Tarja Filatov: Hallitus lisäsi rahaa hyvinvointialueille - Kokoomus esittää miljardileikkausta

Hyvinvointialueet saavat lisäbudjetissa merkittävän lisäsumman mm. hoitojonojen purkuun. Raha on tervetullutta monesta syystä. Hintojen nousu näkyy tavallisen ihmisen kukkarossa, mutta myös hyvinvointialueilla.

Kustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen paljon. Hämeessä yksityisten palvelutuottajien hintojen korotusvaatimukset olivat 14-22 prosenttia. Onneksi neuvottelut eivät ihan näin suuriin korotuksiin päätyneet. Julkisen puolen palkankorotuksiin raha on tarpeen. Energia ja ruokakulut ovat nousseet jne.

Hoitojonot taas ovat koronan vuoksi pahentuneet. Jos niitä ei pureta inhimillinen kärsimys kasvaa ja tulevaisuuden kustannukset kasvavat.

Kustannusten nousua vasten tuntuu uskomattomalta, että kokoomus esittää vaaliohjelmassaan yli miljardin euron leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen. 

Suomi ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa. Paineet  mielenterveyspalveluiden lisäämiseen ja parantamiseen ovat suuret. Panostuksilla  on pitkällä aikavälillä saavutettavissa suuria inhimillisiä hyötyjä ja taloudellisia säästöjä.Miljardin säästöt ovat mahdollisia, mutta eivät vielä ensi vaalikaudella.

Rahoituksesta 150 miljoonan euroa on vapaasti alueilla käytettävissä esim. hoitojonojen purkuun. Jos jonoja saadaan purettua nopeammin, säästämme tulevissa kustannuksissa. Tämä raha ei ole varsinaisesti uutta lisärahaa, mutta sillä ennakoidaan kuntien tilinpäätöksissä tulevaa lisäpottia ennakkoon.

Aitoa lisärahaa on 350 milj. euron valtionosuus hyvinvointialueiden toiminnan vakiinnuttamiseen. Rahan käyttökriteerit ovat valmistelussa, mutta arvio on, että rahat tulisi maaliskuussa. Sen tavoitteena on tukea muutoksen toteuttamista ja vauhdittaa uudistuksella tavoiteltujen hyötyjen aikaansaamista. 

Alueille on myönnetty EU:n elpymisrahastosta 254,8 miljoonaa euroa vuosille 2023-2025 ja lisäksi jo 2022 myönnetyt 34,4 miljoonaa euroa kuntoutus- ja palveluvajeen korjaamiseen. 

Tällä hankerahoituksella alueet ovat purkamassa hoitojonoja ja toteuttamassa toimia, joilla parannetaan palveluiden saatavuutta. Lisäksi tavoitellaan mm. digitaalisten vastaanottojen käyttöönottoa ja mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden asukkaiden ja mielenterveyskuntoutujien palveluiden parantamista.

Osa lehdistöstä on epäillyt, käytetäänkö rahat alueilla viisaasti. Voi sanoa, että kyllä käytetään. Ihmisten hyväksi. Suomalaiset ansaitsevat nykyistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tarja Filatov: Lähisuhdeväkivalta on usein salarikos

Me voimme olla olla ylpeitä Istanbulin sopimuksesta, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Parantamisen varaa on paljon.

Suomi on sopimuksen ratifioinnin jälkeen siirtänyt turvakotien rahoituksen valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on lisätty ja lisätään edelleen.

Olemme perustaneet tukikeskuksen seksuaalisen väkivallan uhreille ja avanneet neuvontapuhelimen perheväkivallan uhreille ja niin edelleen.

Pyrimme tunnistamaan ajoissa väkivallan uhrit, jotka todennäköisimmin joutuvat väkivallan uhreiksi tulevaisuudessa ja pyrimme katkaisemaan lähisuhdeväkivallan kierteen.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi on ollut vahva väline asioiden eteenpäin viemisessä. Poliittinen paine on mahdollistanut "mahdottomien" uudistusten tekemisen.

Mielestäni on hyödyllistä ja strategisesti tärkeää huomata, että sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäiseminen on kansantalouden kannalta erittäin kannattavaa.

Suomessa naisten kokeman fyysisen perheväkivallan välittömät lisäkustannukset terveydenhuollolle ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki. Väkivallasta seuraa pitkäaikaisia kustannuksia.

Väkivalta aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä sen kokevalle henkilölle että hänen perheelleen ja lähipiirilleen. Väkivallan kokeminen on fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti traumatisoivaa.

Väkivallan kustannuksista puhuminen ei tarkoita, että aliarvioisimme väkivallan uhreille aiheuttamaa suurta inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin. Se osoittaa, että meidän on investoitava väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.

Perheväkivalta on usein piilorikos, joka ei tule ilmi, koska uhrit voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta.

Lähi- ja seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähemmän kuin tapahtuu - suomalaisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa hakee apua tilanteeseen.

Sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäisy on tärkeää naisten, lasten ja miesten hyvinvoinnille sekä yhteiskuntiemme tulevaisuudelle. Väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi on kehitettävä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia väkivallantekijöille.

Nyt on aika työskennellä lujasti yleissopimuksen ratifioivien ja sen velvoitteiden täyttävien valtioiden määrän lisäämiseksi.

(Lyhennelmä puheestani Euroopan Neuvostossa keskiviikkona 25.1.2023)

Tarja Filatov: Turvallisuus, terveys ja toimeentulo kuuluvat jokaiselle

Jos joku olisi etukäteen sanonut, että tällä eduskuntakaudella tulee korona, syttyy sota Euroopassa, haemme Naton jäsenyyttä, kohtaamme energiakriisin ja inflaatio kiipeää kohti kymmentä prosenttia, olisin kuitannut, että dystopiaako maalailet. Mutta tätä aikaa me nyt elämme.

Joulun lahjatoiveissa korostui rauha. Jos rauhan voisi ostaa aineettomana lahjana, olisimme varmasti rikkoneet keräysennätyksiä. Ikävä kyllä rauhaa ei saa ostettua edes isolla rahalla. Vaikka rauha näyttäisi mahdottomalta, on tehtävä kaikkemme, jotta rauha voi toteuta.

Hyvän elämän eväitä ovat turvallisuus, terveys, työ, toimeentulo. Perusasioita. Vaikka Marinin hallitus on joutunut toimimaan kriisimoodilla lähes koko ajan, se on vahvistanut samalla perusasioita.

Koulutukseen on panostettu, koska se on investointi nuoriin ja Suomen tulevaisuuteen. Me emme pärjää massatuotannolla tai palkkoja polkemalla. Osaaminen on keino vahvistaa työn tuottavuutta ja siksi koulutuspanokset kaikilla tasoilla ovat välttämättömiä. Myös varhaiskasvatuksessa.

Työllisyys on ennätyslukemissa ja olisi vielä korkeammalla, jos työpaikat täyttyisivät nopeammin. Siksi mm. parempi työvoimasta huolehtiminen, pidempiin työuriin kannustaminen ja työperäisen maahanmuuton kasvattaminen on välttämätöntä.

Kunnissa on herättävä ajoissa työvoimapalvelujen siirtoon. Tähän asti kunnat ovat tottuneet järjestämään vaikeimmin työllistyvien palveluita. Jatkossa on osattava yhdistää koulutus ja tehokas työnvälitys jopa kansainvälinen rekrytointi.

Työvoimapulan kiusatessa moni etsii raivoisasti työtä, mutta ei löydä, koska terveys tai jokin muu syy asettaa rajoitteita. Siksi terveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus astuu voimaan vaikeaan aikaan. Taustalla on koronan synnyttämä hoitovelka, yksityisten palvelujen ennen näkemättömät hintojen nousut ja niukkuus osaavasta työvoimasta.

On välttämätöntä, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus tehdä investointeja, jotka vahvistavat palveluja ja hillitsevät tulevaisuuden kustannuksia. Hätäinen keskittäminen ja leikkaaminen ei tuo ratkaisuja.

Vanhustenhoivassa on panostettu kotihoitoon ja vähennetty ympärivuorokautista laitoshoivaa. Uskon itsekin tähän peruslinjaan. Kukapa ei haluaisi asua omassa kodissaan. Mutta rajansa kaikella. Kotihoito ei aina ole niin edullista kuin ajattelemme.

Kotihoidossa olevat vanhukset käyttävät sairaalapalveluita enemmän kuin ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ja nämä kustannukset unohdetaan usein laskuista.

Tarvitsemme läpinäkyviä kustannuksia ja enemmän tietoa kokonaisuuksista. Tähän uudet hyvinvointialueet antavat mahdollisuuden, mutta tieto ei synny itsestään: se on osattava kerätä ja sitä on käytettävä päätöksenteossa.

Menestys ei synny sillä, että voittaa aina ja kaikessa. Vaan sillä, että ei anna periksi. Suomen tuleva osuus ei ole synkkä. Meillä on kaikki mahdollisuudet voittajina kotikutoisista ja kansainvälisistä haasteista. Kunhan rohkenemme investoida oikeisiin asioihin.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Ilmasto on jo muuttunut

Ilmastonmuutosta on hillittävä ja samaan aikaan sopeuduttava sen tuomaan muutokseen. Eduskunta keskusteli sopeutumisesta tänään. Ilmasto on jo muuttunut. Me emme ole etunojassa, vaan jälkijunassa. Ilmastonmuutosta on torjuttava kansainvälisesti ja kansallisesti. Kansallisesti ennakointi ja varautuminen on viisautta. 

Ilmaston lämpenemisen haitat eivät jakaudu tasan. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. On otettava huomioon toimien vaikutukset eri väestöryhmissä, eri alueilla ja lievennettävä vaikutuksia ja kompensoida kustannuksia. Kukaan ei saa joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Uskon, että vaikkapa verotusta on uudistettava radikaalisti. Eikä meillä vielä ole edes malleja olemassa siitä miten.

Sen minkä ihminen on tehnyt, voi ihminen muuttaa. Yksilötasolla kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Minulla on tapana sanoa, että kenelläkään ei saa olla kaikkia ilmastopaheita, mutta jokaisella saa olla joku. Tämä siksi koska elämämme ovat erilaisia. 

Innovaatiot, koulutus, korkean tason tutkimus mutta myös olemassa olevan osaamisen päivittäminen kaikilla koulutustasoilla on olennaista, jotta onnistumme tavoitteissamme.  Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja toisella asteella oppilaiden pitää saada riittävästi tietoa ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja sen vaikutuksista. 

Tarvitsemme kestävyyskasvatusta kaikille koulutusasteille, jotta voimme tukea muutosta kohti ekologisesti kestävämpää elämäntapaa. Pelon ja torjunnan kulttuurista pitää päästä muutoksen tekemiseen. On muistettava, että ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta ja sitäkin on osattava torjua.

Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä, meillä on teknologiaa ja osaamista siihen. Voimme myydä osaamistamme, luoda kestävää hyvinvointia ja työpaikkoja Suomeen. Vihreä teknologia on jo olemassa ja sitä kehitetään jatkuvasti lisää. Olennaista viennin ja työpaikkojen näkökulmasta on, että osaamme kaupallistaa osaamistamme.

Sopeutumisessa lähdetään siitä, että kaikki toimialat tekevät omaa työtään. Voisi ajatella, että kyse on valtavirtaistamisesta. Ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen, siksi on tärkeää, että kaikki toimialat kantavat oman vastuunsa.

Vaikkapa luonnonvara-alalla muuttuva ilmasto lisää metsäteollisuuden ja -talouden riskejä eikä kaikkia vaikutuksia vielä tunneta edes tunneta. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus vahvistaa kykyämme selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. 

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen pitää ottaa huomioon suojelualueverkoston kehittämisessä ja hoidossa sekä muualla alueiden ja luonnonvarojen käytön yhteydessä. 

Vieraslajien on ennustettu hyötyvän ilmastonmuutoksesta ja siksi niiden torjunnan merkitys kasvaa. Yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista monimuotoisesta luonnosta.

Lähes jokainen muistaa koulun biologian tunneilta ekosysteemit. Nykyään niitä käytetään muissa yhteyksissä kuin luonnossa. Jotta luonnon ekosysteemit toimivat tarvitaan monimuotoista luontoa. Vaikkapa metsissä yksi puulaji ei riitä, koska eri lajit ja elämän muodot ovat kytköksissä toisiinsa. Yhden lajin kuolema voi johtaa muiden lajien häviämiseen. Monimuotoisuus tuo luonnolle vastustuskykyä muutoksille, ilmastonmuutoksellekin.

Ilman monimuotoista luontoa ei ole ihmistä, ei ainakaan hyvinvoivaa ihmistä.

Ruokaturvan varmistaminen on tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Kasvispainotteinen ruokavalio vähentää ruoan ilmastovaikutuksia ja muuta ympäristökuormitusta ja edistää terveyttä. Mutta ei kaikkien tarvitse lihasta luopua. Sekin auttaa, kun vähentää lihansyöntiä ja erityisesti ruokahävikkiä.

Puhdas vesi on välttämättämyys. Suomen vesilaitostoimijat pitävät ilmastonmuutosta uhkana vesiturvallisuudelle, mutta uskovat itse pärjäävänsä. Korjausvelka on haavoittuvuus jo nykyään ja huonokuntoisen verkoston riskit voivat laueta, vaikkapa rankkasateiden yhteydessä.

Ilmastonmuutos voivat aiheuttaa haittaa liikenteessä ja heikentää infraa, kun ankarat ilmasto-olot heikentävät väylien kestävyyttä ja kuntoa. Kosteusrasituksen lisääntyminen taas vaikuttaa rakennusten kestoon. Homeen kanssa painimme jo nyt, mutta ongelma pahenee, jos emme osaa varautua. Entä tulvat, lumikuormat, lisääntyvät hulevedet: miten varaudumme niihin?

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta peruspalveluiden toimivuus on oleellista. Terveydensuojelun rakenteen kestävyys on avainasemassa ilmastonkestävyyden turvaamisessa.  Jo nyt joudumme miettimään, miten selviämme mahdollisissa sähkökatkoissa. En usko, että vanhustenhoivamme on sähkökatkokestävä, vaikka terveydenhuollossa on paremmin varauduttu. Helleaallot ovat Suomen tappavin sääilmiö. Riskiryhmää ovat yksin asuvat vanhukset. Tässä on syytä parantaa varautumistamme. Sama koskee työsuojelua.

Miten sitten selviämme kaikista näistä varautumisen kasvavista kustannuksista. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa meille pysyviä tappioita, erityisesti jos hillintäpolitiikassa ei onnistuta eikä sopeutumistoimia lisätä nykyisestä tasosta. 

Ennakoivan ja ennaltaehkäisevän sopeutuminen on asiantuntija-arvioiden mukaan edullisempaa kuin jälkikäteen tapahtuva reagoiva sopeutuminen. Ennakoivan ja ennaltaehkäisevän strategian tuomien kasautuvien hyötyjen arvioidaan Suomessa säästävän vuosina 2040–2070 noin 5-8 miljardia euroa reaktiiviseen strategiaan verrattuna ilmastoskenaariosta riippuen. 

Siksi tuntuu surulliselta, että niin moni opposition puheenvuoro viesti, että nyt ei ole varaa. Minusta nyt ei ole varaa jättää tekemättä.

Tarja Filatov: Palkalla pitäisi tulla toimeen

Viime aikoina on keskusteltu siitä, mikä on kohtuullinen palkkataso. Milloin työ on parasta sosiaaliturvaa?

Itse ajattelen, että taloudellisessa mielessä työ on parasta sosiaaliturvaa silloin, kun työstä jää välttämättömien kulujen jälkeen sen verran ylimääräistä, että kuun lopussa ei tarvitse miettiä, millä kauppalaskunsa maksaa. Vuoden aikana pitäisi voida säästää sen verran, että pesukoneen rikki meneminen ei ole katastrofi ja lomalla on varaa tehdä jotain extrakivaa. 

Ylipäätään palkasta pitäisi jäädä enemmän käteen kuin tulonsiirtojen varassa elämisestä. Tämä tavoite on kuitenkin vielä kaukana. Työssäkäyviä kotitalouksia, jotka joutuvat turvautumaan asumistukeen on lähes 70 000. Erityisesti Uudellamalla perheiden palkka ei meinaa riittää perustarpeisiin. Yksinhuoltaja voi joutua turvautumaan asumistukeen, vaikka tulot olisivat yli mediaanipalkan.

Moni ajattelee, että kauheaa tuhlausta, leikataan asumistukea. Sieltähän niitä säästöjä löytyy. Kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan asumistukea saaville keskivertolapsiperheille noin 70 euron leikkausta kuukausittain.

Kun Sanna Marin heitti lonkalta, että sopiva palkka olisi noin 3000 euroa, kansakunta kohahti. Maaseudun tulevaisuus teetätti tutkimuksen, jonka mukaan valtaosa suomalaisista pitää 2000-2500 euron kuukausipalkkaa sopivana. Ei tällä palkkatasolla nälkään kuole, mutta niukkaa lapsiperheen elämä tällaisella tulotasolla on.

Mihin perheiden rahat sitten oikein menevät? Tuhlailuun vai perustarpeiden tyydyttämiseen?

Erilaisten perheiden kulutusta on laskettu niin sanotuilla viitebudjeteilla. Budjetit eivät ole tuhlailubudjetteja. https://www.takuusaatio.fi/hallitserahojasi/mita-elaminen-maksaa/ Niissä on huomioitu nykypäivänä välttämättömät menot ja kohtuulliset vapaa-aikaan liittyvät kulut. Etelän lomia niillä ei kateta. Eikä herroiksi elellä. 

Mietitäänpä hetki, jos molempien vanhempien palkka on 2000 euroa kuukaudessa, niin kahden hengen taloudessa se tarkoittaa noin 44.500 euron nettotuloja vuodessa. Jos perheessä on kaksi lasta lisäksi tulee lapsilisää noin 2400 vuodessa. 

Nelihenkisen perheen noin 70 neliön vuokra-asunto maksaa kuluttajahinta-analyysin mukaan Helsingissä noin 1300 euroa kuukaudessa. Tosin en pikagooglailulla löytänyt tarjolla olevia asuntoja tällä hinnalla, vaan niistä piti maksaa parisataa enemmän. 

Aiemmilla tuloilla 1500 euron kuukausivuokran jälkeen perheelle jää 2400 euroa kuussa. Tästä pois aikuisten ja lasten julkisen liikenteen kustannukset jäljelle jää 2200 euroa. Ruokamenot neljän hengen perheessä lienevät nykyhinnoilla lähes 1000 euroa kuukaudessa. 

Jäljelle jää 1200 euroa vakuutuksiin, tietoliikenteeseen, sähkölaskuihin, terveydenhuoltoon, hygieniaan, vaatteisiin, lasten harrastuksiin jne. 

Kuluttajahintojen mukaan laskettu viitebudjetti, jossa on mukana välttämättömyysmenot on nelihenkiselle pikkulapsiperheelle pääkaupunkiseudulla yli 3400 euroa kuukaudessa ja muualla Suomessa noin 2970 euroa. Osaamme kuvitella, että ensi vuonna kustannukset ovat korkeammat, koska ruuan ja energian hinta on noussut. 

Eli ei sillä kahden tonnin palkalla herroiksi elellä. Viitebudjetin mukaan perheen teatterireissu menee jo yli kuukausikustannusten. 

Jos taas mietitään asiaa yhden huoltajan perheen näkökulmasta, palkkataso ei riitä välttämättömiin menoihin. Kuukauden nettotulot ovat noin 1860 euroa + lapsilisä yksinhuoltajakorotuksella noin 260 euroa. 

1200 euron vuokralla asumistuki on noin 600 euroa. Eli maksettavaa jää itselle 600 euroa kuukaudessa. Vuokran jälkeen ruokaan ja muuhun välttämättömään jää noin 1500 koko perheelle. 

Mielenkiintoista lehden kyselyssä oli, että johtavassa asemassa olevissa oli suhteessa eniten niitä, joiden mielestä 1500 euron kuukausipalkka on ok. Ehkä johtajasopimukset, joissa työnantaja maksaa osan arjen kuluista, hämärryttävät todellisuuden. Tai sitten johtoporras ajattelee, että duunarin kuuluu olla köyhä. Ja elää ilman kännykkää ja tietsikkaa, kuten vanha sanonta kuuluu. 

Jos ajatellaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, niin ei se kolmen tonnin palkka vielä jättitulo ole varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Se, että haaveillee hyvästä toimeentulosta kaikille, ei tarkoita sitä, että ajattelisi sen heti toteutuvan. Mutta ei tavoitteenamme voi olla palkkataso, jolla lapsiperheistä tehdään pysyviä toimeentulotukiasiakkaita. Silloin työltä viedään arvo.

Koska unelmat eivät heti toteudu, niitä kohti mennään palasittain. Tärkeä askel on uudistaa sosiaaliturvaa siten, että se on yksinkertaisempi, ennakoitavampi ja antaa tehdystä työstä myös rahallisen palkinnon.

Tarja Filatov: Kulttuuri - niin hyvää ettei sanotuksi saa

”Ei kulttuuri ole mikään jälkiruoka, kaunis torttu, vaan jokapäiväistä leipää. Mitä enemmän sitä on, sen helpompi meidän on elää. Taide jollain tavoin pitää meidät koossa, ilman sitä leijailisimme sinne tänne. Luulisin. (Bo Carpelan)”. Viisaasti sanottu.

Taiteella ja kulttuurilla on arvo itsessään. Lisäksi ne auttavat vaikeina aikoina käsittelemään ahdistusta, analysoimaan tapahtunutta, luomaan uutta ja tuomaan toivoa. Tarvitsemme kulttuuria juuri nyt. Ei ole yhdentekevää, miten autamme kulttuuria ylös koronakuopasta. 

Korona on lisännyt yksinäisyyttä. Siksi on tuettava keinoja, joilla ihmiset erityisesti nuoret löytävät polun takaisin sosiaalisemman elämän pariin. Yli 90 prosenttia kulttuurin harrastajista on löytänyt uusia kavereita harrastuksen myötä. Vielä useampi kulttuurin harrastajista on kokenut voivansa harrastuksellaan ilahduttaa muita. Ihmiset kokevat, että harrastus on keino löytää itsestään jotain uutta.

Kyse on ihmisten hyvinvoinnista ja yhteiskunnan elinvoimasta. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä ja marginaali-ilmiöstä. 

Valtion panostus kulttuuriin vuonna 2020 oli 1,2 miljardia euroa ja kunnat panostivat kulttuuritoimintaan noin 900 miljoonaa euroa. Kulttuuri ylti kuitenkin 13 miljardin euron tuotokseen koronasta huolimatta. Julkinen sektori puolestaan hyötyi kulttuurista yli kolme miljardia euroa.

Kulttuurin ja taiteen potentiaali on otettava tosissaan, koska juuri se voi auttaa meitä toipumaan aikamme viheliäisistä kriiseistä ja luomaan toivoa. Kannattaa muistaa, että tieteen alojen Nobel-palkinnon saajat ovat olleet keskimäärin aktiivisempia taiteen harrastajia kuin ihmiset tai tieteentekijät keskimäärin. Ei ehkä sattumaa.

Lapsilla ja nuorilla ohjattu kulttuurin harrastaminen on vahvistanut luovaa ja kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja päättelytaitoja. Strategiset taidot ja päätöksentekokyky ovat kehittyneet. Esimerkiksi teatteriharrastus on parantanut luku- ja kirjoitustaitoa sekä musiikki matemaattisia taitoja. Panostamalla kulttuuriin vahvistamme sivutuotteena juuri niitä taitoja, jotka koulussa tällä hetkellä puhuttavat.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vanhemmista näki, että taiteen käyttäminen opetuksessa auttoi lapsia motivoitumaan oppimiseen. Ei huono tulos ollenkaan.

Taide on arvokasta ihmiseksi kasvamisessa, koska se vahvistaa positiivista käyttäytymistä, empatiaa, kärsivällisyyttä, toisten arvostamista ja tarpeiden huomioimista, keskittymiskykyä, itseluottamusta, elämänhallintaa jne.

Taide tuo terveyttä. Kliinisissä olosuhteissa on huomattu, että taide ja taiteellinen toiminta parantaa hoitotuloksia, vähentää fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jopa vähentää rauhoittavien lääkkeiden sekä kipu- ja unilääkkeiden tarvetta.

Iso-Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että museoissa käyminen, taiteisiin osallistuminen ja taiteen kokeminen on positiivisessa yhteydessä on onnellisuuteen ja koettuun terveyteen. Siellä jopa määrätään lääkkeeksi krooniseen kipuun ja lieviin mielenterveyden häiriöihin osallistavaa taidetta.​

Entäpä jos seuraavassa hallitusohjelmassa nostettaisiin kulttuuri ja taide sille kuuluvaan arvoon. Panostettaisiin kunnolla, jotta ihminen pelastuu. Ihminen ilman kulttuuria ei ole ihminen. Kulttuuri todella pitää koossa.

(Julkaistu Toinen Näytös -lehdessä)

Tarja Filatov: Minne miljardit menevät

Budjetti panostaa kovan ja pehmeään turvallisuuteen. Esimerkiksi puolustusmenoihin suunnataan miljardi euroa enemmän kuin tänä vuonna. Elämme Ukrainan sodan varjossa ja panostus on perusteltu.

Panostus hyvinvointialueisiin on suuri. Alueet saavat 1,3 miljardia euroa enemmän kuin samaan tarkoitukseen on ollut kunnissa käytössä. Silti tuntuu, että kauas pilvet karkaavat, koska tarpeet kasvavat ja hinnat nousevat. Onneksi rahoitusmekanismissa on tulossa vielä tarkastuspisteitä ja lopullinen taso elää. 

Julkisen puolen työntekijät ovat palkkansa ansainneet. Ja enemmän. Nyt solmitut sopimukset kasvattavat julkisen sektorin alijäämää 1,2 miljardilla eurolla vuonna 2026 verrattuna siihen, että palkkataso olisi seurannut yleistä linjaa. Palkkojen yhteensovittaminen hyvinvointialueilla lisää menoja noin 400 miljoonaa euroa. 

Tässä muutama esimerkki siitä, minne miljardit menevät.

Puheenjohtamassani Kunta- ja terveysjaostossa teimme kirjauksen, jonka mukaan yliopistosairaaloiden rahoitus on turvattava, mutta eduskunta edellyttää, että se ei saa leikata muiden alueiden rahoitusta. Tämä on meille Hämeessä tärkeä asia, koska esillä olleissa malleissa rahoitus on suunniteltu siten, että se leikkaisi mm. Kanta- ja Päijät-Hämeen rahoitusta. 

Lisäksi on jatkossa arvioitava, onko hyvinvointialueiden jälkirahoitteinen palkkakustannusten kompensaatio yleisen linjan mukaan perusteltu, koska sote-alan ekstrakorotukset ovat nyt jo miljardiluokkaa.

Eduskunta käsittelee joulun alla ns. budjetin jakovaraa. toiset kutsuvat sitä joululahjarahaksi. Tässä ei ole kyse miljardeista, vaan pienistä lisäyksistä. Kyseessä on kehysten puitteissa tapahtuva budjetin täydennys, joka mahdollistaa kertaluonteiset panostukset. Eli sellaiset menot, jotka lankeavat vain kerran. Vaikkapa eläkkeitä tai lapsilisiä rahalla ei voi korottaa, koska korotus olisi jokavuotinen meno. Eikä rahakaan riittäisi. Tänä vuonna summa oli yhteensä viitisenkymmentä miljoonaa.

Joukossa on liikennehankkeita ja meiltä Kanta-Hämeestä esimerkiksi Moreeni-Rastinkankaan HCT- palvelualueen suunnittelu, Sankolantie Hämeenlinnassa, Kalliontie Hausjärvellä, ja Lopen Launisten-Riihimäen kevyenliikenteen väylä saavat rahoitusta. Päijät-Hämeessä Asikkalan Viitailantien, Holman liittymän suunnittelu Lahdessa ja  Eteläisen Päijänteen laivaväylän jatkaminen Lehmonkärjen vierassatamaan saivat jakovararahaa yhteensä 1.850.000 euroa.

Omassa jaostossani panostimme jakovararahaa väkivaltatyöhön, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja uhrien auttamiseen. Turvakotien esteettömyyteen ja Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon, sukuelinten silpomisen ehkäisyyn, naisten linjaan ja ihmiskaupan uhrien apuun.

Ruokajakelu sai lisämiljoonan. Lisäys on perusteltu, koska avustusruuan tarve on kasvanut huomattavasti ja avustustyötä tekevien jakelijoiden energiakustannukset. Osaamiskeskukset saivat puoli miljoonaa lisäresurssia ja hoitotyön hyvän hoidon suositusmalleja tekevä Hotus 200.000. Ihmisoikeusliitto ja rauhantyö saivat lisäpanostusta. On tärkeää muistaa sodan varjossa, että sodat loppuvat lopulta rakentamalla rauhaa.

Tarja Filatov: Pidä kiinni

Miina Sillanpää sanoi aikanaan, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Lausahdus on mitä ajankohtaisin päihteitä käyttävien odottavien äitien ja vauvaperheiden kuntoutuksessa.

Hallituksen täydentävä budjetti esittää kolme miljoonaa euroa päihdeäitien ja vauvaperheiden kuntoutuspalveluiden turvaamiseen.

Päätös on talousviisas, koska se vähentää huostaanottoja. Se on inhimillisesti välttämätön, koska se auttaa päihdeongelmien kanssa painivia äitejä irti päihteistä, turvaa vauvojen kehitystä ja tukee perheitä palaamaan normaaliin arkeen.

Suomessa arvioidaan olevan 3400-6000 päihderaskautta vuosittain. Osa äideistä tarvitsee ympärivuorokautista kuntoutusta. Joka vuosi syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut pysyvästi jollain tavalla. Huumeongelmat koskevat odottavia äitejä ja vauvaperheitä.

Ensi- ja turvakodit järjestävät valtakunnallista ympärivuorokautista vauvalähtöistä päihdekuntoutusta Helsingissä, Espoossa, Turussa, Kuopiossa, Kokkolassa, Oulussa ja Rovaniemellä. Edellisten lisäksi avopalvelua ja etsivää työtä tehdään Lahdessa ja Kouvolassa.

Kuntoutuksessa yhdistyy varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen, yhteisöllinen vertaistuki sekä vauvalähtöinen päihdekuntoutus. Ilman lisärahoitusta tämä palvelu olisi ollut vaarassa.

Palveluissa on vaativa asiakasprofiili.

Viime vuonna lapsista 30 % joutui syntymänsä jälkeen lääkevieroitukseen vieroitusoireiden takia. Äideistä 52 % oli kokenut omassa lapsuudessaan väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta jatkui 39 %:n elämässä. Asunnottomia oli 18 % kuntoutukseen tullessaan. Päihteiden sekakäyttäjiä oli 87 % ja mielenterveyden diagnosoiduista häiriöistä kärsi 59 %.

Vain yhdellä äidillä oli työpaikka ennen kuntoutusta ja yksi äiti opiskeli kuntoutukseen tullessaan.

Näin vaativa kohderyhmä ei saa apua tavanomaisissa päihdepalveluissa, vaan työ on vaativaa ja edellyttää monialaista osaamista. Jatkossa palvelu on syytä keskittää yhden hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, jotta osaaminen turvataan.

Ympärivuorokautisen Pidä kiinni -järjestelmän tuki on vaikuttavaa ja mahdollistaa vauvan ja vanhempien vuorovaikutussuhteen syntymisen varhaisessa vaiheessa.

Riittävän pitkässä kuntoutuksessa olleista 2/3 kuntoutuu lapsensa ensisijaiseksi huoltajaksi ja pitkäaikaiselta vauvan huostaanotolta vältytään. Kuntoutuksen talousviisaus näkyy siinä, että se vähentää huostaanottojen määrä, jotka lapsen elämänkaaren aikana maksavat yli miljoona euroa.

Kuntoutus auttaa vanhempia irtautumaan päihteistä ja päihderetkahduksilta vältytään. Vauvan kehitys lastenpsykiatrin arvion mukaan yhden vuoden iässä normaalilla kehitystasolla ja perheet elävät normaalia lapsiperheen arkea, vaikka osa tarvitsee jatkossa avopalvelujen tukea. Tämä kertoo kuntoutuksen inhimillisistä tuloksista.

Hyvinvointialueiden aloittaessa on huolehdittava, että palvelut säilyvät ja raskaana olevat päihteiden käyttäjät ja päihdeongelmaiset vauvaperheet saavat lähetteen palveluun.

Tarja Filatov: Työttömyysturvan euroistamisen peruutus on viisasta

Työttömyysturvan euroistamisen peruuttaminen on tässä suhdannetilanteessa viisas päätös.

Työttömyysturvan euroistaminen on periaatteessa kannatettavaa, mutta sopii huonosti aikaan, jolloin hinnat nousevat ja osa-aikatyöntekijöiden määrän tarve kasvaa. 

Yksilön kannalta euroistaminen on plussaa tai miinusta riippuen siitä millaisissa pätkätöissä hän on. Nykyaikana keikkatyö on yhä useammin tehtävään sidottua ja työajan rytmittymistä on yhä hankalampi valvoa, tästä lähtökohdasta euroistaminen on perusteltua. Se kannustaisi yhdistämään erilaisia epätyypillisiä työjaksoja.

Valmistelussa on kuitenkin käynyt ilmi, että euroistamiseen sidottu säästövelvoite johtaisi lopputulokseen, joka soveltuu huonosti aikaan, jolloin osa-aikatyön määrä on noussut, hinnat nousevat voimakkaasti ja talous uhkaa vaipua taantumaan. Lain valmistuttua on käynyt ilmi, että malli leikkaisi työttömyysturvaa pienituloisilta vaihtelevaa työaikaa tekeviltä palkansaajilta.

Leikkaus heikentäisi mm. myyjien, ravintolatyöntekijöiden ja avustavien keittiötyöntekijöiden toimeentuloa. Tämä ei ole viisasta, koska joustavasta työvoimasta palvelualoilla on pulaa.

Euroistaminen ja leikkaus yhdessä saattaisivat jopa vaikeuttaa työvoiman saatavuutta, jos osa-aikatyöstä saatava taloudellinen hyöty kutistuu. Se voisi lisätä toimeentulotuen käyttöä ja sitä kautta vaikeuttaa satunnaisten työtehtävien tekemistä.

Alkavista työsuhteista yli 60 prosenttia on vähittäiskaupassa osa-aikaisia. Majoitus- ja ravitsemisalalla yli puolet. 

Osa-aikatyön määrän lisääntyminen näkyy ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajissa, joista noin nelisenkymmentä prosenttia on työssä.

Viime vuonna useimmiten nimenomaan osa-aikaisesta työstä saatavan palkan jatkeeksi jouduttiin maksamaan soviteltua ansiosidonnaista päivärahaa jo 135 000 työntekijälle. Määrä on nousut vuodesta 2019 peräti 45 000 henkilöä. Suuntaa on alati lisääntyvä, koska esimerkiksi vuonna soviteltua ansiosidonnaista työttömyysturvaa sain hieman 65 000 henkilöä.

Työ- ja elinkeinoministeriön datamallin tulokset kertovat, että yksi merkittävä syy kohtaanto-ongelmalle on se, ettei osa-aikatyölle enää löydy tekijöitä. Osa-aikapalkka ei turvaa toimeentuloa mahdollista muuttamista työn perässä paikkakunnalta toiselle, vaikka halua olisi. Työttömät työnhakijat hakevat pääasiallisesti kokoaikatyötä, joten osa-aikatyö ei vastaan ihmisten tarpeita.

Osa-aikatyöntekijöiden kurittaminen nykyisellä energian ja ruuan hintojen nousutasolla ei ole perusteltua. Silti ajatusta euroistamisesta ei kannata hylätä, vaan euroistaminen kannattaa toteuttaa siten, että se ei heikennä osa-aikaisten työntekijöiden asemaa.

Oikein toteutettuna euroistaminen tukisi työllisyyttä, yksinkertaisi järjestelmää, mahdollistaisi paremman ennakoinnin. Se vähentäisi byrokratiaa ja lyhentäisi päivärahalle pääsyä, koska tieto tuloista saataisiin ilman erillisiä selvityksiä tulorekisteristä.

Tarja Filatov: Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Kuluva viikko on on lapsen oikeuksien viikko. Sen tarkoitus on tehdä tunnetuksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Oleellisinta on ymmärtää, että sopimuksessa on kyse lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottamisesta. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

Lapsen etu määrittyy yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti. Etuun sisältyy aina tulkintaa. Jotta lapsen etu voidaan huomioida, on seurattava ajantasaista ja uusinta tietoa muun muassa lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vuorovaikutussuhteiden laadusta ja merkityksestä.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan huomiota pitää kiinnittää lapsen omiin näkemyksiin, lapsen identiteettiin ja taustaan, perheen ja perhesuhteiden vaalimiseen, lapsen huoltoon, suojaamiseen ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, lapsen haavoittuvaan asemaan, lapsen terveyteen sekä lapsen koulutukseen.

Tänään eduskunnassa säädettiin yksi pieni palanen lisää lapsen etuun pyrkivässä lainsäädännössä nimittäin tasa-arvosuunnittelusta varhaiskasvatuksessa.

Tasa-arvo on yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoista. Kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät palvelut kuten varhaiskasvatus ja peruskoulu, ovat tärkeitä tekijöitä alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi Suomessa.

Sukupuoleen liitetyt oletukset on tärkeä tunnistaa jo varhaiskasvatuksessa, koska muutoin saatamme huomaamattamme uusintaa epätasa-arvoa.

Eduskunta hyväksyi tänään lain, jonka mukaan velvoite tasa-arvosuunnittelusta koskee jatkossa varhaiskasvatusta. Tasa-arvosuunnitelma toimii jatkossa työkaluna käytännön toiminnassa ja sen avulla varmistetaan, että tasa-arvotyötä tehdään järjestelmällisesti.

Muutos on lasten edun mukainen. Varhaiskasvatuksessa keskustelun ja leikin avulla voidaan vahvistaa lasten tietoisuutta tasa-arvosta, sukupuolista ja niiden moninaisuudesta.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, siksi on tärkeää voida keskustella aikuisten kanssa jo varhaisessa iässä tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä. Sukupuoleen liittyvät yleiset oletukset ja stereotypiat saattavat jopa rajoittaa lapsen itseilmaisua ja yhdenvertaisuuden kokemusta.

Itselleni jäi mieleen, kun alakoulussa kysyttiin, että leipovatko äidit koulun myyjäisiin. Vastasin, että isä leipoo. Vaikka tosiasiassa meillä on kyllä aina leiponut äiti. Isä puolestaan tekee ruokaa. Narrasin, koska kysymys ärsytti, vaikka tiesin, ettei sillä tarkoitettu edistää stereotypioita.

Epätasa-arvoinen kohtelu varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa on harvoin tietoista tai tarkoituksellista. Se voi kummuta vanhoista tavoista ja tottumuksista sekä piilossa olevista ennakkoluuloistamme. Siksi epätasa-arvoa ylläpitävien käytänteiden esiin tuomiseen tarvitaan työyhteisön herättelyä, yhteistä keskustelua ja toimintaa tukevia työkaluja.

Uuden lain toimenpiteillä tavoitellaan muutoksia varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien aikuisten toimintaan. Muutoksen myötä sukupuolitietoiset toimintatavat vahvistuvat. Lisäksi sukupuolten moninaisuuteen liittyvän syrjinnän ennaltaehkäisyyn kiinnitetään jatkossa suunnitelmallisesti huomiota.

Henkilöstön sitoutuneisuus ja tasa-arvo-osaaminen ovat avainasemassa tasa-arvotyön onnistumiseksi. On tärkeää, että alan työntekijöille laaditaan käytännön läheinen tukimateriaali sekä ohjeistus sekä annetaan asiasta riittävästi koulutusta.

Työntekijät elävät tällä hetkellä vaikeaa aikaa monissa suomalaisissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä: Työmäärä on suuri ja henkilöstömäärä usein riittämätön. On tärkeää, että henkilöstöresurssien riittävyydestä ja taloudellisista resursseista pidetään huolta onnistuneen toimeenpanon mahdollistamiseksi. Suunnitelman laatiminen ei tule lisätä liiaksi hallinnollista taakkaa vaan päinvastoin tukea käytännön työtä.

Tasa-arvoa edistetään pienillä arjen teoilla. Ohikiitävät hetket, tokaisut tai eleet voivat aikuisesta olla merkityksettömiä, mutta näkökulmasta asia voi olla toisin. Suuret kulttuuriset rakenteet koostuvat pienistä palasista. Jos huomion kiinnittäminen pieniin asioihin kuitataan vähäpätöisenä, voidaan huomaamatta tukea isoja kulttuurissa vallalla olevia epätasa-arvoisuuksia.

Jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa on siis mahdollisuus ja velvollisuus edistää tasa-arvoa.

Tasa-arvo ei tietenkään ole vain sukupuolten välistä tasa- arvoa. Aihe nousi esiin tämän päivän päätöksistä.

Taloudellinen tasa-arvo on tässä ajassa syytä ottaa erityisen luupin alle. Erityisesti vauvana ja pienenä lapsena koettu köyhyys saattaa kantaa taakkaa läpi elämän. Siksi lapsiperheiden köyhyys on vakava asia nykypäivän Suomessa. Hintojen nousu on tiputtanut lisää lapsia köyhyyteen.

Eilen eduskuntaan tulleessa lisäbudjetissa suunnattiin vuoden viimeiseen lapsilisään yli 100 miljoonan euron lisäys. Se ei poista köyhyyttä ei edes vähennä sitä, mutta on tyhjää parempi samoin kuin muut toimet joilla pyritään helpottamaan perheiden elämää inflaation kurittaessa arjen resursseja. Tästä vakavasta aiheesta kirjoitan perusteellisemmin toisen kerran.