hoitoa, lyhytpsykoterapiaa, ei käytännössä ole tarjolla perusterveydenhuollossa. Tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, että n. 20 % masennustiloista on aikuisiässä ehkäistävissä keskusteluhoidon keinoin. Suomessa työterveyshuollossa tarjottu lyhytpsykoterapia on vähentänyt sairauslomapäivä kolmanneksella.

Vuositasolla Kelalle syntyy noin n. 50 miljoonan säästöt sairauspäivärahoissa. Tämän lisäksi tulevat työnantajien säästöt, n. 100 miljoonaa vuodessa eli 700 000 työpäivää. Arvio on varovainen, koska työnantajalla saattaa lisäksi olla muita kuluja, esimerkiksi sijaisesta, joita tässä ei ole huomioitu.

Säästöjen lisäksi pitää ottaa huomioon verotulot. Niiden arvioidaan kasvavan parisenkymmentä miljoonaa euroa.

Mitä tapahtuisi, jos panostaisimme enemmän? Saisimme silkkaa säästöä.

Tarja Filatov: Miksi Sanna Marin pelottaa?

Kun lukee politiikkauutisia tuntuu, että kaikki ovat Sanna Marinin ja SDP:n kimpussa. Hyvä niin! Se kertoo, että muita puolueita huolettaa. Iso osa kansasta arvostaa Marinia ja saattaa olla SDP:n kanssa samaa mieltä. 

Kun Antti Rinteen hallitusneuvottelut alkoivat rahaa ja raameja ei haluttu asettaa ensimmäisiksi reunaehdoiksi. Vaan haettiin aitoja yhteisiä tavoitteita hallitukselle.  Tästä on syntynyt viime päivien  ”Rahaa on”- keskustelu. 

Hallitusneuvotteluissa tavoitteiden asetannan jälkeen välineitä alettiin sovittaa talouden raameihin.  Päätöksentekovaiheessa hallitusneuvotteluissa oli taloudelliset kehykset ihan kuten muillakin hallituksilla. 

No, sitten tuli korona. Mitä jos koronan levitessä olisi alettu miettiä ensin mistä säästetään, jotta korona-aikana tarpeelliset päätökset voidaan rahoittaa? Korona olisi ottanut vallan, ihmisiä jäänyt vaille hoitoa ja kuollut enemmän, monet firmat olisivat konkurssissa.  Eduskuntakaan ei olisi säästölakeja ehtinyt käsitellä, koska oli ihan tarpeeksi työtä koronalaeissa. 

No, miksi sitten koronan helpottaessa ei säästetty. Kyllä säästettiin. Yli 300 miljoonaa euroa säästöjä nuijittiin pikaisesti kasaan.  Mutta sitten tuli sota Eurooppaan. 

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja asioiden fokus siirtyi siihen, mitä tämä tarkoittaa Suomelle.  Analyysit menivät uusiksi. Venäjän uhka oli suurempi kuin velan. Nato-jäsenyys, puolustuksen ja turvallisuuden vahvistaminen, kyberturva, huoltovarmuus jne. Hallitus ei etsinyt kompensoivia säästöjä, vaan teki turvallisuuspäätöksiä nopeasti.

Tämän jälkeen iski energiakriisi. Hallitus keskittyi varmistamaan, että tulevan talven pakkasia varten on lämpöä ja ihmisillä varaa maksaa lämmöstä. Ei tämäkään ihan helppo rasti ole ollut. 

Näiden kolmen harvinaisen kovan kriisin keskellä Suomi on velkaantunut. Olisiko ihan oikeasti pitänyt etsiä säästöjä ensin ennen kuin koronaa, sotaa, tai energiakriisiä ratkaistaan. Tätä oppositio, etunenässä kokoomus nyt toitottaa.  Olisiko tämän kaiken keskellä pitänyt tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, vaikka ihmiset eivät selvinneet ruoka- ja sähkölaskuistaan.

Minusta vaatimukset ovat kohtuuttomia.  Varsinkin, kun opposition teoreettisissa vaihtoehtobudjeteissa velkataakka oli samalla tasolla. 

Marin on ollut ja on huippupääministeri, mutta ei hänkään sentään yli-ihminen ole.   

Nyt on aika miettiä talouden tasapainottamista. Se on tasapainotettava suhteessa kansainväliseen talouteen. IMF:kin suosittaa Suomelle ”…keskipitkällä aikavälillä tarvitaan vähittäistä julkisen talouden sopeutusta velkasuhteen pienentämiseksi. Toimien tulisi pohjautua meno- ja rakennekartoitusten tuloksiin…” Ei siis linjaa, jossa kertarysäyksellä leikataan julkinen talous tasapainoon.

Jos hoppuilemme liikaa, inhimillinen hinta on liian kova ja yritystenkin kasvu hiipuu. Jos emme tasapainota tarpeeksi, korkolasku on kova ja korot syövät budjetin liikkumavaraa.  

Kun pääsin eduskuntaan valtion velan korkojen hintalappu budjetissa oli noin kolminkertainen verrattuna nykyiseen. Silloin Venäjän kauppa romahti.  Oli vain yksi kriisi.

Vielä viime vuonna korkolasku oli alhaisempi kuin kolmeenkymmeneen vuoteen. Eli ei tämä talouskatastrofi ihan niin suuri ole, mitä oppositio antaa ymmärtää.  

Pitääkö sitten olla huolissaan? Kyllä pitää. 90- luvun alussa työttömyys oli korkealla ja se oli inhimillinen katastrofi, mutta kansantalouden ja kasvun kannalta työttömyys oli resurssi. Osaavaa työvoimaa riitti, kunhan vain saatiin kilpailukyky kuntoon ja saatiinhan se. 

Nyt kasvun pullonkaulana ovat ihmiset. Inhimillisestä resurssista on pulaa, vaikka meillä on työttömyyttä. Siksi panostus koulutukseen ja terveyteen on välttämätöntä.  Maahanmuuttoakin tarvitaan.

Suomi ei vai taantua massatuotannon halpamarkkinoiksi. Meidän on tehtävä asioita fiksummin kuin muut ja panostettava korkean tuottavuuden työhön. Tämä taas vaatii korkeampaa koulutusta ja TKI-panoksia. 

Työttömistä poikkeuksellisen suurella osalla on terveyteen liittyviä esteitä työllistyä osoittaa OECD:n tutkimus. Sairasta työtöntä ei auta työhön työttömyysturvan leikkaus, vaan terveydenhuolto ja kuntoutus, myös uudelleenkoulutus, jos kunto ei kestä sitä toimialaa, jolle on kouluttautunut. 

Työtä pitää osata räätälöidä tekijöille eikä aina vain niin, että tekijää räätälöidään tarjolla olevaan työhön.

Jos laiminlyömme nämä investoinnit, tulevaisuus on musta. Jos leikkaamme koulutuksesta ja terveydenhuollosta se on vielä mustempi.  Jos laiminlyömme talouden sopeuttamisen, tulevaisuus on musta. Tämä musta pyyhitään pois valoisan tulevaisuuden tieltä, kohtuullisella sopeuttamisella ja oikeilla investoinneilla.

Valoisa aurinko paistaa vielä Suomelle! Tästä olen varma.

Tarja Filatov: Työttömiltä on leikattu liikaa

Suomessa istuu sitkeässä harha, jonka mukaan köyhiä pitää kannustaa kepillä ja paremmassa asemassa olevia porkkanalla. 

Tämä näkyy keskustelussa verotuksesta ja sosiaaliturvan leikkauksista.  Minun arvomaailmaani tämä ei istu. En usko, että pelkkä raha ohjaa ihmistä. Moni ekonomisti tuntuu uskovan. Moni poliitikkokin. Tai ehkä heidänkään ihmiskuvansa ei ole näin yksioikoinen,  mutta työllisyysvaikutuksia arvioiden simulaattoreiden on. 

Simulaattorit laskevat, että kun työttömän toimeentuloa leikataan, se kannustaa työhön ja parantaa työllisyyttä. Kannustaa, vaikka syynä olisi terveydentila, kannustaa, vaikka syynä olisi osaamispula. Leikkauksille annetaan  aina työllisyyttä vahvistava arvo.

Tämä kannustavuusajattelun kuperkeikka tuli jälleen selväksi Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä. Tentin idea oli, että kasvatettaisiin empatiaa ja ymmärrystä toisten näkemyksiä kohtaan. Empatiaa ei tunnettu työttömiä kohtaan, joilla on vaikeuksia työllistyä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus heiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt nähtiin oikeana keinona kannustaa työhön.  

Minun logiikkaani ei istu malli, jossa työllisyyspolitiikan nimissä leikataan heikoimmassa asemassa olevilta työttömiltä ja samalla valtaosalle lyhyen työttömyyden kokeville annettaisiin lisää työttömyysturvaa alkupäähän. Puhumattakaan siitä, että hyvätuloisille tarjottaisiin veronkevennyksiä.

Eikö raha passivoi lyhyen työttömyyden aikana?  Eikö heidän työttömyysjaksonsa pitenisi lisärahasta? Ansiosidonnainen työttömyysturva on nykyisin jo niin matala, että ei sillä kukaan huvikseen ole. Ei edes työttömyyden alkupäässä.

Jos työttömyysturva on liian korkea, niin miksi sitten valtaosa työttömistä työllistyy hyvin nopeasti työttömyyden alettua. 

Samaa harhaa ylläpitää ajatus, että ansiosidonanisen päättyessä on suuri työllistymispiikki. Tarkastellaanpa hieman faktoja. 

Kahden kuukauden sisällä työttömistä lähes 200.000 työllistyy. Puolen vuoden sisällä yli 360.000. Ansiosidonnaisen päättyessä työllistyy hieman yli 2.000 henkeä. 

Tätä parin tuhannen piikkiä pidetään perusteluna sille, että ansiosidonnaisen kestoa pitää leikata, koska ihmiset välttelevät töitä, mutta rynnivät työhön ansiosidonnaisen turvan päättyessä. 

Jos tarkastellaan, minne ihmiset menevät poistuessaan työttömyydestä ansiosidonnaisen päättyessä, huomataan, että vain osa työllistyy. Osa pääsee töihin ihan normaalisti, osa takaisinottovelvollisuuden kautta, osa taas siirtyy työvoimapoliittisiin toimiin. Osa katoaa kokonaan työvoimasta.  Eli se siitä piikistä.

Pääkaupunkiseudulla työikäisen yksin asuvan viitebudjetti on vajaa 1.700 euroa. Viitebudjetti tarkoittaa summaa, jolla tulee juuri ja juuri toimeen.

Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on bruttona vajaa 1600 euroa. Työttömän verotus on kireämpää kuin palkansaajan tai eläkeläisen. Viitebudjetti on laskettu nettona, joten keskimäärinen työttömyyspäiväraha jää reilusti alle elinkustannusten.  Seurauksena on toimeentulotukiasiakkuus ja pahimmat kannustinloukut.

Tältä joukolta kokoomus haluaa leikata joka kulmasta. Työttömyyspäivärahasta, asumistuesta, hintojen nousua kompensoivasta indeksikorotuksesta. Ei kovin reilua. 

Ehkä on niin, että kokoomuksessa tunnetaan pääasiassa työtä vältteleviä työttömiä ja minun tuntemani etsivät epätoivoisesti työtä. Kuplansa kullakin.

Tarja Filatov: Velasta ja vastuullisuudesta

Niukkoina aikoina talouspolitiikan arvot nousevat erityisen suureen arvoon. Siksi ei ole yhdentekevää, miten taloutta tasapainotetaan.

Velkasuhteemme on laskenut muutaman vuoden, mutta nyt se on kääntynyt takaisin nousuun. Meidän tulee kääntää velkasuhde lasku-uralle, mutta järkevä aikataulu riippuu itsemme lisäksi kansainvälisistä suhdanteista.

Eurooppalaisittain verraten Suomen velka on kohtuullinen. Se on noin 20 prosenttiyksikköä euromaiden keskiarvoa alhaisempi. 

Lähimmät verrokkimme Ruotsi ja Tanska ovat meitä hieman parempia, mutta toisaalta heillä yksityiset kotitaloudet ovat huomattavasti velkaantuneempia.  

Suomen  työllisyysaste on kokoaikatyöllä mitattuna korkeampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Veroaste on puolestaan alhaisempi. Jos meillä olisi  Tanskan verotaso, meillä ei olisi kestävyysvajetta.

Pitkäaikainen työllisyys tavoitteemme 75 prosenttia  on toteutunut. Mutta se ei enää riitä. On kuljettava kohti 80 prosentin työllisyysastetta sekä parannettava työn laatua ja tuottavuutta. Työhyvinvointia on vahvistettava, koska väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uutta.

Kun puhumme velasta, on syytä muistaa, että rahavelka on yksi haasteemme. Lisäksi meillä on osaamisvelkaa, hyvinvointivelkaa ja ilmastovelkaa. Näistä on huolehdittava. Tai lasku on kestämätön. On pidettävä huolta kokonaisuudesta. 

Kasvun kannalta on välttämätöntä panostaa TKI-rahoitukseen, terveyteen ja koulutukseen. 

Näissä panostuksissa on kyse paljon muusta kuin talouskasvusta.  On kysymys arvovalinnoista.

Koulutuksen kautta rakentuu tie tulevaisuuteen. Tie tulevaisuuteen Suomelle ja  tie tulevaisuuteen elämänpolkuaan pohtivalle nuorelle.

Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta saamme vauhtia vihreään siirtymään ja uusia markkinoita. 

Nämä ovat parhaat lääkkeet kasvun vauhdittamiseen ja samalla paras toivo välttää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. 

Yhteinen tavoitteemme on kestävä ja hyvinvoiva elämä tällä  ainutkertaisella planeetalla.  

Vastuullinen taloudenpito tarkoittaa budjettikurin lisäksi kasvun edellytysten kärsivällistä rakentamista sekä inhimillisen pääoman, osaamisen ja osallistumisen kasvattamista. Tätä Suomen Pankki uusimmassa tutkimuksessaan Suomelle suosittaa.  

Vain siten, luonto ja sen rajalliset resurssit huomioiden, voi taloutemme olla pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla.

Suomi on kohdannut monia kriisejä vuosikymmenien varrella. Joka kerta parhaat lääkkeet julkisen talouden tasapainottamiseen on ollut kasvu.  Inhimillinen ja kestävä kasvu.

Ja parhaat lääkkeet pitkän aikavälin kasvuun on koulutus. Koulutus tutista tohtorin hattuun.

Osaamiseen perustuva Suomi uusiutuu ja  kestää maailma myrskyissä. 

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Mutta kokoomuksen esittämät leikkaukset ovat mahdottomia hyväksyä. Niissä köyhä kansa maksaa ja hyvätuloiset herkuttelevat.

Sosiaalidemokraatit EIVÄT  ole valmiita leikkaamaan terveys- ja vanhuspalveluista, jotta hyvätuloisille voidaan tehdä veronkevennyksiä. Tehokkuus, tuottavuus ja vaikuttavuushyödyt on kohdennettava palvelujen parantamiseen.

Sosiaalidemokraateista EI ole oikein, että työssäkäyvän pienituloisen lapsiperheen asumistukea leikataan. Työssäkäynnin pitää olla kannattavaa isoissa kaupungeissakin.  

Työttömän kohdalla työttömyysturvan ja asumistuen ja sekä indeksien jäädyttäminen tiputtaa jo toimeentulotuen asiakkaaksi. Samalla ihminen tipahtaa pahaan kannustusloukkuun.

Sosialidemokraateista ON oikein keventää keski- ja pienituloisten tuloverotusta, kunhan samalla verotuottoja lisätään tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia. 

Merkittävä veroasteen alentaminen on uhkapeliä tällaisena aikana.

Sopeuttamiseen tarvitaan tuloja ja menoja, molempia. Velka ei poistu Suomesta ihmisten elämää kurjistamalla. Velka vähenee parhaiten kasvua  työllisyyttä ruokkimalla.