Tarja Filatov: Politiikan yhteinen pöytä

Nailonnarua vai hamppua? Kyynelsilmäinen mies kertoi kaverinsa näin häneltä kysyneen. Vaalikentillä näkyy ihmiselämän kirjo hyvässä ja pahassa, ilossa ja surussa. Vaikeina aikoina tärkeää on perusasiat: turvallisuus, työ, terveys ja toimeentulo. Vaaleissa ratkaistaan, millaisin keinoin näitä elämän tärkeitä asioita vahvistetaan.

Itse ajattelen, että meidän on rakennettava myötätuntoisempaa Suomea. Palata yhteisen pöydän ääreen ja etsiä vastauksia aikamme viheliäisiin ongelmiin.

Talous on tasapainotettava oikeudenmukaisesti. Tarvitsemme kasvua ja työllisyyttä, lisää tuloja ja vähemmän menoja. Molempia. Ihmisten toimeentulo on turvattava hintojen noustessa. Eläkeläiset, pienituloiset lapsiperheet ovat todella tiukoilla. Eivätkä he ole ainoita.

Kykymme osallistua talouden tasapainottamiseen on erilainen. Siksi suurituloisten veronkevennykset istuvat huonosti tähän aikaan. Se tarkoittaisi, että muiden kukkarolla käydään enemmän. Sen sijaan pieni- ja keskituloisten ihmisten toimeentuloa voidaan helpottaa veronkevennyksin. Varsinkin koska keskituloisten verotus on käytännössä kireämpää kuin suurituloisimpien.

Viime vuonna kertyi verotuloa kuusi miljardia enemmän kuin ennakoitiin. Yrityksillä meni aiempaa paremmin ja työllisyys vahvistui. Kasvupolitiikalla on iso merkitys. Työllisyyden Akilleen kantapää on ihmisten jaksaminen ja työvoiman riittävyys. Työn laatua ja työhyvinvointia on parannettava, koska väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta.

Meillä olisi noin 130.000 työllistä enemmän, jos kaikki työpaikat olisivat täyttyneet. Julkinen talous vahvistuisi lähes neljällä miljardilla. Maahanmuutto on yksi osa työvoiman saatavuutta, mutta ei ratkaise koko ongelmaa. 

Samaan aikaan meillä on aivan liian iso joukko ihmisiä työttömänä ja työvoiman ulkopuolella. Heitä ei pidä syyllistää työttömyydestään, vaan tarjota tehokkaammin apua työllistymiseen.

Erityisen tärkeää on koulutus, koska työelämä muuttuu. Koulutukseen on panostettava tutista tohtorinhattuun, koska se on paras vakuutuksemme muuttuvassa maailmassa. Työn tuottavuutta on nostettava, mutta se on tehtävä fiksusti - ei ihmistä tuhlaten.

Toinen tärkeä asia on terveydenhuolto, koska poikkeuksellisen monen työllistymisen esteenä ovat terveydelliset syyt. Nyt ei ole aika säästää sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan tehdä rakenneuudistus huolella. Panostaa ennalta ehkäisyyn ja varhaiseen apuun. Apua on saatava ja lääkäriin päästävä tarvittaessa. Koronan tuoma hoivavelka on selätettävä ja mielenterveyspalveluihin pääsyä on parannettava. 

Henkilöstön hyvinvointia ja saatavuutta on parannettava. Yhtä vippaskonstia saatavuuteen ei ole, on käytettävä kaikkia keinoja ja mietittävä millä osaamisella, mitäkin työtehtäviä tehdään.

Hyvinvointi kuuluu jokaiselle muksusta mummoon ja vauvasta vaariin. Ikäihmisille kuuluu arvokas elämä. Turvallinen kotona asuminen on varmistettava, samoin pääsy palveluasuntoon tarvittaessa. On luotava keinoja, joilla yksinäisyyttä ehkäistään. Tässä työssä tarvitaan meitä kaikkia läheisinä.

Lapsuus on suora lähetys, siitä ei tule uusintaa, siksi laadukas varhaiskasvatus ja hyvä koulu kuuluvat jokaiselle. Harrastukset on turvattava ja nuorten syrjäytymistä on ehkäistävä. 

Olemme nuorille ja lapsille sen velkaa, että pidämme huolta maapallosta. Varastosta ei löydy uutta, jos tuhoamme maapallon, siksi ilmastonmuutosta on hillittävä ja luontokatoa torjuttava sosiaalisesti reilulla tavalla.​

Yritetään parhaamme mukaan etsiä yhteisiä pöytiä, ymmärtää toisiamme ja erilaisten ihmisryhmien tarpeita. Muistaa, että vapauteen kuuluu aina vastuu. Myös sananvapauteen.

(Julkaistu Hämeen Sanomissa 1.4.2023)

Tarja Filatov: Tasa-arvo ei ole voileipäpöytä, josta voi valita vain herkut

Tasa-arvosta ei voi valita vain itselleen sopivia asioita. Yhden oikeus ei voi ohittaa toisen oikeuksia. 

Minna Canth oli kirjailija, tärkeä edelläkävijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Jotkut kiistelevät siitä oliko hän merkittävämpi kirjailijana vai vaikuttajana. Itse ajattelen että ihan sama. Minna oli nainen, josta yhä tänä päivänä voidaan ottaa oppia. Rohkea nainen.

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse vahvalla puolella eikä koe olevansa epätasa-arvoinen.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Kyse on politiikasta, joka luo mahdollisuuksia, näkee miesten ja naisten väliset erot: hyödyntää vahvuuksia ja tukee heikkoja kohtia.

Tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. Minnan sanoin: ”Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.”

Nykypäivänä arvoilmapiiri kulkee kahteen suuntaan: avoimeen, liberaaliin ja kansainväliseen suuntaan, mutta ikävä kyllä myös käpertyvään, ahdasmieliseen, jopa ikävällä tavalla kansalliskiihkoiseen suuntaan. 

Minna Canthin aikana ahdasmielisyys oli aivan eri luokkaa,  vihapuhe oli Minnalle tuttua. Naisten oikeudet olivat olemattomia ja tiukka sääty-yhteiskunta piti ihmiset lokeroissaan. 

Minnan mukaan: ”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina otettava huomioon se, etteivät ratkaisut ja toiminta kohtele täysin tasapuolisesti erilaisia ihmisiä. Ratkaisujen vaikutus erilaisten miesten ja naisten, vähemmistöjen ja erityisryhmien asemaan on arvioita etukäteen.

Vain osa syrjinnästä on yhteiskunnassa avointa tai tarkoituksellista. Rakenteellinen syrjintä perustuu vanhakantaisiin normeihin ja oletuksiin siitä, minkälainen tyypillinen ihminen on. 

Tasavertainen kohtelu ei aina tarkoita samanlaisuutta. Näennäinen neutraalisuus saattaa palvella paremmin valtaväestön tarpeita tai jopa sivuuttaa vähemmistöjen tarpeet kokonaan. Joskus tasa-arvon edistäminen vaatii positiivista erityiskohtelua ollakseen tehokasta.

Jos ajattelee yleistä ilmapiiriä, niin ensin tikun nokkaan nousi maahanmuutto, nyttemmin tasa-arvopolitiikka. Jopa vammaiset ihmiset ovat alkaneet saada vihapalautetta. Sokea tuttavani sai haukkumakirjeen, jossa sanottiin, että hän on laiska, kun ajaa taksilla eikä aja autoa itse. Tekisi mieli kysyä Minnan sanoin: ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Asenteiden kovenemiseen voi vastata politiikkalinjauksilla. Hallitusten tulee näyttää esimerkkiä tasa-arvopolitiikassa.

Palkkatasa-arvo ei etene, jos palkkojen julkisuutta ei lisätä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien palkat listataan lehtiin kuten verotiedot, riittää kun työpaikalla voidaan avoimesti tarkistaa, mitkä palkat ovat, jos syrjintäepäilyjä ilmenee. Epätasa-arvo palkkauksessa johtaa epätasa-arvoon eläkkeissä. Naiset saavat vain noin 70 prosenttia miesten eläkkeistä.

Naisten kohdalla mielestäni vakavin kysymys on naisiin ja lapsiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Miesten kohdalla terveys, kuolleisuus ja syrjäytyminen ovat haasteita. Rikas nainen elää jopa 15 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tasa-arvotyötä on siis tehtävä molempiin suuntiin. Miesten ongelmien ratkaisemiseksi ja naisten.

Pikkutyttö: Jos olisin poika perustaisin yhtiön, koska pojat tuottavat enemmän rahaa. Pojat tahtovat aina kaiken, paitsi saippuan.

Pikkupoika: Ainakaan virkkaajaksi, siivoojaksi, malliksi tai Miss Suomeksi en ala. Muutenkin miehillä on parempi asema. Naiset vain passaavat miehiä, kuten hoitavat lapsia, laittavat ruokaa ja tiskaavat. Se homma ei miehille kuulu. Totisesti.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. Naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaisia. 

Sukupuolierityisyyden tunnistavalla tasa-arvopolitiikalla vahvistetaan naisille ja miehille parempi elämä. Naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan epätasa-arvoisuutta esiintyy suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Nämä ovat niitä yhteiskuntapolitiikan realiteetteja, jotka jokaisen sukupolven on opittava tunnistamaan ja edistämään oman aikansa vaatimaa tasa-arvopolitiikkaa.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää, että miesten ja naisten erot tuodaan näkyville. Erot pitää ensin tunnistaa ja sitten tunnustaa sekä ottaa huomioon päätöksenteossa.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikket jne. vaativat ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosaalisen aseman mukaan.

Minnan sanoin: ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.”

Tarja Filatov: Työelämästä on tehtävä reilumpaa

Päivän Hesarissa on ansiokas kirjoitus siitä, miten firmat käyttävät hyväkseen ulkomaista työvoimaa. Omistajilla on kaksi siivousalan firmaa ja samat työntekijät tekevät työtä molemmille. Ylityökorvauksia ei makseta, vaikka työpäivät venyvät, koska kyseessä on eri työantaja. Lomaa osa työntekijöistä ei ole pitänyt muutamaan vuoteen. 

Tällainen työaikalain kiertäminen on väärin. Laki on tarkoitettu työntekijän suojaksi ja levon turvaamiseksi. Virallisesti tällaiseen väärinkäytökseen on vaikea päästä kiinni, jos työntekijä sanoo itse olevansa suostuvainen tuplatyöhön.

Ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö syö hyväksyntää työperäiseltä maahanmuutolta. Samat käytännöt uhkaavat levitä muuhun työelämään. Samalla ne vääristävät yritysten välistä reilua kilpailua. Vilunkiveikot pärjäävät ja vastuullisesti toimivat yritykset häviävät kilpailutuksissa.

Täysin toisenlaisen työkulttuurin maista tulevat ihmiset suostuvat pitkiin päiviin ja heikkoihin työoloihin eri syistä. Heidän omassa maassaan työaikalait eivät välttämättä säätele työaikaa. Köyhyys pakottaa ympörivuorokautiseen työhön. Usein taustalla on syy auttaa läheisiään. Ihmiset haluavat kerätä rahaa kotimaahansa jääneille sukulaisilleen. 

Irvokasta jutussa on, että yritysten yksi omistaja on perussuomalainen poliitikko. Puolue vastustaa työperäistä maahanmuuttoa, mutta omassa elämässä sen edustajat käyttävät ihmisten heikkoa asemaa härskisti hyväkseen.

Itse kannatan työperäistä maahanmuuttoa, koska meillä on pula työvoimasta. Mutta vielä tiukemmin kannatan reiluja työehtoja, niiden parempaa valvontaa ja kovempia rangaistuksia rikkomuksista. Jos lain kirjain sallii esimerkin mukaisen veivaamisen, kirjainta on muutettava. Lain henki ei sitä salli.

Työperäinen ihmiskauppa on lisääntynyt ja eduskunta joutui lisäämään resursseja uhrien auttamiseen. Useimmin auttamisjärjestelmään pääsevät ihmiset joutuvat pakkotyön tapaisiin olosuhteisiin ja työskentelevät siivousalalla, luonnonmarjojen poimijana, kasvihuonetyössä, ravintola-alalla, kauneudenhoitoalalla, varasto- tai muuttotyössä sekä autokorjaamoissa ja -pesuloissa. 

Tarja Filatov: Työlle ei tarvitse uhrautua

Nettisukupolven nuoret ovat sitoutuneet työelämään. He osaavat toimia nopeatempoisessa, katkoksellisessa ja virtuaalisperusteisessa työssä, mutta he eivät usko perinteisiin teollisen ajan rakenteisiin. He eivät uhraudu työlle. Nuoret haluavat työn kunnioittavan heidän oman elämänsä tarpeita.

Työelämään kohdistuu paljon odotuksia. Kasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat osa talouden sopeuttamista ja sieltä kivuttomimmasta päästä. Mutta työltä pitää vaatia laatua.

Me emme voi rakentaa hyvinvointivaltiota kurjistuvan työelämän varaan. Suomi ei pärjää massatuotannolla tai hintoja polkemalla, vaan tekemällä asioita fiksummin.

Nuorempien sukupolvien ikäluokat ovat pienempiä ja heidän odotetaan tekevän töitä pidempään. Työtehtävissä on eroja. Meillä on yhä työpaikkoja, jossa työ on fyysisesti kuluttavaa. Tämän rinnalle on tullut henkinen kuluttavuus. Pidemmät työurat onnistuvat vain, jos työelämä muuttuu.

Tulevaisuuden työntekijät tahtovat enemmän yksilöllisyyttä, tukea ja elämäntilanteet huomioivaa joustoa. Vastapainoksi he ovat koulutettuja, kansainvälisiä ja nopeita omaksumaan uutta teknologiaa. Nuorisotutkimukset osoittavat, että toisin kuin usein sanotaan, nuoria kiinnostaa työnteko. Mutta ei vanhan maailman, teollisen ajan, pelisäännöillä.

Jos jostain pitää olla erityisen huolissaan, niin työntekijöiden - kaikenikäisten - uupumisesta ja lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Uuden ajan 'työtapaturmat' ovat yhä useammin henkisellä puolella.

Tämä näkyy jo opiskeluaikana ja kertoo siitä, että nuoret kokevat työelämän liian usein ahdistavaksi. Uupumista ja jaksamisongelmia pelätään jo ennen kuin ollaan ehditty kunnolla töihinkään. Tämä kertoo siitä, millainen kuva työelämästä ja tietyistä toimialoista syntyy.

Työelämän jakautuminen näkyy ihmisten työmarkkina-aseman eriytymisenä. Tarvitsemme luovuusloikan, joka tuottaa pelisääntöjä ja turvaa muuttuneisiin työelämän muotoihin.

Toisessa ääripäässä on kyse eritysosaavasta työvoimasta, joka kilpailuttaa työnantajia ja valitsee työnsä. Toisessa ääripäässä on työnantajat kilpailuttavat työntekijöitä suostumaan aina heikompiin ja epävarmempiin työn ehtoihin.

Entisajan työläinen jonotti nöyränä hattu kourassa, ostaako työnantaja hänen työpanoksensa. Nykypäivän duunari odottaa tietokoneen ääressä kännykän pirahdusta ja kutsua työhön, on vuokrafirman vipparilistalla tai taistelee provisiopalkan ja työttömyysturvan yhteensopimattomuuden kanssa. 

Määräaikaiset työsuhteet, vuokratyö, 0-työsopimukset, kehnot provisiopalkat, freelancerius, pakkoyrittäjyys... Uudella epävarmuudella on monta nimeä. Pilkotuissa töissä häviää herkästi arvostuksen ja kunnioituksen tunne. Se  johtaa työn mielekkyyden katoamiseen. 

Ihminen ei saa olla kertakäyttöinen työpanos, joka ostetaan, kulutetaan ja heitetään pois. Pilkkominen synnyttää työkulttuuria, jossa "mä oon vaan töissä täällä"-ilmiö lisääntyy ja vastuu omasta työstä ohenee. Silpputyöt synnyttävät hetken moraalia: siksi on syytä panostaa työn laatuun

Tutkimusten mukaan työn vaatimukset sekä toisaalta kiinnostavuuden ja palkitsevuuden vähäisyys vaikuttavat työkyvyttömyysriskiin. Ne aiheuttavat nykyiselle työelämälle ja sen kehittämiselle erityisiä haasteita.

Suurin osa työntekijöistä kaipaisi, että työ tuntuu merkitykselliseltä ja että se palkitsee. Suurin osa haluaa vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tekemisen tapaan, aikaan ja paikkaan. Valtaosa ihmisistä haluaa tehdä työnsä kunnolla.

Työelämän on joustettava paremmin elämäntilanteiden mukaan. Tarvitaan parempaa johtamista, fiksumpaa työn organisointi, tukea ja palkitsemista, ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää työterveyshuoltoa ja yksilöllisiä urapolkuja. Kaikkia näitä muutoksia ei voida politiikan keinoin toteuttaa, vaan muutos on saatava tapahtumaan työpaikoilla.

Samaan aikaan on tärkeää, että työelämässä on sijaa esimerkiksi osatyökykyisille tai eri syistä työelämän ulkopuolelle jääneille. Työelämän pelisäännöt eivät saa olla poissulkevia. Työelämässä on tunnettava vastuunsa niistä, jotka eivät ole tällä hetkellä työelämän piirissä.

Tarja Filatov: Sen osaavat hanhet

Hyvinvointivaltio on kuin hanhiaura. Hanhista vahvimmat lentävät auran kärjessä ja taittavat tuulen voimaa. Kun kärjessä lentävät hanhet väsyvät, ne vaihtavat paikkaa taustalla lentäneiden kanssa. Hanhet vuorottelevat kärjessä, jotta kenenkään taakka ei kasvaisi liian suureksi. Tämän osaavat hanhet.

Hyvinvointivaltio perustuu siihen, että kaikki vuorotellen kerrytämme yhteistä veropottia ja että jokainen meistä on joskus edunsaajana. 

Kukaan ei synnytä veronmaksajia, vaan vauvoja. Vauvat varttuvat, pääsevät kouluun ja  mahdollisimman moni aikanaan työhön. Lopulta eläkkeelle.  

Meidän on pidettävä huolta lapsista ja nuorista, koska heissä on tulevaisuus. Meidän on pidettävä huolta ikäihmisistä, koska he ovat tämän maan rakentaneet.

Eläkkeellä mahdollisimman monen pitäisi voida elää vielä pitkään täyttä elämää.

Huolenpitoon kuuluu niin toimeentulo kuin hoiva. Nyt ei ole aika jarrutella indekseissä, koska hinnat ovat nousseet eikä korkealle inflaatiolle näy vielä loppua. 

Sote-uudistuksen yksi tavoite on kustannusten nousun hillintä, mutta se ei tapahdu hetkessä. Nyt tarvitaan riittävät resurssit hoitojonojen purkuun, rakennemuutoksen aikaansaamiseksi, integraation toteuttamiseksi. 

Tärkeintä on saada käännettyä kustannusten painopiste korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin palveluihin - sairaanhoidosta terveydenhoitoon. 

Muuten emme kykene hillitsemään tulevaisuuden kustannuksia.  

Tarvitsemme elämänkaaren mittaisen huolenpidon, jossa jokainen vuorollaan osallistuu kykyjensä ja varojensa mukaan.

Tarja Filatov: Tehdään työpaikoista huippua mielen hyvinvoinnin edistämisessä

Työuupumus on vakava ongelma. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutosta.  Ja kuitenkin työelämä edellyttää jatkuvasti uusien asioiden oppimista ja muutoksen kestämistä. 

Kyse on inhimillisesti kestämättömästä asiasta ja taloudellisesti merkittävistä summista. 

Talouden kannalta lyhyitä sairauspoissaoloja merkittävämpää on, jos nuoret ihmiset uupumuksen tai mielenterveyshäiriöiden vuoksi päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle. Menetämme ison osan kipeästi kaipaamaamme työvoimaa. Puhumattakaan inhimillisestä.

Nuorten naisten mielenterveyssyistä johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on ollut jyrkässä kasvussa viime vuosien aikana. 

Viidentoista vuoden aikana nuorten naisten masennuksesta johtuvien sairauspäivärahapäivien määrä on kaksinkertaistunut, mutta ahdistuksesta johtuvien päivien määrä on noin viisinkertaistunut. Eivätkä nuoret miehetkään näiltä kiusoilta ole säästyneet.

Näyttäisi siltä, että esimerkiksi ahdistus on sidoksissa toimialaan ehkä enemmän kuin sukupuoleen. Samoilla työaloilla nuorten naisten ja miesten välillä ei ollut suurta eroa sairauspoissaoloissa. Työllä on siis merkitystä. 

Varhainen avunsaanti ja lyhytterapiat ovat auttaneet niillä työpaikoilla vähentämään mielenterveydestä johtuvia sairauspoissaoloja. Osassa firmoista työterveys on panostanut nopeaan puuttumiseen ja lyhytterapiaan. Nämä yritykset ovat hyötyneet ratkaisusta taloudellisesti.

Niskan jumia avataan, mutta mielen jumeissa on paljon vaikeampi saada apua. Niskan jumeihin ja muihin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyyn työpaikoilla kiinnitetään huomiota. Tuolit ovat kehittyneet, pöydät nousevat ja laskevat jo monilla työpaikoilla. Kirjoittaa voi seisten, netti piippaa taukojumppaa ja venyttelyhetkeä.

Milloin saisimme saman ajattelun mielenterveyden edistämiseen? Miten loisimme hyvän mielen työpaikkoja? Erilaiset pulssikyselyt mittaavat ihmisten tuntoja, mutta niistä seuraa aina selkeitä toimia, joilla stressiä ja pahaa oloa puretaan.

Ollessani ministerinä meillä oli laaja työhyvinvointiohjelma. Se osoitti, että työn tuottavuutta ja työhyvinvointia voidaan lisätä samanaikaisesti. Hyvä johtaminen, tarkoituksenmukainen työn organisointi, osaamisen varmistaminen, työaika autonomia, palauttavat vapaat jne.

Suomi on työturvallisuudessa maailman kärkeä. Tehdään työpaikoistamme huippua mielen hyvinvoinnissa.

Tarja Filatov: Tasa-arvo on reilun yhteiskunnan peruskivi

Tasa-arvon puutetta ei ole helppo nähdä, jos on itse etuoikeutetulla puolella. Tänään. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. 

Suomi on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Me voimme olla tästä ylpeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyytyväisiä. 

Tasa-arvotyön on oltava jatkuvaa, jotta se vastaa yhteiskunnan muutoksiin.

Naisten tulot ovat keskimäärin neljänneksen pienemmät kuin miesten. 

Naisten ja miesten palkkaero on 16 prosenttia naisten tappioksi. Miesten palkoissa taas on suurin hajonta.

Naisten pienempiä ansiotuloja seuraa pienemmät eläkkeet. Ei ole siis ihme, että yksin asuvat eläkeläisnaiset kuuluvat suurimman köyhyysriskin ryhmään.

Miesten ja naisten välisessä elinajanodotteessa on seitsemän vuoden ero. Rikas nainen elää keskimäärin jopa 16 vuotta pidempään kuin köyhä mies.

Tytöt ja pojat aloittavat ensimmäisen kouluvuoden kutakuinkin samoin taidoin, mutta koulun päättyessä viidennes tytöistä saa huippuarvosanat, mutta pojista vain alle 10 prosenttia. 

Syrjäytyneistä nuorista 2/3 on miehiä. 

Väkivalta on sukupuolittunutta. Nainen on perheväkivallan uhri kolme kertaa useammin kuin mies. Miehet taas kokevat ja kohtaavat katuväkivallan suurempana uhkana kuin naiset.

Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Ne kertovat, että sukupuolella on merkitystä tasa-arvon toteutumisessa. Ne kertovat sen, että pelkkä sukupuoli ei kerro koko totuutta. 

Siksi on tärkeää muistaa, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa sukupuolen lisäksi moni muu asia. 

Tasa-arvopolitiikan on ulotuttava yhteiskunnan kaikille osa-alueille ja katettava ihmisen koko elinkaari.

Tasa-arvopolitiikan tehtävänä on luoda toimintaympäristö, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. 

Julkisella vallalla on suuri vastuu moninaisten sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Kannattaa muistaa, että tasa-arvosta hyötyy yksilö ja koko yhteiskunta. 

Tasa-arvon edistäminen rakentuu tasapuolisesta kohtelusta ja erityisryhmien huomioimisesta työelämässä, koulutuksessa ja koko yhteiskunnassa. 

Tasa-arvo takaa parhaiten sen, että kaikkien ihmisten lahjakkuus, luovuus ja työpanos ovat mukana hyvinvoinnin, sivistyksen ja talouden kehittämisessä.

Moderni tasa-arvopolitiikka kunnioittaa miesten ja naisten elämän erilaisuutta, näkee jokaisen yksilön vahvuudet ja osaa hyödyntää niitä. 

Se tunnistaa, että naisten ja miesten elämän riskikohdat ovat erilaiset sekä sen, että naiset tai miehet eivät ole ryhminä sisäisesti yhtenäisiä, vaan että epätasa-arvoisuutta esiintyy myös suhteessa toisiin naisiin tai toisiin miehiin. 

Moderni tasa-arvopolitiikka ottaa erot huomioon päätöksenteossa. 

Kyse on ketjusta, joka lähtee virkamiesvalmistelusta, realisoituu poliittiessa päätöksenteossa ja tulee todeksi toimeenpanossa tapahtuvien valintojen seurauksena.

Kyse on pitkän tähtäimen ratkaisuista. Muutos ei synny hetkessä.

Suuret viheliäiset ongelmat kuten ilmastonmuutos, kaupungistumisen haasteet, muuttoliikkeet jne. vaativat ratkaisuja. 

Näitä ratkaisuja etsittäessä on oltava tasa-arvosilmälasit päässä, jotta ratkaisut eivät eriarvoista ihmisiä sukupuolen eivätkä sosiaalisen aseman mukaan.

Tarja Filatov: Mitä jos puhuttaisiin vain ihmisestä - Ikääntyneen haasteet työelämässä

Ikä on pääomaa, jonka elämänkokemus on kypsyttänyt viisaudeksi. Ei aina eikä automaattisesti, mutta aika usein. Onhan näkymä tornin huipulta mahtavampi kuin sen juurelta.

Ikääntyneen työvoiman vahvuutena on totuttu pitämään hiljaista tietoa. Monimutkaisissa ongelmatilanteissa maltti, harkitsevuus auttavat. Kokemus, osaamisen karttuminen ovat ikääntyneen työvoiman valttikortit. Työhön sitoutuneisuus jne.

Fyysisessä työssä ikä tuo helpommin rajoitteita. Kaverillani oli tapana sanoa, että takuu loppuu, kun täyttää kolkyt. Pitää ruveta itse pitämään huolta itsestään. Ja niinhän se on. Työpaikalla voidaan pitää huolta ihmisten jaksamisesta. Nuorten ja kokeneempien.

Muistan kun kävin jo vuosia sitten Oraksen tehtaalla, siellä ihmisiä sitoutettiin jaksamaan työkykyohjelmalla, johon sitoutumalla sai ylimääräisiä vapaapäiviä. Kyse oli uupumuksen ja sairastumisen ennaltaehkäisystä. Malli toimi ja sairauspoissaolot vähenivät, eläköitymisikä nousi.

Olin tänään maanantaina ammattiliitto PROn paneelissa, jossa peräänkuulutettiin ikääntyneen työvoiman arvostusta. Olen ylpeä iästäni on teema, jota on syytä pitää esillä, koska työvoimapulan riivaamassa Suomessa ikääntyneen ihmisen on yhä vaikea saada osaamistaan vastaavaa työtä, jos menettää työnsä.

Ollessani työministeri opin, että 45-vuotias on ikääntyvä työntekijä ja 55-vuotias ikääntynyt työntekijä. Kirosin näiden termien keksijää. Kyllä ihminen alkaa ikääntyä heti synnyttyään. Ei se nelivitosena ala. Kieli on ajattelun väline ja sanat ohjaavat ennakkoluulojamme.

Työllisyysaste on noussut kohisten 55-64 -vuotiailla. Heitä on töissä yli puoli miljoonaa. Valtava määrä työpanosta ja osaamista. Makrotalouden luvut kertovat hyvää työllisyysasteen kehityksestä, työttömyyden alenemisesta ja työurien pidentymisestä. Ja kiistatta on menty parempaan. Mikrotalouden kokemukset kertovat myös ikäviä kokemuksia.

Yksi kommentti kiteytti monen tuntemukset: ”Ei ole todellista osaajapulaa, jos on varaa jättää palkkaamatta iän, nimen, naaman värin yms. takia. Kyse on ihan muusta.”

”AINA on viimeiset pari kk valittu nuorempi nainen, vaikka mulla on enemmän kokemusta ja sama tai parempi koulutus. Kukaan ei näitä riitauta. Kuka haluaa työpaikkaan raastuvan kautta? ”, näin kirjoitti toinen osallistuja. Näinhän se on. Laki yksin ei tuo turvaa, tarvitsemme asennemuutosta. Tarvitsemme hyvää monimuotoisuuden ymmärtävää johtamista. Tarvitsemme rakenteiden perkaamista. Riskien minimointia.työtehtävien räätälöintiä ja uutta ajattelua. 

Tiesitkö, että 50-vuotiailla on vähemmän sairauspoissaoloja kuntasektorilla kuin nuoremmilla? Enää ei flunssat kantaudu päiväkodista ja koulusta kotiin. Ikääntyneen sairastelua ei tarvitse pelätä. Mutta nuorten uupumusta pitää. Hyvä työympäristö ottaa huomioon kaikenikäiset ja toimii viisaasti, ihmista tuhlaamatta. 

Ikä on pääomaa ja voimme hyödyntää sitä päivittäin.

Tarja Filatov: Vielä ei ole liian myöhäistä

Sen minkä ihminen on tehnyt, sen voi ihminen muuttaa. Yksilötasolla kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Minulla on tapana sanoa, että kenelläkään ei saa olla kaikkia ilmastopaheita, mutta jokaisella saa olla jokin. Tämä siksi koska elämämme ovat erilaisia. 

Maapallo on rajallinen ja sen kunnioittaminen on koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edellytys. Riskit eivät poistu silmiä sulkemalla tai ajattelemalla, että jossain muualla tuhotaan maapalloa enemmän. Suomalaisten kulutus ja tuotanto eivät ole nykyisellään kestäviä.

Ilmastonmuutosta on hillittävä ja samaan aikaan sopeuduttava sen tuomaan muutokseen. Kiertotalous, vähähiilisyys ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vievät kestävään suuntaan.

Ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä, meillä on teknologiaa ja osaamista siihen. Voimme myydä osaamistamme, luoda kestävää hyvinvointia ja työpaikkoja Suomeen. Vihreä teknologia on jo olemassa ja sitä kehitetään jatkuvasti lisää. Olennaista viennin ja työpaikkojen näkökulmasta on, että osaamme kaupallistaa osaamistamme.

Ilmaston lämpenemisen haitat eivät jakaudu tasan. Ilmastopolitiikkaa on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. On otettava huomioon toimien vaikutukset eri väestöryhmissä, eri alueilla ja lievennettävä vaikutuksia sekä kompensoitava kustannuksia. Kukaan ei saa joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Esimerkiksi verotusta on uudistettava radikaalisti. Eikä meillä vielä ole edes malleja olemassa siitä miten.

Tarja Filatov: Verokarhua on syytä kouluttaa uudelleen

Tiesitkö, että verokarhu silittää kaikkein hyvätuloisempia hellemmin kuin keskituloisia? Minusta tämä ei ole ihan reilua.

Somessa näkyy paljon kommentteja, joiden mukaan verotus on noussut. Sosialidemokraatteja syytetään himoverottamisesta. Pieni faktan tarkistus on paikallaan. 

Suomen veroaste on alhaisempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Ranskassa, Itävallassa ja Italiassa verotuksen suhde bruttokansantuotteeseen verrattuna on korkeampi. Veroasteemme on alhaisempi kuin Sipilän hallituksen jäljiltä. 

Sosialidemokraatit ovat konkretisoineet verotuksen merkitystä kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen muistuttamalla, että JOS meillä olisi Tanskan veroaste, kestävyysvajeongelma poistuisi. 

Sosialidemokraatit EIVÄT OLE ESITTÄNEET, että Suomeen otettaisiin Tanskan veromalli emmekä ole esittäneet heidän veroastettakaan. Tätä kuitenkin väitetään totena. 

Ehkä väitteissä on kyse porvarillisesta charmista, jossa ensin luodaan uhkakuva ja sitten suurina sankareina torjutaan uhka. 

Suomalainen verotus on suhteellisen kireää eikä ole perusteltua, että pieni- ja keskituloisten palkansaajien tai eläkeläisten tuloverotusta kiristetään ja ostovoimaa heikennetään hintojen noustessa. 

Verotus ei kuitenkaan ole niin reilua kuin uskomme. Itse asiassa hyvätuloisimmat ihmiset maksavat keskimäärin vähemmän veroja kuin keskituloiset ja tämä on väärin. Tulon määrän pitäisi ratkaista, ei muodon.

Syy siihen, että kaikkein hyvätuloisimpien verotus on keveämpää, johtuu tulomuodoista. Tuloverotus on progressiivista eli maksat sitä enemmän veroja, mitä enemmän ansaitset.  Hyvätuloisimmat saavat tulonsa useammin pääomatuloina, osinkoina jne. 

Esimerkiksi suurituloisille kohdentuva yrittäjävähennys, perintöveron sukupolvenvaihdosten huojennus ja listaamattomien yhtiöiden kevennetty osinkoverotus ovat verotukina toteutettuja yritystukia, joiden vaikutus julkiseen talouteen on satoja miljoonia euroja vuodessa. 

Verorakenteen uudistus ei ole helppoa, koska samalla on huolehdittava, että emme menetä työpaikkoja. Suomi kiistatta tarvitsee verorakenteen uudistusta. 

Proggressiivinen tuloverotus verotus syntyi oikeudenmukaisuuden tarpeesta ja solidaarisuuden ajatuksesta. Haluttiin, että tulonjakoa tasataan. Entä nyt? 

Vihreän siirtymän tarve edellyttää verotuksen käyttöä ihmisten käyttäytymisen ohjaajana. Samalla on pohdittava verotuksen isompia rakenteellisia muutoksia. Maailmanlaajuisesti puolet bruttokansantuotteesta on sidoksissa luonnonvaroihin.

Ympäristösidonnaiset käyttäytymistä ohjaavat verot kerryttävät valtion tuloja, mutta sitten kun niillä saadaan aikaa käytösmuutoksia kertymä vähenee. 

Verot voivat olla kohtuuttomia pienituloisille ihmisille. Sosiaaliturvaa ja verotusta pitäisi tarkastella rinnakkain ilmastonmuutoksen ja luontokadon näkökulmasta. Muuten käy herkästi niin, että välttämätön vihreä siirtymä maksaa pienituloisille kohtuuttomasti. 

Verokarhu tekee kuten eduskunta lailla säätää. Saattaa olla, että edessä on niin isoja muutostarpeita, että karhu tarvitsee uudelleenkoulutusta selvitäkseen työnsä muutoksesta.