Tarja Filatov: Tangoon tarvitaan kaksi - työllisyydessäkin

Olen usein sanonut, että ladan hinnalla ei saa mersua. Ei edes työvoimapalveluissa.  Suomessa on asetettu itiukkoja velvotteita työttömille, mutta valtiovallan velvoitteet suhteessa työnhakijaan ovat olleet ohuempia resurssipulan vuoksi. Sujuvaan tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan työpaikkoja ja työvoimaa. Molempia. Työllisyys on noussut eikä työlle löydy aina osaavia tekijöitä. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys on yhä vaikea ongelma.

Meillä ei ole varaa siihen, että ihmiset syrjäytetään työstä. Siksi tarvitaan vaikuttavampia palveluita työnhakijoille. 

Tanskassa on saatu tutkitusti hyviä työllistymistuloksia säännöllisillä työttömien ja työvoimavirkailijoiden tapaamisilla sekä hyvällä palveluasenteella. Tähän pyritään pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla, mutta työ on vielä kesken. Tämän osoitti Helsingin Sanomien selvitys, joka kertoi, että tapaamiset eivät ole vielä tavoitellulla tasolla.

Haasteellisesti työllistyvien palvelussa on oleellista räätälöinti sekä henkilökohtainen palvelu ja tuki. Palvelun fokus pitää olla ihmisen auttamisessa, ei pakottamisessa.

Työttömyyden hoidossa on tärkeä tunnistaa, kuljetaanko suoraan kohti työtä vai ensin kohti työkykyä. 

Työvoimapalveluiden vaikuttavuutta arvioidessa otetaan huomioon työllistymistulokset, mutta liian vähälle jää elämänhallintaan ja hyvinvointiin liittyvät tulokset. Meidän tulee mitata molempia. 

Tehdessäni vuosia sitten selvityshenkilönä raporttia välityömarkkinoista työministeriölle esitin, että tarvitsisimme työttömän ”rava-indeksin”.  Kyseessä olisi järjestelmä, joka  mittaisi nimen omaan elämänhallinnan, hyvinvoinnin toimintakykyvyn ja paranemista työvoimapalveluissa. Samalla näkisimme tuottaako palvelu sitä vaikuttavuutta, joka vie kohti työkuntoa.

Näitä palveluiden pehmeitä vaikutuksia ei tällä hetkellä seurata laajamittaisesti työvoimapalveluissa eikä niistä tuoteta systemaattisesti tietoa. Tämä olisi tärkeää korjata. 

Vaikeimman työttömyyden hoidossa moniammatillisuus on avain, koska työhön pääsyn esteitä on monia. Suomessa on poikkeuksellisen paljon työttömiä, joilla on ongelmia työllistyä terveydellisistä syistä. Rakennemuutos ja työelämän nopea muutos taas tuovat osaamishaasteita.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Työvoimapalvelut ovat siirtymässä kuntien vastuulle. On välttämätöntä, että yhteys työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä on saumaton.

Henkilökohtaisten kontaktien laatu ja palvelupolkujen rakentaminen on riippuvaista työvoimaneuvojien määrästä sekä palveluihin käytettävistä resursseista.

Oleellista on, että työnhakijaa ei jätetä yksin ja että palvelua vahvistetaan työttömyyden alussa. 

Nykyisin yritetään muokata ihmistä työhön sopivaksi. Myös työtä pitää räätälöidä ihmiselle sopivaksi. 

Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, joilla on osaamista ja työkykyä, mutta ei riittävästi tarjolla oleviin töihin. Iso osa voisi kuntoutuksen ja tuen avulla voisivat työllistyä heille räätälöityihin töihin. Ilman kaikkien työpanosta 80 prosentin työllisyysaste ei ole mahdollinen.

Tarja Filatov: Nuorten aikuisten työuupumus on pysäytettävä

Nuorten aikuisten työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta Suomessa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta maanantaina 20.2. Luku on pysäyttävä!

Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä merkittävä ja kasvava syy sairaspoissaoloihin työpaikoilla. Niistä koituu työnantajille miljardikustannukset vuositasolla.

Ihmisen työpanos ei voi olla aina yli 100-prosenttinen. Jos huippusuoritusta vaaditaan jatkuvasti, kamelin selkä katkeaa. Fyysinen työsuojelumme on huipputasoista, tehdään mielen hyvinvoinnin suojelusta huippua.

Panostuksemme mielenterveyden palveluihin ovat eurooppalaisittain alhainen ja kustannukset sairauspoissaolojen sekä työkyvyttömyyseläkkeiden suuresta lukumäärästä johtuen korkeimpia.

Painopiste on käännettävä toisinpäin. Kyse on hyvinvointitalouteen investoinnista, jolla voidaan saavuttaa suuret säästöt. Myönteisen vanhemmuuden tukeminen on yksi tehokas keino ongelmien ehkäisyssä.

Mielenterveys rakentuu lapsuudessa, siksi varhaiset mielenterveyttä edistävät toimet ovat tehokkaimpia. Noin puolet masennustiloista ja ahdistuneisuushäiriöistä on ehkäistävissä toimilla, joita kohdistetaan lapsiin ja nuoriin. Elämänpituisessa tarkastelussa varhain tehdyt mielenterveyteen kohdistuvien sijoitusten tuotto on monikymmenkertainen.

Työelämän joustavuutta tulee lisätä. Yksi keskeinen toimi on vaikuttaa siihen, että työntekijä voi jatkossa vaikuttaa työaikaansa paremmin. Lisäksi perheiden arkea ja vanhemmuutta tulee tukea perheystävällisellä työkulttuurilla, joka tarkoittaa erilaisten elämäntilanteiden huomioimista osana työpaikan käytäntöjä.

Palveluiden ja työpaikan tulee joustaa, jotta vanhemmat voivat osallistua esimerkiksi perhekohtaisiin terveystarkastuksiin ja saada apua ennen ongelmien ja kuormituksen kärjistymistä.

Erityisesti nuorten naisten mielenterveyden ongelmat mm. ahdistus on kasvanut. Miehillä kasvua on ollut vähemmän. Selvitykset kertovat, että merkittävä syy on sukupuolen mukaan jakautuneet työmarkkinat. Alakohtaisesti ja työpaikkakohtaisesti tarkasteltuna erot sukupuolten välillä eivät ole merkittäviä, siksi työpaikoilla on iso merkitys.

Työpaikoilla tulee panostaa työuupumuksen tunnistamiseen. Toimintaketjun pitää olla kunnossa aina ennaltaehkäisemisestä säännöllisiin arviointeihin. Tässä työterveyspalveluilla on olennainen asema työyhteisöissä. Työnantajan velvollisuuksista psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja arvioimisessa on saatava selkeät käytänteet ja velvoitteet. Lisäksi työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden roolia työhön paluussa tulee vahvistaa.

Parempi mielenterveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa, sillä turvataan työvoiman riittävyyttä ja säästetään työnantajan ja koko yhteiskunnan kustannuksia. Puhumattakaan inhimillisistä vaikutuksista.

Masennustilat ja muut mielialahäiriöt aiheuttavat vuosittain noin 3 miljoonaa sairauspäivärahapäivää. Tämä maksaa Kelalle n. 153 miljoonaa ja ahdistuneisuushäiriöt n. 1,5 miljoonaa sairauspäivärahapäivää, jonka kustannus puolestaan Kelalle n. 86 miljoonaa. Tiedot on Kelan sairausvakuutustilastosta vuodelta 2021.

Ensisijaista hoitoa, lyhytpsykoterapiaa, ei käytännössä ole tarjolla perusterveydenhuollossa. Tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, että n. 20 % masennustiloista on aikuisiässä ehkäistävissä keskusteluhoidon keinoin. Suomessa työterveyshuollossa tarjottu lyhytpsykoterapia on vähentänyt sairauslomapäivä kolmanneksella.

Vuositasolla Kelalle syntyy noin n. 50 miljoonan säästöt sairauspäivärahoissa. Tämän lisäksi tulevat työnantajien säästöt, n. 100 miljoonaa vuodessa eli 700 000 työpäivää. Arvio on varovainen, koska työnantajalla saattaa lisäksi olla muita kuluja, esimerkiksi sijaisesta, joita tässä ei ole huomioitu.

Säästöjen lisäksi pitää ottaa huomioon verotulot. Niiden arvioidaan kasvavan parisenkymmentä miljoonaa euroa.

Mitä tapahtuisi, jos panostaisimme enemmän? Saisimme silkkaa säästöä.

Tarja Filatov: Miksi Sanna Marin pelottaa?

Kun lukee politiikkauutisia tuntuu, että kaikki ovat Sanna Marinin ja SDP:n kimpussa. Hyvä niin! Se kertoo, että muita puolueita huolettaa. Iso osa kansasta arvostaa Marinia ja saattaa olla SDP:n kanssa samaa mieltä. 

Kun Antti Rinteen hallitusneuvottelut alkoivat rahaa ja raameja ei haluttu asettaa ensimmäisiksi reunaehdoiksi. Vaan haettiin aitoja yhteisiä tavoitteita hallitukselle.  Tästä on syntynyt viime päivien  ”Rahaa on”- keskustelu. 

Hallitusneuvotteluissa tavoitteiden asetannan jälkeen välineitä alettiin sovittaa talouden raameihin.  Päätöksentekovaiheessa hallitusneuvotteluissa oli taloudelliset kehykset ihan kuten muillakin hallituksilla. 

No, sitten tuli korona. Mitä jos koronan levitessä olisi alettu miettiä ensin mistä säästetään, jotta korona-aikana tarpeelliset päätökset voidaan rahoittaa? Korona olisi ottanut vallan, ihmisiä jäänyt vaille hoitoa ja kuollut enemmän, monet firmat olisivat konkurssissa.  Eduskuntakaan ei olisi säästölakeja ehtinyt käsitellä, koska oli ihan tarpeeksi työtä koronalaeissa. 

No, miksi sitten koronan helpottaessa ei säästetty. Kyllä säästettiin. Yli 300 miljoonaa euroa säästöjä nuijittiin pikaisesti kasaan.  Mutta sitten tuli sota Eurooppaan. 

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja asioiden fokus siirtyi siihen, mitä tämä tarkoittaa Suomelle.  Analyysit menivät uusiksi. Venäjän uhka oli suurempi kuin velan. Nato-jäsenyys, puolustuksen ja turvallisuuden vahvistaminen, kyberturva, huoltovarmuus jne. Hallitus ei etsinyt kompensoivia säästöjä, vaan teki turvallisuuspäätöksiä nopeasti.

Tämän jälkeen iski energiakriisi. Hallitus keskittyi varmistamaan, että tulevan talven pakkasia varten on lämpöä ja ihmisillä varaa maksaa lämmöstä. Ei tämäkään ihan helppo rasti ole ollut. 

Näiden kolmen harvinaisen kovan kriisin keskellä Suomi on velkaantunut. Olisiko ihan oikeasti pitänyt etsiä säästöjä ensin ennen kuin koronaa, sotaa, tai energiakriisiä ratkaistaan. Tätä oppositio, etunenässä kokoomus nyt toitottaa.  Olisiko tämän kaiken keskellä pitänyt tehdä leikkauksia sosiaaliturvaan, vaikka ihmiset eivät selvinneet ruoka- ja sähkölaskuistaan.

Minusta vaatimukset ovat kohtuuttomia.  Varsinkin, kun opposition teoreettisissa vaihtoehtobudjeteissa velkataakka oli samalla tasolla. 

Marin on ollut ja on huippupääministeri, mutta ei hänkään sentään yli-ihminen ole.   

Nyt on aika miettiä talouden tasapainottamista. Se on tasapainotettava suhteessa kansainväliseen talouteen. IMF:kin suosittaa Suomelle ”…keskipitkällä aikavälillä tarvitaan vähittäistä julkisen talouden sopeutusta velkasuhteen pienentämiseksi. Toimien tulisi pohjautua meno- ja rakennekartoitusten tuloksiin…” Ei siis linjaa, jossa kertarysäyksellä leikataan julkinen talous tasapainoon.

Jos hoppuilemme liikaa, inhimillinen hinta on liian kova ja yritystenkin kasvu hiipuu. Jos emme tasapainota tarpeeksi, korkolasku on kova ja korot syövät budjetin liikkumavaraa.  

Kun pääsin eduskuntaan valtion velan korkojen hintalappu budjetissa oli noin kolminkertainen verrattuna nykyiseen. Silloin Venäjän kauppa romahti.  Oli vain yksi kriisi.

Vielä viime vuonna korkolasku oli alhaisempi kuin kolmeenkymmeneen vuoteen. Eli ei tämä talouskatastrofi ihan niin suuri ole, mitä oppositio antaa ymmärtää.  

Pitääkö sitten olla huolissaan? Kyllä pitää. 90- luvun alussa työttömyys oli korkealla ja se oli inhimillinen katastrofi, mutta kansantalouden ja kasvun kannalta työttömyys oli resurssi. Osaavaa työvoimaa riitti, kunhan vain saatiin kilpailukyky kuntoon ja saatiinhan se. 

Nyt kasvun pullonkaulana ovat ihmiset. Inhimillisestä resurssista on pulaa, vaikka meillä on työttömyyttä. Siksi panostus koulutukseen ja terveyteen on välttämätöntä.  Maahanmuuttoakin tarvitaan.

Suomi ei vai taantua massatuotannon halpamarkkinoiksi. Meidän on tehtävä asioita fiksummin kuin muut ja panostettava korkean tuottavuuden työhön. Tämä taas vaatii korkeampaa koulutusta ja TKI-panoksia. 

Työttömistä poikkeuksellisen suurella osalla on terveyteen liittyviä esteitä työllistyä osoittaa OECD:n tutkimus. Sairasta työtöntä ei auta työhön työttömyysturvan leikkaus, vaan terveydenhuolto ja kuntoutus, myös uudelleenkoulutus, jos kunto ei kestä sitä toimialaa, jolle on kouluttautunut. 

Työtä pitää osata räätälöidä tekijöille eikä aina vain niin, että tekijää räätälöidään tarjolla olevaan työhön.

Jos laiminlyömme nämä investoinnit, tulevaisuus on musta. Jos leikkaamme koulutuksesta ja terveydenhuollosta se on vielä mustempi.  Jos laiminlyömme talouden sopeuttamisen, tulevaisuus on musta. Tämä musta pyyhitään pois valoisan tulevaisuuden tieltä, kohtuullisella sopeuttamisella ja oikeilla investoinneilla.

Valoisa aurinko paistaa vielä Suomelle! Tästä olen varma.

Tarja Filatov: Työttömiltä on leikattu liikaa

Suomessa istuu sitkeässä harha, jonka mukaan köyhiä pitää kannustaa kepillä ja paremmassa asemassa olevia porkkanalla. 

Tämä näkyy keskustelussa verotuksesta ja sosiaaliturvan leikkauksista.  Minun arvomaailmaani tämä ei istu. En usko, että pelkkä raha ohjaa ihmistä. Moni ekonomisti tuntuu uskovan. Moni poliitikkokin. Tai ehkä heidänkään ihmiskuvansa ei ole näin yksioikoinen,  mutta työllisyysvaikutuksia arvioiden simulaattoreiden on. 

Simulaattorit laskevat, että kun työttömän toimeentuloa leikataan, se kannustaa työhön ja parantaa työllisyyttä. Kannustaa, vaikka syynä olisi terveydentila, kannustaa, vaikka syynä olisi osaamispula. Leikkauksille annetaan  aina työllisyyttä vahvistava arvo.

Tämä kannustavuusajattelun kuperkeikka tuli jälleen selväksi Ilta-Sanomien ja CMI:n vaalitentissä. Tentin idea oli, että kasvatettaisiin empatiaa ja ymmärrystä toisten näkemyksiä kohtaan. Empatiaa ei tunnettu työttömiä kohtaan, joilla on vaikeuksia työllistyä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus heiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt nähtiin oikeana keinona kannustaa työhön.  

Minun logiikkaani ei istu malli, jossa työllisyyspolitiikan nimissä leikataan heikoimmassa asemassa olevilta työttömiltä ja samalla valtaosalle lyhyen työttömyyden kokeville annettaisiin lisää työttömyysturvaa alkupäähän. Puhumattakaan siitä, että hyvätuloisille tarjottaisiin veronkevennyksiä.

Eikö raha passivoi lyhyen työttömyyden aikana?  Eikö heidän työttömyysjaksonsa pitenisi lisärahasta? Ansiosidonnainen työttömyysturva on nykyisin jo niin matala, että ei sillä kukaan huvikseen ole. Ei edes työttömyyden alkupäässä.

Jos työttömyysturva on liian korkea, niin miksi sitten valtaosa työttömistä työllistyy hyvin nopeasti työttömyyden alettua. 

Samaa harhaa ylläpitää ajatus, että ansiosidonanisen päättyessä on suuri työllistymispiikki. Tarkastellaanpa hieman faktoja. 

Kahden kuukauden sisällä työttömistä lähes 200.000 työllistyy. Puolen vuoden sisällä yli 360.000. Ansiosidonnaisen päättyessä työllistyy hieman yli 2.000 henkeä. 

Tätä parin tuhannen piikkiä pidetään perusteluna sille, että ansiosidonnaisen kestoa pitää leikata, koska ihmiset välttelevät töitä, mutta rynnivät työhön ansiosidonnaisen turvan päättyessä. 

Jos tarkastellaan, minne ihmiset menevät poistuessaan työttömyydestä ansiosidonnaisen päättyessä, huomataan, että vain osa työllistyy. Osa pääsee töihin ihan normaalisti, osa takaisinottovelvollisuuden kautta, osa taas siirtyy työvoimapoliittisiin toimiin. Osa katoaa kokonaan työvoimasta.  Eli se siitä piikistä.

Pääkaupunkiseudulla työikäisen yksin asuvan viitebudjetti on vajaa 1.700 euroa. Viitebudjetti tarkoittaa summaa, jolla tulee juuri ja juuri toimeen.

Keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha on bruttona vajaa 1600 euroa. Työttömän verotus on kireämpää kuin palkansaajan tai eläkeläisen. Viitebudjetti on laskettu nettona, joten keskimäärinen työttömyyspäiväraha jää reilusti alle elinkustannusten.  Seurauksena on toimeentulotukiasiakkuus ja pahimmat kannustinloukut.

Tältä joukolta kokoomus haluaa leikata joka kulmasta. Työttömyyspäivärahasta, asumistuesta, hintojen nousua kompensoivasta indeksikorotuksesta. Ei kovin reilua. 

Ehkä on niin, että kokoomuksessa tunnetaan pääasiassa työtä vältteleviä työttömiä ja minun tuntemani etsivät epätoivoisesti työtä. Kuplansa kullakin.

Tarja Filatov: Velasta ja vastuullisuudesta

Niukkoina aikoina talouspolitiikan arvot nousevat erityisen suureen arvoon. Siksi ei ole yhdentekevää, miten taloutta tasapainotetaan.

Velkasuhteemme on laskenut muutaman vuoden, mutta nyt se on kääntynyt takaisin nousuun. Meidän tulee kääntää velkasuhde lasku-uralle, mutta järkevä aikataulu riippuu itsemme lisäksi kansainvälisistä suhdanteista.

Eurooppalaisittain verraten Suomen velka on kohtuullinen. Se on noin 20 prosenttiyksikköä euromaiden keskiarvoa alhaisempi. 

Lähimmät verrokkimme Ruotsi ja Tanska ovat meitä hieman parempia, mutta toisaalta heillä yksityiset kotitaloudet ovat huomattavasti velkaantuneempia.  

Suomen  työllisyysaste on kokoaikatyöllä mitattuna korkeampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Veroaste on puolestaan alhaisempi. Jos meillä olisi  Tanskan verotaso, meillä ei olisi kestävyysvajetta.

Pitkäaikainen työllisyys tavoitteemme 75 prosenttia  on toteutunut. Mutta se ei enää riitä. On kuljettava kohti 80 prosentin työllisyysastetta sekä parannettava työn laatua ja tuottavuutta. Työhyvinvointia on vahvistettava, koska väsynyt ihminen ei kestä muutosta eikä opi uutta.

Kun puhumme velasta, on syytä muistaa, että rahavelka on yksi haasteemme. Lisäksi meillä on osaamisvelkaa, hyvinvointivelkaa ja ilmastovelkaa. Näistä on huolehdittava. Tai lasku on kestämätön. On pidettävä huolta kokonaisuudesta. 

Kasvun kannalta on välttämätöntä panostaa TKI-rahoitukseen, terveyteen ja koulutukseen. 

Näissä panostuksissa on kyse paljon muusta kuin talouskasvusta.  On kysymys arvovalinnoista.

Koulutuksen kautta rakentuu tie tulevaisuuteen. Tie tulevaisuuteen Suomelle ja  tie tulevaisuuteen elämänpolkuaan pohtivalle nuorelle.

Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta saamme vauhtia vihreään siirtymään ja uusia markkinoita. 

Nämä ovat parhaat lääkkeet kasvun vauhdittamiseen ja samalla paras toivo välttää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. 

Yhteinen tavoitteemme on kestävä ja hyvinvoiva elämä tällä  ainutkertaisella planeetalla.  

Vastuullinen taloudenpito tarkoittaa budjettikurin lisäksi kasvun edellytysten kärsivällistä rakentamista sekä inhimillisen pääoman, osaamisen ja osallistumisen kasvattamista. Tätä Suomen Pankki uusimmassa tutkimuksessaan Suomelle suosittaa.  

Vain siten, luonto ja sen rajalliset resurssit huomioiden, voi taloutemme olla pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla.

Suomi on kohdannut monia kriisejä vuosikymmenien varrella. Joka kerta parhaat lääkkeet julkisen talouden tasapainottamiseen on ollut kasvu.  Inhimillinen ja kestävä kasvu.

Ja parhaat lääkkeet pitkän aikavälin kasvuun on koulutus. Koulutus tutista tohtorin hattuun.

Osaamiseen perustuva Suomi uusiutuu ja  kestää maailma myrskyissä. 

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Mutta kokoomuksen esittämät leikkaukset ovat mahdottomia hyväksyä. Niissä köyhä kansa maksaa ja hyvätuloiset herkuttelevat.

Sosiaalidemokraatit EIVÄT  ole valmiita leikkaamaan terveys- ja vanhuspalveluista, jotta hyvätuloisille voidaan tehdä veronkevennyksiä. Tehokkuus, tuottavuus ja vaikuttavuushyödyt on kohdennettava palvelujen parantamiseen.

Sosiaalidemokraateista EI ole oikein, että työssäkäyvän pienituloisen lapsiperheen asumistukea leikataan. Työssäkäynnin pitää olla kannattavaa isoissa kaupungeissakin.  

Työttömän kohdalla työttömyysturvan ja asumistuen ja sekä indeksien jäädyttäminen tiputtaa jo toimeentulotuen asiakkaaksi. Samalla ihminen tipahtaa pahaan kannustusloukkuun.

Sosialidemokraateista ON oikein keventää keski- ja pienituloisten tuloverotusta, kunhan samalla verotuottoja lisätään tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla verotukia. 

Merkittävä veroasteen alentaminen on uhkapeliä tällaisena aikana.

Sopeuttamiseen tarvitaan tuloja ja menoja, molempia. Velka ei poistu Suomesta ihmisten elämää kurjistamalla. Velka vähenee parhaiten kasvua  työllisyyttä ruokkimalla.

Tarja Filatov: Hallitus lisäsi rahaa hyvinvointialueille - Kokoomus esittää miljardileikkausta

Hyvinvointialueet saavat lisäbudjetissa merkittävän lisäsumman mm. hoitojonojen purkuun. Raha on tervetullutta monesta syystä. Hintojen nousu näkyy tavallisen ihmisen kukkarossa, mutta myös hyvinvointialueilla.

Kustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen paljon. Hämeessä yksityisten palvelutuottajien hintojen korotusvaatimukset olivat 14-22 prosenttia. Onneksi neuvottelut eivät ihan näin suuriin korotuksiin päätyneet. Julkisen puolen palkankorotuksiin raha on tarpeen. Energia ja ruokakulut ovat nousseet jne.

Hoitojonot taas ovat koronan vuoksi pahentuneet. Jos niitä ei pureta inhimillinen kärsimys kasvaa ja tulevaisuuden kustannukset kasvavat.

Kustannusten nousua vasten tuntuu uskomattomalta, että kokoomus esittää vaaliohjelmassaan yli miljardin euron leikkausta hyvinvointialueiden rahoitukseen. 

Suomi ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa. Paineet  mielenterveyspalveluiden lisäämiseen ja parantamiseen ovat suuret. Panostuksilla  on pitkällä aikavälillä saavutettavissa suuria inhimillisiä hyötyjä ja taloudellisia säästöjä.Miljardin säästöt ovat mahdollisia, mutta eivät vielä ensi vaalikaudella.

Rahoituksesta 150 miljoonan euroa on vapaasti alueilla käytettävissä esim. hoitojonojen purkuun. Jos jonoja saadaan purettua nopeammin, säästämme tulevissa kustannuksissa. Tämä raha ei ole varsinaisesti uutta lisärahaa, mutta sillä ennakoidaan kuntien tilinpäätöksissä tulevaa lisäpottia ennakkoon.

Aitoa lisärahaa on 350 milj. euron valtionosuus hyvinvointialueiden toiminnan vakiinnuttamiseen. Rahan käyttökriteerit ovat valmistelussa, mutta arvio on, että rahat tulisi maaliskuussa. Sen tavoitteena on tukea muutoksen toteuttamista ja vauhdittaa uudistuksella tavoiteltujen hyötyjen aikaansaamista. 

Alueille on myönnetty EU:n elpymisrahastosta 254,8 miljoonaa euroa vuosille 2023-2025 ja lisäksi jo 2022 myönnetyt 34,4 miljoonaa euroa kuntoutus- ja palveluvajeen korjaamiseen. 

Tällä hankerahoituksella alueet ovat purkamassa hoitojonoja ja toteuttamassa toimia, joilla parannetaan palveluiden saatavuutta. Lisäksi tavoitellaan mm. digitaalisten vastaanottojen käyttöönottoa ja mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden asukkaiden ja mielenterveyskuntoutujien palveluiden parantamista.

Osa lehdistöstä on epäillyt, käytetäänkö rahat alueilla viisaasti. Voi sanoa, että kyllä käytetään. Ihmisten hyväksi. Suomalaiset ansaitsevat nykyistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tarja Filatov: Lähisuhdeväkivalta on usein salarikos

Me voimme olla olla ylpeitä Istanbulin sopimuksesta, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Parantamisen varaa on paljon.

Suomi on sopimuksen ratifioinnin jälkeen siirtänyt turvakotien rahoituksen valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on lisätty ja lisätään edelleen.

Olemme perustaneet tukikeskuksen seksuaalisen väkivallan uhreille ja avanneet neuvontapuhelimen perheväkivallan uhreille ja niin edelleen.

Pyrimme tunnistamaan ajoissa väkivallan uhrit, jotka todennäköisimmin joutuvat väkivallan uhreiksi tulevaisuudessa ja pyrimme katkaisemaan lähisuhdeväkivallan kierteen.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi on ollut vahva väline asioiden eteenpäin viemisessä. Poliittinen paine on mahdollistanut "mahdottomien" uudistusten tekemisen.

Mielestäni on hyödyllistä ja strategisesti tärkeää huomata, että sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäiseminen on kansantalouden kannalta erittäin kannattavaa.

Suomessa naisten kokeman fyysisen perheväkivallan välittömät lisäkustannukset terveydenhuollolle ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki. Väkivallasta seuraa pitkäaikaisia kustannuksia.

Väkivalta aiheuttaa inhimillistä kärsimystä sekä sen kokevalle henkilölle että hänen perheelleen ja lähipiirilleen. Väkivallan kokeminen on fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti traumatisoivaa.

Väkivallan kustannuksista puhuminen ei tarkoita, että aliarvioisimme väkivallan uhreille aiheuttamaa suurta inhimillistä kärsimystä. Päinvastoin. Se osoittaa, että meidän on investoitava väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.

Perheväkivalta on usein piilorikos, joka ei tule ilmi, koska uhrit voivat tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta.

Lähi- ja seksuaalista väkivaltaa raportoidaan vähemmän kuin tapahtuu - suomalaisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa hakee apua tilanteeseen.

Sukupuoleen liittyvän väkivallan ehkäisy on tärkeää naisten, lasten ja miesten hyvinvoinnille sekä yhteiskuntiemme tulevaisuudelle. Väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi on kehitettävä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia väkivallantekijöille.

Nyt on aika työskennellä lujasti yleissopimuksen ratifioivien ja sen velvoitteiden täyttävien valtioiden määrän lisäämiseksi.

(Lyhennelmä puheestani Euroopan Neuvostossa keskiviikkona 25.1.2023)

Tarja Filatov: Turvallisuus, terveys ja toimeentulo kuuluvat jokaiselle

Jos joku olisi etukäteen sanonut, että tällä eduskuntakaudella tulee korona, syttyy sota Euroopassa, haemme Naton jäsenyyttä, kohtaamme energiakriisin ja inflaatio kiipeää kohti kymmentä prosenttia, olisin kuitannut, että dystopiaako maalailet. Mutta tätä aikaa me nyt elämme.

Joulun lahjatoiveissa korostui rauha. Jos rauhan voisi ostaa aineettomana lahjana, olisimme varmasti rikkoneet keräysennätyksiä. Ikävä kyllä rauhaa ei saa ostettua edes isolla rahalla. Vaikka rauha näyttäisi mahdottomalta, on tehtävä kaikkemme, jotta rauha voi toteuta.

Hyvän elämän eväitä ovat turvallisuus, terveys, työ, toimeentulo. Perusasioita. Vaikka Marinin hallitus on joutunut toimimaan kriisimoodilla lähes koko ajan, se on vahvistanut samalla perusasioita.

Koulutukseen on panostettu, koska se on investointi nuoriin ja Suomen tulevaisuuteen. Me emme pärjää massatuotannolla tai palkkoja polkemalla. Osaaminen on keino vahvistaa työn tuottavuutta ja siksi koulutuspanokset kaikilla tasoilla ovat välttämättömiä. Myös varhaiskasvatuksessa.

Työllisyys on ennätyslukemissa ja olisi vielä korkeammalla, jos työpaikat täyttyisivät nopeammin. Siksi mm. parempi työvoimasta huolehtiminen, pidempiin työuriin kannustaminen ja työperäisen maahanmuuton kasvattaminen on välttämätöntä.

Kunnissa on herättävä ajoissa työvoimapalvelujen siirtoon. Tähän asti kunnat ovat tottuneet järjestämään vaikeimmin työllistyvien palveluita. Jatkossa on osattava yhdistää koulutus ja tehokas työnvälitys jopa kansainvälinen rekrytointi.

Työvoimapulan kiusatessa moni etsii raivoisasti työtä, mutta ei löydä, koska terveys tai jokin muu syy asettaa rajoitteita. Siksi terveyspolitiikka on kovaa työllisyyspolitiikkaa.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus astuu voimaan vaikeaan aikaan. Taustalla on koronan synnyttämä hoitovelka, yksityisten palvelujen ennen näkemättömät hintojen nousut ja niukkuus osaavasta työvoimasta.

On välttämätöntä, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus tehdä investointeja, jotka vahvistavat palveluja ja hillitsevät tulevaisuuden kustannuksia. Hätäinen keskittäminen ja leikkaaminen ei tuo ratkaisuja.

Vanhustenhoivassa on panostettu kotihoitoon ja vähennetty ympärivuorokautista laitoshoivaa. Uskon itsekin tähän peruslinjaan. Kukapa ei haluaisi asua omassa kodissaan. Mutta rajansa kaikella. Kotihoito ei aina ole niin edullista kuin ajattelemme.

Kotihoidossa olevat vanhukset käyttävät sairaalapalveluita enemmän kuin ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ja nämä kustannukset unohdetaan usein laskuista.

Tarvitsemme läpinäkyviä kustannuksia ja enemmän tietoa kokonaisuuksista. Tähän uudet hyvinvointialueet antavat mahdollisuuden, mutta tieto ei synny itsestään: se on osattava kerätä ja sitä on käytettävä päätöksenteossa.

Menestys ei synny sillä, että voittaa aina ja kaikessa. Vaan sillä, että ei anna periksi. Suomen tuleva osuus ei ole synkkä. Meillä on kaikki mahdollisuudet voittajina kotikutoisista ja kansainvälisistä haasteista. Kunhan rohkenemme investoida oikeisiin asioihin.

(Julkaistu Itä-Hämeessä)

Tarja Filatov: Ilmasto on jo muuttunut

Ilmastonmuutosta on hillittävä ja samaan aikaan sopeuduttava sen tuomaan muutokseen. Eduskunta keskusteli sopeutumisesta tänään. Ilmasto on jo muuttunut. Me emme ole etunojassa, vaan jälkijunassa. Ilmastonmuutosta on torjuttava kansainvälisesti ja kansallisesti. Kansallisesti ennakointi ja varautuminen on viisautta. 

Ilmaston lämpenemisen haitat eivät jakaudu tasan. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. On otettava huomioon toimien vaikutukset eri väestöryhmissä, eri alueilla ja lievennettävä vaikutuksia ja kompensoida kustannuksia. Kukaan ei saa joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Uskon, että vaikkapa verotusta on uudistettava radikaalisti. Eikä meillä vielä ole edes malleja olemassa siitä miten.

Sen minkä ihminen on tehnyt, voi ihminen muuttaa. Yksilötasolla kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Minulla on tapana sanoa, että kenelläkään ei saa olla kaikkia ilmastopaheita, mutta jokaisella saa olla joku. Tämä siksi koska elämämme ovat erilaisia. 

Innovaatiot, koulutus, korkean tason tutkimus mutta myös olemassa olevan osaamisen päivittäminen kaikilla koulutustasoilla on olennaista, jotta onnistumme tavoitteissamme.  Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja toisella asteella oppilaiden pitää saada riittävästi tietoa ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja sen vaikutuksista. 

Tarvitsemme kestävyyskasvatusta kaikille koulutusasteille, jotta voimme tukea muutosta kohti ekologisesti kestävämpää elämäntapaa. Pelon ja torjunnan kulttuurista pitää päästä muutoksen tekemiseen. On muistettava, että ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta ja sitäkin on osattava torjua.

Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä, meillä on teknologiaa ja osaamista siihen. Voimme myydä osaamistamme, luoda kestävää hyvinvointia ja työpaikkoja Suomeen. Vihreä teknologia on jo olemassa ja sitä kehitetään jatkuvasti lisää. Olennaista viennin ja työpaikkojen näkökulmasta on, että osaamme kaupallistaa osaamistamme.

Sopeutumisessa lähdetään siitä, että kaikki toimialat tekevät omaa työtään. Voisi ajatella, että kyse on valtavirtaistamisesta. Ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen, siksi on tärkeää, että kaikki toimialat kantavat oman vastuunsa.

Vaikkapa luonnonvara-alalla muuttuva ilmasto lisää metsäteollisuuden ja -talouden riskejä eikä kaikkia vaikutuksia vielä tunneta edes tunneta. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus vahvistaa kykyämme selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. 

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen pitää ottaa huomioon suojelualueverkoston kehittämisessä ja hoidossa sekä muualla alueiden ja luonnonvarojen käytön yhteydessä. 

Vieraslajien on ennustettu hyötyvän ilmastonmuutoksesta ja siksi niiden torjunnan merkitys kasvaa. Yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista monimuotoisesta luonnosta.

Lähes jokainen muistaa koulun biologian tunneilta ekosysteemit. Nykyään niitä käytetään muissa yhteyksissä kuin luonnossa. Jotta luonnon ekosysteemit toimivat tarvitaan monimuotoista luontoa. Vaikkapa metsissä yksi puulaji ei riitä, koska eri lajit ja elämän muodot ovat kytköksissä toisiinsa. Yhden lajin kuolema voi johtaa muiden lajien häviämiseen. Monimuotoisuus tuo luonnolle vastustuskykyä muutoksille, ilmastonmuutoksellekin.

Ilman monimuotoista luontoa ei ole ihmistä, ei ainakaan hyvinvoivaa ihmistä.

Ruokaturvan varmistaminen on tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Kasvispainotteinen ruokavalio vähentää ruoan ilmastovaikutuksia ja muuta ympäristökuormitusta ja edistää terveyttä. Mutta ei kaikkien tarvitse lihasta luopua. Sekin auttaa, kun vähentää lihansyöntiä ja erityisesti ruokahävikkiä.

Puhdas vesi on välttämättämyys. Suomen vesilaitostoimijat pitävät ilmastonmuutosta uhkana vesiturvallisuudelle, mutta uskovat itse pärjäävänsä. Korjausvelka on haavoittuvuus jo nykyään ja huonokuntoisen verkoston riskit voivat laueta, vaikkapa rankkasateiden yhteydessä.

Ilmastonmuutos voivat aiheuttaa haittaa liikenteessä ja heikentää infraa, kun ankarat ilmasto-olot heikentävät väylien kestävyyttä ja kuntoa. Kosteusrasituksen lisääntyminen taas vaikuttaa rakennusten kestoon. Homeen kanssa painimme jo nyt, mutta ongelma pahenee, jos emme osaa varautua. Entä tulvat, lumikuormat, lisääntyvät hulevedet: miten varaudumme niihin?

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta peruspalveluiden toimivuus on oleellista. Terveydensuojelun rakenteen kestävyys on avainasemassa ilmastonkestävyyden turvaamisessa.  Jo nyt joudumme miettimään, miten selviämme mahdollisissa sähkökatkoissa. En usko, että vanhustenhoivamme on sähkökatkokestävä, vaikka terveydenhuollossa on paremmin varauduttu. Helleaallot ovat Suomen tappavin sääilmiö. Riskiryhmää ovat yksin asuvat vanhukset. Tässä on syytä parantaa varautumistamme. Sama koskee työsuojelua.

Miten sitten selviämme kaikista näistä varautumisen kasvavista kustannuksista. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa meille pysyviä tappioita, erityisesti jos hillintäpolitiikassa ei onnistuta eikä sopeutumistoimia lisätä nykyisestä tasosta. 

Ennakoivan ja ennaltaehkäisevän sopeutuminen on asiantuntija-arvioiden mukaan edullisempaa kuin jälkikäteen tapahtuva reagoiva sopeutuminen. Ennakoivan ja ennaltaehkäisevän strategian tuomien kasautuvien hyötyjen arvioidaan Suomessa säästävän vuosina 2040–2070 noin 5-8 miljardia euroa reaktiiviseen strategiaan verrattuna ilmastoskenaariosta riippuen. 

Siksi tuntuu surulliselta, että niin moni opposition puheenvuoro viesti, että nyt ei ole varaa. Minusta nyt ei ole varaa jättää tekemättä.

Tarja Filatov: Palkalla pitäisi tulla toimeen

Viime aikoina on keskusteltu siitä, mikä on kohtuullinen palkkataso. Milloin työ on parasta sosiaaliturvaa?

Itse ajattelen, että taloudellisessa mielessä työ on parasta sosiaaliturvaa silloin, kun työstä jää välttämättömien kulujen jälkeen sen verran ylimääräistä, että kuun lopussa ei tarvitse miettiä, millä kauppalaskunsa maksaa. Vuoden aikana pitäisi voida säästää sen verran, että pesukoneen rikki meneminen ei ole katastrofi ja lomalla on varaa tehdä jotain extrakivaa. 

Ylipäätään palkasta pitäisi jäädä enemmän käteen kuin tulonsiirtojen varassa elämisestä. Tämä tavoite on kuitenkin vielä kaukana. Työssäkäyviä kotitalouksia, jotka joutuvat turvautumaan asumistukeen on lähes 70 000. Erityisesti Uudellamalla perheiden palkka ei meinaa riittää perustarpeisiin. Yksinhuoltaja voi joutua turvautumaan asumistukeen, vaikka tulot olisivat yli mediaanipalkan.

Moni ajattelee, että kauheaa tuhlausta, leikataan asumistukea. Sieltähän niitä säästöjä löytyy. Kokoomus esitti vaihtoehtobudjetissaan asumistukea saaville keskivertolapsiperheille noin 70 euron leikkausta kuukausittain.

Kun Sanna Marin heitti lonkalta, että sopiva palkka olisi noin 3000 euroa, kansakunta kohahti. Maaseudun tulevaisuus teetätti tutkimuksen, jonka mukaan valtaosa suomalaisista pitää 2000-2500 euron kuukausipalkkaa sopivana. Ei tällä palkkatasolla nälkään kuole, mutta niukkaa lapsiperheen elämä tällaisella tulotasolla on.

Mihin perheiden rahat sitten oikein menevät? Tuhlailuun vai perustarpeiden tyydyttämiseen?

Erilaisten perheiden kulutusta on laskettu niin sanotuilla viitebudjeteilla. Budjetit eivät ole tuhlailubudjetteja. https://www.takuusaatio.fi/hallitserahojasi/mita-elaminen-maksaa/ Niissä on huomioitu nykypäivänä välttämättömät menot ja kohtuulliset vapaa-aikaan liittyvät kulut. Etelän lomia niillä ei kateta. Eikä herroiksi elellä. 

Mietitäänpä hetki, jos molempien vanhempien palkka on 2000 euroa kuukaudessa, niin kahden hengen taloudessa se tarkoittaa noin 44.500 euron nettotuloja vuodessa. Jos perheessä on kaksi lasta lisäksi tulee lapsilisää noin 2400 vuodessa. 

Nelihenkisen perheen noin 70 neliön vuokra-asunto maksaa kuluttajahinta-analyysin mukaan Helsingissä noin 1300 euroa kuukaudessa. Tosin en pikagooglailulla löytänyt tarjolla olevia asuntoja tällä hinnalla, vaan niistä piti maksaa parisataa enemmän. 

Aiemmilla tuloilla 1500 euron kuukausivuokran jälkeen perheelle jää 2400 euroa kuussa. Tästä pois aikuisten ja lasten julkisen liikenteen kustannukset jäljelle jää 2200 euroa. Ruokamenot neljän hengen perheessä lienevät nykyhinnoilla lähes 1000 euroa kuukaudessa. 

Jäljelle jää 1200 euroa vakuutuksiin, tietoliikenteeseen, sähkölaskuihin, terveydenhuoltoon, hygieniaan, vaatteisiin, lasten harrastuksiin jne. 

Kuluttajahintojen mukaan laskettu viitebudjetti, jossa on mukana välttämättömyysmenot on nelihenkiselle pikkulapsiperheelle pääkaupunkiseudulla yli 3400 euroa kuukaudessa ja muualla Suomessa noin 2970 euroa. Osaamme kuvitella, että ensi vuonna kustannukset ovat korkeammat, koska ruuan ja energian hinta on noussut. 

Eli ei sillä kahden tonnin palkalla herroiksi elellä. Viitebudjetin mukaan perheen teatterireissu menee jo yli kuukausikustannusten. 

Jos taas mietitään asiaa yhden huoltajan perheen näkökulmasta, palkkataso ei riitä välttämättömiin menoihin. Kuukauden nettotulot ovat noin 1860 euroa + lapsilisä yksinhuoltajakorotuksella noin 260 euroa. 

1200 euron vuokralla asumistuki on noin 600 euroa. Eli maksettavaa jää itselle 600 euroa kuukaudessa. Vuokran jälkeen ruokaan ja muuhun välttämättömään jää noin 1500 koko perheelle. 

Mielenkiintoista lehden kyselyssä oli, että johtavassa asemassa olevissa oli suhteessa eniten niitä, joiden mielestä 1500 euron kuukausipalkka on ok. Ehkä johtajasopimukset, joissa työnantaja maksaa osan arjen kuluista, hämärryttävät todellisuuden. Tai sitten johtoporras ajattelee, että duunarin kuuluu olla köyhä. Ja elää ilman kännykkää ja tietsikkaa, kuten vanha sanonta kuuluu. 

Jos ajatellaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, niin ei se kolmen tonnin palkka vielä jättitulo ole varsinkaan pääkaupunkiseudulla. Se, että haaveillee hyvästä toimeentulosta kaikille, ei tarkoita sitä, että ajattelisi sen heti toteutuvan. Mutta ei tavoitteenamme voi olla palkkataso, jolla lapsiperheistä tehdään pysyviä toimeentulotukiasiakkaita. Silloin työltä viedään arvo.

Koska unelmat eivät heti toteudu, niitä kohti mennään palasittain. Tärkeä askel on uudistaa sosiaaliturvaa siten, että se on yksinkertaisempi, ennakoitavampi ja antaa tehdystä työstä myös rahallisen palkinnon.